Nämä masukuvat on otettu viime sunnuntaina ennen babyshowereita kun mulla tuli 36+0 täyteen! Nyt ollaan siis raskaudessa sellaisilla viikoilla jonne asti en viimeksi päässytkään, kun Tiara syntyi juuri päivää ennen. Ei tämä kyllä mitään herkkua enää ole. Vaikka nyt ei tarvitsekaan enää levätä ja varoa aiheuttamasta supistuksia, ei tämä jatkuva 24/7 -supistelu ja ”jokohan nää kohta olis niitä synnytyssupistuksia?” -ajattelukaan helpolta tunnu. Kokoajan jännittää että koska alkaa tapahtua ja turhauttaa kun mitään ei jatkuvista oireista huolimatta tapahdu.

Tänään kävin neuvolalääkärillä ja tilanne on kuulemma jo erittäin kypsä ja käytännössä synnytys voi käynnistyä milloin tahansa, ”jee”. Onhan se tavallaan helpottavaa kuulla, mutta toisaalta myös turhauttavaa. Jos tilanne ei olisi edistynyt ollenkaan olisin voinut suosiolla luovuttaa ja ajatella että tässä kestää vielä viikkoja, mutta koska asiat kuitenkin ovat edistyneet on mulla kokoajan odottavan jännittynyt fiilis. Ja vaikka asiat ovatkin edistyneet, ei sekään käytännössä takaa sitä että raskaus ei menisi vaikkapa yliajalle, kaikkihan on ihan mahdollista edelleen.

Masupallo on ihana ja haikealla mielellä luovun siitä sitten kun aika koittaa, mutta kyllä se halu saada oma pikkuinen sieltä masusta jo syliin on ihan hirvittävän kova! Mä katselen synnytysohjelmia haaveillen siitä täydellisestä hetkestä kun saa oman vauvan ensimmäistä kertaa rinnalle. Suunnittelen innoissani ristiäisiä vaikka niihin on vielä viikkokausia ja mietin että pussaileekohan Tiara yhtä innokkaasti vauvaa sen synnyttyä kuin mun masua nyt.

Pieniä tai no aika suuriakin pelkoja on herännyt; meneehän kaikki hyvin, syntyyhän vauva terveenä, selviänkö itse ilman sen suurempia komplikaatioita. Kuinka kauan joudumme olemaan sairaalassa, saadaankohan me perhehuonetta? Pääsenköhän synnyttämään sinne minne toivoisin kun sulkuja tuntuu olevan joka puolella kokoajan ja pian Naistenklinikkakin menee remonttiin ja se vaikuttaa kaikkiin HUS:in synnäreihin. Kaikki asiat mietityttävät todella paljon! Mutta täytyy vain toivoa että kaikki kääntyy parhain päin ja me saadaan terve vauva terveeseen syliin mahdollisimman turvallisesti!

Tässä on nyt viimeiset masuvertailu -kuvat Tiaramasuun, koska enempää niitä ei enää ole! Ensikatselulla musta tuntui että masuthan ovat ihan identtiset, mutta eipä se niin vain olekaan. Kun katsoo tarkemmin niin sen huomaa selkeästi kuinka Tiaramasu on ylempää paljon pyöreämpi ja ”täydempi” koska Tiara oli perätilassa ja neidin pää pyöristi mun masua ylhäältä päin. Vastaavasti taas masu on alhaalta paljon pienempi ja vähemmän ulkoneva. Nyt mulla on tietysti juuri toisinpäin koska vauva on raivotarjonnassa kuten kuuluukin.

Tänään on siis viikkoja 36+3, muutaman tunnin päästä jo 36+4! Se jää nähtäväksi miten suuriksi nuo luvut tuosta ehtivät vielä kasvaakaan. Kiitos teille ihanille tsemppareille kaikesta tuesta ja teidän kauniista sanoistanne<3 koska olen todennut jo miljoonaan kertaan että te olette parhaita vertaistukijoita, kysynkin nyt:

Miten teidän synnytykset ovat käynnistyneet? Millä viikolla? Millaisia oireita teillä on ollut ennen synnytyksen käynnistymistä? Miten toinen synnytys on eronnut ensimmäisestä?

Jotkut jo eilen epäilivätkin blogin kommenttiboksissa mun olevan synnyttämässä kun en ollut ilmoitellut itsestäni mutta yhtenä kappaleena tässä vielä ollaan! Mulla oli vaan niin hektinen viikonloppu etten kerennyt postailemaan ja eilen illalla kun mulla oli aikaa viimeinkin niin mä olin niin rättiväsynyt mun super ihanien Baby Showereiden jäljiltä että nukahdin jo kymmenen aikoihin. Mutta siis, kiireisyydestään huolimatta ihan mielettömän ihana viikonloppu takana!

Lauantaina mä sain viimeinkin ripset kuntoon ja täytyy kyllä sanoa että huomaa kyllä eron kun on ammattilaisen tekemät ripsenpidennykset. Mä kun luulin että se on esim. normaalia että silmiä kirvelee ja ne valuu vettä koko pidennysten laiton ajan ja että 45 minuuttia on sopiva aika niiden kiinnittämiseen koska mulla on niin vähän ripsiä mutta totuus olikin ihan toinen! Ja kyllä, saatte haukkua mua hyväuskoiseksi pönttöpääksi :D! Ripsienpidennysten kiinnittäminen tällä kertaa oli oikein mukava kokemus, ei sattunut eikä kirvellyt ja silmätkään eivät vuotaneet, oikeastaan se oli niin leppoisaa että meinasin nukahtaakin sen parin tunnin aikana. Pitää ottaa näistä ripsistä lähikuvaa myös mutta oon kyllä hurjan tyytyväinen!!

Mutta nyt siis aiheeseen joka oli ne maailman mahtavimmat Baby Showerit! Mun ystävät olivat multa salassa leiponeet ihania herkkuja kuten mutakakkua, pätkisleivoksia, blogikollegani Anniinan tekemää herkullista broileripiirakkaa, katkarapusalaattia ja vaikka mitä muutakin ja ilmestyivät oven taakse eilen iltapäivällä tuoden kaikki herkut ja vielä ihania lahjoja sen tärkeimmän eli itsensä lisäksi paikalle. Oli mieletöntä nähdä montaa kaveria yhtä aikaa ja saada juhlistaa meidän pikkutyyppiä, super iso kiitos kaikille mukana olleille<3 Enpä tiedä mitä tekisin jos ei mulla olisi noin ihania ihmisiä ympärillä!

Vauvis sai kasan suloistakin suloisempia lahjoja ja kuvasinkin ne kaikki jo!

Ihanat Benettonin vaaleanpunaiset Chinot ja Du Pareil au Memen flamingomekko<3 Popin yli-ihana raitayökkäri ja punainen Popin pupupehmo<3 Zaran ihana pupu -neuleasu ja kisupaita <3

Luhdan vaaleanpunainen pyyhe, Mam -ensitutteja, Sophie the Giraffen luonnonkuminen purulelu ja ihana unelmanpehmeä Pentikin pupu<3

Tulevaa isosiskoakin oli muistettu suloisella turkoosilla Bogin pitsimekolla ja ihanalla puuhapussilla jonka antimista varmasti riittää hommaa pitkäksi aikaa!

Täytyy sanoa että mulla on nyt pari päivää ollut niin paljon supistuksia että ei oikein riitä keskittyminen eikä fyysinen kunto keskittymään tarpeeksi näihin postauksiin, pahoittelut siitä! Mulla kun katkeaa ajatus aina muutaman minuutin välein kun supistaa ja muutenkin pää on täynnä synnytysajatuksia! Mutta koitan kuitenkin tulla aina ees pikkuisen kirjoittamaan ja laittamaan kuvia ja kunhan kaikki tästä pian tasaantuu (toivottavasti) niin kirjoittelen taas enemmän. Olette kyllä ihan parhaita lukijoita, kiitos teille kaikille kaikesta tuesta ja tsempistä jota ootte mulle tämän(kin) raskauden aikana antaneet ja piristäneet mun päiviä!

Ihanaa viikkoa kaikille<3

Nahkatakki, Asos / Aurinkolasit, Gina Tricot / Paita, H&M Mama / Hame, Mamalicious / Sukkahousut, Lindex Mama / Korkkarit, H&M / Laukku, River Island (Asos)

Moikka! Mä tosiaan lupailin jo aiemmin kirjoitella seuraavaksi niitä Tiaran neuvola- ja 1.5v -kuulumisia, mutta sainkin tänään sen Asoksen paketin vihdoin ja innostuin vähän sovittelemaan. Kyselin teidän mielipidettä Facebookissa pikagallupin muodossa että kummasta aiheesta teen postauksen ensin ja te äänestitte että teen tämän Asos -postauksen, joten saamanne pitää!

Aiemmin en ollut koskaan tilannut Asokselta mutta täytyy sanoa että tyytyväisempi en voisi olla! Toimitus oli kohtuullisen nopea ja ilmainen, ja paketti saapui vielä suoraan kotiovelle. Mua on alkanut pikkuhiljaa naurattaa tämä: oon aina epäröinyt tilata ulkomaisista nettikaupoista koska oon pelännyt jonkin menevän tilauksessa pieleen ja toimituksen kestävän ikuisuuden, mutta viimeisen vuoden aikana ulkomaisissa nettikaupoissa paljonkin asioineena olen todennut että niissä on lähes poikkeuksetta nopea toimitus, paketti toimitetaan aina suoraan kotiovelle ja kaikenlisäksi toimituskulut ovat yleensä ilmaiset. Mulle kelpaa oikein mieluusti se että saan tuotteet ilmaiseksi kotiovelle sensijaan että odottelen viikkokausia ja lopulta raahaudun vielä itse postiin tai Siwaan asti hakemaan!

Palatakseni aiheeseen, eli tilauksen sisältöön, voin kertoa että jokainen tuote vastasi kuvaustaan täydellisesti! Tilasin siis itselleni biker -nahkatakin, mustan skater -hameen ja River Islandin ihanan mustan olkalaukun. Hametta en tietenkään vielä viitsinyt sovittaa kun sen optimistisesti koossa 34 tilanneena en haluaisi sitä venyttää piloille änkemällä sen tämän mahan ympärille, mutta sekä takki että laukku varastivat jo mun sydämen ihan totaalisesti. Tulipa taas huomattua kuinka tyylikäs musta biker -nahkatakki ryhdistää asun kuin asun! Ja laukku kivoine yksityiskohtineen piristää muuten niin tavallista asua. Hame ei kuvassa pääse ollenkaan oikeuksiinsa mutta luotan sen silti näyttävän kivalta päällä kunhan siihen mahdun!

Bikerissa on 3/4 -hihat joka on mun mielestä loistava ratkaisu, takki sopii lämpimämpinäkin päivinä, mutta pitkillä hansikkailla sen saa sopimaan myös jo näin alkukeväästä ja myös pitkälle syksyyn. Nyt mä tunnen jotenkin löytäneeni taas itseni, biker-takki oli se joka multa puuttui viime vuonna ja se minkä takia pukeutuminen oli niin hankalaa! Viime vuonna mulla oli käytössä vain mun ikivanha H&M:n erittäin repaleinen ja kärsinyt tekonahkainen biker joka ei enää ollut kovinkaan edustava ja H&M:n farkkubiker joka ei istunut hyvin ja hautasinkin ne sitten varaston perälle, mutta onneksi tänä vuonna tilanne on toinen!

Tuossa hameen yllä näkyvät aurinkolasit ostin viime viikolla Gina Tricotista itselleni ja ne ovat aivan ihanat! Mun mielestäni ainakin yksinkertaisen tyylikkäät, mutta kuviointi on kiva lisä muuten niin perusmallisiin arskoihin. Tuon mallin olen todennut vuosien varrella sopivan hyvin mun kasvoille ja vaikka aina välillä ostan muunkin mallisia niin nuo ovat mun lempparit edelleen. Ensimmäiset wayfarer-kopiot ostin Lontoon reissulla vuonna 2008 ja koukussa olen ollut siitä asti! Ellen olisi niin kova hukkaamaan/hajottamaan aurinkolaseja, sijoittaisin varmasti ihan aitoihin Reiskoihin, mutta ainakin niin kauan kun muksut ovat pieniä ja mä näin huono säilyttämään aurinkolaseja mä pitäydyn tyytyväisenä näissä alle kympin versioissa. Nimim. Tiara on hajottanut omien lasiensa lisäksi jo kahdet mun ja yhdet Oton ja ikää on 1,5v!

Mitäs pidätte ostoksista? Mikä on teidän luottovaatteenne, mulla se on ehdottomasti biker! Mikä on paras nettikauppa teidän mielestänne?

Mä oon nyt muutaman päivän tässä taistellut todella ikävän asian kanssa, enkä nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin tuoda tämän asian päivänvaloon. Varmaankin ainakin muutama teistä muistaa, että otin elämäni ensimmäiset ripsipidennykset tuossa tammikuun alussa. Se, mitä jätin alunperin kertomatta, oli yli viikon mittainen metsästys jota jouduin tekemään että sain edes ajan varattua firmaan – Beauty Salon Saraan Helsingin Albertinkadulla – käyttääkseni Otolta sinne joululahjaksi saamani lahjakortin. En halunnut saattaa Oton rakkaudella mulle ostamaa lahjaa epäedulliseen valoon!

Mulla olisi jo silloin pitänyt hälytyskellojen soida kun ajanvaraus oli niin hankalaa – mutta kuten moni mun lukijakin varmasti tietää, mulla on tarve nähdä hyvää kaikissa ja kaikessa ja koettaa viimeiseen asti ajatella asioita aina positiivisesti ja kaikkien kannalta kivasti. Firman Facebook -sivuillakin oli useampi seinäkirjoitus samasta aiheesta – että miksei kukaan vastaa puhelimeen ja aikoja ei saa varattua, ja kirjoitin itsekin seinäkirjoituksen eikä siihenkään vastattu moneen päivään. Lopulta sain ajan kuitenkin varattua. Soitettuani  viikon ajan kolmeen eri numeroon ja käytyäni paikanpäällä Kampissa, mulle viimeinkin soitettiin ja sain ajan muutaman päivän päähän. Menin paikanpäälle sovittuna aikana – ja sain ripset, joiden laatuun olin ensikertalaisena ihan tyytyväinen.

Lahjakorttiin jäi mulle vielä tuntuva alennus ensimmäiselle huoltokerralle, joten vaikka firman toiminta oli jo aiemmin epäilyttänyt mua mä ajattelin etten halua heittää halpaa ripsihuoltoa hukkaan ja päätin mennä ensimmäiseen ripsihuoltooni edelleen Beauty Salon Saraan. Ajan sain huoltoon varattua ”suht helposti”, en soitellut/tekstaillut kuin vain pari päivää edelliskerran viikon sijaan ja ainoastaan kahteen eri numeroon. Menin paikanpäälle sovittuna aikana ja sain ripsetkin huollettua. Kaikki sujui sen verran hyvin, että kun huomasin muutama viikko sitten facediilissä olevan tarjolla lahjakortteja kyseiseen firmaan ripsihuoltoon halpaan hintaan, päätin vielä kerran tarttua tilaisuuteen ja ostaa sellaisen.

Aloin varaamaan aikaa itselleni kun ripset alkoivat näyttää siltä että huollolle olisi tarvetta, ja soittelin sekä tekstailin taas muutamaan otteeseen. Lopulta minulle soitettiin viime viikon torstaina ja sain ajan varattua viime lauantaille kello 12.30. Puhelimessa varmistin useaan otteeseen että aika on ok – olihan kyseessä kuitenkin lauantaipäivä keskellä pääsiäislomaa. En myöskään missään nimessä halunnut turhaan rasittaa viimeisillään raskaanaolevaa kroppaani eli halusin olla varma että reissu Kamppiin asti on kannattava. Ripsipidennyksiä tekevän firman omistajan kanssa naureskeltiin yhdessä että mun täytyy saada ripset vielä juuri ennen synnytystä kuntoon ja hän lupasi ilmoittaa minulle jos tuleekin este, mutta kun soittoa ei kuulunut niin matkasin lauantaina Kamppiin ja seisoin Beauty Salon Saran oven edessä klo 12.20.

Arvatkaa mitä huomasin päästessäni perille: koko liike oli KIINNI! Koetin soittaa omistajalle kahteen kertaan ja odottelinkin hyvän tovin, vaikka seisoskelu paikoillaan ei todellakaan hirveästi helpottanut supistelua, mutta kukaan ei vastannut puhelimeen tai ilmestynyt paikalle. Vihdoin luovutin ja lähdin tyhjin käsin (tai no silmin) kohti kotia. Tunnin kuluttua mun ensimmäisestä puhelinsoitosta sain firman omistajan numerosta kännykkääni viestin, jossa ei lukenut mitään muuta kuin ”Soitit?”. Järkyttyneenä tökeröstä viestistä kuitenkin vastasin viestiin asiallisesti kertoen että odottelin siinä Beauty Salon Saran edessä kun meillä oli se aika sovittuna ja ihmettelin että mistä oli kysymys. Vastausta viestiin odotan edelleen.

Koetin samana päivänä vielä hieman myöhemmin soittaa numeroon uudelleen – tuloksetta. Tänään laitoin vielä yhden tekstiviestin – edelleen ystävälliseen sävyyn – pyytäen soittamaan minulle jotta voisimme selvittää että mitä tämän ripsihuoltoajan kanssa on oikein käynyt ja kuinka tästä eteenpäin voisi toimia. En saanut puhelua, enkä vastausta viestiini ja nyt mulla loppui kyllä kärsivällisyys. Tuloshan on siis se, että mulla on edelleen etukäteen maksettu lahjakortti Beauty Salon Saraan – jota en ilmeisestikään voi siellä käyttää. Mulla ei myöskään ole uusia ripsipidennyksiä, enkä saa firman omistajaan´yhteyttä koska hän ei vastaa viesteihini. Paikanpäällekään en mielellään enää lähtisi, eihän ole mitään takeita siitä että saisin lahjakortilleni vastinetta ja että reissu ei olisi täysin turhaan mua rasittava.

Mä ehkä ymmärtäisin inhimillisen virheen, että vaikkapa unohtaa varatun ajan jos se on päivän ainoa aika – tai että tulee jokin ylitsepääsemätön este josta ilmoittaa etukäteen. Vaikka mulle tulisikin paha mieli siitä että juuri mun aika on unohdettu ja olen turhaan raahannut sotanorsun ruhoni kaikkine vaivoineen (joista firman omistaja oli hyvin tietoinen niistä kanssani keskusteltuaan jo useampaan kertaan) toiselle puolelle kaupunkia, mä ymmärtäisin sen jos mulle tarjottaisiin vilpitöntä anteeksipyyntöä ja jonkinnäköistä korvausta mulle aiheutuneesta ylimääräisestä vaivasta. Mutta se että en saa asian kerrottuani usean päivänkään aikana minkäänlaista vastausta täysin asiallisiin viesteihini tai puheluihini on musta totaalisen käsittämätöntä!!

Miten yritys voi kohdella asiakastaan tällä tavalla?! Naurettavinta tässä on se että mä tunnen huonoa omaatuntoa kirjoitettuani tämän tekstin, tunnen että olen kamala ihminen saattaessani jonkin firman huonoon valoon. Mutta totuus on se että en saa itseni antaa aina olla se kynnysmatto, en todellakaan halua että mun lapset saavat sellaisen kuvan että heitäkin maksavina asiakkaina voi kohdella ihan miten tahansa ja että epäkohdista täytyisi vain pysyä tyytyväisenä hiljaa. Eihän mikään muutu eikä voi saada oikeutta jos ei itse avaa suutaan!

Kysynkin nyt teiltä, onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä oikeuksia mulla on, kyllähän mun kuuluisi vähintäänkin saada rahat takaisin eikö niin? Miten voin toimia tästä eteenpäin?

Tänään on ollut niiiiin ihana päivä! Aurinko ei ihan paistanut täydeltä taivaalta mutta se ei menoa hidastanut, me nimittäin suunnattiin läheiselle rantabulevardille ja puistoon keinumaan. Puistoreissusta huolimatta mulla on tänään ollut melkein kivuttomia supistuksia (vaikkakin säännöllisiä edelleen) ja oon jopa pärjännyt ilman Panadolia, aika huikeaa! Enhän mä kauaa jaksanut ulkoilla ennenkuin väsy tuli, mutta sain kuitenkin punaiset posket ja hyvän mielen sekä itselleni että Tiaralle (ja varmaan Otollekin)! Tiara käveli koko menomatkan ihan itse joten vauhtikin oli tälläiselle mummojen jälkeen jäävälle jättipötsille ihan sopiva. Ulkona on nyt paljon helpompi liikkua kun lumet ovat suurimmaksi osaksi sulaneet kävelyteiltä ja voi kävellä normaalisti eikä tarvitse jännittää kokoajan että liukastuu!

Tää loma on tehnyt todella hyvää, mulla on paljon positiivisempi mieli nyt ja tuntuu että kyllä mä sittenkin selviän näistä viimeisistä viikoista. Oon saanut nukkua paljon, olla mun rakkaiden kanssa, syödä, löhöillä ja levätä. Mutta sitä en käsitä miten mulla on taas niin kova unentarve, eilenkin nukahdin jo reippaasti ennen kahtatoista, nukuin tänään melkein yhdeksään ja silti mun piti nukkua kahden tunnin päikkäritkin samalla kun Tiara nukkui. Mua nukuttaa melkein yhtä paljon kuin alkuraskaudessa, vaikka mun raskaussovellukset väittävät nukkumisen vaikeutuvan ja unettomuuden olevan yleistä näillä viikoilla. Mulla ainakin nukkuminen on oikein helppoa mihin aikaan päivästä tahansa, taattu resepti on koittaa keskittyä johonkin esim. leffaan/kirjaan/lehteen niin silmät painuvat kiinni viimeistään viiden minuutin kuluttua!

Mä facebookissa kertoilinkin että sain tänään viimeinkin Instagramin toimimaan ja alankin taas jatkossa päivittää sitä ahkerasti kun kuvien lisääminen, tägääminen ja kommentointi onnistuu. Ihan huikea määrä teitä seuraajia oli tullut lisää sillä aikaa kun mä loistin poissaolollani, ihanaa että jaksatte seurailla ja jatkossa siis seurattavaakin tarjolla! Ja teille jotka ette vielä ole mua Instagramista löytäneet niin meitä voi seurata siellä nimellä @iinalaura.

Joku kyselikin eilisen postauksen kommenttiboksissa että saisiko sitä Tiaran ruotsiksi laskemista nähdä ihan videollakin ja saahan sitä! Kuvasin videon tuossa pari tuntia sitten jossa neiti laskee ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi mun kanssa. Suomeksi laskiessa jäi vissiin nelonen välistä, mutta sepä ei maailmaa kaada onneksi. Kysyin viimeksi omalla neuvolakäynnilläni että missä iässä lapsen oletetaan osaavan laskea kymmeneen ja vastaus oli että 5-vuotiaana, joten siihen nähden tää taitaa olla ihan mukava suoritus! 30:n sekunnin mittaista minivdeota pääset siis katsomaan *TÄSTÄ!* EDIT//: Eli nyt pitäisi videon toimia, äsken olin vahingossa laittanut linkin vanhaan videoon kun youtube ei näyttänyt koneella tota oikeaa videota!

Huomenna meillä on Tiaran 1,5v-neuvolakäynti ja neuvolalääkäri, jännittävää nähdä mitä neidin mitat ovat ja ihan kiva päästä käymään neuvolassa muutenkin kuin mittaamassa omaa verenpainetta tai sf-mittaa. Luultavasti siis Tiaran neuvolakuulumisia ja 1,5v-kuulumisia muutenkin luvassa tässä lähiaikoina. Mä vastailen nyt teidän kommentteihin ja sen jälkeen käperryn sohvan nurkkaan murun kanssa katsomaan jakson Game of Thronesia. Saa nähdä kerkeänkö nähdä jaksosta enemmän kuin ekat viisi minuuttia kun mua tosiaan alkaa nukuttaa heti jos koitan johonkin keskittyä. Kannustimena hereillä pysymiseen toimivat onneksi tortillasipsit ja itsetehty herkku-guacamole!

Ihanaa viikkoa kaikille ja hauskaa aprillipäivää myös! Miten teidän pääsiäisloma on sujunut? Onnistuttiinko teitä huijaamaan tänään jotenkin?