Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun aamulla kello kahdeksan mun kasvoille levisi järjettömän onnellinen hymy, ja liihottelin meidän vanhaan makuuhuoneeseen kertomaan Otolle, että meille tulee kolmas vauva. Ja tänään tuo vauva on jo neljä kuukautta ja 12 päivää vanha. Se absurdi onnen tunne tulevasta on muuttunut riipaisevan suureksi rakkaudeksi maailman ihaninta minityyppiä kohtaan.

Vuosi sitten otetuista kuvista paistaa jännitys, onni ja rakkaus, ja kaikki ne miljoona muuta tunnetta joita sinä aamuna koettiin. Me ei tiedetty ollenkaan millainen vauva meille tulisi, tai saataisiinko me edes vauvaa ollenkaan syliin asti, mutta varovaisesti uskallettiin toivoa että se suuri siunaus osuisi meidän kohdalle vielä yhdesti.

Onneksi me saatiin kokea se onni vielä kolmannen kerran, että raskaus meni hyvin ja saatiin omaksi tuo ihana pehmeä älytöntä tahtia kasvava möllykkä, jota Novaksikin kutsutaan. Vuosi sitten en uskaltanut edes vielä ajatella niin pitkälle, että olisin miettinyt millainen vauva me saataisiin, kun jännitin heti alusta asti jo sitä että kuinka raskaus tulee sujumaan.

Mä en ole koskaan osannut ottaa raskautta itsestäänselvyytenä ja uskoa että se menee varmasti hyvin, ja siksi raskausaika on ollut henkisesti aina aika kuluttavaa, ikäänkuin jatkuvassa kuolemanpelossa (oman ja vauvan) elämistä. Hyvin sujuva raskaus ja synnytys on niin suuri onni, että joka kerta on tuntunut yhtä uskomattomalta, että me ollaan oikeasti saatu terve lapsi eikä sen suurempia komplikaatioita ole tullut kummallekaan.

Meidän elämä vuosi sitten tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, vaikka siitä on vasta vuosi. Sen vuoden aikana moni iso asia on kuitenkin muuttunut meidän elämässä. Ollaan muutettu ihan uuteen kotiin ja uuteen kotiympäristöön, mä lopetin päivätyöt ja perustin yrityksen, vaihdettiin auto, ollaan ihan eri näköisiä, esikoinen lopetti päiväkodin ja nyt meitä on viisi. Ja kaiken lisäksi Otto on perhevapaalla, toisin kuin vuosi sitten kun tehtiin molemmat todella pitkää päivää töissä. Todella mullistava vuosi, varmasti ehkä kaikkein mullistavin sen jälkeen kun tavattiin ja saatiin esikoinen.  Suurin osa muutoksista oli seurausta niistä kahdesta viivasta jotka sinä aamuna vuosi sitten piirtyivät raskaustestiin.

Kun mä kirjoitan tätä, Nova nukkuu aamupäikkäreitä vierashuoneessa mun tädin luona. Otto istuu mun vieressä juomassa aamukahvia, ja pelailemassa käsikonsolilla. Isommat tytöt juoksevat mun tädin pihalla mun serkkujen kanssa ja käyvät välillä trampalla pomppimassa. Ja mä naputtelen tätä, tuo sama onnellinen hymy kasvoillani. Me saatiin maailman ihanin pikkuinen vauva joka oli juuri se puuttuva palanen meidän perheeseen.

Hän on se tyyppi, jonka heräämistä odottaa malttamattomana, jota ei malttaisi antaa kenellekään toiselle syliin ja jonka hymy sulattaisi vaikka Pohjoisnavan kaikki jäät. Maailman ihanin tyttö, kuten meidän isommatkin tytöt, jotka ovat niin mielettömän upeasti ottaneet isosiskouden omakseen. En osannut vuosi sitten kuvitellakaan että meidän elämä voisi olla tällaista, kuin se nyt on. En villeimmissä unelmissanikaan. Mutta onneksi yhdeksän kuukauden pelkäämisen jälkeen ollaan saatu nauttia tästä onnesta ja rauhasta.

Täältä löytyy postaus siitä päivästä jona tein raskaustestin, jos on mennyt ohi aiemmin.

Ehkä tämä päivä on tänä vuonna se päivä joka mullistaa jonkun toisen elämän, se on ihana ajatus. Jos tämä päivä on se, joka muuttaa juuri sun elämän: nauti siitä hetkestä niin täysillä kuin vain voit, älä anna pelolle valtaa <3

Ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon ja Lifien kanssa.

Kun mä tulin raskaaksi ensimmäistä kertaa yli kuusi vuotta sitten, meillä oli aivan erilainen elämäntilanne kuin nykyään. Tein positiivisen raskaustestin silloisen ystäväni luona, ja ekana kerroin tietenkin Otolle ja äidille, heti samana iltana soitin molemmille. Olin vasta 19-vuotias ja mua jännitti kauheasti kertoa yllätysvauvasta. Vaikka vauva oli tosi iloinen asia ja olin itse aina halunnut äidiksi, en tiennyt etukäteen miten kukaan muu suhtautuisi mun uutisiin. Onneksi ne rakkaimmat, Otto ja äiti, olivat heti alusta asti yhtä onnellisia ja iloisia kuin mäkin.

Alussa en jakanut raskauskuulumisia oikein missään, en ennen kuin perustin blogin ja aloin kirjoittaa raskaudestani siellä. Kerroin raskaudesta ensimmäisinä kuukausina vain lähimmille ihmisille ja muuten me iloittiin raskaudesta enimmäkseen Oton kanssa kahdestaan kotona. Ei me alussa muistettu ottaa edes kuvia kasvavasta vatsasta, mikä näin jälkikäteen harmittaa. Kuvat meidän muutoksesta kahdesta nuoresta kahdeksi vanhemmaksi puuttuvat alkuajoilta oikeastaan kokonaan. Jälkeenpäin niitä olisi ollut ihanaa ja hauskaa katsella.

Perustin blogin n. raskausviikolla 17 ja siitä eteenpäin masukuvia löytyykin, ja aloin jakaa kuulumisia muillekin. Rakenneultrasta kerroimme jo Facebookissa, ja olikin ihanaa miten ystävät ja sukulaiset sitten iloitsivat kanssamme ja onnittelivat siellä. Siitä asti kun uskalsimme kertoa raskaudesta, ovat ihmiset myötäeläneet meidän perheen muutoksissa ja kaikkien kolmen pienokaisen odotuksessa, syntymässä ja kasvussa ja kehityksessä.

Monet ihmiset eivät kuitenkaan halua jakaa kuvia esimerkiksi FB:ssä, mutta toivoisivat silti että läheisimmät ihmiset saavat seurata vauvan kasvua ja kehitystä helposti ja hauskasti. Siihen hyvä vaihtoehto on uudistunut Liberokerho, jossa perheelle voi tehdä oman profiilisivun. Liberokerho on koko perheelle, isovanhemmille, serkuille ja muille sukulaisille hieno tapa seurata lapsen kehitystä ja kuvia. Liberokerhosta tarinoita ja kuvia lapsesta voi jakaa myös lapselle itselleen sitten kun hän on isompi. Ainakin meidän tytöt tykkäävät kovasti kuulla millaisia ovat olleet pienempänä, ja selata omia vanhoja kuviaan.

Liberokerhon uudistuneet sivut sisältävät myös paljon uusia sosiaalisia ominaisuuksia. Sen lisäksi että omaan profiiliin voi tallettaa tärkeät muistot, uudistuneessa klubissa on nyt myös helppoa keskustella ja jakaa kokemuksia muiden vanhempien kanssa. Siellä voi kysyä myös mieltä askarruttavia kysymyksiä, sellaisia joihin muut vanhemmat ja tulevat vanhemmat voivat vastata omilla kokemuksillaan.

Vanhemmaksi kasvaminen on suuri muutos, johon paras tuki on tukea muista samassa tilanteessa olleilta tai olevilta. Liberokerho tarjoaa mahdollisuuden tutustua muihin vanhempiin ja etsiä itselleen myös samanhenkistä seuraa tulevaan lapsiperhearkeen niin halutessaan. Liberokerho on Suomen suurin vanhemmuuteen keskittynyt kerho. Se sopii niin raskaana oleville, pienen vauvan tuoreille vanhemmille kuin isompien lasten vanhemmillekin. Monelle Liberokerho tulee tutuksi Liberolaukusta, jonka saa ilmaiseksi hakea päivittäistavarakaupasta kun liittyy raskausaikana Liberokerhoon. Laukussa on tarpeellisia tuotteita ja tuotenäytteitä vauva-arkea helpottamaan.

Onko Liberokerho teille tuttu? Oletteko jo tutustuneet Liberokerhon uudistuneisiin sivuihin ja luoneet itsellenne profiilin?

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bayerin ja Lifien kanssa. Lähdin mukaan Bayerin #maaliinasti -kampanjaan, sillä tässä on aihe josta mulla on omakohtaista kokemusta todellakin. Bayer haastoi meidät jakamaan omia kokemuksiamme siitä, kun ehkäisyä jätetään käyttämättä, se pettää tai sitä käytetään väärin.

Kun ehkäisyä jättää käyttämättä ensitreffeillä, siitä harvoin seuraa mitään hyvää. Se on edesvastuutonta ja vaarallista. Siitä voi saada tauteja, jopa hengenvaarallisia sellaisia – tai sitten voi tulla raskaaksi, niinkuin mulle kävi. Tilastokeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan vain 2% 18-29 -vuotiaista naisista suunnittelee tulevansa raskaaksi seuraavan vuoden aikana, mutta silti jopa 32% saman ikäluokan naisista harrastaa seksiä ilman minkäänlaista ehkäisyä (Raskauden Ehkäisy 11/2016, Taloustutkimus Oy). Mä näen näissä luvuissa aika suuren ristiriidan.

19-vuotiaana tavattuani Oton mä olin huoleton ja naiivi. Tiesin kyllä mitä voi seurata jos jättää ehkäisyä käyttämättä, ja yleensä olinkin sen kanssa kovin tunnollinen, mutta sillä kertaa suljin koko asian pois mielestäni. En oikeastaan muista enää yli kuuden vuoden jälkeen että miksi me ei kiinnitetty siihen mitään huomiota siinä tilanteessa. Mutta jälkeenpäin ajattelin että ”ei mulle kuitenkaan käy niin, en mä voi tulla raskaaksi yhdestä kerrasta”. Koska niin harvinaiselta se tuntui, kuka muka tulee raskaaksi yhdestä kerrasta? No minä tulin. Yhtäkkiä se niin harvinaiselta tuntunut mahdollisuus olikin täyttä totta, olin raskaana kuukausi sen jälkeen kun oltiin tutustuttu ja alettu juuri seurustelemaan.

Kuten te kaikki tiedätte, meille kävi lottovoitto. Me rakastuttiin toisiimme palavasti alusta asti, eikä yksi, kaksi tai kolmekaan vauvaa ole sitä rakkautta vienyt pois vaan ainoastaan lisännyt sitä. Mä olin aina halunnut tulla nuorena äidiksi, ja Otto oli alusta asti mukana. Me ollaan rakennettu ihana yhteinen elämä tuon hetken jälkeen. Mutta kuinka todennäköistä se on että niin käy? Kuinka paljon todennäköisempää on että yhden kerran edesvastuuttomuudesta seuraakin HI-virus, abortti tai vähintäänkin kuumotusta seuraaviin menkkoihin asti? Paljon todennäköisempää. Välillä kun mä mietin meidän tarinaa ulkopuolisen silmin, olen varma että mun koko elämä on jotain unta ja utopiaa, sillä se on niin absurdia mistä me ollaan lähdetty ja mihin päädytty.

Raskaudenkeskeytyksiä tehdään eniten 20-24-vuotiaille, ja vaikka aborttien kokonaismäärä on laskussa, toistuvien aborttien määrä on kasvanut viime vuosina. Eli samat henkilöt tekevät useamman abortin. Vuonna 2015 abortteja tehtiin 9440 kertaa Suomessa. Se on aika iso luku kun miettii kuinka pieni maa Suomi kuitenkin on. Näihin lukuihin voidaan vaikuttaa vain lisäämällä tietoutta ja keskustelua ehkäisystä entisestään ja varmistamalla että sitä käytetään oikein.

Myös mulle itselleni ehkäisy on jälleen ajankohtainen asia kolmannen raskauden jälkeen, sillä myös imetysaikana on tärkeää huolehtia ehkäisystä. Vaikka täysimetän meidän vauvaa, se ei yksinään ole tarpeeksi varma ehkäisykeino ja siksi myös mun täytyy miettiä meille parhaiten sopivaa ehkäisymuotoa. Usein abortteja tehdään, kun uusi ei-toivottu raskaus alkaa nopeasti edellisen raskauden jälkeen, ja sitä mä en halua ikinä kokea. Onneksi se on helposti estettävissä huolehtimalla kunnollisesta ehkäisystä.

Ehkäisyyn on tarjolla niin lyhytaikaisia kuin pidempiaikaisiakin vaihtoehtoja, ja hormonittomia sekä matalahormonisia vaihtoehtoja myös.Tärkeintä on löytää se muoto mikä sopii itselle ja omalle kumppanille parhaiten, jotta ehkäisy on luonnollinen osa elämää ja sitä tulee käytettyä oikein. Jopa 64 % e-pillereiden ja 42 % ehkäisyrenkaan käyttäjistä raportoi käyttäjävirheitä kuten unohduksia, ja pitkäaikaisen ehkäisyn kuten minihormonikierukan tai ehkäisykapselin käyttö voikin lisätä ehkäisyn tehokkuutta. Tarkemmin ehkäisyasioista kannattaa kuitenkin keskustella oman lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa, niin mäkin aion tehdä. #maaliinasti -sivustolla voi helposti ja kätevästi tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin.

Mä haastan teidät jakamaan omia kokemuksianne siitä, kun ehkäisy pettää tai sitä jätetään käyttämättä. Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Pidäthän kuitenkin mielessäsi, ettei kommenteissa saa näkyä ehkäisyvalmisteiden nimiä, koska lääkkeiden markkinointi ja terveysviestintä on erittäin tarkkaan laissa säädeltyä. Viranomaisten lisäksi lääkkeiden mainostamista ja terveystiedottamista valvoo myös Lääkemarkkinoinnin valvontakunta. Pysytään siis ihan yleisellä tasolla.

Yhteistyössä Bayer.

Toimin vuoden 2017 ajan Liberon Ambassadorina, ja tämä postaus on osa Liberon ja Lifien kaupallista kampanjaa. Kirjoitin viimeksi Libero Ambassador -postaussarjassa Libero Baby Buzz -rannekkeesta ja siitä miten itse uskon puolison kokevan raskausajan, mutta tänään on aika päästää ihan oikeasti Otto ääneen. Otto sai kirjoittaa ylös omia ajatuksiaan koskien sitä miten hän on kokenut nämä meidän kolme yhteistä vauvanodotusaikaamme.

Otto: ”Näin miehenä on minun tunnustettava että vaimoni raskaudet ovat olleet minulle kovin hämmentäviä aikoja. Olen aina ollut täysin perillä siitä että vaimoni sisällä tapahtuu muutoksia ja että jos kaikki menee hyvin kasvaa perheemme väkiluku taas yhdellä. Mutta siihenhän se jäi, tietoisuuteen. Varsinkin raskauden alkuvaiheilla kun vaimoni aivan varmasti tuntemat potkut saattoivat minun näkökulmastani olla myös voimakkaita suolistoliikkeitä, oli konkreettisin indikaattori lähestyvästä lapsesta alati lisääntyvät, minun alusvaatteitanikin pienemmät bodyt. Siinä on paljon mihin sopeutua. Eikä sopeutumista auttanut se että siinä missä synnyttäneet ja odottavat äidit usein päätyivät puhumaan tuntemuksistaan, oli meidän miesten keskeinen jutustelu tasolla ”höhö kakkavaippoja”.

Siitäkin huolimatta koen että niin aikoinaan tulevana kuin nykyisenäkin isänä on roolini aina ollut selkeä. Puolisoni, eli äidin tukeminen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Oli kyse sitten vesilasin hakemisesta liikkumista hankaloittavan vatsan takia tai koko arjen pyörittämisestä lääkärin määräämän vuodelevon takia, on miehen tehtävä mitä miehen on tehtävä. Siinäkin vaiheessa kun vatsamme kasvoivat kilpaa, toisella lähestyvän uuden elämän synnyttämisen johdosta, toisella lähinnä epäterveellisen mutustamisen takia, en minä kertaakaan kokenut että olisin hukannut tieni tai edes välttämättä tehnyt tarpeeksi. Vaikka vähän välillä väsyttikin, oli minulla tehtäväni.

Tunnustan kuitenkin olevani jossain määrin puolueellinen. Esikoisemme kun aloittaa tänä keväänä jo eskarin, on täysin mahdollista että katselen ensimmäistä odotusaikaa vaaleanpunaisin lasein. Ensimmäisen raskauden yhteydessä ei minulla edes käynyt mielessä että minä olisin ehkä voinut jäädä vanhempainvapaalle, toisin kuin nyt kolmannen kohdalla. Vaikka koen että roolini isänä on aina ollut selkeä, on myös erittäin todennäköistä että siihen sopeutuminen oli ensimmäisellä kerralla hieman rankempaa kuin nyt näin vanhana konkarina.

Yksi asia on kuitenkin varma, ja koskee niin minua kuin muitakin tuntemiani synnytyksessä mukana olleita isejä. Oma jälkikasvu konkretisoituu hyvin nopeasti kun sen pienen rakkauden täyteisen nyytin saa ensimmäistä kertaa syliinsä. Kun oikeasti tuntee ne liikkeet ensimmäistä kertaa.”

Sellaisia ajatuksia Otolla raskausajoista, eli aika hyvin taisin itsekin olla perillä siitä mitä mieheni on tuntenut. Puolison on kovin vaikea olla raskaudessa yhtä mukana kuin äiti on, koska kaikki muutokset tapahtuvat äidin kehossa. Joku toinen puoliso saattaa tietysti tuntea aivan eri tavalla, mutta näin meillä. Ja mä ymmärrän sen paremmin kuin hyvin.

Libero haluaa auttaa puolisoita olemaan mukana raskaudessa, ja siksi Libero on kehittänyt Baby Buzz -rannekkeen, jolla äiti voi lähettää puolisolleen viestin, pienen värinän eli ”buzzin” aina kun vauva liikkuu. Tästä aiheesta nousi viimeksi todella hyvää keskustelua kun kirjoitin Libero Baby Buzz -rannekkeesta ensimmäistä kertaa. Toiset äidit kokivat sen aivan höpöhöpönä, toiset taas olivat sitä mieltä että se on aivan loistava väline joka tuo ajatukset vauvasta puolison arkipäiviin helposti ja hauskasti mukaan.

Rannekkeen ei ole millään tavalla tarkoitus simuloida sitä miltä vauvan liike tuntuu, vaan ainoastaan tuoda ajatus vauvasta puolison mieleen ja muistuttaa siitä että tuleva pikkutyyppi siellä elämöi ja voi hyvin. Tämä auttaa luomaan mielikuvia tulevasta vauvasta ja helpottaa mahdollisesti valmistautumista tulevaan vanhemman pestiin. Jos olet hieman skeptinen mutta idea kuulostaa hauskalta: kokeile ihmeessä, sillä rannekkeen käyttöön ottaminen ei maksa sinulle tai puolisollesi senttiäkään.

Libero Baby Buzzin voi lainata Liberolta ilmaiseksi (kyllä, luit ihan oikein) sinulle ja puolisollesi. Rannekkeen voi tilata aina raskausviikolle 35 asti, ja siinä on n. kahden viikon toimitusaika. Libero Baby Buzz toimii Applen puhelimissa, joissa on käyttöjärjestelmäiOs 9 tai uudempi, sekä bluetooth -yhteys. App storessa on saatavilla Baby Buzz-sovellus jonka avulla rannekkeet toimivat, ja appi on ladattavissa iPhone 4S-mallista eteenpäin. Mene osoitteeseen libero.fi/babybuzz ja tilaa ranneke ilmaiseksi lainaan!

Miten teidän puolisot ovat kokeneet vauvan odotuksen? Onko siinä ollut helppoa olla mukana?

Toimin vuoden 2017 ajan Liberon Ambassadorina, ja tämä postaus on osa Liberon ja Lifien kaupallista kampanjaa. Mun raskausajasta on pian kaksi kuukautta, tämä aika sen jälkeen on lentänyt kuin siivillä. Raskausaika sen sijaan tuntui välillä aivan tuskastuttavan pitkältä. Siinä missä nämä kaksi kuukautta raskauden jälkeen tuntuvat yhdeltä silmänräpäykseltä, oli yhdeksän kuukauden raskausaika ainakin seitsemän vuotta pitkä. Vaikka vauvanodotus on aivan ihanaa aikaa, on se omalta osaltaan myös hermoja raastavaa pelkoa siitä että onko vauvalla kaikki hyvin, sekä ainakin mulla erilaisia oireita oireiden perään.

Parasta raskaudessa ovat vauvan liikkeet, jotka kertovat siitä että vauva on elossa ja voi hyvin, sekä luovat kuvaa siitä millainen tyyppi tuleva pikkuinen on. Monesti vauvat ovat jo mahassa sellaisia kun tulevat sitten olemaan synnyttyäänkin, eloisia tai rauhallisempia. Mulle mielikuvien muodostaminen tulevasta vauvasta helpottui ainakin huomattavasti sen myötä kun hän alkoi liikkumaan, se teki raskaudesta paljon todentuntuisempaa. Ja näin jälkeenpäin voin sanoa että ainakin toistaiseksi hän vaikuttaa juuri sellaiselta kuin oli mahassakin, tosi aktiivinen ja kova liikkumaan, mutta nukkuessaan ihan rauhallinen.

Äiti on tietenkin kokoajan perillä omasta raskaudestaan ja vauvan menoista mahassa, mutta entäs sitten puoliso? Hän vain kulkee vierellä ja yrittää omalta osaltaan osallistua odotukseen. Otto on tukenut mua jokaisessa raskaudessa alusta loppuun asti ihan täysillä ja ollut niin mukana kun on voinut. Hän on kokeillut mahaa kerta toisensa jälkeen kun olen huutanut että ”tuu äkkiä kokeilemaan vauva riehuu!”, ja hän on hieronut selkää ja paijannut masua.

Hän on myös rehellisesti kertonut jokaisen raskauden jälkeen, miten paljon todellisempaa siitä tuli vasta sitten kun vauva syntyi. Ainakin mä olen saanut sellaisen fiiliksen että minun miehelleni raskaus ja vauva on aikamoisen absurdi asia siihen asti että lapsen voi oikeasti nähdä mahan ulkopuolella. Puolisolle raskaus on tietysti iloinen asia, mutta koska hän ei voi itse tuntea kaikkea sitä mitä äiti tuntee, raskausaika saattaa olla myös kovan stressin ja huolen aikaa, huolen siitä onko kaikki hyvin.

Kaikki muutokset tapahtuvat äidin kehossa, ja ne valmistavat häntä kokoajan vauvan tuloon, mutta puoliso ei saa samanlaista luonnon apua muutokseen. Libero on ottanut tehtäväkseen tuoda raskausaikaa lähemmäs myös toista tulevaa vanhempaa, ja siksi Libero on kehittänyt Baby Buzz-rannekkeen, jolla hänkin pysyy mukana vauvan liikkeissä. Ranneketta kevyesti painamalla äiti voi lähettää puolisolleen viestin, ”buzzin”, kun vauva liikkuu, ja näin hänkin tuntee liikkeen vaikka ei olisikaan mahasta kosketusetäisyydellä. Baby Buzz-rannekkeen saa Liberolta ilmaiseksi lainaan raskauden ajaksi, ihan uskoamattoman hienoa eikö?

Uskon että ainakin meille tämä olisi ollut mahtava lisä varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, kun kumpikaan meistä ei tiennyt vielä vanhemmuudesta mitään. Toki tämä olisi ollut hauska tokalla ja kolmannellakin kerralla, mutta uskon että etenkin esikoisen odottajille ranneke voisi olla todella hieno lisä odotusaikaan.

Jos olet raskaana ja haluaisit ottaa puolisosi rannekkeen avulla odotukseen mukaan, mene osoitteeseen libero.fi/babybuzz ja tilaa rannekkeet ilmaiseksi lainaan sinulle ja puolisollesi. Mun mielestä on uskomattoman hienoa että Libero tarjoaa tämän mahdollisuuden maksuttomasti! Baby Buzz-ranneke ja sovellus toimivat Applen puhelimilla joissa on käytössä iOs 9 tai uudempi, sekä bluetooth -yhteys. App storessa on saatavilla Baby Buzz-sovellus jonka avulla rannekkeet toimivat, ja appi on ladattavissa iPhone 4S-mallista eteenpäin. Rannekkeen voi tilata lainaan raskausviikolle 35 asti, ja siinä on n. kahden viikon toimitusaika.

Yhteistyössä Libero.

Kokeilkaa te ihmeessä miten tämä toimii, mua ainakin harmittaa että en kerennyt itse kokeilemaan kun raskaus päättyi vain pari kuukautta liian aikaisin tämän kannalta, hah!