Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, ja huonossa asennossa, joten aamulla olo ei ollut mikään maailman mairittelevin. Tiedättekö sen fiiliksen, kun mikään asento ei ole hyvä nukahtaa, ja kun lopulta löytää asennon, se ei ole kovin ergonominen, mistä saa nauttia sitten aamulla herätessä, kun niska on ihan jumissa ja sormia pistelee. Nukuin pienet päikkärit tyttöjen kanssa päivällä, ja ne helpottivat hetkeksi, mutta nyt alkaa olla jo tosi väsynyt fiilis.

Mä olen yleensä sellainen aamuvirkku, pirteä kuin peipponen heti herättyäni, enkä yleensä kaipaa edes kovin pitkiä yöunia, mutta tänään olen ollut ihan pihalla kaikesta. Onneksi oli sentään sunnuntai ja sai ottaa rennosti, vaikka päivä olikin tekemisentäyteinen. Aamulla oltiin ulkona, päivän Otto oli töissä, ja illan meillä oli vielä vieraita. Onneksi kerkesin tosiaan ottaa ne pienet torkut, muuten en olisi ollut kovin hyvää seuraa.

Aamulla ulkoiltiin tyttöjen kanssa nauttien välillä pilkistelevästä auringosta, ja sekin piristi kyllä ihanasti. Zelda käveli ympäri pihaa, ja me rakennettiin Tipan kanssa hiekkalinna, joka koristeltiin kivillä. Tiaralle kelpasivat koristeeksi vain vaaleanpunaiset kivet, ja hän suoritti tarkkaa laadunvalvontaa kivien valinnassa, kivissä ei saanut olla liikaa harmaata, vaan niiden piti olla mahdollisimman vaaleanpunaisia väriltään. Tämä värien valinta on tärkeää nykyään mös vaatteissa, legopalikoissa ja ties missä. Kaksi- ja puolivuotiaamme omaa jo painokkaita mielipiteitä.
Zelda on kuluneen viikon aikana hylännyt konttaamisen melkein kokonaan, ja alkanut sen sijaan kävelemään. Aina kun neiti meinaa kaatua, hän lisää vauhtia ja melkein juoksee määränpäähänsä, toimiva tekniikka! Olin ehtinyt unohtaa miten söpöä on kun yksivuotias tepastelee ympäriinsä tarmokkaasti, kokoajan hihityttää kun toisella on niin kiire jokapaikkaan. Zelda on myös tällä viikolla oppinut paljon uusia sanoja, kuten ”kiitti”, ”isi”, ”nonni”, ”vauva” ja ”Tipa”. Paras on nimenomaan tuo ”nonni”, se alkoi siitä kun Otto sekoitti Zeldan iltapuuroa, ja Zelda oli sitä mieltä että se oli jo valmista, ja totesi painokkaasti ”nonni!”. Nyt Zelda hokee sanaa sitten jatkuvasti, aina kun jokin on valmista, esimerkiksi kun kengät on laitettu jalkaan, on se osuva nonnin paikka.

Sain muutama viikko sitten jo Sheinsidelta ihanan mustan mekon, josta tykkään tosi paljon, mutta se on mulle liian iso. Hihansuut lerpattavat, ja vyötärö häviää kokonaan, mekko on suoranainen teltta mulle. Malli on aivan ihana, tyylikkään yksinkertainen kotelomekko, mutta kuvia varten jouduin kiristämään mekon takaa pompulan avulla, jotta sain sen näyttämään siltä miltä sen kuuluisi päällä näyttää. Harmillista!

Mekko Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Kengät H&M / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Pääsykokeet ovat perjantaina, joten ei ole enää kovin paljoa aikaa lukea. Perjantaihin asti mä aion keskittyä lukemiseen niin paljon kuin mahdollista, joten pahoittelen jo etukäteen jos se tulee näkymään postausten määrässä. Blogitaukoa en ainakaan suunnittele pitäväni, mutta tahti saattaa hieman hidastua, sillä nyt on pakko tsempata. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti säät suosivat ja päästään nauttimaan auringosta<3

Synttäriviikko on ohitse, ja edessä on paluu arkeen blogin puolella, ja muutenkin. Tästä viikosta on tulossa erityisen rankka, mutta varmasti sitäkin antoisampi! Mulla on menoa kolmena iltana (joista kaksi valmennuskurssia, yksi blogijuttuja), ja lauantaipäivä kuluu Tampereella kirppistellen, joten hirveästi ei ole aikaa tällä viikolla rentoutua, mutta ei se mitään. Oton kuuden viikon kesäloma, ja siinä sivussa vähän rennompi aikataulu mullekin, siintää jo muutaman viikon päässä, ja sen ajatuksen voimalla aion tsempata jäljellä olevat kiireet tyylipuhtaasti läpi.

En ole oikeastaan vielä miettinyt omaa ”kesälomaani”, toki sellaista olisi hauska viettää. Viikkoa jolloin en avaisi kertaakaan sähköpostia, tai kirjoittaisi mitään. Ehkä toteutan sen, jos saan tsempattua ja kirjoitettua ajastettuja postauksia tarpeeksi viikon ajalle! Mutta siihen on tosiaan vielä aikaa, ei sitä tarvitse nyt miettiä. Luulen etten ehkä tule viettämään lomaa, sillä ajatus siitä että hommat seisoisivat viikon on jotenkin äärimmäisen ahdistava, se ahdistaa mua paljon enemmän kuin ajatus rauhassa kesähelteellä kuvailusta, tai lämpimästä kesäillasta parvekkeella kylmän limun kanssa, postausta tabletilla naputellen.

Mutta nyt kuitenkin vuorossa kuulumisia, kun viime viikolla ei niitä pahemmin tullut kerrottua fb-sivun ulkopuolella synttäriviikon vuoksi. Viime viikko oli kiireinen, mutta ihana. Tiara yllätti mut todella positiivisesti useampana päivänä, kun oltiin kaupungilla blogijutuissa ja tapaamisissa, uusilla rattailla ilman seisomalautaa, joka saapui vasta perjantaina postissa. Neiti käveli täysin mukisematta, mua kädestä pitäen, pitkiä matkoja keskustassa, vesisateessa, ja käyttäytyi niin hyvin kokoajan että melkein sai ylpeyden kyyneleitä nieleskellä.

Ei sillä ettenkö tietäisi että Tiara on hyväkäytöksinen tyttö, mutta kaksivuotias on kuitenkin kaksivuotias, enkä olisi ajatellut että meillä voi sujua niin sutjakasti, olin oikeastaan vähän paniikissa kun tiesin että tulee pitkä reissu ilman seisomalautaa. Mutta nyt meillä kuitenkin on se, ja se helpottaa tietysti tosi paljon kun saan paahtaa normaalivauhdilla eteenpäin, ja Tipa saa levätä jos ei halua kävellä. Uusista rattaista, ja meillä testissä olleista Stokke Xploryista on tulossa juttua heti kunhan tämä viimeinen superkiire viikko hellittää.

Viikonloppuna me otettiin rennosti kiireiden jälkeen. Perjantaina kävin laittamassa uudet, lyhyemmät kynnet Jemmillä, minkä jälkeen tehtiin pieni shoppailureissu keskustaan. Lauantaina käytiin moikkaamassa maailman suloisinta uutta tulokasta naapurissa, kaksiviikkoista pientä neitiä joka oli niin mini että mä en kestä! Kyllä taas kasvoi omat muksut kilometrin verran kun pääsi pitelemään vastasyntynyttä sylissä. Allerginen nuhakin on helpottanut jo sen verran että sain jopa vähän nuuskittua ihanaa vauvantuoksua, haha.

Lauantai-iltana Kaisla ja Simo tulivat meille Euroviisukisastudioon, mitä ennen katsottiin yhdessä meidän reilun tunnin mittainen häävideo. Häävideosta senverran, että kaikki muu oli tunteitaherättävää, ihanaa, nostalgista ja vaaleanpunaista, paitsi yllättäen videon loppupuolella, lyhyt pätkä, jossa harrastan häpeällistä, leffojen nolojen vanhempien muuveja muistuttavaa tanssikävelyä eteenpäin, en voi uskoa että olen tehnyt niin! Meinasin tukehtua nauruun kun näin itseni, mitähän on päässä oikein liikkunut, voivoi. No mutta, oli ainakin hyvät juhlat, ja tästä lähtien muistan kiinnittää huomiota siihen, että vaikka tanssittaa niin edes yritän kävellä normaalisti.

 Euroviisut olivat ihan mahtavat tänä vuonna, ja meillä oli tosi hauska ilta. Syötiin sipsejä ja jäätelöä, ja katsottiin kaikki esitykset läpi. Mun mielestä Suomi oli todella hyvä tänä vuonna, mutta kyllä se neiti Wurst todellakin ansaitsi voiton, ihan mieletön persoona. Joku vuosi me vielä lähdetään Kaislan kanssa paikanpäälle viisuihin, se on varma!

Eilinen äitienpäivä näkyikin jo aika kattavasti videoilla. Oli ihana äitienpäivä, parasta oli se että sain viettää kokonaisen päivän perheen kesken! Toki Michael Korsin Eliza -laukkukin oli ihan mukava, ja tietysti Oton loihtimat herkkuruuat. Eilisestä sai virtaa tähän viikkoon, sekä ihanasta seurasta, että puhelusta mun mummun kanssa, kun mummu tsemppasi mua vielä, kun sanoin että jännittää miten selviän pääsykokeisiin valmistautumisesta tämän kaiken hässäkän keskellä. Mummu on ihana, kuten myös mun oma rakas äiti<3

Tästäpäs tuli nyt superpitkä megapläjäys kuulumisia, ekstra-postausten jälkeen todellinen paluu arkeen. Mutta toivottavasti ei haittaa! Yritän postailla tällä viikolla niin usein kuin mahdollista, ja monipuolisia juttuja. Vaateasiaa on tulossa, uuden laukun esittelyä, muutama ruokaohje, sekä kosmetiikasta juttua ja vaikka ja mitä muutakin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja hyvää yötä<3

Meillä kesti jonkin aikaa virittäytyä pääsiäistunnelmiin, lähinnä viime viikon kiireistä johtuen. Sunnuntaina käynnisteltiin munanmaalauksella ja rairuohon istutuksilla mattimyöhäsenä, ja epäiltiin ehtivätkö ruohot kasvaakaan pääsiäislomaan mennessä. No ehtivät ne! Tänään aamulla instagramissa hehkutinkin meidän komeaa ruohoa. Toinen jäi vähän kitukasvuiseksi mutta ehkä sekin sieltä vielä nousee, toinen on jo tosi pitkä ja Tiara on siitä aivan innoissaan ja muistaa kastella sitä tunnollisesti joka päivä.

Me lähdettiin Zeldan päiväunien jälkeen koko perhe ulos nauttimaan auringosta, Tiaran sanoin ”tutkimusretkelle”. Mentiin koko reissu täysin Tipan ehdoilla kivien, pensaiden ja roskien tutkimisesta meren tuijotteluun, ja oli ihana nähdä miten Tipa nautti. Tipa on ollut tässä viimeiset pari viikkoa aika uhmakkaalla tuulella ja kokeillut rajojaan oikein olan takaa,  mutta tänään koko päivä meni super hyvin, ehkä osansa teki myös hänen jännittävä tutkimusretkensä. Parasta oli kuulemma hieno keppi joka löytyi heti alkureissusta, sekä isien kanssa kivien heittely veteen, Tipa aina kysyy että ”Isi voisitko heitellä  minun kanssa kiviä plumps?”

Paras kiitos tuli ehdottomasti reissun jälkeen, kun Tiara sanoi että ”Minulla oli hurjan kiva tutkimusretki!”, eipä sitä juuri muuta voi toivoakaan kuin että lapset nauttivat ja ovat onnellisia. Pitkän ulkoilun jälkeen Tipalle maistui pitkästä aikaa hyvin myös ruoka, hän otti jopa lisää, mitä ei ole tapahtunut varmaan viikkokausiin, riippumatta siitä onko tarjolla ollut lempiruokaa vai jotain uutta. Syöminen on ollut meillä ehkä se suurin kiistakapula uhmaikäisen kanssa, ja se on tuntunut ajoittain tosi rankalta. Kun ei toista voi pakottaa syömään, mutta ei haluaisi nähdä tämän nääntyvänkään. Onneksi tänään sujui hyvin, ja nyt pidetään sormet ristissä että tästä eteenpäin syöminen sujuisi taas kuten ennenkin, ainakin seuraavaan uhmakauteen asti.

Zeldakin nautiskeli ulkoilusta ja tytöt seisoivat ties kuinka kauan rantabulevardilla merta ihastellen. Tuli kyllä itsellekin niin kesäinen fiilis siinä istuskellessa kaikessa rauhassa, vain jäätelö puuttui, eikä edes lähikauppa pelastanut näin pitkäperjantaina. Onneksi pian ilmestyvät jo jäätelökioskitkin katukuvaan, ajatelkaa että vappuun on alle kaksi viikkoa, hurjaa!

Ulkoilun jälkeen oli nälkä jo melkoinen meillä kaikilla, eikä olisi yhtään huvittanut alkaa kokkaamaan pitkän kaavan mukaan. Hyvää kannatti kuitenkin todella odottaa, sillä se odotus tosiaan palkittiin. Halusin tehdä tänä pääsiäisenä lammasta, mutta koska pihvit ja paistit eivät kuulu mun osaamisalueeseeni millään tasolla, (vielä), päätin aloittaa helpolla ja tehdä kreikkalaistyylisiä lihapullia lampaanjauhelihasta.

Lammaslihapullat

400g lampaan jauhelihaa1dl punaviiniä
 1/2dl paahdettua sipulia
 1/2 ruukku minttua
 3 paahtoleipää
 1 muna
 suolaa & rouhittua mustapippuria
 2 valkosipulin kynttä
 100g fetaa

Punaviinikastike

500g paseerattua tomaattia 2dl punaviiniä
 suolaa
 sokeria
 rouhittua mustapippuria

Mittaa punaviini kulhoon ja murusta sekaan paahtoleivät ilman reunoja, anna turvota n. 5min. Lisää sekaan jauheliha, pilkotut mintut ja valkosipulit, murustettu feta (ei missään nimessä salaattijuustoa), sekä muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele öljytyin sormin pieniksi pulleroiksi, pyöräytä vehnäjauhoissa ja paista pannulla kypsäksi. Lisää lihapullien sekaan paseerattu tomaatti ja punaviini, sekä mausteet ja hauduta n. 10 minuuttia.

Uunijuurekset

1 bataatti 3-5 porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Pilko juurekset ohuiksi tikuiksi ja levitä yhteen kerrokseen tasaisesti uunipellille. Sivele ohuesti öljyllä ja rouhi päälle suolaa ja pippuria. Me paistettiin uunin grillitoiminnolla n. vartti, mutta varmasti ihan normaalisti uunissa paistamallakin tulee hyviä, en vain osaa arvioida paistoaikaa.

Me tehtiin juureksista ja lihapullista tytöille omat vähäsuolaisemmat versiot, ja ne upposivat kyllä molemmille todella hyvin. Tiara myös rakastaa fetajuustoa ja olisi varmaan vetänyt koko fetasalaatin itse ellei muut olisi ehtineet ottaa salaattia omille lautasilleen ennen häntä. Oli kyllä niin hyvää, ai että! Eilen tehtiin myös ihan törkeän hyvää parsapiirakkaa ja sen ohje mun täytyy myös jakaa teidän kanssanne, kuvan voi käydä kurkkimassa Instagramista etukäteen, jos haluaa. Näin kevään tullen on löytynyt taas uusi into kokkaamiseenkin kun koko talven kestänyt pastan pupeltaminen on alkanut kyllästyttää. Onko teilläkin niin että talvella tekee mieli kaikkea kermaista ja täyttävää, kuten pastaa, ja kesällä taas kaikkea uutta ja raikasta, vai olenko ainoa ruokahöperö?

Ruuan jälkeen Tiara sai alkaa pääsiäismunajahtiin,  ja löysi menestyksekkäästi kaikki munat. Karkkipäivää meillä ei ole, eikä Tipa osannut odottaa mitään tällaista, joten oli aika ihana nähdä se innostunut pikkuneidin ilme kun hän löysi munan toisensa jälkeen! Angry Birds -muna piti avata heti mutta muut jäivät vielä odottamaan vuoroaan. Tiaran onnellinen hymy on yhtäkuin irvistys ja silmät sikkaralla, ihana! Takana on kerrassaan loistava pääsiäisen aloitus, tästä on hyvä jatkaa.

Huomenna Otolla on työpäivä, mutta sitten koittaa meilläkin oikea kahden päivän vapaa, ihan parasta! Mahtavaa pääsiäistä kaikille teille ihanille, toivottavasti teilläkin on ollut kiva päivä! Ja hyvää yötä♥

Elämä hymyilee, linnut laulaa ja sitä rataa. Tänään on ollut aivan ihana päivä, ja ilta on vasta nuori. Otto sai nukkua pitkään ja mä hääräsin täällä kodinhengettärenä siivoillen ja banaanilettuja paistellen, että Otto sai monen viikon rankan duuniputken jälkeen herätä rauhassa aurinkoiseen päivään kera herkullisen aamiaisen. Jännäsin vähän lettujen paistoa, sillä en ole moneen kuukauteen tehnyt niitä ja ajattelin että saan aikaiseksi pelkkää banaanimunakokkelia, mutta onneksi ekan vähän epäonnistuneen lettuparin jälkeen paisto sujui kuin tanssi ja sain aikaiseksi kahdeksan kauniin pyöreää lettusta.

Letut me nautittiin tietenkin vaahterasiirapin ja mustikoiden kanssa, maailman paras yhdistelmä. Tiara tykkää kovasti, ja myös Zelda, joka tänään maistoi lettuja eka kertaa, oli aivan ihastunut niihin. Mä en osaa tehdä edes tavallisia lettuja, mutta banskuletut on niin superhelppo pyöräyttää että pitää taas innostua niistä ja tehdä useamminkin. 3 banaania, neljä munaa, ripaus vaniljasokeria. Levy kolmosella, loistava Hackmanin Matador -paistinpannu, sopivan pienet letut, iso satsi kärsivällisyyttä ja tilkka margariinia on pettämätön resepti lettujen paistoon.

Meidän Dolce Gusto on addiktoinut mut kahviin aivan täysin. Nykyään juon joka aamu tummapaahtoista Grande intensoa mustana, vaikka vielä vähän aikaa sitten en voinut sietää kahvia ilman maitoa. Otto taas juo aina Latte Macchiatoa sekoitettuna ja lisäsokerilla, ei ole vielä oppinut ymmärtämään hyvän kahvin päälle, haha! Kyllä mä tykkään maitokahveistakin mutta aamulla tarvitsen tujun herätyksen että jaksan olla energisenä kello 6.30 kun tytöt heräävät pirteinä kuin peipposet. Täytyy toivoa että ensiöinen kellojen siirto auttaisi ja saataisiin jatkaa unia jatkossa vielä tunnin pidempään.

Jos haaveilette omasta kapselikahvikoneesta, niin mulla on teille nyt aika hyvä alekoodi! Jaoin tämän aiemmin jo blogin FB-sivuilla, mutta ajattelin laittaa vielä bloginkin puolelle. Eli koodilla LAC9LRPKMN9W saatte 30 euroa alennusta Dolce Gusto -verkkokaupan kahvikoneista. Alekoodia ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Esimerkiksi tuon meidän huippukätevän valkoisen Circolo automaticin saa nyt siis hintaan 129€. Alekoodi on voimassa 31.5.2014 asti!

Yhteistyössä Nescafé Dolce Gusto.

Kuten lupailinkin, niin tänä viikonloppuna koitan antaa blogille paljon aikaa, kun Otto on kotona ja pystyn työskentelemään helpommin. Kahlaan kaikki kommentit läpi, ja tulossa on ainakin pari uutta postausta vielä ennen kiireistä ensi viikkoa! Pahoittelut siitä että kommentit laahaavat niin pahasti jäljessä, se hävettää mua kovasti ja nyt kun saan kaiken vastattua, lupaan yrittää etsiä aikaa vastata niihin nopeammin.  Teillä on todellakin oikeus saada vastaus juttuihinne nopeammin kuin viikon viiveellä, anteeksi!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille, ja käykäähän osallistumassa Sheinside-arvontaan jos haluatte voittaa lahjakortin kesävaatteisiin!

Mä jotenkin kummallisesti ajattelin päässäni, että häiden jälkeen otan rennosti ja kiireet hellittävät, mutta mitä vielä – tämä viikko on ollut ihan samaa pyöritystä kuin ennen häitäkin. Sanallakaan en kuitenkaan halua valittaa kiireestä, päinvastoin! Huikeita asioita on tapahtunut tällä viikolla, ja jos tämä vuosi jatkuu samaa rataa kuin tähän asti niin en uskalla edes haaveilla miten hienoja asioita tänä vuonna saattaa vielä tapahtua kun on reilut kymmenen kuukautta vuotta jäljellä.

Kiire ei mua haittaa, mä oon oppinut nauttimaan siitä. Silloin kun on hiljaisempi viikko, niin olo tuntuu jotenkin aikaansaamattomalta, vaikka nautinkin myös sellaisista perus kotipäivistä puistoreissuineen ja rauhallisine ruuanlaittohetkineen. Ehdittiin me tälläkin viikolla rauhoittua myös kotona ihanan fajitaillallisen merkeissä, katsoa muutama jakso Himymiä jotka oli jäänyt katsomatta hääkiireiden aikaan, sekä tietysti leikkiä lasten kanssa.

Fajitaksien reseptin olenkin täällä jo aiemmin jakanut, mutta en löytänyt sitä tähän hätään edes itse blogistani, eli jos joku sitä kaipailee niin kysykää vain!

Zelda oli eilen niin söppänä (tai on aina) kun luki niin keskittyneen vakavalla ilmeellä muumikirjaa, Muumit is serious business. Tiaran kanssa ollaan leikitty vaikka ja mitä, ja etenkin Zeldan päiväuniaikaan meillä lähtee Barbieleikit kunnolla vauhtiin kun saadaan kaivella piiloistaan esille kaikki kengät ja muut pikkutilpehöörit jotka pikkuahmattimme Zelda muuten vetelisi napaan. Tipa on tosi hienosti ymmärtänyt että pikkuesineitä ei saa levitellä sillon kun sisko on hereillä, vaan odottaa aina kiltisti siihen asti että Zelda nukkuu, ja kerää ne myös nätisti pois ennen Zeldan heräämistä.

Eilen lähdin käymään Love Me Do -häätapahtumassa ystäväni Kaislan kanssa, ja oltiin lähinnä kavereiden moikkailu – ja kiertelytarkoituksella liikenteessä, mutta ilta huipentui siihen kuinka kaikeksi yllätyksekseni voitin Vuoden Hääblogi 2014 -palkinnon! Mä kirjoitan Love Me Do:sta ja palkinnosta lisää häblogini puolella, sekä Häät.fi -sivustolla lähipäivinä, mutta olen todella kiitollinen ja otettu tästä kunniasta, olette te vaan aivan hitsin mahtavia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella♥

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Mä alan nyt herkuttelemaan dippivihanneksilla Oton kanssa, ja syvennyn pian vastaamaan kommentteihin joita olette laittaneet ihanan runsaasti viime päivinä! Jokainen kommentti merkitsee mulle oikeasti tosi paljon, ja piristää päivää. On ihanaa huomata, että mun kirjoittamista teksteistä herää ajatuksia, kysymyksiä ja mielipiteitä. Kiitos kaikille teille jotka jaksatte aina avata sanaisen arkkunne!♥