Huomenna mä jään kesälomalle. Otin jo alkuvuodesta tälle vuodelle tavoitteeksi sen, että pitäisin enemmän lomaa kuin ennen ja aloitankin nyt tämän vuoden ensimmäisen kokonaisen lomaviikon. Pidän myöhemmin kesällä vielä toisen viikon lomaa ja loppuvuodesta ajattelin olla niin hurja, että lomailen vielä viikon. En ota lomaa itsestäänselvyytenä, sillä yrittäjänä olen tottunut tekemään töitä vuoden ympäri lähes tauotta. Vaikka rakastan tehdä töitä, tiedostan myös sen, miten tärkeää on välillä antaa aivojen levätä ja keskittyä johonkin ihan muuhun. 

Niin hassulta kuin se tuntuukin, yrittäjänä olen nimenomaan joutunut opettelemaan lomailua. Ensimmäisinä vuosina tuntui jopa väärältä lomailla, koska sitä ajatteli, että töitä on tehtävä silloin kun niitä on. Lue: jos niitä oli koko ajan, töitä oli tehtävä koko ajan. Siksi tein töitä läpi vauvavuoden ja pidin ensimmäisen virallisen viikon kesälomani yrittäjänä vasta melkein kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Toki olin sitä ennen pitänyt pari pientä taukoa – synnytyksen verran, sekä silloin kun mummu kuoli. Mutta muuten en paljoa ollut lomaillut. 

Sen viikon aikana sitä huomasi, että ei kaikki romahtanutkaan, vaikka uskalsin hetken hengittää ja täyttää ajatukset kaikella muulla. Töitä riittikin, vaikka piti yhden viikon tyhjänä. Ja mikä parasta, viikon loman jälkeen jaksoi aivan uudella innolla ja pystyi tekemään sisältöä paljon paremmalla draivilla ja myös ideoimaan uutta. 

Saan olla todella kiitollinen, että tämän poikkeuskevään jälkeen SAAN pitää lomaa haluamallani ajanjaksolla, enkä esimerkiksi JOUDU pitämään “lomaa”, koska töitä ei vaan yksinkertaisesti ole. Keväällä todellakin kävi mielessä, että mitä jos työt vaan loppuvat joksikin aikaa, kun maailman tilanne näytti kaikkein surkeimmalta. Onneksi pelko osoittautui kevään edetessä turhaksi ja töitä on riittänyt, vaikkakin keväällä rytmi oli paljon nopeampi ja epäsäännöllisempi, kuten kerroin taannoisessa rahapostauksessa. 

Näin heinäkuun alussa loppuvuoden tilanne näyttää hyvältä, vaikka toki en uskalla hyvää tilannetta ottaa itsestäänselvyytenä. Sitähän ei voi tietää mitä tapahtuu jos iskee vaikka se pelätty pandemian kakkosaalto. Mutta siksi onkin niin tärkeää lomailla juuri nyt, kun sen voi tehdä hyvällä fiiliksellä. Juuri nyt on tärkeää kerätä voimia syksyä varten – piti se sitten sisällään valtavasti töitä tai poikkeusaikaa,  tai molempia. Suhtaudun tulevaan syksyyn positiivisesti, mutta realistisesti. 

Loman aikana aion ottaa iisisti, puuhailla kaikkea hauskaa lasten kanssa, maalata, lukea ja juosta. Ja jos sää sallii, niin uida ja hengailla ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Aion myös lomailla Oulussa pari päivää tämän ensimmäisen lomapätkän aikana. Ouluun matkaamme ensi viikon lopussa, sillä heti loman jälkeen pidän Oulussa yhden some-aiheisen koulutuksen.  Koulutuksen pitäminen päättää mun loman, mutta blogi palaa tauolta sunnuntaina 19.7. Palataan siis silloin levänneenä, innostuneena ja hyvällä fiiliksellä! Instassa päivitän sen verran kuin loman lomassa (heh) ehdin, jaksan ja haluan. 

Nyt haluan toivottaa ihan jokaiselle ihanaa viikonloppua <3 Kiitos kuluneesta keväästä ja alkukesästä, kiitos kaikista ihanista viesteistä ja keskusteluista joita olemme käyneet. Te inspiroitte mua ihan joka päivä <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.

Tämä alkuvuosi on tuntunut pitkältä. Läheisiä Oulussa on ollut ihan hirveä ikävä. Alkukeväästä raastoi epätietoisuus siitä, näkeekö läheisiä koko kesänä. Nyt se on jo vaihtunut helpotukseen: pian me nähdään. Nyt näkemisen tiellä on enää keittiörempan viimeistely, mutta onneksi se on mukavaa puuhaa ja silläkin on deadline, jonka jälkeen vihdoin näemme.

Tänä keväänä ollaan lähetelty äidin kanssa postia enemmän kuin vuosiin. Äiti on lähettänyt ylläripaketteja lapsille ja mulle hän lähetti Äidin kirjan. Se on kirja, johon äiti on kertonut oman tarinansa ja mä sain sen lukea. Ja me ollaan lähetetty äidille kortteja ja piirustuksia. Jos posti on ollut tärkeää meille, se on todellakin ollut sitä myös äidille, joka vietti poikkeusajan lähes kokonaan yksin riskiryhmäläisenä. Ikävä on ollut raastavaa ja se, miten yksin äiti oli, on tuntunut niin raskaalta. Huoli äidin jaksamisesta yksin oli kova. 

Halusimme lasten kanssa piristää mummua ja lähetimme vielä postia ennen meidän tulevaa reissua. “Jaksa vielä hetki, kohta me tullaan”. Haluan opettaa lapsille, kuinka tärkeää on välittää läheisistä ja muistaa kertoa se. Parhaiten oppi menee perille, kun yhdessä kerrotaan läheisille, miten tärkeitä he ovat. Mun äiti on aina muistanut kertoa, että rakastaa ja siksi mäkin muistan kertoa sen. Kortti on pieni ele, jolla on iso vaikutus. Ihaninta kortissa on se, että se on jotain, jonka pariin voi aina palata. Sanotut sanat voivat unohtua, mutta säästetty kortti ilahduttaa aina uudelleen ja uudelleen. Kortti jääkaapin ovessa, johon voi aina huonona hetkenä (toki hyvänäkin katsoa) ja joka muistuttaa: “Olet meille rakas”. 

Askarreltiin lasten kanssa marmoripaperia. Ostettiin viime viikolla sellaisia marmorointivärejä, joita laitetaan vesikulhoon muutama tippa kutakin väriä ja sitten sekoitellaan neulalla väreistä kuvioita veden pinnalla. Sitten paksu paperi kastetaan kulhossa ja nostetaan kuivumaan – pinnalle syntyy upea marmorikuvio. Kun paperi oli kuivunut, kirjoitettiin pinnalle mitä haluttiin. Helppo tapa askarrella näyttäviä kortteja. Ja siis kuinka helppoa ja hauskaa! Lapsista on ihanaa askarrella ja mikäs sen parempi syy askarrella kuin rakkaiden ilahduttaminen. 

Kun mä olin lapsi, vietin joka kesä useamman viikon mummolassa yksin, kun äiti teki töitä Helsingissä. Näin sain pitkän kesäloman, vaikka äidillä oli töitä. Silloin äiti lähetti mulle joka päivä kortin tai kirjeen, joita odotin aina ihan hirveästi joka päivä. Niillä korteilla oli iso merkitys ja joka päivä mä juoksin innoissani postilaatikolle hakemaan korttia. Siitä tulee ainakin mulle aina tosi erityinen fiilis, kun saan kortin. Varsinkin, jos kyseessä on vielä kortti ihan muuten vain, eikä postikortti reissusta tai jouluna (toki nekin ovat ihania). Niitä ihan-muuten-vain -kortteja pitäisi oikeasti lähettää paljon useamminkin, koska ne on juuri niitä, jotka koskettavat kaikista eniten. Niistä tulee se olo, että ihanaa kun toi tyyppi on ajatellut just minua ja halunnut lähettää minulle tämän kortin. Sitä tunnetta haluan välittää itsekin eteenpäin. 

Mun äidin lisäksi lähetettiin oma kortti myös mun äidin Armas-koiralle lasten toiveesta, sekä muutamalle muulle läheiselle, joita ei olla nyt hetkeen päästy näkemään. Kortit kulkevat helposti yhdellä Postin ikimerkillä, riippumatta siitä, milloin ikimerkki on ostettu. Ikimerkit kelpaavat siis aina, vaikka olisivat 15 vuotta vanhoja. Kotimaan kirjeet ja kortit lähetetään kotimaan ikimerkeillä (ne tunnistaa Suomen kartta -symbolista) ja ulkomaan kirjeet ja kortit ulkomaan ikimerkeillä.

Jos lähettää yhden postikortin, riittää kotimaassa yksi ikimerkki (alle 50g). Alle 250g kirjelähetyksiin kaksi merkkiä, alle 1000g lähetyksiin neljä merkkiä ja alle 2000g lähetyksiin tarvitaan kuusi kappaletta kotimaan ikimerkkejä. Postin sivuilta voi lukea lisää, jos joku askarruttaa postimerkeissä. 

Korttien lähettäminen on ollut mulle luontevaa aina, mutta en voi väittää että olisin ollut mitenkään hirveän aktiivinen kortilla ilahduttaja. Enemmän se on ollut sellainen satunnainen juttu, merkkipäivinä tai sopivana sesonkina, kuten jouluna tapahtuva juttu. Mutta miksen ilahduttaisi kortilla useamminkin, varsinkin kun tiedän miten mukavalta se tuntuu kortin vastaanottajasta? Aion haastaa itseni loppuvuodeksi lähettämään enemmän kortteja, ainakin yhden kortin joka kuukausi jollekin rakkaalle ihmiselle Suomessa tai ulkomailla. Lähdetkö mukaan korttihaasteeseen? Haastan teidät kaikki ilahduttamaan läheisia useammin kuin ennen!

Aion siis itse lähettää tästä jouluun asti joka kuukausi vähintään yhden kortin jollekin ihmiselle, toki niitä saa lähettää enemmänkin. Keksin itselleni etukäteen aiheet lähetettäviin kortteihin, koska se oli musta hauska ajatus. Aiheet löydät alta: 

Elokuu: Kortti kummilapselle ilahduttamaan ennen koulun alkua. 

Syyskuu: Kortti jollekin ihmiselle, jolle en ole koskaan ennen lähettänyt korttia.

Lokakuu: Halloween- tai sadonkorjuu-teemainen kortti piristämään vuoden pimeintä aikaa. 

Marraskuu: Kortti vanhalle ystävälle, jonka kanssa ei olla tavattu aikoihin. Ehkä kutsukortti tapaamiseen? 

Joulukuu: Itsetehdyt joulukortit ajoissa.

Lähdetkö mukaan korttihaasteeseen? Kenelle sä olet lähettänyt viimeksi kortin? 

Käytiin lasten kanssa tsekkaamassa tänään päivällä Senaatintorin uusi jättiterassi ja se oli kyllä aika metka paikka. Ihan kuin Tuomaan markkinat, mutta vaan kesäversio. Siellä oli todella erilaisia ravintoloita tarjolla ja myös turvallisuus oli huomioitu hyvin. Alue oli ihanan vehreä, sillä kulkuväylät on reunustettu ihanilla viljelylaatikoilla ja inspiraatiota on haettu Helsingin siirtolapuutarhoista. Voisin kuvitella, että helteisenä viikonloppuiltana väkeä on paljon enemmän kuin kuin viileänä keskiviikkopäivänä, mutta silti alue tuntui turvalliselta. 

Senaatintorin jättiterassi kehitettiin tälle kesälle virkistämään koronan vuoksi hiljentynyttä ravintola- ja matkailualaa. Jättiterassilla on 16 eri ravintolan terassit: Bites Burgers, Bricco Wine Bar, Bryggeri Helsinki, Bakery-Eatery Levain, Ravintola Loop, Muru & Pastis, Paisano, Bar Runar, Ravintola Sea Horse, Skiffer x Seksico Tacos, Sofia Helsinki, Ravintola Sunn, Dogs & Bubbles by Valkoinen Sali, Pizzeria Via Tribunali & SALAKAPAKKA by Son of a Punch, W30 ja Yes Yes Yes. 

Entuudestaan näistä ehkä puolet oli mulle tuttuja ja suosittelenkin omien kokemusten pohjalta erityisesti Bryggeri Helsinkiä, Pastista, Levainia, Skifferiä, Sofia Helsinkiä ja Pizzeria Via Tribunalia. Mutta varmasti kaikista löytyy hyvää purtavaa monenlaiseen makuun. Terassialue on auki klo 9-23, mutta osa ravintoloista avautuu vasta lounasaikaan. 

Me testattiin tänään Skiffer x Seksico Tacosin Taco Mix platet, joihin valittiin monia erilaisia tacoja. Suosittelen ihan erityisen paljon Seksico Tacosin Fish taco ”baja style” 4,90 € -tacoa, jossa on friteerattua turskaa, coleslawta ja queso frescoa. Ihan älyttömän herkullista ja raikasta ja maistui tosi hyvin myös meidän lapsille. 

Senaatintorin jättiterassi on toki tämän kesän uutuus, mutta Helsingistä löytyy paljon muitakin mahtavia ja kauniita kesäterasseja, joita ajattelin listata tähän alle. Halusin ottaa mukaan myös sellaisia ei-niin-ilmiselviä vinkkejä ja paikkoja muualtakin kuin ydinkeskustasta. Kaikki tietävät jo varmasti Allas Sea Poolin sekä Löylyn, Birgitta Hernesaaren, Cafe Ursulan, Mattolaiturin ja muut Kaivarin terdet, mutta mitä muuta Helsingistä löytyy? 

1. Ravintola Fat Lizard Herttoniemi kattoterassi kauppakeskus Hertsissä

Ihan mahtava kattoterassi Herttoniemessä, jonne ilta- ja iltapäiväaurinko paistaa kivasti. Hyvää ja tuhtia ruokaa, Fat Lizardin artesaanioluita, hyvät viinit ja hauskat näköalat Herttoniemen yli. Paikalle pääsee kätevästi metrolla tai vaikka kaupunkipyörällä. Käytiin täällä dinnerilla juhlistamassa Oton kolmekymppisiä. 

Ravintola Fat Lizard Herttoniemi, Insinöörinkatu 2, 00880 Helsinki avoinna ma-to klo 12-24, pe- la klo 12-02, su klo 12-22. 

2. Puotilan kartanon terassi

Tunnelmallinen ja ihanilla valoköynnöksillä reunustettu terassi upean Puotilan kartanon edustalla itä-Helsingissä. Paikalla toimii sekä kartanon ravintola, että Pub Svenkka, joka tarjoilee iltaisin pubimenua. Terassilla on tänäkin kesänä tarjolla myös paljon tapahtumia: stand upia, elävää musiikkia, lasten konsertteja ja paljon muuta. Olen itse käynyt vain lounaalla työtapahtuman yhteydessä, mutta ihailin jo silloin upeaa terassia. 

Puotilan kartano, Puotilantie 7, 00910 Helsinki kartanon ravintola avoinna arkisin klo 11-14.30, brunssit lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-14.30. Svenkka tarjoilee pubimenua ma-su klo 15-21 ja terassi on avoinna su-ke 15-21 ja to-la klo 15-23. 

3. Stockmann Roof by Ravintola Teatteri

Stockan kasikerroksessa sijaitseva Roof on varustettu ihan mielettömällä näköalalla ja hauskalla tunnelmalla. Terassilla on DJ soittamassa musiikkia ja rento meininki, sekä hyvät viinit. Täällä on kiva käydä piipahtamassa joko päivällä lasten kanssa limulla ihailemassa näköalaa, tai alkuillasta virittäytymässä aikuisten ystävien kanssa kesätunnelmaan. Olen käynyt pari kertaa aikuisporukalla ja molemmilla kerroilla paikalla on ollut myös lapsia hengailemassa. 

Stockmann Roof, Stockmannin 8. kerroksesta Hanko Sushin kautta sisään. Avoinna ma-pe klo 15-20 ja la klo 15-18 säävarauksella.

4. Mestaritalli & Meritalli

Pohjoisen-Hesperiankadun päässä Merikannontiellä Töölössä sijaitsevat ravintolat, joista Meritalli on rakennettu meren päälle osittain ja tunnelma on ihan kuin olisi jossain Helsingin saaristoristeilyllä. Ollaan käyty sekä Mestaritallissa ruokailemassa että Meritallissa jäätelöllä lasten kanssa veneilyn jälkeen. Hulppeat näköalat ja Mestaritallissa oli myös hyvät ruuat kun syötiin. Paikka on lähellä hietsun uimarantaa, joten uintireissulla voi hyvin piipahtaa myös täällä. Etenkin Meritallin terassilta voi ihailla upeaa ilta-aurinkoa. 

Mestaritalli & Meritallo: Merikannontie 6, 00260 Helsinki. Mestaritalli avoinna pe-la 11-23, su-ke 11-22. Meritalli avoinna ma–to klo 15–23, pe 15-00, la 12-00 ja su 12-22.

5. Teurastamon kesäpiha

Hermannissa, Kalasataman kupeessa sijaitseva Teurastamon kesäpiha on mieletön paikka niin lasten kanssa kuin aikuisten keskenkin. Alueella toimii useampia ravintoloita, kahviloita ja baareja kuten Helsingin kahvipaahtimon päiväkahvibaari, Moko market, Teurastamon portti, Jädelino, B-smokery, Pizzala, Taqueria Lopez ý Lopez, sekä moni muu.  Kesäpihalta löytyy myös esiintymislava sekä mahtava vanha ratikka, joka näkyy toisessa ylläolevassa kuvassa. Musta tuntuu, että aina Teurastamolla ollessa olen keskittynyt vaan syömään, niin ei löytynyt muita kuvia ks. alueelta kuin nämä kaksi. Sadepäivien varalle on myös katettua terassia. Osa ravintoloista on auki jopa klo 02 asti viikonloppuisin, tarkista terassikohtaiset aukioloajat kunkin ravintolan sivuilta. 

Teurastamon kesäpiha: Työpajankatu 2, 00580 Helsinki. Avoinna toimijasta riippuen aamusta myöhään yöhön. 

Nyt saa jakaa vinkkejä muista Helsingin parhaista kesäterasseista kommenteissa! Mikä on sun mielestä Helsingin paras kesäterassi? Mistä löytyy piilotettu helmi, jota ei moni tiedä?

Muistatteko, kun kerroin, että aion itse maalata suuren maalauksen meidän olohuoneen seinälle? Siitä on jo aikaa, kun asiasta jossain mainitsin, mutta vasta nyt löytyi sopiva rako tällaiselle puuhalle, kun edessä oli kokonaan vapaa sateinen viikonloppu. Meillä on olohuoneessa ollut valmiit kiinnikkeet kahdelle todella suurelle taululle valmiina ja ajateltiinkin, että akustiikan (ja toki sisustuksen) vuoksi olisi kiva kiinnittää niihin molempiin jotain ihanaa. 

Lauantaina päätettiin extempore lähteä sitten ostamaan suurta maalauspohjaa, jollaisia tiesin Espoon Ainoan Sostrene Grenessa olevan. Mulle on tullut viime päivinä tosi paljon kysymyksiä meidän maalaustarvikkeista Instagramin puolella ja ne on siis kaikki ostettu sieltä. Siellä on hyvä valikoima maalaustarvikkeita, maaleja, siveltimiä ja erikokoisia maalauspohjia. Suosin itse maalustarvikeostoksissa kivijalkamyymälää, koska yleensä silloin kun inspiraatio iskee, on maalaamaan päästävä heti.

Sieltä tosiaan löytyi 120×150 kokoinen maalauspohja, joka ostettiin muiden maalaustarvikkeiden ja lehtikultahippujen lisäksi. Käveltiin parkkihalliin meidän autolle ja alettiin lastaamaan maalauspohjaa kyytiin. No eihän se hitto vieköön mahtunut. Yritettiin niin takaluukusta kuin ovistakin, kaikki penkit kaadettuna. Se jäi muutamasta sentistä kiinni, eikä vaan siis kertakaikkiaan mahtunut. Minä siis nappasin valtavan maalauspohjan kainaloon ja matkustin julkisilla Tapiolasta kotiin sen kanssa. 

Helsingin puolella vielä kävelin sitten useamman kilometrin vesisateessa ja kovassa tuulessa ja meinasin lähteä lentoon – en kestä. Otto tuli lasten kanssa kävellen puolimatkaan mua vastaan ja otti maalauspohjan kannettavakseen. Jos ei muuta, niin oli ainakin loistavaa käsivarsitreeniä tuon maalauspohjan kantaminen ja tuulta vastaan taisteleminen. Välillä tuntui, että maalauspohja oli kuin purje, sillä tuuli tuuppi mua tiellä ihan minne sattui. Mutta päästiin kuin päästiinkin ehjänä perille, niin minä kuin maalauspohjakin. Nyt mua naurattaa joka kerta kun katson sitä, kun muistan miten rakkaudella mä matkasin sen kanssa. Keräsin kyllä ihania hymyjä ihmisiltä kun toikkaroin ison maalauspohjan kanssa ja mulle avattiin matkalla oviakin täysin pyytämättä. Tuli hyvä mieli ja kiittelin kovasti. 

Kotona levittäydyin maalauspohjan ja maalien kanssa eteisen lattialle ja maalasin loppuillan. Lapset maalasivat omia maalauksiaan mun vieressä kodinhoitohuoneessa. Vitsit se oli rentouttavaa, uppoutua vaan maalaamiseen ja värien sekoitteluun. Nautittiin siitä kaikki ihan täysillä. Maalasin vielä muutaman tunnin lasten mentyä nukkumaan ja sitten jätin maalauksen hautumaan yön ajaksi.

Jatkoin maalauksen viimeistelyä vielä sunnuntaina, kun olin keksinyt mitä halusin vielä sille tehdä. Värit maalaukseen valikoituivat meidän sisustuksesta ja mun lempiväreistä: harmaata, valkoista, kultaa ja vaaleanpunaista. Kultalehdet olivat ihan mieletön lisä siihen, niistä tuli juuri sellaista ilmettä kuin halusinkin. Mä rakastan sitä, miten maalatessa voi vaan kokeilla kaikkea, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää. 

Tänään nostimme maalauksen olohuoneeseen sille kuuluvalle paikalle. Tai siis romanttisesti näin ajattelimme tekevämme, kunnes huomasimme, että vanhat kiinnikkeet ovat muutamalla sentillä väärässä kohdassa. Taas kaikki oli muutamasta sentistä kiinni tämän saman maalauspohjan kanssa. Se todella tahtoi meidän näkevän vaivaa eteensä. Ja mehän nähtiin. Otto porasi uudet reiät ja viimein meidän olohuoneessa oli suuri maalaus paikoillaan. Mä tykkään siitä, vaikka se onkin omatekemä ja omia teoksiaan kohtaan tulee usein oltua kriittinen. Tätäkin tuijottelin ja tarkastelin armottomasti niin monta kertaa ja mietin, mitä se vielä kaipaa ja lisäsin pieniä yksityiskohtia. Mutta fakta on se, että kun musta viimein tuntui siltä, että se ei kaivannut enää mitään, se oli valmis.

Ja siinä se nyt on, meidän olkkarin seinällä, korkealla viemässä katsetta ylemmäs. Se toi ihanasti väriä meidän muuten niin vaaleaan olohuoneeseen. Tykkään. Ihaninta oli kuulla lasten mielipiteitä taulusta ja siitä, mitä siinä tapahtuu heidän mielestään. Tällä hetkellä tuntuu, että taulu on juuri sellainen kuin halusinkin ja se saa olla tuossa kaikessa rauhassa. Voihan olla, että joskus se menee vaihtoon tai sitten voi olla, että siitä tulee sellainen esine, jota tuijottelen vielä mummonakin, ei voi tietää vielä. 

Mutta mikä tärkeintä: sen tekeminen oli hauskaa, rentouttavaa, ihanaa ja se vei mut kunnolla takaisin maalaamisen pariin. Rakas harrastus, joka unohtui aivan liian moneksi vuodeksi. Tänä vuonna olen saanut sen takaisin. Ja kuinka paljon nautinkaan siitä, kun saan vaan maalata ja antaa ajatusten lentää. Lapsena ja teininä maalasin ja piirsin lähes joka ikinen päivä. Hiilikynillä, öljyväreillä, kuivapastelleilla, akryyliväreillä, akvarellikynillä. Nyt olen löytänyt takaisin akryylivärien ja vesivärien pariin, enkä enää halua unohtaa niitä.

Tykkäättekö te maalata tai piirtää?

* Postauksessa mainittu Suon villi laulu -kirja saatu ilmaiseksi arvostelukappaleena Wsoy:ltä. 

Tänään on heinäkuun ensimmäinen perjantai ja sen kunniaksi jaan teille muutamia tämän hetken suosikkiasioita. Näitä on kiva lukea jälkeenpäin ja muistella, että mitä sarjoja tai leffoja on tullut milloinkin katsottua ja mitä musiikkia kuunneltua. Mutta oikeasti mun suurin syy tämän postauksen tekemiselle oli leffa, joka me katsottiin tällä viikolla ja josta halusin ehdottomasti vinkata!

Paras leffa: Eurovision Song Contest: The story of Fire Saga.

Porattiin Oton kanssa molemmat loppuhuipennuksessa ja kysyttiin koko leffan ajan toisiltamme “MIKS TÄÄ ON NIIN HYVÄ?!?”. Leffa tuli Netflixiin kai viime viikolla ja katsottiin se yhtenä arki-iltana tällä viikolla. Se oli vaan tosi viihdyttävä ja oikea hyvän mielen leffa. Will Ferrell ja Rachel McAdams olivat rooleissaan huikeita ja tykkäsin myös kovasti kaikista leffan “euroviisubiiseistä”, ne olivat niin euroviisuja kun voi vaan olla. Hyvää lääkettä kun tänä vuonna euroviisut jäivät koronan takia väliin, tässä oli vähintään yhtä hyvät musat ja näyttävät esitykset. Meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia leffan suhteen, mutta se oli niin hauska! Leffan IMDB-arvosana on 6,6, eli mikään draaman mestariteos se ei todellakaan ole. Mutta jos haluaa nauraa ja tykkää euroviisuista, niin se on ihan täydellinen. 

Paras sarja: Tänään Netflixiin tullut The Babysitters Club!

Me odotettiin tätä esikoisen kanssa kuin kuuta nousevaa ja bingetettiin päivällä sitä jo muutama tunti. Sarjasta oli huhuja jo yli vuosi sitten, joten tätä on todella odotettu pitkään. Sarja oli juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kirjasarjan faneille ehdoton katsottava!

Paras biisi: The Black Eyed Peas – Mamacita.

Siis kuinka siistiä, että varhaisnuoruuteni lempibändi on tehnyt paluun! Lähes kaikki (myös minä) kirjoittivat mun Krissen ystäväkirjaan vitosluokalla, että lempibändi oli The BEP ja kyllähän se nyt oli hitsin kova. Mamacitasta tulee hyvä ja tanssiva kesäfiilis. Ja parasta on se, että meidän 3v huutelee caliente milloin mihinkin asiaan. 

Paras kirja: Delia Owens: Suon villi laulu* (saatu arvostelukappaleena ilmaiseksi Wsoy:ltä). 

Meidän tämän kuun lukupiirikirja, jota on myyty maalmanlaajuisesti yli 6 miljoonaa kappaletta! Ihan huippuhyvä, vaikka ensin en meinannut millään päästä sisään. Ekat 50 sivua oli sellaista taistelua, sitten yhtäkkiä tarina vei mukanaan ja nyt olen kirjan puolivälissä ja en millään malttaisi laskea sitä käsistäni.  Kirja ilmestyy 17.8. luettavaksi.

Paras kosmetiikkatuote: La Roche Posayn 50+ aurinkosuojavoide.

Kuivuu tosi nopeasti, on hajusteeton ja suojaa ihan super hyvin! Tämä oli todella kovassa käytössä viime viikolla, kun oltiin paljon rannalla ja käytiin veneilemässä. Myynnissä apteekeissa. Myös lasten vastaava on hyvä, vaikka ei kuivukaan ihan yhtä nopsaa kuin tämä aikuisten versio. 

Paras juttu tässä viikossa: Nähtiin pitkästä aikaa rakkaita ystäviä, joita ei oltu nähty kuin viimeksi ennen meidän NYCin reissua. 

Syötiin pizzaa, lapset leikkivät, juteltiin kaikkea mahdollista, herkuteltiin mansikoilla ja kirsikoilla. Oli kyllä niin ihanaa!

Paras juttu, joka on vielä tulossa: MUN KESÄLOMA.

Loma, loma, loma. Päätin jo alkukesästä, että tänä kesänä pidän kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäinen lomaviikko alkaa ensi viikon viikonloppuna, lauantaina 11.7. Toisen pidän vasta myöhemmin, kunhan löytyy sopiva ajankohta. Odotan lomaa ihan älyttömän paljon tämän koko intensiivisen kevään jälkeen. Se tulee tekemään niin hyvää. Loman aikana pidän blogivapaata, instaa saatan päivittää, mutta en ota siitä paineita ja teen sitä ihan omassa tahdissa, jos siltä tuntuu. Loman jälkeen jatkan taas samalla tavalla kuin ennenkin. 

Paras tekeminen lasten kanssa: Näin sadeviikolla täytyy sanoa, että pelikorteilla pelaaminen.

Siis meidän lapset on kehittyneet niin hyviksi kortin pelaajiksi, että kaksi vanhinta voittaa meidät vanhemmat ihan yhtä usein kun me heidät! Ihan huippua, kun he tarjoavat oikeasti haastetta. Kortin pelaaminen on ihanan helppoa ja viihdyttävää ja täydellistä sadepäivän puuhaa. Tänään tosin oli niin upea sää, että ei paljoa korttia pelattu vaan oltiin ulkona koko päivä ja pompittiin trampalla. 

Paras arkiruoka: Kaikki uuniruuat, koska meillä on viimein toimiva uuni!

Mutta erityisesti tänään ruuaksi nautittu tortelliinivuoka uunissa, johon sain reseptin ihanalta Kokit & Potit -Hannelelta! Ruoka valmistui tosi nopeasti ja oli ihana syödä pastaa parin viikon tauon jälkeen. Pasta on mun ikilemppari ja ihanaa kun sitäkin voi valmistaa uunissa. Tämä resepti valmistui 20 minuutissa ja oli tosi helppo, onnistuisi varmasti meidän lapsiltakin esim. valmistaa itsekseen. 

Paras juoma: Hiilihapotettu lähdevesi.

Ikisuosikki, jota etenkin näin kesällä kuluu paljon. Onko teillä muuten jotain hiilihapotuslaitetta kotona käytössä? Suositteletteok jotain, tai onko joku tietty, jota ette suosittele missään nimessä? Me ollaan pitkään mietitty, että olisiko sellainen kätevä, kun kuitenkin juodaan paljon juuri hiilihapotettua vettä.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3