Nukuttiin tänään koko perhe pitkään ja hengailtiin koko aamupäivä yökkäreissä sohvalla. Sitten syötiin myöhäinen lounas, ja päätettiin lähteä piipahtamaan Espoossa tyttöjen kummien Kaislan ja Simon luona. Aikaisemmin meille on ollut koko päivän reissu lähteä käymään toisella puolella pääkaupunkiseutua, ja siksi ei hirveän usein siellä olla lasten kanssa käytykään. Nyt matka taittuu autolla yhtä nopeasti kuin matka meiltä julkisilla keskustaan, eli on ihan piece of cake. Niin ihanaa, kun voi nähdä ystäviä useammin ja helpommin, ja voi vaan soittaa hetkeä aikaisemmin ja kysyä että kävisikö nyt, kun aikaisemmin on pitänyt sopia viikkoja etukäteen että on voinut varata kokonaisen päivän.

Juotiin kahvit ja herkuteltiin vähän, ja sen jälkeen vaan hengattiin. Se on parasta, kun ystävien kanssa voi vaan öllöttää tekemättä mitään järkevää. Parhaat ystävät on juuri niitä, joiden kanssa ei tarvitse tehdä yhtään mitään että on kivaa. Riittää kun on samassa tilassa, ja läppä vaan lentää.  Voi röhnöttää sohvalla, katsoa telkkaria ja höpötellä niitä näitä.

Tytöt olivat aivan onnensa kukkuloilla Kaislan kynsilakkakokoelmasta, ja me yritettiin samalla Kaislan kanssa miettiä, mihin mentäisiin jatkoille mun synttäreillä parin viikon päästä. Fakta kun on se että mä en tiedä yökerhoista oikeasti yhtään mitään enää! Tuntuu että on hankalaa keksiä paikkaa, jossa voisi sekä istua ja jutella, että tanssia tarttuvan tanssimusiikin tahtiin. Paikkaa missä kengät eivät tarttuisi lattiaan kiinni ja missä olisi mukavaa koko illan, ja jossa edes toisella puolella kuulisi mitä se kaveri sanoo. Yritin googletella ja vaikka mitä, mutta hankalaahan se on tietää mitään kun ei ole oikein omaa kokemusta kuin parista hassusta paikasta, joissa sen pari kertaa vuodessa käy.Toinen niistä paikoista oli Bakers, jota ei enää ole, nyyh.

Missä te käytte Helsingin yössä? Ei ehkä kuulu ihan blogin aihepiiriin mikään bilepaikkojen etsiskely, mutta lähinnä ajattelin että lukijoista voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä kuin minä, ja teiltä voisi saada vähän parempia vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia, kuin pelkästään googlettelemalla ”Kiva yökerho Helsingissä”, haha. Hassua olla näin ulkona oman kotikaupungin tarjonnasta, lapsiperhelemppareista osaisin heti kertoa pitkän listan ja sen olen täällä tehnytkin, mutta tämä aikuisten ilta-aktiviteettitarjonta on vähän hakusessa. Nyt saa siis jakaa parhaat vinkit, ja kai siitäkin on hyötyä jos tietää mihin EI kannata mennä, eli saa jakaa kauhukokemuksetkin.

Hengailtiin Espoossa muutama tunti, ja tultiin sitten kotiin laittamaan ruokaa. Tämä päivä meni jotenkin tosi nopeasti, kai se oli se aamun öllöttely jonka takia päivä tuntui monta tuntia lyhyemmältä. Ihana päivä joka tapauksessa! Kiitos paljon Kaislalle ja Simolle kivasta seurasta.

Huomenna jatkuu arki, ja meillä on toiminnantäyteinen viikko tulossa. Tytöt laskevat jo öitä siihen että heidän mummunsa tulee Armas-koiran kanssa, ei olla nimittäin nähty moneen kuukauteen. Onneksi ei ole enää kuin muutama yö. Zelda on jo hihitellytkin täällä, että Armas-koira sitten kuulemma ”nuolaa” hänen naamaansa, ja kutittaa. Onkohan se pieni karvakaveri kasvanut kauheasti, kun kesäkuussa ollaan viimeksi nähty ja ikää on tullut pari kuukautta lisää.

Tämä taisi olla sitä blogin perinteisintä antia, oikein kunnon sillisalaattia vähän joka asiasta. Näillä postauksilla mä bloggaamisen aloitin, ja näitä on kyllä hauskaa vieläkin välillä tehdä. Asiaa mulla riittää aina vähän turhankin paljon, mutta olen opetellut vähän karsimaan ettei aina olisi niin sekavaa. Tänään kuitenkin ihan kunnon sekoitusta, vaihtelu virkistää.

Hyvää yötä ihanat ja mahtavaa alkavaa viikkoa<3

Tänään Otto täyttää 25 vuotta, ihan hullua! Mä olen kiusannut Ottoa koko kevään että kohta se on neljännesvuosisadan vanha, mutta oikeasti musta on ihan kiva että me vanhetaan molemmat. Tuntuu vaan niin kreisiltä miten monta vuotta me ollaan vanhettu yhdessä, siis tietenkin ihanalla tavalla. Tiedän että monelle nämä meidän neljä ja puoli vuotta on ihan lyhyt aika, ja tiedän itsekin että 20 vuoden päästä mietin, miten ihmeessä olen saattanut ajatella vuonna 2015 että me ollaan oltu kauan yhdessä.

Me ollaan kuitenkin koettu niin paljon näiden vuosien aikana, että ehkä siksi se aika tuntuu jälkikäteen hämmästyttävän pitkältä vaikka onkin kulunut tosi nopeasti. Ja lasten kanssa aika kuluu vähintään triplanopeudella siihen verrattuna mitä aiemmin, sen on saanut huomata. Silloin kun me tavattiin, Otto oli vasta nuori 20v poika vailla selkeitä päämääriä ja itsevarmuutta, ei sillä että mullakaan niitä olisi kauheasti ollut. Mä olen ylpeä, ihan hiton ylpeä ja onnellinen siitä miten Otto on löytänyt omat juttunsa ja tehnyt itsensä lisäksi meidän perheen onnelliseksi. 25 -vuotias Otto on fiksu, huolehtiva, rakastava, kunnianhimoinen, maailman paras isi ja aikas komea, ja saan olla onnellinen että se on mun. Paljon onnea Otolle syntymäpäivänä vielä täälläkin<3

Juhlistettiin Oton synttäreitä jo eilen vähän etukäteen, ja leivottiin tyttöjen kanssa vanilja-valkosuklaajuustokakku. Siitä tuli todella hyvää, vaikka ulkonäkö ei päätä huimannutkaan. Meidän irtopohjavuoka oli mun kaverilla lainassa, ja mä käytin sitten piirakkavuokaa jonka olin vuorannut leivinpaperilla, jonka avulla nostin epämääräisen köntsän muotoisen kakun hyytyneenä kakkuvadille. Koristeluilla kakkuun sai vähän väriä, ja ei se muoto mitään haitannut kotioloissa kun maku oli niin törkeän hyvä!

Vanilja-valkosuklaajuustokakku

180g digestive- tai muita keksejä

75g sulatettua voita

2 kananmunaa

1dl sokeria

200g Viola vanilja-tuorejuustoa

100g maustamatonta tuorejuustoa

2dl Flora vanillaa

4 liivatelehteä

100g valkosuklaata

Murusta keksit pieneksi ja sekoita sulatettuun voihin. Painele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi. Irroita keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata 80g valkosuklaata mikrossa tai vesihauteessa ja laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuustot ja sulatettu valkosuklaa. Vatkaa Flora vanilla eri kulhossa vaahdoksi. Yhdistä muiden ainesosien kanssa. Sulata pehmenneet liivatelehdet kattilassa minitilkkaan vettä, ja kaada seos muiden joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, ja sekoita varovasti muihin ainesosiin. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Lopuksi koristele haluamallasi tavalla. Mä käytin tuoreita mansikoita, kirsikoita ja limeviipaleita ja raastoin valkosuklaanjämistä kuorimaveitsellä hassuja kiehkuroita. Pahvinen kalakoriste on Tigerista ostettu.

Kakku ehkä kuulostaa ällömakealta, ainakin mun omaan korvaan, mutta sitä se ei edes ollut! Vanilja ja valkosuklaa sopivat tosi hyvin yhteen, ja tykkäsin tästä paljon enemmän kuin aiemmin tekemästäni valkosuklaalime-juustokakusta, koska siinä se lime on jotenkin niin pistävä. Tämä oli ihanan pehmeää ja herkullista.

Eilen oli hurjan pimeä päivä kun satoi niin paljon ja oli vaikea saada hyviä kuvia kun meidän keittiö oli niin synkkä ja pöydästä hehkui jotain keltaisenharmaa sävy kasvoille. Onneksi kakku sentään näkyy suht hyvin!

Mukavaa maanantaipäivää kaikille <3

Nyt on viidakkosynttärit ohitse ja voi vitsi miten meillä oli kivaa! Melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle, ja me saatiin kerrankin kaikki ajoissa valmiiksi vaikka nämä oli ekat teemasynttärit jotka olen ikinä järkännyt. Tytöt olivat aivan pähkinöinä vieraista, viidakkoasuistaan ja tietenkin tarjottavista. Neiti päivänsankari pukeutui tiikeriksi ja Tiaralla oli söpö elefanttiasu.

Meidän viidakkobileiden viidakkoisuus jäi ehkä vähän pieneksi muun paitsi tarjottavien osalta, mutta ainakin lapsilla oli hauskaa asuissaan, ja osa vieraistakin oli panostanut oikein kunnolla. Mä koristelin meidän liitutaulun ja ruuat yritin suunnitella mahdollisimman viidakkoisiksi. Niistä on tulossa oma erillinen postauksensa ensi viikon aikana, mutta kaikkein suurin lemppari itse kakun lisäksi olivat ehdottomasti banaanitikkarit, jotka oli yllättävän helppo tehdä. Synttärikakusta kiitokset vielä mun ystävälle Inalle, joka leipoi aivan ihanan ja herkullisen kakun.

Koristeiksi me ostettiin muovieläimiä, erilaisia coctailtikkuja Tigerista viidakkotyylisinä, värikkäitä kartonkeja joista askarreltiin kirjaimia, sekä erilaisia ilmapalloja. Lasten asut mä ostin Butterick’sista, missä valikoima oli oikein hyvä. Pienten lasten asujakin oli monen monta erilaista ja meinasi oikein iskeä valinnanvaikeus. Mun valinnat taisivat osua oikeaan, koska kummallekaan ei tullut kilpailua siitä että kumpi saisi jommankumman asun, vaan molemmat nappasivat heti itselleen omansa ja olivat niistä innoissaan.

Lapset touhusivat kavereidensa kanssa koko iltapäivän ja loppuillasta alkoi tulla jo pienoinen iltavilli. Pääasia että kaikilla oli hauskaa! Zelda sai aivan ihania lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Iltasaduksi luettiin tänään kummisedältä saatu Lilla Spöket Laban -kirja, joka tulikin tosi tarpeeseen, koska meillä on ruotsinkieliset vähän isompien naperoiden kirjat ollut tosi vähissä.

Aikamoinen hulinaviikonloppu takana, ja vielä yksi hulinaviikonloppu edessä, ennenkuin rauhoitutaan vapun viettoon. Meillä vapusta taitaa tulla aikalailla viime vuoden tyylinen, piknikkiä lasten kanssa, keskellä olkkarin lattiaa tai sään salliessa vaikka Espan puistossa. Nyt kuitenkin vielä muutama synttärikuva, ennenkuin me aletaan siirtyä takaisin arjen pariin täältä juhlahumusta.

Kiitos vielä kaikille vieraille ja kaikille teille ihanille jotka olette onnitelleet Zeldaa tällä viikolla! Ja vielä kerran onnittelut meidän pienelle prinsessalle <3

Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää yötä!

Huhhuh, nyt on synttäriviikonloppu takana! Tiara sai kuin saikin ihanat juhlat, vaikka synttäripäivän aamuna meinasi iskeä epätoivo kun niin moni kutsuttu vieras oli kipeänä. Onneksi suurin osa kuitenkin pääsi paikalle ja neiti oli onnesta soikeana aina kun ovikello soi. Se on tämä alkusyksy vaan niin hankalaa aikaa juhlien järjestämiselle, kun juuri on aloitettu koulut, kerhot ja päiväkodit ja jokatoisella on flunssaa tai muuta. Flunssaa on meilläkin, kun tällä viikolla on vielä kiusannut flunssan jäljiltä nuha ja yskä molempia tyttöjä, ja mun äitikin on sairaana. Onneksi ei ole ollut kuumetta kuitenkaan niin pystyttiin pitämään juhlat.

Me oltiin kerrankin ihan hyvin aikataulussa ja tarjottavatkin olivat jo valmiina kun vieraita alkoi saapumaan. Tehtiin Tiaralle valkosuklaamustikkatäytekakku, jonka hän sai ihan itse kostuttaa laimennetulla sitruunamehulla, ja koristella mansikoilla ja mustikoilla. Se taisikin olla yksi viikonlopun suosikkijuttuja kun pääsi itse osallistumaan juhlatarjoiluiden valmistamiseen. Täytteeksi laitoin maitorahka-kermavaahtoa, jossa oli seassa raastettua valkosuklaata ja mustikoita.

Lisäksi meillä oli Oton leipomaa omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, popcorneja, mozzarella-basilika-tomaatticoctailtikkuja, omenaviipaleita pikkuisille, karjalanpiirakoita ja munavoita, ja sitten Cloettalta viime viikolla maisteltavaksi saatuja uutuuskarkkeja ja suklaita. Suolainen Cloetta Sprinkle vohveli-suklaa ja Cloetta Sprinkle Mint & Crispy Rain -suklaa tekivät kauppansa, ja Instagramissa jo aiemmin kuolaamani vohvelisuklaa oli todellakin juuri niin hyvää kuin villeimmissä unelmissani kuvittelin.

Juhlissa Zelda vähän ujosteli vieraita, ja oli aika paljon kiinni Tiarassa ja meissä vanhemmissa. Tiara sen sijaan juoksi aina into piukassa avaamaan ovea kun kello soi, ja halaili kaikkia. Muistan kyllä että Tiarakin ujosteli enemmän juuri samassa iässä kuin Zelda on nyt. Mutta mä oon tosi iloinen että Tiaralla oli kivat juhlat, ja ihanaa että hän nautti niistä kovasti! Neiti nukahti iltapalan jälkeen samantien, kuten siskonsakin. Tiaralla oli vaan viimeyönä tosi kova yskä ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään enää puolen yön jälkeen, mutta täytyy toivoa että tämä yö sujuisi vähän paremmin.

Tiara oli superiloinen meiltä ja vierailta saamistaan lahjoista, ja tämä päivä onkin sitten kulutettu kasaamalla uusia Lego Friends -paketteja. Aika hauskaa päästä rakentamaan pikkulegoilla, kun niin monta vuotta on koottu pelkkiä duplotorneja. Ihan supersuosikiksi nousi myös mustavalkoinen pomppukoira, joka sai nimekseen Hauska. Sillä Tipa on pomppinut siitä asti kun sen sai, käsittämätöntä miten paljon energiaa riittää pienellä tytöllä! Ollaan keretty myös katsomaan jo Risto Räppääjä ja Liukas Lennart, ihan hauska leffa sekin.

Oli kyllä ihanaa juhlia tällä viikolla, mutta ihana palata myös arkeen. Rankan loppuviikon jäljiltä väsymys on melkoinen, mutta eiköhän se tästä taas hyvien yöunien jälkeen. Seuraavat juhlat meillä onkin vasta huhtikuussa kun Zelda täyttää vuosia, nyt on hyvä fiilis, ja otetaan juhlavalmisteluiden suhteen rennosti sinne asti että on aika kokata joulupöydän herkkuja. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tänään mä täytän 23 vuotta, mitä ihmettä?! 23 vuotta on aina ollut mulle sellainen ”aikuinen” ikä, johtuen ehkä siitä, että mun etenkin pikkutyttönä kovasti ihailemani täti sai esikoisensa 23-vuotiaana. Mä aina lapsena ajattelin että sitten 23-vuotiaana mäkin olen aikuinen, ja perustan perheen ja asun omassa hienossa kodissa. Aika hauskaa sinällään, että mä olen elänyt haaveilemaani elämää jo reilut kolme vuotta tähän maagiseen mittapaaluun päästyä. Silti en tunne oloani välttämättä aikuiseksi, en vielä.

Mä kannan vastuun lapsista, perheestä, avioliitosta ja kodista kuin aikuinen, olen oppinut huolehtimaan aikuisten asioista, kuten kaupassakäynnistä, asuntosäästämisestä ja laskuista. Menen ajoissa nukkumaan, juon joka aamu kahvin mustana entisen maitoläträyksen sijaan, ja omaan terveelliset elämäntavat. Olen kiinnostunut ajankohtaisista aiheista, seuraan uutisia joka päivä, enkä lue enää demiä.

Kyllä silti sanoisin että pinnan alla kuohuu vielä, ja pieni teini mun sisällä edelleen asustaa. Ikiteini, kenties. Mistäs sitä koskaan tietää vaikka olisin vähän teini vielä viisikymppisenäkin, ja joisin viinin sijaan synttäreilläni edelleen passionmojitoa. En voi sietää viiniä, ja mun mielestä Robin on aika ihana. Tykkään hullutella vaatteilla aina välillä, ja unohdan joskus päämääräni klassisesta, toimivasta vaatekaapista, kun superihanat glitter-metalli-leopardikuosiasusteet vievät mut mennessään.

Ehkä mun ei tarvitsekaan ikinä aikuistua tämän enempää, kukapa mua kieltäisi leikittelemästä erilaisilla tyyleillä, tai käskisi juomaan vuosikertaviiniä jos ei huvita. Aikuisuus ei ole ikä, eikä absoluuttinen totuus kenenkään olemuksesta. Ehkä jokainen voi ja saa olla tasan senverran aikuinen kuin itse haluaa. Juuri tänään on hyvä olla, 23-vuotiaana, ja lähteä iloisin ja odottavin mielin keskustaan Oton kanssa kahdestaan katsomaan mitä synttäriyllätyksiä se oikein on (kuulemma) mulle keksinyt! Tänään tuli myös kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Otto kosi mua, ja mentiin kihloihin, aww! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3