*Postauksen kuvissa näkyvissä ilmaiseksi saadut seuraavat tuotteet: Reima body, housut ja sukat, Kaiko body, housut ja bonnet-hattu, Unikid.fi Benno-merkkiset pipo ja huivi, Sidoste sukat ja tumput. Merkitty erikseen tähdellä ja ”(saatu)”-merkinnällä kuvatekstissä.

Pikkuhiljaa olen tehnyt vauvanvaateostoksia, mutta vielä kaapista myös puuttuu kaikenlaista. Joitakin juttuja löytyi jo valmiina, mutta aika vähän. Lähinnä pienenpieniä sukkia ja muutamia isompien lasten ensivaatteita. Olen ollut valtavan kiitollinen itselleni siitä, että meidän 4-vuotiaan vauva-aikana dokumentoin tänne blogiin hänen vaatekaappia.

Sen pohjalta on ollut tosi iisi suunnitella hankintoja ja niille sopivia määriä. Olen myös painanut mieleeni vanhat omat periaatteeni siitä, että kuviollisia ja yksivärisiä vaatteita pitää olla sopivassa suhteessa, ja että on mukavaa jos suurin osa vaatteista sopii helposti yhteen toistensa kanssa. Ja muistuttanut itseäni siitä, että vaikka mekot ovat söpöjä, vastasyntyneen kanssa en niitä tarvitse. On ollut myös jotenkin tosi ihanaa ja hauskaa päästä kokoamaan itse alusta loppuun asti vaatevalikoimaa, sillä meidän muut lapset on jo niin isoja, että valikoivat vaatteensa ennemmin oman makunsa pohjalta.

Kokojen suhteen sen verran, että aiempien vauvavuosien pohjalta meille on hankittu sekä kokoa 50 että 56. Meillä kaikki lapset ovat käyttäneet näitä kumpaakin kokoa alussa (syntymämitat 46cm-51cm) ja 62 kokoon on siirrytty sitten vasta n. 2-3kk iässä. Esikoinen myöhemmin, kun oli niin mini.

Otan sekä 50 että 56 -kokoiset vaatteet yhtäaikaa esille ja käyttöön ja katson sitten vauvan koon mukaan, että kuinka kauan käytetään mitäkin. Eli en ole hankkimassa näitä kaikkia vaatekappaleita nyt alkuun vielä sekä koossa 50 että 56, vaan tämä määrä koostuu molempien kokojen vaatteista yhteensä. Sitten kun siirrytään kokoon 62, ovat vaatteet jo pidempään käytössä ja sitten hankin aina suunnilleen tuon alla luetellun määrän vaatetta/per koko. Ja niitä 50-kokoisiakin voi ostaa tarvittaessa lisää sitten kun vauva on syntynyt, mikäli hän olisi tosi kirppuli ja hukkuisi 56-kokoisiin. Etukäteen sitä on vaikea tietää, mutta on hyvä olla molempia kokoja sen verran, että pääsee alkuun.

Muistilista: vastasyntyneen vaatteet – mitä vastasyntyneen vaatekaapista tulee meillä löytymään ja kuinka paljon?

(kietaisu)Bodyt 8kpl

Housut 8kpl

Vetoketjuyökkärit 5kpl

College- tai neulehaalarit 2kpl

Neuletakit 1-2kpl 

Teddy- tai kevytvanuhaalari 1kpl

Sukat 10 paria

Tumput 5 paria

Trikoopipot 3kpl

Neulepipot 1kpl

Villasukat 3 paria

Mekot, romperit ja muut ”spessuvaatteet”: 2-3 oman harkinnan mukaan yhteensä

Ylärivi vasemmalta oikealle: Lindex 50, Arket 50/56, Mini Rodini 50, Lindex (printti tehty itse) 50, Lindex 50

Alarivi vasemmalta oikealle: *Reima 50/56 (saatu), *Kaiko 50/56 (saatu), Mini Rodini 56, Mini Rodini 56, Konges Sloejd 50.

Bodyt: Vastasyntyneen kanssa olen kokenut kietaisubodyt kaikkein kätevimmiksi, koska ei tarvitse vetää pään yli lainkaan. Sitten koosta 56 tai 62 alkaen voi alkaa käyttämään myös normibodyja, kun ei ole enää niin paniikissa pukemisen kanssa. Itseäni ainakin aina alkuun jännittää pukea heiveröistä vastasyntynyttä. Olen ostanut useampia tuplaneppareilla varustettuja bodyja, jotka voivat olla käytössä sekä koossa 50 että 56. Suosin ribbiä materiaalina, koska se on joustavaa ja mukavaa. Kietaisubodyja on nyt kuusi ja normibodyja kaksi koossa 56.

Vasemmalta oikealle: *Kaiko 50/56 (saatu), *Reima 50/56 (saatu), Name It 50, Arket 50/56, Mini Rodini 50, Kappahl 56, Lindex 50, Lindex 50, Mini Rodini 50

Housut: Housuja on myös ostettu sekä koossa 50 että 56, ja osa tuplakokoa käännettävillä lahkeilla tai resoreilla. Housujen suhteen tärkeintä on mukavuus, että ne eivät purista vauvan pientä masua yhtään. Onneksi isossa osassa vastasyntyneiden housuja on jo valmiiksi huomioitu mukavuus mahdollisimman leveällä ja joustavalla resorilla. Housuissa muuten kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota merkkien kokoeroihin, tässä housut ”kokojärjestyksessä” todellisen koon mukaan, mutta oikeat koot menevät ihan eri tavalla. Erityisesti kotimaisten valmistajien vaatteet ovat usein reiluhkoa mitoitusta.

Yökkärit: Suosin laiskana vetoketjullisia malleja, vaikka nepparitkin ovat ihan kätevät. Vastasyntyneen kanssa vetskari on kiva, kun sen saa vedettyä niin nopeasti päälle. Ylhäältä alas asti menevät nepparit ovat myös ihan hyvät, enkä välttämättä sano niillekään ei, mutta jos onnistun haalimaan kirppiksiltä viisi hyväkuntoista vetskariyökkäriä, niin olen tosi iloinen. Sitten vähän vanhepien kanssa ostan mielellään jo neppariyökkäreitäkin ja menen enemmän kuosi edellä.

College-/neulehaalarit: Olen kokenut hupulliset kevyet haalarit todella käteviksi ihan kaikkina eri vuodenaikoina syntyneiden lastemme kanssa. Vaunuissa/kaukalossa on usein lämpöpussi käytössä ja suurimman osan ajasta vauvan voi laittaa sinne ihan vaan siinä kevyessä collegehaalarissa, tai muuten on tullut hiki. Elokuisella voi olla collegehaalari alkuun käytössä myös ilman lämpöpussia kaukalossa, kevyemmän viltin kanssa. Tai eihän sitä tiedä jos on ihan helteet vielä ja collegehaalarikin on liikaa, mutta usein vastasyntyneillä on kylmä, kun ovat tottuneet mahassa siihen 37 asteen paljumeininkiin.

Neuletakit: Neuletakista en nyt tiedä onko niin kätevä kuin esim. collegehaalari, mutta jos on lämpimämpi päivä ja collegehaalari tuntuu olevan liikaa, voi neuletakki olla bodyn ja housujen kansssa hyvä.

Teddy-/kevytvanuhaalari: Ostan varmaankin yhden koossa 56, joka otetaan käyttöön sitten kun säät vielä hieman viilenevät esim. syyskuussa. Voi myös olla, että odottelen rauhassa, enkä osta vielä, sillä meillä on yksi kevytvanuhaalari koossa 62 ja säät saattaa myös pysyä lämpiminä sinne asti, että sen voi ottaa käyttöön.

Alhaalla näkyvät raidalliset Muumi-sukat *Reima (saatu) sekä niiden vieressä tumput ja sukat *Sidoste (saatu).

Sukat: Sukkia pitää olla meillä paljon, koska ne on aina hukassa ja lähtee aina jalasta. Meillä on paljon erilaisia sukkia, jotka menevät eri asujen kanssa. Henkilökohtaisia suosikkejani ovat Lindexin mustat pikkusukat käännettävällä varrella sekä ribbisukat ja raitavarrelliset sporttisukat.

Tumput: Vastasyntyneellä on hyvä olla tumput alussa ainakin nukkuessa, ettei hän raavi omaa naamaa naarmuille unissaan. Meillä oli muutamat tumput valmiina ja parit ollaan myös saatu.

Pupupipo kolmosen vanha, neulepipo Metsola, Harmaa nallepipo ja huivi *Benno (saatu Unikid.fi), Vaaleanpunainen bonnet *Kaiko (saatu).

Ohuet pipot: Ohut trikoopipo tai neulepipo on hyvä olla, niin pää ei palele. Tykkään sekä niistä, joissa ei ole nauhoja että nauhallisista. Menen söpöys edellä, rakastan korvapipoja.

Neulepipo: Yhden lämpimämmän pipon olen myös hankkinut, joka menee 0-2kk iässä. Jos vauva syntyy elokuun loppupuolella, hän on 2kk iässä vasta lokakuun loppupuolella, jolloin sille voi jo olla tarvetta.

Villasukat: Näitä en ole hankkinut yhtään, meillä on tallessa isommilta kaikki ihanat mummun neulomat lempparit. En tiedä tarvitseeko hän varsinaisesti elokuussa villasukkia mihinkään, mutta koska niitä on, niin mehän tasan käytetään ainakin parin kuvan verran, että vauvelikin saa jotain muistoja tulevaisuuteen liittyen mun rakkaaseen mummuun.

Mekot, romperit ja muut ”spessuvaatteet”: Mekkoja vastasyntyneen kanssa ei mun mielestä tarvita vielä ollenkaan, paitsi ehkä yksi mekko kastejuhlaan varsinaisen kastemekon lisäksi. 62-koossa saatan ostaa pari mekkoa jo esim. joulun ajan mahdollisiin juhliin/joulukorttikuviin, mutta koen, että mekot on käytännöllisimpiä vasta sitten kun vauva nousee pystyyn eikä esimerkiksi konttaile enää juurikaan. Eli mekkoja enemmän sitten lähempänä 1v ikää, siihen asti mennään bodyilla ja housuilla ja haalareilla ennemmin. Rompereita saatan ostaa pari, koska ne on ihan älyttömän suloisia vauvoilla ja niitä ei juuri vaippaiän jälkeen ole mun mielestä enää kätevää käyttää. Ne ovat mekkoja kätevämpiä, kun mikään ei pääse rullautumaan selän alle, vaan romperit pysyvät hyvin paikoillaan.

Siinäpä pähkinänkuoressa se meidän tulevan vauvan ensimmäisen vaatekaapin sisältö. Bodyt, housut, sukat ja tumput meillä alkaa aika lailla olla jo kunnossa 50/56-kokojen osalta, samoin kun ne villasukat ja lämpimämpi villapipo. Tällä hetkellä metsästän suloisia collegehaalareita, sekä niitä vetskariyökkäreitä kirppikseltä, kun meillä on vastasyntyneen koossa niitä vasta yksi. Sitten kun vauva on syntynyt niin nähdään lopullinen vaatteiden tarve, tarvitseeko ostaa hieman lisää kokoa 50, vai suoraan 56.

Näitä vaatejuttuja on ihana miettiä ja onhan nuo pikkuvaatteet aivan älyttömän suloisia <3 

Laskin viikonloppuna, että oikeasti enää alle neljä kuukautta siihen, että meidän vauva syntyy. Nyt ollaan jo reippaasti yli puolen välin indeed! Vauva alkaa tuntua todellisemmalta ja todellisemmalta koko ajan. Kävin viime viikolla neuvolassa ja kaikki oli siellä oikein mainiosti. Kuunneltiin vauvan sydänääniä ja mitattiin kaikki arvot, jotka olivat kunnossa. Verenpaineet olivat kunnossa, hemoglobiini oli normirajoissa, eikä mulla olekaan vielä ollut mitään raudanpuutteesta johtuvia oireita. Lisäraudan aloitan silti varmasti melko pian, koska laskua arvossa kuitenkin oli jo. Mulla onneksi arvot ovat aina nousseet nopeasti hyviksi lisäraudalla ennen synnytystä, joten se mua ei stressaa lainkaan. Painoa mulle on nyt tullut lähtöpainosta 4,8kg.

Tuntuu tosi hassulta, että mulla ei ole nyt ollenkaan neuvolakäyntejä, ultria tai mitään ennen kesäkuun loppua! Sinne on niin pitkä aika. Mutta näin se menee uudelleensynnyttäjillä ainakin Helsingissä. Toisaalta, saahan neuvolaan toki yhteyden jos on jotain mielen päällä. Ajateltiin myös ehkä käydä siinä 3d/4d-ultrassa yksityisellä, koska tämä voi olla viimeinen kerta elämässä kun me sellainen voitaisiin päästä kokemaan. Olisi mieletöntä nähdä oma vauva vieläkin selkeämmin kuin normiultrassa! Sinne kannattaa käsittääkseni mennä ennen viikkoa 30, ja se neuvolakäynti mulla taisi olla viikolla 32, joten se nyt ainakin olisi sitten edessä tässä välissä.

Onneksi vauva pitää itsestään meteliä tasaisen jatkuvasti joka päivä, joten siitä ei ole ainakaan huolta. Jos vauva yhtäkkiä hiljenisi, niin sitten kyllä huolestuisin. Täytyy toivoa, että vauva jaksaa jatkaa aktiivista möyryämistä loppuun saakka, niin saa olla rauhallisin mielin jatkossakin. Tässä parin viikon sisään vauvan liikkeet ovat voimistuneet entisestään tosi paljon ja ne näkyvät lähes poikkeuksetta myös ulkopuolelle. Vauva pyörii vielä paljon ja kääntyilee ihan 360 astettakin, ja välillä se tuntuu jo todella epämukavalta.

Hieman ehkä jännittää, että miltä tämän nelosen liikkeet tuntuvat sitten 10 viikon päästä kun kokoakin on roimasti enemmän, jos nyt on jo tällainen olo. Mutta yhtä kaikki olen silti vain kiitollinen liikkeistä ja aktiivisuudesta, koska ne tuovat itselle mielenrauhaa ihan valtavasti. Kyllä otan mieluummin liikkeet ja pienen epämukavuuden välillä, kuin paniikin siitä, että ollaanko siellä mahassa edes elossa.

Tuntuu kyllä vieläkin aika uskomattomalta, että edelleen vointi on hyvä ja olen saanut olla ilman kipeitä supistuksia! Tämä on niin valtavan suurta luksusta, että olen todella kiitollinen. Nautin niin paljon siitä, että on energiaa ja että voin rauhassa tehdä asioita, eikä tarvitse panikoida siitä aiheuttaako kauppareissu liikaa supistuksia. Sormet ristissä, että näin jatkuu! Otan kyllä oikein mielelläni pidemmän raskausajan vaikka ihan laskettuun aikaan asti, kunhan vaan saisi olla rauhassa ilman niitä kipeitä supistuksia ja pelkoa ennenaikaisuudesta. Nyt kun alkaa jo 24. viikko niin ollaan oikeasti jo niin pitkällä, että tämä supistuksettomuus tuntuu joka viikko vaan uskomattomammalta aiempiin raskauksiin verrattuna. Lueskelin juuri vanhoja raskausviikkopostauksia näiltä samoilta viikoilta ja mun fiilikset silloin oli kyllä aivan erilaiset kuin tällä hetkellä.

Kirjoitin viime viikolla sokerirasitukseen liittyen, mutta kävikin ilmi neuvolassa, että mun ei sittenkään ole ehdottoman pakko mennä sokerirasituskokeeseen vaan saan käyttää omaa harkintaa. Olin myös varannut ajan viikkoa liian aikaisin, sillä sen piti olla viikolla 24-28 jos sinne menee, hah hyvä minä. Joten peruttiin aika ja sovittiin, että jos mun paino lähtee nopeaan nousuun, SF-mitta pomppaa yhtäkkiä, tulee muuten outoja oireita tai pissassa näkyy glukoosia, niin sitten varataan aika. Muuten voin rauhassa vaan katsella omaa vointia ja jatkaa terveellisellä ruokavaliolla/liikunnalla, kun ei tosiaan ne mun riskitekijät ole mitenkään muuttuneet aiemmasta. Se oli valtava helpotus.

Nyt vaan siis jatkuu energinen ja tasainen keskiraskaus ja toivottavasti saa jatkua tällaisena mahdollisimman pitkään. Seurailen omaa ja vauvan vointia ja elän normiarkea. En tiedä onko teistä tylsää lukea joka viikko, että energinen ja normaali keskiraskaus jatkuu? Mutta mulle on itselleni tosi voimaannuttavaa dokumentoida sitä, että raskaus tosiaan voi olla myös tällaista. Ette usko oikeasti miten korjaava kokemus tämä on ollut mulle sekä peilaten aiempiin raskauksiin, että siihen, miten vaikea tämän raskauden alku oli. Nähtävästi hankaluuksien määrä on mulla raskauksissa vakio, mutta nyt ne painottuivat selkeästi sinne alkuun ja sen jälkeen olen saanut olla rauhassa. Ihanaa, mieluummin näin!

Checklist raskausviikko 23:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso (tässä ei muutoksia).

Cravings: Mango! 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa. 

Yhteiskunnallinen kampanja: Väestöliitto

Sain viime viikolla kouraani raskaustodistuksen neuvolasta ja jälleen on aika suunnitella, miten me jaamme perhevapaat Oton kanssa vauva-aikana. Tämä on jo neljäs kerta kun niitä jaetaan ja sävelet ovat selvät. Yhtä selvää kuin Suomessa edelleen on suurimmalle osalle perheistä, että äiti pitää perhevapaat pääosin, on meille se, että Otto jää kotiin ensin isyysvapaalle ja heti mun pakollisen osuuden loputtua vanhempainvapaalle, jonka hän pitää kokonaisuudessaan.

Miksi näin? No, siihen on monta syytä. Tärkeimpänä syynä se, että tehtiin näin jo kerran ja se oli hienoin ajanjakso meidän elämässä tähän asti, yhtään liioittelematta. Hienoa siitä teki se, että me saimme molemmat vanhemmat olla kotona vauvan kanssa, kokea ne ensimmäiset hetket, elää kiireetöntä arkea ja saada paussin oravanpyörästä. Vaikka tein töitä jo pian synnytyksen jälkeen, läpi vauvavuoden, se vuosi tuntui pitkältä yhteiseltä lomalta, koska saatiin olla yhdessä. Tein töitä pääosin vauvan nukkuessa tai ulkoillessa Oton kanssa ja muu aika me vietettiin yhdessä koko perhe. 

Koko perheen yhteisen hyvinvoinnin lisäksi toinen ihan yhtä tärkeä syy on se, että Otolla on yhtäläinen oikeus jäädä perhevapaalle kuin mullakin ja muodostaa tasa-arvoisena vanhempana suhde omaan lapseensa alusta asti. 

Meille molemmille on ihan valtavan tärkeää se, että kumpikaan vanhemmista ei ole toisen apulainen tai satunnainen lastenhoitaja toisen kantaessa päävastuun. Halutaan olla molemmat yhtä paljon mukana ja olla kumpikin niitä, joita lapset huutelevat silloin kun tarvitsevat apua jossain tai haluavat kertoa jotain. 

Kun meidän esikoinen syntyi vajaat 10 vuotta sitten, Otto sai juuri samana päivänä vakituisen työpaikan. Itselläni taas ei ollut lainkaan työtä tai koulua, johon palata. Silloin emme edes miettineet muita vaihtoehtoja kuin sen, että minä jään kotiin vauvan kanssa, vaikka toki muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olisin voinut esimerkiksi hakea kouluun ja opiskella samalla, mutta sitä en silloin tehnyt. Silloinkin Otto piti kuitenkin omat isyysvapaansa täysimääräisinä, ensin ne viikot yhtäaikaa mun kanssa ja myöhemmin vielä ne loput päivät mun vanhempainvapaan loputtua. 

Myös meidän toisen lapsen kanssa minä olin se meidän automaattinen valinta, eikä edes mietitty muita mahdollisuuksia. Olin jo valmiiksi 1,5-vuotiaan kanssa kotona ja jatkoin kotona oloa sitten hänen ja vauvan kanssa. Myös toisen lapsen isyysvapaista Otto piti kuitenkin koko oman osuutensa ennen kuin lapsi täytti kaksi vuotta. Näin jälkikäteen ajateltuna olen toki kiitollinen näistä omista vuosistani kotona, ilman niitä en olisi ehkä perustanut ja kehittänyt blogiani ja muita somekanaviani ja luonut niistä itselleni uraa, joka taas vuosia myöhemmin on mahdollistanut perhevapaiden tasa-arvoisen jakamisen.

Olemme alusta asti pyrkineet tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen, mutta on ollut paljon tiedostamattomia asioita, joihin on kiinnittänyt huomiota ja joita on osannut muuttaa vasta kun on saanut enemmän tietoa ja kokemusta. Oton vanhempainvapaalla oli isä-lapsisuhteen kehityksen lisäksi ihan valtavan suuri merkitys koko meidän arkeen myös tänä päivänä. 

Siinä missä monet metatyöt ennen olivat automaattisesti sen kummempia miettimättä mun vastuulla, vanhempainvapaan aikana Otto otti niistä reilusti koppia ja ottaa edelleen. Kumpikin meistä vanhemmista pysyy ihan yhtä hyvin kärryillä lasten koulujutuista, kerhoon ilmoittautumisista, kaverisynttäreistä lahjoineen (no toki ei nyt korona-aikana), hammaslääkäreistä, opettajien joululahjoista ja päiväkodin naamiaisista. 

Vanhempainvapaan aikana Otto innostui myös kokkaamisesta. Ennen hän teki ruokaa ehkä kerran viikossa tai parissa, nykyisin hän tekee ruokaa ehkä viitenä päivänä seitsemästä, koska nauttii siitä niin paljon. Ja niinä kahtena muunakin päivänä hän huvin vuoksi leipoo tai kokeilee tehdä kombuchaa.  Nämä ovat vain pieni murto-osa niitä positiivisista vaikutuksista, joita perhevapaiden tasa-arvoisella jakamisella on arkeen ollut. 

Me päädyttiin jakamaan perhevapaat näin, koska se tuntui meille järkevältä. Mun oli työn luonteen vuoksi mahdotonta olla täysin tekemättä töitä vauva-aikana, mutta erittäin mahdollista yhdistää työntekoa vauva-arkeen ja kotona oloon. Otolle taas oli mahdollista jäädä pitkälle perhevapaalle ja työpaikalla sille näytettiin alusta asti vihreää valoa, kuten tälläkin kertaa. Oton jälkeen hänen tiimistään muutama muukin isä jäi perhevapaalle ja Otto on kannustanut kaikkia ystäviä jäämään, koska kokemus oli hänelle niin mullistava ja hieno. 

Vaikka Otolla perhevapaalle jääminen sujui hienosti työpaikan puolesta, näin ei kuitenkaan kaikissa työpaikoissa vielä ole. Vaikka lainsäädäntö puoltaa molempien vanhempien oikeutta jäädä perhevapaalle, työelämässä on vielä paljon niitä asenteita, että kotiin jääminen on vain äidin tehtävä. Onneksi kulttuuri muuttuu jatkuvasti yksi isä ja yksi työpaikka kerrallaan. Toivon, että joskus tämä mun postaus tuntuu absurdilta tuulahdukselta jostain keskiajalta, “miten on voitu ajatella, että kotiin jääminen olisi vain toisen vanhemman tehtävä?!”. 

Toistaiseksi kuitenkin valloillaan on edelleen se ajatus, että kotiin jääminen vauvan kanssa kuuluu pääosin äidille ja suurin osa isistä käyttää vain itselleen korvamerkityt isyysrahapäivät, tai osan niistä. Moni toimii edelleen kuten me 10 vuotta sitten, eikä edes pysähdy ajattelemaan hetkeksi erilaisia vaihtoehtoja tai niiden vaikutuksia vauvavuotta pidemmälle. 

“Kelan lapsiperhe-etuustilaston mukaan vuonna 2019 kaikista vanhempainpäivärahojen saajista miesten osuus oli 42 prosenttia, mutta vanhempainpäivärahapäivistä miehet pitivät vain 11 prosenttia. Naiset käyttivät 98 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevista vanhempainrahapäivistä. Vanhempainrahaa maksetaan äitiysvapaan jälkeen alkavalta vanhempainvapaan ajalta.” (lähde: THL)

Viidennes isistä ei käytä perhevapaita lainkaan. (lähde: THL)

Nämä ovat melko hurjia lukuja monella tapaa. Nämä ovat hurjia lukuja tasa-arvoisen työelämän ja tasa-arvoisen vanhemmuuden kannalta. Aitoa tasa-arvoa ei kauniista puheista huolimatta voi saavuttaa silloin kun perhevapaiden jakamisessa on näin valtava epätasapaino. Perhevapaauudistusta tarvitaan kipeästi. 

Yleisin vasta-argumentti sille, miksi mies ei voi jäädä kotiin on raha. Se mainitaan heti ensimmäisenä, automaattisena vastauksena usein ilman, että sen pohjalta on kuitenkaan tehty oman talouden vaikutusten osalta minkäänlaisia laskelmia. Väestöliitto teki yhteistyössä Oxford Researchin kanssa laajat laskelmat, joissa selvitettiin perhevapaiden erilaisten jakomallien vaikutuksia suomalaisten perheiden kokonaisvuosituloihin. Tutkimus on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Lyhyesti tiivistettynä: 

“Ainoastaan tilanteissa, joissa vanhempien välinen tuloero on hyvin suuri, voi perheessä olla syytä tarkastella perhevapaiden jakamista taloudelliselta kannalta. Kun tuloerot ovat kohtalaisen pienet, on perheille taloudellisesti kannattavin vaihtoehto jakaa vapaat tasaisesti vanhempien välillä. Suurituloisemman vanhemman kokonaan käyttämättä jättämät perhevapaat laskevat perheen nettotulotasoa kaikissa tuloluokissa.” (Lähde: Väestöliiton & Oxford Researchin laskelma vuodelta 2018) 

Eli toistetaan nyt vielä yhdessä: Suurituloisemman vanhemman kokonaan käyttämättä jättämät perhevapaat laskevat perheen nettotulotasoa kaikissa tuloluokissa, myös silloin kun isä tienaa merkittävästi äitiä enemmän. 

Luin tuon koko laskelman läpi ja se oli havainnollistava ja alleviivasi hienosti sitä, että esimerkiksi matala- ja keskituloisissa perheissä on edullisinta, että vapaat jaetaan tasaisesti, eivätkä ne kasaudu vain toiselle vanhemmalle. Laskelmassa oli mukana myös esimerkkiperheitä, joissa tuloero oli vanhempien välillä suuri (esimerkiksi isä korkeimmassa tuloluokassa ja äiti matalimmassa). 

Laskelmassa koko perheen suurimmat nettovuositulot saavutettiin vaihtoehdoissa, joissa vapaat on jaettu mahdollisimman tasaisesti, esimerkiksi niin, että, äiti pitää 8,3kk ja isä 4,4kk,  äiti pitää 4,2kk ja isä 8,5kk, tai äiti pitää 6,4kk ja isä 6,3kk perhevapaista. Suosittelen tutustumaan tähän laskelmaan tai tekemään itse suoraan oman perheen tulojen pohjalta tarkat laskelmat erilaisista vaihtoehdoista, mikäli nimenomaan raha mietityttää. 

Rahan lisäksi toinen vasta-argumentti on usein imetyksen onnistuminen, miten imetys onnistuu, jos äidin sijaan isä jää kotiin? 

Ja tähän minä sanoisin, että miten se ei muka onnistuisi? Vaikka äiti haluaisi täysimettää ensimmäiset kuusi kuukautta ja olisi sen aikaa vauvan kanssa kotona, jäisi vielä monta kuukautta vanhempainvapaata toiselle vanhemmalle käytettäväksi. Esimerkiksi 7kk ikäinen vauva syö jo paljon muutakin kuin rintaa ja vaihtoehtoja on monia, miten imetyksen voi toteuttaa vaikka tekisikin töitä. Jos etätyö ei onnistu, maitoa voi pumpata pulloon, imettämässä voi käydä/toinen vanhempi voi tuoda vauvan imetettäväksi esimerkiksi lounasaikaan myös kesken päivän, tai sitten voi imettää tiheästi niinä aikoina kun ei ole töissä. 

Etenkin näin korona-aikana etätyömahdollisuuksien lisäännyttyä aivan valtavasti uskoisin, että on paljon työtehtäviä, joissa myös imetys keskellä työpäivää on täysin mahdollista. Toki on paljon myös ammatteja, joissa imetys kesken työpäivän ei ole vaihtoehto mitenkään päin. Mutta etätyön lisääntyminen on ehdottomasti yksi niistä tekijöistä, jotka tukevat isien jäämistä kotiin ja tasa-arvoisemman ja joustavamman työelämän mahdollistamista meille kaikille. 

Äidin imetystoive ei ole mikään automaattinen este perhevapaiden tasa-arvoiselle jakamiselle. Aina voi käyttää hieman mielikuvitusta ja miettiä asioita käytännössä. On paljon erilaisia tapoja jakaa vapaat, samalla mahdollistaen imetyksen jos se on toiveissa.

Miksi perhevapaiden tasa-arvoinen jakaminen on tärkeää

Moni varmasti miettii, että miksi ne vapaat pitäisi jakaa tasa-arvoisesti, jos itsestä tuntuu parhaalta se ratkaisu, että äiti on kotona ja isä on töissä. Ja pakkohan ei tietenkään ole tehdä mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Mutta jos me halutaan joskus saavuttaa aito tasa-arvo myös työ- ja perhe-elämässä, perhevapaiden tasaisempi jakautuminen on siinä tärkeä askel. Jos me halutaan, että vielä joskus naiset tienaisivat yhtä paljon kuin miehet, tämä on välttämätöntä. Jos me halutaan, että naisilla on vielä joskus yhtä suuret eläkkeet kuin miehillä, tämä on välttämätöntä. 

Ja jos me halutaan, että lapset saavat luotua yhtä syvän yhteyden molempiin vanhempiin jo vauvasta asti, tämä on siinä merkittävä keino. En sano etteikö olisi mahdollista muodostaa yhtä tiivistä suhdetta molempiin vanhempiin silloin, kun vain toinen vanhempi on kotona, mutta kyllä se tasa-arvoinen kotona olo helpottaa sitä todella paljon. 

Mä ainakin toivon, että vielä joskus isiltä lakataan kysymästä automaattisesti missä lapsen äiti on, silloin kun he ovat liikkeellä vauvan kanssa kaksin. Että isä aidosti nähtäisiin tasa-arvoisena vanhempana, eikä kakkosvanhempana tai lastenvahtina omille lapsilleen, eikä kukaan kotiin jäävä isä saisi siitä osakseen kuittailua, tai normaalin arjen pyörityksestä supersankarin viittaa. 

Perhevapaauudistus olisi pitänyt tehdä Suomessakin jo vuosikymmen sitten. Tälläkin kertaa se helpottaisi merkittävästi meidän perhevapaiden jakamista ja mahdollistaisi Otolle pidemmän kotona olon vauvan kanssa. Mutta sitä saamme vielä odotella, eikä se tähän meidän tulevaan vauvavuoteen ehdi valitettavasti vaikuttaa. Vanhoilla keinoilla mennään. Mutta pidän sormet ristissä, että perhevapaauudistus saadaan vietyä viimeinkin käytäntöön ja että se on merkittävä askel kohti tasa-arvoisempaa perhe-elämää ja työelämää Suomessa, kuten se on ollut niissä maissa, joissa se on tehty jo aiemmin. 

Haluan sisällöissäni huomioida perhe-elämän monimuotoisuuden, mutta tässä postauksessa päädyin puhumaan nimenomaan isistä ja äideistä, koska nimenomaan isien asemaan ja isien perhevapaisiin haluttiin kiinnittää tässä kampanjassa huomiota. Ja en tiedä, ainakin oma mututuntumani on se, että esimerkiksi tuntemissani sateenkaariperheissä näissä asioissa tasa-arvo on jo pidemmällä ja vapaitakin jaetaan tasaisemmin molempien vanhempien välillä. Faktatietoa tästä ei kuitenkaan mulla ole. Isien pitämistä (ja pitämättä jättämistä) vapaista sen sijaan on ja siksi rajaus oli nyt tällainen, vaikka ehdottomasti tiedostan ja tunnustan sen, että perheitä on monenlaisia ja äidin ja isän muodostamat perheet ovat vain yksi perhemuoto muiden joukossa. 

On valtavan suuri kunnia saada olla mukana tässä yhteiskunnallisessa kampanjassa puhumassa perhe- ja työelämän tasa-arvon puolesta ja näyttämässä esimerkkiä. Väestöliitto tekee uskomattoman tärkeää työtä. Kanssani tässä kampanjassa ovat mukana myös Tuija Pehkonen, sekä Ville Viholainen, eli Koti-iskä88. Ollaan kaikki kolme (+ Otto) oltu mukana tekemässä myös tämän aiheen tiimoilta Väestöliiton Podcastia ja meidän jaksot pääset kuuntelemaan TÄÄLTÄ. 

Pidetään Oton kanssa myös 6.5. Instalive tästä aiheesta ja sen aikana meiltä voi kysyä mitä vaan perhevapaiden jakamisesta, meidän kokemuksista perhevapaista tai tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Käy IG Storyissa jättämässä oma kysymyksesi ja vaikuttamassa siihen, mihin kellonaikaan live pidetään! 

Kuten sanottua, toivon, että joskus perhevapaiden tasainen jakaminen on niin tavallista, että siitä ei tarvitse enää puhua lainkaan. Toistaiseksi ollaan kuitenkin kaukana siitä. Mutta toivottavasti askel askeleelta mennään sitä kohti. Jokainen meistä voi edistää tasa-arvoisempaa perhe-elämää pohtimalla omia asenteita ja oletuksia ja aktiivisesti kehittämällä niitä.

Vitsit mikä vappuviikonloppu! Tämä viikonloppu on tuntunut jotenkin tavallista pidemmältä, kun on ollut spesiaaliohjelmaa vapun vuoksi. Toki me ollaan juhlittu vappua ihan vaan kotioloissa, mutta kuitenkin pienet juhlavalmistelut kotonakin tuovat jo sitä juhlatunnelmaa. Ollaan paistettu munkkeja, nautittu perinteisistä vappuruuista ja vappubrunssista ja perjantaina pukeuduttiin itse askarreltuihin naamiaisasuihin. Ne pienet jutut tekevät juhlasta ikimuistoisen, vaikka olisikin vain kotona.

Halusin askarrella meille hauskat vappuasut erityisesti siksi, koska halusin keksiä hauskan raskausasun! Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin jo vuosia sitten, että raskaana ollessa voisi hyvin pukeutua avokadoksi, koska pyöreä pallomaha on kuin avokadon siemen. Ja niin maalasin pahvista itselleni avokadoasun, ja lainasin Oton ruskeaa t-paitaa, niin mahasta tuli täydellinen avokadon siemen. Otto pukeutui pahvista askarrelluksi paahtoleiväksi, koska hei kukapa ei rakastaisi avokadotoastia?!

Lapset saivat ideoida itse asunsa sen pohjalta, mitä koulusta oli ehdotettu pukeutumisteemaksi. Toisen luokka pukeutui keltaiseen, joten hänestä tuli sitten tietysti ananas. Ja toisella sai pukeutua miten halusi, mutta erityisesti panostettiin päähineisiin. Me keksittiin yhdessä, että hattara olisi aika hauska ja helposti toteutettava asu. Kaikki asut askarreltiin kotoa jo löytyneistä jutuista, kuten vanhoista vaatteista, kartongista, kuumaliimasta, vanusta ja maalista. Yllättävän näyttäviä asuja sai ja oikeasti aika pienellä vaivalla, mulla kesti yhteensä ehkä kaksi tuntia näiden neljän asun tekemisessä. Meidän 4v:n sushiasu on jo parin vuoden takaa, mutta edelleen suosikki. Ruokateema oli mielestämme mainio ja meitä kaikkia kyllä nauratti hauskat asut! Näistä jäi mahtavat kuvat muistoksi.

Kokkailtiin perjantai-iltana jo Bella Tablen vihreää perunasalaattia ja munkkejakin leivottiin, ja niitä oli tarjolla sitten myös lauantain brunssilla. Meidän vapun brunssimenu koostui koko perheen vappulemppareista:

Vihreä perunasalaatti parsalla ja fenkolilla

Nakit

Munakokkeli

Mangoa

Viinirypäleitä

Kurkkua ja tomaattia

Croissantteja tuorejuustotäytteellä

Croissantteja suklaatäytteellä

Munkit

Sima

Appelsiinimehu

Eilen syötiin iltaruuaksi herkullista porkkanasosekeittoa, jossa maistuu kookosmaito, chili, inkivääri ja juustokumina. Se on yksi meidän perheen lemppariruokia tällä hetkellä. Kestää hetki kun sen valmistaa, mutta sitä voi tehdä valtavan satsin kerralla ja syödä sitten pari päivää ruuaksi, tänäänkin saatiin siitä vielä lounas. Ihan super herkullista! Tänään meillä oli iltaruuaksi pizzaa pitkästä aikaa. Mulle ei oikein ole maistunut pizza nyt raskausaikana, mutta muulla perheellä teki mieli pizzaa/kebua ja mäkin päätin sitten kokeilla josko se maistuisi. Ja tänään pizza maistui jopa ihan hyvältä.

Vappuna availtiin myös lastentarvikkeiden paketteja, joita vilautinkin nopeasti jo Instassa. Näytän myöhemmin täällä blogissakin meidän juttuja, kunhan kaikki ei vain loju ympäri asuntoa, vaan saadaan jotain valmiiksikin. Vielä monet jutut puuttuu, mutta pikkuhiljaa alkaa olla monta juttua myös hankittuna. Isommat hankinnat on aikalailla selvillä vesillä, mutta vaatteet on vielä ihan vaiheessa. Kolmea ekaa kokoa on kaikkia vähän, mutta riittävästi ei vielä mitään.

Tänään ollaan luettu esikoisen kanssa kokeisiin, piirrelty ja leikitty. Otettiin koko vappu tosi rennosti ja nautittiin vaan kiireettömyydestä. Mulla on ollut aika paljon töitä viime aikoina, mikä on tietysti aivan ihanaa, mutta välillä tekee hyvää myös ottaa iisimmin. Tarkoituksena on tässä ennen vauvan syntymää tehdä mahdollisimman paljon töitä, jotta vauvan kanssa voi sitten ekat viikot ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja ilman paineita. Toistaiseksi olen jaksanut tosi hyvin ja ihan normitahtiin tehdä töitä ja jatkan samaan tapaan niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Kesällä kuitenkin on aina muutenkin hieman hiljaisempaa ja tarkoituksena on pitää silloinkin ainakin viikon kesäloma.

Ihan kreisiä, että nyt on toukokuu ja enää kuukausi lasten kesäloman alkuun. Meidän pitäisi laittaa pihaa kuntoon, istuttaa taimet ja suorakylvää osa lavakaulusten kasveista ja vaikka mitä muuta, mutta ehtiihän sitä tässä. Mutta aika siistiä, että lapsillakin on enää viisi viikkoa koulua ja sitten on edessä 10 viikon kesäloma, jonka jälkeen meille syntyy vauveli! Laskettu aika on elokuun lopussa, mutta jos tämä pikkukaveri seuraa isosisarustensa jalanjäljissä, niin hän saattaa syntyä vaikka juuri sillä viikolla, kun koulut alkavat (sinä päivänä kun ruotsinkieliset koulut Helsingissä alkavat mulla on 38+0).  Eli voisi ajatella, että enää yksi kuukausi, kesäloma ja sitten VAUVA! Apua en mä kestä!

Meille kuuluu hyvää, tavallista perhearkea ja raskausarkea. Jotenkin on vähän sellainen hassu fiilis siitä, että ei yhtään tiedä miltä kesä näyttää. Ei vielä tiedä kuinka paljon saa tavata läheisiä, uskaltaako esim. äiti matkustaa Oulusta tänne yms. Meillä ei ole vielä mitään kesäsuunnitelmia, paitsi Oton kesäloman aikataulu on lyöty lukkoon. Muuten on vielä ihan auki, että mitä tapahtuu, mutta me pysytellään varmasti aika pitkälti kotioloissa, vaikka kotimaassa saakin varmasti matkailla. Ehkä tehdään pikkureissu/reissuja johonkin max. 2h ajomatkan sisälle, mutta viimeisillään raskaana en uskalla enkä jaksa istua sitä pidempään enää autossa, eli Oulu jää varmasti tältä kesältä väliin. Toivottavasti saadaan sen sijaan Oulusta rakkaita tänne meidän luo, jos koronatilanne sallii!

Tästä tuli tällainen perinteinen sillisalaattipostaus vappukuvilla höystettynä. Ja nyt ei kun uutta viikkoa kohti hyvällä fiiliksellä! Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3 

Kaupallinen yhteistyö: Newbody Family

Lasten harrastusten mahdollistaminen on mulle yksi niitä tärkeitä juttuja vanhempana. Haluan, että meidän lapsilla on mahdollisuus tavoitella omia unelmiaan, kokeilla erilaisia heitä kiinnostavia lajeja ja kenties ehkä löytää se oma juttu, jota lähteä seuraamaan ja jossa kehittyä. Harrastukset ovat kuitenkin melko kalliita, eikä kaikilla lapsilla ole niihin mahdollisuuksia samalla tavalla. Urheiluseuroilla on onneksi erilaisia keinoja tukea kaikkien lasten harrastamista ja esimerkiksi kisamatkoihin, harjoitusleireihin ja tapahtumiin osallistumista ja yksi niistä keinoista on varainhankinta.

Varainhankintaa tekevät myös koululuokat esimerikiksi erilaisia luokkaretkiä varten. Etenkin näinä haastavina pandemia-aikoina kaikenlainen seurojen ja luokkien varainhankinta on kuitenkin vaikeutunut, kuten myös retkien ja matkojen järjestäminen. Perinteisiä myyjäisiä ei ole voinut järjestää, eikä ovelta ovelle kiertäminenkään ole ollut aina hyvä idea. Onneksi varainhankintaan on olemassa myös turvallisia ja kannattavia keinoja, joihin ei tarvita kontaktia lainkaan.

Newbody Family on yritys, joka jo vuodesta 1987 asti on auttanut seuroja ja koululuokkia varainhankinnassa. Yhdessä tekeminen on todella tärkeää varsinkin lapsille sekä nuorille ja kaikilla perheillä/nuorilla/lapsilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua ja kokea tärkeitä asioita yhdessä. 

Newbody Family tarjoaa myyntiin laadukkaita tuotteita, joita on helppo myydä ja joista vaatteilla on myös vuoden takuu. Muilla tuotteilla (mausteet ja kodin tuotteet) on takuu parasta ennen-päivämäärään. Kaikilla Newbody Family-tuotteilla on tietysti myös
peruutusoikeus 14 päivän kuluessa ostosta. Tämä on ihan huippua, koska tuotteiden hinta on myös laatuun nähden edullinen. Harvan edullisen T-paidan tai sukkaparin voi olettaa kestävän vuotta käytössä, mutta Newbody Familyn kaikilla vaatteilla on vuoden takuu ja niitä testataan valmistusprosessin, kemikaalien ja laadun osalta todella aktiivisesti. Hinnat taas ovat edullisia siksi, että niitä myydään varainhankinnan keinoin, jolloin monet kaupassa myytävän tuotteen kustannukset jäävät pois tuotteen hinnasta.  Tuotteiden valmistusprosessista, laadun tarkkailusta ja takuusta voi lukea Newbodyn sivuilta lisää

Laadukkaiden perusvaatteiden sekä urheiluvaatteiden lisäksi Newbody Family tarjoaa myyntiin myös käsirasvaa, saippuaa, tuoksukynttilöitä, huonetuoksuja ja pyyhkeitä, sekä mausteita. Tuotteita voi ostaa Newbody Familyn kotisivuilta aina kunkin seuran tai luokan omasta verkkokaupasta. Tuotteet maksetaan verkossa ja toimitetaan suoraan asiakkaalle. Eli kaikki onnistuu täysin kontaktittomasti. 30% paketin hinnasta menee aina myyjänä toimivalle seuralle tai koululuokalle, riippumatta siitä minkä tuotteen asiakas ostaa ja kuinka paljon. Seuran tai luokan ei tarvitse myöskään maksaa tilaamiaan tuotteita etukäteen, vaan ne maksetaan vasta sitten toteutuneiden ostosten tuotoista, jolloin myyminen on riskitöntä. 

Koska Newbody Family haluaa antaa mahdollisimman monelle mahdollisuuden testata heidän tuotteidensa laatua, he haluavat antaa 50 mun seuraajalle mahdollisuuden saada ilmaiseksi testiin itselleen seitsemän paria luomupuuvillaisia ECO Ankle -sukkia (arvo 17€) sekä Hand Care Setin (arvo 17€), joka sisältää kaksi käsisaippuaa ja käsivoiteen, jotka on valmistettu Ruotsissa ja ne eivät sisällä silikoneja, parabeeneja tai PGE:tä. Lisäksi kaikki halukkaat voivat saada testiin ilmaiseksi kaksi paria sukkia. Eli jos et mahdu näiden 50 ensimmäisen joukkoon, niin voit saada silti itsellesi kahdet laadukkaat luomupuuvillaiset sukat. 

Testaa ilmaiseksi luomupuuvillaisia sukkia sekä kauneudenhoitotuotteita, toimi näin:

Klikkaa itsesi Newbody Familyn sivuille ja täytä vaaditut tiedot, jolloin saat itsellesi testiin ilmaisen tuotepaketin, joka sisältää 1 paketin luomupuuvillaisia sukkia ja 1 kpl Hand Care Setin. Tuotteiden testaaminen ei sido mihinkään, eikä aiheuta sinulle kustannuksia. Mikäli et mahdu ekojen 50 joukkoon, saat silti kaksi paria sukkia itsellesi (sukkien testaajien määrässä ei ole ylärajaa). 

Meillä on ollut nyt jonkin aikaa testissä Newbodyn laadukkaita perusvaatteita, kuten toppeja, T-paitoja, sporttivaatteita sekä alusvaatteita ja miellyttäviä luomupuuvillaisia sukkia. Ollaan oltu oikein tyytyväisiä. T-paidat ovat pitäneet värinsä ja muotonsa kuten takuussa luvataan, eivätkä saumat kierrä. Materiaalit ovat mukavia ja hengittäviä ja tykkään siitä, että paketissa tulee kerralla paljon sukkia ja paljon alusvaatteita, koska niitä ei tunnu olevan ikinä riittävästi. 

Suurin valikoima Newbodylta löytyy naisille, mutta myös miehille on laajasti erilaisia tuotteita ja lapsille alusvaatteita sekä sukkia. 

Olen iloinen, että Newbody Family tuli minulle tutuksi, tiedänpähän ainakin mitä ehdotan seuraavan kerran kun jokin harrastusryhmä tai lasten koululuokka pohtii varainhankintaa. Newbodyn arvot kohtaavat omieni kanssa hyvin vahvasti ja tulokset puhuvat puolestaan. Niistäkin voi lukea lisää Newbodyn sivuilta, joilla on kattavasti ja avoimesti kerrottu yrityksen toiminnasta, arvoista ja tuloksista.