Takana on ihan mielettömän aurinkoinen viikonloppu, kesän voi oikein aistia jo jo! Puut on alkaneet vihertää joka puolella, mittari näytti parhaimmillaan 16 astetta, ja ensi viikollakin on lämmintä tiedossa. Meillä on ollut kyllä tosi kiva viikonloppu, sillä tänä viikonloppuna ollaan:

..Grillattu Oton perheen luona Kauniaisissa. Syötiin kevään ekat grillivihannekset, pihviä, juustoa ja jälkkäriksi tietenkin jäätelöä. Ai että mä olin kaivannut grilliruokaa! Ensi viikolla on kyllä pakko grillata itsekin ekaa kertaa tälle keväälle.

..Metsästetty esikoisen eskarikaverille jättisaippuakuplia synttärilahjaksi. Onneksi lopulta löytyi tosi hyvät, niin hyvät että taidetaan ostaa kotiin vielä samanlaiset.

..Ihmetelty yhdessä taaperon kanssa hiekkaa puistossa. Hän siis istui elämänsä ensimmäistä kertaa ilman hanskoja hiekkalaatikolle, ja sen jälkeen häntä ei olisi saanut siitä pois millään. Edes kestosuosikki kii-kaa ei kiinnostanut, kun hän vaan rakasti koskea hiekkaan paljailla sormilla. Hän siirteli hiekkaa ämpäriin ja pois ämpäristä, ja lapioi niin varmoilla otteilla. Keinumaan ei ehditty sillä reissulla, sillä hän ei hievahtanut milliäkään hiekkalaatikolta.

..Syöty kesän ensimmäiset jäätelöt ulkona omalla terassilla ihanassa ilta-auringossa. Tänä viikonloppuna on tosissaan herkuteltu, mutta joskus se on ihan paikallaan.

..Katsottu lasten kanssa aamulla meidän sängyssä piirrettyjä lämpimän peiton alla. Telkkari makkarissa ei ole ollut meillä kovinkaan kovassa käytössä sen jälkeen kun se sinne laitettiin. Oikeastaan me ei muisteta sen olemassaoloa edes joka viikko, tai kuukausi. Se, että on tämä mahdollisuus vaan pötkötellä tyynykasassa rakkaiden kanssa joskus ja katsoa piirrettyjä siellä, on kuitenkin aivan ihanaa.

..Hämmästelty taaperon uusia sanoja ja lauseita, sekä hänen ihanan elehtiviä käsiään. Kun hän esimerkiksi sanoo ”kiipee” hän tekee samalla käsillään kiipeävää liikettä, se on vaan niin suloista. Monet muutkin asiat hän elehtii sanoessaan, ja on keksinyt tämän jutun ihan itse. En ole huomannut että muut meidän perheessä tekisivät samaa, ja siksi tämä tuntuu niin söpöltä ja hassulta ja ihanalta.

..Tajuttu että ensi viikollahan on helatorstai – jälleen kiva koko perheen ekstra vapaapäivä keskellä viikkoa. En pistä ollenkaan pahitteeksi. Silloin voisi keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä, tai sitten ottaa vaan ihan rennosti ja lähteä vaikka pitkälle lenkille.

 

Ihana viikonloppu parhaassa seurassa, ja mahtava ja jännittävä uusi viikko edessä. Toukokuu on alkanut hienosti, ja voi vain toivoa että nämä upeat säät ja meiningit jatkuvat koko kesän! Ihanaa ensi viikkoa tyypit!

PS: Ensi viikolla blogi täyttää seitsemän vuotta, mun oma ekaluokkalainen <3 Pysykää siis kuulolla, sillä jotain kivaa on luvassa!

*Salon Pepe Åhman on blogini pitkäaikainen yhteistyökumppani, ja hiukset on freesattu bloginäkyvyyttä vastaan. Postaus sisältää myös bloginäkyvyyttä vastaan saatuja tuotteita. 

Hiusten värjääminen pastellivioletiksi oli paras tukkapäätös mitä olen pariin vuoteen tehnyt. Violetti tukka on tuntunut niin omalta, ja jotenkin mulla on paljon itsevarmempi ja ”oma itseni” olo sen kanssa. Se on vaan niin mun juttu! Osittain se johtuu hiusten väristä, ja osittain pituudesta. Pitkä tukka tuntuu enemmän multa, kuin lyhyt, ja violetti väri on vaan niin hauska. Jälkeenpäin tuntuu pöntöltä, että koskaan edes luovuin violetista vuonna 2016, mutta tehty mikä tehty. Alkuraskaudessa se ruskea väri, jolle ei tarvinnut tehdä mitään, oli miljoona kertaa yksinkertaisempi, kuin jatkuvasti ylläpidettävä violetti. Siinä väsymyksessä, pahoinvoinnissa ja migreeneissä hiusten väri ei ollut ihan ekana mielessä.

Edellisestä kampaamokäynnistä oli vierähtänyt jo kolmisen kuukautta, joten oli aika käydä vähän päivittämässä tukkaa raikkaammaksi, ja kirkastamassa väriä. Suuntasin jälleen pastellivärien asiantuntijalle, eli Mikonkadun Salon Pepe Åhmanin Raisalle. Raisa tiesi heti mitä halusin, ja päästiin heti vauhtiin. Vähän intensiteettiä lisää väriin, mutta ei kuitenkaan tummempaa. Niin violettia kuin pastellisen vaaleana saa.

Raidoitettiin tyveä vaaleammaksi, ja sen jälkeen värjättiin hiukset Pravana Pastels Luscious Lavender -suoravärillä, jonka sävy on ihana ja just täydellinen. Prosessissa oli tietysti mukana myös Olaplex-hoito, jota ilman en uskaltaisi tehdä tukalleni enää mitään. Kolmen kuukauden aikana mun oma tukka on kasvanut useamman sentin, ja pidennysten ansiosta olen voinut vähentää omien karvojeni jatkuvaa muotoilua, kun ne sulautuvat pidennysten sekaan.

Mulla on edelleen käytössä BP-Hair Multiway-pidennykset, jotka helmikuussa sain. Ne ovat siis joko teipeillä tai klipseillä kiinnitettävät, laadukkaat pidennykset, joista kirjoitin pidemmästi edellisessä pastellitukkapostauksessa. Olen ollut näihin todella tyytyväinen, ja ne ovat edelleen kuin uudet kahden sävytyksen jälkeen. Eivät takkuunnu, kiiltävät ja on helpot muotoilla. Violetti väri on myös pysynyt niissä todella hyvin. Hoidan sekä pidennyksiä, että omia hiuksia BP-Hairin pidennyksille ja pastellivärille sopivilla kotihoitotuotteilla, eli BPcare Platinum Shampoolla ja Maskilla, sekä BPcare Luxury Dropseilla.

Olen tutustunut nimenomaan Salon Pepe Åhmanilla Living Proof-tuotesarjaan, josta on tullut hiusten muotoilussa mun ehdottomia lemppareita. Living Proofin tuotteissa ei ole liian vahvoja tuoksuja mun nenälle, ja ne pitävät tukan ojennuksessa tilanteessa kuin tilanteessa. Uskotteko jos kerron, että ekalla kampaamokäynnillä Raisan tekemät laineet pidennyksiin pysyivät niissä VIISI viikkoa melkein päivittäisestä käytöstä huolimatta? Pohjalla laineissa oli Living Proofin Prime Style Extender -pohjustustuote, sekä Living Proof Flex Shaping Hairspray, joka on super hienojakoista ja muotoiltavaa hiuslakkaa, jolla saan esimerkiksi imetysajan hiusten lähdön jäljiltä kasvaneet babyhiukset loistavasti kuriin.

Living Proof kuvailee tuotteitaan ja tiimiään ongelmanratkaisijoiksi, ja siihen voin todellakin yhtyä. Tuotteilla on helppoa ratkoa sellaisia ongelmia, joita helposti mulle tulee hiuksia laittaessa. Babyhiukset, sähköisyys, lässähtäminen ja kampauksen pysymättömyys, check! Living Proofin Flex ja Prime poistavat ainakin multa ne kaikki. Viimeistelen hiukset Living Proofin Control Hairspraylla, ja silloin kun en ehdi suihkuun, mun tukan pelastaa Living Proof Perfect Hair Day  dry shampoo, joka on Allurenkin palkitsema loistava kuivashampoo. Se poistaa öljyä, hikeä ja tunkkaisuutta hiuksista todella tehokkaasti, ja antaa volyymia. Loistava ratkaisu kiireisiin aamuihin.

ALEKOODI SALON PEPE ÅHMANILLE LIVING PROOF-TUOTTEISTA JA OLAPLEXISTA:

Mulla on tällä kertaa teille ei yksi vaan kaksi mahtavaa alea tarjolla, ja vieläpä kesäkuun loppuun asti. Eli jos on tulossa polttareita, kesähäitä, ylppäreitä tai mitä vaan, niin nyt kannattaa lukea tarkasti. OLAPLEX: Nyt saatte Olaplex-käsittelyn hiusten värin ja leikkauksen yhteydessä hintaan 10€ Salon Pepe Åhmaneissa (normaalisti 35€), eli jos aiemmin on tuntunut liian suurelta tuo Olaplexin hinta käytettäväksi palvelun yhteydessä, niin nyt kannattaa kokeilla kuinka suuren eron se tekee käsittelyyn. Mä olen aika varma, että sen jälkeen ei enää koskaan tee mieli käsitellä hiuksia ilman sitä. LIVING PROOF: Saatte myös 20% alennusta Living Proofin tuotteista Salon Pepe Åhmanin kampaamoissa kesäkuun loppuun asti. Molemmat alennukset saatte mainitsemalla lukeneenne alennuksesta täältä mun blogista. Ajanvaraukseen pääsette suoraan TÄSTÄ.

Mä olen niin fiiliksissä tästä tukasta jälleen, ihanaa kun se on taas raikas ja kirkas! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kuten ehkä meidän perheen tarinan alusta voi päätellä, mä olen aika spontaani ihminen. Olen sellainen tyyppi, joka pyrkii sopeutumaan kaikkiin tilanteisiin, ja ottaa kortit vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Uskon sen olevan seurausta siitä, että olen kokenut monia asioita, joille en ole itse voinut mitään, mutta niillä on ollut suuri vaikutus mun elämään, yhtenä esimerkkinä äidin vakava sairastuminen. Voisinkin korjata tuota alun lausetta niin, että pyrin sopeutumaan ja tiedostan elämän arvaamattomuuden, nykyään.

Kyllä mä kävin teinivuosina läpi sen vaiheen, kun äidin sairastumista oli vaikea hyväksyä, ja se tuntui epäreilulta. ”Miksi juuri minun äiti, miksi juuri minä”. Silloin teki mieli lannistua, lopettaa kaikki, ajatella että ei mistään tule mitään ja kaikki on varmasti ihan paskaa nyt ja aina, eikä mulle voi tapahtua mitään hyvää. Onneksi tajusin nousta ylös ennen kuin oli liian myöhäistä. Sain kuin sainkin yo-lakin kouraan,  ja lähdin tavoittelemaan unelmiani Helsinkiin. Vaikka unelmat vaihtuivat hyvin nopeasti aivan toisiin, ei sillä ole mitään väliä. Tärkeintä on se että en lyhistynyt ja luovuttanut, vaan pyrin eteenpäin ja avasin sydämeni kaikelle sille hyvälle, mitä elämässä voi tulla eteen kaiken odottamattoman ja ikävän lisäksi.

Elämässä on paljon sellaista, mitä ei voi hallita, ja sitten on se oma suhtautuminen, jota taas voi hallita ainakin jossain määrin. Esimerkiksi tullessani raskaaksi reilut seitsemän vuotta sitten, mulla ei aluksi ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä mitä olin edes tekemässä. Olin ihan pihalla. Me päätettiin kuitenkin yhdessä, että raskaus on hyvä juttu, ja me haluttiin tarjota vauvalle niin hyvä koti ja perhe kuin meidän vain oli mahdollista. Sitten me vaan yritettiin parhaamme yhdessä, ja siitä huolimatta, että tilastojen perusteella meillä olisi minimituloisina nuorina vasta tavanneina vanhempina voinut olla katastrofin ainekset ilmassa, me uhmattiin niitä, ja tässä me nyt ollaan seitsemän vuotta myöhemmin.

Kun jotain odottamatonta tapahtuu, pyrin ratkaisukeskeisyyteen. Pyrin parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun, mitä uskon voivani saavuttaa niillä resursseilla joita mulla on sillä hetkellä käytettävissä. Se on kantanut tähän asti ihan hyvin elämässä, vaikka toki mukana on ollut varmasti myös paljon hyvää onnea. En ole kuitenkaan koskaan haaveillut lottovoitosta, tai siitä että taivaasta tippuisi joku mahtava ratkaisu mun kaikkiin ongelmiin, koska harvallepa niin käy. Hyvään onneen ei koskaan voi luottaa etukäteen, mutta saamastaan onnesta voi olla kiitollinen jälkeenpäin. Siispä olen vaan pyrkinyt eteen ja ylös, niin ylös kuin pääsen.

Spontaanius ja sopeutuvaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mulla olisi unelmia tai haaveita, tai tavoitteita. On mulla, paljonkin. Mulla on jopa ihan pähkähulluja, järjettömän suuria unelmia, jotka eivät välttämättä koskaan toteudu. Mä en pety jos mun unelmat eivät toteudu, sillä yleensä toteutumattomien unelmien tilalle tulee jotain vähintään yhtä siistiä, mistä ei vaan osannut etukäteen haaveilla. Ja vaikka ei tulisikaan, se ei tarkoita, etteikö joskus vielä voisi tulla. Siksi en koe esimerkiksi mitään viisivuotissuunnitelmaa mun jutuksi, koska uskon, että jos ainoastaan tavoittelisin niitä asioita, joita tällä hetkellä toivon saavuttavani, voisi jotain ihanaa ja tärkeää mennä ohi.

En halua asettaa itselleni tiukkoja aikaraameja haaveideni suhteen, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. En halua elää vain tavoitteisiin pyrkien, vaan haluan elää hetkessä. Määrätietoisuus on todella hieno piirre ihmisessä, kunhan sen takia ei unohda elää. Tavoitteet ja hetkessä eläminen eivät tietenkään sulje toisiaan pois, enkä sano että määrätietoinen pyrkiminen tavoitteita kohti olisi huono asia. Kaikkea ei kuitenkaan kannata ehkä laittaa yhden kortin varaan.

Klisee ”do more of what makes you happy” on mun mielestä ihan totta. Enemmän kuin asioiden tavoitteluun, keskityn tekemään niitä asioita, jotka tekevät musta onnellisen, ja joiden tekemisestä tykkään. Jos kaikkien arkivelvollisuuksien, kuten pyykinpesun, imuroinnin tai ruokaostosten ulkopuolisen ajan käyttää niihin asioihin mistä pitää, en usko että voi mennä kovin pieleen. Ja ne arkivelvollisuudetkin voi tehdä itselle mahdollisimman mukavalla tavalla.

Mä voin myöntää, että mulle on ollut tosi pitkä matka uskaltaa olla täysillä onnellinen. Ehkä menneisyyden takia on kestänyt pitkään tajuta se, että suurin osa ihmisistä elää kuitenkin pitkän elämän ja että elämän ei automaattisesti kuulu olla välttämättä pelkkää vastoinkäymisistä selviämistä, sairauksia ja menetyksiä. Että elämä ihan oikeasti voi ja saa olla mukavaa ja että on olemassa esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät ole koskaan menettäneet ketään, tai kohdanneet vakavaa sairautta läheltä, ennen kuin omat vanhemmat kuolevat vanhuuteen.

Mua vieläkin vähän pelottaa, kun sanon ääneen että olen onnellinen, aina siellä takaraivossa on se pieni pelko, että entä jos jotain tapahtuu, koska olen liian onnellinen. Mutta totuus on, että se että olisin nyt onneton, ei tekisi yhdestäkään tulevasta vaikeudesta helpompaa kestää. Eikä ne vaikeudet osaa lukea mun ajatuksia. Ei kukaan sairastu tai kuole siksi koska on liian onnellinen.

Huh, tällaisia mietteitä tähän iltaan. Näin käy kun juttelee viikon sisällä useaan kertaan syvällisiä ystävien kanssa, ja ajatukset jäävät päähän pyörimään. Onneksi on tämä blogi, johon voi tyhjentää ajatuksensa. Ja nyt mä haluaisin kuulla teidän ajatuksia! Onnesta, unelmista, suunnitelmista, vastoinkäymisistä, kaikesta. Te ootte ihania ja mahtavia <3

Kirjoitin Vauvan toimiva vaatekaappi helposti -postauksen talvella, ja nyt on tullut aika julkaista jatko-osa, eli Taaperon vaatekaappi. Tänään siis esittelyssä meidän taaperon sisävaatevalikoima melkein kokonaisuudessaan, kuvista puuttuu parit pöksyt ja pari paitaa, jotka olivat joko päällä tai pesussa kuvienottohetkellä. Vauvan vaatekaappi-postauksessa esittelin vaatteet jotka olivat käytössä n. 6-12kk iässä, eli meillä n. kokoja 68-80. Tässä postauksessa esittelen vaatteita, jotka on otettu käyttöön tänä keväänä, ja ovat luultavasti käytössä koko vuoden, ainakin suurin osa. Nyt meillä on käytössä vaatteesta riippuen 74-92 -koot, mutta suurimmaksi osaksi kokoja 8o ja 86, tai 80/86. Mitoitus vaihtelee tosi paljon eri vaatevalmistajien välillä, ja siksi käytössä on näinkin suuri valikoima eri kokoja.

Nythän on kesä ihan tuloillaan, ja meiltä puuttuu myös muutama hellevaate vielä, joita pitää ostaa Kreikan matkaa varten. Listalla on ainakin farkkushortsit, parit ohutta kangasta olevat shortsit/housut ja pitkähihaiset paidat, sekä uv-puku tai pari. Kreikassa tulee olemaan lähemmäs 30 astetta lämmintä hyvin suurella todennäköisyydellä, joten on tärkeää että iho on hyvin suojattu, mutta ei kuitenkaan tule liian kuuma. Hellevaatteista voisin tehdä ihan oman jutun sitten kun ne ovat ajankohtaiset, mutta keskitytäänpä nyt ihan tähän arkivaatekaappiin. Hei ja niin, yökkäreitähän meillä on sisävaatteina toki myös, sekä  sukkia ja sukkahousuja, jotka nyt puuttuvat näistä kuvista. 

Toimiva kokonaisuus yhteensopivilla väreillä ja kuoseilla

Viimeksi kirjoitin paljon siitä, miten aloitin toimivan vaatekaapin rakentamisen: kuosiövereiden tilalle yksiväristä, ja yhteen mietittyjä värejä. Helppo yhdisteltävyys on tärkeä juttu, ja aina vaateostoksia tehdessäni mietin jo olemassaolevia vaatteita, ja katson ostokseni niin, että ne sopivat yhteen. Edellisessä postauksessa vaatevalikoima oli melko tummasävyinen, ja siellä oli paljon murrettuja värejä. Näin kesää kohti mentäessä murretut sävyt on kyllä edelleen pop, mutta niiden kaveriksi on tullut paljon keltaista, vaaleanpunaista ja vaaleansinistä.

Toimivan vaatekaapin pohjana on mun mielestä selkeät basic-vaatekappaleet. Mustat ja harmaat basic-leggarit, harmaa basic-body, yksiväriset pitkähihaiset paidat ja t-paidat, sekä yksiväriset hupparit. Kuosit mietin niin, että sopivat sitten yksiväristen vaatteiden sävymaailmoihin hyvin. Alaosissa suosin tummia värejä aina paitsi helteellä, koska sitten ei tarvitse miettiä esim polvien tahriintumista. Osaan kyllä tahranpoiston hyvin, ja aina olen saanut tahrat pois tarvittaessa, mutta se niiden syynääminen pyykkien joukosta on sen verran aikaavievää, että säästän monta tahranpoistominuuttia suosimalla tummia alaosia. Yläosiinkin tulee tahroja, ja usein vielä enemmän kuin alaosiin, ja käytänkin oman tahranpoisto-energiani niihin. Kaikki vaatteet on meillä käytettäväksi tarkoitettu, enkä koskaan käske lapsia varomaan vaatteitaan, tai kiellä tekemästä jotain vaatteiden takia.

Vaatteiden määrä:

5kpl pitkähihaisia bodyja

13kpl housuja tai leggingssejä (2/13 puuttuu kuvasta)

6kpl pitkähihaisia paitoja (1/6 puuttuu kuvasta)

8kpl lyhythihaisia paitoja (1/8 puuttuu kuvasta)

2 jumpsuitia

2 hupparia

4 collegea

4 neuletta/neuletakkia

11 mekkoa

2 shortsihaalaria

1 haalarihousut

*Kuvissa näkyvistä 58 vaatteesta 8 kpl on saatu blogin kautta. 

Hupparit, colleget ja neuleet:

Moni edellisen postauksen lukenut varmasti huomaa, että huppareiden ja collegepaitojen määrä on lisääntynyt ihan huimasti vauvanvaatepostauksesta. Tämä johtuu siitä, että talviaikaan vauva on helpointa pukea aina vaan sisävaatekertaan, ja sen päälle sitten villahaalari ja ulkovaatteet. Meillä ei siis ollut oikeastikaan käytössä talvella juuri ollenkaan huppareita tai collegeita, kun taas taaperon kanssa keväällä ne on todella monikäyttöisiä, ja joka päivä päällä.

Paksummat paidat ja hupparit on tärkeä osa vaatekaappia, ja ne on käteviä niin kaupunkitakin alle, kuin haalarin allekin. Haalarin alle me puetaan aina college, kun taas bomber-takin kanssa hupparit menevät tosi hyvin, kun huppu ei jää jumiin minnekään. Neuletakit on mekkojen kanssa kivoja.

Pidemmän malliset basic-hupparit on musta tosi hyviä, ne suojaavat selkää ja pyllyäkin, vaikka housut vähän valuisi, haha. Collegehaalarit on edelleen käytössä esim. automatkoilla, mutta alkavat varmasti viimeistään kesällä jäädä pieneksi. Pantterihaalari on ollut käytössä viime kesästä asti, eli pian vuoden verran. Kaksoiskoot ja käännettävät resorit = pure love.

T-paidat, bodyt ja pitkähihaiset paidat:

Pitkähihaisia mä en oo juurikaan ostanut tänä keväänä, eli ne ovat kaikki ostettu jo talviaikaan, ja valmiiksi koossa 80 pienellä kasvunvaralla. Kaikki ovat sopivia edelleen, ja käytössä. Bodyja en varmasti ostakaan enää, sillä taaperon kanssa paidat on kätevimpiä. Ulkoillessa body on kuitenkin kiva, niin pysyy selkä piilossa ja on lämmin tunne ihoa vasten.

Lyhythihaiset t-paidat ja topit on todella monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä vaatteita, sillä niitä voi käyttää silloinkin kun kasvunvaraa on reippaasti. Pallokalapaidasta kirjoitinkin enemmän TÄÄLLÄ, se yksi ja sama paita on siis ollut meillä käytössä 1-5 vuotiailla, vuodesta 2013 alkaen taukoamatta.  Eli mun vinkki teeppojen suhteen on, että osta vaan reilu koko, niin se voi mennä parikin vuotta jopa.

Alaosat:

Musta ja harmaa dominoivat alaosavalikoimaa, kuten kuvasta näkyy, mutta pari iloista ja vaaleaakin kappaletta on eksynyt joukkoon. Polvipaikkaleggarit on kaikki tosi reilua mitoitusta, ja vaikka ne ovat kokoa 74/80, niin ne on kaikista isoimpia housuja. Nuo kuvan raksileggarit on just jääneet käyttökelvottoman pieneksi, mutta meillä on toiset kokoa isommat käytössä, ne vaan sattuivat olemaan pesussa, niin kuvasin nuo vanhemmat mukaan että näkee sen kokonaisuuden. Olen niin ihastunut rastileggareihin edelleen vuoden jälkeen, että luulen että metsästän niitä jossain vielä seuraavassakin koossa. Niistä on tullut sellainen basic-vaatekappale, niin kuin harmaameleeratut polvipaikat ja mustat leggingssitkin on.

Nuo ”farkut” on unelmanpehmeää trikoota, ja myös tosi hyvät ja monikäyttöiset pökät. Aasihousut saatiin kummitädiltä lahjaksi, ja ne on aivan ihanat, mutta niitä en oikein osaa yhdistellä. Musta yläosa, tai aasicollege toki sopivat hyvin, mutta pitäisi keksiä jotain muutakin hauskaa.

Mekot & shortsihaalarit:

Mekkojen määrä on lisääntynyt sitä mukaa, kun taapero lakkasi konttaamasta ja alkoi kävelemään. Konttaajalle mekot ei mun mielestä ole kovin käteviä, ja siksi niitä ei meillä talvella juuri ollutkaan. Nyt on, ja ne on IHANIA! Näistä mekoista neljä on isosiskojen perintöä, ja itse asiassa satuin löytämään kolme niistä vasta vähän aikaa sitten, kun olin jo ostanut kesämekkoja. Voi olla että en olisi ostanut ihan näin monta mekkoa, jos olisin tiennyt niitä olevan myös jemmassa. Luulin antaneeni tai myyneeni eteenpäin kaikki tyttöjen vanhat mekot, ja yllätyinkin iloisesti kun löysin pienen aarrepussillisen siivotessani varastoa.

Shortsihaalarit on aivan ihania, ja tuo Monkind Berlinin sinappihaalari on ihanin vauvan tai taaperon vaate mitä mä oon koskaan ostanut. Se on väljä, viileä, pehmeä, kaunis ja maailman mukavin. En kestä, ja siis se, miten söpö voi taapero olla se päällään.

Siskoilta perityt vaatteet:

Koska meidän lapsilla on niin suuri ikäero keskenään, tai siis kahdella isommalla kuopukseen, ei meillä ole hirveästi tallessa vanhoja vaatteita. Muutamia herkkuja kuitenkin (onneksi) aikanaan säästin, vaikka en varmuudella tiennytkään että niille tulisi tarvetta. Ja yhden pussillisen vaatteita olin ilmeisesti vahingossa unohtanut, sillä en muista ainakaan säästäneeni niitä tarkoituksella. Löysin ihanan vaateyllärin varastosta, ja siellä olikin kaksi farkkumekkoa, ihana keltainen kukkatoppi, jäätelötoppi ja pitsikoristeinen paita, jotka ovat myös isompien vanhoja. Ihanaa kun saa käyttää myös vanhoja lemppareita uudelleen. Jaguarit, delfiinit ja pallokalat on mun ikisuosikkeja all over print -vaatteista.

Värit ja kuosit:

Tämänhetkistä vaatekaappia hallitsee perus mustien ja harmaiden vaatteiden lisäksi näkyvimmin ehkä keltainen. Mulla on ollut keltainen kausi aiemminkin n. viisi vuotta sitten, ja nyt se on tullut uudelleen. Kaikki keltainen ihastuttaa, mutta kaikkein eniten ihana murrettu sinapinkeltainen. Keltaista on helppo yhdistellä, ja se on niin ihanan raikas ja iloinen väri, joka sopii meidän minille super hyvin. Kuosejakin löytyy, mutta olen yrittänyt pitää kiinni omasta säännöstäni, että niitä saa olla maksimissaan se 1/3 osa kaapin sisällöstä.

Mä olen kokenut tämän valikoiman helposti yhdisteltäväksi, ja kaikki vaatteet on olleet kovassa käytössä, eikä hutiostoja ole tullut. Siskojen vanhat vaatteet tuovat ihanasti persoonallisuutta vaatevalikoimaan, kun ne on sellaisia joita ei enää mistään saa.

MUISTILISTA TAAPERON TOIMIVAN VAATEKAAPIN RAKENTAMISEEN:

• 1-2 neutraalia pääväriä, joita suurin osa vaatteista
• 3-4 tehosteväriä omien mieltymysten mukaan
• vähintään 2/3 yksivärisiä vaatteita & max. 1/3 printtivaatteita jotta helppo yhdisteltävyys säilyy
• Tuplakoot ja käännettävät resorit tai tuplanapit bodyissa pidentävät käyttöikää
• Pehmeät materiaalit, ei liian tiukkoja vyötärönauhoja tai kaula-aukkoja, joita on hankala pukea
• Bomberin alle menee hupparit, mutta haalarin alle mieluummin collegepaitoja tai neuleita
• Kesäksi kevyttä ja ohutta, mutta peittävää, jos suuntana on etelän aurinko. Esim pellavapaidat ja -housut voisivat olla aika ihanat!

Kyselin teiltä Instagram storiesissa toiveita tätä artikkelia koskien. Suurin osa teidän toiveista oli jo täytetty tekstissä, mutta pari kysymystä oli sellaisia, joihin halusin vastata tässä lopussa, kun ne eivät tulleet tuossa aiemmin kirjoitetussa tekstissä vielä esille. Eli tässä vielä vastaukset niihin kysymyksiin:

Mitä tapahtuu pieneksi jääneille vaatteille teillä? Mä jaan ne yleensä kolmeen eri paikkaan. Eli ekaksi annan sukulaisten ja kavereiden tsekata läpi ne vaatteet joita en säästä kuopukselle, tai jotka kuopukselta on jo jääneet pieneksi. Ihan kaikkea en säästä, koska ikäero on niin suuri, että vaatteita saa jemmata aina muutaman vuoden ennen kuin pääsevät taas kuopukselle käyttöön. Sukulaiset ja kaverit siis saavat ottaa mitä haluavat. Sen jälkeen laitan jäljelle jääneet vaatteet kirpparille myyntiin, ja ne jotka eivät mene kaupaksi mä lahjoitan Hope Ry:lle. Joskus jäljelle jää vielä reikäistä kampetta, harvoin, mutta kuitenkin aina joskus, ja ne mä laitan sitten kierrätykseen, eli vien esim H&M:lle keräyslaatikkoon, jossa niistä jalostetaan uutta materiaalia.

Mitä otatte huomioon kun ostatte vaatteita? Mulle tärkeintä on jo edellämainittujen juttujen lisäksi se, että vaatteella on läpinäkyvä ja eettinen tuotantoketju, vaate on turvallinen ja kemikaaliton, ja sen valmistuksessa on käytetty mahdollisimman kestävää ja laadukasta materiaalia. Suosin vaatteissa eettisiä ja ekologisia merkkejä. Kuopuksen vaatevalikoimassa on ihan muutama ketjuliikevaate, jotka on nekin isompien vanhoja. Isommilla on vähän kuopusta enemmän myös ketjuliikkeistä ostettuja vaatteita, koska he niin kovasti toivovat välillä esim. samaa paitaa joka kaverilla on tms. ja mielestäni heillä on oikeus ilmaista itseään ja omia mieltymyksiään vaatteilla, ihan siinä missä meillä aikuisillakin. En siis mitenkään välttele ketjuliikkeitä, vaan ostan kyllä niistäkin aina silloin tällöin. Silloin kun sattuu sopivasti, niin kiertelen myös kirpparilla, esim. käydessäni Ipanaisessa tsekkaan samalla kirppispuolen. Selaan myös FB-kirppiksiä, ja joskus teen niistä löytöjä.

Mitkä on teidän lempivaatemerkit lapsille? Mini Rodini on kestosuosikki hulluine kuoseineen. Sen lisäksi Tinycottons, I Dig Denim,  Bobo Choses, Papu, Monkind Berlin, Gugguu, Makia ja Adidas. Valkamalla ja Pono Designilla on kivoja headwrappeja & pipoja.

Tästä tuli ihan uskomaton maratonipostaus, mutta toivottavasti tykkäsitte! Musta on aina ihan huippua kirjoittaa ja kuvata näitä, koska siinä samalla tulee sitten käytyä se taaperon vaatekaappi kunnolla läpi, ja nähtyä kaikki kerralla kokonaisuutena, koska joskus omassa päässä se kuva siitä vaatekaapin sisällöstä on vähän erilainen, kuin mitä se sitten todellisuudessa on. Suosittelenkin siis kaikille, jotka haluavat rakentaa toimivan vaatekaapin, että levitätte ihan kaikki vaatteet kerralla esille, ja otatte vaikka kuvan. Näin on helppoa sitten ostoksilla vaan palata siihen kuvaan, ja tsekata, että kuinka monen vaatteen kanssa mahdollinen ostos sitten sopisi yhteen, vai sopiiko se joukkoon ollenkaan.

Noin! Ihanaa iltaa kaikille <3

Vappu alkaa olla paketissa tälle vuodelle, ja kivaa on ollut! Aika rauhallinen vappu meidän perheellä, eli juuri sellainen mitä kaivattiinkin. Toisena päivänä nautittiin upeasta aurinkoisesta säästä, ja toisena taas mahtavasta seurasta, joskin sisätiloissa. Molemmat päivät olivat tosi kivoja ja erilaisia, ja yhdessä niistä tuli ihana vappu!

Vappuaattona me suunnattiin Linnanmäelle. Olin aina kuullut urbaanilegendaa, kuinka Lintsille ei kannata vappuna lähteä, kun siellä on kuulemma aina ihan hirveä tungos. Ihmisiä kyllä oli, mutta laitteisiin ei silti ollut pitkiä jonoja. Lintsillä toimi eilen jonotukset tosi hienosti ja lapset kävivät vaikka kuinka monessa maksuttomassa laitteessa, ja sen lisäksi vielä ostettiin sellainen lippukombo, jolla he pääsivät yhteen laitteeseen ja saivat vielä narunvedot päälle. He halusivat käyttää laiteliput hepparatsastukseen, joka oli mun omakin lemppari aina pienenä Vekkulan lisäksi. Vekkulaahan ei enää ole, vaan tilalle on tullut uusi vähän saman tyyppinen paikka, eli Pellen talo, joka pitää kyllä tänä kesänä ehdottomasti tsekata vielä. Eilen me ei muistettu koko Pellen taloa, kun intoiltiin vaan hepparatsastuksesta lasten kanssa.

Niin reippaita tyyppejä! Kuopus kiskaisi hyvät päiväunet rattaissa, ja heräsi vasta reissun loppupuolella. Hän pääsi isin sylissä ekaa kertaa mukaan huvipuistolaitteeseen myös, eli rumpukaruselliin. Karusellissa pyöri yksi silminnähden tyytyväinen taapero, ja kaksi nauravaa tyttöä isänsä kanssa. Oli ihana katsella sitä iloa samalla kun toimin ratasvahtina kyydin ajan.

Lintsireissun jälkeen käytiin syömässä Classic American Dinerissa kaikessa rauhassa, ja tultiin sitten kotiin pitämään vielä pieni iltadisko vapun kunniaksi.

Tänään aamulla meidän hyvä ystäväpariskunta laittoi viestiä, että onko meillä suunnitelmia tälle päivälle, vai kiinnostaisiko extempore yhteinen vappupäivä. Ja meitähän tietysti kiinnosti, koska ei ollut tälle päivälle mitään ihmeellistä. Niin meille sitten pamahti aamupäivällä kylään neljä ihanaa kaveria lapsille, sekä heidän huipputyyppivanhemmat, ja vietettiin koko päivä yhdessä.

Syötiin lounaaksi nakkeja ja perunasalaattia, ja herkuteltiin niiden jälkeen munkeilla, macaronseilla ja juustokakulla. Lapset leikkivät ihan koko päivän yhdessä, ja me höpöteltiin ummet ja lammet kaikkea mahdollista. Välillä lapset kävivät pihalla puhaltelemassa saippuakuplia vesisateessa, ja sen jälkeen katsoivat vielä leffaa yhdessä. Ihan paras mahdollinen vappupäivä! Ystävät on kyllä kultaa, ja on suuri onni että meidän ympärillä on niin ihania ihmisiä.

Toivottavasti teilläkin on ollut hauska vappu, ja ihanaa toukokuun ensimmäistä kaikille! Tämähän on blogin synttärikuukausi, joten jotain spesiaalia luvassa tässä kuussa teille, kannattaa seurailla tiiviisti sekä täällä, että IG:ssä ja FB:ssä!