Yhteistyössä JM Suomi. Me käytiin koko perhe tutustumassa JM Suomen koti-illassa uuteen Kuninkaantammen asuinalueeseen, ja pohtimassa omia sisustusunelmiamme ja sitä mitä koti meille merkitsee. Nyt kun muutto on ollut jo pidempään ajankohtainen asia kolmannen lapsen myötä, on näitä asioita tullut pohdittua paljon. Millaisen kodin haluamme, missä haluamme lapset kasvattaa ja mikä erottaa kivan asunnon siitä omasta kodin tuntuisesta kodista. JM Suomen tilaisuudessa keskityttiin juuri näihin asioihin, samalla kun meille tuli tutuksi Kuninkaantammen upouusi asuinalue jota vasta rakennetaan.

JM Suomi on osa ruotsalaista JM AB -konsernia, joka on Pohjoismaiden johtava asuntojen ja asuinalueiden kehittäjä. Toimintaa löytyy Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Norjasta, ja rakentamistoiminta keskittyy isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Ruotsissa JM on ollut useita vuosia jo Ruotsin tyytyväisimpien asiakkaiden yhtiö asumissektorilla. Se kertoo jo jotain, sillä ruotsalaisten tyyli asua ja olla vetoaa ainakin muhun erityisen paljon. Viihtyisien kotien luominen on jotain minkä ruotsalaiset todella osaavat, eikä instagram turhaan ole täynnä #skandinavianhome ja #nordichome -kuvia.

Tilaisuudessa käytiin ensin ulkoilemassa ja tutustumassa alueeseen kaupunkiopas Pauli Salorannan johdolla, ja sen jälkeen tultiin sisälle lämpimään herkuttelemaan ja kuulemaan uusimmista sisustustrendeistä sisustusarkkitehti Ruusa Kääriäiseltä. Lapsetkin olivat tervetulleita iltatilaisuuteen ja heidät oli huomioitu askartelujutuilla, mikä oli tosi kiva juttu. Mä harvemmin osallistun iltatilaisuuksiin juuri siksi, että en halua olla erossa lapsista. Mutta nyt päästiin mukaan koti-iltaan koko perhe. Ruokailun jälkeen oli mahtavaa kun me päästiin luomaan Ruusan avustuksella unelmien kodin moodboardit ihan itse. Se selkiytti ajatuksia unelmakodista, ja siitä mikä mulle henkilökohtaisesti luo sitä kodin tunnelmaa. Ruusan avulla sitä kotia sai ajatella vähän laajempana käsitteenä, eikä ainoastaan sisustusjuttuina. Moodboardin pohjalta on ollut helpompi miettiä meidänkin uutta kotia ja sitä millainen me siitä halutaan tehdä.

Kuninkaantammen asuinalue ei ollut meille ollenkaan entuudestaan tuttu, mutta ihastuin kyllä siihen. Siitä tulee moderni, kaunis ja värikäs alue missä varmasti on lapsiperheen hyvä olla. Kuninkaantammi sijaitsee keskuspuiston upeiden maastojen lähellä, turvallisilta piha-alueilta löytyy lapsille hauskoja leikkipaikkoja ja kivenheiton päästä löytyy tulevaisuudessa kuulemma uimarantakin. Mulle itselle on aina ollut tärkeää asua lähellä vettä, sillä olen koko pienen ikäni aina joko joen tai meren lähellä. Se on yksi merkittävä kriteeri mulle kun mä mietin unelmakotia. Jotenkin se veden läheisyys symboloi mulle sellaista vapautta ja rauhaa mitä ei muualla ole.

Jos ei meille olisi ollut niin tärkeää pysyä juuri täällä missä on lasten tuttu päiväkoti ja tuttu tuleva eskari ja koulu, niin olisin hyvin voinut vaikka harkitakin Kuninkaantammea. Me haluttiin ehdottomasti muuttaa uuteen taloon, ja uudiskohde olisi tietysti aina valmista kotia mukavampi mun mielestä: silloin kun pääsee itse vaikuttamaan alusta asti materiaalivalintoihin ja saa aivan omannäköisensä kodin vailla remonttihuolia. Nyt meidän tuleva koti on valmistunut 2014 jouluksi, eli se on melkein uusi, mutta tietenkään kaikki materiaalit eivät ole sellaisia kuin me oltaisiin itse valittu, eli asuntoa tullaan muokkaamaan tässä ajan kanssa aina pikkuhiljaa omempaan suuntaan, siinä missä uudiskohteeseen olisi voinut vaan asettua heti tyytyväisenä asumaan.

Mulle unelmakodin tulee olla valoisa ja vaalea, silloin olokin on seesteisempi. Vaaleat uudet pinnat ja hillitty tyyli on mun juttu, toki sitä on hauska piristää omilla vanhoilla ja uusilla esineillä. Lastenhuoneissa hulluttelen mielelläni väreillä ja kuoseilla, vaikka muuten pidänkin rauhallisemmasta yleisilmeestä. Meitä on pian viisi, eli tärkeä juttu on myös tilavuus – tilaa pitää olla niin paljon kuin mahdollista. Sen huomaa heti jos neliöitä on liian vähän: sen lisäksi että koti tuntuu ahtaalta, se tuntuu myös sotkuiselta heti jos yhdessäkin nurkassa on ylimääräistä tavaraa. Tilava ja avara koti on helpompi pitää siistin näköisenä kun yksittäinen sukka lattialla tai astia tiskipöydällä ei vielä saa koko yleisilmettä törkyiseksi.

Mulle kodin tekee myös sauna, sauna pitää ehdottomasti olla. Ja nyt kun lapsia on pian kolme on oma piha tai terassi entistäkin tärkeämpi, se mahdollistaa sen että isommat lapset saavat joka päivä tarpeeksi raitista ilmaa ja ulkoilua vaikka vauva valvottaisikin yöllä eikä jaksaisi erikseen lähteä puistoon. Mä taidan olla kodin etsijänä sellainen aika perus skandinaavinen: vaaleaa, avaraa, tilavaa ja sauna. Tärkeää on myös että kodista löytyy pehmeyttä ja lämpöä, ja se on kutsuva jo heti sisään astuessa. Siinäpä mun unelmat pähkinänkuoressa. Ja siltä näyttää myös mun moodboard. Toivottavasti se auttaa meitä tekemään meidän tulevasta kodista ihan unelmien kodin.

Mulle kodin erottaa asunnosta vaan se joku tietty fiilis joka tulee kun sinne astelee. Me käytiin katsomassa useampaa asuntoa ennen kuin valittiin se mihin muutetaan, ja moni niistä ei vaan tuntunut kodilta. Mulle henkilökohtaisesti se että jonkun muun tavarat ovat vielä asunnossa hankaloittaa sitä päätöksen tekemistä, en vaan osaa tuntea sitä omaksi kodiksi jos joku toinen vielä asuu siellä. Uudiskohde tai tyhjä / hyvin kevyesti stailattu asunto on paljon helpompi ajatella omana tulevana kotina ja miettiä omien tavaroiden paikat sinne, kun koti ei ole täynnä toisten ihmisten elämää ja tarinaa. Tässäkin me ihmiset ollaan niin erilaisia, toisille se on inspiroivaa ja voimaannuttavaa että kodista voi aistia vanhaa tunnelmaa ja nähdä mitä kaikkea se on käynyt läpi.

Yhteistyössä JM Suomi.

Mikä teidän mielestä erottaa asunnon kodista? Ja mikä tekee kodista kodin? 

Vihdoin, parin kuukauden tauon jälkeen olisi luvassa toka osa mun ja The Realm Of Maria-blogin Marian Coffee Talk -videosarjaan. Meillä vähän venähti tämä, kun koko syksy on ollut niin täynnä ohjelmaa ja isoja juttuja meillä molemmilla. Tässä tokalla videolla tosiaan puhutaan käytöstavoista, ja niistä meillä riittikin ihan superisti sanottavaa. Käytöstavat aiheena on sopivan ajankohtaisesti ollutkin nyt esillä joka puolella viimeisen viikon ajan, kiitos erään videon. Me kuvattiin tämä autuaan tietämättömänä tulevasta jo pari viikkoa sitten, mutta ilmeisesti ihan hyvä hetki kiinnittää huomiota siihen käytökseen, niin omaan kuin lastenkin.

Alunperin materiaalia oli melkein tunti, mutta sain sen tiivistettyä reilusti tiukempaan asiapakettiin ja siinäpä olisi teille nyt reilun kymmenen minuutin mittaista videota. Me käsitellään videolla aihetta aika paljon kysymysten pohjalta, vastatkaa ihmeessä tekin näihin kysymyksiin jos tekee mieli! Mua ainakin kiinnostaa kauheasti lukea teidän ajatuksia, sillä käytöstavat ja niiden puute on todellakin sellainen aihe joka koskettaa ihan meitä kaikkia.

HAhaa en kestä tätä kuvaa! Me unohdettiin ottaa kansikuva erikseen ja tää oli niin hassu pysäytys videolta että oli sitten pakko laittaa tämä. 

Laittakaa ihmeessä Marian kanava tilaukseen jos ei ole jo, sillä sarjan seuraava, naisten ulkonäköpaineita käsittelevä video ilmestyy siellä jo aika pian! Marian kanavalta löytyy vaikka ja mitä My Day -videoista Marian mielenkiintoisiin pohdintoihin, mä olen ainakin ihan koukussa ja en voi kuin ihailla Marian ammattitaitoa videoiden tekemisessä. (Ja yrittää ottaa itse mallia!). Ja hei jos tulee mieleen aiheita joista te haluaisitte meidän höpöttelevän enemmänkin niin saa ehdottaa, me tykätään tosi paljon tehdä näitä yhdessä.

Ihanaa lauantaipäivää kaikille, ja kertokaa ihmeessä siis teidänkin mielipiteitä täällä tai youtubessa! 

Tänään mulla on 22 viikkoa täynnä. Se on mulle iso juttu, koska aiemmissa raskauksissa on ollut ennenaikaisuutta ja supistukset ovat pelotelleet jo aikaisessa vaiheessa. Heti raskauden alusta asti olen odottanut ja jännittänyt että pääsenkö tänne asti, ja täällä sitä ollaan vihdoinkin. Kun 22 viikkoa on täynnä, vauvalla on jo pieni mahdollisuus selvitä mikäli synnytys käynnistyisi, ja hänet yritetään pelastaa mitä ikinä tapahtuukin. Tottakai toivon että vauva on mahassa mahdollisimman pitkään kasvamassa, mutta se tieto että hän ei olisi enää keskenmeno, vaan ennenaikainen synnytys, tuo edes pientä mielenrauhaa vaikka tiedostankin tottakai että kaikki ei siitä huolimatta välttämättä menisi lähellekään hyvin. Mutta onneksi ainakaan toistaiseksi mulla ei ole tullut yhtäkään kipeää supistusta, vaan ainoastaan ihan normaaleja harjoitussupistuksia ja niitäkin maltillisesti. Kun vältän kantamista ja kumartelua niin voin hyvin vaikka shoppailla kolme tuntia, niinkun tässä yksi päivä tein. Tosin tarvitsen kantajan, ja kumartujan mukaan, ja välillä täytyy pitää kahvitauko enkä etene muutenkaan kovin nopeasti, mutta se lienee ihan ok!

Olen voinut tosi hyvin, mikä on ihan mahtavaa varsinkin tämän muuton kannalta. Nyt on niin paljon hommaa tehtävänä, että en ehtisikään voida huonosti. Onneksi aloitettiin pakkaaminen hyvissä ajoin, niin ei ole tarvinnut rehkiä kerralla aina niin paljoa, vaan on voinut kaikessa rauhassa käydä kampetta läpi. Ja nyt tulee vielä pieni pakkaustauko kun huomenna ajellaan pitkäksi viikonlopuksi Ouluun. Siellä saa levätä ja rentoutua kaikessa rauhassa. Ihanaa päästä sinne pitkästä aikaa, ja päästä moikkaamaan mummua ja pappaa, ja mun tädin perhettä ja mun äitiä ja toki muitakin jos vaan viikonlopun aikana keretään. Mulle on tärkeää käydä vielä nyt katsomassa mummua kun voin, kun sitä ei tiedä miten alzheimer etenee hänellä taas siihen mennessä kun päästään sitten vauvan kanssa matkaan.

Jotenkin ollut niin paljon kaikkea kerrottavaa viime aikoina ettei ole ehtinyt kirjoittaa mitään normifiiliksiä tai kuulumisia edes ylös, kun on ollut rakenneultraa ja sitten tämä muutto. Mutta tosiaan, hyvää meille kuuluu todellakin. Niin huojentunut olo siitä että sopiva asunto löytyi niin nopeasti ja aivan ihanaa kun saa laittaa sinne jo joulua ja vauvajuttuja. Jotenkin olen käynyt ihan ylikierroksilla viime aikoina, en tiedä johtuuko innostuksesta vai raskaudesta, mutta jotenkin tosi vaikea keskittyä mihinkään ja rauhoittua, ja öisinkään ei meinaa uni tulla kun suunnittelen vaan seinän värejä ja vauvanurkkausta. Mutta en mä kyllä ole ollut väsynytkään, eli kai tällä jotain tekemistä on taas raskaushormonien kansssa. Energinen keskiraskaus indeed, ylienerginen.

Mulla risteilee ajatuksissa kokoajan sekaisin vauvanpesät ja turvaportit ja sohvat ja piha-aidat, vaikka ihanaa aikaahan tämä on, luoda omannäköistään kotia. Jotenkin sitä on ihan hullaantunut näistä lisääntyneistä sisustus- ja muokkausmahdollisuuksista, kun on koko elämänsä tähän asti asunut vuokra-asunnossa. Mutta rauhassa otetaan ja ei mitään hätiköityjä ratkaisuja, vaan ainoastaan niitä palasia joiden voi kuvitella seisovan omalla paikallaan vuosia. Toivon vaan että mulla ei hormonit tee mitään tepposia ja kyllästynkin keväällä jo näihin raskausajan valintoihin, apua! Siksi siis maltillisuus on tärkeä juttu. Voisin toki tehdä jotain sisustushaavekollaaseja tänne blogin puolelle niin pääsette tekin sanomaan että älä nyt herreguud tuota osta jos joku on ihan kauheaa ja oikeasti raskaushormonien aiheuttaman mielenhäiriön tuotosta, hah!

Huomenna ennen lähtöä mulla on vielä oma neuvola ja esikoisen 5v neuvola, ihanaa päästä taas kuuntelemaan meidän vauvelin sydänäänet ja kiva kuulla myös että miten meidän esikoinen on kasvanut ja kehittynyt. Neuvolasta lähdetään suoraan ajamaan ja mukaan on varattu ainakin Onneli ja Anneli -äänikirja  ja iPadit. Matka sujuu varmasti hyvin kun muistaa pysähtyä pari kertaa jaloittelemaan ja tietenkin syömään. Ja meidän masutyyppi varmana bailaa matkasta ainakin sen osuuden minkä musiikki soi, hän on sellainen autobailaaja että.

Mulla on niin hyvä fiilis ja ihana viikonloppu varmasti edessä! Mahtia torstai-iltaa kaikille <3 T. Beige plussapallo niinkuin kuvissa näkyy 😀

PS: Blogini on muuten ehdolla Inspiration Blog Awardseissa Lifie-kategoriassa. Jos haluatte osoittaa tukenne ja käydä äänestämässä blogia niin se onnistuu TÄÄLLÄ. Mun blogi löytyy jo ihan alkupäästä koska nimi alkaa B:llä ja ehdokkaat on aakkosjärjestyksessä. Kiitos ihan hurjasti teille kaikille jotka jaksatte ja ennenkaikkea haluatte käydä äänestämässä. Jokainen ääni merkitsee mulle paljon<3

Keskiviikon kunniaksi tänään luvassa kolme kivaa juttua jotka ovat piristäneet viime aikoina sekä mua että koko meidän perhettä. Kolme helppoa juttua joista on voinut nauttia ja ottaa ilon irti täällä muuttolaatikkohärdellin keskelläkin, vailla pelkoa sotkusta.

KIRJA: Joku ehkä bongasikin instasta, että olin viime viikolla blogikollegani Karoliina Sallisen esikoiskirjan julkkareissa.  Julkkareista sain itselleni Karoliinan singneeraamaan Tee se itse -vauva -esikoisromaanin, joka kertoo kolmikymppisistä Usvasta ja Juhasta, ja heidän vauvan odotuksestaan. Kirja etenee raskausviikkojen mukaan, ja vuorotellen on tarjolla niin Usvan kuin Juhankin näkökulmaa. Mä luin kirjan yhdessä aamussa, ja voin kertoa että oli ensimmäinen kerta tässä moneen vuoteen kun olen lukenut yhtäkään kirjaa yhdeltä istumalta.

Se oli niin hauska että poskia särki, ja jotenkin myös sellainen joka riipaisi tunteita. Oli tosi helppoa samaistua kirjan hahmoihin ja oli mahtavaa lukea raskausaiheista kirjaa raskaanaollessa. Tällaista olisin kaivannut jo silloin kun odotettiin Tiaraa! Kirja oli realistinen mutta positiivinen, juuri sellainen millaista näkökulmaa perhe-elämään kaivattaisiin nykypäivänä enemmänkin eikä ainaista negaamista. Hahmot olivat kertakaikkisen ihania, jotenkin niin symppiksiä. Muutaman kyyneleenkin tirautin kun Usvan ja Juhan vauva lopulta syntyi. Lukekaa, ihan huikea kirja! Ja Karoliinalle vielä kerran onnittelut mahtavasta ja menestystä jo nyt niittäneestä kirjasta!

Kuvat: Janita Autio

PELI: Testattiin viime viikonlopun ja alkuviikon ajan eka kertaa ihan kunnon VR-laseja, kun mun kaverit Fito ja Juhana Silver Milelta antoivat meille Samsung Gear VR-lasit lainaan heidän uuden Flushy Fish -pelin testaamista varten. Flushy Fish on siis virtuaalitodellisuuspeli, joka kertoo hauskasta Flushy-kalasta ja siinä on yli 30 tasoa joita pelata. Meidän lapset olivat aivan haltioissaan VR-laseista ja pelistä, tosin esikoinen juoksi lasit päässä päin olkkarin kaappia kun hän pelasi ja hyppi ja liikkui niin innoissaan.

Otolla on ollut aiemminkin vähän halvempia VR-laseja kahdetkin erilaiset, mutta tuo Gear VR oli eka millä pääsi ihan oikeasti uppoutumaan sinne toiseen todellisuuteen. Meidän perheen nörtti-isi oli ainakin ihan tyytyväinen varusteisiin. Mun mielestä VR-laseilla pelaaminen tuo ihan uudenlaisia mahdollisuuksia pelaamiseen, ja jopa minä osasin pelata peliä vaikka yleensä olen kaikissa peleissä aivan pihalla. Flushy Fish on vähän kuin Super Marion ja Angry Birdsin sekoitus, mutta symppis kalateema ja erilainen pelitapa tuovat siihen kuitenkin paljon sellaista mitä ei noista klassikoista löydy. Oletteko testanneet VR-laseja ja/tai -pelejä? Plussaa tietty myös liikunnallisuudesta, kun pelissä voi liikkua liikuttamalla omaa kroppaa. Mä tosin istutin kuvien ottamista varten lapset sängylle, muuten en olisi saanut yhtään tarkkaa kun he pyörivät ympäri kämppää.

VITAMIINIT: Angry Birdsistä puheenollen, me ollaan viime viikkoina testattu Sabora Pharman Angry Birds -vitamiineja*, ja ainakin toistaiseksi kopkop! säästytty flunssilta vaikka flunssakausi ja kaikenmaailman enterorokot jokapaikassa jylläävätkin. Angry Birds -vitamiineja löytyy kolmea erilaista, D-vitamiini, monivitamiini ja vastuskykyä parantava monivitamiini joka sisältää mm. sinkkiä ja C-vitamiinia. Kaikki vitamiinit sopivat lapsille ja aikuisille, ja itse olen syönyt myös näitä lasten D-vitamiineja nyt raskausaikana kun aikuisten vastaavat on niin tylsiä. Meillä lapset muistuttavat aina itse vitamiineista kun vaan muistaa hankkia tarpeeksi hauskoja ja herkullisia vitamiineja. Ja samalla muistaa itsekin ottaa ne! D-vitamiinissa makuina on päärynä, vadelma ja salmiakki ja mun lemppari on ehdottomasti raikas vadelma.

*Vitamiinit saatu Sabora Pharmalta.

Ei paljoa kaamos masenna kun muistaa D-vitskut, uppoutuu mukaansatempaavaan kirjaan ja testaa välillä jotain ihan uutta ja erilaista, oli se sitten virtuaalitodellisuus, uudenlainen ryhmäliikuntatunti tai vaikka kerrankin erilainen lounas. Uusien asioiden testaaminen piristää aina, ja vaikka joku ei sitten olisikaan oma juttu niin voi ajatella että tulipahan ainakin kokeiltua.

Mä kävin muuten tänään Hulluilla päivillä pyörimässä tunnin verran, ja en löytänyt mitään vaikka olin ihan varustautunut sellaisella shoppailuasenteella. Kai se on niin että siinä väenpaljoudessa on vaikea löytää niitä helmiä kaiken sen tusinatavaran joukosta. Ajattelin käydä vielä viikonloppuna Oulussa pyörähtämässä Oulun Stockan vikoilla Hulluilla päivillä, seuraavan kerran kun mennään sitten Ouluun vauvan jo synnyttyä ei koko Stockaa siellä enää ole.

Kiitos hurjasti kaikille teidän ihanista kommenteista, joita on tullut ihan megapaljon! Me ollaan kyllä ihan super iloisia muutosta enkä malta odottaa että saadaan avaimet käteen ja päästään aloittamaan kodin laittaminen. Luvassa on ainakin paljon sisustus- ja joitakin remppapostauksia blogin puolelle, kunhan koti alkaa valmistua. Kaikki tosin tulee ottamaan oman aikansa, koska mun raskaus asettaa omat rajoitteensa turboremontoinnille. Mutta pikkuhiljaa!

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille! <3

Arvatkaa mitä! Me muutetaan! Kun vihdoin alettiin etsimään uutta asuntoa toden teolla, se löytyikin nopeammin kuin osattiin edes arvata. Kun me asteltiin sinne sisään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen jälkeen vielä jännitettiin että saadaanko me juuri kyseistä asuntoa, ja onneksi saatiin. Parin viikon päästä me muutetaan kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, ja mä en kestä miten innoissani olen! Pian meillä on melkein 25 neliötä enemmän tilaa, kaksi kylppäriä, lapsille omat huoneet heidän niin halutessaan, ja ennen kaikkea: oma terassi!

Viime viikot on olleet aikamoista odottelua ja se on välillä kyllä aiheuttanut stressiäkin. Sen lisäksi että odotellaan tällä hetkellä vauvaa niin ollaan odoteltu rakenneultraa ja sitten vielä jännitetty että meneekö meidän tarjous asunnosta läpi ja saadaanko sitä ja siis huh. Nyt on sentään nämä kaksi super isoa jännityksen aiheuttajaa pikkuhiljaa jännitelty ja voi taas keskittyä olennaiseen: seesteiseen keskiraskauteen ja tietenkin pakkaamiseen. Pakkaaminen ollaan aloitettu hyvissä ajoin, sillä meillä on aika paljon kaikkea muutakin puuhaa tässä ennen muuttoa kun lähdetään vielä käymään Oulussa moikkaamassa mun sukulaisia syyslomalla. Ja parempi pakata nyt kun mulla jaksaminen riittää, sitä ei koskaan tiedä milloin supistukset vaikka yltyvät tai tulee jotain muuta raskausvaivaa joka hankaloittaisi pakkaamista.

Kerron uudesta kodista enemmän sitten kun meillä on avaimet kädessä ja päästään laittamaan sitä enemmän, mutta tosiaan pysytellään niin lähellä nykyistä kotia että lasten ei tarvitse vaihtaa päiväkotia, ja tuleva koulu ja lähimmät kaupat ja kaikki pysyvät samana. Ainoastaan päiväkotimatka helpottuu kun jatkossa ei tarvitse kulkea kuin yhdellä liikennevälineellä, ah mitä luksusta.

Uudessa kodissa maalaillaan ainakin vähän seiniä, ja jotain pientä remppaa tehdään niin että muokataan kämppää enemmän meidän näköiseksi, mutta alle kaksi vuotta sitten valmistunut koti on onneksi tosi hyvässä kunnossa ja siinä on aivan super ihana ja valoisa keittiö, ja muutkin huoneet. Olohuoneessakin on iso leveä ikkuna melkein lattiasta kattoon, ja terassille paistaa ilta-aurinko. Näen jo meidät grillaamassa siinä isolla kaasugrillillä jonka Otto aikoi ostaa itselleen synttärilahjaksi ensi kesänä. Ja lapset leikkimässä, terassillehan voi laittaa vaikka pienen liukumäen ja teltan ja vaikka mitä kivaa.

Mä olen asunut kerrostalossa ihan koko elämäni, joten mulle tämä on täysin uusi kokemus että me ollaankin sitten maan tasalla ja meillä on kaksi kerrosta ja ihan oma piha. Mutta siis ehdottomasti hyvä kokemus varmasti, siitä ei ole epäilystäkään. Ja ihan mahtavaa että meillä on sitten portaat omasta takaa, niin voi sitten loppuraskaudessa rampata niitä oikein urakalla jos tuntuu ettei synnytys lähde käynnistymään itsekseen, hah! Me ollaan kyllä koko perhe innoissaan kuin pikkulapset jouluna, siis mahtavaa että me vietetään joulua jo uudessa kodissa ja meillä on rauhassa aikaa laittaa kaikki valmiiksi ennen meidän pikkumurun syntymää. Oton ja mun tuleva makuuhuone on niin iso että sinne saa kivasti tytölle ison oman nurkan laitettua ja varmasti jonkun hoitotasonkin.

Juuri nyt meillä on pakkaamisen lisäksi se aika käsillä kun mietitään tulevan kodin hankintoja, joten ajattelinkin että voisin kysyä teiltä jotka olette asuneet kahdessa tasossa pienen vauvan kanssa: Onko teillä ollut hoitopiste kummassakin kerroksessa vai vaan toisessa? Ja joku nukkumapaikka on varmaan ollut myös molemmissa kerroksissa?

En melkein vieläkään usko että kämppä on meidän, vaikka nimetkin on jo paperissa. Jotenkin vaan se mistä me vajaat kuusi vuotta sitten lähdettiin, verrattuna siihen mitä kohti ollaan kokoajan menty, on niin iso juttu. Me ollaan kuljettu aivan järjettömän suuri matka ja tehty molemmat koko sydämellä töitä että ollaan päästy tähän missä nyt ollaan, ja se tuntuu ihan hiton hyvältä. Me ollaan tehty se kaikki työ itse, ja nyt saadaan nauttia sen hedelmästä. On aika aloittaa uusi vaihe elämässä, uudessa kodissa, ja pian vielä uuden mahtavan perheenlisän kanssa.