”En tykkää lapsista” on sama kuin sanoisi, ettei tykkää ihmisistä

28.08.2019

Yksi suosituimmista ”epäsuosituista mielipiteistä” on näiden omien somevuosien aikana tuntunut olevan ”en tykkää lapsista”. Olen lukenut sen niin moneen kertaan, että ei pysty edes laskemaan. Se on suosittu blogipostauksissa ja se on suosittu keskusteluketjuissa Facebookin eri ryhmissä. Löytyypä aiheesta monta artikkeliakin. Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen törmättyäni taas viime viikolla useampaan aihetta koskevaan keskusteluketjuun uusimman lapset ravintolassa -kohun pohjalta.

On varmasti mahdollista, että on olemassa monta ihmistä, jotka eivät ole tykänneet yhdestäkään lapsesta, jonka ovat tavanneet. Jotkut eivät tapaa koko elämänsä aikana kovin paljoa lapsia, ja ne muutamat, joita tapaavat, eivät ole sellaisia joiden kanssa heillä klikkaisi, ainakaan juuri sen tapaamisen aikana. Jotkut tapaavat paljonkin lapsia, mutta yhdenkään kanssa ei vaan synkkaa. Sitten kun ei ole synkannut tavattujen lasten kanssa, voi hyvin käydä niin, että alkaa vältellä tilanteita, joissa joutuisi tapaamaan heitä lisää ja olemaan heidän kanssa tekemisissä enemmän. Voi syntyä oman pään sisälle fiilis, että ei tykkää lapsista ollenkaan. Mä tajuan sen.

Samahan se on kaiken muunkin itselle ihan erilaisen kanssa. Monesta asiasta voi muutaman kokemuksen perusteella syntyä fiilis, että ei tykkää asiasta tai ihmistyypistä X, vaikka todellisuudessa on tavannut vain murto-osan tämän ihmistyypin tai asian edustajista. On tavannut muutaman ärsyttävän insinöörin ja alkaa ajatella, että kaikki insinöörit on ärsyttäviä. Tapaa muutaman töykeän mummon kassajonossa ja alkaa ajatella, että mummot on töykeitä kassajonoissa. Se on ihan inhimillistä. Yleensä ihmiset kuitenkin tiedostavat, että heillä ei ole oikeasti kokemusta _kaikista_ tämän ihmistyypin edustajista (jotka ovat kaikki yksilöitä) ja ymmärtävät, että eivät voi sanoa tällaisia karkeita yleistyksiä ääneen, koska ne eivät mitenkään voi olla totta.

Kenellekään tuskin nyky-yhteiskunnassa tulisi mieleen esimerkiksi sanoa ääneen tai kirjoittaa julkisesti, että ”en tykkää naisista” tai ”en tykkää norjalaisista”, tarkoittaen, että ei halua olla naisten tai norjalaisten kanssa missään tekemisissä, eikä tykkää kenestäkään naisesta tai norjalaisesta. Ei tietenkään, sehän olisi pöyristyttävää. Mutta: on sosiaalisesti ihan hyväksyttävää sanoa, että ei tykkää lapsista. Ollenkaan. Että on tavannut viisi tai kymmenen tai vaikka sata lasta, miljardeista, ja voi sanoa, että ”En tykkää lapsista”.  Ja se on kaikkien mielestä ihan okei. ”Aa joo, toi ei tykkää lapsista.”

En tiedä nähdäänkö se vähän samanlaisena ominaisuutena kuin vaikka hiustenväri: tolla on ruskee tukka, toi pelaa änärii, toi ei tykkää lapsista. No biggie.

Mutta sen pitäisi olla biggie. Miksi on ihan ok leimata kaikki lapset samanlaisiksi, kun ei ketään muutakaan saa? Miksi on ihan ok ajatella, että kaikki lapset on ihan kamalia ja niistä ei vaan tykkää, kun kenestäkään muustakaan ei saa ajatella niin?

Lapset on ihan yhtä arvokkaita yhteiskunnan jäseniä, kuin kaikki muutkin ihmiset. He eivät ole ongelma, ärsyttävä homogeeninen ihmismassa joka rasittaa ah-niin-tärkeitä aikuisia, vaan he ovat ihmisiä ja erilaisia ihan siinä missä mekin, eikä piiruakaan vähemmän tärkeitä.

Pyrin suhtautumaan lapsiin lähtökohtaisesti ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin: neutraalisti. En päätä etukäteen, että ”koska toi on lapsi, en voi tykätä siitä”. En myöskään ajattele etukäteen, että ”oi ihanaa, varmasti rakastan tuota ihmistä, koska se on lapsi”.

Olen nähnyt monta lasta, joiden kanssa en viettäisi mielellään aikaa jos ei ole ihan pakko. Monta lasta, joiden touhuja katsellessani mua on etonut tai jotka on olleet niin rasittavia, että on meinannut järki lähteä. Olen tavannut myös monta ihan hirveän ihanaa lasta. Olen tavannut sellaisia lapsia, jotka käyttäytyvät kuin enkelit ja ovat niin kohteliaita ja rauhallisia tai sellaisia jotka ovat villejä, hulvattoman hauskoja ja puheliaita tyyppejä. Useimmat lapset, joita olen tavannut, ovat jotain näiden kaikkien väliltä, tai näitä kaikkia yhtäaikaa. Välillä aivan sairaan ärsyttäviä ja välillä maailman ihanimpia kullannuppuja, aivan kuten suurin osa meistä ihmisistä muutenkin on.

Kun me nähdään lapsia metrossa, juhlissa, päiväkodin pihalla, ravintolassa tai kaupassa, me nähdään yksi ohikiitävä hetki heidän elämästä. Pieni kurkistus, joka ei kerro mitään siitä, millaisia ihmisiä nämä lapset ovat. Eikä myöskään siitä, millaiset vanhemmat heillä on. Harva tekee päätelmiä (joihin uskoo täysillä) vierustoverin elämäntilanteesta tai siitä tykkääkö hänestä sen perusteella, millaisen kuvan tästä saa viiden minuutin yhteisen bussimatkan aikana. Paitsi jos kyseessä on lapsi. 

Joo, on ehkä hauska joskus leikitellä ajatuksella, että millainenkohan elämäntarina tuon vanhan sedän taakse kätkeytyy, mutta kukaan ei päätä, että kaikki vanhat miehet ovat alkoholisteja siksi, että näkee yhden alkoholisoituneen vanhan miehen raitiovaunussa.

Kukaan meistä ei ole elämänsä jokaisena hetkenä hauska, mahtava tai sanavalmis. Ei aikuiset, eikä lapset. Jokainen meistä on myös joskus ollut lapsi. Se tuntuu joskus unohtuvan. Lapset vasta opettelevat elämää ja sitä, miten täällä maailmassa toimitaan.  Isona heistä tulee aikuisia. Mitä paremmin ympäristö kohtaa heidät ja kohtelee heitä, sitä todennäköisempää on, että heistä tulee kivoja aikuisia. He peilaavat omaa maailmankuvaansa ihmisistä ympärillään. Niin läheisistä ja rakkaista aikuisista, kuin niistä bussissa olevistakin, jotka näyttävät selvästi, etteivät tykkää.

Mä en kirjoita tätä tekstiä siksi, että haluaisin saada jonkun mielen muuttumaan esim. lasten saamisen suhteen. En suinkaan. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama, haluaako joku muu saada itse lapsia vai ei, ei se kuulu mulle. Enkä liioin toivo, että kukaan alkaisi tämän myötä lepertelemään kaikille vastaantuleville mukuloille. Kirjoitan tämän siksi, että mun mielestä minkään ihmisryhmän väheksymisen, leimaamisen tai yleistämisen ei pitäisi olla hyväksyttävää. Suomessa on ihan sallittua olla avoimesti lapsia vastaan, monella eri tavalla, ja se on mun mielestä inhottavaa. Niin ei pitäisi olla.

Mä haluaisin, että jokainen ihminen kohdattaisiin omana itsenään, yksilönä kaikissa tilanteissa. Että ne, jotka ovat päättäneet olla pitämättä lapsista voisivat ihan rauhassa ajatella omassa päässään näin, mutta eivät levittäisi tätä ajatusmallia laajemmalle ja tekisi siitä hyväksyttävää. Mä toivon, että olisi yhtä noloa ja junttia sanoa, ettei tykkää lapsista kuin on sanoa, ettei tykkää mistä tahansa muustakaan ihmisryhmästä.


Mustat välikausivaatteet lapsille syksyyn

27.08.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Tämän elokuisen melkein-helleaallon aikana välikausivaatteet tuntuvat jokseenkin kaukaiselta ajatukselta. Fakta on kuitenkin se, että viime viikollakin oli jo sen verran viileitä aamuja ja märkiä kelejä, että laitoin lapsille välikausitakit aamulla päälle. Vaikka nyt on ihanan lämmintä ja aurinkoista, kunnon intiaanikesä, niin sieltä ne kylmät ja pimeät syysaamut ovat jo tuloillaan. On ihan hyvä uhrata muutama ajatus välikausivaatteille tässä vaiheessa, niin kelit ei sitten pääse yllättämään.

Kesä teki perinteiset ja meidän isommat lapset venähtivät hulluna pituutta. Vanhimmalle kävi jopa sama kuin vuosi sitten: hän hyppäsi kesän aikana yhden koon yli kokonaan ja siirtyi vielä seuraavaan. Mä en tiedä mikä siinä kesässä oikeasti on, kun aina lapset hujahtavat silloin pituutta niin paljon. Samaan aikaan meidän keskimmäinen kasvoi niin paljon, että esikoiselle vielä keväällä sopivat vk-vaatteet ovat nyt hänelle just ja just sopivia, eli voivat vielä jäädä pieneksi syksyn aikana. Siksi koettiin hyväksi ratkaisuksi varautua uusilla välikausivaatteilla tähän syksyyn, niin ei käy ainakaan sitten niin, että lokakuussa huomataan yhden olevan liian lyhyissä siskon vanhoissa kuorihousuissa eskarissa ja toisen kokonaan ilman.

Tässä meidän isompien muksujen pienessä ikäerossa on perheen sisäisen vaatteiden kierrätyksen kannalta just se hankala puoli, että välillä käy just niin, että sitten kun vaatteet jää esikoiselta pieneksi ja voi laittaa keskimmäiselle, niin ne ovat jo valmiiksi ”liian sopivia” tai lahkeista jopa liian lyhyitä. Siksi niin iso osa vaatteista onkin heillä kokonaan yhtäaikaa käytössä, paitsi ne jotka on vasta ostettu ja joissa on vielä runsaasti kasvunvaraa.

Välikausivaatteissa turvauduttiin pitkäaikaiseen yhteistyökumppaniini Polarn O. Pyretiin. Olen ostanut sieltä kuorivaatteita siitä asti, kun esikoinen aloitti metsäkerhossa 2,5-vuotiaana ja edelleen se on mulle luonteva valinta, koska olen aina ollut laatuun 100% tyytyväinen. Tänä syksynä Polarn O. Pyret yllätti ja teki jotain, mitä ainakin FB:n lastenvaateryhmissä on kaivattu pitkään: lisäsi syysmallistoon täysin mustat välikausitakit ja mustan vuorellisen kuorihaalarin (tosin harmaalla käpykuviolla, mutta kuitenkin). Mustia kuorihousujahan PO.Pista on saanut aina, mutta nyt saa halutessaan lapselle kokomustan välikausiasun.

Musta on välikausivaatteissa mahtava väri, koska siinä ei näy lika, eikä varsinkaan pinttynyt lika. Se kestää ja kestää ja jos ollaan niin onnekkaita, että nyt saadaan sitten esikoisen vanhat keskimmäiselle käyttöön ja keskimmäisen vanhat säästöön kuopukselle, ne luultavasti näyttävät kuin uusilta vielä silloinkin. Meillä on ollut välikausivaatteita näiden vuosien aikana lähes kaikissa sateenkaaren väreissä ja ehdottomasti kauneimmin ovat säilyneet aina ne mustat kuorihousut. Nyt onkin hyvä testata, että miten säilyvät kokomustat välikausikamppeet.

Kaikki Polarn O. Pyretin PO.P Weather PRO -ulkovaatteet ovat ominaisuuksiltaan aivan loistavia: Vesipilariarvo 10 000 mm, Kulutuksenkesto väh. 5 000 kierrosta, 180 grit, 12 kPa, Hengittävyys vähintään 5 000 g/m2/24 h ja täysin tuulenpitävä materiaali. Polarn O. Pyretin kuorivaatteissa on Bionic Finish Eco -vedenpitävyyskäsittely, jossa ei ole käytetty haitallisia PFAS-yhdisteitä. Vaatteissa on myös irrotettavat ja turvalliset huput, YKK-vetoketjut sekä 360-heijastimet, jotka näkyvät joka suunnasta. 

Taaperolle otettiin testiin nyt ensimmäistä kertaa PO.Pin vuorillinen kuorihaalari, jossa on siis irroitettava vuori. Fleece-vuori on valmistettu kierrätetystä polyesterista. Haalari sopii hyvin siis niin leudompaan syysilmaan kuin sitten viileämpiikin päiviin. Vuorikangas on erityisen hyvä itse pukemaan opettelevalle taaperolle, kun se vähentää yhden puettavan vaatekerroksen ja lämmittää loistavasti silloinkin, kun istuskelee pitkään maassa tekemässä hiekkakakkuja.

Näin mustien kuorivaatteiden kanssa mä aion pukea kyllä lapsille sitten pimeinä aamuina/iltapäivinä vielä neonväriset turvaliivit, jos lähdetään vaikka pyörälenkille tai jos esim. koululainen kulkee koulumatkaa yksin. Koskaan ei voi olla liian varovainen heijastimien kanssa. Onneksi lisänäkyvyyttä tuo vielä PO.Pin täysin heijastava reppu, joka esiteltiinkin jo aiemmassa Back to school -postauksessa.

Yksi hyvä syy valita juuri Polarn O. Pyretin välikausivaatteet on heidän PO.P Repairs -palvelu. Polarn O. Pyretin kanta-asiakkaat voivat viedä PO.Pista ostetut ulkovaatteet korjattavaksi lähimpään myymälään, riippumatta niiden iästä. Polarn O. Pyret korjaa kaiken, minkä pystyy korjaamaan kestävästi. Vaatteista paikataan repeämiä, vaihdetaan neppareita, vaihdetaan vetoketjuja tai niiden osia jne. Osa korjauksista tehdään myymälässä ja osa ompelijalla. Useimmat käytettävät varaosat ovat alkuperäisiä PO.Pin tuotteissa käytettyjä osia. Turvallisuussyistä PO.P ei vaihda nappeja tai neppareita kokojen 44-104 cm (0-3 v) tuotteisiin, mutta kaikki muut korjaukset onnistuu niistäkin. Korjaus on VIP-kanta-asiakkaille ilmaista ja muille +jäsenille omakustanne-hintaista. Lisää PO.P Repairs-palvelusta voi lukea PO.Pin sivuilta

Mustien välikausivaatteiden kaveriksi lapset valitsivat harmaat merinovillaiset ohuet pipot ja kaulurit. Nämä pipot on täydelliset talvellakin esim. luistellessa kypärän alle, kun ovat niin ohuet, että kypärä menee hyvin päähän. Merino kuitenkin lämmittää super hyvin ohuessakin pipossa. Talveksi toki sitten on paksummat pipot ja alkusyksystä lapsilla on vielä lippikset tai trikoopipot, mutta ohuet merinopipot on super hyvä olla 5-10 asteen keleillä ja talviurheilua varten. Ohut merinokauluri menee hyvin vaatteiden alle eikä kutita yhtään. Kaikki PO.Pin käyttämä merinovilla on mulesing free -sertifioitua.

Meidän tokaluokkalainen halusi kuorihanskojen sijaan mustat villalapaset välikauden koulupäiviin. Ilmeisesti hän ei enää välitunneilla kaivele hiekkaa tai mutaa, kuten pienemmät sisarukset. Taaperolle otettiin mustat kuorirukkaset ja eskarilaiselle mustat kuorihanskat. Meillä on ollut myös PO.Pin kuorihanskoja vuosien ajan käytössä ja ne ovat ihan priimaa laadultaan. Pitävät vettä hurjimmallakin säällä ja säilyvät hyvännäköisinä.

Kuorivaatteet on helpointa pitää puhtaana ihan vaan pyyhkäisemällä pintaa kostealla (PO.Pista saa liinan mukaan ostaessa). Haalareihin ja kuorihousuihin on muuten helppo vaihtaa itse uudet lenksut kengille, ne on kiinni napeilla ja uusia lenksuja sopivissa väreissä saa ostettua edullisesti PO.Pista myös.

Nyt meillä alkaa olla välikausikamppeiden tilanne ainakin koulussa/hoidossa tarvittavien vaatteiden osalta erittäin bueno. Pitää vielä käydä läpi kunnolla kenkätilanne – veikkaan, että ainakin esikoisen ja taaperon kenkätilanne on sellainen, että uudet vedenpitävät kengät on vielä ostoslistalla. Keskimmäiselle menee varmasti esikoisen vanhat, mikäli omat ovat jääneet pieneksi kesän aikana.

ARVONTA: VOITA VAPAAVALINTAINEN KUORITAKKI TAI KUORIHAALARI POLARN O. PYRETISTÄ!

Kommentoi postaukseen minkä värisen kuoritakin tai kuorihaalarin haluaisit Polarn O. Pyretin syysmallistosta ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin osallistut yhden vapaavalintaisen kuoritakin tai kuorihaalarin arvontaan Polarn O. Pyretin syksyn uutuuksista. Osallistumisaikaa on 3.9. klo 23.59 asti ja voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. 

Kilpailun järjestää: Polarn O. Pyret Finland / Kids Company Oy
Kilpailun järjestäjän vastuu
Kilpailun järjestäjä rajoittaa vastuunsa kilpailun palkintojen arvoon. Kilpailun järjestäjä vastaa arvottavasta palkinnosta maksettavan lakisääteisen arpajaisveron suorittamisesta. Osallistuja antaa tietonsa ainoastaan kilpailun järjestäjän käyttöön. Oikeus tietojen oikaisemiseen: Kilpailuun osallistunut voi poistaa osallistumisensa poistamalla kommenttinsa.

Lue lisää:

Välikausivaatteet-tagin alta löytyy lisää juttua mm. liikkumaan opettelevan vauvan ja pikkutaaperon välikausivaatteista, sekä jostain sieltä kauempaa myös ne meidän ihka ensimmäiset PO.Pin kuorivaatteet (oranssi takki ja mustat pökät).