Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Venuun, Aallonkodin, Cake O’ Clockin ja Raikastamon kanssa.

Hääpäiväbileet 5v hääpäivänä oli ehkä paras idea ikinä. Meillä oli sellainen kutina, että niistä saattaisi tulla aika hauskat juhlat, mutta ei silti osattu odottaa sellaista tunteiden, ilon ja onnen ja rakkauden räjähdystä joka me lauantaina koettiin. Pää on vieläkin aivan pyörällä lauantaista, ja olo on todellakin vähän samanlainen kuin viisi vuotta sitten samaan aikaan häiden jälkeen. On epätodellisen ihanaa, että meidän ympärillä on tällainen joukko ihmisiä, joka välittää, myötäelää, rakastaa, iloitsee ja haluaa olla mukana meidän elämässä. Sitä ei koskaan saa ottaa itsestäänselvyytenä.

Me kutsuttiin juhliin lähemmäs 40 ihmistä, joista suurin osa onneksi pääsi paikalle tästä vuoden kipeimmästä kuukaudesta huolimatta. Samaa jännättiin myös viisi vuotta sitten, mutta onneksi silloinkin saatiin nauttia juhlapäivästä terveenä. Juhlat olivat vähän niinkuin häiden jatkot. Yhtä ihanat kuin häät, mutta vieläkin rennommat, vaikka eivät meidän häätkään mitkään pönötysjuhlat olleet. Meitä ei jännittänyt tällä kertaa puoliksikaan niin paljon kuin häissä, ja tilaisuudesta oli riisuttu kaikki se virallisuus ja ”hienous”. Keskityttiin vaan nauttimaan, syömään ja pitämään hauskaa.

Otettiin järjestelyiden kanssa aika rennosti, ja käytiin ostamassa viimeiset koristeet vielä lauantaina aamupäivällä. Käytettiin koristeena eucalyptuksen oksia, morsiusharso-kukkaa, kynttilöitä, puukiekkoja (meidän puuhääpäivän mukaan) ja valokuvia. Oltiin kehitetty meidän häissä pöydissä olleiden hääkameroiden kuvat näin viisi vuotta myöhemmin, joista tehtiin koristeköynnös seinälle, ja kaikki saivat käydä katsomassa omia ihania kuviaan. Lisäksi meillä oli ilmapalloilla kirjoitettuna vaan meidän nimet. Tosi simppelit koristelut, joista kuitenkin tuli näyttävät.

Yksi viiden vuoden takaisista bestmaneista ja yksi kaasoista oli auttamassa meitä koko lauantaipäivän ajan, eikä oltaisi kyllä saatu mitään valmiiksi ilman heidän apua. Mun äiti oli päivän meidän lasten kanssa, niin saatiin rauhassa laittaa kaikki valmiiksi. Sekin oli korvaamattoman suuri apu, sillä voi sitä härdelliä heti kun lapset saapuivat juhlapaikalle! Onneksi he olivat itse juhlissa sitten tosi hienosti parin tunnin ajan, ennen kuin lähtivät kotiin nukkumaan mun äidin kanssa, ja me aloitettiin ”aikuisten” juhlaosuus.

Juhlatilana meillä oli upea Aallonkulma keskustassa, Venuu.fi:n  & Aallonkodin kanssa yhteistyössä. Juhlatilassa oli valmiina kaikki astiat niin tarjoiluun, syömiseen kuin ruuanlaittoonkin, mikä helpotti valtavasti. Oli paljon tilaa laittaa kaikki ruuat ja tarjottavat esille, ja juhlien jälkeen meidän ei tarvinnut myöskään siivota, sillä myös siivous kuuluu juhlapakettiin. Kaikki juhlapaikan järjestelyt sujuivat aivan uskomattoman hyvin, ja me saatiin kysyä apua ihan mihin tahansa aina kun tuli jotain mieleen. Juhlien järjestäminen Venuun kautta oli juuri niin stressitöntä kuin toivoinkin, eli mistään ei tarvinnut stressata tai huolehtia. Ollaan aivan älyttömän kiitollisia Venuun Suville sekä koko Aallonkodin mahtavalle henkilökunnalle siitä, että juhlien järjestäminen onnistui näin mukavasti.

Juhlatilan tyyli sopi täydellisesti meidän puuhääpäivään, ja se olikin varmasti suurin syy, miksi pärjäsimme niin vähillä koristeilla. Tilassa oli paljon kaunista puupintaa. Saimme juhlatilan puolesta lainaan myös upean kukkaisen kuvausseinän, jonka edessä kuvattiin ainakin osa vieraista. Tällä kertaa meillä ei ollut valokuvaajia tai videokuvaajia niin kuin häissä, minkä tietysti huomaa näin jälkeenpäin, sillä ei ehditty itsekään koko illan aikana hirveästi keskittymään kuvaamiseen. Onneksi meidän ystävät auttoivat, ja saatiin illasta jonkin verran myös kuvamuistoja ja videoita.

Näytettiin juhlapaikan valkokankaalta meidän häävideo juhlaväelle. Sen katsominen ja sitä seurannut puhe rakkaalta perheenjäseneltä olivat ehkä illan tunteikkaimpia hetkiä, jolloin koko jengi kyynelehti. Etukäteen mietin vähän, että haluaakohan ihmiset edes nähdä videota, mutta sen katsominen yhdessä oli tosi ihana juttu. Suurin osa juhlavieraista oli myös itse mukana videolla, ja kaikista oli tosi hauskaa (ja jännittävää) nähdä se oma osuus. Oli ihana kuulla videon jälkeen monelta, että ”ei se mun puhe ollutkaan niin paha”, hah! Meistä kaikkien puheet ja kaikki muukin olivat hääpäivänä niin tunteikkaita ja ihania, että ei oltu osattu edes ajatella, että joku olisi voinut ajatella jotain muuta.

Meidän juhlat alkoivat klo 17.00 ja me tarjoiltiin niin alkupalat, kevyt ”pääruoka” kuin jälkiruuatkin. Koska mentiin super rennolla meiningillä, meidän pääruokana oli salaattibuffet, joka osoittautui aivan loistavaksi ideaksi. Kaikille eri ruokavalioineen oli paljon sopivaa syötävää, kun kaikki ainesosat olivat omissa kulhoissaan, ja jokainen sai tehdä sellaisen salaatin kun itse halusi. Meillä oli mm. vihreää salaattia, pastaa ja couscousia, paljon eri vihanneksia, rapuja, kanaa ja nyhtökauraa, erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, useampia eri kastikkeita ja patonkeja sekä niin hummuksia kuin tuorejuustojakin.

Alkupalat eli savuporo-rieskarullat ja lohi-ruisnapit ja jälkiruuat eli kakun, cupcaket ja nimikoidut keksit saimme Cake O’Clock -leipomosta Espoosta yhteistyönä, mikä oli aivan lottovoitto! Ei oltu vielä edes ehditty miettimään, että mitä tarjoilemme juhlissa, kun Taisia Cake O’Clockista otti yhteyttä, ja ehdotti yhteistyötä juhlien tiimoilta. Mä kerron tarjottavista ja kokemuksesta enemmän vielä omassa postauksessaan, mutta sen vaan sanon, että kaikki oli aivan super hyvää, ja meidän kakku oli juuri niin näyttävä ja upea kuin toivottiinkin. Kakussa maistui mausteinen banaanikakkupohja sekä ihana raikas mango ja pensasmustikat, juuri meidän toiveiden mukaan. Koristeena oli oikeita kukkia ja ihana kreemi. Aivan älyttömän suuri kiitos Cake O’ Clockille mielettömistä tarjottavista!

Juhlissa oli alkoholittomana vaihtoehtona tarjolla Raikastamolta saatuja Sweet, Bitter & Companyn herkullisia limonadeja. Kirpeä Bitter Lemon greippi-sitruuna limonadi on mun oma henkilökohtainen suosikki, ja Otto taas tykkää eniten Lime Colasta. Molemmat maistuivat vieraille hyvin.

Me leikittiin Oton kanssa juhlissa myös kenkäleikki, joka meiltä jäi häissä leikkimättä. Se oli hauska ja rento ohjelmanumero, josta osan vilautinkin jo Instagram Storiesissa. Leikin jälkeen, vähän ennen kuin vaihdettiin juhlatila yökerhoon, mä pidin morsiamen puheen. Mietin loppuun asti että uskallanko uskallanko. Olin kirjoittanut puheen valmiiksi ja miettinyt tarkkaan mitä halusin sanoa, mutta lopulta se mun kirjoitettu puhe ei tuntunutkaan hyvältä. Sitten pidin puheen ihan extempore.

Ei se vieläkään ollut meidän bestmanien veroinen mestaripuhe, mutta se oli puhe. Ylitin itseni, koska lähestulkoon mikään ei jännitä mua niin paljon kuin ihmisten edessä yksin puhuminen. Olen iloinen, että sain pidettyä sen. Sain sanottua kaikkien ihmisten edessä, kuinka onnellinen olen Otosta ja kuinka paljon mä Ottoa rakastan. En epäile hetkeäkään etteivätkö kaikki olisi sitä tienneet jo entuudestaankin, mutta mulle oli iso juttu sanoa se.

Juhlatilasta piti poistua klo 23, ja me jatkettiin silloin vielä isolla porukalla yökerhoon. Ei oltu Oton kanssa pitkään aikaan käyty missään yökerhossa, muistaakseni viimeksi viime vuoden Inspiration Blog Awardsien jatkoilla huhtikuussa, ja oltiin ihan pihalla, että mihin edes kannattaa mennä. Onneksi vieraat tiesivät paremmin, ja me tanssittiin ihan pikkutunneille saakka! Vielä yökerhossakin ilta oli täynnä halauksia, rakkauden tunnustuksia ja yhdessäoloa. Siis jotenkin vaan niin täydellinen päivä ja ilta alusta loppuun asti, että ei voi kuin olla kiitollinen.

Osa porukasta tuli kaukaa ympäri Suomen meidän juhlien vuoksi ja osa lähempää.  Ne rakkaat ystävät, joiden kanssa on puhuttu kaikesta ja naurettu vedet silmissä jo teinivuosista asti. Perheenjäsenet, joita nähdään usein ja joilta saa pyytää apua ja tukea silloin kun tarvitaan. Sukulaiset, joiden kanssa nähdään usein ja joiden kanssa voi olla kuin kotonaan. Perheystävät, joilta saa vertaistukea ja joiden kanssa vietetään lapsiperheaikaa rennolla meiningillä yhdessä. Kaikki ne ihanat tyypit, joiden kanssa voi olla rennosti oma itsensä, ja joiden elämässä meillä on suuri kunnia olla mukana myös. Me ollaan ihan suunnattoman onnekkaita, kun saadaan olla näin hienojen tyyppien läheisiä. Kiitos heistä jokaiselle <3

Olen myös maailman kiitollisin mun äidille, joka auttoi meitä lasten kanssa niin, että nämä juhlat olivat meille mahdolliset ja lapsilla tuttu ja rakas mummu heidän kanssa. Äiti nyt ei mikään pikkutunneille asti juhlija ole muutenkaan, joten tiesin, että häntä ei haittaa lähteä lasten kanssa juhlista ajoissa kotiin lepäämään, ja uskalsin pyytää sitä jo kauan ennen juhlia. Äiti on paras mummu<3

Meiltä kysyttiin useaan otteeseen, että mitä toivotaan hääpäivälahjaksi. Meillä ei ollut mitään lahjatoiveita, eikä me tarvittu oikein mitään, tai oltu edes ajateltu, että kukaan haluaisi tuoda lahjaa. Siksi me päätettiin Oton kanssa perustaa HelsinkiMissiolle oma hääpäivälahja-keräyslipas. Sinne halukkaat vieraat saivat lahjoittaa haluamansa summan meille hääpäivälahjaksi, ja se raha käytetään yksinäisyyden ehkäisyyn täällä Suomessa. HelsinkiMissio auttaa niin nuoria, lapsiperheitä kuin yksinäisiä vanhuksiakin. Me saatiin oikein mukava summa kasaan, ja tämä oli meistä paras mahdollinen hääpäivälahja. Tuli niin hyvä mieli, että järjestämällä nämä juhlat me pystyttiin vieläpä auttamaan apua tarvitsevia ihmisiä yhdessä vieraiden kanssa.

Ihan mielettömän suuri kiitos vielä kaikille meidän ihanille vieraille näistä juhlista. Ja me todellakin aiotaan pitää myös 10v hääpäiväbileet, niin kuin lauantaina mentiin lupaamaan! Katsotaan mihin se elämä vie seuraavien viiden vuoden aikana! Tämä taisi olla aika kiitosten täyteinen pläjäys, mutta oikeesti! Me ollaan vaan vieläkin niin fiiliksissä lauantaista, ja tullaan varmasti olemaan vielä pitkään.

Vastauksena otsikon kysymykseen, että kannattiko järjestää? No kannatti ehdottomasti. Nämä juhlat toivat juuri sitä valoa ja rakkautta tähän kylmään talveen, jota juuri nyt tarvittiin. Suosittelen rentojen juhlien järjestämistä ihan kaikille ja ihan minkä kunniaksi tahansa!

Tänään on viisi vuotta siitä kun me mentiin naimisiin ja huomenna on meidän kahdeksas vuosipäivä. Ensimmäisen hääpäivän lähestyessä vuonna 2015 kirjoitin siitä, kuinka rakkaus on tahtomisesta kiinni. Mikään ei ole muuttunut näiden vuosien välillä, sillä tuota postausta lukiessani olisin voinut allekirjoittaa jokaisen sanan myös tänään, neljä vuotta myöhemmin. Tärkeintä parisuhteessa on puhuminen, molemminpuolinen kunnioittaminen ja se, että tahtoo rakastaa toista, tahtoo olla yhdessä ja tahtoo tehdä toiselle hyvää. Jos mahdollista edes, uskon olevani tällä hetkellä vieläkin rakastuneempi kuin sinä päivänä kun sanoimme toisillemme tahdon. Rakkaus kasvaa joka ikinen päivä.

Meidän suhteen tai avioliiton aikana en koskaan ole joutunut arvailemaan Oton tarkoitusperiä. En koskaan ole miettinyt pyytääkö hän jotain minulta vain omaa etuaan ajatellen, tai välittääkö hän oikeasti meistä. En koskaan ole joutunut miettimään valehteleeko hän, tai manipuloiko minua ajattelemaan tai tekemään jotenkin toisin kuin haluaisin. Ei ikinä. Ja tiedän varmuudella, että hänkään ei ole joutunut miettimään näitä asioita minun kohdallani. Näitä kaikkia asioita olen kokenut ennen Ottoa parisuhteessa.

Meille on helppoa miettiä mikä on perheenä ja parina meille parasta. En varmaan edes osaisi miettiä enää, mikä on parasta yksin juuri minulle, koska ajattelen aina ensin, mikä on parasta meille. Enkä haluaisikaan. Punnitsen jokaista ratkaisua meidän koko perheen kannalta, oli se ratkaisu sitten minua varten tai meitä kaikkia varten. Sama toteutuu myös Otolla. Kun molemmat ajattelevat samalla tavalla, ei vahingossakaan käy niin, että vain toisen etu toteutuisi.  Molemmille on yhtä tärkeää, että kummatkin saavat toteuttaa itseään ja tehdä töitä unelmiensa eteen. Molemmille on myös yhtä tärkeää, että perhe ei kärsi unelmien tai itsensä toteuttamisen vuoksi. Perhe on aina ykkönen. Kokemus on opettanut, että tämä toimii meillä parhaiten, ja näin molemmat pääsevät tekemään juuri niitä asioita, joita haluamme tehdä.

Rakkaus asuu niissä pienissä arkisissa hetkissä ja huomion osoituksissa. Halauksissa silloin kun väsyttää. Oton illalla valmiiksi lataamassa kahvinkeittimessä, kun aamulla saan vain painaa nappulaa. Nopeasti huikatussa rakkaudentunnustuksessa tapaamiseen lähtiessä. Toisen valmiiksi tekemässä ruuassa silloin kun ei itse jaksa. Siinä katseessa, joka vaihdetaan, kun ollaan molemmat katsottu 2-vuotiasta luistelemassa ensimmäistä kertaa yksin. Yhteisissä automatkoissa, kun jutellaan arkisista asioista. Pitkissä keskusteluissa saunan lauteilla. Toisen tuomassa rätissä ja ymmärtävässä vilkaisussa, kun jollakin on taas kerran kaatunut maidot. Lämpimässä turvallisessa sylissä, johon voi käpertyä silloin kun pelottaa tai itkettää.

Rakkaus asuu siinä toivossa ja luottamuksessa, joita molemmilta löytyy silloin, kun arjessa ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Molemmat ovat aina tienneet, että ne ovat vain pieniä hetkiä, vaiheita, jotka menevät ohi, ja sitten saadaan taas olla yhdessä enemmän. Vauvan ensimmäisiä kuukausia tai työmatkaputkia. Kiireisiä viikkoja, flunssia vuoron perään tai täysiä kalenterin ruudukoita. Molemmat ovat aina voineet luottaa siihen, että ne hetket eivät ole ikuisuus, meidän aika tulee vielä. Ja aina se on tullut. Ei koskaan olla päästetty toisiamme karkaamaan liian kauas, vaan ne pienet asiat ovat liimanneet meitä tiiviimmin yhteen silloinkin, kun olemme ehtineet olla ”kahdestaan” vain silloin kun vauva on nukkunut 20min pätkiä rinnalla.

Kahdeksan vuotta ei ole ikuisuus, mutta se on koko meidän aikuisikä. Siinä oppii tuntemaan toisen paremmin kuin omat taskunsa, kun elää elämän suurimmat onnet ja kipeimmät surut yhdessä. Eniten rakkaudesta meille on kuitenkin opettanut arki. Se aivan tavallinen arki, jota eletään yhdessä päivästä toiseen. Me ollaan rakennettu yhdessä sellainen arki, joka tekee meidät onnelliseksi. Sellainen arki, josta ei kaipaa taukoja tai irtiottoja, vaan joka itsessään tuntuu ihanalta ja rakkauden täyteiseltä. Sellainen arki, jossa nauretaan yhdessä niin, että poskiin sattuu. Sellainen arki, jossa käydään yhdessä kaupassa ja jossa molemmat huolehtivat tasapuolisesti siitä ah-niin-ihanasta metatyöstä. Sellainen arki, jossa tunnetaan valtavaa, pakahduttavaa onnea päivästä toiseen, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Tavallinen, turvallinen, rakas arki.

Kiitos Otto, että olet mun aviomies, puoliso, kumppani. Kiitos, että jaat sun elämän, arjen ja rakkauden mun kanssa, joka päivä. Hyvää hääpäivää meille ja rakastan sua Otto!

Tänään sinä täytät kaksi. On kulunut kaksi vuotta siitä päivästä, kun itkin raskaushormoneissani keittiössä isillesi, että ei se meidän vauva ikinä tule ulos, ja puolta tuntia myöhemmin mahasta kuului poks ja kipitin äkkiä olkkarin uuden maton yli vessaan, etteivät lapsivedet valuisi sen päälle. Sinä tulit ulos tyylillä, napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri kiertyneenä. Tyylillä otit myös oman paikkasi perheessä, ja kaksi vuotta myöhemmin tuntuu todella kummalliselta ajatella, että et muka ole ollut siinä aina.

Siinä missä vauvavuoden vietimme tiiviisti toisissamme kiinni, tämän taaperovuoden sinä olet pyristellyt irti symbioosista ja minä olen vielä haikaillut sen perään. Sinä olet jo juossut kauemmas niin itsevarmana, ja minä olen vielä halunnut tarttua kädestäsi kiinni ja sulkea sinut syliini. Onneksi välillä sinäkin haluat edelleen tarrata tiukasti kiinni äidistä tai isistä, ja viihdyt sylissä edes pienen hetken.

Olet niin rohkea, että heikkohermoisempia hirvittää. Vaikka aiheutat meille pieniä sydänkohtauksia vähät väliä, on rohkeutesi ihailtavaa, ja vie sinut varmasti vielä pitkälle elämässä.

Sinun (ja teidän kaikkien kolmen) ansiosta mekin olemme rohkeampia isin kanssa.

Sinä olet meille niin tärkeä, etteivät sanat riitä kuvailemaan. Jokainen aamu jona heräät, ja huutelet ”äitii nyt on aaamuuu!” on parempi, koska saamme herätä siihen sinun kanssasi. Jokainen ilta kun tepsuttelet portaita ylös nukkumaan, ja sanot ”hyvää yötä minä lakastan sinua” on ihanampi, koska saamme sanoa hyvää yötä sinulle ja kertoa, että sinäkin olet rakas. Rakastan sitä, miten puristat silmät tiukasti kiinni ja hymyilet maailman leveintä hymyä aina kun sinulle antaa halin.

Kaksivuotiaana sinulla on vahva tahto, niin kuin on ollut siitä asti kun ensimmäisen kerran sinut näimme. Pidät isosiskosi (ja vanhempasi) kiireisenä, ja opetat heillekin niin paljon, aivan kuin he sinulle. Te olette maailman ihanin kolmikko, joka on hitsautunut niin tiiviisti yhteen.

Tämä vuosi vauvavuoden jälkeen on mennyt vähintään yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Aina sanotaan, että vauvavuonna lapsi kehittyy kaikkein eniten, mutta on tämä sen jälkeinenkin vuosi aivan hurjaa oppimisvauhtia täynnä. Kävely on vaihtunut juoksuksi ja hypyiksi, 1-vuotiaan hytkymistanssi on vaihtunut Skibidin koreografian opetteluksi ja vauvan hyräily on vaihtunut kokonaisiksi lauluiksi. Olet luistellut, tehnyt kuperkeikkoja ja uinut kellukkeilla ihan itse. Puhuit jo 1-vuotiaana kuin nuori Runeberg. Nyt 2-vuotiaana sinun kanssasi voi keskustella juurta jaksain ja olet  jo pitkään esittänyt vanhemmillesi paljon visaisia kysymyksiä ja teräviä huomioita. Minne ikinä sinun kanssasi meneekin, sinä houkuttelet aina juttuseuraa.

On suuri onni, että saimme sinut. Ketään ei koskaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, etkä sinä ole koskaan ollut sitä meille. Meillä kävi valtavan hyvä tuuri, että saimme vielä yhden rakkaan täydentämään omaa perhettämme. Sinä olet mullistanut meidän maailman, niinkuin jokainen lapsi mullistaa vanhempiensa maailman. Olet avartanut meidän ajatuksia, ja näyttänyt, että vaikka kuinka olisi jo useamman lapsen vanhempi, jokainen lapsi on erilainen ja tarvitsee ja haluaa erilaisia asioita. Olet opettanut meille ymmärrystä, kärsivällisyyttä, rentoutta ja hetkessä elämistä.

Meistä on ihan mieletöntä saada tutkia ja näyttää maailmaa sinulle. En malta odottaa niitä kaikkia seikkaluja, joihin meidät vielä viet ja joihin me viedään sinut ja teidät kaikki. Kiitos siitä, että me saadaan olla sinun äiti ja isi. Te kolme olette parasta, mitä meidän maailmassa on. Ihanaa syntymäpäivää äidin ja isin maailman rakkaimmalle 2-vuotiaalle. <3

Kuopus on vaihtanut vaatekokoa tässä talven aikana, ja joulun aikaan tuntui, että kaappi oli ihan tyhjä, eikä siellä ollut kuin pari hassua vaatekertaa, nekin siskojen vanhoja. No, oli siellä onneksi myös muutamia vaatteita viime syksyltä, jotka ostin vähän reilummassa koossa, ja jotka ovat edelleen tosi hyvän kokoisia. Mutta suurin osa perusvaatteista, kuten leggareista ja paidoista jäi pieneksi yhtäaikaa.

Olen onneksi säästänyt isosiskojen kaapeista vanhoja kaikkein lemppareimpia vaatteita, vaikka niitä on joitakin saanut säilöä käyttämättömänä kolmekin vuotta. Kaikkia en viitsi säästää, koska meiltä loppuisi tila kesken, jos aina säilyttäisin monen vuoden ajan vaatteita. Mutta säästän kuitenkin ne kaikista suurimmat lempparit, joita voisin säilöä vaikka kymmenenkin vuotta.

Ihan kaikki tämän kevään mallistot eivät vielä ole ilmestyneet, enkä ole vielä tehnyt ihan kaikkia ostoksia, joita vaatekaappiin tarvitsee tehdä. Olen kuitenkin ostanut jo muutaman uuden vaatteen esim. Mini Rodinin, Mainion ja Bobo Chosesin uusista mallistoista.

 

Mua viehättää tosi paljon murretut värit edelleen, kuten on jo pitkään tehnyt. Tällä hetkellä kaikkein suurimmat suosikit on varmaan vaalea beige, hiekka ja konjakin ruskea sekä eri vaaleanpunaisen sävyt. Mä en ole koskaan oikein ollut ihan sellainen, että pukisin paljon vaaleanpunaista meidän lapsille, mutta nyt se on jotenkin kolahtanut tosi kovaa. Viime syksyn keltainen kausi on mennyt suurimmaksi osaksi ohi, mutta keltainen on kyllä edelleen tosi suloinen väri, joka yhdistyy kivasti myös ruskeaan ja murrettuihin väreihin.

Edelleen 2-vuotiaankin vaatekaapissa on ne muutamat perusvaatteet, jotka ovat olleet esillä jo moneen kertaan eri vaatekokojen kaappeja esitellessä. Näitä samoja ostan aina uudelleen vaikka koko vaihtuukin. Mini Rodinin mustia perusleggingssejä, (on vaan maailman kätevimmät ja kestävät kovaa kulutusta), Papun neutraalin värisiä polvipaikkaleggareita, kuten harmaat mustilla polvipaikoilla ja mustat aprikoosin värisillä, sekä sukkahousuja mustana ja harmaana. Niiden päälle on niin helppoa rakentaa se kaapin pohja, oli sitten ihastunut mihin väreihin tahansa.

Bobo Chosesin uudesta mallistosta ostin kuopuksen kaappiin aivan hurmaavan ihanan pellavasekoite-mekon tulppaaniprintillä, sekä suloisen mandariini-topin beigellä pohjalla. Isommille tytöille ostin yhteiseksi ”crop topin”, joka menee kivasti korkeavyötäröisten hameiden kanssa. Crop topissa on ihana kirsikan kuva. He pystyvät hyvin käyttämään molemmat samaa väljää paitaa, vaikka pituuseroa onkin.

Mini Rodinilta ostin mustien basic-leggareiden lisäksi myös leopardikuvioiset basic-leggarit. Tämäkin kuosi on sellainen klassikko, jota meillä on Rodinilta ollut lapsilla jo vuosia eri vaatekappaleissa, tällä kertaa päädyin ostamaan leggingssit. Viime koossa oli lyhythihainen mekko, sekin oli tosi kiva. Lisäksi ihastuin uuteen apinaprinttiin ruskealla pohjalla, ja ostin myös apinakuvioiset leggarit. Mallisto oli aika hauska apinoineen ja banaaneineen, mutta ainakin nyt toistaiseksi tyydyn näihin kahteen. Vähän jäi vielä houkuttelemaan vaaleanpunainen krokotiilikuvioinen mekko, mutta saa nähdä, että tuleeko sitä ostettua. Samalla kertaa kun tein Rodinin ostoksia, löysin myös Adidaksen karkkipinkin logo t-paidan, joka oli tosi suloinen.

Mainiolta ostin isommille tytöille aivan ihanan beige-raidallisen t-paidan, sekä mustat culottes-housut. Molemmat ovat aivan hurmaavia, ja juuri sitä tyyliä, joka just nyt eniten iskee muhun. Tytöt ihastuivat jo viime kesänä culottes-housujen rentouteen, ja uskon, että tänä keväänä niitä tulee ostettua useammatkin. Niissä on niin helppo leikkiä ja liikkua ja olla. Löysin myös talvi-aleista Kaikon ihanat cross-paidat kuopukselle ja esikoiselle vaaleanpunaisena. Niihin on niin helppo yhdistellä kaikkia vaatteita!

Viimeinen tämän kevään uusi ostos taisi olla Freya & Lillien ihana vaaleanharmaa pellavamekko, jonka ostin kuopukselle synttärimekoksi. Se on aivan älyttömän ihana ja suloinen, ja toivon niin, että se menee kuopukselle vielä kesälläkin. Ainakin tällä hetkellä mekossa on vielä hyvin kasvunvaraa.

Isompien vanhoja on tällä hetkellä kuopuksen kaapissa ainakin ihana Mini Rodinin pallokala t-paita, jonka otin hänelle käyttöön jo vuosi sitten väljänä, ja joka nyt 2-vuotiaana on 92/98 -koossa vielä aavistuksen reilu, mutta aika sopiva jo. Lisäksi on Mini Rodinin Jaguar-kuosinen collegemekko vuodelta 2013 sekä MR Pingviinimekko vuodelta 2013. Gugguun huppari mun kaikkien aikojen lempparisävyssä, eli mauve-sävyssä vuodelta 2016 on aivan ihana, ja sitten vielä Gugguun viininpunainen ballerina-paita, joka myös on muistaakseni vuodelta 2015. Tyttöjen sokeriserkulta saatiin hänelle pieneksi jäänyt Gugguun vaaleanpunainen mekko.

Taaperon omia lempparivaatteita on pallokalapaita sekä pingviinimekko. Aina kun kysyn häneltä mitä hän haluaisi pukea päälleen, hän vastaa juuri jomman kumman näistä. En tiedä johtuuko siitä, että kerroin niiden olevan siskojen vanhoja, vai siitä, että niissä on hauskoja eläimiä, mutta ne ovat muodostuneet suosikeiksi. Se on musta tosi sympaattista, ja aivan ihanaa, että nämä vanhat aarteet ovat edelleen niin hyvässä kunnossa vuosien käytöstä huolimatta.

Sellaisia ihanuuksia! Tänä keväänä ilmestyy vielä vaikka kuinka monta ihanaa mallistoa, ja siksi en vielä olekaan ostanut tämän enempää. Haluan punnita rauhassa mun ostoksia ja miettiä tarkkaan vaatekaapin sisällön. Odotan innolla ainakin vielä Aarrekidin ja Kaikon uusia mallistoja, sekä Monkind Berlinin uutta mallistoa. Tinycottonsiltakin tuli vaikka mitä kivaa, joita olisi helppo yhdistellä näihin jo tehtyihin ostoksiin.

Mitä te odotatte eniten tämän kevään dropeista tai mitkä ovat teidän kaikkien aikojen suosikkikuoseja? Mitä olette säästäneet isommilta pienemmille? Säilöttekö vaatteita vuosien ajan, jos ikäero on iso?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa.

Helmikuu on meille ihana rakkauden kuukausi, kun saadaan juhlia niin kuopuksen syntymäpäivää, hääpäivää, vuosipäivää kuin ystävänpäivääkin. Rakkaudentäyteisiä juhlia riittää muutenkin tavallista lyhyemmässä kuukaudessa joka viikolle. Kummatkin rakastamme pieniä yllätyksiä ja toisen ilahduttamista joskus pienillä muistamisilla. Helmikuussa tehdään usein niin, että juhlistetaan näitä kaikkia päiviä ihan vaan yhdellä lahjalla. Tänä vuonna meidän lahja toisillemme on meidän suuret hääpäiväbileet, joita ollaan suunniteltu ja toteutettu jo pitkään.

Sain kuitenkin aivan ihanan ystävänpäivälahjan myös tämän Daniel Wellingtonin kaupallisen yhteistyön myötä, jossa valitsin itselleni Daniel Wellingtonin sivuilta kauniin ystävänpäivä-lahjapakkauksen. Lahjapakkaus sisältää yhden nahkarannekkeisen Daniel Wellingtonin kellon, suloisen kelloon kiinnitettävän sydäncharmin sekä tyylikkään uutuus-rannekorun. Pakkauksia on sivuilla useita erilaisia ja kelloja ja rannekoruja sekä pienessä että suuremmassa koossa. Sydäncharm sopii kaikkiin Daniel Wellingtonin nahkakelloihin ja se on saatavilla teräksen tai ruusukullan väreissä. Lahjapaketin päällä on kultainen logo ja se sisältää henkilökohtaisen viestin.

Olen itse pitkään jo käyttänyt kelloa, jossa on suuri kellotaulu, joten valitsin nyt lahjapakkauksen, jossa on vähän pienemmällä kellotaululla varustettu Classic Petite St. Mawes -kello, Desert Sand -bracelet sekä sydäncharm. Sirompi kello näyttää jotenkin ihanan raikkaalta ja simppeliltä pitkästä aikaa, ja sen kanssa sopii hyvin tuo kaunis rannekoru. Konjakin ruskea nahka on mun lemppari, ja tykkään kellosta tosi paljon.

Lahjapakkaus on ihanan punainen ja ylellinen, ja sen mukana tulee valmiina myös ystävänpäiväkortti. Erittäin helppo lahjaidea siis vaikka puolisolle vinkattavaksi, jos näistä tykkää. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos näistä tykkää itse, niin ihan hyvin voi itsekin lahjoa itseään ystävänpäivän kunniaksi tai ihan muuten vaan. Meidän pitäisi itse olla itsemme parhaita ystäviä myös, vai mitä!

Mulla on ollut jo vuosia käytössä Daniel Wellingtonin kelloja ja koruja, ja ne ovat olleet todella kestäviä ja hyvälaatuisia. Tykkään myös siitä, että kelloihin voi vaihtaa rannekkeen, ja esim. juuri tuolla charmilla voi ihanasti personoida juuri sitä omaa kelloa. Daniel Wellingtonin kellot ovat upean yksinkertaisia ja tyylikkäitä, kuten myös rannekorut.

YSTÄVÄNPÄIVÄN TARJOUS & ALEKOODI LUKIJOILLENI:

Kaikki Daniel Wellingtonin ystävänpäivän lahjapakkaukset ovat nyt 10% alennuksessa ja lisäksi saat vielä alekoodillani IINA 15% lisäalennuksen tilauksestasi. Jos olet siis miettinyt pidempään uuden kellon hankintaa, tai muuten ihastuit näihin lahjapakkauksiin, niin nyt on aika hyvä hetki ostoksille, kun ne saa tehtyä niin paljon edullisemmin kuin yleensä. Näet Daniel Wellingtonin sivuilta koko upean valikoiman!

Ihanaa ystävänpäivän odotusta kaikille <3