Luukku 22. Lapsuuden joulut kuvissa

22.12.2019

Tänään on kolmanneksi viimeinen luukku ja tänään me kurkistetaan mun lapsuuskuviin! Mun äiti toi Oulusta pienen pinon kuvia mun lapsuuden jouluista, koska mä halusin ekaa kertaa jakaa niitä täällä. Aina tulee uusia ekoja kertoja, vaikka tätä hommaa on takana jo yli kahdeksan vuotta. Meillä ei ollut omaa kameraa kuin silloin kun olin ihan pieni ja vasta sitten, kun olin jo lukiossa ja pyysin joululahjaksi oman digikameran. Siksi meillä on vain joistakin jouluista kuvia itsellä, kun suurin osa on mummun albumissa tai jonkun tädin tai serkun albumissa, koska ne on otettu heidän kameroilla. Joistain jouluista ollaan saatu kuvia myös itselle, mutta kaikista ei olla varmaan muistettu pyytää, kun tässä on lähes kaikki mun lapsuuden joulukuvat.

1. Mun ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat. Olen tässä kaksivuotias ja juuri saanut päiväkodin joulupussukan, josta paljastui virkattu tonttu. Meidän lapsetkin on saaneet päiväkodissa aina joulupussukat, mutta siellä on ollut omena, rusinoita ja pipari. Ihania juttuja nekin. Voisko mun mekko oikeasti olla enää yhtään ysärimpi? Se on huikea! Ja siis en kestä, toi tyyppi tossa oikealla, jonka paita ja housut ja sukat näkyy, voisi olla kuka tahansa 2010-luvun faija tyylikkäissä ysärifarkuissa, ruutupaidassa ja tennissukissa. Niin hauskaa!

2. Minä, mummola ja joulukuusi. Kyllä hymyilyttää, kun kuusen alusta on täynnä paketteja! Tulee niin nostalgiafiilis tästä kuvasta. Muistan hämärästi tuon mummolan olkkarin (tämä oli mummun ja papan eka koti, jossa he asuivat siihen asti, että mä olin 4- tai 5-vuotias muistaakseni. Paremmin muistan keittiön, jossa oli iso leivinuuni ja se oli mun mielestä tosi hieno.

3. Siellä samassa mummolan olkkarissa minä mun tädin ja mummun ja papan koiran Benjin kanssa. Mun täti on tässä kai 13-vuotias ja mä olen 2-vuotias. Benji-koira oli mun paras kaveri, jonka kanssa aina leikin lapsena. Me kasvettiin Benjin kanssa samaa tahtia, kun hän oli vain vähän mua nuorempi.

4. Sama muumimekko päällä, ilmeisesti vuotta myöhemmin, kun näyttää jo paljon lyhyemmältä mulle kuin ylemmässä kuvassa. Olen siis varmaankin kolmevuotias. Mun tukkakin on kasvanut jo hurjasti. Tämä kuva on myös päiväkodin joulujuhlasta, vitsi miten upea seinämaalaus meillä on ollut siellä. Kukahan se on tehnyt?

5. Tämä on otettu äidin työpaikan joulujuhlissa, joihin aina myös henkilökunnan lapset olivat tervetulleita. Siellä oli joku valokuvauspiste, missä sai käydä ottamassa jouluisen kuvan. Luulisin, että olen tässä eskarilainen, koska eskari-iässä mulla oli tuollainen long bob (kirjoitin ekana long boob, apua) otsiksella. En kestä tuota mun mekkoa, siis mikä ysäriyden multihuipentuma!

6. Ekaluokan joulu, tunnistan sen siitä, että mulla on sama hiuspanta kuin mun ekaluokan koulukuvassa. Taisi vähän pukki jännittää, kun en uskaltanut edes katsoa kohti. Tämä kuva on otettu mun mummun ja papan luona Rantsilassa, kodissa, jossa vietin kaikki mun lomat 7-vuotiaasta teini-ikään asti. Tuolla keittiössä me kokkailtiin ja leivottiin mummun kanssa ja tuossa, missä mä seison, mä aina istuin tai makasin piirtämässä.

7. Tässä kuvassa pidän tanssiesitystä jouluaattona mun tädin kanssa. Veikkaan, että olen tässä kuvassa kolmosluokalla, koska silloin mulla oli tuollainen lyhyt tukka. Halusin samanlaisen tukan kuin Tiktakin Petralla ja leikkasin lyhyeksi. Ei se ihan samanlainen tainnut olla, kun en osannut laittaa sitä ollenkaan, mutta tykkäsin siitä kovasti. Takana näkyy mun joululahjoja, joita aina säilytin mummun ja papan olkkarissa sitten, kun ne oli jaettu. Kuten sanoin, juuri tuossa kuusen vieressä, ikkunan edessä, oli mun oma nurkkaus. Mä muistan tosi elävästi vielä tuon mun tanssiesityksen, se oli sama tanssi, joka esitettiin tanssikoulun joulunäytöksessä. Opetin sen mun tädille ja pakotin hänet tanssimaan mun kanssa sen. Parikymppinen täti ei varmaan ollut niin innoissaan tanssista, mutta ihana kun suostui esiintymään.

8. Tämä on otettu samalla joululomalla kuin ylempi kuva, mutta teen jotain jumppaliikkeitä. Niin nostalgista oikeasti, tuli hirveä ikävä mun rakasta mummolaa ja mummua.

9. Tässä olen 5. luokalla ja istun äidin kanssa mummolan sohvalla. Mulla oli tuollainen supertyylikäs letti-tonttulakki, jota rakastin. Ihanaa nähdä äidistä näin iloinen hymykuva. Mun mummulla oli aina paljon joulukukkia joka puolella, jouluverhot, joululiinat pöydillä ja kuusen lisäksi paljon muitakin koristeita. Varmasti mun joulurakkaus tulee äidin lisäksi myös mummulta!

10. Tämä kuva on samalta vitosluokan joululta, mutta tässä näkyy myös osa mun joululahjoista. Näköjään olen saanut ainakin Twister-pelin, Bratz-nuken, The Babysitters Club -kirjan ja Helena Meripaasin kirjan, joita meidän esikoinen on lukenut tänä vuonna. Näyttää olevan myös valtava kasa itsetehtyjä barbien vaatteita, jotka on edelleen meidän lapsilla leikeissä. Mikähän tuo askartelujuttu oli, muistan hyvin hämärästi, että sillä ehkä tehtiin jotain sellaisia koruja.

11. Tässä olen 7. luokalla ja ollaan viettämässä joulua mun serkun luona Oulussa. Muistan, miten ihailin valtavasti tuota junarataa, joka heidän joulukuusen ympärillä oli. Kuusen alla näyttää olevan myös mukavasti paketteja, toki meitä oli iso porukka viettämässä joulua. Mulla on päällä aikuisten puolelta ostettu samettinen korsettiyläosalla varustettu minimekko ja punainen jouluneule. Muistan, miten iso juttu se oli, kun vihdoin oli niin iso, että sai shoppailla aikuisten puolella!

Ai vitsi, oli niiiiiin ihana katsella näitä kuvia ja muistella lapsuuden jouluja. Mulla on niin ihania muistoja kaikista lapsuuden ja nuoruuden jouluista. Tuli niin hyvä mieli, kun muistelin. Mä voin vaan toivoa, että meidän lapsille jää yhtä ihania muistoja omista jouluista, kuin itse olen saanut. Olen ihan älyttömän kiitollinen kaikille mun rakkaille sukulaisille ja äidille siitä, miten ihania jouluja ollaan yhdessä vietetty.

Mikä oli teidän lemppari joulukuva? Näkyikö samoja lahjoja, joita itse ootte lapsena saaneet?


Kuka minä olen

21.08.2019

Kesän aikana siivottiin varastoa ja löysin sieltä mun muistojen laatikon, tai no tynnyrin. Siis sellaisen Ikean metallisen ison ”roskistynnyrin” johon teini-ikäisenä päätin säilöä kaikki mun tärkeät muistot. Olen aina pitänyt muistoja tärkeinä, siksi niitä varmaan onkin kertynyt tynnyrillinen fyysisenä ja teran verran digitaalisena. Kun usein siivotessa vanhemmat sanoo lapsille, että ”mihin sä tarviit noita, katsotko niitä muka enää ikinä tämän jälkeen?” ja puhutaan jostain leffalipuista, ystäväkirjoista, koulun kirjoitelmista, vanhoista kouluvihkoista, kavereiden kirjoittamista lappusista tai demikalentereista, niin mä olen just se ihminen joka niitä katsoo ikinä sen jälkeen.

Mä en hamstraa tavaraa tai vaatteita, en mitään isoa ja tilaa vievää. Mutta kirjeet ja kalenterit, ikivanhat to do -listat, päiväkirjat, fan fictionit joita kirjoitin vain itselleni luettavaksi. Kaikki mun huvittavat teinivuosien avautumiset ja vanhat matikanvihkot joihin ollaan tunnin aikana kirjoiteltu pitkiä keskusteluita kavereiden kanssa, kun ei saanut puhua ääneen. En mä niitä kovin usein kaiva esiin, ehkä kerran 10 vuodessa. Mutta ne on arvokkaita mulle. Ne on iso osa mun menneisyyttä. Niiden pitää mahtua sinne yhteen tynnyriin ja sinne ne just ja just mahtuu.

Olen niin hitsin onnellinen, että olen aikanaan päättänyt säästää ne, koska niitä katsellessa herää aina miljoona uutta muistoa mieleen. On hauska laittaa kavereille kuvia jostain, mitä ollaan kirjoiteltu 15 vuotta aiemmin, tai kuvia jostain illasta, jonka oli unohtanut ihan kokonaan.

Kun mä kävin mun muistojen tynnyriä läpi, löysin sieltä myös mun tekemän kirjoitelman seiskaluokan syksyltä. Meidän piti kirjoittaa tietokoneella silloin pienet kertomukset itsestämme otsikolla ”Kuka minä olen?”. Mun kirjoitelmassa luki näin:

”Moi!

Mun nimi on Iina, sukunimi on tosi tyhmä, joten en kerro sitä. Mulla on paljon kavereita ja sukulaisia. Mä oon 13-vuotias tyttö joka tykkää piirtämisestä, on aikamoinen lukutoukka ja rakastaa eläimiä.

Mä kuuntelen paljon musaa ja ainoa radiokanava jota kuuntelen on NRJ. Mun lempibändejä on Maroon5, Him ja öööööö. Ei ole muita. Laulajista Hanna Pakarinen. Lempinäyttelijöitäni on Kate Hudson, Daniel Radcliffe, Kirsten Dunst ja Emma Watson.

Meidän luokka on 7A ja oppilaita on 22. Poikia ei ole ollenkaan, se on huono juttu. Käyn Aleksis Kiven peruskoulua, joka sijaitsee Kalliossa. Ennen kävin Salmisaaren ala-astetta. Asun Lauttasaaressa, joten mulla on aika pitkä koulumatka, se kestää noin 40 minuuttia.

Mä asun äidin kanssa kahdestaan, mutta jos minä saisin päättää meidän perheeseen kuuluisi myös 10 koiraa ja fretti. Lempieläimiä siis lienee turhaa kertoa, paitsi että niihin kuuluu vielä apinat ja delfiinit.

Minä harrastan piirtämistä ja öljyvärimaalausta. Lukeminen on myös kivaa. Lempivärini ovat pinkki, musta, turkoosi ja keltainen. Huoneeni on melkein kokonaan valkoinen, mutta piristyksenä on pinkkiä.

Jos olisin eläin olisin ihan varmasti apina. Jos en ole allerginen, saan koiran ensi kesänä. Kesälomani oli ihan kiva, vaikka en tehnytkään oikeastaan mitään. Nyt minä lähden välitunnille, heippa!

Iina”

Uutena, digitaalisena muistona aion nyt kirjoittaa samanlaisen kirjoitelman itsestäni, näin lähes 15 vuotta myöhemmin (herran jumala onko mun 7-luokasta 15 vuotta).

Moi!

Mun nimi on Iina. Mun sukunimi on Hyttinen ja tykkään siitä, mun teinivuosien hartain toive toteutui ja sain puolison mukana kivan uuden sukunimen. Mulla on paljon kavereita ja nykyisin vielä enemmän sukulaisia kuin ennen. Mä olen 27-vuotias nainen, joka rakastaa omaa perhettä, tykkää edelleen piirtää ja yrittää kovasti olla lukutoukka aina kun muistaa tarttua kirjaan puhelimen sijaan.

Mä kuuntelen jonkin verran musaa ja ainoa palvelu, josta sitä itse kuuntelen, on Spotify. Autossa meillä tosin soi usein radiokin. Mun lempibändejä tai artisteja en edes tiedä, koska musiikin kuuntelu ja artisteihin perehtyminen ei ole enää mun elämässä niin merkittävässä roolissa, kuin 15 vuotta sitten. Mutta esimerkiksi Ed Sheeran on aika jees, kävin sen keikalla tänä kesänä Oton kanssa. Niin joo, Otto on mun mies. Ei mulla ole lempinäyttelijöitäkään, niiden mietiskely ei ole niin relevanttia mulle enää nykyisin, kuin miltä se tuntui vielä seiskaluokalla.

Mä olen ammatiltani sisällöntuottaja, bloggaaja, yrittäjä. Mulla on oma yritys, eikä siinäkään ole piru vie yhtään poikia, kuten ei ollut mun luokalla seiskallakaan. Mutta ihan hyvin mä pärjään itseni kanssa. Teen töitä kotoa, joten nyt kai tässä yökkäreissä tätä kirjoitellessani voin ottaa ne yläkoulun pitkät koulumatkat takaisin, kun työmatka on vain yläkerrasta alakertaan.

Mä asun mun perheen kanssa viidestään, meitä on minä, Otto ja kolme maailman siisteintä tyttöä. Ollaan ihan itse päätetty meidän perheen koostumus ja se on aika jees. Jos mä saisin yksin päättää, niin meille ei ehkä tulisi lemmikkiä, koska olen niin laiska, että en jaksaisi. Mutta toisaalta, meitä on viisi ja vastuun voisi jakaa tasan kaikkien kesken, joten ehkä voisin kuitenkin suostua koiraan. Mustakin on tullut just tällainen tylsä äiti, jota pitää lämmitellä lemmikki-ajatukselle ihan älyttömän kauan.

Harrastan lukemista edelleen, mutta myös lenkkeilyä ja joogaa silloin kun siltä tuntuu. Mun lempiväri on vaaleanpunainen ja musta, keltainenkin on tosi ihana, eli aika samoilla mennään kuin silloinkin. Meillä on vaaleanpunainen sohvakin, eli yksi mun unelmista toteutui jo siinä!

Jos olisin eläin, olisin varmaan vieläkin apina. Tilanteesta riippuen joko ylipirteä marakatti tai kyllästyneen näköinen oranki. Kesällä en pitänyt hirveästi lomaa, mutta tein aika paljon kaikkea. Muutaman viikon päästä pidän mun oikean kesäloman, kun lähdetään vihdoinkin reissuun. Nyt mä lähden haastatteluun Oton kanssa, olisitko Iina_13w osannut kuvitella sitä? Epäilen! Heippa!

Iina

Kirjoititteko te tällaisia hassunhauskoja kertomuksia koulussa? Tykkäättekö säilöä muistoja tai onko teillä tallessa vanhoja päiväkirjoja, kirjeitä ja muita?