Tämä kuva on otettu tällä viikolla Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa, kun oltiin ihastelemassa kirsikkapuiden mieletöntä kukkaloistoa. Alunperin tarkoituksena oli mennä Roihuvuoren kirsikkapuistoon, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä, että ei uskallettu mennä ja ajettiin vaan autolla siitä ohi. Onneksi me ihan ekalla kerralla vuosia sitten mentiin vahingossa tuonne puutarhalle (vaikka oltiin menossa kirsikkapuistoon), niin muistettiin sen olemassaolo ja mentiinkin kuvaamaan sinne. Siellä on aina paljon vähemmän ihmisiä, mutta silti ihan riittävästi upeita kirsikkapuita.
Blogin ja somen myötä elämään on tullut yksi asia, joka ei ennen tosiaankaan ollut mun elämässä niin suuressa roolissa. Se on eri kasvien kukinta-aikojen seuraaminen. Kymmenen vuotta sitten mulla ei ollut hajuakaan koska kirsikat kukkivat, missä sijaitsee upea Alppiruusupuisto tai milloin on paras aika ihastella omenapuiden kukintoja. Vaikka syy näiden asioiden oppimiseen onkin ehkä pinnallinen alunperin – kivojen kuvien ottaminen kauniiden kukkien edessä, lopputulos on mun mielestä ihan mahtava.
On niin siistiä, että meidän lapset oppivat jo pienestä asti mitä ja milloin on hanami ja mikä on sakura, tunnistavat alppiruusut ja omenankukat. Keskustassa kasvaneena city-lapsena mulla ei oikeasti ollut pienenä hajuakaan mistään luonnon ilmiöistä. En tosiaankaan sano etteikö jollakin voisi olla, vaikka kasvaisikin keskustassa, mutta mulla itselläni ei ollut. Toki mä tunnistin ne kasvit mitä koulussa opeteltiin ja tykkäsin samoilla äidin kanssa metsässä ja käydä syksyisin poimimassa kantarelleja ja suppiksia. Mutta sellainen luonnon vuosikello ei ollut mulle yhtään tuttu.
Nykyisin on, ainakin paljon enemmän kuin ennen. Osaan nauttia upeista kukista ja odotan niitä joka vuosi. Ja ihan parasta on kuulla, kun pieni lapsi itse kertoo mummulle, että “me käytiin äidin kanssa katsomassa kirsikkapuita ja siellä oli niin kaunista ja pinkkiä!”. Rakastan seurata luonnon jatkuvaa muutosta vuoden aikana ja ikuistaa sitä niin kuviin kuin muistoihinkin. Ottoa naurattaa, kun huomaan jokaisen vastaan tulevan kirsikkapuun ja ihmettelen kaikki valkovuokot ja ihastelen lintujen laulua joka päivä. Mutta mun mielestä on jotenkin niin ihanaa pysähtyä ihmettelemään kaikkea sitä kauneutta, mitä meidän ympärillä on.
Jotenkin meidän muuton myötä nämä ajatukset ja pienten asioiden huomaaminen on korostunut entisestään. Mulle on tullut vieläkin tärkeämmäksi se, että opetan meidän lapset huomaamaan kaikki luonnon ihmeet ympärillä ja kunnioittamaan ja suojelemaan niitä. Luonnosta saa sellaista rauhaa ja iloa, mitä mä itse ainakin huomaan tarvitsevani arjessa. Se on niin hyvää vastapainoa näytöille, sähköpostirumballe ja tehtävälistoille ja ajatustulvalle, joka päässä usein pyörii.
Se antaa mulle ihan hirveästi, kun saan ripustaa pyykit kuivumaan niin, että samalla kuuntelen lintujen juttelua keskenään. Sekin mua hämmästyttää, että esimerkiksi oman pihan kasveja miettiessä olen ottanut huomioon sen, että haluan meidän pihalle lisää pörriäisiä pölyttämään. Täällä luonnon keskellä tuntuu siltä, että haluan auttaa niitä ja laittaa pihalle hyönteishotellinkin niitä varten. Siellä tiilen ja betonin keskellä, missä ei ollut kukkiakaan, pörriäiset tuntuivat vaan vihaisilta ja pelottavilta. Hyönteishotellin sijaan meidän vanhalla terassilla oli keinopesä, jotta ampiaiset eivät tulisi sinne pistämään meitä. Nyt on ihan toinen ääni kellossa.
Haluan oppia lisää ja pitää niin hyvää huolta ympäröivästä luonnosta kun vain voin. Meidän lapset ovat innokkaita oppimaan ja osallistumaan ja uskon, että mitä pidempään me täällä asutaan ja pyöritään ulkona, sitä enemmän me yhdessä opitaan. Se on aivan ihanaa!
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.
Meidän lapset tuntuvat kaikki perineen mun pitkät jalat, sillä heillä jää jatkuvasti housut lahkeista lyhyeksi. Jotenkin viimeisen vuoden aikana tuntuu, että meidän vanhimmat ovat kasvaneet ainakin kilometrin jaloista ja esimerkiksi ne housut, joita esikoinen käytti vielä viime keväänä, ovat nyt jo lyhyitä jopa meidän keskimmäiselle. Yläosat toki menevät onneksi pidempään molemmilla.
Lapset saivat valita itselleen uusia kevätvaatteita Polarn O. Pyretin kevään ihanista ja värikkäistä uutuuksista. Mua on aina viehättänyt PO.Pin iloinen ja omintakeinen tyyli ja meidän lapsetkin tykkäävät siitä. Mun mielestä Polarn O. Pyret on myös hienosti uudistanut tyyliä ja pysynyt mukana siinä, mitä lapset ja perheet vaatteilta toivovat.
Meidän kolmella lapsella vaatteet siirtyvät melko paljon käyttäjältä toiselle ja vielä kolmannelle. Siksi mä arvostan vaatteissa erityisesti kestävyyttä ja ajattomuutta, sekä säädeltävyyttä. Me pidetään vaatteista hyvää huolta ja esimerkiksi pestään niitä mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman hellävaraisesti.
Olen iloinen siitä, että niin monet jo esikoisella käytössä olleet vaatteet ovat nyt meidän kuopuksen kaapissa. Vaikka vaatteista monet ovat meillä käytettyjä, jokainen lapsista saa silloin tällöin vaatteita myös uutena. Jokainen saa ilmaista itseään vaatteilla parhaaksi katsomallaan tavalla ja valita sellaisia vaatteita, joista itse tykkää, niin siskojen vanhoista kuin uutena kaupastakin. Mitään lastenvaatteita ei meillä laiteta roskiin, vaan ne siirtyvät sitten vielä sukulaislapsille, kirppikselle ja loput lahjoitettavaksi esim. Hopelle, jonne ollaan aktiivisesti lahjoitettu.
Meidän esikoinen valitsi itselleen koululaisten mallistosta ihanan pirteän vaaleankeltaisen GOTS-sertifioitua puuvillaa olevan ribbi t-paidan, sekä iloisen pinkit Slim-malliset luomupuuvillaiset farkut. Tämä asu oikein hehkuu kevättä, niin ihania värejä. Farkuissa on säädettävä vyötärö, mikä on super hyvä.
Tällä hetkellä esikoinen tykkää kääntää farkkujen lahkeita, koska se näyttää hänen mielestä kivalta. Sen ansiosta voi myös ostaa vähän pidempi-lahkeiset housut, jotka sitten kestävät käytössä vieläkin pidempään, kun lahkeet voi olla ostettaessa reilut. Se on tosi hyvä, sillä ihan oikeasti meillä muuten ostettaisiin uusia farkkuja varmaan kolmen kuukauden välein. Tämä antaa edes hieman lisää käyttöaikaa per lapsi.
Eskarilainen on siirtynyt myös vaatekoossa koululaisten malliston puolelle ja hän valitsi itselleen GOTS-sertifioidusta puuvillasta valmistetut ihanat kirkkaan siniset klassikkoleggarit säädettävällä vyötäröllä, sekä suloisen kukkakuvioisen lyhythihaisen mekon, sekin GOTS-sertifioitua puuvillaa.
3-vuotias rakastui vaaleanpunaisiin luomupuuvillaisiin dinosaurus-kuvioisiin leggingsseihin ja niin tein kyllä minäkin! Dinosaurus-kuvioisia vaatteita harvemmin löytää muussa värissä kuin tummansinisenä, mustana tai vihreänä, mikä on harmi, sillä meillä asuu pieni dinosaurus-lover, joka rakastaa vaaleanpunaista. Onneksi PO.Pilla on pelisilmää enemmän kuin monella muulla ja tämän kevään mallistossa vaaleanpunaisella pohjalla olevia dinoja löytyy leggareiden lisäksi myös mekoista ja paidoista ja collegeista! Ne ovat aivan hurmaavia.
Hän yhdisti dino-leggareihin keltaisen GOTS-sertifioidun puuvillaisen röyhelöpaidan ja ihanan pastellivärisen luomupuuvillaisen bomberin. Asu on niin suloinen ja hänen näköinen! Siitä asti kun dinosaurukset tulivat kotiin, hän on valinnut ne aina päälle jos vain ovat puhtaana kaapissa. Ne päällä onnistuvat niin spiraalit kuin takaperin kuperkeikat ja muutkin sirkustemput.
Nyt keväällä 2020 jo 100% Polarn O. Pyretin vaatteissa käytetystä puuvillasta on luomua ja vähintään puolet siitä on vieläpä GOTS-sertifioitua. PO.Pin kunnianhimoisena tavoitteena on, että vuoteen 2025 jokainen heidän tuottama vaate on vastuullista tuotantoa, myös ne tuotteet, jotka eivät ole puuvillaa.
Polarn O. Pyret on toiminut ketjuliikkeiden vastuullisuudessa edelläkävijänä jo vuosikaudet. Jo vuodesta 1976 lähtien PO.P on halunnut valmistaa erittäin laadukkaita vaatteita, joilla on pitkä elinkaari ja sen aikana mahdollisimman monta käyttäjää. Jo yli 30 vuotta sitten, vuonna 1987 PO.P otti ensiaskeleet kohti vastuullisempaa tuotantoa, kun he lanseerasivat ensimmäiset luomupuuvillaiset tuotteet.
PO.Pin tavoitteena on puolittaa kausialennusmyyntiin menevien tuotteiden määrä syksyllä 2020. Se tapahtuu vähentämällä valmistettavien vaatteiden määrää ja pitämällä uutuudet mallistossa pidempään. Vuoden 2020 aikana Polarn O. Pyret on myös lopettanut lentorahdit kokonaan, eli kaikki vaatteet kuljetetaan laivarahdilla tai junalla. PO.P on myös vähentänyt tänä vuonna lentokoneella tehtyjä työmatkoja 50%.
Nämä ovat todella isoja juttuja! Arvostan näitä hienoja tavoitteita tosi paljon ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä PO.Pin kanssa yhteistyötä jo vuosien ajan. Lisää Polarn O. Pyretin ilmastotavoitteista ja -teoista voi lukea heidän sivuiltaan, mistä tietoa löytyy todella kattavasti.
Tämänhetkisessä maailmantilanteessa on erityisen tärkeää tukea niitä yrityksiä, joiden arvojen takana voi seisoa. Polarn O. Pyret on ehdottomasti mulle yksi niistä yrityksistä, joiden tarinaa haluaisin seurata vielä vuosikymmenten kuluttua. Jos teillä on tarvetta laadukkaille ja kauniille sisävaatteille tai välikausivaatteille, nyt kannattaa suunnata ostoksille Polarn O. Pyretin verkkosivuille. Siellä on kevään tarjonta laajimmillaan ja niin ihania juttuja kaikissa mahdollisissa väreissä!
Tehtiin muuten Polarn O. Pyretin kanssa kaupallisessa yhteistyössä myös meidän Yhdessä-podcastiin jakso, jossa meidän 8-vuotias pääsi studioon vastaamaan kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Jakso on kuunneltavissa tuttuun tapaan Spotifyssa, Soundcloudissa ja Apple Podcasteista. Käykää ihmeessä kuuntelemassa jos kiinnostaa hänen ajatukset esimerkiksi mun työstä, meidän perheestä tai vaikkapa tämän postauksen aiheista.
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.
Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.
Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.
Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.
K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.
Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.
Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.
K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.
Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa.
Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.
Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.
Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.
Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita. Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.
Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.
Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.
K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa.
Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?
PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.
