Juhlittiin tänään meidän 7-vuotiasta sukulaisten ja kummien kesken kotona, ja teemana oli koululaisen itse valitsemat emojit. Teema oli mun mielestä tosi hauska, mutta koristeiden kanssa sai hetken aikaa mietiskellä, että kuinka saa teemaa toteutettua ilman kaikkia mahdollisia emojiprintti-muoviastioita ja muita. Päädyin ostamaan emoji-servettejä, mutta muuten me askarreltiin koristeita itse ja toteutettiin teemaa lähinnä värimaailman kautta.

Leivoin itse synttärikakun, kuten yleensä aina leivon. Käytin samaa porkkanakakkureseptiä, jota olen käyttänyt 5-vuotiaan hirviösynttäreillä, ja 1-vuotiaan Winter Onederland -synttäreilläkin. Se on vaan niin herkullinen, ja osaan jo reseptin melkein ulkoa, niin se on helppo tehdäkin. Tällä kertaa lisäsin kakun päälle vielä keltaista sokerimassaa, ja punaisesta ja mustasta sokerimassasta tehdyt sydänsilmät ja suun. Tosi yksinkertainen koristelu, ja sain sen yllättävän ok:sti onnistumaan, vaikka etukäteen vähän jännitti. Sokerimassa ei kuulu mun vahvimpiin osaamisalueisiin leivonnassa, tämä taisi olla ehkä kolmas tai neljäs kerta kun sitä käytin. Mutta ihan hyvin se onnistui, ja sain kaulittua massan melko ohueksi.

Kakun lisäksi tarjolla oli voitaikinan päälle tehty tomaatti-mozzarella-piirakka, daim-mutakakkua, keksejä ja karkkeja. Aika simppelit tarjoilut, mutta enempää ei tarvittukaan. Ensin tein vielä kakkaemoji-keksejä pinterestistä löytämälläni amerikkalaisella reseptillä, mutta en tiedä mikä ihme meillä meni pieleen, kun keksit vaan lässähtivät ihan totaalisesti, eikä niistä todellakaan tullut kakkaemojin muotoisia. Hyviä kyllä olivat, mutta aivan litteitä lettuja. Päädyttiin siis syömään ne ihan keskenämme ja ostettiin juhlien keksit kaupasta.

Synttärisankari sai aivan ihania lahjoja, mm. Hello Ruby -sarjan tokan kirjan (hän rakasti ykkösosaa), Geomageja, ihanan Opi miten kaikki toimii -tietokirjan, josta voi oppia kaikkea mahdollista (esim. miten rahaa valmistetaan ja kaikkea muuta siistiä), Top Model -väritys- ja tarrakirjoja ja kyniä, Lol-pallon, So Slime DIY -limantekosetin, korvakorut, mukin & Lego Friendsejä & Unikitty-legoja muutaman paketin. Ihan mahtavia lahjoja kyllä, hän oli niin iloinen. Ihanaa kun kaikki lahjat olivat sellaisia, joista riittää iloa pitkäksi aikaa.

Me pukeuduttiin keltaiseen väriteeman mukaan, paitsi Otto, joka ei omista keltaisia vaatteita. Onneksi hän pelasti tilanteen hienolla kakkaemoji-naamarilla, jonka ansiosta meidän 1v7kk kuopus oppi sanomaan ”Isi on kakkaemoji!”. Varmasti tarpeellinen juttu oppia, heh.

Juhlat onnistuivat tosi kivasti, ja oli ihanaa nähdä sukulaisia ja ystäviä. Mäkin sain Jyväskylästä asti esikoisen kummitädin meille yökylään, ja nyt laitankin tämän koneen pois ja fiilistelen loppuillan sitä, että saadaan höpöttää ja vaihtaa kuulumisia kerrankin oikein ajan kanssa. Me ollaan tänä vuonna tunnettu toisemme 11 vuotta, ihan älytöntä vauhtia on kuluneet nämä vuodet! Niin ihanaa, että meidän ympärillä on niin paljon rakkaita ja välittäviä ihmisiä, jotka juhlistivat tätäkin ihanaa merkkipäivää meidän kanssa.

Kiitos ihanista juhlista kaikille vieraille, ja kiitos teille kaikille sadoista onnitteluviesteistä ja kommenteista, joita olette tällä viikolla laittaneet <3 Mä vastailen niin nopeasti kuin vain ehdin!

Alkuvuodesta lupasin, että pukeudun tänä vuonna rohkeammin, ja koitan välttää niitä ainaisia turva-asuja, kuten farkkuja ja neuletta. Päätin silloin, että vain joka toinen asu jonka blogissa jaan, saa olla farkut & neule -yhdistelmä. Tässä tulee kuitenkin ensimmäinen farkut & neule -postaus sitten viime tammikuun. Aika pitkä tauko eikö vain? Olen yllättänyt itsenikin tällä, sillä tämä on toiminut oikeastaan paremmin kuin ikinä osasin kuvitella. Olen ihan oikeasti haastanut itseäni pukeutujana, kokeillut aivan uudenlaisia asuyhdistelmiä, ja tutustunut paremmin omaan tyyliini. Joskus farkut ja neule on kuitenkin ihan paikallaan, onhan se oikein kelpo asu.

Olen ylpeä siitä, että olen oikeasti kiinnittänyt enemmän huomiota vaateyhdistelmiin, enkä vaan aina valinnut sitä helpointa vaihtoehtoa, joka on aina päällä. Olen löytänyt ihan uusia luottovaatteita, sellaisista vaatekappaleista, joita en olisi ennen edes uskaltanut pukea päälleni. Olen verhonnut itseni sinapinkeltaiseen neuleeseen mekon kanssa, ja monta kertaa myös siniseen röyhelöiseen kukkamekkoon. Ne ovat aika kaukana siitä mustavalkoharmaasta pillifarkut-neule-tennarit -kombosta, johon ennen aina turvauduin.

Tämä asu oli mun päällä eräänä pilvisenä lauantaina, kun piipahdettiin kahvilassa ja puistossa. Nämä maiharit on todella olleet juuri niin kovassa käytössä kuin ounastelinkin, ja näyttävät edelleen hyvältä, eli ovat kestäneet lähes päivittäistä käyttöä. Ne sopivat niin arkeen kuin juhlaankin, mikä on parasta. Olen ollut ne päällä puistossa, kaupassa, kauppakeskuksen avajaisissa ja fine dining -ravintolassa. Ne yhdistyvät yhtä ihanasti hulmuavaan mekkoon kuin farkkuihinkin. Nämä kengät on mukavat jalassa ja niillä jaksaa kävellä pidempäänkin.

Neule Cubus | Farkut Cubus | Kengät Zara | Laukku & Other Stories 

Mä tykkään hirveästi kontrasteista pukeutumisessa, ja esimerkiksi pörröinen neule on mun mielestä herkullinen yhdisteltävä rouheisiin maihareihin. Ne ovat niin eri maailmoista, että yhdessä niistä tulee mun silmään jännittävä yhdistelmä. Tykkäsin tässä asussa juuri siitä, että siinä oli sekä untuvaista pehmeyttä että kiiltävää ja kovaa nahkaa korukivineen.

Nämä kuvat on otettu jo ennen kun sain mun synttärilahjan, muuten mulla olisi varmaan ollut se käytössä, hah! Nämä kuvat on otettu myös ennen mun silmäongelmaa, ai että mä ikävöin ripsiväriä. Silmä voi onneksi jo tosi paljon paremmin, ja huomenna ajattelin olla rohkea ja laittaa ripsiväriä eka kertaa viikkoon, kun antibioottitipatkin sai jo lopettaa kahden oireettoman päivän jälkeen. Olihan se kyllä sellainen episodi, että ei tarvitse toiste kokeilla. Onneksi se parantui nopeasti, ja nyt olen päässyt takaisin arkeen kiinni.

Huomenna juhlitaan meidän 7-vuotiasta synttärisankaria, en malta odottaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Mun synttärilahja vilahti itse synttäripostauksessa jo, mutta se on mulle itselleni sen verran merkittävä juttu, että halusin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Mä sain syntymäpäivälahjaksi Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bagin, eli Guccin mustan olkalaukun, jota olen himoinnut ja ihastellut jo pitkään. Ekan kerran haaveilin laukusta raskausaikana vuonna 2016, ja sen jälkeen olen tasaiseen tahtiin sitä käynyt ihastelemassa Guccin sivuilla.

Keväällä olin jo päättänyt, että ostan sen itselleni kesällä sen kunniaksi, että työrintamalla on mennyt niin hyvin. Sitten kuitenkin jänistin, ja ajattelin, että enhän nyt voi käyttää itseeni niin paljon rahaa, vaikka se oli taloudellisesti mahdollista. Se vaan tuntui liian kreisiltä ja itsekkäältä, vaikka en ajatellut niin kenenkään muun, kuin itseni kohdalla laukkuostoksista.

Kesän aikana mun entinen luottolaukkuni, Rebecca Minkoffin Mini Love, alkoi vedellä viimeisiään. Se kyllä toimi edelleen muuten hyvin, mutta metalliosista alkoi irrota väriä mun vaatteisiin. Se oli palvellut hyvin päivittäisessä käytössä kolmen ja puolen vuoden ajan, mutta silloin se ei enää kestänyt. Mä olin vähän pettynyt siihen, että laadukkaaksi mieltämäni laukku ei kestänyt kolmea ja puolta vuotta pidempään käyttöä. Se ei ollut rikki tai muuten kulunut, mutta metalliosat kuluivat käytössä niin, että alkoivat päästää väriä. Eihän sellaista laukkua voi käyttää. Kun mä ostan laukun, mä toivon sen olevan ikuinen.

Mä ostan laukkuja todella harvoin, pientä käsilaukkua en ollut ostanut tuon Rebecca Minkoffin Mini Loven jälkeen ollenkaan, ja ison käsilaukun olen viimeksi ostanut vuonna 2014. Kun siitä Mini Lovesta tuli käyttökelvoton, olin hetken aikaa ihan pihalla, että mitä ihmettä mä teen. Himoitsin edelleen Guccin laukkua, mutta se tuntui edelleen niin suurelta ostokselta vain minua varten. Toisaalta en tiedä miksi – se maksoi suunnilleen saman verran kun meidän sohva, ja se tulee olemaan yhtä kovassa käytössä kuin meidän sohva on päivittäin. Se on mulle tarpeellinen, mieluisa ja se on eettisesti ja kestävien periaatteiden mukaisesti Italiassa käsin valmistettu. Silti se tuntui niin isolta jutulta, koska se ei ollut perheelle tai lapsille, vaan minulle.

Onneksi Otto päätti mun puolesta, ja tilasi sen mulle syntymäpäivälahjaksi, kun itse vaan jahkailin. Ja kun mä sain sen käsiini, mä innostuin kuin pieni lapsi. En ole varmaan koskaan käynyt ihastelemassa nettisivuilla ja Pinterestissä jotain asiaa niin usein, kuin tätä laukkua viimeisen parin vuoden aikana. Ja vihdoinkin se on mun.

En usko, että olisin ikinä tilannut tätä laukkua itselleni, jos ei Otto olisi tilannut sitä. Olisin varmaan tyytynyt johonkin toiseen, joka olisi ollut puolet edullisempi ja ihan kiva, mutta ei välttämättä yhtä kestävä ja laadukas. Tai sitten olisi ollut ihan yhtä kestävä ja laadukas. Mutta se ei kuitenkaan olisi ollut just se laukku, jonka halusin. Tämä laukku tulee olemaan mulla jatkuvassa kovassa käytössä, ja aion huoltaa sitä hyvin. Se on klassinen ”camera bag” -malli, joka kestää aikaa. Se näyttää hyvältä siis myös 15 vuoden päästä ja 50 vuoden päästä, jos vain pidän siitä hyvää huolta. Ja aion todellakin pitää.

Nyt kun mulla on se, en enää epäröi sen hintaa. Se oli todellakin kannattava hankinta. Mä rakastan sitä laukkua, ja se vastaa täysin kaikkia mun tarpeita. Olen iloinen, että laukku on tuplasti isompi kuin mun entinen pikkulaukku, sillä sinne mahtuu hyvin kaikki mun päivittäiset tärkeät tavarat. Se on vaan yksinkertaisesti juuri perfect mun tarpeisiin. Nämä kuvat on otettu silloin, kun mä oikeasti sain laukun käsiini ekaa kertaa, ja olin ihan super iloinen. Joillekin tällaiset laukut on ihan arkipäivää ja niitä on useampia, ja toiset eivät ikinä käyttäisi näin paljon rahaa yhteenkään laukkuun, tai edes sohvaan. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja mahdollisuutensa, ja saa ollakin. Mä olen edelleen aivan hykerryttävän iloinen juuri tästä laukusta.

Ja Otto on maailman ihanin, kun hän teki tämän päätöksen mun puolesta. Kiitos Otolle ihanasta synttärilahjasta <3

Täytät tänään seitsemän vuotta. Tiedät jo niin paljon, ja silti sinulla on vielä koko maailma opittavana. Olet jo niin iso, mutta silti vielä niin pieni. Mulle olet tietenkin aina äidin rakas esikoisvauva, vaikka itse olet eri mieltä. Eihän seitsemänvuotias ole enää mikään vauva, sanot. Mutta mulle olet aina se vauva, joka pienenä rääpäleenä viisi viikkoa etuajassa laskettiin mun rinnalle, jonka pelkäsin pudottavani ja jota pidellessäni itkin niin kovaa, etten ole koskaan itkenyt. Onnesta.

Olet jo aloittanut koulun, ja olen sinusta niin ylpeä. Olet fiksu ja vastuuntuntoinen. Tiedän, että hoidat koulusi loistavasti. Me isin kanssa tuetaan sinua aina ja kaikessa, tiedäthän sen. Meiltä voi aina kysyä apua, ja meille voi aina kertoa jos jokin asia askarruttaa, ilahduttaa tai huolestuttaa. Meidän kanssa voi lukea kokeisiin ja meille voi kertoa jos tarvitsee apua läksyissä. Ja jos joskus unohtaa vahingossa tehdä läksyt, vaikka niistä on erikseen kysytty, niin ei me suututa. Sitten koitetaan yhdessä saada ne tehtyä äkkiä aamulla. Kyllä kaikki aina järjestyy. Onneksi tähän asti olet tehnyt tehtäväsi todella tunnollisesti, ja uskon, että teet jatkossakin. Mutta kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään tarvitsekaan olla. Jos joskus unohtuu, ei se maailma siihen kaadu.

Olet ihana lapsi, sisko ja ystävä. Meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä, ja vaikka sinulla olisi joskus huono päivä, olet silti ihana ja rakas. Sinulla harvoin on edes huonoja tunteja, mutta muista se, että vaikka sinua kuinka suututtaisi tai harmittaisi joskus, me aina rakastetaan sinua. A I N A. Meille voi kertoa myös silloin kun nolottaa tai kun ei tiedä mitä tehdä. Meille saa kertoa omat toiveet, haaveet, ilot, surut, pelot, draamat, vihastukset ja ihastukset, jos itse haluaa. Me tietysti toivotaan, että haluat. Meille saa olla juuri sellainen kuin on, ja meille saa näyttää kaikki tunteet. Me ollaan aina täällä ja just sua varten. Ja meille saa aina soittaa jos tulee hätä, ikävä tai harmi kun olet jossain muualla kuin meidän kanssa. Ja saa soittaa muutenkin.

Me tullaan niin hyvin juttuun, että sinun kanssa hengaillessa tuntuu kuin olisi kaverin kanssa. Aina ollaan tultu ja aina on tuntunut. Silti muistan kyllä olevani se aikuinen, ja asetan juuri ne rajat jotka missäkin iässä tarvitset. Joskus sanon ei, ja kysyt miksi. Lupaan aina kertoa sinulle. Lupaan myös, että en koskaan sano turhaan ei. Ainakin yritän parhaani. Meillä saa riehua, seisoa käsillä, lukea kirjaa aamupalalla ja leipoa itse jos haluaa, vaikka koko keittiö olisi jauhoissa ja kananmunan kuorissa. Muista, että jos joskus sanon ei vain oman mukavuuteni tähden, ilman todellista perustetta, saat aina kyseenalaistaa minut. Toki saat muutenkin. Jos minulla on tarpeeksi hyvät perustelut, sinä kuuntelet kyllä. Ainakin vielä, katsotaan kymmenen vuoden päästä uudelleen.

Meidän kanssa saa hassutella, ja meitä saa kutittaa. Meiltä saa kysyä vaikeita kysymyksiä ja usein kysytkin. Meiltä saa kysyä ihan mitä vaan, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Selvitetään sitten yhdessä, otetaan vaikka googlauskisa, että kuka löytää vastauksen nopeimmin, jos ei muuten tiedetä. Sinä varmaan voitat.

Muista, että saat aina tulla kotiin, eikä kotiin koskaan tarvitse pelätä tulla, vaikka mitä olisi tapahtunut. Meitä saa aina halata, ja meidän kainaloon saa aina tulla. Meidät saa herättää keskellä yötä jos ahdistaa, itkettää tai pelottaa. Pliis älä herätä jos keksit keskellä yötä ihan mahtavan idean, paitsi jos se on oikeasti niin mahtava, että on vaan pakko herättää. Sitten herätä toki. Onneksi olet aina antanut meidän nukkua hyvin, niin sulle on helppo sanoa näin.

Sinulla on lupa erehtyä, kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä. Meillä kaikilla on. Eikä sinun koskaan tarvitse miellyttää ketään. Tärkeintä on, että sinulla on hyvä olla. Sinä saat unelmoida ja haaveilla, sinä saat kokeilla uusia asioita. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään muotiin, vaan olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Älä pelkää epäonnistumista, sillä se, että edes yrittää on parempi kuin se, että ei tekisi mitään. Me ollaan susta aina ylpeitä.

Muistathan aina olla kiva kaveri ja kiva sisko. Ethän koskaan kiusaa toisia, ja pidäthän aina niiden puolta, jotka sitä tarvitsevat. Muistathan auttaa toisia, jos he pyytävät apua. Muistathan auttaa silloinkin kun huomaat jonkun tarvitsevan apua, vaikka tämä ei itse uskaltaisi sitä pyytää. Kerrothan meille, jos joskus tarvitset itse aikuisen apua asioiden selvittämisessä. Älä turhaan murehdi yksin. Ja vaikka joku joskus sanoisi, että äidille ja isille ei saa kertoa, niin älä usko. Ei ole sellaista asiaa mitä ei meille saisi kertoa.

Kiitos, että me saadaan olla just sun ja just teidän vanhempia, sillä nämä sanat sanat koskevat myös sinun siskojasi. Sinä ja sinun kaksi siskoasi olette maailman parhaat lapset koko maailmassa just meille, ja me rakastetaan teitä enemmän kuin mitään muuta. Ihanaa 7-vuotissyntymäpäivää, tänään on sun päivä <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa.

Positiivinen palaute suuhygienistiltä

Yhdellä meidän tytöistä oli juuri hammastarkastus, ja saatiin siellä pelkkää positiivista palautetta hampaiden hoidosta. Hyvin hoidetut ja pestyt hampaat, ja vastaukset suuhygienistin kysymyksiin tulivat kuin apteekin hyllyltä kuulemma. ”Mitä juot kun janottaa?” ”Vettä”. ”Kuka pesee hampaat?” ”Äiti ja isi.” ”Kuinka usein syöt herkkuja ja karkkeja?” ”Perjantaisin on karkkipäivä, ja lomalla joskus vähän enemmän”. ”Mitä tapahtuu jos syö koko ajan karkkia?” ”Tulee happohyökkäyksiä ja reikiä ja kariesta ja sitten pitää porata.”

Me ollaan Oton kanssa käyty molemmat läpi pitkä oikomishoito kouluiässä, ja ehkä niistä ajoista ollaankin saatu niin hyvät eväät hampaiden hoitoon. Meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut yhtään reikää, me pestään aina hampaat aamuin illoin sähköhammasharjalla, käytetään suuvettä ja hammaslankaa, eikä napostella pitkin päivää vaan syödään säännöllisesti. Mä juon aina vettä tai kivennäisvettä, jota muuten saa juoda ihan rauhassa ilman happohyökkäystä, kunhan se on maustamatonta. Siinä Otolla olisi parannettavaa, että hän juo joskus myös makuvesiä/limuja/energiajuomia, jotka ovat hampaille myrkkyä. Onneksi hänkin on vähentänyt reilusti, ja janojuomana hänelläkin on aina vesi.

Happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen

Olennainen osa hampaiden hyvinvointia on myös happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen. Se tapahtuu joko purkalla tai pastillilla, kunhan siinä on laadukasta ksylitolia riittävä määrä. Päiväkodissa ja eskarissa lasten ksylitolituotteiden käyttö on hyvällä tolalla, sillä pastillit saa automaattisesti aina aterian jälkeen: aamupalalla, lounaalla ja välipalalla. Eli vähintään sen suositellun kaksi pastillia kolme kertaa päivässä. Kouluikäisillä ksylitolituotteiden käyttö kuitenkin laskee huomattavasti, sillä aamupalat & välipalat syödään yleensä kotona (ainakin ekaluokkalaista isommat lapset). Tämä on huolestuttavaa, sillä se yksi ksylitoli-kerta päivässä koululounaalla ei riitä suojaamaan hampaita tarpeeksi karieksen vaikutuksilta.

Happohyökkäys tulee aina aterian jälkeen ja kestää n. 30 minuuttia. Happohyökkäyksen aiheuttamiseen tarvitaan sekä plakkia että hiilihydraatteja. Käytännössä siis kovaa juustoa tai maustamattomia naturel-pähkinöitä voi kuulemma syödä ilman happohyökkäystä, mutta lähes kaikesta muusta se tulee. Vaikka ruoka olisi kuinka terveellistä, tuoretta tai värikästä, se aiheuttaa aina happohyökkäyksen hampaille. Juuri siksi ksylitolin pitäisi olla aina luonnollinen osa ateriaa, jokaisen aterian jälkeen.

Laadukkaat ksylitolituotteet katkaisevat happohyökkäyksen

Meillä niin lasten kuin aikuistenkin lemppareita ovat jo pitkään olleet Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -pastillit, sekä niiden rinnalle tulleet uudet purukumit. Lapset hakevat aina itse purkat/pastillit heti ruuan jälkeen, ja mieluusti hakisivat useamminkin. Ne ovat yhtä luonnollinen osa ateriaa kuin se itse ruoka, aina. Ksylitoli on myös Käypä hoito-suosituksessa mukana Karieksen hoidossa: ”Kariesta hallitaan ensisijaisesti terveellisin elintavoin ”ksylitolituotteiden käyttö ainakin kolmen syömiskerran päätteeksi (yhteensä ≥ 5 g/päivä)”.  Ksylitolia pitäisi syödä siis n. 6-10 pastillin/purkan verran päivässä, tuotteen ksylitolipitoisuudesta riippuen, ja aina mieluiten 5-10 minuuttia kerrallaan.

Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -täysksylitolipurukumeissa & pastilleissa ksylitolia on riittävä määrä (ne on makeutettu pelkästään ksylitolilla), jonka takaa ”Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee” -leima pussin tai paketin kyljessä. Kaikilla Jenkki -ksylitolituotteilla on tämä leima, mutta kaupoissa on myynnissä myös paljon purukumeja ja pastilleja, joista tämä merkintä puuttuu. On tärkeää käyttää laadukasta ksylitolivalmistetta, sillä pahimmillaan tuotteessa voi olla lisättynä esimerkiksi sitruunahappoa, jonka vaikutusta ksylitoli ei kykene neutraloimaan. Tällöin purkan/pastillin syönti on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, minkä ksylitolituotteen valitsee.

Lasten kannustaminen ksylitolin säännölliseen käyttöön

Uusissa Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -purukumeissa on lasten itsensä valitsemat maut banaani, mansikka ja tutti frutti. Maut & värit on saatu aikaan vain luonnollisilla aromeilla ja väreillä, ja purkkatyynyjen pinnalla on ksylitolihuurre. Jokaiseen purukumiin on painettu hauskasti numero tai matemaattinen merkki, joita lapset voivat bongailla. Koululaiset usein syövät mieluummin purkkaa kuin pastillia, koska voihan purkasta vaikka puhaltaa purkkapalloja. Mä itse en koskaan kouluiässä oppinut puhaltamaan purkkapalloa, vaikka kerran taisinkin vahingossa onnistua.

Ksylitolin saannista on äärimmäisen tärkeää huolehtia myös kotona. Kun ksylitolin ottaa rutiininomaiseksi osaksi jokaista ateriaa, sen käyttöä on helppo jatkaa myös kouluiässä ja vielä aikuisenakin, sillä sen tärkeys ei suinkaan vähene iän myötä. Mun mielestä olisi enemmän kuin hyvä idea, että esimerkiksi ravintoloissa (varsinkin ns. lapsiperheravintoloissa) aterian päätteeksi tuotaisiin vaikka pienet pastilli- tai purkkapussit, joissa olisi kaksi pastillia. Tai että ravintolan pöydällä tai jossain ulottuvilla olisi pieni purkka-automaatti, josta saisi ottaa ksylitolituotetta ruuan päätteeksi. Ksylitolin pariin on helppoa kannustaa leikin ja hassuttelun keinoin, esimerkiksi tarrataululla (saa liimata tarran aina kun on syönyt purkkaa ruuan päätteeksi), tai vaikka purkkapallohaasteella. Kannattaa kokeilla!

LUKIJAKILPAILU:

Kuinka usein teillä syödään ksylitolia? Vastaa kysymykseen ja voita Jenkki Pro Herra Hakkarainen tuotepaketti! Kisassa arvotaan kaksi voittajaa, joista toinen saa purkkaa ja toinen pastilleja. Lisääthän vastaukseesi myös, kumman paketin haluaisit mieluummin voittaa: pastillit vai purkat? Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Osallistumisaikaa on 3.10.2018 asti. Onnea kisaan!