Eilen tuli täyteen raskausviikko 33, jes! Ollaan lomailtu kaikessa rauhassa, ja eilen saatiin myös yökylään meille Emilia, Topias ja lapset Turusta. Vietettiin ihana ilta, pojat kokkasivat hullun tortillabuffan meille ja pelattiin kaikkia mahdollisia lasten lautapelejä ja katsottiin leffaa. Ihanaa yhdessäoloa ja hengailua, ja lapset leikkivät niin kivasti yhdessä. Ihanaa kun on niin samanikäisiä lapsia jotka tykkäävät toistensa seurasta.
Mun äiti ja Armas lähtivät eilen aamulla kotiin, ja saatiin siis vieraita heti siihen perään. Tänään ajellaan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja huomenna tullaan takaisin viettämään uutta vuotta kotona toisen ystäväperheen kanssa. Aikamoisen touhun täyteinen loma siis, mutta vain kaikkea kivaa tekemistä. Ihanaa on ollut nähdä kaikkia ja hengailla yhdessä. Onneksi on vielä viikonlopun verran lomaa edessä.
Raskaus on ollut viime päivinä jotenkin aivan sivuosassa, lukuunottamatta vauvaa joka etenkin iltaisin liikkuu niin hulluna että häntä ei voi olla huomaamatta vaikka olisi toisella puolella huonetta. Maha hytkyy vimmatusti ja vauvan jalka näkyy aina ulospäin kun hän potkii. Olen nyt melko varma että hän on kiinnittynyt pää alaspäin, sillä olin ainakin tuntevani alkuviikon aleshoppailureissulla jäätävää painetta ja kipua pitkän aikaa siinä kohdassa johon pään pitäisi parkkeerata, ja sen jälkeen kaikki potkut ovat tuntuneet ylhäällä. Mulla ei koskaan ennen ole näkynyt vauvan jalkapohjaa tai jalan muotoa kunnolla ulospäin mutta nyt on! Se on ihan hullun näköistä ja tuntuista!
Maha raskausviikko 33+0<3
Maha on iso mutta ihana, vaikkakin nyt on alkanut tuntua että en enää hahmota sen kokoa ja meinaan kokoajan törmäillä joka paikkaan sen kanssa, hah! Olen voinut tosi hyvin ja siksi tuntuu niin uskomattomalta että raskaus on jo näin loppumetreillä. Parasta!
Vauvan oma nurkkaus on jo melkein valmiina, joten se on yksi ensimmäisiä juttuja joita esittelen ensi vuoden puolella. Nyt mulla alkaa olla kiire pakata mökkireissua varten, joten alan laittamaan kamoja kasaan. Huomenna ilmestyy vuoden viimeinen postaus, perinteinen katsaus vuoteen 2016 joka on ollut aika vaihe- ja tapahtumarikas.
Suunnittelin viettäväni ainakin kolme päivää pyjamassa aaton jälkeen, mutta me hipsittiin jo Tapaninpäivän iltana Oton kanssa kiertämään tunniksi alennusmyyntejä Itikseen. Sitä ennen nautittiin kuitenkin pyjamahengailusta aivan rauhassa. Viime päivät ovat kuluneet lähinnä lautapelejä pelaten, ja legoilla ja muilla kivoilla lasten lahjoilla leikkien. Tänään piipahdettiin hakemassa vauvan vaatteille oma lipasto, niin pääsen vihdoin pesemään kaikki vaatteet ja viikkaamaan ne sitten lipastoon.
Lipasto oli vauvanurkkauksen viimeinen puuttuva isompi palanen, joten nyt aletaan sitten sisustamaan sitäkin kun vauvan sängyn ei enää tarvitse toimia varastona. Kunhan nurkkaus on valmis niin esittelen sen heti täällä! Mä olen niin innoissani kun vauvan oma paikka alkaa valmistua pikkuhiljaa, pian pääsen ripustamaan askartelemani mobilenkin sille kuuluvalle paikalle. Mutta niistä lisää myöhemmin, nyt otetaan katsaus joululahjoihin teidän toiveesta. Oton lahjoja en kuvannut kun ne on jo kaikki käytössä jo, mutta tässä on minun ja meidän kaikkien kolmen mukulan lahjoihin katsausta.
Ihan ekana pakko esitellä teille muutama ilme joulupäivän aamulta, kun tyttöjen kovasti toivomat ja saamat Hatchimalsit alkoivat kuoriutumaan. Hatchimalsit taisivat olla eka lahja jota neideille ostin, ja siis pakko myöntää että oltiin kyllä Oton kanssa niistä vähintään yhtä innoissaan kun tytöt.
Me oltiin yläkerrassa, olin juuri herättämässä Ottoa, kun nuorempi neideistä kiljaisi että hänen Hatchimalsinsa oli alkanut nokkimaan kuortaan. Ikinä ei ole tainnut mieheni rynnätä niin nopeasti herättyään alakertaan, hah. Mä lyllersin perässä portaat alas, ja niin me ihmeteltiin yhdessä koko perhe kun söpöt pingut tulivat ulos munistaan. Nämä on kyllä olleet hauskoja, ja kuoriutumisen jälkeen tytöt ovat opettaneet niille temppuja ja hoivanneet niitä ja diskonneet niiden kanssa kun niissä on niin hyviä biisejä kuulemma.
En kestä kyllä noita ilmeitä! Näytin tosin itse varmaan ihan samalta, niin innoissaan me oltiin kaikki.
Äidin lahjat:
Me saatiin yhteiseksi lahjaksi Oton perheeltä mahtava valurautapata ja Merituuli Lindströmin Pataruokaa -kirja. Joskus syksyllä kun oltiin käymässä Oton lapsuudenkodissa, me saatiin maailman herkullisinta lihapataa siellä ja todettiin että pitää ehdottomasti lisätä oma valurautapata ostoslistalle. Mutta nyt saatiinkin se sitten lahjaksi, aivan huippu lahja! Mä olen vaan odottanut että jouluruoka loppuu ja pääsen hauduttelemaan jotain ihan mieletöntä pataa meille.
Mun äidiltä sain Marimekon Sukat Makkaralla -kaatimen josta olen haaveillut pitkään. Se on vaan niin kaunis ja veikeä samaan aikaan. Joka kerta kun katson sitä mua alkaa hymyilyttää väkisinkin, se piristää niin aamiaiskattauksen kuin juhlapöydänkin ilmeen hetkessä. Lisäksi sain toivomani Himoshoppaaja-kirjan, Makian merinovillahuivin, paljon sukkia, överiherkkua suklaata ja Instagramissa esittelemäni dinosraurus- (tai siis pregasaurus-) pyjaman.
Vauvan lahjat:
Vauva sai aivan ihanan Kaiser Baby Hoodie -lämpöpussin turvakaukaloon, Sophie The Giraffen ja Sophie The Giraffe -hiusharjan ja shampoon, Metsolan ylisöpön pandasetin mustakultaisena, Vimman lettibaggyt, Kappahlin värikkään trikoopeiton, söpön yökkärihaalarin ja vielä Tell Kiddon Hello Baby -julisteen johon voi täyttää sitten vauvan tiedot kun hän on syntynyt. Kaikki käytännöllisiä ja ihania lahjoja, jotka sulostuttavat meidän tulevaa vauva-arkea. Ja nyt on minityypilläkin oma kirahvi, niinkuin isosiskoillaankin, aww <3
Tyttöjen lahjat:
Tytöt saivat paljon pelejä ja kirjoja, barbeja, Monster high- nuken, plusplus rakennuspalikoita ja lisäksi legoja, trollseja ja kaikkia askartelutarvikkeita kuten muovailuvahaa, tarroja ja pestävän piirustusmaton. Lego Friends Hevostalli* ja Lego Duplo Maailman ympäri* me saatiin Legolta. Lisäksi he saivat vaatteita ja kuvissakin näkyvät Lindexin donitsipyjamat ja aivan hurmaavat Polarn O. Pyretin sydänyöpaidat. Ollaan pelattu jo Kimbleä monen monta kertaa, Junior Labyrinttiä pari kertaaja Muumipeikon Kalaretkeäkin muutamaan otteeseen. Kaikki ovat hauskoja pelejä ja sopivat oikein hyvin sekä 3- että 5-vuotiaalle mun mielestä.
Parasta on ollut juurikin pelailu ja yhdessä legoilla rakentelu ja kirjojen lukeminen ihan rauhassa. Ja en tiedä kehtaanko edes myöntää mutta tuo Zeldan uusi laventelipäinen Barbie sytytti mussa jäätävän himon saada jotain jännittävää tukkaan. Jännittävän kanssa odotan kyllä sinne asti että vauva on syntynyt mutta sitä mietin että jos kehtaisi vaaleita raitoja käydä laittamassa vielä ennen synnytystä, niin ei tarvitsisi sitten ihan heti vauvan syntymän jälkeen lähteä kampaajalle vaan voisi rauhassa miettiä mitä haluaa ja odottaa että vauvan unirytmit ja muut ehkä selkenevät, ja silti näyttää freesiltä. Mutta katsotaan mihin päädyn.
Ai että, nyt vietellään välipäiviä, nautitaan vielä huominen mun äidin ja Armaksen seurasta, ja torstaina saadaan meille yökylään Emilia ja Topias ja muksut Turusta. Sen jälkeen suunnataan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja tullaan uuden vuoden aatoksi takaisin kotiin. Uutta vuottakin saadaan juhlia vielä läheisten kanssa, käytiin juuri tänään hamstraamassa tähtisädetikkuja ja muuta sälää, ja suunnitteilla on viime vuoden tapaan Hot Dog -buffetti. Kivoja lomasuunnitelmia siis tiedossa ja monta päivää lomaa jäljellä, ihanaa! Pian on tulossa perinteistä vuosikatsausta blogiin kunhan saan tehtyä, 2016 on ollut ”vähän” tapahtumarikas.
Ihanaa iltaa kaikille <3
PS: Toivottavasti ei haittaa superpitkät postaukset, mulla on vaan niin paljon höpötettävää! 😀
Heippa ihanat ja mahtavan aurinkoista Tapaninpäivää! Meillä on ollut aivan ihana joulu, juuri sellainen mistä haaveilin etukäteen. Pysyttiin kaikki terveenä, ruuat onnistuivat ja pukki tuli käymään, ja nämä viimeiset kolme päivää ovat olleet täynnä iloa ja rentoa yhdessäoloa. Oikea kunnon perhejoulu kotona vailla mitään pakollisia menoja tai touhotusta, muusta kuin joulupukista.
Aattoaamuna nukuttiin pitkään koko perhe, ja alakertaan tullessaan tytöt löysivät pienet paketit kuusen alta. Voi sitä ilon ja riemun määrää! Neidit halusivat heti lukea uudet jouluisat satukirjat ja luettiinkin ne heti siinä. Satujen jälkeen herkuteltiin aattoaamun perinteisellä riisipuurolla joulupukin kuuman linjan säestämänä.
Meidän jouluperinteisiin kuuluu joulusauna aina siinä aamiaisen jälkeen, ja tänäkin jouluaattona me laitettiin sauna lämpeämään samalla kun keiteltiin puuroa. Kerettiin katsoa Lumiukko ja joulurauhan julistus vielä ennen kuin sauna oli lämmennyt. Käytiin saunassa kaikessa rauhassa ja sen jälkeen laitettiin lapsille uudet jouluvaatteet päälle ja laittauduttiin vähän. Jouluaattona on ihana laittautua vaikka olisikin vaan kotona. Se tuo juhlafiilistä ja hyvää mieltä ja tekee päivästä entistäkin juhlavamman tuntuisen.
Tyttöjen ihanat asut paljastuivat siis aattoaamun paketeista, Zeldan mekko löytyi Zarasta ja Tiaran mekko H&M:ltä. Molemmat olivat kyllä niin söpösiä uusissa mekoissaan, ai että.
Katettiin pöytä vähän tavallista hienommin jouluateriaa varten. Meillä ei ollut enää aattona jouluruokien kanssa mitään sen suurempaa tehtävänä, kun oltiin saatu kaikki uunilohta ja riisipuuroa lukuunottamatta valmiiksi jo edellisenä iltana. Sen kun vain katettiin keittiötaso notkumaan herkkuja, ja alettiin syömään. Meidän joulupöydässä oli tänä(kin) vuonna monenlaista sorttia, ja yhdistelin sekä mummoni klassikkoreseptejä, että aivan uusia herkkuja. Laatikot olivat tänä vuonna bataatti-pekaanipähkinä-pekonilaatikko, sekä punajuuri-vuohenjuustolaatikko, ja voi NAM ne olivat herkullisia! Lapsille maistuivat kala ja laatikot mutta muuten jouluruoka ei taida vielä kuulua ihan heidän suosikkeihinsa. Kivasti kyllä maistoivat kaikkea.
Puolivälissä jouluateriaa mun puhelin soi, ja joulupukkihan se sieltä soitteli. Hän kysäisi että olisiko sittenkin okei että hän tulee jo kymmenen minuutin kuluttua, vaikka aika oli sovittu tuntia myöhemmäksi. Ja me sitten tietenkin sanottiin että kyllä se käy, sillä tiedämme miten hurjan kiireisiä joulupukit ovat jouluaattona. Meillä aikuisilla tuli pienoinen kiire aterioida loppuun, ja päätettiinkin jättää ruoka kesken ja jatkaa sitten pukin lähdettyä.
Lapset olivat onneksi ehtineet syödä lautaset tyhjiksi, ja me sitten kehotettiin heitä menemään vielä mummun kanssa käsipesulle ennen kuin pukki tulee, ja sillä aikaa Oton kanssa äkkiä roudattiin kaikki lahjasäkit ulko-ovelle. Saatiin ne siihen juuri ajoissa, kun jo kuuluikin pukin koputus ovelta ja me riennettiin avaamaan. Pukki oli aivan mahtava, laulettiin hänelle joulupukkii joulupukkii ja hän otti tytöt syliin ja jutteli kaikki vuoden kuulumiset läpi ja pukin jaettua yhden lahjasäkillisen me vielä tanssittiin pukin kanssa piirissä ja laulettiin Mors grisar är vi allihopa. Ihan mahtava pukki, oikea supliikkimies. Pukin lähdettyä tytöt saivat jakaa loput lahjat ja sitten availtiinkin niitä aika tovi.
Oli niin hauskaa kun jokaikisen lahjan kohdalla nuorempi neiti toisteli haltioissaan että ”Ou mai gosh juuri tällaista mä olen aina toivonut! Mä olen niin onnellinen, tämä on parasta!”. Hän jaksoi ihastella ihan kaikkia lahjoja yksisarvissukista Hatchimalsiin ihan yhtä suurella innolla ja sitä oli ihana seurata. Molemmat neidit vaikuttivat oikein onnellisilta lahjoistaan, ja niillä on leikitty nyt nämä kaikki päivät. Molemmat saivat paljon legoja ja lautapelejä, ja aikalailla rakennellessa ja pelaillessa yhdessä ollaan vietetty suurin osa ajasta.
Me aikuiset saatiin tosi kivoja lahjoja myös ja olen jo melkein lukenut Himoshoppaajan uusimman osan loppuun. Vähän on mennyt yökukkumiseksi kun on niin koukuttava kirja! Näytän ehkä lahjoja myöhemmin täällä tai instagramissa jos te niin toivotte.
Täydellinen jouluaatto ja ihana aloitus lomalle. Meillä on koko tämä viikko yhdessä lomaa enkä voisi olla iloisempi <3 Toivottavasti teillä oli ihana joulu myös, ja kiitos hurjasti ihanista hyvän joulun toivotuksista teille <3
Mielettömän ihanaa jouluaattoa tyypit! Niin vaan tuli käytyä läpi tämä vuoden 2016 blogijoulukalenterikin, huh! Mä olen hurjan onnellinen että sain odottaa joulua yhdessä teidän kanssa jälleen kerran, ja virittäytyä joulufiilikseen. Tämän luukun myötä meidän perhe hiljenee joulun viettoon, ja toivottaa teille rauhallista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua. Kiitos hurjasti kaikista kauniista sanoista, vinkeistä ja kokemuksista joita olette kalenterin aikana jakaneet, mä olen ainakin aistinut joulufiiliksen joka kerta kun olen viime aikoina kommenttiboksin avannut. Viimeisestä luukusta löytyvät siis meidän perheen perinteiset jouluterkut videolla.
Viimeisessä osassa mun ASUS Brand Ambassador -pestin postaussarjassa kurkataan mun työpäivään, ja siihen miten uusi ASUS Zenbook 3 kulkee siinä mukana. Sain oman Zenbookini reilu viikko sitten ja se on kyllä sulautunut oikein nätisti osaksi mun päiviä! Ennen kuin kerron enemmän mun päivästä, on pakko vaan vielä sanoa että olen niin iloinen että olen saanut toimia brand ambassadorina tämän syksyn.
Olen päässyt mahtaviin workshopeihin, oppinut paljon tehokkaampia työskentelytapoja ja ennen kaikkea saanut ihan mielettömän työvälineen. ASUS Zenbook 3 on tämän hetken upein kannettava tietokone, jossa on saatu super pieneen (vain 11,9mm ohueen) ja super kauniiseen pakettiin uskomaton määrä suoritustehoa (core i7 -suoritin), muistia (jopa 16Gb), tallennustilaa (1TB) ja laatua. Se on kaikkein kehittynein Zenbook tähän mennessä, ja täydellinen nimenomaan mun tarpeisiin blogin pitämisessä.
8.00 herätys ja suihku
Herään ihan itsekseni, ja kipitän heti suihkuun. Aamuisin yritän olla mahdollisimman nopea ja tehokas että ei mene aikaa hukkaan, paitsi viikonloppuisin jolloin saatan pötkötellä Oton kainalossa ikuisuuden.
8.30 aamupala alakerrassa ja sähköpostien sekä kommenttien tsekkaus ja ajastetun postauksen nosto
Joka aamu koneella odottaa liuta sähköposteja ja kommentteja ja viestejä eri somekanavissa, jotka läpi käymällä aloitan mun työpäivän. Vastaan tärkeimmät sähköpostit ja muut viestit, minkä jälkeen on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Jaan myös aamun joulukalenteriluukun somekanavissani. Näin loppuraskaudessa työnteko hoituu mukavimmin suoraan sohvalta käsin, siksi on kiva että Zenbook 3 on alle kilon painoinen ja sen tehokas ja nopeasti latautuva akku kestää hyvin langattomasti sohvalla työskentelyä.
9.00 Kuvien käsittelyä ASUS Zenbook 3:lla
Tämä on ehkä vähiten mun lempipuuhaa työssä, kuvien käsittely. Se on niin tylsää ja yksitoikkoista, paitsi silloin kun jostain ihan järkyttävässä valaistuksessa otetusta kuvasta saa editoimalla tehtyä ihan ok-näköisen. Silloin tuntee onnistuneensa. Zenbook 3 on ladattu täydellä teholla ja se pyörittää hyvin niin Lightroomia kuin Photoshopiakin, joita molempia tarvitsen töideni tekemiseen. Lisäksi pyörii myös Adobe Premiere jolla editoin videoita.
Zenbook 3:n tarkka ja upeasti värejä toistava 12,5″ Full HD -näyttö on tässä puuhassa ehdoton, sillä en halua että kuvat näyttävät hyvältä vain mun koneella, niiden on näytettävä hyvältä kaikilla koneilla. Kuvien käsitteleminen on tosi aikaavievää puuhaa, silloin laitan yleensä samalla musaa tai jonkun puheohjelman taustalle pyörimään koska on kiva kuunnella jotain samalla kun tekee liukuhihnaduunia kymmenille kuville.
11.00 Postauskalenterin tsekkausta ja sähköposteihin vastailua
Vaikka aamulla postit on juuri vastattu, niin parin tunnin aikana niitä kerkeää tulla jo lisää. Kalenterista tsekkaan koko tulevan viikon aikataulua ja tehtävälistaa ja päivän ohjelmaa. Pyrin aina tekemään mahdollisimman paljon etukäteen ja välttämään asioiden viime tippaan jättämistä. Fiilis on hyvä kun olen kalenterin deadlineja muutaman päivän edellä. Multa löytyy sama kalenteri ja samat dokumentit synkattuna kaikista mun laitteista, niin pysyn hyvin kärryillä ja pystyn hyvin päivittämään tietoja itselleni reaaliajassa, olin sitten missä hyvänsä.
11.30 Postauksen kirjoittamista
Käynnissä on viimeinen hurja työrupeama ennen jouluaattoa ja hiljentymistä rauhalliseen joulun viettoon. Naputtelen näppis sauhuten tekstiä ruudulle ja olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vilkaisen kelloa ja huomaan että alkaa tulla kiire. Kerkeän kuitenkin viimeistellä vielä tekstin ja lisätä siihen tarvittavat tägit, avainsanat ja hakukoneoptimoinnin sekä kuvat.
12.30 Lounas
Lounas venähti vähän myöhäiseksi kun yritin olla niin nopeasti valmis. Lounaan ajan katselin Zenbookista keittiössä DIY-videoita. Tämä on mun paheeni, mä innostun kaikista DIY-jutuista kokoajan mutta sitten en aina saa niitä valmiiksi. Ja kiusaan itseäni katsomalla uusia videoita kokoajan vaikka tiedän että en pysty tai ehdi kaikkia projekteja toteuttamaan. Mutta kun se on vaan niin uskomattoman ihanaa ja siistiä mitä kaikkea voi tehdä ihan itse! Zenbook kulkee yhtä helposti mukana päivän vaiheissa kuin tabletit, mutta on toki ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään huomattavasti monipuolisempi ja tehokkaampi.
13.00 Anna ja kuvaukset
Mun ystävä Anna halusi tulla kuvaamaan mulle vielä raskauskuvia, ja sopiva päivä löytyi jouluviikolta. Käydään läpi kuvien tyyliä ja vaatteita, ja viritellään varusteita. Kuvauksissa kestää yleensä aika kauan, koska yhden tosi hyvän kuvan luominen vaatii monen tekijän onnistumista yhtäaikaa. Silti nautin kuvauksista kerta toisensa jälkeen, kameran edessä on ihanaa!
Huomasin että alkoi taas käydä aika vähiin ja pakkasin laukut sekä tilasin itselleni taksin ja hyvästelin Annan. Oli aika suunnata keskustaan kohti ASUSin viimeistä workshoppia. Mukaan nappasin tietenkin uuden Zenbook 3:n joka ei onneksi vie hirveästi tilaa laukusta, ja hihkuin riemusta kun sain sen mahtumaan pienempään Coachin laukkuuni eikä tarvinnut raahata hurjan isoa vanhaa työlaukkuani.
Zenbook 3:n mukana tuli upea kirjekuorimallinen säilytyskotelo, jossa kone pysyy hyvänä myös laukussa. Kotelo on niin nätti että kelpuuttaisin melkeinpä iltalaukuksi sen. Lisäjännitystä matkantekoon toi se että odotin isoja paketteja saapuvaksi ja olin ilmoittanut lähteväni kotoa klo 15.30 ja paketit oli luvattu tuoda ennen sitä. Klo 15.30 niitä ei kuitenkaan vieläkään näkynyt, ja alkoi hurja metsästysrumba ja soittelu. Lopulta pääsin taksiin kello 15.42, samaan aikaan kun lähetti laittoi meidän ulko-ovea kiinni vietyään paketit sisään.
15.42 Taksissa
Taksissa tsekkaan vielä kommentit ja sähköpostit ja julkaisen kommentteja ja vastaan pariin meiliin. Taksikuski oli ihan mahtava vanhempi mies joka oli vastikään tullut isoisäksi ja juteltiin koko matkan lapsista ja isovanhemmuudesta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hän sai mun mielialaa kohennettua kun stressasin jo valmiiksi myöhästymistä.
16.07 Vihdoinkin perillä workshopissa
ASUSin viimeinen workshop pidettiin Kiseleffin talossa Cafe Köketissä joka on aivan ihana paikka! Vikassa workshopissa meillä kaikilla ASUS Ambassadoreilla oli meidän uudet Zenbookit mukana, ja täytyy sanoa että vaikka tämä oma grafiitinharmaa on super ihana niin on Zenbookin muutkin värivaihtoehdot eli tummansininen kultaisin yksityiskohdin ja ja valkokulta olivat kyllä myös tosi tyylikkäitä ja mukavan persoonallisia.
Silti tämä minun omani tuntuu jotenkin enemmän multa ja olen tyytyväinen värivalintaani. Oli kiva nähdä vielä kaikkia ennen joulua, ja workshopissa käytiin läpi hakukoneoptimointia ja kävijämäärien ja tilastoiden analysointia, mikä on aiheena yksi mielenkiintoisimmista.
18.00 Otto tulee hakemaan
Kuudelta workshop päättyi ja Otto ja lapset tulivat hakemaan mua autolla, sillä me suunnattiin vih-doin-kin vaunuostoksille! Automatkalla vaihdettiin kuulumisia ja lapset iloitsivat siitä että nyt alkoi kahden viikon joululoma. Aivan ihanaa että saadaan olla koko perhe yhdessä kotona, kunhan Oton pari työpäivää ovat vielä ohi.
18.30 Vaunujen tsekkaus, pakkaus ja kotimatka
Vaunut olivat juuri niin täydelliset kuin olin kuvien perusteella ajatellutkin, ja ne lähtivät mukaan ja menivät näppärästi meidän takakonttiin. Ai että. Taas yksi asia rastittavaksi vauvaostoslistalta, ”done”.
19.00 Drive-inista ruokaa mulle ja kotiin
Muu perhe kerkesi syödä sillä aikaa kun mä olin koulutuksessa, ”isin spesiaalia” eli pyttipannua ja punajuuria, mutta itse söin koulutuksessa vain kevyen välipalan joten nälkä alkoi olla hirmuinen. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen mä himoitsin vaan nugetteja, niin käytiin sitten hakemassa mulle niitä. Ei se nyt haittaa jos joskus vähän!
20.30 Lapset nukkumaan
Puoli ysin maissa lapset olivat syöneet iltapalan, pitäneet jokailtaisen joulukalentereiden avaamismaratonin ja lukeneet mun kanssa pitkän iltasadun. Oli aika mennä nukkumaan. ”Huomenna on äiti eka lomapäivä, mitä me tehdään?” kysyivät lapset ja menivät into piukassa omiin sänkyihinsä. Tätä lomaa on odotettu.
20.45 Hetki koneella
Istahdan vielä hetkeksi Zenbookini ääreen, tsekkaan kommentit ja jaan illaksi ajastetun postauksen. On aika laittaa koneen kansi lopullisesti siltä päivältä kiinni ja käpertyä Oton kainaloon.
21.00 Iltapala ja Netflix
Perinteiset jokailtaiset ruisleivänvärkkäystalkoot Oton kanssa ja sitten aletaan katsomaan Designated Survivoria Netflixistä. On muuten hitsin koukuttava sarja, Kiefer Sutherland on yksi karismaattisimmista miesnäyttelijöistä, terveisin 24:n parissa nuoruutensa viettänyt.
23.00 Nukkumaan
Yleensä tässä vaiheessa mun silmät jo lupsuvat siihen malliin että on parempi siirtyä sänkyyn ja alkaa suosiolla nukkumaan. Ihana päivä takana, ihana viikko edessä.
Käykää ihmeessätutustumassa lisääZenbook 3:een, se on aivan täydellinen ja voin suositella vaativankin käyttäjän tarpeisiin. Kiitos vielä hurjasti ASUSille tästä mahtavasta syksystä, on ollut ilo olla mukana!
