Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva

29.07.2020

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3


Meidän uusi valmis keittiö esittelyssä

27.07.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Keittiömaailman, Siemensin ja Nerosteinin kanssa.

Tätä päivää ja hetkeä mä olen odottanut niin paljon! Nyt saan sanoa, että meidän keittiö on valmis (ainakin rempan osalta) ja saan näyttää valmiin lopputuloksen. Me tultiin eilen kotiin reissusta ja voin kertoa, että ulko-ovea avatessa oli jännittävät paikat! Meitä jännitti niin paljon, että millainen valmis keittiö meitä kotona odottaakaan. Ja se oli aivan mieletön! Juuri sellainen kuin alunperin villeimmissä haaveissani toivoin ja vielä tuhat kertaa parempi.

Alkuperäisissä moodboard-kuvissani oli mattaharmaat kaapistot, kultaiset vetimet, kultainen hana, aamiaiskaappi, vaalea mahdollisimman suuri kivitaso, vaalea lattia ja baarijakkarat. Ja ne kaikki myös saimme. Tiesin tasan mitä toimintoja keittiöltä halusin: mahdollisimman paljon laskutilaa, mahdollisimman paljon säilytystilaa vetolaatikoissa, integroidut kodinkoneet. Meidän keittiösuunnittelija Kati ei paljoa aikaillut, hän mittasi meidän vanhan keittiön, tsekkasi mun moodboardin ja hänelle rakentui saman tien päässä kuva tästä keittiöstä, jonka en edes tiennyt olevan mahdollinen. Meinasin pomppia innostuksesta, kun näin ensimmäiset havainnekuvat. 

En olisi ikinä osannut itse sijoittaa tätä niemekettä näin päin meidän keittiöön. Nyt kun se on siinä ja se on ollut käytössä jo viikon ennen reissua ja pari päivää sen jälkeen, niin se tuntuu kaikkein järkevimmältä mahdolliselta ratkaisulta tänne. Siinä on aivan valtavasti tilaa. Mä mahdun samaan aikaan tekemään baarijakkaralle töitä kun meidän esikoinen leipoo kakkua, Otto tekee ruokaa ja keskimmäinen tyhjentää tiskikonetta. Ja esikoinen mahtuu tiskikoneen ohi hakemaan vettä hanasta tai viemään likaisen taikinakulhon lavuaariin, vaikka tiskikone on auki (jotain, mitä meidän vanhassa keittiössä ei pystynyt tekemään). 

Rakastan sitä, että kokkaillessa näkee koko olohuoneen ja ruokailutilan. Enää keittiössä ei tarvitse kokata selkä muihin päin, tai olla täysin eristyksissä muista, niin kuin meidän vanhassa kodissa. Mulla on takana niin monta kotia ja niin monta keittiötä, että olen testannut jo, mitkä jutut ei toimi meidän perheellä. Mulle ei toiminut kulmakaapit, tai kaapit ylipäätään. Ei toiminut se, että ruokapöytä oli L-muotoisen keittiön edessä. Ei toiminut se, että roskakaappia ei saanut auki jos tiskikone oli auki (vanhan kodin keittiö). 

Täällä sen sijaan on tähän asti toiminut ihan kaikki. Tietenkin toimii, kun meidän kaikki tarpeet on huomioitu suunnitellessa. Keittiössä pystyy tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, kokkaamaan mahtuu koko perhe ja säilytystilaa on riittävästi meidän tarpeisiin. Purettiin kaikki pahvilaatikot takaisin keittiöön ja meille jäi vielä kaksi tyhjää vetolaatikkoa, joissa ei ole sisällä yhtään mitään. Muutkin laatikot ja kaapit on täytetty väljästi, on siis tilaa kerryttää Marimekon söpöjen astioiden kokoelmaa tai hairahtua ostamaan muutama vaasi lisää. 

Rakastan sitä, että kaikki meidän kuivaruuat on aamiaiskaapin alla olevissa leveissä vetolaatikoissa. Kaikki on ensinnäkin käden ulottuvilla aamiaista tehdessä (ja silti piilossa) ja toiseksi, kaikki on käden ulottuvilla myös liedestä katsottuna. Yllän nappaamaan nopeasti riisipaketin samalla kun paistan härkistä pannulla. Vetolaatikoiden koko sisällön näkee kerralla, toisin kuin vanhoista kuivaruokakaapeista, joiden perälle unohtui aina kaikkea.

Aamiaiskaappi on osoittautunut käytössä aivan nerokkaaksi. Niemekkeen tasot saa pidettyä aina tyhjänä, kun kaikki pienet kodinkoneet on kaapissa piilossa. Kukaan ei jätä enää leipäpusseja lojumaan minnekään, kun aamiainen tehdään siellä kaapin sisällä olevalla kivitasolla. Lapset yltävät helposti ottamaan itselleen kulhon jugurttia ja granolaa varten (ja myös ne granolat laatikosta). Ennen heidän piti joko kiivetä johonkin yltääkseen ottamaan ne kaapista, tai sitten jättää muropaketit pöydälle lojumaan. Aamiaiskaappi on toiminut juuri kuten toivoinkin sen toimivan, enkä enää haluaisi olla ilman sitä.

Ollaan ehditty testata juuri ja juuri myös meidän kaikki uudet Siemensin kodinkoneet ja ollaan erittäin tyytyväisiä meidän valintoihin. Meille tuli Siemensin iQ500 -liesitaso integroidulla liesituulettimella, jossa on aktiivihiilisuodatin. Liesi on ihan huippu ja se keventää keittiön tunnelmaa vielä entisestään, kun missään ei ole isoa liesituuletin-pömpeliä. Liesitasolla on combizone-keittoalue, jossa voi käyttää ongelmitta valtavia kattiloita ja pannujakin ja se onkin mun lemppari, kun tykkään kokata isoja satseja kerralla.

Siemensin iQ500 Höyryuuni on myös ollut loistava. Siinä on jopa Wi-fi, jonka ansiosta uunin voi laittaa päälle puhelinsovelluksella jo vaikka kaupassa ollessaan, jos on hirveä nälkä. Ollaan kyllä todettu sekin, että uuni lämpeää niin älyttömän nopeasti, ettei esilämmitykselle wi-fin avulla juurikaan ole tarvetta. Uunissa on vaikka ja mitä toimintoja, mitä ei vielä kaikkia olla ehditty edes testaamaan käytännössä. Höyryominaisuudesta olen erityisen kiitollinen, sillä nyt uunissa voi höyryttää dumplingseja, tehdä täydellistä hotelli-munakokkelia tai mitä tahansa ikinä keksiikään. Olen kiitollinen myös pyrolyysipuhdistuksesta, jonka ansiosta uunin puhdistaminen on vaivatonta. 

Liesitason ja uunin lisäksi meille tuli Siemensin integroidut jääkaappi ja pakastin, sekä astianpesukone. Kaikkiin koneisiin ollaan oltu todella tyytyväisiä. Tiskikone tekee oikein puhdasta jälkeä ja sinne mahtuu ihan valtavasti astioita. Jääkaapissa ja pakastimessa on kaikkia käteviä ominaisuuksia, joihin vasta tutustutaan, kun eilen illalla saatiin ne ekaa kertaa käyttöön.  

Mä olen koko elämäni kokannut ihan perus kodinkoneilla, sellaisilla joita meidän vanhoissa asunnoissa on ollut valmiina. Olen tottunut odottamaan välillä 15 minuuttia, että pastavesi alkaa kiehumaan, jos on iso kattila. Mulla on siis vieläkin hieman totuttelua siinä, että vesi kiehuu suunnilleen sillä sekunnilla kun isken kattilan liedelle (kun aina luulen, että ehdin tehdä jotain muuta siinä kiehumista odotellessa). Mutta enköhän mä totu pikkuhiljaa, kun luen käyttöohjeet kunnolla ja tietenkin käytän kaikkia laitteita ahkerasti. 

Nerosteinin kvartsikomposiitista valmistettu Noble Supreme White -kivitaso on juuri niin kaunis kuin toivoinkin. Me arvottiin jonkin verran runsaammin kuvioidun marmoritason ja tämän tason välillä ja olen kyllä tosi tyytyväinen tähän valintaan. Todella hillitty kuviointi on ajaton. Vaikka marmori-trendi joskus päättyisi, tämä näyttää silloinkin ajankohtaiselta ja kauniilta. Kivitason asennus kävi asentajilta aivan käden käänteessä ja se teki kyllä todellakin hurjasti keittiön ulkonäölle! En oikeasti edes käsittänyt etukäteen, miten valtava merkitys pelkällä tasolla on. Tämä on niin kaunis ja raikas viimeinen loppusilaus keittiölle. 

Me ollaan aivan älyttömän kiitollisia Keittiömaailman Katille sekä meidän keittiöasentajalle ja muille asentajille, jotka tekivät meidän keittiön. Keittiöremontti on ollut tosi positiivinen kokemus ja ihan turhaan etukäteen jännitettiin. Kyllähän se otti aikaa jonkin verran, mutta eteen ei tullut mitään isoja yllätyksiä. Se, että meillä oli jatkuvasti asiantuntevan keittiösuunnittelijan apu ja tuki oli korvaamatonta. Pystyttiin luottamaan koko prosessin ajan siihen, että kaikkeen löytyy ratkaisu ja valmista tulee. Meidän keittiöasentaja oli myös ihan huippu tyyppi, joka teki aivan priimaa jälkeä. Hänelle uskallettiin hyvin jättää meidän avaimet oman reissun ajaksi ja siksi saatiin tulla kotiin, jossa meitä odotti tämä valmis keittiö. 

 

En muuttaisi mitään tässä keittiössä, vaan olen aivan täydellisen tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa elämässä mulla on keittiö, jonka kaikki toiminnot on suunniteltu meidän toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Se tuntuu juuri niin hyvältä kuin toivoinkin.  Keittiömaailman osalta keittiöremontti on nyt täysin valmis. Meidän osalta on vielä pientä puuhaa. Otto laittoi tänään illalla baaritason alle vielä pienen pätkän lattialistaa (joka ei vielä näy näissä kuvissa)  ja huomenna asennetaan kattolista, joka käytiin tänään ostamassa. 

Lisäksi maalataan vielä ruokailutilan malvan värinen seinä, koska keittiö siirtyi n. 10cm ja siinä on nyt sellainen valkoinen kaistale maalin ja kaappien välissä. Ensi viikolla pitäisi saapua mun tilaamat valaisimet, joista toinen tulee ruokapöydän ylle ja toinen tulee niemekkeen ylle. Luultavasti jollain aikataululla kiinnitetään vielä pieni ja kevyt avohylly tuohon keittiön päätyseinälle niemekkeen ylle, niin siihen saa jotain söpöjä astia-asetelmia tehtyä. 

Loppuun vielä vähän ennen-jälkeen -kuvia havainnollistamaan muutosta. Instassa on ennen-jälkeen -videot storyssa, niin sieltä näkee vielä vähän lisää. 

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

Saako vielä sanoa, että olen superhyperextramegatyytyväinen? Sanon vaikka ei saisikaan. Mä rakastan meidän keittiötä! 

Aiemmat keittiöremonttipostaukset:

Tulevan keittiön suunnitelmat + keittiösuunnittelija vastaa keittiöremppakysymyksiin

Keittiön remppapäiväkirja