Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman ja Indieplacen kanssa.

Alkuvuodesta hommasin itselleni ensimmäistä kertaa aikuisiällä silmälasit migreenien vuoksi. Ostin silloin yhdet lasit todella perus linsseillä, koska en ollut vielä edes varma oppisinko pitämään laseja. Vuoden aikana olen huomannut, että lasit on aivan loistava juttu mulle ja että auralliset migreenit ovat loppuneet täysin niiden käyttöönoton jälkeen. Päänsärkyä ja aurattomia migreenejä on ollut muutaman kerran edelleen, mutta kuitenkin ne ovat vähentyneet varmaan 90%. Olen kuitenkin myös huomannut, että ne lasit jotka ensin hankin, eivät olleet ehkä se paras mahdollinen valinta käytettävyydeltään. Koska käytän laseja kotona ollessani lähes koko hereilläolon ajan, on tärkeää, että ne on mulle mahdollisimman mukavat.

Pääsin Silmäaseman kampanjassa käymään uudelleen näöntarkastuksessa ja valitsemaan itselleni kahdet uudet silmälasit ja aurinkolasit. Ekalla kerralla näöntarkastus jännitti mua hirveästi, varsinkin, koska pelkäsin siellä olevan kirkkaita valoja ja mulla oli just ollut parin viikon migreeniputki.

Nyt menin näöntarkastukseen rennosti ja se meni tosi helposti, kun tiesin jo etukäteen, että siellä ei kovin paljoa mitään kirkkaita valoja ole. Näöntarkastuksessa mitattiin molempien silmien kauko- ja lähinäköä, sekä hajataittoa ja vielä silmänpaineet. Silmänpaineet oli ok, näkö ei ollut huonontunut, mutta hajataittoa oli vielä hieman enemmän kuin aiemmin oli mitattu. Mun silmät on hajataitosta (ja toisen silmän tosi hyvästä näöstä) johtuen aika eripariset ja siksikään ne aiemmat linssit eivät olleet ehkä se paras valinta mun silmien ominaisuuksille. Kun silmät on tosi eripariset, niin toinen silmä voi näyttää esim. paljon isommalta/pienemmältä linssien läpi.

Kun näkö oli tarkastettu, siirryttiin valitsemaan sopivia kehyksiä. Silmäasemalla oli tosi hyvä valikoima kate spade new york -kehyksiä sekä silmälaseihin että aurinkolaseihin. Aloitettiin silmälasien kehysten valinnasta ja kokeilin tosi monia kehyksiä, koska kaikki näytti niin kivalta! Mä tykkään siitä, että kehykset tuovat ilmettä kasvoille, mutta toisaalta halusin myös vastapainoksi vähän kevyempää lookia. Tykkään aika isoista kehyksistä, millä on varmasti tekemistä tämän hetken silmälasitrendien kanssa.

kate spade new yorkin kehyksissä on tosi kauniita värejä, jotka ilmentävät hyvin merkin hienostunutta tyyliä. Tykkään niiden pienistä yksityiskohdista ja keveydestä. Valikoimassa oli kirkkaitakin värejä, mutta mä päädyin lopulta sellaisiin ei-niin-kirkkaisiin kehyksiin. Toiset kehykset valitsin niin, että ne on tosi ”hallitsevat” ja näkyvät. Toiset valitsin niin, että ne kehystävät silmiä tosi vähäeleisesti ja kevyesti. Mun mielestä mun valinnat osui ihan nappiin ja en malttanut odottaa, että saisin käyttää kehyksiä!

Silmälaseihin valitsin molempiin mulle yksilöllisesti räätälöidyt linssit, jotka ovat tosi hyvä valinta just mun eriparisille silmille. Räätälöidyissä yksilöllisissä linsseissä optiikka on tarkka myös reuna-alueilla ja ne on tosi ohuet ja kevyet, eivätkä silmät näytä suuremmilta tai pienemmiltä. Niissä on yhdistelmäpinnoite, joka poistaa heijastuksia ja antaa hyvän suojan naarmuja vastaan. Lisäksi niissä on antistaattinen pinnoite, joka on helppo puhdistaa ja hylkii likaa ja pölyä. Linsseissä on myös 100 % UV-suoja. Yksilöllisesti räätälöityihin linsseihin on saatavilla myös lisäksi erilaisia muita pinnoitteita ja mä valitsin molempiin mun uusiin silmälasiin erikoispinnoitteet.

Toisiin laseihin otin BlueControl-pinnoitteen, joka suojaa silmiä sinisen valon haitallisilta vaikutuksilta. Mä teen paljon töitä laitteilla, jotka altistavat mun silmät sinivalon haitoille. Sininen valo on valotyypeistä kaikkein häikäisevin ja se myös pakottaa silmät tarkentamaan kaikkein voimakkaimmin. Siksi sininen valo voi väsyttää, rasittaa ja kuivattaa silmiä sekä aiheuttaa päänsärkyä ja jopa unettomuutta. Sininen valo muistuttaa päivänvaloa, joka ylläpitää ihmisen vuorokausirytmiä. Siniselle valolle altistuminen illalla tai yöllä saattaa vaikuttaa melatoniinin tuotantoon, mikä vaikeuttaa nukahtamista ja heikentää unen laatua.

Migreenipotilaana mä olen todellakin huomannut sinisen valon haitalliset vaikutukset ja yleensä silloin, jos mulla on migreeni päällä, on sininen valo kaikkein pahinta mitä voin itselleni tehdä (ellei jonnekin rock-konserttiin tai strobovalodiskoon menoa lasketa). Usein saattaa mennä jopa 2-3 päivää ennen kuin pystyn olla migreenikohtauksen jälkeen tietokoneen äärellä. Tähän asti olen käyttänyt aurinkolaseja, jos on ollut pakko tehdä töitä migreenin ollessa päällä, mutta silloin mulle on tullut sitten päänsärkyä ihan vaan siitä, että teen töitä ilman silmälasien vahvuuksia.

Silmäasemalla voi valita linsseihin BlueControl-pinnoitteen, joka parantaa kontrastia, auttaa ennaltaehkäisemään sinisen valon aiheuttamia oireita sekä vähentää digitaalisilta näytöiltä heijastuvaa sinistä valoa ja sen haitallisia vaikutuksia. Täydellistä! Enää ei siis tarvitse valita teenkö töitä silmälasit vai arskat päässä sillloin, kun kärsin päänsärystä.

Toisiin laseihin mä sain valita trendikkään liukuvärjäyksen. Liukuvärin voi valita eri vahvuuksilla ja mä otin tosi kevyen liukuvärjäyksen, joka on kuitenkin hyvin erottuva. Liukuvärejä ja sävyjä oli laaja valikoima ja mä valitsin kehysten sävyihin sopivan värin, johon olin tosi tyytyväinen. Ihanaa, kun nyt on kahdet erilaiset silmälasit erilaisiin tilanteisiin. Mä luulen, että näiden myötä lähden useammin silmälasit päässä myös muualle, enkä pidä niitä pelkästään kotona/työskennellessä. Varsinkin kun nyt on eri asuihin sopivat kehykset, aina löytyy lasit, jotka sopii omaan tyyliin.

Silmälasien lisäksi valitsin tosiaan myös kahdet upeat aurinkolasit kate spade new york -kehysvalikoimasta. Kehyksiä oli paljon erilaisia, mutta mä ihastuin erityisesti kahteen malliin. Halusin, että toiset laseista ovat isot ja mustat ja toiset otin sitten sellaiset vähän näyttävämmät ja erikoisemmat. Isot ja mustat lasit siksi, että ne on mun migreenilasit, eli ne, jotka laitan päähän silloin kun on pakko lähteä ulos, vaikka silmät on tosi valonarat. Vaikka silmälasit on vähentänyt ihan hirveästi mun migreenejä, mä olen silti edelleen mieleltäni migreenipotilas ja varaudun niihin kaikissa tilanteissa. Mustat isot kehykset suojaa hyvin silmiä joka puolelta, ettei valo pääse häikäisemään suoraan silmään.

Toiset kehykset on tosiaan vähän koristeellisemmat, mutta nekin on musta älyttömän tyylikkäät ja mulle sopivat. Silmäasemalla on aurinkolaseihin todella paljon erilaisia linssejä saatavilla niin vahvuuksilla kuin ilmankin, sekä erilaisia silmiä suojaavia pinnoitteita ja peililinssejä.

Näissä kuvissa näkyy kaikki ne lasit joita valitsin, mutta en paljasta vielä mihin kehyksiin päädyin. Sen saatte nähdä seuraavassa postauksessa, jossa esittelen lasit päässä ja kerron kokemuksia uusista kehyksistä ja linsseistä.

LUKIJAKILPAILU: VOITA MATKA LONTOOSEEN!

Osallistu kate spade new york -kilpailuun Silmäaseman Instagram-tilillä tai Facebookissa (tai molemmissa) ja osallistut Lontoon matkan arvontaan. Tarkempi info löytyy kummastakin julkaisusta. Ihan mieletön kisa, vitsi mäkin haluaisin lähteä!

Mitkä kehykset kuvissa näkyvistä oli sun lempparit? Oletko kärsinyt sinisen valon haitoista, tai onko sulla kokemusta siniseltä valolta suojaavista linsseistä silmälaseissa?

Kolmen lapsen vanhempina me ollaan koettu tosi tärkeäksi se, että aina välillä järjestetään kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa, tai aikaa, jolloin yksi lapsi saa molempien vanhempien huomion kokonaan yksin. Arjessa pyritään joka päivä järjestämään rauhallista aikaa jutella jokaisen lapsen kanssa ja vaihtaa päivän kuulumiset rauhassa. Mulle on ihan ehdottoman sydämen asia se, että jokainen meidän lapsista kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Ettei kenelläkään olisi koskaan sellainen olo, että äitiä ja isiä ei kiinnosta tai ne ei välitä.

Tietenkään me ei olla tässä asiassa täydellisiä, kuten ei varmasti kukaan  vanhempi. Aina joskus tulee niitäkin päiviä, että tuntuu ettei ole ehtinyt puhua rauhassa yhtään kenenkään kanssa. Mutta pääosin pyritään siihen, että vaikka tykätäänkin viettää aikaa koko perhe yhdessä, jokainen saisi päivittäin myös rauhassa kertoa omasta päivästään ja ajatuksistaan sen mitä haluaa edes toiselle vanhemmalle, kysyä ne kysymykset jotka mieltä askarruttaa, ja mahdollisuuksien mukaan puuhailla yhdessä jotain hauskaa tai sitten ihan vaan olla hiljaa kainalossa ihmettelemässä, joskus sekin on aivan parasta.

Meidän kuopus saa joka perjantai rauhallista aikaa yksin vanhempien kanssa, kun hänellä on vapaapäivä dagiksesta. Isompien kanssa kahdenkeskisiä hetkiä järjestetään muuten aina kun se onnistuu. Viimeksi oli Oton ja keskimmäisen vuoro viettää kahdenkeskistä päivää ja tänään mä otin esikoisen mun mukaan Last Christmas -elokuvan kutsuvierasnäytökseen (leffa oli K-7).

Meillä oli niin ihana ilta keskellä arkiviikkoa! Jotenkin musta on niin mielettömän kivaa, että meidän esikoinen on jo niin iso, että hänen kanssa voi mennä jo katsomaan romanttista komediaa, ja hän itse jo on tsekkaillut elokuvaa etukäteen, että ”tuon mä haluaisin nähdä”. Että ei ole enää ne pelkät piirretyt ja muut, vaan meillä on oikeasti paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. En mä sitä sano etteivätkö lasten leffatkin olisi hyviä, kyllä mä tykkäsin ihan hurjasti esim. Toy Story 4:stä ja viimeksi katsomastamme Late Lammas Farmageddonista. Mutta jos vaihtoehtoja olisi ne kolme, niin kyllä mä tätä Last Christmasia mieluiten lähdin katsomaan.

Kuvan nappasi Oi mutsi mutsi -blogin Elsa. 

Meidän esikoinen oli ainoa lapsi tilaisuudessa, mutta meillä meni loistavasti. Herkuteltiin tapaksilla, joita oli tarjolla ja katsottiin leffaa rauhassa. Me pidetään kotonakin hänen kanssa juusto- ja tapasiltoja, joten tiesin jo etukäteen että hänelle kelpaavat oikein hyvin vähän erilaiset leffaherkut. Siellä hän maisteli mun kanssa artisokan sydämiä, juustoja, siemenkeksejä, kirsikkahilloa ja muita herkkuja tyytyväisenä. Hän tykkäsi elokuvasta, kuten myös minä. Kotimatkalla metrossa juteltiin niin leffasta kuin kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Oli ihan paras ilta. Ja siitä tulee itsellekin niin hyvä fiilis kun näkee, miten paljon lapsi nauttii siitä kahdenkeskisestä ajasta.

Vaikka me ollaan tosi tiivis porukka ja rakastetaan tehdä hirveästi yhdessä koko perheen kesken kaikkea, niin silti se on ihan eri juttu aina välillä saada se täysin jakamaton huomio. Se on ihan älyttömän tärkeää, meille kaikille. Eikä sen kahdenkeskisen ajan tarvitse aina olla mitään niin erityistä kuin leffa tai muut huvitukset. Ihan  tavallisetkin jutut on erityisen ihania, kun niitä saa tehdä rauhassa kahdestaan. Kävelyllä käyminen, kirjastoreissu tai kaupassa käyntikin voi hyvin olla ihanaa kahdenkeskistä aikaa, kunhan on lapselle täysillä läsnä.

Eilen oli ystävien lasten halloween-teemaiset synttärit, joita oli kovasti odotettu! Siellä oli lapsille tarjolla kauhurata ja paljon herkkuja. Ja ihan parasta oli tietenkin se, että saatiin hyvä syy keksiä naamiaisasut koko perheelle. Mulla tuli jo syksyllä mieleen, että olisi hauskaa pukeutua tänä halloweenina koko perhe Addams Familyksi ja onneksi Otto ja lapset innostuivat aiheesta myös. Mua vähän jännitti, että mitä mieltä meidän lapset ovat asuideasta, kun he eivät olleet koskaan kuulleetkaan Addams Familysta vielä alkusyksystä. Mulle itselleni se oli sarja, jota katsoin aina aamuisin ennen kouluun lähtöä ja tykkäsin siitä aivan hulluna. Se oli vaan kaikessa kauheudessaan niin ihana ja lämmin ja hauska ja omaperäinen. Ihan ehdottomasti yksi mun lapsuuden lemppareista, muistaakseni se tuli neloselta aamuisin, vai muistankohan ihan väärin.

Kävi onnekas sattuma, kun oltiin syyslomalla leffassa Oulussa. Siellä tuli uuden piirretyn Addams Family -leffan traileri ja meidän lapsethan innoistuivat siitä tosi paljon. Leffa vaikutti vähintään yhtä hauskalta kuin edeltäjänsä ja aiotaan kyllä mennä katsomaan sitä. Samalla siellä leffassa istuessamme esittelin tämän asuidean muulle perheelle ja lapsilta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Vaikka meillä on kolme tyttöä ja Addamseilla vain yksi, roolit olivat oikein mieluisat meidän lapsille.

Mä lähdin miettimään asuja siltä kannalta, että mitä voisi toteuttaa jo meillä olevassaolevillä välineillä ilman, että tarvitsisi ostaa mitään uutta. Koko viisihenkiselle perheelle kun miettii asuja, niin tuntuisi aika älyttömältä ostaa yhtä juhlaa varten viiden hengen kamppeet. Siksikin Addams Family oli loistava teema, koska meiltä löytyi jo valmiiksi kaikille teemaan sopivat vaatteet ja muuten teemaa toteutettiin meikeillä ja kampauksilla, sekä mun peruukilla. Kuopuksen ja keskimmäisen tukat liiskattiin hiusgeelillä päätä myöten ja laitettiin niskaan nutturalle. Taapero rakasti viiksiä, vaikka etukäteen mua jännitti, että suostuuko hän niihin. No suostui todellakin ja halusi, että piirrän hänelle viikset vielä seuraavanakin päivänä.

Kun mä olin meikannut itseni ja laittanut mustan peruukin päähän, Ottoa alkoi naurattaa. Mä kuulemma näytin ihan samalta kuin silloin kun me tavattiin! Ja siis totta se kyllä on. Jotenkin huvittaa, että se miltä mä ennen näytin joka päivä on tänä päivänä mulle naamiaisasu: musta tukka, piirretyt kulmakarvat, kolme kiloa silmämeikkiä ja tekoripset. Siltä mä näytin myös yhdeksän vuotta sitten sinä halloweenina, jolloin me Oton kanssa melkein tavattiin.

Otto oli mun silloisen hyvän ystävän luona bileissä meidän yhteisten ystävien kanssa ja lähti alle puoli tuntia ennen kuin mä menin sinne mun kaverin kanssa. Ei tavattu silloin, mutta ehkä silloin ei olisi ollut oikea hetkikään. Lopulta me tavattiin sitten tasan kaksi kuukautta sen jälkeen uutena vuotena, mutta sen tarinan te tiedättekin. Kaksi kuukautta teki paljon, just silloin me oltiin sitten valmiita tapaamaan ja aloittamaan meidän yhteinen tarina.

Mulla ei kyllä ole ikävä sitä, miten paljon aikaa mulla kului meikkaamiseen silloin. Siis huh, miten kauan kesti tehdä nuo tummat silmämeikit ja liimailla kaikki ripset ja piirtää rajaukset ja kaikki. Musta on tullut niin mukavuuden haluinen, että nykyisin mun meikkaaminen kestää ehkä viisi minuuttia ja tuotteita on koko naamalle vähemmän kuin pelkässä 2010 vuoden silmämeikissä. Niin se aika kuluu ja ihminen muuttuu. Mutta Otto kyllä selkeästi tykkäsi mun #throwback -lookista, pitää siis ehkä kodin seinien sisällä meikata joskus toistekin niin, HAH!

Kysyttiin vielä lapsilta, mitä mieltä he olivat omista asuistaan:

Wednesday Addams: Se oli ihana, varmaan yks mun lemppareita mikä mulle oli koskaan tehty!

Pugsley Addams: Haha, vähän hassu asu mut silti aika hieno!

Baby Addams: Mun viikset ei ollut hassumpaa!

Nyt on sitten halloween juhlittu ja me aletaan ihan oikeasti valmistautua jouluun. Kiitos hirveästi ihanista joulukalenteri-toiveista, joita laitoitte. Tuli sellainen fiilis, että olen oikeilla ja jäljillä aikataulujen ja suunnitelmien suhteen ja sain vielä muutaman ihanan luukkuidean, joita ei ollut vielä aiemmin listalla. Vielä kerran ihanaa marraskuuta ja uutta viikkoa kaikille <3

En kestä, mulla soi päässä se Samu Haberin Vain Elämää -versio Elastisen Nyt saa tuulettaa -biisistä, mutta arvaatte varmaan mikä sana tuon tuuletuksen tilalla on. Marraskuu, nyt on lupa antaa joulun tulla. Tämä on siis henkinen lupa itselleni, kyllähän kenellä tahansa on lupa juhlia joulua vaikka kesäkuun puolivälissä halutessaan. Mä itse kuitenkin tykkään aloittaa kunnon joulutuksen marraskuussa, perustuen mun ja Oton ikuisuus sitten tehtyyn sopimukseen siitä, että marraskuussa on hyvä hetki antautua täysillä jouluhulluudelle. Silloin kauan sitten Otto ei ollut vielä yhtään jouluihminen ja mä olin henkeen ja vereen juuri sitä. Nykyään Otto on kuitenkin se, joka googlailee glögireseptejä syyskuussa ja hyräilee joululauluja lokakuussa.

Ei ole vielä edes siivottu halloween-koristeita pois kotoa, mutta mieli on jo joulussa. Tänään ostin piparitaikinaa, katsoin videon huikeasta piparitalosta, joka oli ennemminkin piparikasvihuone ja aloin kuunnella joululauluja. Sunnuntaina viimeisten halloween-juhlien (ja niitä varten kuvattujen asujen) jälkeen sanotaan halloweenille lopulliset heipat ja ripustetaan tunnelmavalot olkkariin ja pihalle. Ehkä myös kranssi ikkunaan?

Mä olin niin haaveillut siitä, että tänä jouluna meillä olisi ikioma koti, jossa viettää joulua. Haaveilin aivan övereistä jouluvaloista omalla pihalla ja haaveilin korkeasta huonekorkeudesta ja joulukuusesta, joka olisi niin iso, että tähden kiinnittämiseen tarvittaisiin tikkaat. Ne nyt jäivät haaveeksi ja tätä joulua vietetään vielä ainakin tässä kodissa, ehkä ensi jouluakin. Onneksi joulu on kiinni asenteesta ja seurasta, ei siitä millainen joulukuusi tulee tai missä sitä edes viettää. Olen varma, että meille tulee tänäkin vuonna ihana joulu, vaikka se ei olekaan ehkä juuri sellainen kuin etukäteen haaveilin.

Mä olen aloittanut jouluun valmistautumisen perusteellisella vaatekaappien siivouksella: kaikki kesäjutut on pesty ja viikattu ylähyllylle pois tieltä ja alas on nostettu jouluneuleet, talven juhlavaatteet ja kaikki lämmin ja pörröinen. Jouluyökkäritkin on kaivettu esiin. Huonekuusi pitäisi ostaa, en ole vielä nähnyt niitä missään, mutta heti kun näen niin ostan kyllä. Ja glögiä, sitä täytyy ostaa ainakin tai sitten voisin keittää lämpimät alkoholittomat joulusiiderit sillä reseptillä, jonka jaoin täällä muutama vuosi sitten. Se oli ihan super hyvää! Yksi meidän lapsista on nukkunut trikoinen tonttulakki päässään siitä asti kun se putosi viikko sitten ylähyllyltä lattialle. Hänellä on kuulemma jo niin joulufiilis, aikoi nukkua niin jouluaattoon asti. Ei kuulemma tule kuuma, vaan lakki lämmittää just sopivasti.

On onni, että muut perheenjäsenet on samanlaisia jouluttajia kuin minä, muuten olisin hullutteluineni aivan yksin. Onneksi mä saan fiilistellä joulua niin paljon kuin sielu sietää ja aina löytyy omasta kodista seuraa jouluhullutuksiin. Mulla on blogijoulukalenterin suunnittelu ihan loppusuoralla ja osa on jo toteutusvaiheessa, mutta kysyn nyt vielä teiltä: onko teillä toiveluukkuja joulukalenteriin? Mitkä ovat olleet suosikkiluukkujanne aiemmilta vuosilta? Mä itse toki näen lukujen perusteella suosituimmat luukut blogin analytiikasta ja niiden pohjalta olen kalenteria pitkälti suunnitellut, mutta kiinnostaisi silti kuulla onko teillä jotain ajatuksia siitä, mitä spesiaalia toivotte kalenteriin.

Ihan mielettömän ihanaa marraskuun ensimmäistä ja viikonloppua kaikille! Kuinka moni on aloittanut joulufiilistelyt tänään tai jo aiemmin?

Noniin, tässä tulee viimeinkin yleisön toivepostaus: vauvavuosien kustannukset vertailussa. Mulla kesti n. viisi tuntia kun yritin laskea kaikki mahdolliset vauvavuosien kustannukset, selvitellä esimerkiksi sairaalapäivämaksuja aiemmilta vuosilta, laskea äitiyspäivärahoja ja lapsilisiä ja kaikkea mahdollista, mutta tässä on nyt karkea arvio siitä kuinka paljon vauva maksaa kertaa kolme. Eli meidän vauvavuosien kustannukset taulukoituna.

Nämä ovat tosiaankin suuntaa antavia, eli eivät välttämättä kata ihan kaikkia kustannuksia ja summat on näin jälkikäteen arvioiden laskettu. Tarkistin nyt HUSin sivuilta hoitopäivämaksut ja googlasin mitä ne ovat olleet silloin, kun olen synnyttänyt v. 2011, mutta nämä ovat arvioita, eli en ole tarkistanut jostain 8v vanhasta HUS-laskusta summia kun ei ole enää tallessa. Myös esim. tuet on laskettu tämänhetkisten Kelan tietojen perusteella, eli ovat voineet olla hieman erit esim. 8 vuotta sitten, mutta eivät kuitenkaan merkittävästi. Nämä laskelmat antavat mun mielestä riittävän hyvin suuntaa kuluista, joita meille kunkin vauvavuoden aikana syntyi. Hankintojen hinnat olen osan luntannut täältä blogista ja osa sitten perustuu ihan omiin muistikuviin, eli voi olla euron tai toisenkin pielessä, mutta suurin piirtein pitävät paikkansa.

Blogin kautta saaduista tuotteista (koskien lähinnä 3. vauvavuotta) niin en ole ottanut niitä laskelmassa huomioon, koska niiden tuoman kustannuksen/hyödyn arvioinnin antama lisäarvo tälle laskelmalle on mun mielestä olematon. Laskelmassa on kolme erilaista vuotta, jolloin vauvavuoden kustannusten arviointi onnistuu kyllä yleisellä tasolla hyvinkin tämän mun taulukon perusteella ilman tietoa niistä.

Vaikka sain esimerkiksi pinnasängyn konkreettisena tuotteena, maksoin siitä itse rahana verottajalle 36% tuloveroa ja 24% arvonlisäveroa, jolloin käytin itse rahaa n. 60% tuotteen arvosta. Lisäksi maksoin tuotteesta itse tekemälläni työllä. Näin oli kaikkien tuotteiden kohdalla, jotka sain. Siksi niiden todellisen kustannuksen arvioiminen mulle on vähän hankalaa, koska saimme kyllä itse tuotteen ”ilmaiseksi”, mutta maksoin niistä 60% veroa + työhön käytetyn ajan sekä näkyvyyden. Voisin näin karkeasti arvioida, että niistä syntyi meille n. 800-1000€ lisäkulua vielä kolmanteen vauvavuoteen, mutta sitä olisi ollut haastavaa kommunikoida taulukossa riittävän yksinkertaisesti.

Mun mielestä oli hauskinta huomata, että meillä on mennyt jokaisena vauvavuonna aika sama määrä rahaa, vaikkakin kustannusten kohteet ovat olleet täysin erilaisia ja meidän tapa kuluttaa on ollut ihan erilainen. Ajattelin etukäteen, että summat näyttäisivät ihan eriltä ja kolmannen lapsen summa olisi todella merkittävästi muita suurempi, mutta olin väärässä.

Ensimmäisen vauvan kohdalla eniten rahaa meni vakuutukseen, synnytykseen, vaippoihin, korvikkeisiin ja ruokaan. Kaikki muu oli melko edullista. Toisen lapsen kohdalla taas imetin, mikä pienensi ruokakuluja puolella. Synnytys ja lapsivuodeaika sujui ilman komplikaatioita 2hlö huoneessa yöpyen ilman Ottoa, jolloin myös sen kulut olivat tosi paljon pienemmät kuin 1. vauvan kohdalla.  Kuopuksen vauvavuonna taas me panostettiin rahallisesti eniten vaatteisiin ja lastentarvikkeisiin, mutta sitten ruokaan kului kaikkein vähiten rahaa ja vakuutus oli ilmainen meidän vakuutusfirman vauvavuosi-tarjouksen vuoksi.

Mä itse en ole saanut koskaan mitään muuta kuin minimi-äitiyspäivärahaa. Esikoisen saadessamme se oli suurin tulo, mitä olin koskaan saanut. Samoin oli myös kotihoidontuki ja kuntalisä sekä pieni hoitolisä jota saimme, ne olivat itseasiassa euromääräisesti vielä hieman suuremmat kuin se minimi-äitiyspäiväraha. En ollut koskaan saanut niin paljoa rahaa kuin ne. Kuopuksen kohdalla jatkoin työntekoa yrittäjänä kokopäiväisesti läpi raskauden ja koko vauvavuoden, jolloin sain omalta pakolliselta äitiysrahakaudeltani edelleen vain ne samat minimit yritystuloni päälle. Otto sai oman vanhempainvapaansa aikana tuloihinsa perustuvaa vanhempainrahaa.

Hankintojen osalta ensimmäinen vauvavuosi oli melko edullinen, mutta silloin juuri synnytyksestä ja korvikkeista syntyi suuret kustannukset. Keskimmäinen vauvavuosi oli kaikkein edullisin sekä hankintojen osalta että muutenkin. Kolmas vauvavuosi oli kallein, koska halusimme itse panostaa moniin hankintoihin rahaa. Mun mielestä tästä näkee hyvin sen, että niiden hankintojen suhteen voi päästä tosi edullisestikin, kun hyödyntää äitiyspakkausta, kirppiksiä ja tuttujen/sukulaisten vanhoja juttuja. Yllättäviä kuluja voi kuitenkin tulla, vaikka hankinnoissa pärjäisikin vähällä, koska ikinä ei tiedä miten vaikka synnytys sujuu.

Me ollaan oltu todella tyytyväisiä lasten vapaaehtoisin terveysvakuutuksiin ja niille on kaikille ollut käyttöä. Vaikka meidän lapset ovat olleet kaikki melko terveitä, aina tulee kuitenkin jotain pientä ja ollaan oltu tyytyväisiä siihen, että on voitu aina itse valita missä lääkärissä käydään ja milloin ja saatu hyvää ja nopeaa hoitoa, eikä ole tarvinnut vakuutusmaksujen ja 100€ vuosittaisen omavastuun lisäksi maksaa mitään muuta. Esimerkiksi keskimmäisen käden murtuma kontrollikäynteineen keväällä hoitui todella hyvin ja ilman yhtään odottelua yksityisessä sairaalassa. Tämä 100€ omavastuu nyt itse asiassa puuttuu noista kahden ekan vuoden kustannuksista vielä, koska se tuli mieleeni vasta tässä tätä raapustaessani. Kolmantena vauvavuonna taas ei käytetty muistaakseni yksityistä lääkäriä ollenkaan, eikä maksettu sitä vakuutusmaksuakaan.

Näiden tässä mainittujen kulujen lisäksi lapsi on tietysti vaikuttanut asunnon kokoon ja täten vuokraan/vastikkeeseen. Sitä en kuitenkaan huomioinut tässä, koska voihan olla, että ilman vauvaa oltaisiin asuttu vaikka kalliimmassa asunnossa keskustassa ja vuokra olisi ollut ihan yhtä kallis siksi. Tai oltaisiin asuttu kahdessa eri asunnossa Oton kanssa, jolloin kahden asunnon vuokra olisi ollut sama, kuin nyt vauvan kanssa yhden.

Tähän voisi laskea lisää vielä äitiysvaatteista kuluja, poliklinikkamaksuja ultrakäynneistä sekä jotain hömppää mihin rahaa on käytetty vapaaehtoisesti. En laskenut 1v-synttäreiden kuluja myöskään mukaan, niistä olisi tullut ehkä vielä pari sataa. Me ei olla koskaan käyty esim. maksullisissa vauvaharrastuksissa, vaan hyödynnettiin ilmaista harrastustoimintaa, leikkipuistoja tai nähtiin vaan kavereita. Ei olla matkustettu vauvojen kanssa niin, että olisi tarvittu esim. passia ennen 1v-synttäreitä, eikä olla ostettu kalliita vauvakuvauksia vaan kuvattu itse.

Tässä laskelmassa huomioimatta on lasten vaikutus esimerkiksi meidän eläkevakuutusmaksuihin, koska en ole siitä aivan perillä. Ennen ekaa ja tokaa lasta mulla ei ollut mitään tuloja, eli ei muutenkaan ihan hirveästi tainnut kertyä eläkettä. Tilanne siis parani lasten ja äitiyspäivärahan myötä, joka kerrytti eläkettä mulle. Kolmannen lapsen ajan itse maksoin tietty yrittäjänä YEL:iä koko vauvavuoden. Otolle kertyi vanhempainvapaan ajalta myös eläkettä normaalisti. Voisiko olla niin, että meidän osalta lasten saannilla ei siis ollut merkittävää negatiivista vaikutusta eläkekertymään kummallekaan vai olenko aivan hakoteillä? Sitten tuosta  vielä tietysti puuttuu se vanhempainvapaan aikainen tulonmenetys Oton osalta: vanhempainrahan määrä on n. 3/4 ansiotulosta muistaakseni, jolloin hän tietysti tienasi puolen vuoden ajan 25% vähemmän kuin normaalisti. (Korjatkaa jos olen väärässä).

Tämä havainnollisti hyvin ainakin itselleni näitä vauvavuoden menoja ja tuloja. Mun laskelmien mukaan ollaan tässä siis reilusti plussan puolella näiden vauvavuosien osalta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kyllähän lapseen saa uppoamaan paljon rahaa halutessaan (tai sitten pakon edessä, esim sairaudet, allergiat yms). Voi kuitenkin myös olla, että vauvavuosi on ihan kohtuuhintainen. Ja koska me tultiin nuorena vanhemmiksi ensimmäisen kerran, lasten myötä meidän tulot kasvoivat, eivätkä laskeneet. Yleensähän se menee toisinpäin, että lasten myötä sitten tulotaso laskee hetkellisesti kun jää töistä kotiin.

Sellaista. Pakko myöntää, että tämä oli ehkä itselleni yksi blogihistorian mielenkiintoisimmista postauksista tehdä. Tämä konkretisoi todella hyvin mun ajatuksia ja fiiliksiä siitä, millainen vaikutus lapsilla on ollut meidän tuloihin. En siis ollut väärässä kun ajattelin, että meille lapset toivat leivän tullessaan, kuten sanotaan. Ja tästä puuttuu muuten tietty vielä kaikki säästötkin: lasten myötä esimerkiksi baarissa juoksemiseen on mennyt huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen, heh.

Kysyin tämän postauksen innoittamana tänään Instagram storiesissa @iinalaura-tililläni seuraajilta, että kuinka paljon he arvelevat lonkalta menneen euroja esikoisen vauvavuonna. Käytin kyselyyn Instagramin ”visa”-toimintoa, johon voi asettaa maksimissaan neljä vastausvaihtoehtoa. Asetin vaihtoehdoiksi 2000, 4000, 6000 ja 8000€ ja pyysin vastaamaan sen, jonka arvelee olevan lähimpänä. Vajaan neljän tunnin aikana, jonka kysely ehti olla pystyssä ennen postauksen julkaisuaikaa, vastauksia kerkesi tulla reippaasti yli 1000. Vastauksista n. 25% oli ”2000”, 38% oli ”4000”, 27% oli ”6000” ja 10% oli ”8000”. Suurin osa vastaajista arveli siis käyttäneensä saman verran tai enemmän rahaa lapseen vauvavuonna kuin me. Käykää ihmeessä vastaamassa mun kyselyyn, olisi kiintoisaa nähdä mihin suuntaan numerot vielä kehittyvät. Jaan tulokset kyselyn päätyttyä siellä.

Oletteko te laskeneet omia vauvavuoden kustannuksia? Kuinka paljon vauva maksaa? Puuttuiko tästä jotain olennaisia kuluja teidän mielestä?