Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Välikausi on päässyt kunnolla vauhtiin, ja ulkona oikeasti pitää jo kerrospukeutua jotta tarkenee. Vielä pari viikkoa sitten pärjäsi oikein hyvin vähemmälläkin vaatteella, mutta viimeistään tämän viikon sateet ja tuulet ovat osoittaneet että on korkea aika ottaa kunnon välikausikamppeet esille täällä Etelässäkin. Isommat lapset ovat toki käyttäneet kuorivaatteita päiväkodissa jo useamman viikon, kun ne on niin helpot ja pitävät vedet ja liat poissa pidemmissäkin leikeissä. Nyt kurkataan kuitenkin meidän liikkumaan opettelevan kuopuksen välikausivaatteisiin – ja tietenkin myös siihen mitä tuollainen askelia tapaileva kasikuinen laittaa jalkaansa.

Silloin kun isommat tytöt oli pieniä, tuntui jotenkin että välikausivaateviidakossa on miljoonia eri vaihtoehtoja, eikä mulla ollut mitään hajua mikä on juuri se paras vaihtoehto meille. Aina kyllä panostin teknisiin ominaisuuksiin päällimmäisessä kerroksessa, mutta niiden alle laitettavien vaatteiden kanssa olin hukassa. Niitä 1. ja 2. -kerroksen vaatteita kun on niin moneen lähtöön erilaisia, ja sillä alus- ja välikerroksella on suuri merkitys myös siihen kuinka mukavaa ulkoilu lapselle on.

Nyt kuopuksen kanssa kokemusta onneksi on jo vähän enemmän, ja on löytynyt ne omat lempparit ja parhaimmiksi havaitut vaihtoehdot jokaiseen kerrokseen. Silloin kun ihan kunnolla ulkoillaan, aluskerrokseksi laitetaan pehmeää ja ohutta merinovillaa. Välikerrokseen sitten paksumpi villahaalari tarvittaessa, ja päällimmäiseksi tuulenpitävä ja vettä hylkivä haalari. Talveksi ja kevääksi meillä on täysillä teknisillä ominaisuuksilla varustetut haalarit jo varattuna, nyt syksyllä me ajateltiin pärjätä tällä yhdellä haalarilla, kun kuopus on vielä niin pieni että jättää ne rajuimmat ulkoleikit vähän isommille. Välikerrokset menee samat myös talvikamppeiden alle, mikä on kätevää.

Merinovilla on hengittävää, pehmeää ja siitä on helppoa pitää huolta. Se hylkii likaa, ja pysyy kuivan tuntuisena ihoa vasten vaikka tulisi hiki. Kaikki meidän merinovillatuotteet on valmistettu eettisesti ja eläinystävällisesti keritystä merinovillasta.

Asusteissa sama vaatekerroksissa: alle ohutta merinovillaa, ja päälle paksumpaa merinovillaa, tai sään salliessa jompaa kumpaa yksinään. Löytyy kypärälakkia, ohutta pipoa, nauhapipoa ja beanieta. Kaulaan on puuvillatrikoista tuubihuivia ja paksumpaa merinovillahuivia. Ainoa mitä pitää vielä ehkä ostaa, on kunnon hanskat. En vielä ole ostanut, kun halusin ensin vähän seurata tätä liikkeellelähtöä ja säiden kehittymistä, että tuleeko niille hanskoille tarvetta vai riittääkö, että talveksi on tekniset hanskat. Seurailen vielä vähän aikaa, että kuinka nopeasti säät tästä viilenevät, kun tuntuu hassulta ostaa vain mahdollisen parin viikon käyttöajan takia hanskoja. Toistaiseksi tyyppi tykkää eniten puistossa keinua, eikä ole hirveän innoissaan hiekkalaatikosta tai maassa möyrimisestä muutenkaan vielä.

Jalkineet on ihan oma lukunsa, sillä en arvannut etukäteen että kasikuisen kanssa olisi vielä kunnon vk-kengille tarvetta. Syksyn aikana on kuitenkin käynyt selväksi että jossain vaiheessa syksyn tai talven aikana tämä tyyppi jo liikkuu ihan itsekseen kunnolla siellä puistossakin. Loistava ja pitkäikäinen valinta liikkumaan opettelevalle ja taaperolle on Stonz -töppöset.

En tiedä kuinka moni muistaa, mutta mun ihan ensimmäinen blogiyhteistyö koskaan, oli nimenomaan Stonzeista vuonna 2o12 järkätty arvonta. Näin ollen merkki oli mulle tuttu, ja ne oli ekat jalkineet joita ajattelin että lähden kuopukselle hankkimaan tähän kauteen. Stonz -töppöset, ovat tosin uudistuneet siitä viiden vuoden takaisesta, ja ovat nykyään entistäkin paremmat ja monikäyttöisemmät.

Stonzeja saa Ipanaiselta, ja ne sopivat sekä välikauteen, että Stonz Linerzien kanssa myös talveen. Stonzit mukautuvat lapsen jalan mukaan, eivätkä kiristä tai purista. Niissä on 100% kierrätysmateriaalista valmistettu kestävä PLUSfoam -pohja, ja veden- sekä tuulenpitävä Nylon-päällinen, ja ne ovat pehmeät ja ergonomiset. Parhaat mahdolliset ensiaskelkengät lapselle, sillä näissä jalka saa muotoutua luonnollisesti liikkeen mukana, kuten asiantuntijatkin suosittelevat. Jos haluaa päästä helpolla vauvan jalkineiden kanssa, kannattaa ostaa nämä, sillä ne sopivat useamman koon ajan, ja mukautuvat tosiaan sekä syksyyn että talveen.

Vaikka vauva nyt juuri pärjäisikin ihan tavallisilla pehmeillä töppösillä, tilanne voi muuttua vaikka viikossa niin että hän haluaakin jo pyöriä hiekkalaatikolla ja konttailla mutalöllössä puistossa. Siksi koen että on fiksumpaa, että hommattiin valmiiksi sellaiset jalkineet, jotka menevät myös silloin, eikä erikseen pehmotöppösiä ja sitten joskus kenkiä. Stonzeissa on säädettävät kiristysnauhat ja ne on tosi helppo pukea jalkaan vauhdikkaankin vauvan kanssa. Kiristysnauhojen avulla ne pysyvät hyvin jalassa. Mun mielestä Stonzit on tosi fiksut, koska niissä on säältä suojaavat ominaisuudet, mutta ne ovat siitä huolimatta tosi kevyet ja pehmeät vauvalle. Sellainen miellyttävä pehmeä lasku kenkien maailmaan.

Linerzit ovat pehmeää Sherpa-fleeceä, ja niiden avulla vk-töppöset muuttuvat pakkasta kestäviksi talvitöppösiksi. Se pitää ottaa huomioon Stonzeja ja Linerzeja valitessa, että Linerz pienentää Stonzien kokoa. Tällöin on siis parempi ottaa suurempi koko, kuin pienempi. Tämä M-koko joka meillä on, on meille kuitenkin tosi hyvä valinta nyt ja menee varmasti pitkään sekä sisävuoren kanssa että ilman.

Toistaiseksi ollaan käytetty Stonzeja ilman Linerzeja, joko ohuen merinovillasukan kanssa, tai sitten vähän paksumpien puuvillaisten sukkien kanssa. Jalat on olleet aina ihan lämpimänä. Mutta tuonne saa hyvin kerrostettua lämpöä ihan samalla tavalla kuin vaatteissakin, että suoraan ihoa vasten ohutta merinoa, päälle paksumpaa jos tarve, ja sitten vielä Linerzit ja päälle Stonzit. Luulisin että pysyy melko hyvin lämpimänä kylmemmälläkin säällä.

Stonzeja saa monessa eri värissä ja kuosissa, me valittiin kauniit harmaat Stonzit jotka menevät sekä vk- että talvivaatteiden kanssa kivasti yhteen. Uskon että pärjätään näillä tosi hyvin kevääseen saakka ja ehkä vielä pidempäänkin.

Tärkeintä meille on sekä vaatteissa että kengissä mukavuus, lämpimyys ja hengittävyys. Tällä hetkellä tuntuu olevan oikein sopiva setti kasassa, ja vaikka kuopus ei varsinaisesti pukemista rakasta, sitten kun vaatteet on saatu päälle hän on oikein tyytyväinen.

*Stonzit & Linerzit saatu Ipanaiselta, ja osa vk-vaatteista saatu blogin kautta. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

En ole moneen vuoteen tehnyt tällaista faktapostausta itsestäni, ja ajattelin että nyt olisi sille sopiva hetki! Tässähän nimittäin oppii itsestään vaikka mitä uutta kun vuodet vierivät eteenpäin. Aina huomaa kaikkea hassua ja tulee miettineeksi, että tekeeköhän kukaan muu koskaan samalla tavalla, tai ajatteleeko. On aina kivaa saada sellaista vertaistukea tai ihan vaan kohtalotovereita joillekin hassuille asioille joiden kanssa ajattelee olevansa yksin tai vähemmistössä.

1. En osaa katsoa yksin telkkaria tai leffoja

Jos vaikka Otto pelaa illalla, ja laitan Netflixin tai jonkun  telkkarista tallennetun sarjan jakson päälle vain itseäni varten, huomaan tunnin päästä että en ole katsonut koko ohjelmaa. Mä selaan puhelinta, lajittelen pyykkejä tai luen lehteä, mutta en katso sitä ohjelmaa kuin hetkittäin, jolloin suurin osa asioista menee ohi. En vaan osaa tai jaksa keskittyä. Seurassa taas laitan puhelimen aina pois, ja keskityn täysillä leffaan/sarjaan, eikä ole mitään ongelmaa seurata kunnolla.

2. Olen 100% aamuihminen

Herään joka aamu seitsemältä tai ihan viimeistään puoli kahdeksalta, vaikka kello ei olisi soimassa, tai vaikka menisin myöhään nukkumaan. Aamuisin olen parhaimmillani, saan eniten aikaiseksi ja olen pirteä. Ei illoissakaan mitään vikaa ole, mutta en vaan yleensä jaksa valvoa kovinkaan myöhään.

3. Teen yleensä töitä seisten

Jotenkin tuntuu että pystyn keskittymään paremmin, kun seison koneeni ääressä enkä istu tai löhöä. Sohvalla koneen kanssa menee helposti työntekokin sellaiseksi turhaksi vellomiseksi ja ajatukset harhailee, ja sama työpöydän ääressä. Kun taas seisoo, on paljon skarpimpi ja saan samat työt tehtyä nopeammin kuin istuskellen. Mulla onkin etsinnässä korkea ja liikuteltava seisomatyöpöytä, sillä tällä hetkellä teen töitä seisten meidän keittiön työtasolla joka on ihan aavistuksen liian matala siihen puuhaan. Seistessä saa vaihdeltua helposti asentoa, ryhti on parempi ja ei ”väsähdä” samalla tavalla. Oman työpisteeni olen luovuttanut toistaiseksi Oton pelailupisteeksi, kun en siinä kuitenkaan ole.

4. En käytä sukkia ellei ole ihan pakko

Laitan sukat jalkaan vasta kun lämpöasteita ei ole enää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. En mitenkään inhoa sukkia, mutta niitä ei vaan tule käytettyä, ei sisällä eikä ulkona. Kuljen siis ulkona välillä edelleen ilman sukkia, vaikka on jo tosi syksyiset ilmat. Saatan laittaa nilkkurit tai saappaatkin jalkaan vielä ilman sukkia, eikä se tunnu mitenkään oudolta musta. Tästä on haittaa ainoastaan silloin kun tulee mentyä sisäleikkipuistoon ja joutuu aina ostamaan sukat sieltä, kun ei muista laittaa kotona jalkaan. Viimeksi onneksi muistin ottaa omat sukat puistoon. Riisuin ne heti kun lähdettiin sieltä pois, hah. Lapsilla taas on lähes aina sukat jalassa, samoin kuin Otolla. En tiedä mistä tämä  mun sukattomuus oikein kumpuaa!

5. Syön kaikki valmisruuat aina vegenä

Ensin ajattelin, että silloin jos joskus syön vaikka lounaaksi valmisruokaa, on parempi ostaa se vegevaihtoehto, joka on ainakin teoriassa terveellisempi (vaikka ei oikeasti olisikaan). Mutta näin jo pitkään toimittuani olen huomannut, että esimerkiksi vegemakaronilaatikko on ihan super paljon paremman makuista, kuin lihaa sisältävä kaverinsa, koska se on tehty uudemman ja modernimman reseptin mukaan ja kehitetty tiedostavien kasvissyöjien makuhermoja ajatellen. Siinä on tosi paljon  enemmän makua. Sama pakastepizzan kanssa, vegepakastepizza on ihan täynnä makua. Ei se luultavasti ole kovin paljoa terveellisempää syödä vegevalmisruokaa, mutta mä ostan niitä nykyään ihan maun takia, silloin jos joskus valmisruokaa ostan itselleni.

6. Mulla on ”hauskoja päiviä”

Mä en ole ihmisenä sellainen supliikkityyppi tai naurattaja, jolla on aina tilanteeseen sopiva letkautus, tai joka olisi muuten nauruhermoja kutkuttavan hauska. Se ei vaan ole mun juttu. Koen olevani kyllä ihan mukava tyyppi ja välillä heitän läppääkin, mutta stand up -koomikkoa musta ei saisi vaikka kuinka yrittäisi. Mun vahvuudet on jossain muulla kuin läpän heitossa. Ihailen silti ihan suunnattomasti niitä ihmisiä jotka tietävät aina mitä sanoa. Meillä on kuitenkin Oton kanssa sellainen kestoläppä, että aina välillä mulla on ”hauska päivä”. Saatan joskus heittää vahingossa jonkun tilanteeseen sopivan jutun, jolle Otto nauraa vedet silmissä ja suunnilleen kierii lattialla. Ja yleensä ne tällaiset jutut kasaantuu jotenkin samalle päivälle, ja sitten taas saattaa mennä viikko tai kaksi että ei tule mitään nokkelia sutkautuksia mun suusta. Vaikka mä en supliikki-iina olekaan, niin nauretaan silti joka päivä paljon ja meillä on melko samanlainen huumorintaju. Otto on meistä kuitenkin pääosin se hauska tyyppi.

7. Inhoan pyykinpesua ja pesen tosi harvoin pyykkiä

Pesen pyykkiä maksimissaan yhtenä päivänä viikossa, ja silloinkin enintään kaksi tai kolme koneellista. Pyykinpesu ei vaan ole mun juttu, se on sellainen välttämätön paha. Mun tärkein ase on kolmen euron palasappisaippua, jota hieron pahimpiin tahroihin, ja se tehoaa melkein aina, vaikka joku jäätävä oranssi vauvanruokatahra olisi saanut imeytyä sen viikonkin vaatteeseen. Ilman sappisaippuaa meidän vaatteet ei varmaan kestäisi kauniina tätä mun harvaa pyykinpesutahtia. En jaksa ikinä pestä pyykkiä, jos ei pyykkiä ole täyttä koneellista, vaikka joku mun lempivaate olisi likaisena. Ja koska meillä on iso pyykinpesukone, se vetää paljon pyykkiä kerralla. Nautin tästä niin kauan kuin voin, sitten kun tyttöjen vaatteet on isompia ja vie enemmän tilaa pyykkikoneesta, ei riitä enää tämä tahti varmasti kolmen lapsen kanssa.

8. Yritin käyttää Snapchatia, mutta en vaan koskaan päässyt siihen sisään.

Mulla ei edes ole sitä puhelimessa, ei ole ollut koko tänä vuonna. Jotenkin koen IG Storiesin helpompana, kun Instaa tulee muutenkin käytettyä. Snapissa en koskaan jaksanut katsoa myöskään muiden storyja, mutta instassa ne tulee katsottua helposti. Jotenkin se käyttöliittymä sopii enemmän mulle, en tiedä miksi. Mutta tosiaan snapissa mua ei kantsi seurata, sillä en käytä sitä enää.

Kahdeksan faktaa vuodelta 2015 löytyy TÄÄLTÄ.

Sellaisia juttuja! Nyt mua kiinnostaa, löytyykö sieltä ruutujen takaa samaistuja tai täysiä vastakohtia mulle? Miten on?

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kaksi kolmasosaa vauvavuodesta on kulunut – tänään meidän kuopus täyttää jo kahdeksan kuukautta. Siitä on oikeasti jo kahdeksan kuukautta, kun pidin rinnallani ensimmäistä kertaa tuota ihanaa pikku rakasta. Vaikka hän on jo kova menemään joka suuntaan ja liikkuu koko ajan, on hän vielä ihan vauva kuitenkin.

Viimeisen parin viikon aikana tukea vasten kävelyyn on tullut tosi paljon varmuutta, tai siis nyt hän ei enää juurikaan tarvitse tukea fyysisesti, vaan se on sellainen henkinen varmistus – tuntuu turvallisemmalta kävellä, kun pitää pikkuisen kädestä vielä kiinni siihen kuitenkaan nojaamatta. Sohvia ja pöytiä vasten hän kävelee jo tosi reippaasti, eikä ole pahemmin kaatuillutkaan onneksi. Kävely sujuu hyvin myös kengät jalassa ulkona, tai vaikka Ikeassa, niinkuin tällä viikolla.

Hän seisoo edelleen huomaamattaan ilman tukea pitkiäkin aikoja, mutta jos hän huomaa sen itse, hän tarttuu heti kiinni jostain, tai pyllähtää istumaan. Eli kuten myös kävelyssä, hän kaipaa seisomisessakin enemmän sitä henkistä tukea, ettei tarvitse jännittää. Taidot riittäisi, mutta uskallus ei ihan vielä, eikä tarvitsekaan. Hän on jo nyt niin liikkuvainen touhutyyppi, että voin vaan hikikarpalot otsalla kuvitella millaista meininki on sitten kun hän uskaltaa liikkua täysin ilman tukea. Sitä odotellessa.

Pari viikkoa sitten opittu ”äitä” on jäänyt pysyvästi sanavarastoon, ja sitä toistellaan aina kun halutaan äidin luo. Lisäksi hänellä on selkeä matkimisvaihe päällä, eli hän yrittää matkia melkein kaikkia helppoja sanoja mitä hänelle toistellaan. Suusta on kuulunut moneen kertaan ainakin ”pappa”, ”isi” ja ”vauva”. Aamuisin kun Otto lähtee viemään tyttöjä, sanotaan ”heippa isi” ja tyyppi jää eteisen ovelle seisomaan ja hokemaan ”ishiii, ishiii, ishiiii”. Päristely, kielen naksauttelu ja erilaisten tavujen toistelut ovat kovassa huudossa. Nännännää, tättättäää, pappappaa, mammammaa, mummummuu ja nonnonnoo ovat ainakin sellaisia joita hän jokeltelee koko ajan.

Öisin hän syö edelleen ihan yhtä usein kuin ennenkin eli sen 3-5 kertaa, mutta nukkuu nykyään puolet yöstä omassa sängyssä, ja unet kestävät 20-08. Hän on hyvä nukkumaan eikä herää mihinkään ääniin tai siihen kun nostan hänet imetyksen jälkeen omaan sänkyyn, vaan kääntää tyytyväisenä kylkeä ja jatkaa unia siellä. Siitä ollaan oltu tosi iloisia, ja tuntuu hassulta kun iltaisin on nykyään niin ”paljon” omaa aikaa, kun kaikki lapset menevät aina kahdeksalta arkena nukkumaan.

 Eniten hän tykkää tällä hetkellä seistä ikkunassa katselemassa ulos, tai sitten leikkiä isompien tyttöjen kanssa duploilla portaiden alla. Siellä hyvä leikki voi kestää vaikka kuinka pitkään. Näitäkin suurempi lemppari on kuitenkin kukkuu-leikki verhoilla, tai harsolla tai ihan millä vaan. Hän menee piiloon, ja tempaisee verhon/harson pois edestään, ja äidin tai isin pitää kiljaista ”kukkuu”. Se saa aina kaikkein suurimmat kikatukset aikaiseksi, ihan koko perheeltä.

Pukemisesta hän ei tykkää ollenkaan, mutta muuten meillä tuntuu olevan melko seesteinen vaihe ja sellainen ”kaikki on kivaa meininki” minityypillä. Aika kiva vaihe tämä, nautitaan tästä niin kauan kuin tätä kestää!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn liiton kanssa, ja se on osa Suomi 100 -juhlavuoden Made by Finland -kampanjaa. Kampanjan myötä pääsin testaamaan Lääkärikeskus Aavan Elämäntapakoordinaattorin etävastaanottoa, joka on täysin uudenlainen hyvinvointipalvelu Aavan Hyvinvointi- ja Urheiluklinikalla. Made by Finland -kampanjassa nostetaan esiin suomalaisen työn tekijöitä Suomi 100 -juhlavuoden hengessä, rohkaistaan tuntemaan ylpeyttä monimuotoista suomalaista työtä kohtaan ja kerrotaan, millaisella työllä suomalaista hyvinvointia rakennetaan.

Pari viikkoa sitten mulle soitti elämäntapakoordinaattori Päivi Sotkas Lääkärikeskus Aavasta, jonka kanssa olin sopinut ajan etävastaanotolle. Mun ei tarvinnut siis mennä mihinkään, vaan oman kodin rauhasta, mukavat pyjamahousut jalassa ja kahvikuppi kädessä, rupattelin hänen kanssaan ihan rauhassa. Puhelun aikana käytiin läpi oikeastaan mun koko tämänhetkinen elämäntilanteeni, ja tarkasteltiin sitä eri näkökulmista.

Mikä on elämäntapakoordinaattori

Elämäntapakoordinaattorin etävastaanotolla kartoitetaan asiakkaan koko elämäntilanne ja lähdetään miettimään konkreettisia asioita, joilla hyvinvointia ja terveyttä voi edistää. Elämäntapakoordinaattorin puhelinvastaanoton avulla asiakas saa monipuolisen alkukartoituksen omasta terveydentilastaan. Kartoituksen avulla on helpompi kokonaisvaltaisesti ymmärtää paremmin omaa terveydentilaa, sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Vastaanoton jälkeen elämäntapakoordinaattori tekee asiakkaalle henkilökohtaisen tulos- ja tavoitekortin, joka auttaa mahdollisessa elämänmuutoksessa eteenpäin. Elämäntapakoordinaattorina toimivat hyvinvointivalmennukseen perehtyneet terveyden- ja sairaanhoitajat Lääkärikeskus Aavassa.

Kartoituksessa käydään läpi liikuntatottumuksia ja liikunnan määrää, ruokailutottumuksia, unen määrää ja yleistä mielentilaa. Kartoituksen jälkeen pohditaan yhdessä elämäntapakoordinaattorin kanssa konkreettisia juttuja, joilla sitä omaa kuntoa ja vointia voi lähteä parantamaan. Pikkuhiljaa pienistä jutuista syntyy se pysyvä elämänmuutos, eikä niin että yrittää kerralla laittaa kaiken uusiksi. Lääkärikeskus Aavassa ollaan todettu, että suurin osa ihmisistä tietää kyllä terveellisistä elämäntavoista ja suosituksista, mutta ei vaan saa aikaiseksi noudattaa niitä, tai ei tiedä mistä aloittaisi. Juuri tähän ongelmaan pureutuu elämäntapakoordinaattori.

Elämäntavat syynissä

Me juteltiin puhelun aikana läpi kaikki nämä asiat, ja Päivin kanssa tultiin siihen tulokseen että mun personal trainerin kanssa tekemät ruokavalio ja liikuntaohjelma, ovat tismalleen oikeat mulle, ja mä syön todella terveellisesti ja hyvin, täysin suositusten mukaan. Käytiin läpi kaikki ruokavalion osa-alueet todella perusteellisesti. Siitä juteltiin myös, kuinka imettäessä on tärkeää että syö ja juo tarpeeksi. Satunnainen herkuttelukaan ei todellakaan ole pahitteeksi, vaan se on enemmän kuin ok.

Eniten juteltiin unesta, ja siitä saanko nykyisessä arjessa tarpeeksi levättyä. Omasta mielestäni jaksan tällä hetkellä tosi hyvin, siitä huolimatta että vauvan kanssa yöuni on edelleen melko katkonaista. Mutta sovittiin, että kiinnitän vielä pikkuisen enemmän huomiota siihen että saisin niin paljon unta, kuin pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Päivin kanssa tultiin siihen tulokseen, että minä en siis tarvitse minkäänlaista muutosta, ja mun tavoitekorttikin jäi tyhjäksi. Oli ihan uskomattoman mahtavaa kuulla että olen saanut elämäntavat siihen kuntoon, että niitä ei tarvitse viilata parempaan suuntaan, vaan nykytyyli on niin hyvä että sillä voisi jatkaa hamaan tulevaisuuteen asti. En olisi välttämättä uskonut vielä viisi vuotta sitten, että joskus mä elän täysin suositusten mukaan ja se tuntuu hyvältä. Silloin en ollut osannut vielä ottaa säännöllistä liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota osaksi elämää.

Kohti pysyvää muutosta pikkuhiljaa

Kuten elämäntapakoordinaattorikin korostaa, pysyvä muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Myös mä olen yksi juttu kerrallaan pyrkinyt kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia näiden vuosien aikana. Mikään haaste, dieetti tai herkkulakko ei ole koskaan ollut mulle kestävä ratkaisu, vaan ainoastaan hetkellinen juttu. Ne pienet konkreettiset muutokset: kävely bussin sijaan, sokeriton granola myslin tilalta, ja maustamaton luonnonjugurtti makujugurtin sijaan. Ne on juuri niitä valintoja, joilla olen lisännyt kokonaisvaltaista hyvinvointia helposti yksi askel kerrallaan.

Puhelun alkaessa en oikein tiennyt vielä mitä sellainen etävastaanotto ja kartoitus pitäisi sisällään, eikä mulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. Puhelun aikana kävi kuitenkin selväksi että tämä olisi juuri sellainen palvelu, jota suosittelisin mun äidille. Ja lopulta päädyin antamaan mun äidille hiusten värin ja leikkauksen lisäksi syntymäpäivälahjaksi ajan Päivin etävastaanotolle. Äidinkin aika on jo ollut, ja se herätti äidin kuulemma todella ajattelemaan. Blogia pitkään lukeneet tietävät äidin taustan ja vakavat sairaudet, ja hänelle nämä Päivin konkreettiset vinkit ja apu olivat korvaamattoman arvokkaita. Ollaan käyty todella hedelmällistä keskustelua äidin kanssa etävastaanoton jälkeen, ja uskon että nyt hänkin alkaa pikkuhiljaa kaiken jälkeen pyrkiä kohti hyvinvoivempaa arkea.

Mä suosittelen edullista ja helposti lähestyttävää elämäntapakoordinaattorin etävastaanottoa jokaiselle, joka tavoittelee pysyvästi terveempää elämää ja hyvinvointia. Etävastaanotolla voi olla suuri merkitys muutoksessa onnistumisessa.

Lääkärikeskus Aava mukana Made by Finland Suomi 100-juhlavuoden kampanjassa

Itsenäisen Suomen hyvinvointi on rakennettu työllä ja työ rakentaa meidän yhteiskuntamme hyvinvointia myös seuraavat sata vuotta. Suomalaisen Työn Liitto haluaa muistuttaa meitä suomalaisia siitä, että työ tuo hyvinvointia sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle. On tärkeää osata tunnistaa tämän päivän suomalaisen työn menestystekijät ja voida tuntea aitoa ylpeyttä suomalaista työtä kohtaan. Me suomalaiset ollaan usein melko vaatimattomia omia saavutuksiamme kohtaan, ja tämä kampanja haluaakin rikkoa sitä perinnettä, ja nostaa esiin mahtavia suomalaisia yrityksiä ja suomalaisen työn tekijöitä.

Lääkärikeskus Aava on merkittävä pilari suomalaisen työn kannalta, sillä se työllistää yli 400 omaa työntekijää, sekä yli 800 ammatinharjoittajaa, kuten lääkäriä. Aava toimii myös yli 80 000 suomalaisen työterveyshuoltona, eli sillä on todella suuri merkitys suomalaisen työn teossa.

Ihanaa torstaita kaikille <3

Me ollaan lähdössä tämän vuoden aikana vielä rantalomalle, mutta ei olla päätetty että M-I-N-N-E vieläkään. Ei vaan kertakaikkiaan osata valita valtavan tarjonnan joukosta, eikä olla siis päätetty varmuudella vielä edes kohdetta, saati sitten hotellia. Nyt siis vastaanotamme todella mielellään sekä kohde- että hotellisuosituksia matkakohteista, joissa olisi mukavan lämmintä näin syys-talviaikaan, ja joihin olisi sopiva lentoaika eli ei yli kuutta tuntia. Se on kuopuksen ensimmäinen lento, ja halutaan tällä tavalla mukavasti mennä sieltä mistä aita on matalin.

Ollaan palloteltu useampia eri kohteita, lähinnä nyt Kanariansaaria ja Arabiemiirikuntia, eli Dubaita ja Abu Dhabia. Kanariansaaria tuntuu olevan ainakin miljoona, no ei nyt oikeasti mutta monta niitä kyllä. Ja eri saarilla kohteita vaikka kuinka paljon erilaisia. Tuntuu että on vaikeaa keksiä mikä niiden kaikkien joukosta olisi juuri se meille sopiva. Joissain on vähän lämpimämpää kuin toisissa, ja joissain taas enemmän aktiviteetteja, shoppailua tai puhtaampia rantoja. Me kaivataan oikeastaan lähinnä sellaista rentouttavaa ranta-/uima-allaslomaa, mahdollista puolihoitoa tai all inclusivea ja ihan vaan aurinkoa.

Meillä on se etu että pystytään matkustamaan off-season aikaan, eli joka puolella mihin ollaan katsottu on ollut oikein hyvin tilaa vielä myös meidän viisihenkiselle perheelle, vaikka tätä vuotta ei kovin paljoa olekaan enää jäljellä. Ja tietty mahdutaan hyvin ihan perus kaksioonkin, kun mahdutaan myös laivan normihyttiin paremmin kuin hyvin. Mutta ei tilavampi huone/huoneistokaan olisi pahitteeksi jos sellaisia on tarjolla.

Me ollaan oltu vain kerran Etelän lomalla tyttöjen kanssa, ja silloin meidän hotelli oli niin täydellinen, että tuntuu vaikealta löytää yhtä kivaa tai sitä ylittävää. Parasta olisi jos hotellissa olisi lämmitetty lasten allas ja lapsille vesiliukumäki, tai useampia mäkiä. Ja jonkinlainen leikkikenttä hotellialueella olisi myös tosi jees. Tietty perus supermarketit ja jotain tekemistäkin olisi kivaa olla, mutta minkään shoppailumahdollisuuksien tms. perässä me ei olla. Nähtävyyksillä voidaan käydä, mutta eniten kaivataan vaan aurinkoa ja lämpöä.

Ollaan itse kallistumassa enemmän nyt noihin Kanariansaariin, ne tuntuvat helpommalta ja jotenkin siltä että sieltä saataisiin juuri sitä mitä tältä lomalta kaivataan. Dubai kiinnostaa kyllä tosi paljon, mutta ehkä ensi- tai sitä seuraavana vuonna saataisiin siitäkin enemmän irti kuin nyt, jos tavoitteena on mahdollisimman iisi loma. Mutta jos ootte olleet siellä ja saaneet tosi hyviä kokemuksia niin kertokaa ihmeessä niitäkin, mitään ei olla lyöty vielä lukkoon!

Kiitos kaikille jotka jaksavat vinkkailla lemppari matkakohteita alkutalveen, ja jakaa omia kokemuksiaan <3