Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Yrittäjyyden ja äitiyden myötä se aika joka mulla on käytettävissä puhtaasti rentoutumiseen, on vähentynyt roimasti. Toisina päivinä ei välttämättä ehdi tai jaksa edes lukea kirjaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa, vaikka se ihanaa onkin. Lukeminen on kautta vuosien ollut mun lempiharrastus, ja siitä asti kun opin lukemaan, on se ollut mulle ihan valtavan tärkeää. 

Kun asuin äidin kanssa, meillä sai lukea aina kun halusi, paitsi päivällispöydässä. Aamupalalla, iltapalalla, välipalalla, koulumatkalla, välitunnilla ja koulun jälkeen – mä luin aina ja missä vaan, kun siihen oli tilaisuus. Toki vietin aikaa myös kavereiden kanssa, mutta yksin ollessani ahmin välillä jopa kaksi kokonaista romaania päivässä. Voin kertoa, että ei onnistuisi nykyään, hyvä kun saa luettua kokonaisen kirjan muutamassa viikossa, kun panostuksen taso on ne kolme sivua, ennen kuin silmät painuvat illalla sängyssä kiinni. Rentoutua voi kuitenkin myös samalla kun puuhastelee, tai näin ainakin haluan uskoa.

En olekaan halunnut luopua lukemisesta ja kirjallisuudesta kokonaan, vaan on täytynyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja nauttia kirjoista. Erittäin hyvä keino pysyä kirjoissa kiinni arjen keskellä, on äänikirjat. BookBeat on sovellus, jonka avulla voi kuunnella äänikirjoja, ja lukea e-kirjoja. Valikoimasta löytyy kirjoja laidasta laitaan, englanniksi ja suomeksi (sekä myös ruotsiksi). Kirjat voi myös ladata ja niitä kuunnella myös offline-tilassa, jolloin kuuntelu onnistuu myös silloin kun on nettiyhteyden tavoittamattomissa.

Mä kuuntelen äänikirjoja nykyään melkein joka päivä, ja olen taas saanut kirjat osaksi arkeani. Äänikirjaa on hyvä kuunnella esimerkiksi samalla kun lajittelee tai ripustaa pyykkejä, tai kun pesee lattioita. Tykkään kuunnella äänikirjaa myös vaunulenkillä silloin kun kuopus nukkuu. Äänikirjat tekevät monesta arkisesta puuhasta jopa nautittavaa, ja ainakin pyykkien ripustaminen äänikirja kaverina on huomattavasti rentouttavampaa kuin ilman. 

Arkiaskareiden lomassa kuuntelen yleensä työhöni ja elämäntapaan liittyvää kirjallisuutta. Rakastan oppia uutta ja kehittää itseäni, ja olen juuri sellainen tyyppi joka innostuu ja inspiroituu elämäntaito-oppaista. Mun suosikkeja on olleet Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa, Sophia Amoruson #GIRLBOSS sekä Maaret Kallion Inhimillisiä Kohtaamisia. Näistä kaikista olen ammentanut rutkasti inspiraatiota ja hyvää fiilistä.

Vaunulenkillä taas on kiva kuunnella hömppääkin. On tullut kuunneltua esimerkiksi Eve Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä, sekä välillä Eva Frantzin Sininen Huvila, joka multa löytyy myös fyysisenä kirjana. Sitä on ollut hauska kuunnella vaunulenkillä, ja sitten jatkaa illalla kirjasta lukien sängyssä, siitä mihin jäi lenkillä kuunnellessa.

BookBeatin sovellus on super helppokäyttöinen ja toimii nopeasti. Sieltä on helppo etsiä haluamansa kirjailija tai kirja, ja valikoima on laaja. Valikoimassa on myös lasten kirjoja, ja sieltä myös meidän tytöt on kuunnelleet äänikirjoja niin ruotsiksi, kuin suomeksikin. Eskarilaisen lemppareita on Helena Meripaasin Kuriton Koiranpentu, ja Moni Nilssonin Tsatsiki-kirjat joita luin itsekin lapsena moneen kertaan.

ILMAINEN KOKEILUJAKSO LUKIJOILLENI:

Nyt pääset kokeilemaan BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Koodilla bihns saat neljän viikon ilmaisen käyttöjakson BookBeatia. Koodi on voimassa 31.5. asti ja vain uusille BookBeat-asiakkaille. Kokeilujakson saat klikkaamalla itsesi BookBeatin sivulle, johon koodi on valmiiksi jo syötettynä.

Tykkäättekö te kuunnella äänikirjoja? Oletteko kokeilleet BookBeatia?

Arvatkaa mitä, mä myönnän nyt jotain mikä mua oikeasti vähän hävettää. Viime syksynä treenasin personal trainerin johdolla reilut kolme kuukautta hyvällä menestyksellä, sain kropan voimaan hyvin, ryhtiä kohennettua ja fiilistä paremmaksi. Olin tyytyväinen siihen miltä näytin, voin hyvin ja jaksoin vauva-arkea loistavasti. Sitten tuli marraskuu, pimeys, ja se päivä kun mun mummu kuoli. Sen jälkeen en vaan pystynyt, vaikka tiedän että liikunnasta olisin saanut energiaa, ajatuksia purettua ja oloa paremmaksi, niin en vaan pystynyt. Mä lösähdin ihan totaalisesti. Ekan muutaman viikon ajan olikin ihan ok hetkeksi vaan höllätä, ja vuoden kiireisimmän työajan keskellä jostain oli pakko vaan joustaa. Se ”joustaminen” ei olisi kuitenkaan saanut jatkua niin pitkään kun se lopulta jatkui.

Helmikuussa vasta vihdoin havahduin siihen, että kaikki vaatteet olivat alkaneet taas tuntua ihan liian pieneltä, ja vaatekaupassa en mahtunut edes normikokoani yhtä kokoa suurempiin housuihin, lähellekään. Heräsin ja näin itseni ekaa kertaa peilistä muutamaan kuukauteen. En todellakaan näyttänyt itseltäni.

Mua alkoi harmittaa se mitä olin itselleni tehnyt. Sen lisäksi että en liikkunut yhtään, olin pahasti sokerikoukussa, ja söin suklaata harva se ilta. Päätin laittaa stopin saman tien – ja nyt on takana viisi viikkoa ilman yhtäkään itse ostettua herkkua. Olen herkutellut ainoastaan viime viikonloppuna serkun rippijuhlissa ja papan synttäreillä, ja pari kertaa kun meillä on käynyt kaveri, olen seuraksi ottanut kaverin tuoman pullan. Muuten olen pysytellyt ainoastaan terveellisessä, herkullisessa arkiruoassa ja säännöllisessä ateriarytmissä. Mitään ruokavaliota en siis noudata edelleenkään, vaan syön ihan perus ruokaa viisi kertaa päivässä.

Liikunnan suhteen olen ottanut itseäni niskasta kiinni, palasin nimittäin vanhan tutun treenin pariin, ja fiilis alkaa pikkuhiljaa olla hyvä taas. Latasin puhelimeeni Sweat-sovelluksen, jossa on usean eri treenigurun ohjelmia, ja aloitin vanhan tutun Kayla Itsinesin Bikini Body Guiden, jolla sain itseni kuntoon myös vuonna 2014. Nyt on siis tosiaankin menossa viikko 5, ja fiilis on niiiiin paljon parempi kuin alussa. Ohjelma ei ole mitään lastenleikkiä, mutta ei liian rankkakaan. Tykkään siitä, että sillä sain nopeasti ryhdin ja hyvinvoivan fiiliksen takaisin, ja nyt voin keskittyä vaan liikkumaan ja tulemaan vahvemmaksi. Treeniin kuuluisi myös ruokavalio, mutta mä en ole edes katsonut sitä osiota sovelluksesta.

Tämä ei ole mulle mikään ”projekti” ja siksi en myöskään halua mitään dieettejä. Haluan voida pysyvästi arjessa hyvin, ilman että sen eteen tarvitsee tehdä mitään tavallisesta poikkeavaa. Haluan että liikunta on osa sitä tavallista normaalia arkea, eikä mikään dieettiprojekti. Se mihin mä pyrin on, että vaikka joskus ottaisin pienen tauon liikunnasta, palaisin kuitenkin aina sen pariin ennen kuin on liian myöhäistä. Että en antaisi itseni lösähtää kokonaan, vaan pitäisin huolta liikunnasta myös silloin kun on pimeää, kylmää ja kiireistä, tai kun eteen tulee jotain odottamatonta.

*Urheiluliivit saatu Shock Absorberilta. 

Multa on moneen kertaan kysytty että vieläkö treenaan personal trainerin kanssa ja miten muuten menee liikunnan suhteen ja olen vaan kierrellyt kysymyksiä, koska tämä on ollut mulle sellainen juttu josta en todellakaan voi olla ylpeä. Mutta olen ylpeä siitä, että en antanut itseni vajota enää sen huonompaan kuntoon, vaan tajusin ennen kuin olisi ollut paljon hankalampaa treenata itsensä takaisin hyvinvoivaksi.

En ole käynyt missään vaiheessa vaa’alla tai mitannut vyötärönympäryksiä, ainoa mittari mulle on oma fiilis, ja niin saa olla jatkossakin. Me ei omisteta vaakaa, enkä usko että koskaan hankitaankaan. Se on ihan turha kapistus, kun tärkein hyvinvoinnin mittari on oikeasti se miltä tuntuu, onko hyvä olla, kuinka jaksaa arjessa. Juuri nyt mä ainakin jaksan taas super hyvin, olen vähän ylpeä siitä miten alun puuskuttelun jälkeen jaksan jo tosi hyvin vetää ohjelmat läpi ja ryhtikin kohenee taas silmissä. En halua voida huonosti, enkä antaa lapsille esimerkkiä siitä miten ei pidetä huolta itsestä.

Vaikka olisi ollut helpompaa vaan jatkaa hyvin voimista ja kehittää itseä vahvemmaksi siitä missä olin marraskuussa, eikä käydä läpi tällaista kolmen kuukauden notkahdusta, en aio sättiä itseäni. Tehty mikä tehty. Ja vaikka kukaan ei voi olla huonosti voimisen tarpeessa, olin levon tarpeessa. Mä tarvitsin sohvaa, suklaata ja sympatiaa, ja niitä itselleni annoin. Se on ihan ok, kunhan ei anna sen jatkua liian pitkään. Nyt ollaan matkalla valoa ja kesää kohti. Mulla on loistava fiilis, ja tästä on hyvä jatkaa.

Viime viikolla, keskellä kiireisintä työviikkoa, mun puhelimeen kilahti sähköposti: ”Onnea, olet ehdolla Inspiration Blog Awardseissa!”. Olin tietenkin ihan innoissani, ja menin katsomaan, missä kategoriassa mun blogi on ehdolla. ”Arjen sankari”. Selasin muut kategoriani ehdokkaat läpi ja totesin, että olen ihan uskomattoman kovassa seurassa. Ehdokkuus on suuri kunnia mulle useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että edellisestä ehdokkuudesta on jo melkein pari vuotta aikaa ja blogikin alkaa olla enemmän jo konkari, kuin uusi ja raikas tulokas. Olin niin fiiliksissä siitä, että tällaiselle keski-ikäistyneelle blogille löytyi vielä sijaa tuoreiden vaikuttajien ja tubettajien seurasta. KIITOS siitä kuuluu teille!

Ihan alusta asti, sieltä vuoden 2011 toukokuusta, mun blogin kantava teema on ollut nimenomaan arki. Se ihan tavallinen arki jota me joka päivä eletään, ja kuinka siitä arjesta voi tehdä mukavampaa. Arki on yksi sivupalkin runsaimmin sisältöä omaavista kategorioista. Yksi niistä, joista löytyy satoja tekstejä. Arki ei nauti suuren suurta arvostusta yleisesti, mikä on mielestäni huutava vääryys. Siksi olen blogin ensimmäisestä päivästä asti halunnut puhua paremman arjen puolesta. Olen halunnut tuoda esiin sitä, kuinka arki voi olla mukavaa, ja kuinka se arki ihan oikeasti voi olla elämän parasta aikaa, kaukomatkojen tai vuosipäivien sijaan.

Jos arjen sankarilla tarkoitetaan sitä, että näyttää mahdollisimman rankkaa arkea, ja kuinka siitä suoriutuu jotenkuten siitä huolimatta, en varmaan ole arjen sankari. Olen aika kaukana Kikka Vaarasta, ja muista vastaavista ”vertaistuen” ruumiillistumista. Jos arjen sankarilla taas tarkoitetaan sellaista, joka haluaa saada mahdollisimman monen nauttimaan omasta arjestaan, pystyn samaistumaan enemmän. Haluan olla paremman arjen puolestapuhuja, ja siihen pyrin blogissani ja kaikissa muissakin kanavissa päivittäin.

Parempi arki ei mun mielestä tarkoita ruusuilla tanssimista, kaiken saamista valmiina tai kulkemista sieltä mistä aita on matalin. Se tarkoittaa omannäköistä arkea, ja se onkin toinen asia, minkä puolesta olen aina puhunut. Omat valinnat ja ratkaisut on ne mitkä merkitsevät, ei se mitä tai miten muut elämäänsä elävät. Ihana arki syntyy tasapainosta, ja siitä että ne tylsätkin asiat voi tehdä omalla tyylillä.

Näissä kuvissa me ollaan just tultu kotiin päiväkodista, eskarista ja niiden jälkeiseltä kauppareissulta tänään. Nää kuvat on just sitä arkea, mitä meillä on. Pääsiäistipuja ja mäkkileluja lattialla, reppu hujanhajan vaunujen kanssa eteisessä. Tukka pörrössä, nauru kasvoilla.

Mä haluan olla se ilon ja onnen pilkahdus kaiken harmauden keskellä, joka ei suostu kätkemään onneaan. Haluan olla se joka näyttää, että onni asuu niissä lauantaiaamun pitkissä aamiaisissa, joissa lapsi kertoo olevansa isin paras piimäkaveri. Haluan olla se, joka sanoo, että on ihan ok jos et tykkää siitä että jokainen arkipäivä on samanlainen, ja se joka kannustaa ottamaan lapset mukaan ihan kaikkialle rohkeasti. Haluan olla se, joka sanoo, että lasten kanssa voi mennä ja tehdä ihan niin paljon kuin sielu sietää. Se ei ole aina helppoa, ja joskus se on ihan kamalaakin, mutta suurimmaksi osaksi se on erittäin jees. Ja mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän jees ja sitä useammin se on jees. Mä haluan olla se, joka sanoo teille, että te voitte olla omia itsejänne, ja te ootte parhaita juuri sellaisina kuin olette.

Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle teistä ihmisestä, jotka ehdotitte mun blogia ehdolle awardseihin! Ehdolle pääsyyn siis vaadittiin vähintään sata ehdotusta, joten teidän todellista määrää en edes tiedä, mutta olen kiitollinen ihan jokaiselle. Tämä oli mahtava itsetuntobuusti, ja varmistus itselleni siitä, että oma tyyli on just se paras tyyli. Jos haluat vielä käydä antamassa äänesi minulle, se onnistuu helposti yhdellä klikkauksella TÄÄLTÄ. Voit äänestää useampaa ehdokasta samassa kategoriassa, joten ei ongelmaa vaikka olisitkin äänestänyt jo jotain muuta. Valtavan suuri kiitos teille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Suosin lastenvaatteissa mahdollisimman paljon laadukkaita, eettisesti tuotettuja vaihtoehtoja, ja mikäli ne ovat vielä suomalaisia, niin aina vaan parempi. Rakastan lasten vaatteita, ja käytän mielelläni aikaa toimivan vaatekaapin rakentamiseen, ja kivojen yhdistelmien pohtimiseen. Kaikki eivät ole vaatteista yhtä kiinnostuneita, mutta mun mielestä on tosi hienoa jos edes vähän pohtii sitä, kenen valmistamia ja mistä materiaaleista tehtyjä omat lasten vaatteet ovat. Nyt on jälleen tehty yksi suuri helpotus eettisesti tuotettujen lastenvaatteiden saatavuudessa, sillä koko maan kattava Prisma on ottanut valikoimiinsa suomalaisen Blaa:n lastenvaatteet. Ihan mahtava juttu!

Blaa on vuonna 2012 perustettu suomalainen merkki, joka tekee vaatteita vauvoille, lapsille ja aikuisille. Blaa:n vaatteet valmistetaan GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta suomalaisomisteisessa tehtaassa, Portugalissa. Työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka, ja kaikki työntekijät ovat aikuisia. Merkki toteuttaa myös Prisman vastuullisuusstrategiaa, mikä on hieno juttu. Olenkin huomannut, että Blaa:n vaatteiden lisäksi Prisman vaateosastoille on ilmestynyt muitakin vaihtoehtoja, joisa roikkuu vastuullisuudesta kertovia lappusia. Huippua että näihin asioihin panostetaan, sillä mitä helpommin eettisesti tuotettuja vaatteita on saatavilla, sitä suuremmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus tehdä parempia valintoja.

Prismoissa on saatavilla Blaa:lta vaatteita alkaen koossa 86/92. Se tosin täytyy sanoa, että mitoitus on tosi reilua, ja tuo pienin koko vastaa enemmänkin kokoa 92/98. Otin meidän 105-senttiselle melkein-viisivuotiaalle kokoa 98/104 ja se on hänellä siis kuvissa päällä. Sama koko on päällä myös eskarilaisella, joka on kymmenisen senttiä pidempi, ja hänellekin vaatteissa on vielä kasvunvaraa ihan reippaasti.

Tytöt saivat valita haluamansa vaatteet ihan itse Blaa:n valikoimasta. Blaa:n arvoja ovat hauskuus, kestävyys ja laadukkuus, ja se tulee hyvin ilmi leikkisistä kuoseista, jotka ovat meidän lasten mieleen. Molemmat tytöt päätyivät valitsemaan tyylikkäät ja pehmeät vaaleanharmaat collegehousut, ja niiden kaveriksi lyhythihaiset paidat. Keskimmäinen valitsi valko-vaaleanpunaisen flamingoteepaidan frillahihoilla, ja esikoinen valitsi hauskan kirahviteepan. Prismoissa on flamingojen ja kirahvien lisäksi saatavilla esimerkiksi hauskaa kuumailmapallokuosia ja siksak-kuvioisia leggareita. Niiden lisäksi löytyy myös muita tuotteita, valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin.

Prisman ”muoti kuuluu kaikille” -filosofia on ainakin musta tosi jees. Tykkään siitä, että hyviä valintoja tuodaan kaikkien ulottuville. Toivon että yhä useampi ihminen kiinnostuisi pohtimaan omia kulutustottumuksiaan, ja haluaisi ostaa edes osan lasten vaatteista eettisesti tuotettuna. Blaa:n vaatteet on hinnoiteltu Prismoissa ainakin mun mielestä laatuun nähden tosi edullisesti, mikä on hienoa. Toivottavasti se kannustaa mahdollisimman monia valitsemaan ne!

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sinun suosikkituotteesi Blaa:n valikoimasta? Kerro oma vastauksesi (ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään) ja osallistut 50€ Prisman lahjakortin arvontaan. Osallistumisaikaa 26.3.2018 klo 22.00 asti. Tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Jo jonkin aikaa silmiin on pompannut Pinterestissä, lehdissä ja Instagramissa usein kauniita dress over jeans -yhdistelmiä. Aluksi piti makustella trendiä ja ensin ajattelin, että ei se taida olla yhtään mua varten. Tykkään kuitenkin hulluna kukkamekoista, ja rakastan kireitä pillifarkkuja – ei kai niiden yhdistelmäkään voisi kovin outo olla?  Jonkin aikaa makusteltuani aloin miettimään että miksikäs ei, tuohan voisi sopia munkin päälle. Varsinkin jos vähän muokkaisin esim. muotiviikoilla kuvattujen megafashionistojen lookia vähän rennommaksi, pukemalla itse mekon ja farkkujen kaveriksi tennarit överikorkojen sijaan.

Olin etsimässä itselleni sopivaa mekkoa serkkuni rippijuhliin, kun törmäsin BikBokissa täydelliseen kukkamekkoon, joka on edestä napitettava. Ei siis rippijuhliin täydelliseen, vaan täydelliseen farkkujen kanssa puettavaan mekkoon. Nappien kanssa farkut vilkkuvat mekon välistä, ja mekko on ikään kuin eräänlainen höyhenenkevyt jakku. Toki sitä voi käyttää hyvin ilmankin farkkuja, kun pukee läpikuultavan mekon alle vaikka mustan kireän toppimekon. Ihanan monikäyttöinen, keväinen ja pirteä vaate. Ensin sovitin mekkoa, ja se istui super kivasti. Ihastuin siihen ihan heti.

Kaupassa kävin läpi kaikkia mun vaatteita, minkä kanssa mekko voisi sopia. Keksin heti useita yhdistelmiä, nilkkamittaiset siniset farkut, mustat tiukat jeggingssit tai ihan vaan leggingssit, musta trikoinen lyhyt toppimekko alle tai kesällä esim. farkkushortsit alle. Mä pohdiskelin vaikka kuinka pitkään sovituskopissa, ja tulin lopulta siihen tulokseen, että kyllä, tämä mekko on loistava lisä mun vaatekaappiin. En ole ostanut tänä keväänä itselleni mitään vaatteita ennen tätä mekkoa, joten päätin että kyllä, minä ostan sen.

Mekko on aivan ihana ja siitä tuli niin super keväinen fiilis, vaikka täällä Oulussa kevät tuntuukin olevan vielä ikuisuuden päässä, ainakin jos näitä tätini pihan metrisiä lumikinoksia katsoo. Uskaltauduin pukemaan sen farkkujen ja tennareiden kanssa päälleni pappani 80v-synttäri-illalliselle, kun mentiin suoraan parkkihalliin ja ravintolaan, enkä ulkoillut vaatteet päällä. Asukuvat napattiin ennen illallista Oulun CoffeeHousen kauniissa ”eteisessä” johon on tehty ihana pieni oleskelunurkkaus.

Mekko BikBok | Vyö Gucci | Farkut Gina Tricot | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Donitsi Gina Tricot

Mekon kaveriksi puin tosiaankin siniset nilkkamittaiset farkut, lempparivyön, mustan perustopin alle, sekä tennarit. Näin mä aion liihotella keväämmällä, ehkä vielä puen nahkarotsin tähän päälle niin en palellu. Mulle tulee tästä ihanat bohovibat ja tämä on ehkä mun uusi lemppari-asu. Lupasin alkukeväästä, että yritän pukeutua jännittävämmin ja enemmän juuri sillä tavalla kuin itse haluan, yhtään miettimättä sitä mitä joku muu asustani ajattelee. Se on kyllä toiminut hyvin, ja musta tuntuu että olen uskaltanut pukeutua rohkeammin kuin ennen. Toki arkena on monesti helppo turvautua farkkuihin ja neuleeseen tai lempparicollegeen, mutta uskon että mitä lähempänä kesä on, sitä jännittävämmin uskallan pukeutua.