Tänään vauva on kaksi viikkoa vanha. Hänen oma persoonansa on alkanut tulla yhä enemmän esiin hereillä vietettyjen minuuttien lisääntymisen myötä. Ja pakko sanoa: meidän vauva on aivan mahtava tyyppi! Kuinka voi tuijotella jotain sydänlasit silmillä vaan kokoajan? Hän on ihan hurmaava neiti ja tekee meidät kaikki niin onnelliseksi.

Hän pitää maailman söpöintä pientä ähinä-ääntä, jonka seassa kuuluu jo välillä ihan pieniä jokelluksiakin. Välillä hän vaan tuijottelee suurilla silmillään ihan hipihiljaa vaikka kuinka kauan. Hän osaa jo katsoa suoraan syvälle silmiin ja seurata lelua ja ääntä katseellaan. Hän voisi katsella isosiskojaan vaikka kuinka pitkään, ja viihtyy ihanasti molempien sylissä sohvalla.

Vauva on rauhallinen tyyppi ja melko kärsivällinenkin. Hän viihtyy lattialla oman peiton päällä hengaillen, ja usein nukahtaakin siihen. Hän nukkuu pitkiä päiväunia melkeinpä missä vaan, ja on kehittänyt itse itselleen omanlaisensa rytmin, johon kuuluu täsmällinen ruokailu 2-3h välein päivisin. Joka ilta hän bulkkaa tissillä tunnin-pari jotta jaksaa sitten nukkua pidempiä pätkiä yöllä. Hän on kova syömään ja kasvaa hienosti. 50cm housut ovat jo jääneet pieneksi meidän pitkäsäärelle, 50cm bodyt taas ovat edelleen aivan sopivia.

Vauva hymyilee ihanasti vahingossa unissaan. Tarkoituksellista hymyä saadaan varmaan odottaa vielä jonkin aikaa mutta ai että nuo pienet vahinkohymyt sulattavat sydämen. Voisin vaan tuijotella tyttöä oikeasti vaikka koko illan kun hän nukkuu ja paijata hänen silkinsileää pientä poskeaan. Silloin kun vauva nukkuu päiväunia jossain muualla kuin mun sylissä, mulle ehtii tulla häntä jo ihan hirmuinen ikävä, vaikka hän olisi metrin päässä.

En malta odottaa että saan oppia tuntemaan vauvaa vielä enemmän. Mistä hän tykkää, millainen hänen äänensä on kun hän puhuu, miltä hänen naurunsa kuulostaa. Samaan aikaan en kuitenkaan haluaisi mennä enää yhtään minuuttia eteenpäin, vaan jäädä tähän ihanaan täydelliseen hetkeen. Hän on niin ihana, voisiko ajan vaan pysäyttää?

Ei me uskallettu haaveillakaan että vauva-arki voisi alkaa näin ihanasti tällä kertaa, ja musta tuntuu että joka päivä hämmästellään monta kertaa ääneen että kaikki on vaan niin hyvin. Vaikka aika kuluu eteenpäin, vauva kasvaa ja arki arkistuu – näillä ainutlaatuisen ihanilla ensimmäisillä päivillä tulee olemaan kyllä iso paikka mun sydämessä ikuisesti. Kaiken sen odotuksen ja toivomisen ja kaikkien viime vuoden rankkojen juttujen jälkeen tämä tuntuu täydelliseltä, ihanalta ja voimaannuttavalta.

Vauva on varastanut meidän kaikkien sydämet ihan kokonaan, ja olen varma että ihastutaan häneen vaan päivä päivältä enemmän <3

Kun mua jokin aika sitten pyydettiin mukaan Kariniemen ja Lifien kaupalliseen yhteistyöhön jonka aiheena olivat Kariniemen uudet leikkeleet, tiesin heti mitä tekisin: voileipäkakkua! Koko raskausajan olin himoinnut ihan kunnon voileipäkakkua pehmeine juustoineen, ja ajatellut että saan sitä sitten viimeistään vauvan kastejuhlassa. Kampanjan myötä mulle tarjoutui kuitenkin oiva tilaisuus tehdä yksi harjoituskappale ennen kastejuhlaa ja nautiskella voikkarikakusta jo vähän etukäteen. Lähdin suunnittelemaan reseptiä Kariniemen uusien lihapitoisten ja runsasproteiinisten kanaleikkeleiden pohjalta.

Kariniemen on laajentanut tuotevalikoimaansa leikkelehyllyyn, ja myyntiin on tulleet uudet hunajapaahdettu filee sekä mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee -leikkeleet. Niiden lihapitoisuus on 86% ja leikkeleillä on myös sydänmerkki, joka myönnetään tuotteille jotka sisältävät pehmeää rasvaa ja joiden suolapitoisuutta on vähennetty. Hunajapaahdettu filee maistuu pehmeän hunajaiselta ja on ihanan mureaa. Sitä käytin voileipäkakun täytteessä. Koristeluihin käytin Kariniemen Mustapippuri-oliiviöljy paahdettua fileeleikkelettä.

Meillä leikkeleet kuuluvat aamupalapöytään tietenkin, mutta niiden ympärille voi keksiä kaikenlaisia muitakin reseptejä kuin vain leivänpäällisenä toimimisen. Kariniemen sivuilla on ohjeet esimerkiksi herkulliseen Pasta Kanarbonaraan, sekä vinkkejä kuinka käyttää leikkeleitä tapaksissa. Koska leikkeleet ovat yleensä osana päivän tärkeimpänäkin pidettyä ateriaa eli aamiaista, on hyvä että niissä on pehmeää rasvaa ja paljon proteiinia, jotta nälkä ei yllätä heti tunnin päästä ruokailusta. Varsinkin näin imetysaikana mulla tulee helposti nälkä useinkin, niin on hyvä että ruoka on täyttävää ja terveellistä.

MAAILMAN PARAS VOILEIPÄKAKKU

30 viipaletta täysjyväpaahtoleipää

2pkt Kariniemen hunajapaahdettu filee leikkele

1pkt Kariniemen Mustapippuri-oliiviöljy paahdettu filee leikkele

400g tuorejuustoa (valkosipuli ja chili-paprika)

400g sulatejuustoa (kevätsipuli)

500g creme fraichea

1 kurkku

1rs eri värisiä kirsikkatomaatteja

1 ruukku herneenversoja

1 ruukku ruohosipulia

1tl mustapippuria

maitoa kostutukseen

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele kuusi viipaletta pohjakerrokseksi. Kostuta maidolla. Kuutioi hunajapaahdetut fileeleikkeleet. Jaa kuutiot kahteen eri kulhoon puoliksi. Raasta puolikas kurkku karkeaksi raasteeksi ja lisää toiseen kulhoista. Sekoita kurkkua sisältävään kulhoon valkosipulituorejuusto ja 200g creme fraichea, ja toiseen kulhoon chili-paprikatuorejuusto, 1 tl mustapippuria ja 200g creme fraichea. Täytä ensimmäinen kerros haluamallasi täytteellä, ja lisää seuraavat kuusi viipaletta paahtoleipää. Kostuta jälleen maidolla, ja täytä toisella täytteellä. Täytettä riittää yhteensä neljään kerrokseen, eli kaksi kerrosta kumpaankin. Kun kakku kerroksineen on valmis, anna sen kostua pari tuntia jääkaapissa kelmujen alla.

Koristelu:

Sekoita sulatejuustoon 100g creme fraichea. Päällystä kakku kauttaaltaan tasaisesti sulatejuusto-creme fraiche -seoksella. Tee kurkun puolikkaasta juustohöylällä isoja leveitä suikaleita. Muotoile kurkkusuikaleista ja mustapippuri-oliiviöljyleikkeleistä ruusukkeita. Koristele kakku ruusukkeilla, yrteillä ja kirsikkatomaateilla esimerkiksi kukkakimpun näköiseksi, tai miten itse haluat.

Meillä tytöt ihastuivat tuohon kukkakimppuideaan jonka bongasivat mun kanssa Pinterestistä, ja niin päätettiin koristella kakku sillä tavalla. Se oli hauska, helppo ja näyttävä koristelu vaikka ei ehkä se kaikkein salonkikelpoisin, hah.

ARVONTA:

Miten sinä käyttäisit Kariniemen Kananpojan uusia filee -leikkeleitä? Jaa oma ideasi tämän postauksen kommenttiboksiin, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja olet mukana kolmen 20€ arvoisen Kariniemen tuotelahjakortin arvonnassa. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 26.2.2017 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Yhteistyössä Kariniemen.

Paljon onnea arvontaan kaikille ja ihanaa päivää!

Moni on toivonut postausta siitä kuinka sujuu palautuminen kolmannen raskauden jälkeen. Synnytyksestä on kulunut nyt 12 päivää ja palautuminen on päässyt hyvin käyntiin. Maha on lähtenyt yllättävän hyvin tälläkin kertaa, vaikka kolmannella kerralla ajattelin että saattaisi kestää hieman kauemmin kuin aikaisemmissa raskauksissa. Mahdun jo omiin farkkuihini (kiitos superstretch!), mutta hirvittävän mukavalta ne eivät tunnu jalassa ja niiden yläpuolelle puristuu kyllä mukavasti nahkaa. Mutta kaikki aikanaan, ei mulla tässä mikään kiire ole minnekään.

Sain nyt kolmannella kerralla muutaman arven mahaan lisää ja niissä varmasti kestää hetki haaleta, mutta aika vähällä pääsin tälläkin kertaa niiden suhteen. Täytyy ehdottomasti olla kiitollinen omaa kroppaa kohtaan ja sitä miten hyvin se on kestänyt kaikki kolme raskautta ja synnytystä. Tiedän että ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys että esimerkiksi synnytyksestä selviää ilman tikkejä tai komplikaatioita. On ollut mukavaa aloitella vauva-arkea kun oma vointi on ollut hyvä ja melko ”normaali”.

Maha synnytyspäivänä

Maha viikko synnytyksestä

Mulla tuli aluksi jäätävät turvotukset synnytyksen jälkeen, en meinannut saada sormuksiakaan pois sormista, mutta nyt nesteet ovat lähteneet pois ja sormuksetkin taas liikkuvat nätisti. Raskauskiloja mulla on varmasti vielä jäljellä, mikä on ihan hyvä imetystä ajatellen. Edessä on kuitenkin pitkä imetystaival ja vauvalla pitää olla vähän ruokavarastoa mistä kehittää maitoa. Onneksi maitokin on tosiaan noussut hyvin ja imetys sujuu mukavasti. En kuitenkaan tiedä montako raskauskiloa mulla on vielä jäljellä koska en omista vaakaa, eikä mua oikeastaan kiinnostakaan sitä vielä tietää. Katsellaan sitten joskus jälkitarkastuksessa kun paino pitää neuvolan puolesta tsekata.

Kymmenen päivää synnytyksestä

En ole vielä liikkunut hirveästi koska näin talviaikaan vauvoja ei suositella vietäväksi ulos ennen kahden viikon ikää. Mutta ensi viikolla ajatuksissa on aloittaa varovasti vaunulenkkeily pikkutyypin kanssa, enkä malttaisi odottaa että pääsen työntelemään meidän vaunuja ja neitokaista niissä. Ulkona on ollut ihan mielettömän kauniita aurinkoisia päiviä, toivottavasti niitä aurinkopäiviä on luvassa ensi viikollakin.

12 päivää synnytyksestä

Mulla on tosi hyvä mieli palautumisen suhteen ja toivon että vointi jatkuu hyvänä tulevinakin viikkoina. Neuvolan hoitaja muistutti ottamaan myös iisisti välillä ja aina imettäessä rentoutumaan kunnolla ja pötköttelemään, vaikka vointi hyvä onkin. Ja olen ottanut neuvosta vaarin ja viettänyt hyvällä omallatunnolla vauvelin kanssa imetyshetkiä sohvalla tai sängyllä pötkötellen.

Kirjoitin vähän kattavammin ajatuksia palautumisesta ylipäätään Zeldan odotusajan jälkeen. Postauksesta voi käydä myös kurkkimassa miten palauduiin kahdella aiemmalla kerralla.

Keväämmällä tarkoituksena on harrastaa liikuntaa taas säännöllisemmin, koska haluan voida hyvin ja olla hyvässä kunnossa. Mutta siitä projektista lisää sitten kun se on ajankohtaisempi, juuri nyt on hyvä juuri näin.

Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3

Pikkuvauva-arkea on nyt takana puolitoista ihanaa viikkoa. Päivät on menneet uskomatonta vauhtia. Ihan niinkuin raskausaikana ajattelinkin, nyt se pitkä odotus tuntuu menneen niin nopeasti ohi vaikka silloin ne päivät olivat maailman pisimpiä.

Vauva on sujahtanut ihanasti osaksi meidän perhettä ja meidän arkea. Hän tuntuu niin omalta, ja isosiskotkin ovat ottaneet hänet ihanasti vastaan. Raskausaikana jo huomasin miten meidän nykyinen keskimmäinen odotti vauvaa kovasti ja oli ylpeä tulevasta isosiskon pestistään. Välillä kuitenkin mieleen hiipi epäilys että miten perheen ”vauva” ottaa muutoksen ja sen ettei olekaan enää se kaikkein pienin. Jännitin ihan turhaan, sillä hän on ottanut uuden roolinsa vastaan niin hienosti ettei tosikaan.

Päiviin ja öihin on löytynyt jo oma rytminsä mikä tuntuu hyvältä ja helpottaa arkea. Heräillään aina 9-10 välillä ja kun olen syöttänyt vauvan, hän jatkaa vielä unia Oton kainalossa jonkin aikaa. Iltaisin mennään nukkumaan vähän ennen puolta yötä Oton kanssa, ja vauva nukkuu yleensä siitä puolesta yöstä tuonne aamuun asti yhdellä syötöllä joka on n. 5-6 aikaan aamulla. Hän aloittaa yöunensa sylissä jo muutamaa tuntia ennen puoltayötä ja syö sitten samalla kun mennään nukkumaan.

Pikkuisen jännittää se kun Otto puolentoista viikon kuluttua palaa töihin siihen asti että hänen vanhempainvapaakautensa alkaa, mutta eiköhän sekin suju ihan mallikkaasti. Ja vaikka ei aina sujuisikaan ihan maailman parhaiten niin uskon että me kuitenkin selvitään niistä ei-niin-mahtavistakin päivistä kunnialla. Turhaa silti vielä miettiä sinne asti kun nyt on aikaa kuitenkin nauttia tästä yhteisestä ajasta, joka on maailman parasta.

*Vauvan peitto* ja pehmoeläin* saatu Cubukselta, ne ovat Cubuksen uusinta C-Mini vauvojen sisustustuotemallistoa, joka on ihan vasta tullut myyntiin. Sarjaan kuuluu myös pussilakanoita* ja pyyhe* ja olen aivan hullaantunut!

Olen yrittäyt aina vauvan päiväuniaikaan huomioida tyttöjä niin paljon kuin mahdollista. Ollaan leikitty barbeilla, luettu kirjoja, pelattu korttia ja leivottu yhdessä. Toiset pidemmät päiväunet taas olen käyttänyt työntekoon, ja tämä on sujunut ihan mukavasti toistaiseksi kun olen himmaillut blogin kanssa. Sitten kun palaan normitahtiin niin tytötkin ovat ehkä jo palanneet päiväkotiin mikä taas jättää lisäaikaa työnteolle keskellä päivää ja vapauttaa vastaavasti taas viikonloppuja ja iltoja. Kaikki tietysti riippuu myös siitä kuinka hyvin vauva nukkuu tulevaisuudessa, mutta pidetään sormet ristissä että hän jatkaa samalla tiellä kuin tähänkin asti.

Tänään meillä on ensimmäinen pidempi päivä tyttöjen ja vauvan kanssa nelistään, kun Otto menee ottamaan tatuointia ja siinä menee melkeinpä koko päivä. Saadaan kyllä tänne kaverit kylään ja uskon että päivästä tulee kiva. On ollut ihanaa nähdä paljon läheisiä kun he ovat tulleet moikkaamaan meidän uusinta tulokasta.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Heippa! Nyt sain viimein käsiteltyä nämä kuvat, jotka itseasiassa nappasin vain pari tuntia ennen synnytyksen käynnistymistä viime viikon maanantaina. En tiedä mitä synnytystä enteilevää pesänrakennusintoilua se oli, mutta synnytystä edeltävänä päivänä me ajeltiin vielä keskustaan ja käytiin Stockmannin sisustusmaailmassa ostamassa uusi verho, istahdettiin smoothielle Joe & The Juiceen ja sen jälkeen hurautettiin vielä Ikeaan hakemaan verhonipsuja, valkoiset verhot ja kylppäriin uusi matto. Synnytyspäivänä höyrytin vielä Oton ikkunoihin ripustamia verhoja, juuri ennen kuin nappasin nämä kuvat, hahah!

Meidän ruokailutila on ollut sellainen keskeneräinen murheenkryyni ja sitä se tulee olemaan vielä hetken koska se on meidän laminaattien säilytyspaikka siihen asti että ne saadaan asennettua yläkertaankin. Mutta se että yksi nurkka on täynnä laminaattipaketteja ei tarkoita etteikö tilasta muuten voisi tehdä kodikasta ja kivaa. Aiemmin ruokailutila on ollut tosi kolkko, sillä siellä on ollut niin valkoista ja vaaleaa eikä siellä ollut verhoa tai mattoa. Vaikka rakastankin ruokailutilan isoa katosta lattiaan -ikkunaa, musta on ihanaa että se sai nyt kaverikseen verhot.

Ruokailutilan verhoiksi mä halusin jotain joka päästää kauniisti valoa läpi, mutta joka myös vangitsee katseen tilaan astuessa. Siksi päädyttiin ostamaan kaksi valkoista valoverhoa ja yksi ”statement”-verho, eli tuo kukkaverho. Se on Vallilan tämän kevään uutuuksia, ja kuosi on nimeltään Alma. Vallilan Alma verhoa saa myös harmaapohjaisena violetein ja sinisin kukin, mutta me ihastuttiin tuohon valkoiseen ja erityisesti noiden kukkien värimaailmaan. Vaaleanpunainen kukka tuo kauniisti olkkarin värimaailmaa myös ruokailutilaan.

Kukkaverho – Vallila Alma

Valkoiset verhot – Ikea

Ruokapöytä – Hobby Hall

Tuolit – Tori.fi

Syöttötuoli – Stokke (saatu)

Juniortuoli – Ikea

Matto – Anno Latu

Kaapit – Ikea Bestå

Lamppu – Ikea

Juliste – Desenio (saatu)

Kehykset – Desenio

Lightbox – Lilla Company (saatu)

Vaikka valkoiset ja vähäeleiset verhot ovatkin kauniita ja jättävät kivasti muulle sisustukselle kivaa, niin musta on kiva että ruokailutilaan löytyi tuollainen ihana katseenvangitsija kun tila on muuten niin valkoinen ja yksinkertainen sisustukseltaan. Verho tekee heti sisustuksesta mielenkiintoisemman, ja sopii kauniisti myös mun äidin ystävän maalaamaan tauluun jonka aikoinaan pihistin itselleni silloin kun mulla oli pinkkikultainen huone teininä. Se on kulkenut mun mukana siitä asti.

Ruokailutilan matto on meidän vanha olohuoneen matto, eli Annon Latu. Se sopi tosi kivasti tuohon ja on juuri sopivan kokoinen pöydän ja tuolien alle.

Nyt tykkään meidän ruokailutilasta tosi paljon, ja sitä laminaattien täyttämää portaidenalusta lukuunottamatta se on oikein valmiin tuntuinen ja näköinenkin. Mä rakastan tuota verhoa ja aina kun mä katson sitä se tuo mulle hymyn huulille. Ja jotenkin siitä tulee heti mieleen päivä ennen synnytystä, se oli mun viimeinen kokonainen päivä raskaana ja se oli meille kiva päivä yhdessä perheen kanssa.

Ihanaa torstai-iltaa tyypit <3