Tänään on ollut ihan mahtavan hyvä päivä! Aamu alkoi sillä että veimme Zeldan kanssa Tiaran kerhoon, minkä jälkeen käytiin Zeldan kanssa keinumassa ja kävelemässä ulkona. Tiaran kerhon ajan Zelda leikki tyytyväisenä nukeilla ja mä sain kirjoiteltua vähän postausta. Käytiin hakemassa isompi neiti kerhosta, ja rupateltiin siinä toisten kerholasten vanhempien kanssa hyvä tovi. Tiara on saanut kerhosta jo monta kaveria, ja joka kerta yhtä innoissaan kertoo mitä he ovat kavereiden kanssa kerhossa touhunneet. Tänään oli kuulemma kaverin kanssa keskusteltu erilaisista välipaloista, kerätty käpyjä ja keppejä, ja leikitty vaikka mitä ulkoleikkejä.
Kun on itse ollut tarhassa yksivuotiaasta asti, tuntuu hassulta että Tiara-kohta-kolmevee ei vieläkään ole ollut tarhassa. Ei se tietenkään haittaa mitään, se on vain erilaista siitä miten oma lapsuuteni meni. Zeldan syntymä, blogityö ja työ Kideblogeissa ovat määrittäneet kuviot niin, että toistaiseksi paras vaihtoehto on ollut mulle tehdä töitä kotona, lasten kanssa.
Syksy tulee olemaan rankka, sillä tekemistä on enemmän kuin koskaan ennen, mutta mä uskon että me selvitään ihan hyvin silti. Kevääksi kuitenkin vaaka alkaa kallistua siihen suuntaan, että tytöt aloittaisivat ainakin osapäivähoidon, sillä tämänhetken yhtälö alkaa olla ajankäytöllisesti jo hiuskarvaa vaille mahdoton. Mitään ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon, ensisijaisesti täytyy ajatella sitä, onko Zelda keväällä vielä valmis päivähoitoon. Jos tuntuu siltä että ei ole, niin mä olen kyllä valmis tinkimään omasta ajastani vielä, ja kehittämään sitten jonkin muun ratkaisun.
Tänään on pyörineet mielessä jo alle kuukauden päässä siintävät Tiaran 3v-synttärit, ja mun omat 23v-synttärit. Mitään varsinaista teemaa ei Tiaran synttäreille vielä ainakaan ole tulossa, mutta pari kivaa ideaa on kuitenkin mielessä. Me mennään ainakin toistaiseksi tosi rennolla meiningillä edelleen synttäreiden kanssa, se sopii meidän tyyliin. Kutsut laitetaan Facebookissa, ja tarjoilut on meidän tyylisiä, vähän sinne päin siis. Pääasia että päivänsankarilla on hauskaa!
Nähtiin eilen ja tänään myös ihania pikkuisia nelikuisia vauveleita, ja siitä Zeldan tämänpäiväinen nukkeinnostuskin taisi johtua. Hän on hirveän kiinnostunut pienistä, niin kyllä Tipakin, ja kovasti tykkäävät viihdyttää ja naurattaa vauvoja, esitellä leluja ja antaa haleja. Tuntuu niin hassulta miettiä, että vuosi sitten Zeldakin oli samanlainen nelikuinen pallero. Tää synttärien suunnittelu saa mun aivot pehmenemään, ja perinteisesti kiinnittämään huomiota siihen miten järjettömän nopeasti aika kuluu.
Juoksin tänään pisimmän juoksulenkkini ikinä, kuusi kilometriä. Se ei varmasti monen korvaan kuulosta paljolta, mutta mulle se on tosi pitkä matka juosten. Tai oli ainakin ennen, tänään se tuntui hyvältä, ihan mahtavalta! On jotenkin niin huikea fiilis kun sen vaan tuntee kuinka voimat ja jaksaminen kasvavat. Enää ei tunnu naistenkymppi-haave ollenkaan mahdottomuudelta ensi kevääksi!
Nyt mä alan syömään iltapalaa ja valmistaudun yöunille, niin jaksaa hyvin vielä viimeisen päivän ennen viikonloppua. Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille<3




















