Päiväretki Mathildedaliin

26.07.2017

Tehtiin viime viikolla upea retki veneillen Saaristomerellä Mathildedalin kylään, jossa ei koskaan ennen oltu käyty. Mathildedal löytyy Teijon kansallispuiston kupeesta, ja siellä sijaitsevat Mathildedalin ruukkitehtaat, ja ihanat pikkuputiikit, jotka on rakennettu 1800-luvulla. Luonnonkauniissa kylämiljöössä pääsee myös ihan ilmaiseksi katselemaan ja syöttämään alpakoita, joita oli useammassa aitauksessa vaikka kuinka paljon. Me annettiin alpakoille voikukan lehtiä, ja tytöt olivat aivan innoissaan pehmeistä ja suloisen rauhallisista eläimistä.

Alpakoiden katselun jälkeen me piipahdettiin kuuman päivän viilennykseksi Kyläravintola Terhon terassilla juomassa viilentävät virvokkeet ja syömässä pientä välipalaa. Mäkin uskaltauduin ottamaan tämän kesän ensimmäisen terassijuoman, ihan mielettömän herkullisen vadelmamojiton, jossa oli raikasta limeä, minttua ja paljon tuoreita vadelmia. Terhon kanssa samassa kauniissa pihapiirissä sijaitsee myös pieni puoti josta ostettiin mukaan tuoretta Mathildedalissa juureen leivottua leipää, joka oli todella hyvää. Puodista saa myös paikallisen pienpanimon erikoisoluita, ja virvoitusjuomia.

Käytiin piipahtamassa myös Ruukin kehräämössä, kutomossa ja puodissa, jossa myytiin alpakanvillasta tehtyjä tuotteita. Upeita neuleita, lankoja, huiveja, tyylikkäitä pipoja ja kaikkea mahdollista ihanaa. Melkein jo sorruin ostamaan ihanaa jättilankaa että olisin tehnyt meille alpakanvillasta jättineulepeiton. Mutta en sitten ostanut, se oli ehkä hippusen liian arvokasta ajatellen, että en välttämättä koskaan saisikaan projektia valmiiksi. Mutta joo, tuo putiikki on kyllä käsityöihmisen unelma, upeita materiaaleja!

Shoppailua jatkettiin Second Chance & Petri’s Chocolate room -putiikissa, missä oli ihania käsintehtyjä suklaita sekä tyylikkäitä Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita sekä lapsille että aikuisille. Sen vieressä oli myös mahtava kesäputiikki, jossa myytiin leluja, käsitöitä, vaatteita ja esimerkiksi Molo Kidsin lastenvaatteita. Myymälässä oli kesäalet käynnissä ja ihan hyviä hintoja.

*Mun ja Oton kumpparit & osa lasten vaatteista saatu blogin kautta.

Shoppailukierroksen jälkeen mentiin illalliselle Ravintola Ruukin Krouviin joka sijaitsi ihan vierasvenesataman lähellä. Ruukin Krouvissa oli hyvä valikoima erilaisia pizzoja, burgereita, salaatteja ja pastoja. Pizzapohjat leivotaan juureen ja ne ovat todella herkullisia. Meidän lapset ottivat hauskat ”mikkipizzat” joissa taikinasta oli tehty pizzalle korvat. Voin kertoa että niistä pizzoista puhutaan vieläkin. Mä nautin herkullisen ruisburgerin, ja Otto söi italialaistyyppisen pizzan.

Meillä oli kyllä ihana päivä Mathildedalissa, ja jos siellä teidän ihanien joukossa on veneiljöitä tai muuten tuolla saaristossa liikkuvia, niin suosittelen ehdottomasti vierailua Mathildedaliin. Lapset nauttivat tosi paljon, varsinkin niistä ihanista alpakoista (ja mikkipizzoista!).

Ihanaa iltaa kaikille <3


Mahtava lämmin päivä Vauhtipuistossa

27.06.2017

Käytiin viime viikolla meidän lemppari huvipuistossa, eli Oulun Vauhtipuistossa lasten ja mun tädin perheen kanssa. Meillä oli ihan super hauska päivä ja oltiinkin Vauhtipuistossa monen monta tuntia. Viime kesänäkin siellä käytiin mutta näin jälkeenpäin kun muistelen sitä niin muistan vaan jäätävän alkuraskauden pahoinvoinnin, ja penkillä istuskelun vesipullon kanssa. Onneksi tänä kesänä Nova oli ihan oikeasti mukana eikä minikokoisena mahassa aiheuttamassa pahoinvointia, hah!

Mäkin pääsin tällä kertaa laitteisiin ja oli niin hauskaa mennä lasten mukaan. Kyllä kävi ihan liikunnasta tuo pomppulinna-liukumäkeenkin kiipeäminen kun tikkaat sinne oli hurjan jyrkät ja piti yrittää pysyä lasten vauhdissa. Mutta maailman hauskinta ja mukavinta liikuntaa ehdottomasti, tätä voisi harrastaa vaikka joka päivä. Oulun Hietasaaressa sijaitseva Vauhtipuisto on siitä kiva että sieltä löytyy juuri meidän lasten ikäisille lapsille sopivaa puuhaa, ja siellä ei ole yhtään laitetta joka olisi liian haastava neljävuotiaalle, vaan hän pääsee kaikkialle mukaan. Yli 90cm mittaisille Vauhtipuistossa on hurjan paljon tekemistä, ja kyllä mun 7v kummipoikakin siellä viihtyi tosi hyvin vielä. Ja minä, mutta mä en hurjimpiin laitteisiin uskalla Lintsilläkään.

Käytiin myös ajamassa pienillä sähköautoilla, tai siis minäkin yritin, elämäni ensimmäistä kertaa istua jonkunlaisen auton rattiin. Nyt seuraa ehkä blogiurani noloin tunnustus: Mä en osannut ajaa sähköautoa siis ollenkaan. Siinä oli ratti, kaasu ja jarru ja mä sain vaan auton kolme kertaa ohjattua ulos radalta nurmikolle. Että joo, ehkä ihan hyvä että mulla ei ole sitä ajokorttia. Kaikki muut luulivat että meidän viisivuotias ohjasi autoa ja mä vain olin kaverina, mutta ehei minähän se. Mä voin kertoa että en mitenkään loista erityisesti myöskään ajopeleissä tai peliohjaimella liikkumisessa ylipäätään, menee vaan jotenkin niin yli hilseen. Onneksi pyöräily ja kävely sujuu vallan mainiosti, taidan pysytellä niissä ja antaa edelleenkin Oton ohjata meidän perhettä moottoriajoneuvoilla.

Oli siinä naurussa pitelemistä kaikilla kun selvisi että autoa ajoinkin minä, ja olen kyllä saanut siitä kuulla monen monta kertaa jälkeenpäin. Ehkä tästä tulee joku mukava kestoläppä josta saan kuulla hamaan tulevaisuuteen asti. No, ehkä mä kestän sen. Kaikkea ei tarvitse osata.

Meidän Oulun reissu lähestyy loppuaan, ja on kyllä ollut niin kiva olla täällä. Tänään ohjelmassa on Ainolan puistossa vierailua ja isovanhempien moikkailua. Isovanhempia ollaankin moikattu melkeen joka ikinen päivä tämän reissun aikana, ja heitä tulee jälleen ihan hirveä ikävä. Onneksi on puhelin ja voi aina soitella, ja nykyään vieläpä videopuheluitakin, niin muistisairas mummunikin näkee kasvoja eikä vain joudu ihmettelemään että kenen ääni puhelimesta kuuluu. Hän on kyllä niin rakas meille, ja viime vuosina ollaan surtu tätä sairautta hurjan paljon, mutta onneksi välillä saa nauttia vielä pienen hetken niistä pilkahduksista, kun mummu on oma itsensä. Ne pienet hetket on super tärkeitä.

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille<3