Tuntuu että tämän raskauden aikana on kyllä vastoinkäymisiä riittänyt kerrakseen! Alkuraskauden jumalaton ikuisuuden kestänyt migreeni-putki, aikaisin alkaneet supistelut, viikon 25 säännölliset, kivuliaat supistukset joista seurauksena vuodelepo ja nostokielto. Kaikesta on jotenkin selvitty ja viikkojakin on kasaantunut jo aika mukava määrä taakse, mutta eilen tuli taas uusi vastoinkäyminen. Kuten blogin Fb-sivuilla jo kerroinkin, mun äitini, joka on täällä ollut apuna meille mun vuodelevon ajan, kaatui ulkona ja mursi pahasti jo kerran aiemmin murtuneen olkapäänsä. Äiti muuttuikin auttajasta autettavaksi ja mun lepo vaihtui sekä Tiarasta että äidistä huolehtimiseen.

Äiti lähtee Ouluun takaisin perjantaina kunhan kykenee kivuiltaan matkustamaan, sillä mä en mitenkään kykene hoitamaan sekä äitiä että Tiaraa yksin päivisin. Äiti on ollut meille ihan jättisuurena apuna täällä, mutta nyt äiti itse tarvitsee apua ja meidän pitää vaan selvitä. Onneksi mäkin oon jo turvallisilla viikoilla joten uskallan jo vähän touhutakin Tiaran kanssa vaikken enää näillä viikoilla kaikkeen samalla tavalla kykenekään kuin ennen vuodelepoa. Ja onneksi mulla on myös ihania ystäviä jotka ovat luvanneet tulla meitä tänne auttelemaan ja piristämään päivisin Oton ollessa töissä.

Eilen itketti mutta nyt jo vähän naurattaa, ei voi kuin kauhulla odotella että mitä tässä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi tiedossa on myös ensiviikolla alkava neljän päivän pääsiäisloma joka lyhentää kaksi työviikkoa nelipäiväisiksi ja näinollen helpottaa vähän munkin arkea kun Otto voi olla enemmän kotona. Ja noiden kahden ja puolen viikon jälkeen mulla onkin jo 36 viikkoa kasassa! Nyt pitää vain ottaa viimeinen loppuspurtti tähän hommaan, pian me saadaan se kauan odotettu ihana pieni tuhisija syliin tuolta masusta ja voidaan alkaa pikkuhiljaa opettelemaan taas sitä ihan normaalia arkea.

Mun ihana kaverini Emmis oli onneksi eilen täällä meidän seurana kun sain kuulla äidin loukanneen itsensä ja lohdutti mua. Me kerettiin viettää kivaa tyttöjenpäivää valokuvailuineen, lego- ja nukkeleikkeineen sekä vanhoille kuville naureskeluineen ennen kuin äiti soitti ikävät uutiset.

Mä halusin muutaman kuvan vielä tuossa valokuvaaja Natali K:lta saamassani ihanassa Asos mama -mekossa, ennen kuin en joko a) enää mahdu siihen tai b)ole enää raskaana. Se näytti nyt vielä entistäkin ihanammalta kun masu täytti sen kokonaan, ja voi kuinka mua harmittaa ettei ole ollut mitään häitä tai muuta juhlavaa tilaisuutta jossa sitä olisin voinut käyttää raskauden aikana. Mutta mä säästän tuon ja toivon että vaikka sitten Tiara tai pikkutyyppi pääsevät sitä aikanaan käyttämään sitten jos musta joskus tulee mummu!

Mutta niin, joku jo kerkesi kyselemään että miksen ole vastannut kommenttihin niin ehkä tässä on vähän vastausta siihenkin kysymykseen? Mulla on niinsanotusti kädet erittäin täynnä töitä ja olo suhteellisen tukala jo valmiiksi, koitan vastailla niihin nyt mutta jos uni vie voiton niin sitten vie. Siitä huolimatta kaikkien teidän kommentit piristävät aina mun päivää ja mä arvostan sitä että jaksatte osallistua keskusteluun ja jakaa omia kokemuksianne, ei tämä blogin pitäminen olisi mitään ilman teitä! Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin auttaa äitiä ja huolehtia että sekä Tiaralla että vauvalla on masussa kaikki hyvin, kaikki muu on toisarvoista.

Hyvää yötä ja kaikille ihanaa huomista torstaipäivää<3

Megamasu tässä moi! Mun maha näyttää ja tuntuu siltä että se pian jo poksahtaa! Ensimmäiset pienet arvetkin ovat ilmestyneet vanhan umpisuolen leikkausarven seuraksi, mutta ovat onneksi tosi haaleita (vielä). Saapa nähdä miten mun mahaparan nahan vielä käy tulevien viikkojen aikana. Välillä vauvan työnnellessä pyllyään navan oikealta puolelta ylös voi  tuntea kuinka nahka venyy ihan äärirajoilleen, mutta onneksi tyyppi rauhoittuu heti jos Otto tulee juttelemaan ja silittelemään masua. Sf-mitta oli viime viikon neuvolassa 31cm eli tismalleen sama kuin Tiaraa odottaessani oli näillä samoilla viikoilla. Sekin jää nähtäväksi kuinka isoksi mitta kasvaa, viimeksi se oli synnytyspäivänä 35cm.

Viikonloppuna alkoivat kivuliaat supistuksetkin taas ilmestymään viikkojen tauon jälkeen, ja vieläpä ajoittain suht säännöllisinä. Sekä tänään että eilen kellottelin tunnin ajan alle 5min välein tulevia kivuliaita supistuksia, mutta ne sitten loppuivat kuitenkin levossa sen tunnin jälkeen. Eikä se kipu ole vielä sellaista että huolestuisin, vaan tismalleen samanlaista kuin Tiaraakin odottaessani mulla oli sen parin viikon ajan ennen kuin neiti syntyi.

Väistämättä lähestyvä synnytys pyörii mielessä päivittäin ja se jännittää kyllä hurjasti etukäteen, vaikka toisaalta odotankin sitä enemmän kuin innolla. Kipua en pelkää, enkä ponnistamista, mutta sitäkin enemmän pelottaa että sujuuko kaikki hyvin, onhan vauvalla kaikki kunnossa ja kaikkein eniten se että ehditäänkö me ajoissa sairaalaan. Tiaraa synnyttäessä me ehdittiin olla sairaalassa kaksi tuntia ja 7 minuuttia ennen kuin neiti oli syntynyt, mutta silloin olin ensisynnyttäjä. Uudelleensynnyttäjät taitavat yleensä olla nopeampia joten mua pelottaakin että näkeekö meidän ipana päivänvalon kenties taksissa matkalla sairaalaan tai mahdollisesti jo kotona?

Löytyykö täältä kohtalotovereita joilla ensimmäinen synnytys on ollut nopea (mulla ensimmäisen synnytyksen kokonaiskestoksi merkitty ~4h)? Miten toinen synnytys on sujunut? Tuliko kiire sairaalaan?

Mun kaveri ja Tiaran kummitäti Emmis tuli meille Rovaniemeltä kylään muutamaksi päiväksi ja tänään ollaankin vietetty tosi kiva päivä! Tiarakin on innoissaan kun kummitäti on kylässä ja mä oon kyllä kans. Ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja hengailla kaikessa rauhassa. Mä jatkan nyt Emmiksen seurasta nauttimista ja toivotan kaikille ihanaa alkanutta viikkoa<3

PS: Käykääs Kultahippu-blogissa *Klik!* osallistumassa huikaisevaan Crocs-arvontaan jossa voi voittaa 50€ lahjakortin Crocs -verkkokauppaan!

Kuten kertoilinkin tuossa viikonloppuna, on sairaalakassi suurilta osin jo pakattu valmiiksi. Mä kävin tänään neuvolassa ihan rutiinitarkastuksessa jonka jälkeen sain lähetteen vielä lääkärillekin ja nyt täytyy sanoa että hyvä että kassi on täydessä valmiudessa! Ei, en mä vielä tänään tai lähipäivinä todennäköisesti ole onneksi synnyttämässä, mutta merkkejä siitä ettei välttämättä sinne toukokuulle asti mennä on jo selkeästi ilmassa. Vauva voi oikein hyvin masussa ja on kuulemma jo kiinnittynyt pää alaspäin lähtökuoppiinsa, mikä tuntuu todella helpottavalta viimekertaisen perätilasynnytyksen jälkeen. Vaikka synnytys sujuikin hienosti niin tietenkin normaali alatiesynnytys on turvallisempi.

Edelleenkin käskynä on vain sitä lepoa, lepoa ja vielä vähän lisää lepoa ja se todella tuntuu jo aika puuduttavalta. Mutta tottakai mä silti lepään kun kerran käsky käy, en halua ottaa turhia riskejä. Onneksi on ihania ystäviä, ihana äiti, ihana Otto ja maailmankaikkeuden ihanin Tiara jotka jaksavat aina piristää. Tänäänkin Tiara on kyllä saanut multa kyyneleen silmäkulmaan mahtavilla oivalluksillaan ainakin tuhat kertaa, ehkä se on vähän hormonienkin syytä mutta on se vain niin ihana neiti! Mutta nyt sitä sairaalakassin sisältöä vihdoinkin, johan tässä on menty aiheen vierestä ihan turhan kauan.

Viimeksi me oltiin sairaalassa aika kauan, yhteensä seitsemän yötä, ja toivon todella ettei tällä kertaa siellä niin kauan tarvitsisi oleskella. Tavaraa on silti tulossa mukaan ihan hyvän kokoinen arsenaali! Viimeksi sairaalassaoloaikana kaikille tavaroille todella oli käyttöä kun Tiara lähinnä vain nukkui ja nukkui sinivalolampun alla (paitsi söi kolmen tunnin välein) ja meillä oli hurjan tylsää. Tämä tyyppihän saattaa olla aivan erilainen tapaus, mutta en koe sitä huonona asiana ollenkaan että tylsyyteenkin on varautunut mukavalla tekemisellä.

Viimekertaista roinamäärää kuitenkin vähentää huomattavasti se että nykyään meillä on Samsung Galaxy Note 10.1 tabletti eikä tarvitse raahata tietokonetta, leffoja, lehtiä ja kirjoja mukaan kun tuo yksi laite korvaa kaiken yllämainitun. Tabletin lisäksi mukaan tulee tietysti puhelimet, kuulokkeet (niitä kaksin kappalein että riittää molemmille), kamera (joka pääsi kuvaan mukaan heijastuessaan tabletista), neuvolakortti sekä lompakko. Ja tietysti myös laturit kaikille vempeleille.

Mukaan kassiin pakkaan tietysti kaikki perus hygieniatarvikkeet hammasharjasta meikkipussiin. Lisäksi otan omat shampoot, hoitoaineet ynnä muut tökötit, mutta niitä varten mun täytyy vielä hommata niitä pikkuruisia matkapulloja koska mun shampoo ja hoitoaine on sellaisissa kampaamokokoisissa pumppupulloissa. Lisäksi tietysti Tangle teezer kesyttämään takkuja ja pinnejä sekä pompuloita jotta hiukset saa pois kasvoilta varsinkin synnytyksessä.

Vauvalle ajattelin ottaa muutaman harson myöskin, sekä omat tutit mukaan (jotka täytyy vielä keittää valmiiksi). Itselleni liivinsuojia jotka ainakin viimeksi tulivat todella tarpeeseen kun maito nousi. Viímeksi Otto raukka joutui niitä ostamaan käydessään kotona, mutta tällä kertaa olen varustautunut Ainun ja Myllymuksujen kestosuojilla jo valmiiksi.

Mun omaksi kotiutumisasuksi valitsin hyväksi havaittua, pehmeää ja mukavaa eli *mamamia.fi -verkkokaupasta* saadut Sobean Yoga-housut, -hupparin ja niiden kanssa Cesilija S.n imetyspaita. Paidan alle H&M:n perus imetysrintsikoita parit kappaleet. Imetysliivejä en ajatellut pukea kaksia päällekäin mutta ne likaantuivat ainakin viimeksi mulla aika äkkiä liivinsuojista huolimatta kun maito nousi joten on hyvä olla vaihtoliivitkin varmuuden vuoksi. Cesilija S.n imetyspaidasta kerron lisää kunhan olen päässyt sitä tositoimissa testaamaan!

Sairaalassa mä aion pukeutua niihin ihaniin pinkkeihin sairaalakaapuihin ihan suosiolla, mutta tulevalle vauvalle me puetaan omat vaatteet kuten Tiarallekin aikoinaan. Tiaraa puimme omiin vaatteisiin ikäänkuin vahingossa (alunperin vauvanvaatteita tuli mukaan paljon vain siksi etten kiireessä osannut päättää vauvan kotiutumisasua ja heittelin vain kassiin mun lemppareita) mutta nyt tuntuisi tosi vieraalta pukea uutta tulokastakaan sairaalavaatteisiin, on ne omat paljon kivempia enkä koe sitä ylitsepääsemättömän rasittavaksi että pesen supersuloisia pikkuvaatteita päästyäni sairaalasta kotiin.

En viitsinyt tuon enempää vielä pakata mukaan koska toivon että meidän ei tarvitsisi sairaalassa oleskella kuin pari yötä korkeintaan, mutta saahan niitä sitten lisää jos tarve vaatii. Voi olla että mikäli sairaalakassille ilmenee tarvetta vasta lasketun ajan tienoilla/sen jälkeen niin nappaan nuo pienemmät vaatteet pois ja vaihdan isompaa tilalle, mutta tällä hetkellä kassin sisältö on tälläinen:

Kaksi bodya koossa 44 ja kolme bodya koossa 50. Housuja on kolmet koossa 50 ja yhdet koossa 44. Yökkäri on kokoa 50 ja neuleet myös. Tuo haalaripussi on myös kokoa 50, sen pukemisesta en tosin ole varma koska ei vielä tiedä millainen säätila silloin on kun vauva syntyy. Jos on kovin lämmintä niin silloin saatan sen tilalle keksiä jotain muuta. Ja vaikka me ollaankin kolmessa eri ultrassa tyttölupaus saatu niin silti pieni skeptikko mun sisälläni halusi pakata mukaan mahdollisimman neutraaleja vaatteita varmuuden vuoksi ja vain kaksi bodya, yhdet sukat ja yhdet villasukat ovat siksi vaaleanpunaisia.

Kotiutumisasuksi valitsin vauvalle Po.Pin vaaleanpunaraidallisen eco-malliston kietaisubodyn ja samaisen merkin vaaleanharmaat tähtikuvioiset pökät. Sukiksi Lindex Hello Babyn ihanat ballerinasukat, joiden päälle sitten mun mummun kutomat ihanat villasukat. Pöksyihin sopiva Nextin ihana tähtikuvioinen pipo ja maailman suloisin lammasneulehuppari vielä ja niin on supersuloinen asu valmis! Ja tämäkin saattaa muuttua vielä moneen kertaan riippuen juuri vauvan koosta, säästä ynnä muusta, mutta tällä hetkellä fiilis on tämä.

Listamuodossa sisältö näyttäisi siis tältä:

• Neuvolakortti ja lompakko
• Kamera, tabletti ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, kasvojenpuhdistusvälineet & sheiveri
• Meikit, kosteusvoiteet, deodorantti
• Hammasharja ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutit ja harsot
• Imetysliivit ja liivinsuojat
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Vauvalle vaatetta muutaman päivän tarpeisiin
• Lisäksi riippuen siitä saadaanko perhehuonetta vai ei niin Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Turvakaukalo vauvalle ja neuleviltti

Saatoin unohtaa jotain hyvin oleellista tai mahdollisesti en ole vielä tajunnut tarvitsevani jotain tärkeää, eli jos huomaatte jonkin megalomaanisen puutteen listassa niin huomauttakaa toki! Mieluummin nimittäin liikaa kuin liian vähän tavaraa.

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille<3 Mä palailen mahdollisimman pian ihan normikuulumisten kanssa, nyt kun on ollut aika aihepainotteisia postauksia viime aikoina. Olette parhaita!

Kolmekymmentäkaksi viikkoa täynnä ja masu näyttää pallon sijaan kananmunalta edestäpäin! Olo käy pikkuhiljaa päivä päivältä tukalammaksi, siitä ei pääse yli eikä ympäri mutta se että synnytykseen on maksimissaankin aikaa alle kymmenen viikkoa saa kyllä mielialan nousemaan ihan uusiin sfääreihin. Pian meillä on oma pikkuinen maailmassa ja päästään vihdoinkin kiinni normaaliin arkeen tämän rankan kevään jälkeen. Mä en voi sanoin kuvailla miten paljon haluan jo päästä liikkumaan normaalisti paikkoihin ja käymään vaikka vauvakahvilassa tai muskarissa tai mennä ihan vaan leikkipuistoon moneksi tunniksi! Ja kymmenen viikkoa on todella, todella lyhyt aika loppupeleissä. Kymmenen viikkoa sitten oli tammikuun alku ja nämäkin viikot on menneet ihan hujauksessa.

Siihen että masuvauvalla on viikkoja takana sen verran kuin Tiaralla syntyessään, 35+6, on aikaa kolme viikkoa ja viisi päivää. Se vasta hurjalta tuntuukin! Keskiviikkona mulla on taas neuvolakäynti ja odotan sitä innolla. Neuvolassa on aina niin mukavaa, mä tuun hirveän hyvin juttuun meidän neuvolatädin kanssa ja siellä on hauska käydä höpöttelemässä ja mittailemassa ja kuuntelemassa vaavin sydänääniä.

Eilen pesin kolme koneellista pikkuvaatepyykkiä, kaikki 44- ja 50- kokoiset ihanuudet ja tänään saan viikkailla niitä ihanuuksia tippa linssissä kaappiin. Ajattelin pestä valmiiksi vielä 56-kokoisetkin vaatteet, eihän sitä tiedä millainen jytky sieltä tulee! Vaikka tähän asti vauva onkin painoarvioiden mukaan ollut keskikäyrällä, mutta nyt taas painoa ei ole muutamaan viikkoon arvioitu ollenkaan niin en tiedä missä mennään. En ehtinyt eilen avaamaan konetta ollenkaan kun meillä oli kaveri kylässä koko päivän ja kokkailtiin itse hampurilaisia ja niihin naminami pihvit ja pariloitua vuohenjuustoa, oli tosi hyvää!

Tänään on luultavasti illemmalla tulossa vielä yksi postaus joka mun piti toteuttaa jo viime viikon aikana, mutta katsellaan! Kysymyksiä teiltä on tullut kysymyspostaukseen ihan superhurjat määrät, mä mietinkin tässä jo että jos vaikka jakaisin kysymykset kahteen (ainakin) osaan koska tuskinpa kukaan jaksaa lukea vastausta moniin kymmeniin ellei satoihinkin kysymyksiin kerralla. Kysymisaikaakin on vielä perjantaihin asti että jos jokin askarruttaa mieltä niin *tänne!* vain kysymään. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Minä ja masu käytiin siis perjantaina neuvolassa pitkästä aikaa ja oli kyllä niin helpottavaa kuulla että kaikki oli hyvin. Mua ahkerasti tällä viikolla vaivannut päänsärky ja siihen liittyneet näköhäiriöt ei selkeästikään olleet merkki raskausmyrkytyksestä, sillä proteiinit ei olleet plussalla, verenpaine oli 97/64 ja hemoglobiinikin vain surulliset 102 mun säännöllisen epäsäännöllisestä raudanpopsimisesta huolimatta. Päänsärky näköhäiriöineen kuulemma todennäköisesti johtuu tuosta ihanasta kevätauringosta joka mulla aiheuttaa migreeniä näköjään. Neuvoksi sain käyttää aurinkolaseja sisälläkin jos siltä tuntuu!

Painoa oli tullut todella reippaasti edellisestä vaa’alla käynnistä (joka oli uudenvuoden aattona) ja neuvolatäti oli oikein tyytyväinen kun vaaka näytti lukemaa 55kg. Mä en jaksa tuosta painosta stressata, edelleen liikutaan viimekertaista pienemmissä lukemissa ja jos neuvolatäti on tyytyväinen niin pitäisi munkin olla vaikka välillä ”mäoonnniiinvalas”-epätoivo iskeekin hormonien ansiosta. Sf-mitta olikin pompannut alakäyrältä yläkäyrille nyt ja sellaista vähän ounastelinkin koska masu tuntuu ottaneen sekä hullun kasvuspurtin että muuttaneen muotoaan todella pallomaiseksi taas muutaman viikon tasapaksuuden jälkeen. Pitäisi varmaan taas mitata ympärysmittaa kun masu on palloutunut urakalla, menisiköhän uusi kymmenluku rikki?

Viikkoja on tänään kasassa 31+0 mikä tarkoittaa sitä että tätä masunkasvattelua on pisimmilläänkin jäljellä enää vain se 11 viikkoa. Siihen että masuvauva on samanikäinen kuin Tiara syntyessään on neljä viikkoa ja kuusi päivää, ihan järkyttävän vähän! Nyt tosin olen oikein urakalla saanut mun pesänrakennusviettiä toteutettua ja meidän koti on vihdoin valmiina vauvaa varten! Sitterin päälliset pitäisi hurauttaa vielä pesukoneessa ja pestä muutama koneellinen ihanaa vauvanvaatepyykkiä jotta vaatteet ovat sitten puhtaan raikkaina valmiita vauvalle, mutta muuten lähestulkoon kaikki alkaa olla valmista. Alkava viikko tuleekin olemaan aikamoinen valmiina vauvalle -teemaviikko mun blogissa!

Mä kasasin pienimuotoisen kollaasin mun masuista viikkojen varrelta kun innostuin vähän! Kaikista masuista ei ole kuvaa, kun mulla jäi alkuviikkoina aika moni viikko välistä muuttokiireiden ja migreenien keskellä, mutta eiköhän tuosta aikahyvän kuvan saa. Ensimmäinen kuva on otettu siis viikolla 6+ ja viimeinen kuva tänään päivällä!

Eilen jäivät välistä ne Natali K.:n valokuvanäyttelyn avajaiset joista mainitsin, meidän vauvatarvikeostosreissun jälkeen mulla tuli nimittäin kipeitäkin supistuksia ja siihen tahtiin että en pysynyt enää laskuissa mukana että montako niitä illan aikana tuli. Hirveästi olisin halunnut mennä mutta hyvä että uskoin Ottoa ja jäin kotiin lepäämään, sillä tänäänkin on vielä supistellut aika reippaasti ja ihan levossakin joten en halua edes tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin vielä lähtenyt juhlimaan.

Blogin Facebook-sivuilla *täällä!* voi käydä kurkkaamassa Tiaran uutta sänkyä, lisää kuvia kodin muutoksista luvassa siis myöhemmin. Tiara on tyytyväisenä nukkunut uudessa sängyssään jo yhden yön ja yhdet päiväunet, toivottavasti yöt jatkuvat yhtä hyvällä mallilla kuin tähänkin asti eli siten että Tiara jää kiltisti omaan sänkyynsä nukkumaan kuten aina ennenkin! Mä vastailen nyt viimein kommentteihinkin kun eilinen meni supistellessa ja sohvalta huonekalujen kokoamisohjeita huudellessa. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

PS: Tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua meidän Lupa laittautua-blogissa *Klik!* huikeaan Sobea-arvontaan joten jos et ole vielä käynyt jättämässä omaa arpakommenttiasi niin tee se nyt ja voit voittaa itsellesi omat Yogat!