Olen mukana  Indiedaysin ja Alwaysin #LikeAGirl -kampanjassa, jonka tarkoituksena on kannustaa tyttöjä olemaan juuri sellaisia kuin he haluavat olla ja uhmaamaan ennalta-asetettuja rajoitteita. Aihe on mulle äärimmäisen lähellä sydäntä, koska olen itsekin kahden pienen tytön äiti, ja siksi olen iloinen että saan olla mukana levittämässä tätä sanomaa.

Always on tehnyt jo pitkään työtä nuorten tyttöjen itsetunnon vahvistamiseksi, ja jatkaa työtä edelleen jotta jokainen tyttö voisi tuntea itsensä lyömättömäksi, ja ylpeäksi siitä että on tyttö. Monen tytön itsetunto säröilee murrosiässä, eikä se välttämättä parane enää koskaan. Heinäkuun 7. päivä lanseerattu Alwaysin #LikeAGirl -kampanja keskittyy tyttöjen itsetunnon vahvistamiseen erityisesti murrosiässä, ja sen jälkeen. Kampanjan tavoitteena on kääntää ilmaisun ”kuin tyttö” sävy positiiviseksi ja vahvaksi, tyttöydestä saa olla ylpeä. Ei pitäisi olla rajoitteita, mitä tytöt saavat tai eivät saa tehdä, vaan tytöt saavat elää täysillä ja tehdä juuri niitä asioita mistä nauttivat, olivat ne sitten yleisesti mielletty ”poikien jutuiksi” tai eivät.

Kampanjan parin minuutin video on pysäyttävä. Siinä nuoret ja vähän vanhemmatkin tytöt kertovat itseään kohtaan asetetuista paineista, asioista joita heitä on kielletty tekemästä tai joista heitä on haukuttu, koska he ovat tyttöjä. Videota katsellessa tunsin pahaa oloa videon tyttöjen puolesta, ja myös samaistumista. Itsekin olen joitakin noista asioista kuullut pienempänä. Yhä edelleen tyttöjä lokeroidaan ja määritellään sukupuolen perusteella, ja jo pienet lapset voivat ajatella että he eivät voi tehdä jotain vain koska ovat tyttöjä. Videolla on kuitenkin positiivinen sanoma, ja lopussa mulla meni kylmät väreet, ne tytöt siinä videolla olivat ihan mahtavia.

Video on julkaistu vasta muutama päivä sitten, mutta sillä on jo yli kuusi miljoonaa katselukertaa Youtubessa. Liittykää ihmeessä joukon jatkoksi jos ette vielä ole videota katsoneet, ainakin mussa se herätti paljon tunteita, ja äitinä antoi ajattelemisen aihetta myös. Mun mielestä on upeaa että Always on näin vahvasti mukana tärkeän asian puolesta. Tulen palaamaan aiheeseen vielä myöhemmin omien ajatuksieni ja kokemuksieni pohjalta.

Ihanaa lauantaita kaikille <3

Me tykätään koko perhe lukea tosi paljon, ja käydään kirjastossa melkeinpä parin viikon välein. Päätettiin tehdä tänään kirjastoreissu, kun aamupäivällä oli niin ikävä ilma, mutta kun päästiin kirjastolle asti alkoikin paistaa ihan täysillä aurinko. Pysähdyttiin sitten kirjaston ulkopuolelle ihastelemaan ihania kukkaistutuksia ja pikkuista kaupunkipuutarhaa joka kirjaston ulkopuolella olevalle aukiolle on kesän ajaksi rakennettu. Musta on ihanaa kun Helsinki herää kesällä eloon ja on niin paljon kaunista katseltavaa ihan kodin lähelläkin.

Napattiin siinä samalla asukuvatkin ja tytöt tutkivat sillä aikaa innokkaana kukkia ja pomppivat ja harjoittelivat tanssiliikkeitä. Moni on kysynyt että mitä lapset puuhailevat sillä aikaa kun me otetaan asukuvia musta. Eivät he yleensä mitään tuon kummempaa tee. Jos lapset on mukana, otetaan asukuvat aina sellaisessa paikassa missä lapset voivat juoksennella ja tutkia samalla, yleensä jossain puistoissa tai aukioilla, tai muualla missä ei kulje autoja ja on rauhallista. Asukuvien ottamisesta on tullut sellaista rutiinihommaa, eikä siinä kestä viittä tai kymmentä minuuttia kauempaa yleensä.

Toki mielellään ottaisin vielä hienompia kuvia ja käyttäisin sommitteluun ja jokaisen rypyn suoristamiseen aikaa, mutta lasten kanssa se ei oikein onnistu. Silloin harvoin kun päästään kuvaamaan kahdestaan, otetaan kuvat ihan kaikessa rauhassa, ja silloin niistä yleensä tuleekin vähän viimeistellymmän näköisiä. Mutta näillä mennään, ja se on ihan okei. Jos joskus masentaa omien asukuvien taso, voin aina palata vaikkapa blogini arkistoon kohdalle ”marraskuu 2011” ja todeta, että jotain edistystä sentään on tapahtunut. Tämän päivän asukuvia luvassa viikonlopun aikana.

Mutta välihöpötysten kautta takaisin kirjastoon. Me saatetaan viihtyä kirjastossa pitkiäkin aikoja, kun siellä on lapsille paljon kirjoja, leluja ja palapelejä joita tutkia. Lasten puolelta löytyy mukava punainen sohva jolle on kiva istua lukemaan yhdessä, ja me vanhemmat saamme aina vuorotellen käydä tutkimassa aikuisten kirjahyllyt läpi. Tänäänkin mukaan tarttui vaikka mitä hyvältä vaikuttavia kirjoja. Mä olen ihan koukussa iltalukemiseen, en saa unta jos mulla ei ole kirjaa jota lukea ennen nukahtamista. Tämän sain todeta Tukholman reissulla, kun unohdin ottaa kirjan mukaan. Onneksi ostamani ruotsalaisen naistenlehden mukana tuli joku kutkuttavan jännittävä pokkari, niin sain sitten seuraavana yönä unta.

Lukeminen on parasta, kun silloin voi unohtaa kaiken muun ja uppoutua vaan kirjan juoneen. Olen aina ollut sellainen että uppoudun ihan totaalisesti kirjamaailmaan, enkä kuule enkä nää mitään muuta. Siksi luenkin yleensä vasta sängyssä iltaisin, tai sitten nyt olen lukenut myös työmatkoilla, ja heti meinasin ajella pysäkkini ohi. 13-vuotiaana luettuani Anne Frankin päiväkirjan mä uppouduin siihen maailmaan niin täysillä että hiivin ja kuiskasin hiljaa kotona vaikka eihän meillä nyt kotona olisi tarvinnut. Mutta sellainen mä olen, ja niin tuntuu olevan toinen meidän tytöistäkin.

Ruotsinkielisissä päiväkodeissa on kesän ajan Bokbubbel -läsbingo, eli lukubingo ja mekin ollaan osastuttu siihen lasten kanssa. Lapset ovat innoissaan rastittaneet bingolapuistaan lukuhetkiään, ja odottavat jo että saavat palauttaa lappuset sitten kun päiväkoti taas syksyllä jatkuu. Tämä on ollut hauska projekti, ja on tullut luettua ehkä vielä tavallistakin enemmän kun lapset ovat muistuttaneet bingosta, ja että kirjojen nimet pitää kirjoittaa ylös.

Mua odottaa tuolla sohvalla Otto jonka kanssa aletaan katsomaan leffaa, ja sen jälkeen hyllyssä kirja jota haluan päästä lukemaan. Rento perjantai-ilta tiedossa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Oli ihanaa viettää koko juhannus yhdessä lasten kanssa, meillä on ollut niin hauskaa. Ihan parasta on myös että heillä on nyt kesäloma ja meininki on paljon letkeämpää ilman tarharumbaamisia joka aamu ja iltapäivä.  Rento kesäfiilis on vallannut meidän koko perheen ja viime päivinä ollaan naurettu varmaan enemmän kuin kevään viimeisinä viikkoina yhteensä, siis ihan kokoajan.

Äitiydessä kaikki on siistiä, mutta yksi lempparijutuista on se miten paljon lasten kanssa voi jutella ja keskustella ja höpöttää ja vitsailla. Joskus lapsilla vaan välähtää niin tilanteseen sopivasti ihan vahingossa, ja toisinaan he oivaltavat niin hienoja juttuja ettei olisi osannut odottaakaan. En pysty valitsemaan tahattoman tilannekomiikan ja nasevien huomautusten väliltä, kummat ovat hauskempia, mutta ihanaa että molempia tulee, koska lasten huumori on parasta. Mä en koskaan ole ollut mikään vitsikirjojen tai viihdesivustojen ystävä, eikä mun puhelimesta löydy tallennettuna ainoatakaan meemiä tai reaktiokuvaa. En tiedä olenko pudonnut nykyajan huumorin kelkasta vai mikä mua vaivaa, mutta lasten jutuille mä olen nauranut aina.

Muistan kun olin vielä aika pieni, niin pieni ettei meillä ollut omaa tietokonetta. Äiti joskus tulosti töistä sellaisia Lasten suusta-kiertoviestejä mun luettavaksi ja niille mä nauroin ihan hulluna. Edelleenkin eniten mua naurattaa lasten jutut (ja yksi ihan loistava YouTubevideo heliumröyhtäyksestä). Lapset on vaan ihan huippuja, loistavaa seuraa ja heiltä voi myös oppia paljon.

”En voi nukkua kun minun jawka muwisee!” Onhan se vaikeaa nukkua kun jalka murisee!

”Minä owen pikkutyyppi, Tiawa on tyyppi, tinä owet iso tyyppi, Isi on iwo tyyppi ja mummu ja Awmas on minityyppejä”. Tyyppejä ollaan kaikki selkeästi, ja mummu ja koira menevät samaan kastiin.

”Minä aion nähdä tänä yönä vain tosi kivoja vaaleanpunaisia unia prinsessoista ja minun Frozen-synttäreistä”. Aika hyvä että illalla voi vain päättää noin. Mä olen ihan satavarma että aamulla esikoinen kertoo prinsessaunistaan ummet ja lammet, koska lapsena voi oikeasti vaan päättää näkevänsä kivoja unia.

”Minä owen Niisku-Myy, äiti on Nipsu-pappa, iwi on Muumimamma, Tiava on Taikuri ja mummu on Muumi-mewivohvo” ”Ei mummu oo merirosvo!” ”Niin. Te on vaan Ouvuwwa”. Näin kuului eräänä iltana lasten intensiivinen väittely. Ilmeisesti oululaiset ovat merirosvoja?

”Mutta minun Minni-juhwissa pitää owwa myös ötökkä”. Kuopus suunnittelee jo ensi huhtikuussa siintäviä syntymäpäiväjuhliaan esikoisen lähestyvien synttäreiden myötä, ja niissä pitää kuulemma Minni-teeman lisäksi olla myös ötökkä. Lisäinformaatiota liittyen ötökkään odotan innolla.

”Mene suihkuun hiki-isi!” kehotti esikoinen isäänsä tänään.

”Aai äiti tinä owet iso apina!” sanoi kuopus kerran ja antoi ison halin minulle.

Hauskojen juttujen lisäksi lapset ovat maailman hellyyttävimpiä kysymyksineen, rakkaudentunnustuksineen ja ihanine ajatuksineen. He rakastavat olla kainalossa höpöttelemässä, ja mä rakastan pitää heitä kainalossa. Haaveilen päivästä, jolloin voisi vain makoilla sohvalla lapset kainalossa koko päivän, ja höpötellä ja syödä vaahtokarkkeja. Eihän ne naperot siinä koko päivää pysy vaikka vaahtokarkkivarasto olisi ehtymätön, mutta onneksi on niitä pieniä ihania hetkiä jolloin höpötellä ennenkuin he kirmaavat takaisin mielikuvituksellisiin leikkeihinsä.

Äitiys on ihanaa, ja lapset siisteimpiä tyyppejä.

Mitkä on teidän lasten parhaita lasten suusta -juttuja?

Eilen se sitten alkoi, tyttöjen kesäloma. Töiden jälkeen suuntasin päiväkodille, ja rahtasin tyttöjen lisäksi kaikki keväänä päiväkotiin kertyneet tavarat kotiin kesälomalle. Meidän päiväkodissa lapset saavat viedä leluja mukanaan hoitoon aina kun haluavat, eikä ole mitään määrää montako tavaraa saa ottaa mukaan. Jännittyneenä kaivelin tyttöjen kaappien sisältöä ja sieltä löytyi kyllä mitä mielenkiintoisempia pikkujuttuja joita he olivat lähtiessään kotoa napanneet mukaan, puhumattakaan pehmoleluista, nukeista ja lego friends-lehdistä. Vaihtovaatteet, retkireput ja vesipullotkin sain jotenkin tungettua rattaisiin ja niin me sitten tultiin kotiin.

Nuoremmalle olimme sanoneet talvella, että sitten kesälomalla hän pääsee rannalle uimaan, kun on lämmintä. Hän tietenkin oletti, että sillä siunaaman sekunnilla kun tarhan hoitajille on toivotettu ”Ha en trevlig semester” me rynnätään uimarannalle uusissa uikkareissa. No eihän se ihan niin sitten mennyt. Mutta mukava ilta meillä kuitenkin oli, uintipettymyksestä huolimatta, ja tänään ollaan nautittu rauhallisesta aamusta leikkien ja höpsötellen. Vaikka en olekaan lomalla, musta tuntuu että mä olen lomalla. Varattiin me sentään pikku reissu ensi viikolle, vaikka ei äkkilähtö olekaan. Mennään muutamaksi yöksi laivalla Tukholmaan hotelliin, ja ajateltiin käydä Junibackenissa ja muissa lasten suosikkikohteissa, joissa itsekin on tullut pienenä vierailtua.

Tytöt ovat reissusta aivan innoissaan ja laskevat öitä, eilen kertoivat bussissakin vieruskaverille kuinka monta yötä on muumidiskoon. Ihanaa päästä hetkeksi edes pikkuiselle reissulle, ja olla ihan rauhassa Tukholmassa eikä vain muutamaa tuntia niinkuin yleensä.

Tänään ollaan nukuttu pitkään ja leikitty rauhassa vaikka mitä. Kestosuosikkibarbien lisäksi tyttöjen tämän hetkinen suosikki on Green Toysilta saatu Pizza-setti. Green Toysin täysin myrkytön 27-osainen setti on valmistettu USA:ssa 100% kierrätys maitopulloista, eikä se sisällä BPA:ta, PVC:tä tai ftalaatteja. Lelut voi myös pestä tiskikoneessa ja niiden kuviot on tehty soijamusteella. Lapset rakastavat tehdä äidille ja isille pizzoja, rastittaa pizzatilauksia ja vielä tuoda pizzat kotiinkuljetuksella suoraan sohvan nurkkaan. Hyvä palvelu! Nopealla googletuksella näitä löytyy esimerkiski Lekmeriltä, Ombrellinosta, Kärkkäiseltä ja Tacticista.

Kohta pitäisi lähteä käymään Oton ja lasten kanssa tekemässä juhannuksen ruokaostokset, saapa nähdä kuinka moni muu on päättänyt lähteä kauppaan juuri samaan aikaan. Aina fiksua jättää nämä juhlapyhiä edeltävät ostosreissut viimetippaan että varmasti on mahdollisimman ruuhkaista. No, onneksi meillä ei ole kiire mihinkään kun ihan kotosalla ollaan koko juhannus. Ilmojen salliessa lähdetään ehkä sinne Lintsille katsomaan Mimiä & Kukua lasten iloksi.

Ihanaa tostaita kaikille <3

Viikonloppu on vauhdissaan. Otto ja lapset siivoavat lastenhuonetta, ja mä otin oman hetken blogille. Kohta Otto tekee lasten kanssa ruokaa, ja mä kirjoitan edelleen. En voi olla kuuntelematta samalla, mitä ihania höpöjä juttuja lastenhuoneesta kuuluu. ”Zeldaa, komtsiga-kom-kom. Nu städar vi undan! Sit me saadaan maja, hipihipi nuu!”. Otto ja lapset rakentavat majaa kerrossänkyyn. Välillä pienempi pyytää että isi tekee hänestä makkaran, toisinsanoen käärii syliin ja kantaa häntä niinkuin vauvaa.

Meillä on oma arki, omat jutut ja omat rutiinit. Meidän perhe, se tuntuu vielä vuosienkin jälkeen ihan uskomattomalta kun pysähtyy yhtäkkiä miettimään. Meillä ihan oikeasti on yhdessä perhe, ja kaksi pientä makkaraa joista pitäisi kasvattaa fiksuja ihmisiä. Se on hemmetin iso vastuu. Mä tiedän kyllä että me händlätään tämä, lapset, minä ja Otto. Me ollaan tiimi, ja me pelataan loistavasti yhteen. Vaikka välillä tulee niitä hetkiä tai ajanjaksoja, kun kaikki on hankalaa, me kuitenkin aina muistetaan että me ollaan me.

Tämä kevät on ollut tähän astisen perhe-elämän vaativin oppitunti. Kaikki on heittänyt häränpyllyä, mennyt uusiksi ja kääntynyt ympäri takaisin. Meidän elämässä on tapahtunut maailman siisteimpiä asioita ikinä, ja samaan aikaan me ollaan kuitenkin stressattu, väsytty ja murehdittu. Silti kaiken sen keskeltä mä en muista niitä huonoja hetkiä, mä muistan ne hyvät hetket. Kun esikoinen sanoi ”Ei leikitä enää varg, kun se on liian hauskaa!”. Kun kuopus antoi mulle ainakin 38 pusua, sen jälkeen ainakin samanverran haleja, ja sitten vaihdettiin neniä. Kun me pompittiin yhdessä pomppulinnassa ja kiljuttiin niin että korvissa soi. Kun metrossa esikoinen sai ainakin puoli vaunua hymyilemään höpötyksillään, ja kun menin hakemaan lapsia päiväkodista ja he olivat oppineet heittämään koripallon koriin.

Tällä viikolla meidän harteilta on pudonnut taakka, joka niitä on tämän kevään ajan painanut. Nyt voi taas hengittää, kaikki on hyvin. Jotenkin sitä ei ole vaan vielä sisäistänyt. Eilen aloitettiin viikonloppu kiukuttelemalla toisillemme Oton kanssa. Ehkä se kaikki purkautui nyt, se kaikki mikä on pyrkinyt pintaan koko kevään, mutta joka ollaan vain määrätietoisesti sysätty sivuun ja menty apinanraivolla eteenpäin. Kiukuttelun jälkeen pyydettiin anteeksi, ja nautittiin vain toistemme seurasta lasten mentyä nukkumaan. Mietittiin että mitä hittoa me oikein kiukutellaan, kun kaikki on nyt hyvin, mitä jos vaan oltaisiin iloisia, tehtäis hyvää iltapalaa ja katsottaisiin sarjaa tabletilta.

Nyt vaan pitäisi vielä repäistä itsensä irti tästä keväästä, ja siirtyä kesään uudella fiiliksellä. Vasta nyt sen tajuaa, miten kovasti me ollaan tsempattu. Tämän kevään väsymystä ei nukuta pois yksillä päiväunilla, mutta mulla ei ole epäilystäkään etteikö se hälvenisi tästä kunhan saadaan kesäfiilis käyntiin. Suunnitelmissa siintää (toivottavasti) äkkilähtö, ja täydellinen rentoutuminen.

Tänään mä nauroin ekaa kertaa viikkoihin niin, että mun poskiin sattui ja meikit levisivät naurunkyyneleistä. Se tuntui niin hyvältä. Vaikka meidän kevät on ollut täynnä ihaniakin hetkiä, ja lapset ovat tuoneet iloa jokaiseen päivään, on ihana päästä lopullisesti irti näistä aikuisten murheista ja huutonauraa yhdessä lasten kanssa. Vaikka ulkona sataa vettä, pyykit odottavat koneessa kuivumaan laittoa ja kesälomaan on vielä kaksi viikkoa, juuri näin on hyvä. Meillä on koko kesä edessä, ja mä vannon että tästä tulee paras kesä ikinä.

Lastenhuoneesta huudellaan, ”Tule äiti leikkimääääääään. Me rakennetaan niin iso prinsessalinna legoista että mahdutaan ihan itse sinne!”. Tämä on pakko nähdä.

Kiitos kaikesta piristyksestä, tuesta ja kauniista sanoista joita olen teiltä saanut. Oman perheen lisäksi tämä blogi on yksi iso aurinko, joka teidän ansiosta valaisee sitä harmaintakin päivää. Ihanaa viikonloppua kaikille, olette ihan parhaita!