Hei!

Sä et tunne mua, enkä mä sua, mutta arvaa mitä, sä olet mun isä. Sä et halunnut tuntea mua, etkä olla osa meidän elämää, tai nähdä mun kasvavan. Et tiedä musta mitään. Kun olin pieni tyttö, mä joskus kyselin susta mun äidiltä. Halusin tietää, miksi toisilla lapsilla oli isä, mutta mulla vain äiti. Se ei häirinnyt mua, en osannut kaivata sua koska mulla ei koskaan ollut sua alunperinkään. Silti mä ihmettelin, miksi sä et halunnut tuntea mua? Miksi mulla ei ollut sitä isää jonka kanssa lähteä luistelemaan hokkareilla tai pelaamaan jalkapalloa sunnuntaisin? Sitä isää joka auttaa matikantehtävissä jos äiti ei osaa, tai joka esittää kiperiä kysymyksiä poikaystäväehdokkaille.

Sä olit aikuinen ihminen, et mikään teini enää. Et kyennyt kohtaamaan tilannetta johon itse olit syypää, vaan juoksit karkuun. Mun silmissä sä olit ja olet pelkuri, oikea pahemman luokan munapää. En ole sulle katkera siitä että et halunnut mua, koska jos mulla olisi ollut sut, mä en olisi minä, enkä haluaisi olla kukaan muu. Mä olen aina ollut onnellinen äidin kanssa, ja uskon että äiti on ollut mulle tuhat kertaa parempi vanhempi yksin, kuin mitä sä olisit ollut toisena vanhemmista. Ehkä olet hyvä isä jollekin toiselle, vaikka susta ei mulle isäksi ollutkaan. Toivon ainakin että olet, enpä mä siitä hyöytyisi mitään jos loukkaisit mun lisäksi muitakin.

Ja kyllä, mä olen loukkaantunut sulle. Vaikka en ole katkera, olen loukkaantunut, mua harmittaa että sä et halunnut olla osa mun elämää. En ollut sulle tärkeä, etkä välittänyt musta. Mietitköhän koskaan millainen mä olen tai mitä teen? Se olisi hauskaa tietää. Mä olen joskus miettinyt sua paljonkin, nykyään pyörit mun mielessä aika harvoin, ehkä juuri näin isänpäivinä, mutta et muuten.

Nuorempana mietin paljon sitä, mitä ominaisuuksia olen perinyt sulta. Tulisiko mustakin isona pelkuri-munapää niinkuin isästäni? Ei onneksi tullut, olen perinyt äidiltä kaikki ne ominaisuudet joilla on väliä. Mä olen rohkea, periksiantamaton ja rehellinen. Sun täysi vastakohta siis. Mutta on mulla sun hiustenväri, ja ehkä taidot matemaattisissa aineissa ja luonnontieteissä tulevat sulta, ne keskivertotaidot siis, kyseiset oppiaineet kun eivät äidin vahvuuksiin kuulu.

Näin vanhempana olen miettinyt paljon sitä, miten paljon asioita multa on pimennossa, koska en tunne isääni? Entä jos sinulla onkin jotain perinnöllisiä sairauksia, joista en saa tietää ajoissa koska en tunne sinua? Entä jos jompikumpi meidän lapsista olisi ollut syntyessään perinnöllisesti sairas, minun puoleltani, enkä olisi tiennyt sairastumisriskistä sinun takiasi? Onneksi niin ei käynyt. Onneksi emme joudu kärsimään sinun valintasi takia, ainakaan vielä, tulevaisuudesta ei voi tietää.

Loppupeleissä sun puute mun elämästä ei ole vaikuttanut mihinkään tärkeään, vaikka tietenkin yksin konkreettinen puute on myös se, että meidän lapsilla ei ole toista pappaa ollenkaan. Sulla on tyttären lisäksi kaksi ihanaa lastenlasta, 1,5- ja 3-vuotiaat reippaat ja rakkaat tytöt, jotka eivät myöskään koskaan opi tuntemaan sua. Onneksi meidän tytöillä on rakastava, läsnäoleva isä, joka paljon sinua nuorempanakin osasi ja halusi kantaa vastuunsa, eikä lähtenyt karkuun niinkuin sinä.

Jos olisit ollut läsnä mun elämässä, olisin toivonut että olet niinkuin mieheni, ja lasteni isä, Otto on. Aina täysillä mukana lasten jutuissa, valmiina legorakentamiseen tai nukkeleikkeihin. Tasavertainen vanhempi, joka suojelee perhettään kaikin mahdollisin keinoin. Suuri tuki mulle äitinä, tärkeä, rakas ja paras mahdollinen isä lapsille. Hän on aina läsnä, leikkii ja opettaa, kuuntelee ja auttaa. Hän on kärsivällinen, fiksu ja omaa samanlaiset arvot kuin minä.

En ole kaivannut sun rakkautta, läsnäoloa tai hyväksyntää, niitä olen saanut tarpeeksi muutenkin. Tietoa mä olen kaivannut, mutta sitä mä en koskaan saa. Vaikka mulla ei ole sua, mulla on äiti ja mulla on Otto. Mulla on myös ihana pappa, ja paljon miespuolisia sukulaisia, joiden kanssa olen käynyt kalastamassa ja ajamassa nurmikkoa. Mun äiti on hoitanut kahden vanhemman hommat ihan yksin, ja onnistunut siinä ihan loistavasti. Hänellä on ollut rankkaa, vakavasti sairaana toisen vanhemman tuki olisi ollut korvaamatonta. Mutta me selvittiin, hyvin selvittiinkin.

En tiedä mitä sinulle kuuluu tai miten sinulla menee, mutta toivon että nykyään et juokse enää karkuun, vaan kohtaat tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Toivon että olet läsnä lapsillesi, etkä sellainen kiireinen isä joka ei koskaan ehdi jutella tai auttaa läksyissä. Aina pienenä tein isänpäiväkortin päiväkodissa ja koulussa papalle, ja äidilleni, koska äiti on hoitanut sunkin hommat. Mutta olkoon tämä nyt kortti ja kirje samassa sinulle, kaikkien menneiden ja kaikkien tulevien isänpäivien kortti.

Hyvää isänpäivää, isä!

Ystävällisin terveisin,

tyttäresi Iina

Paljon onnea kaikille nykyisille ja tuleville isille, papoille ja isopapoille, sekä tietenkin meidän Otolle ja mun papalle! Kiitos Otolle siitä, että olet juuri sellainen isä kuin olet, eli maailman paras.

Saimme Lekmeriltä kaksi Monster High -nukkea tytöille kokeiltavaksi, ja mun täytyy tunnustaa, että ensin olin vähän kauhuissani. Mä olen sellainen perinteinen Barbietyttö, ja nykyajan isopäiset nuket, etenkin hirviö-sellaiset ovat saaneet aina vähän karvat pystyyn. Kaupoissa en koskaan ole sen tarkemmin Monster High -nukkeihin tutustunut, vaan nyt vasta ihan ensimmäistä kertaa kiinnitin oikeasti huomiota siihen mistä on kysymys.

Monster High’t ovat nimensä mukaisesti hirviöitä, meidän saamat nuket ovat harpyija-kentauri Avea Trotter, sekä luuranko-yöperhonen Bonita Femur. Ne eivät ole realistisia millään tavalla, eivät paljastavasti pukeutuneita, eivätkä mielestäni mitenkään aseta tytöille ulkonäköpaineita, kukapa sellaisia ottaisi perhoselta tai kentaurilta? Mä halusin pienenä näyttää Barbielta, jotkut yrittävät epätoivoisesti vielä munkin iässä näyttää Barbielta. Toiset haluavat näyttää Bratzilta. Mutta nämä, joidenkin mielestä pelottavat hahmot, ovat mielestäni upeita, visuaalisesti näyttäviä ja mielenkiintoisia myös lapsille, asettamatta niitä paineita, tai näyttämättä huonoa esimerkkiä siitä ”miltä naisen kuuluu näyttää”.

Pojille on jo vuosia suunnattu erilaisia superhahmoja lelupuolella, mutta tytöille on tuputettu paljon sitä perinteistä pullantuoksuista naisenmallia tai sitten vesirajahame-kolmekiloameikkiä-paljastavatvaatteet -mallia. Tässä on mielestäni sellainen lelusarja, jonka parissa kaikki, niin tytöt kuin pojatkin, voivat päästää mielikuvituksen valloilleen, ja keskittyä ihan muihin asioihin kuin edellämainittuihin. Miksei niihinkin, jos niin haluaa, mutta tietty lelut tuovat oman twistinsä siivillä, luurangoilla ja neljällä jalalla. Monster High’ta kohtaan omaamani ennakkoluulot osoittautuivat täysin vääriksi ja typeriksi, ja ne ovat tämän hetken nukkevalikoimasta se vaihtoehto joka muhun kolahtaa eniten.

Meidän Tiara tykkää tosi paljon, ja niin tykätään minä ja Ottokin. Kuukausi sitten en olisi ikipäivänä ostanut tuollaista nukkea, jos olisin voinut valita sellaisen ja Barbien väliltä. Nyt kun olen oikeasti tutustunut nukkeihin, nuken mukana tulevaan hauskaan pikkukirjaseen, johon nukke on vastannut ”ystäväkirjatyyppisiin” kysymyksiin, ja nähnyt miten lapset niihin suhtautuvat, mä en miettisi kahta kertaa. Monster Hight ovat moderneja, meidän aikaamme sopivia nukkeja, joilla saa aikaan mahtavat leikit.

Nuket saatu Lekmeriltä.

Saan arpoa myös teille kaksi nukkea, Avea Trotterin, sekä Sirena von Boo -nimisen kummitus-merenneidon, jotka voi laittaa vaikka pukinkonttiin! Osallistu arvontaan keksimällä itsellesi nimimerkki, kommentoimalla tähän postaukseen kenelle haluaisit Monster High-nuken antaa, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 16.11.2014 klo 00.00 asti.

Muutama viikko sitten kerroin teille olevani mukana Oral-B:n kampanjassa, ja saaneeni kokeiluun Oral-B:n uuden älyhammasharjan, White Pro 7000 -mallisen ihmevekottimen, joka antaa palautetta mun hampaiden harjaamisesta Oral-B appin avulla. Muutaman viikon käytön jälkeen olen kokeillut harjan jokaista kuutta eri ohjelmaa, ja saanut aika hyvän tuntuman harjan käyttöön. Olen kokeillut myös erilaisia harjaspäitä, ja löytänyt oman suosikkini.

Olin tottunut sähköhammasharjan käyttöön jo aiemman sähköhammasharjani kautta, mutta olihan se perusmalli kuitenkin ihan eri maata kuin tämä. Oral-B White Pro 7000:n tuntuma on paljon pehmeämpi, ja sillä on melkeinpä mahdotonta harjata liian kovaa. Siinä missä muissa testaamissani sähköhammasharjoissa saa oikeasti painaa kovaa ennenkuin harja muistuttaa että hei, ei noin kovaa, Pro 7000 ilmoittaa siitä jo silloin kun en itse sitä vielä edes tunne, juuri niinkuin kuuluukin. Mulla on jo kiillevaurioita hammasrautojen seurauksena, en halua niitä enää lisää siksi että pesen hampaita liian kovaa.

Pro 7000:n akku kestää todella hyvin, akku kesti yli kaksi viikkoa yhdellä latauksella. Mulla loppui akku juuri kun oltiin laivaristeilyllä (onneksi vasta tokana iltana), ja huomasin heti kun pesin harjalla käsivoimin, miten paljon se sähköhammasharjan käyttö oikeasti vaikuttaa. Seuraavana aamuna mulla oli afta poskessa, ja jo pitkään puhkeamassa olleen viisaudenhampaan kohdalta kovilla oleva ien oli tosi arka. Nyt kun olen taas päässyt harjaamaan kunnolla, on suukin terve ja kivuton. En mä tiedä olenko sitten itse niin surkea harjaaja omin voimin, vai onko sähköhammasharjat vaan oikeasti niin hurjan paljon parempia, mutta fakta on se, että mun suulle sähköhammasharja on ehdottomasti se paras valinta.

Erilaisista testiin saamistani harjaspäistä uusi CrossAction on mun lemppari. Se tuntuu sopivan tehokkaalta, ei liian pehmeältä eikä liian kovalta. Se myös tuntuu putsaavan hammasvälit hyvin, mikä on myös mun ongelmakohta hampaanhoidossa. Mulle tulee herkästi hammaskiveä hammasväleihin, ja olen yrittänyt viimeisimmän, melkein vuoden takaisen, hammaskivenpoiston jälkeen pitää erityisen hyvin huolta siitä, ettei sitä pääse enää kertymään. Kampanjan tiimoilta hammaslääkärissä käytyäni sain onneksi tietää, että hammaskiveä ei ole tullut ollenkaan tämän vuoden aikana.

Parasta sähköhammasharjassa on kaikkien näiden muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi se, että sen mukana tulee kätevä matkakotelo, johon saa kaksi harjaspäätä mukaan. Aiemmin en viitsinyt ottaa sähköhammasharjaa matkoille mukaan, koska sitä oli hankala kuljettaa. Nyt sujautan vaan harjan rungon ja harjaspään koteloon, ja ne pysyvät siellä ehjänä ja puhtaana. Yhden huonon puolen mä keksin, hammasharjan lataustelakassa on liian lyhyt johto. Sitä ei saa vessassa mihinkään tasolle, jos laittaa johdon seinään. Olenkin päätynyt siis pitämään harjaa latauksessa aina keittiössä. Ei ehkä niin esteettistä, mutta siinä johto yltää hyvin. Tai sitten meillä on vaan vessassa pistorasiat liian korkealla!

White Pro 7000:ssa on kuusi erilaista harjausohjelmaa: päivittäinen puhdistus, sekä syväpuhdistus, pehmeä, kiillottava ja ikeniä hoitava asetus sekä kielenpuhdistus, jotka ovat hyödyllisiä aina silloin tällöin käytettäväksi, ja ne myös tuovat vaihtelua  tasaisen puuduttavaan joka-aamuiseen ja -iltaiseen rutiiniin. Harjan mukana tulevat neljä erilaista harjaspäätä on hyvä testata ja kokeilla mikä on niistä itselle se kaikkein paras. Myös eri ohjelmien käyttöön on kätevää käyttää eri harjaspäitä.

Yhteistyössä Oral-B.

Seuraava kampanjapostaus varmasti ilahduttaa teitä, sillä Oral-B tarjoaa teille myös arvonnan, jossa voi voittaa omakseen Oral-B White Pro 7000 -sähköhammasharjan, uusia CrossAction -harjaspäitä, sekä Oral-B:n hammastahnoja. Postaus ilmestyy lähiaikoina, harjanhan voi antaa vaikka sopivasti joululahjaksi joko itselleen tai rakkailleen!

Kivaa päivää kaikille <3

Kirjoittelin syyskuussa kovasti huonontuneesta ihostani, joka aiheutti ongelmia, häpeää ja huonoa fiilistä. Yllätyin siitä miten paljon ihopostaus herätti keskustelua, ja ennenkaikkea siitä miten paljon hyviä vinkkejä sain! Kaikkia vinkkejä en ole vielä tässä parin kuukaudenkaan aikana ehtinyt kokeilemaan, mutta teidän vinkkejen avulla sain tarkasteltua omia ihonhoitorutiinejani läpi, ja löysin ne ongelmakohdat, jotka mun tekemisissä vaikuttivat ihon kuntoon. Täysin tasaisesta ja virheettömästä ihosta en uskalla edes haaveilla vielä, etenkään näin talvea vasten, mutta tilanne on tällä hetkellä kuitenkin jo huomattavasti parempi kuin pari kuukautta sitten!

Mun suurin ihonhoidollinen ”ongelma” oli se että unohdin pestä meikit ennen lenkkiä/treeniä, ja saatoin jäädä vatuloimaan sohvalle treenin jälkeen tunniksi protskujuomaa nautiskellen, ennenkuin jaksoin raahautua suihkuun. Eli toisinsanoen hiki tunkeutui ihohuokosiin ja tukki ne aivan totaalisesti. Toinen ongelma oli mun meikkiputsari, sillä olin vaihtanut hetkeä aiemmin tuotetta, kun vanha loppui ja olin saanut testiin toisen ”melkein samanlaisen”, joka ei sitten ollutkaan nähtävästi yhtään samanlainen. Kolmas oli näpyistä syntynyt kierre: halusin peittää näppylät–> tungin meikkiä naamaan kolminkertaisen määrän normaaliin verrattuna–> näppylät lisääntyivät–>meikki lisääntyi–> yök!

Lisäksi muita mahdollisia syitä joita heräsin pohtimaan, olivat lisääntynyt maitotuotteiden käyttö treenaamisen myötä, sekä mahdolliset liikunnan ja edelleen imetyksestä palautumisen aiheuttamat hormonaaliset muutokset. Hormonaalisiin muutoksiin ei voi oikein vaikuttaa, mutta muihin ongelmakohtiin tarttuminen on kyllä todella helpottanut tilannetta.

Ihan ensiksi rupesin kiinnittämään huomiota siihen, että pesin aina meikit pois ennen treenejä, jos olin jo ehtinyt meikata, ja lisäksi pesin kasvot/kävin suihkussa heti treenin jälkeen, vaikka ei olisikaan ollut niiiiiin hiki. Vaihdoin Herbinan puhdistusvaahdon* samantien takaisin luottopuhdistusaineeseen, Vichyn pinkkiin Purete Thermale -puhdistusvaahtoon. Herbinan vaahto ei vaan sovi mun iholle ollenkaan, se ei puhdista kunnolla, eikä jätä yhtään niin pehmeää ja raikasta oloa.

Sekä Vichyn että La Roche Posayn puhdistusvaahdot sen sijaan sopivat mun iholle hyvin, ja pitävät sen hyvänä, Vichy ehkä vielä vähän paremmin. Kuvassa söpö matkapakkaus jonka ostin laivalle mukaan viime viikolla, hintaa on tuolla pikkupurkilla vain 6,90, ja suosittelen muuten ehdottomasti kokeilemaan. Isompi taisi olla 16 euron pintaan, ei paha sekään, mutta jos haluaa vain kokeilla miten toimii, niin siihen toi pienempi on helppo ja edullinen.

Kiinnitin huomiota myös meikin määrään, ja nykyään laitan niin vähän meikkivoidetta kuin vain mahdollista, enkä käytä puuteria juuri ollenkaan. Meikkivoiteena siis edelleen Vichyn Dermablend, jolla pienikin määrä riittää peittämään oikein hyvin, ja joka pitää mun ihon hyvänä. Olen ollut mahdollisimman paljon ilman meikkiä kotona, meikannut vain silloin kun olen oikeasti lähtenyt johonkin muualle kuin viemään Tiaraa kerhoon tai käymään lähikaupassa.

En tiedä vaikuttivatko maitotuotteet, mutta ainakin niiden käyttö tosiaan lisääntyi samaan aikaan kuin iho-ongelmat silloin alkoivat. Tällä hetkellä juon maitopohjaisia proteiinijuomia todella harvoin, enkä kisko rahkaa tai raejuustoa jatkuvalla syötöllä. Koitan saada ne proteiinit jostain muualta kuin pelkistä maitotuotteista, mutta en mä silti ole luopunut leivänpäällisjuustosta, ruokakermasta tai satunnaisista jugurteista/smoothieista.

Tällä hetkellä tilanne näyttää mun silmään ihan siedettävältä. Kehtaan lähteä ilman meikkiä ulos, eikä edes hävetä. Paitsi vähän noi rapistuneet ripsarin jämät tossa alaripsissä, haha! Ihossa on edelleen jälkiä menneistä näppylöistä, ja on niitä pieniä näppyjäkin jonkin verran, mutta ei yhtä paljon. Ihohuokoset ovat puhtaammat, ja osittain pienemmät, vaikka nenässä, otsassa ja poskissa edelleen hyvin erottuvatkin. Isoja näppyjä ei kuitenkaan ole tullut hetkeen, eikä mun otsa näytä näppyläinvaasiolta.

Sain juuri uuden kasvonaamion* Mary Cohrilta testiin, ja aion päivittää sen tuloksista myös teille taas kunhan olen muutamaan kertaan kokeillut. Kokeilin tuotetta eilen ensimmäistä kertaa, ja se on raikkaan eycalyptuksen tuoksuinen ja ihanan tuntuinen. Naamion pitäisi supistaa ihohuokosia, ja vähentää ihon rasvaisuutta. Tykkäsin siitä kyllä kovasti, mutta yhden kerran jälkeen en vielä tietenkään osaa sanoa sen tehokkuudesta juuri mitään, kun ei mulla edes ollut yhtään meganäppyä nyt joka olisi voinut maagisesti hävitä tuotteen vaikutuksen ansiosta.

*saatu blogin kautta.

Kiitos teille, kun herättelitte mut ajattelemaan syitä mun ihon tilanteeseen, ja saitte mun ihon parempaan kuntoon, ihan yksinkertaisilla, pienillä muutoksilla, ilman ihmetuotteita tai kommervenkkejä!

Aiemmin blogissa on esitelty jo lasten perus välikausivaatteet, mutta loppusyksyn pelastajat ovat vielä esittelemättä! Mä ostin Tiaralle silloin kerhokengiksi Vikingin Gore-texit, ja ne olivat kuivilla keleillä oikein hyvät. Varpaita ei palellut, ja ne pitivät sukat kuivana vaikka vähän märkää olisi ollutkin. Viimeiset viikot on kuitenkin ollut todella märkää, ja myös välillä aika kylmää, enkä kokenut enää gore-texejä riittäviksi. Oikeastaan muillakin kerholaisilla tuntui olevan suurimmaksi osaksi aina kumpparit jalassa, ja tulin itsekin siihen tulokseen että ne ovat paras valinta.

Saimme Nokian Jalkineilta lapsille Moomin Kids Winter -kumpparit, ja ne ovat olleet ihan loistavat! Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä näiden viikkojen aikana, pysyvätkö sukat kuivana tai varpaat lämpimänä. Muumifanien unelmasaappaissa on teddyvuori, ja irtohuopapohjallinen, jotka pitävät varpaat lämpimänä. Näin syyskeleillä ollaan vielä pärjätty ilman villasukkia, mutta tänään laitoin kumppareihin villasukatkin kun on oikein kylmää ja märkää.

Zeldan asu / Takki Kappahl / Pipo Åhlens / Housut Zara / Huivi Polarn O. Pyret* / Tumput Jonathan / Kumpparit Nokian Jalkineet* / *saatu  blogin kautta.

Mä en ole itseasiassa vielä suonut ajatustakaan kunnon talvikengille, kun ollaan pärjätty näillä ja syksyn citynilkkureilla niin hyvin. Ehkä niitä talvikenkiäkin pitäisi alkaa miettimään, mutta kerhoiluun nämä on silti ihan ehdottomat. Niin helppo puhdistaa vaan suihkuttelemalla heti ulkoilun jälkeen, ja lapset tykkäävät. Itse en yleensä ole piiroshahmoprinttien ystävä, mutta näiden saappaiden pikkumyyt on hauskasti ja tyylikkäästi hopealla värillä toteutettu.

Tiaran asu / Takki Zara / Pipo Reima / Huivi Pieces (mun) / Farkut Primark / Lapaset Mummon kutomat / Kengät Nokian Jalkineet* / *saatu blogin kautta.

Saappaat eivät ole kevyimmästä päästä, mutta hyvin niillä ovat molemmat pallerot päässeet juoksemaan. Saappaat pysyvät hyvin pienemmälläkin jalassa, kun niissä on kätevästi tilaa jalkalenksuille. Niissä on tukevat pohjat, jotka eivät luista liukkaallakaan, ja hyvät heijastimet jotta pikkujalat näkyvät pimeässäkin. Jos meidän lapset saisivat päättää, ei jalassa pidettäisi edes muita kenkiä, ymmärtäähän sen, koska muumit!

Yhteistyössä Nokian Jalkineet.

Millaisia kumppareita teillä on käytössä? Oletteko tykästyneet talvikumppareihin? Millaisia kenkiä teidän lapset käyttävät kerho-/päiväkotiulkoilussa näillä keleillä?