Toukokuun kuulumisia & fiiliksiä

18.05.2020

Mitä meille kuuluu? Kiitos hyvää, sitä samaa, sitä samaa. Näin tulisi vastattua, jos joku nyt kysyisi kuulumisia. Töitä ja kotona oloa, sisustusta ja remontin suunnittelua, pihahommia ja grillausta. Mutta mitä muuta meille oikeasti niiden asioiden ympärillä kuuluu? Se onkin hyvä kysymys. Ihan hyvä pysähtyä sen kysymyksen äärelle hetkeksi.

Kuten kirjoitinkin, täällä kotona on hyvä olla ja tämä koti on ylittänyt kaikki meidän odotukset ja jatkaa niin tekemistä edelleen. Alue on huikea, naapurit ihan älyttömän mukavia (mitä nyt turvavälin päästä on ehtinyt moikkailla ulkona) ja on ollut mahtavaa keskittää paljon energiaa juuri kodin laittamiseen. Täytyy sanoa, että ilman tätä muuttoa tämä kevät olisi varmasti ollut noin miljoona kertaa stressaavampi ja seinät olisi kaatunut enemmän päälle. Muutto oli niin loistava juuri tähän saumaan, kun sen tiimoilta on riittänyt niin paljon tekemistä, että seinät ei ole ehtinyt huomata samalla tavalla sitä, että tässä ollaan oltu kaksi kuukautta vaan kotona.

Kun päästiin ihan uuteen ympäristöön, ei ole tullut sitä kyllästymistä samalla tavalla, että EN JAKSA OLLA TÄÄLLÄ, mitä mulla vanhassa kodissa tuli välillä ihan ilmankin poikkeusoloja, kun töiden puolesta tuli oltua paljon kotona. Silloin lähdettiin reissuun tai vaikka museoon tai kaupungille. Mutta nyt ei ole voinut lähteä mihinkään muualle kuin ulkoilemaan.

Vaikka rakastan uutta kotia ja rakastan puuhailla kaikkea kotona, niin on kyllä sanottava, että mun spontaanille luonteelle nyt alkaa olla aika paljon sitä kotona oleskelua jo takana. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla se yllättävän tekemisen kaipaus, mitä ei alkuun ollut ollenkaan. Edelleen rakastan kiireettömyyttä ja sitä, ettei ole p a k k o mennä minnekään. Silti olen saanut itseni useammin kiinni ajattelemasta, miten ihanaa olisi lähteä spontaanisti ravintolaan, kirppiskierrokselle, Tukholman risteilylle tai kesälomalla Kreikkaan. Erityisen usein olen huomannut ikävöiväni läheisiä. Vaikka me ei normaalistikaan oltaisi tässä vaiheessa vielä oltu Oulussa hiihtoloman jälkeen, niin tässä vaiheessa kuitenkin meillä olisi seuraava reissu tiedossa. Tietäisin, että muutaman viikon päästä viimeistään pääsen Ouluun. Mutta nyt ei ole sitä varmaa tietoa, että mennäänkö sinne koko kesänä.

Vaikka joku jo sanoikin, että mehän voitaisiin esimerkiksi pitää itsemme kaksi viikkoa vapaaehtoisessa karanteenissa ja sitten lähteä Ouluun (mikä oli muuten ihan hyvä idea), siinä on silti se puoli, että mun täytyy pohtia tätä muutenkin kuin vain itseni ja omien läheisteni kannalta. En halua missään nimessä välittää kenellekään sellaista viestiä, että olisin välinpitämätön tai vielä pahempaa: kannustaisin ketään muuta uhmaamaan suosituksia. Nämä ovat ihan älyttömän isoja asioita pohdittavaksi ja toivon, että ylempää tulisi selkeä konkreettinen linjaus siitä, mitä saa tai ei saa tehdä esimerkiksi kesäkuusta eteenpäin, kun osa rajoituksista puretaan. Tällä hetkellä kun niin paljon on oman tulkinnan varassa, on vaikeaa tietää. Epätietoisuus on kaikkein raastavinta, kun on se pieni toivonkipinä, että jos kuitenkin jossain vaiheessa olisi ihan ok lähteä, mutta ei varmaa tietoa.

Raastavan ikävän ja ajoittaisen kotona olemiseen kyllästymisen lisäksi muuten kuuluu oikeasti hyvää. Meidän keittiöremontti on nyt tilattu ja kerron siitä lisää nyt loppuviikosta. Ollaan löydetty myös kauniit ja meidän näköiset lattiamateriaalit keittiöön ja eteiseen ja on hyvä fiilis siitä, että kaikki vihdoinkin etenee. Vanhalla asunnolla ei ole enää mitään, mitä tulisi tänne kotiin. Ja pian meillä ei ole sinne enää avaimiakaan, kun kesäkuun alussa luovutamme ne.

Me ei olla kyllä vieläkään täällä uudessa kodissa tehty meidän uudelle makuuhuoneelle mitään muuta, kuin maalattu seinä ja laitettu peili jo valmiiksi seinässä olleeseen naulaan. Se ei etene. Toisaalta, siellä on kyllä ihana nukkua kun huoneessa ei ole muuta kuin sänky ja peili. Ei sotkua tai liikaa tavaraa, kuten meidän vanhassa makuuhuoneessa. Ihanan rauhallista ja siistiä.

Pihalle päätettiin rakentaa sohva kuormalavoista, joita luultavasti tulee aika monta meidän tulevien lattioiden mukana. Olen onnistunut pitämään kaikki meidän ostamat taimet hengissä yhtä tomaattia lukuunottamatta (ja lisäksi kaikki meidän viherkasvit ja kukat) ja olen siitä aika ylpeä. En ole varmaan ikinä onnistunut pitämään mitään kasveja näin kauan elossa. Porkkanat ja herneet eivät ole vielä itäneet, joten niissä saattaa olla kyllä jotain vialla. Mutta katsotaan, katsotaan. Tällä viikolla olisi tarkoitus loppuviikosta kylvää lisää suorakylvettäviä siemeniä, kun nyt näyttää siltä, että ilmat alkavat lämmetä vihdoinkin. Ehkä taimetkin voisi vaikka ensi viikolla jo siirtää pikkuruukuista laatikoihin. Kirsikkapuusta bongasin eilen vihdoinkin ensimmäisen kukan! Ihanaa, kun kohta saa nauttia kirsikankukkien loistosta omalla pihalla.

Sellaisia kuulumisia meille. Pääosin siis pelkkää hyvää, ei mitään sen suurempaa kuin pientä ajoittaista normi-arjen kaipuuta. Olen kiitollinen siitä, että ei ole mitään sen isompia haasteita ja olemme pysyneet terveenä kaikki. Eniten huomaan läheisten lisäksi kaipaavani niin pieniä ja höperöitä juttuja, että en olisi etukäteen uskonut: Euroviisujen kisastudiota, lätkän MM-kisoja (enhän mä edes katso lätkää kun MM-semifinaaleista eteenpäin), sitä kun voi valita ruokakaupan sushibuffetista lemppareita, eikä ostaa jonkun muun valmiiksi tekemää lajitelmaa. Ollaan viimeksi oltu ”treffeillä” tai edes kahdestaan silloin kun oltiin Oulussa helmikuussa. Vaikka iltaisin on kahdenkeskistä aikaa, niin olisi ihana lähteä vaikka kahdestaan lenkille. Mutta kaikki taas aikanaan. Katsotaan miten kaikki etenee kesäkuusta eteenpäin ja millaisia linjauksia tulee.

Millaisia fiiliksiä teillä on tällä hetkellä? Joko kyllästyttää kotona oleminen? Oletko muuttanut jotain arjessa rajoitusten purkamisen myötä? 

PS: Mut on valittu ehdolle Suomen parhaaksi bloggaajaksi Finnish Web Awardseihin erittäin kovaan seuraan ja olen super kiitollinen jos haluat käydä antamassa äänesi TÄSTÄ! Äänestäminen tapahtuu yksinkertaisesti klikkaamalla ”äänestä” eli ei tarvitse täytellä mitään tietoja. Kiitos hurjasti <3


Luukku 22. Lapsuuden joulut kuvissa

22.12.2019

Tänään on kolmanneksi viimeinen luukku ja tänään me kurkistetaan mun lapsuuskuviin! Mun äiti toi Oulusta pienen pinon kuvia mun lapsuuden jouluista, koska mä halusin ekaa kertaa jakaa niitä täällä. Aina tulee uusia ekoja kertoja, vaikka tätä hommaa on takana jo yli kahdeksan vuotta. Meillä ei ollut omaa kameraa kuin silloin kun olin ihan pieni ja vasta sitten, kun olin jo lukiossa ja pyysin joululahjaksi oman digikameran. Siksi meillä on vain joistakin jouluista kuvia itsellä, kun suurin osa on mummun albumissa tai jonkun tädin tai serkun albumissa, koska ne on otettu heidän kameroilla. Joistain jouluista ollaan saatu kuvia myös itselle, mutta kaikista ei olla varmaan muistettu pyytää, kun tässä on lähes kaikki mun lapsuuden joulukuvat.

1. Mun ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat. Olen tässä kaksivuotias ja juuri saanut päiväkodin joulupussukan, josta paljastui virkattu tonttu. Meidän lapsetkin on saaneet päiväkodissa aina joulupussukat, mutta siellä on ollut omena, rusinoita ja pipari. Ihania juttuja nekin. Voisko mun mekko oikeasti olla enää yhtään ysärimpi? Se on huikea! Ja siis en kestä, toi tyyppi tossa oikealla, jonka paita ja housut ja sukat näkyy, voisi olla kuka tahansa 2010-luvun faija tyylikkäissä ysärifarkuissa, ruutupaidassa ja tennissukissa. Niin hauskaa!

2. Minä, mummola ja joulukuusi. Kyllä hymyilyttää, kun kuusen alusta on täynnä paketteja! Tulee niin nostalgiafiilis tästä kuvasta. Muistan hämärästi tuon mummolan olkkarin (tämä oli mummun ja papan eka koti, jossa he asuivat siihen asti, että mä olin 4- tai 5-vuotias muistaakseni. Paremmin muistan keittiön, jossa oli iso leivinuuni ja se oli mun mielestä tosi hieno.

3. Siellä samassa mummolan olkkarissa minä mun tädin ja mummun ja papan koiran Benjin kanssa. Mun täti on tässä kai 13-vuotias ja mä olen 2-vuotias. Benji-koira oli mun paras kaveri, jonka kanssa aina leikin lapsena. Me kasvettiin Benjin kanssa samaa tahtia, kun hän oli vain vähän mua nuorempi.

4. Sama muumimekko päällä, ilmeisesti vuotta myöhemmin, kun näyttää jo paljon lyhyemmältä mulle kuin ylemmässä kuvassa. Olen siis varmaankin kolmevuotias. Mun tukkakin on kasvanut jo hurjasti. Tämä kuva on myös päiväkodin joulujuhlasta, vitsi miten upea seinämaalaus meillä on ollut siellä. Kukahan se on tehnyt?

5. Tämä on otettu äidin työpaikan joulujuhlissa, joihin aina myös henkilökunnan lapset olivat tervetulleita. Siellä oli joku valokuvauspiste, missä sai käydä ottamassa jouluisen kuvan. Luulisin, että olen tässä eskarilainen, koska eskari-iässä mulla oli tuollainen long bob (kirjoitin ekana long boob, apua) otsiksella. En kestä tuota mun mekkoa, siis mikä ysäriyden multihuipentuma!

6. Ekaluokan joulu, tunnistan sen siitä, että mulla on sama hiuspanta kuin mun ekaluokan koulukuvassa. Taisi vähän pukki jännittää, kun en uskaltanut edes katsoa kohti. Tämä kuva on otettu mun mummun ja papan luona Rantsilassa, kodissa, jossa vietin kaikki mun lomat 7-vuotiaasta teini-ikään asti. Tuolla keittiössä me kokkailtiin ja leivottiin mummun kanssa ja tuossa, missä mä seison, mä aina istuin tai makasin piirtämässä.

7. Tässä kuvassa pidän tanssiesitystä jouluaattona mun tädin kanssa. Veikkaan, että olen tässä kuvassa kolmosluokalla, koska silloin mulla oli tuollainen lyhyt tukka. Halusin samanlaisen tukan kuin Tiktakin Petralla ja leikkasin lyhyeksi. Ei se ihan samanlainen tainnut olla, kun en osannut laittaa sitä ollenkaan, mutta tykkäsin siitä kovasti. Takana näkyy mun joululahjoja, joita aina säilytin mummun ja papan olkkarissa sitten, kun ne oli jaettu. Kuten sanoin, juuri tuossa kuusen vieressä, ikkunan edessä, oli mun oma nurkkaus. Mä muistan tosi elävästi vielä tuon mun tanssiesityksen, se oli sama tanssi, joka esitettiin tanssikoulun joulunäytöksessä. Opetin sen mun tädille ja pakotin hänet tanssimaan mun kanssa sen. Parikymppinen täti ei varmaan ollut niin innoissaan tanssista, mutta ihana kun suostui esiintymään.

8. Tämä on otettu samalla joululomalla kuin ylempi kuva, mutta teen jotain jumppaliikkeitä. Niin nostalgista oikeasti, tuli hirveä ikävä mun rakasta mummolaa ja mummua.

9. Tässä olen 5. luokalla ja istun äidin kanssa mummolan sohvalla. Mulla oli tuollainen supertyylikäs letti-tonttulakki, jota rakastin. Ihanaa nähdä äidistä näin iloinen hymykuva. Mun mummulla oli aina paljon joulukukkia joka puolella, jouluverhot, joululiinat pöydillä ja kuusen lisäksi paljon muitakin koristeita. Varmasti mun joulurakkaus tulee äidin lisäksi myös mummulta!

10. Tämä kuva on samalta vitosluokan joululta, mutta tässä näkyy myös osa mun joululahjoista. Näköjään olen saanut ainakin Twister-pelin, Bratz-nuken, The Babysitters Club -kirjan ja Helena Meripaasin kirjan, joita meidän esikoinen on lukenut tänä vuonna. Näyttää olevan myös valtava kasa itsetehtyjä barbien vaatteita, jotka on edelleen meidän lapsilla leikeissä. Mikähän tuo askartelujuttu oli, muistan hyvin hämärästi, että sillä ehkä tehtiin jotain sellaisia koruja.

11. Tässä olen 7. luokalla ja ollaan viettämässä joulua mun serkun luona Oulussa. Muistan, miten ihailin valtavasti tuota junarataa, joka heidän joulukuusen ympärillä oli. Kuusen alla näyttää olevan myös mukavasti paketteja, toki meitä oli iso porukka viettämässä joulua. Mulla on päällä aikuisten puolelta ostettu samettinen korsettiyläosalla varustettu minimekko ja punainen jouluneule. Muistan, miten iso juttu se oli, kun vihdoin oli niin iso, että sai shoppailla aikuisten puolella!

Ai vitsi, oli niiiiiin ihana katsella näitä kuvia ja muistella lapsuuden jouluja. Mulla on niin ihania muistoja kaikista lapsuuden ja nuoruuden jouluista. Tuli niin hyvä mieli, kun muistelin. Mä voin vaan toivoa, että meidän lapsille jää yhtä ihania muistoja omista jouluista, kuin itse olen saanut. Olen ihan älyttömän kiitollinen kaikille mun rakkaille sukulaisille ja äidille siitä, miten ihania jouluja ollaan yhdessä vietetty.

Mikä oli teidän lemppari joulukuva? Näkyikö samoja lahjoja, joita itse ootte lapsena saaneet?