Hieman kahdeksan jälkeen maanantaiaamuna istui eräs reilut 80 kiloa painava miesmassa yhdessä Naisten klinikan alimman kerroksen toimenpidehuoneista kädet ilmassa, virnistellen kuin idiootti. Osittain siksi että kolmaskin lapsi osoittautui tytöksi, osittain siksi että miehen vaimon veikkaukset sukupuolesta menivät aivan päin hevonsköndeä vaikka tämä mitä sanoi. Enimmäkseen kuitenkin siksi että tyttö on kaiken kuuleman mukaan hyvässä kunnossa, oikean muotoinen ja kokoinen toisinsanoen. Kyllähän se kuvista päätelleen enemmän vauvaa jo muistutti, kuin esimerkiksi avokadoa tai ummetusta.

Tämä saattaa tulla osalle yllätyksenä, mutta minä en erityisemmin toivonut poikaa. Ei sillä että olisin varsinaisesti toivonut tyttöäkään. En ole kertaakaan toivonut mitään muuta kuin että kaikki lapsemme ovat ja pysyvät terveinä. Jos totta puhutaan ovat ainoat kerrat kun olen ”kironnut” pojattomuutta olleet ne kerrat kun olen lelukaupassa halunnut ostaa itselleni vaahtomuovipyssyä. Eikä se pojattomuus ole edes mikään oikea este. Olen sataprosenttisen varma että meidän tytöt lähtisivät aivan onnesta soikeana isin kanssa sotasille jos vaan koskaan kehtaisin laittaa satasta kunnon settiin. Että se niistä sukupuolirooleista.

Kahden tytön isänä olen enemmän kuin onnessani kuitenkin siitä että jonon jatkoksi läppäistään vielä kolmas samanlainen vekkuli. Jotenkin olen niin tottunut selkeään rooliini perheen päänä. Välillä ritarina joka pelastaa meidän pikkuprinsessat pahalta lohikärmeeltä, välillä pahana lohikäärmeenä joka prinsessat kaappaa. Olen myös oppinut nauttimaan ihan uudenlaisista leikeistä. Eilenkin rakensimme porukalla esikoisemme lahjaksi saaman Lego-pukuhuoneen, ja voin rehellisesti tunnustaa että pikkuriikkisten huonekalujen rakentaminen oli todella tervetullutta vaihtelua kaikkien biljardien ralliautojen ja ritarilinnojen jälkeen joita omassa nuoruudessani tuli väkerrettyä.

Minua ei haittaa jos joku onnistuu muka lukemaan rivien välistä että oikeasti olisin pettynyt tai muuta vastaavaa hevonkukkua. Meidän kolmatta pikkuista odottaa täällä lämmin ja rakastava koti. Ja jos totta puhutaan, huokaisin minä helpotuksesta kun meille luvattiin tyttöä. Tämä meni ihan hyvin näin. Nyt, suonette anteeksi, menen takaisin leikkimään lastemme kanssa kotia.

Ja kyllä, tulen kolmen tytön isänä varmaan loppuelämäni kuulemaan siitä kuinka olen suuri rakastaja, tämä meinaan toistui maanantaina peräti kolme kertaa. Tiistaina kahdesti. Ei sillä että se haittaisi.

Terveisin,

Otto

 

Yhteistyössä Fazer. Järjestettiin viikonloppuna ystävien kanssa yhteinen aamupalahetki, tai no brunssiksi se enemmän jo kääntyi kun kello oli niin paljon. Käytiin aamulla testaamassa yhdessä vauhdikasta taaperojumppatuntia, ja sen jälkeen maistui kaikille herkullinen ja terveellinen mysliaamupala. Pitäisi useamminkin järjestää yhteisiä aamupaloja ystävien kanssa, se oli niin kivaa.

Aamiaishetken aikana me maisteltiin uusia Fazerin Alku -myslejä, joissa ei ole ollenkaan lisättyä sokeria, ja jotka eivät sisällä ollenkaan vehnää. Mä olen todella tarkka siitä että meillä ei koskaan ole tarjolla mysliä missä olisi lisättyä sokeria, sillä usein sitä on niissä ihan uskomattoman paljon. Lisättyä sokeria on yleensä eniten myslin kuivatuissa hedelmissä, jotka on sokeroitu oikein urakalla. Alku-mysleissä näin ei siis kuitenkaan ole. Mä olin todella positiivisesti yllättynyt siitä että vihdoin on suomalainen, Lahdessa valmistettu vaihtoehto naapurimaan lisäsokerittomille mysleille. Aina mieluummin ostan lähellä tuotettua kuin ulkomaista.

Hyvin harva mysli on onnistunutta mun mielestä, sillä usein sitten sokerittomuus näkyy myös mauttomuutena. Alku-mysleistä makua kuitenkin löytyy tosi runsaasti, ja mun sekä lasten lemppari on etenkin Alku omenainen kaura-granola jossa on runsaasti herkullista kuivattua omenaa ja rouskuvaa kauraa. Myös Alku Kotipuutarhamysli on tosi hyvää ja maukasta, siinäkin on omenaa ja lisänä myös marjoja ja terveellisiä siemeniä. Nämä kauraiset myslit pitävät myös nälkää hyvin yhdessä lisäsokerittoman jugurtin kanssa.

Joskus kun kaipaan makeutta ja pientä hemmottelua, lisään pikkuisen hunajaa myslin ja jugurtin joukkoon, tämä on perinne jo lapsuuden kesistä jotka vietin mummolassa. Mummulla oli aina sokeroimatonta mysliä ja sen kaveriksi banaanisiivuja ja hunajaa. Meidän bileissä ei nyt ollut banaania, mutta mansikat ja hunajameloni, sekä mun suosikki  eli kuivatut karpalot, maistuivat myslibowleissa hyvin myös.

Olen huomannut että lapset rakastavat buffet-muotoisia aamupaloja, sitä että saa itse valita useista vaihtoehdoista ja koostaa ihan tasan omannäköisensä annoksen. Ja kyllä se tuo pientä luksusta aamuun kun on tuoreita ihania aineksia ja kaikkea hyvää mistä valita. Uudet Alku-myslit on kyllä tulleet jäädäkseen, sillä alunperin sain nuo testikappaleet jo elokuussa jolloin me niitä ekan kerran maisteltiin, ja sen jälkeen on pitänyt ostaa jo monta pakettia lisää. Aamu ei ala ilman granolaa!

KILPAILU: Mikä on teidän suosikki Alku-Mysleistä, jota haluaisitte maistaa tai olette jo maistanut?Kurkkaa vaihtoehdot Fazerin sivuilta ja kerro miten haluaisit nauttia lempimysliäsi. Kommentoi suosikkisi, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja osallistut arvontaan jossa voi voittaa Alku-tuotepaketteja! Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 9.10.2016 klo 22.00 asti. 

Yhteistyössä Fazer.

Ihanaa päivää kaikille!

Mä lupasin että kuvaan videolle miten meidän tulevat isosiskot reagoivat vauvan sukupuoleen ja näin myös tein. Tarkoituksena oli käydä ostamassa helium ilmapalloja piilotettavaksi pahvilaatikon sisään, jotta ne pomppaisivat ulos kun tytöt avaavat sen, mutta ilman autoa en päässytkään eilen ajoissa niitä hakemaan ennenkuin hain tytöt päiväkodista ja yllärin piti olla jo valmiina. Päädyin sitten ostamaan led-valaistuja pinkkejä palloja, jotka nekin onneksi aiheuttivat lapsille valtavasti hupia vielä yövaloinakin. Nyt ne ovat tosin sammuneet. Mutta hei, sen pidemmittä puheitta, katsokaa ihmeessä mitä meidän naperot olivat sukupuoli-uutisesta mieltä!

Tämä ilmapalloidea oli ehkä itselleni selkeämpi kuin lapsille, he eivät nimittäin heti tajunneet edes että vauva on tyttö vain siksi että ilmapallot ovat pinkkejä, hah! Eli ainakin joku on mennyt kasvatuksessa oikein kun he eivät ole sitä mieltä että on olemassa tyttöjen ja poikien värejä erikseen. Mutta kyllä he sitten hiffasivat lopulta ja taisivat olla tyytyväisiä pikkusiskouutisesta. Pienille ehkä kuitenkin vauva konkretisoituu enemmän sitten kun hän ihan oikeasti syntyy, nyt taisivat pahvilaatikko ja ilmapallot olla ne kaikista jännittävimmät asiat, mikä on ihan fine.

Tänään he kertoivat heti päiväkodissa kummatkin että heille tulee pikkusisko, että hetken tuumimisen jälkeen uutinen taisi kuitenkin olla ihan innostava juttu. Aika ihanaa näyttää sitten aikanaan meidän kuopuksellekin miten isosiskot ovat reagoineet uutiseen hänestä ja hänen sukupuolestaan, nämä videot ovat meille ihan hurjan tärkeitä muistoja.

En meinaa vieläkään uskoa todeksi että kohta meillä on täällä ihana tyttökolmikko, terveisiä vaan onnellisuuskuplasta ja ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Tänään oli se päivä jota on odotettu niin hurjan pitkään, rakenneultra. Aikaisin aamulla silmät sikkaralla ajeltiin kohti Naisten klinikkaa ja mua jännitti aivan mielettömän paljon, niin taisi jännittää Ottoakin. Onneksi automatkalla meidän vauva potki mua taas ihan urakalla, aivan kuin vakuuttaakseen että ”älä äiti jännitä, mulla on kaikki ihan hyvin!”. Ihan ensimmäisenä katsottiin meidän tyypin rakenteita ja hän esitteli niin hienosti selkärankaa ja kasvojaan ja taitojaan ja heilui aivan hulluna. Jälleen ultrannut kätilö totesi että tämä tyyppi on harvinaisen eloisa tapaus. Vauva kerkesi siinä vajaan puolen tunnin ultrauksen aikana vaihtamaan asentoa ainakin miljoona kertaa, imi peukaloa, rapsutti niskaansa, vilkutti ja ennenkaikkea potki ihan hurjasti. Oli taas hauska katsoa niitä liikkeitä ruudulta yhtäaikaa kun itse tunsi ne, tuli sellainen jotenkin paljon läheisempi olo vielä vauvan kanssa kun näki siitä ruudulta miltä hän liikkuessaan näyttää.

Oli niin onnellinen fiilis siitä että kaikki on hyvin, tapitettiin vain ruutua silmä kovana. Meidän ihana vauva. Lopuksi uskaltauduttiin tietenkin myös kysymään sukupuolta, siinä vaiheessa kun kaikki muu oli jo käyty läpi ja tiedettiin että kaikki on hyvin. Ja kyllä hän sen hienosti sieltä näyttikin. Siinä vaiheessa kun sanoin kysymyksen ääneen, mä jotenkin tiesin jo. Mulla oli ihan varma tunne, vaikka en itse ultrakuvia niin hyvin tulkitsekaan. Siinä kohtaa se vaisto vain tuli.

”Kyllä tämä näyttäis nyt siltä että teille on tulossa pieni tyttö”. Kätilö näytti meille ihan selvästi sitten ruudulta mistä hän näki sukupuolen ja kyllä se tosiaan ihan vahvasti tytöltä näytti sitten kun joku kertoi miten kuvaa pitää tulkita. Tyttö. Meille tulee kolmas pieni ihana tyttö <3

Miettikää mikä mieletön tyttökopla meillä on pian täällä, kolme ihanaa prinsessaa, kaikki omanlaisiaan mahtavia tyyppejä. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen pienestä tytöstä. Tottakai olisi toisaalta hauskaa että saisi kokea pojankin vanhemmuuden, mutta uskon myös että meillä vanhempina on tytölle ihan yhtä lailla paljon annettavaa. Ja nimenomaan niinpäin, mitä meillä on annettavaa lapselle. Lapsi ei ole mikään juttu millä yrittäisin täyttää jotain aukkoa elämässäni, vaan lapsi on ihan mieletön lahja jollaisena häntä tulee kohdella, ja miettiä miten itse voi tehdä hänen elämästään parasta mahdollista. Se että me ollaan niin onnekkaita että saadaan kolmas terve lapsi on ihan uskomatonta, ja mä olen satavarma siitä että tämä pieni neiti ottaa oman paikkansa meidän porukasta samantien.

By the way, me keksittiin vauvalle jo nimi, vaikka vielä aamulla ei ollut edes minkäänlaista ideaa kummankaan sukupuolen nimistä, paitsi että jos hän olisi ollut poika, olisi nimeen tullut mukaan Oton toinen nimi. Mutta tosiaan muuta ei tiedetty. Nyt tiedämme, ja se nimi on ihan täydellinen. Enkä malta odottaa että päästään kutsumaan tyyppiä sillä nimellä.

Mä kuvasin videolle meidän tyttöjen reaktion uutiseen, sellainen video siis luvassa mahdollisimman pian! Nyt kun mä kirjoitan tätä, meidän vauva potkii taas ihan hulluna. Ihan kuin hänellä olisi joku kuudes aisti joka tietää kun hänestä puhutaan tai häntä ajatellaan. Hassu pieni tyttönen <3

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille, terveisin onnensa kukkuloilla oleva kohta kolmen tytön äiti. <3

 

Yhteistyössä ASUS. Mä sain kunnian olla yksi ASUSin Brand Ambassadoreista, eli tulen tänä syksynä ja ensi keväänä tutustumaan ASUSin tuotteisiin ja saamaan koulutusta bloggaamiseen ja ennenkaikkea blogin kasvattamiseen ja kehittämiseen entisestään. Brand Ambassadorin pesti kiinnosti mua kovasti, sillä ASUSin tuotteet ovat mulle entuudestaan tuttuja, ja musta se yhdistelmä että pääsen sekä testaamaan bloggaajille parhaiten sopivia uutuuskoneita ja oppimaan uutta bloggaamisesta kuulosti vaan yksinkertaisesti niin hyvältä että oli pakko lähteä mukaan.

ASUS järjestää syksyn mittaan neljä workshopia, joissa käydään läpi blogin kehittämistä erilaisin keinoin. Workshopien teemoina ovat mm. blogin kävijämäärien kasvattaminen SEO:n avulla, Googleanalytiikan hyödyntäminen bloggaamisessa sekä suunnitelmallinen sisällön luominen. Niissä opitaan myös pieniä niksejä joiden avulla voi olla tehokkaampi koneen käyttäjänä ja saada omista työvälineistään enemmän irti. Tällä viikolla meillä olikin jo ensimmäinen workshop ASUSin kanssa, ja sitä oli vetämässä digitaalisen markkinoinnin ammattilainen Aki Ovaska. Tässä ekassa workshopissa sain hyviä muistutuksia siitä, että kaikki ne keinot joita käytin aiemmassa työssäni tuottajana kannattaisi ottaa käyttöön myös henkilökohtaisessa blogissani. Eli tervetuloa vaan taas excel-sisältökalenteri, idealistat ja muut tärkeät luomisprosessin välineet käyttöön.

Se on jännää että kun on vain itse itselleen vastuussa, sitä usein lipsuu järjestelmällisyydessä. Vaikka sillekin on ihan tärkeä syy miksi firmoissa asioille on tietyt prosessit ja suunnittelutavat, se on vaan yksinkertaisesti tehokkaampaa niin. Eli nyt olen jo skarpannut paljon tässä suunnitelmallisuudessa, vaikka aina mulla on omat epämääräiset To Do -listani olleetkin myös henkilökohtaisen blogin kanssa. Tällä hetkellä löytyy pari excel-taulukkoa, ja heti on jotenkin paljon enemmän sellainen fiilis että olen tilanteen tasalla. Myöskään hyvät postausideat eivät unohdu kun ne kirjoittaa heti ylös.

Käytiin läpi myös Google Analyticsia, mikä on mulla on jo vuosia ollutkin melkeinpä päivittäisessä käytössä. Nyt sain vinkkejä siihen miten voin tehdä itselleni räätälöityjä viikkoraportteja, ja kuinka voin helpommin suunnitella kiinnostavaa sisältöä sen perusteella mitä GA kertoo mulle esimerkiksi kuluneen kuukauden postauksista. Google Analyticsia kannattaa ehdottomasti seurata, sillä mikään muu alusta ei kerro kävijöiden oikeaa määrää kuin se. Sieltä saa myös paljon korvaamattoman arvokasta tietoa siitä mistä blogin vierailijat tykkäävät ja mistä eivät, ihan ilman kommentteja ja tykkäyksiäkin.

Mulla on ollut Brand Ambassadorina nyt testilainassa ASUSin makea Zenbook Flip UX360 -läppäri, josta olen tykännyt tosi paljon. Zenbook Flipiä voi siis käyttää sekä läppärinä että ihan vaan tablettina, kun kääntää näppiksen kokonaan ympäri piiloon ja käyttää vain kosketusnäyttöä. Ekalla kerralla se tuntui tosi pelottavalta, olin ihan varma että hajotan koneen. Mutta niin vaan se onnistui! Zenbook on unelman kevyt, mikä sopii hyvin varsinkin nyt kun en saa kantaa mitään kovin raskaita juttuja että supistukset eivät ylly pahemmaksi. Koneessa riittää hyvin tehoja blogin vaatimiin juttuihin kuten usean ohjelman yhtäaikaiseen pyörittämiseen, photariin ja lightroomiin.

Nopea SSD-kiintolevy on ainakin mulle tärkeä, en voi sietää sitä jos joutuu kauheasti odottelemaan tiedostoja siirrellessä tai tallentaessa. Koneessa on myös 8 gigaa keskusmuistia mikä riittää hyvin blogitarpeisiin, ja kone on hiljainen sekä pysyy viileänä. Eli nyt kun en aina jaksa työskennellä työpöydän ääressä vaan pötköttelen lepäämässä sohvalla, on kivaa että kone ei mölyä ja kuumene sylissä kauheasti, vaan on ihanan hiljainen niinkuin pitääkin. Akkukesto on jopa 10 tuntia, eli ei tarvitse myöskään olla piuhoissa kiinni vaan läppärin käyttö on helppoa ja täysin langatonta mikäli muistaa aina välillä ladatakin. Koneesta löytyy lisätietoa ja tarkempia speksejä ASUSin sivuilta, käykää ihmeessä tutustumassa lisää jos uuden läppärin hankinta on juuri nyt tai tulevaisuudessa ajankohtaista.

ASUS on avannut uuden The Next Level Of Blogging – blogin Indiedaysin sivuille, mistä löytyy mm. näitä workshopeissakin käsiteltäviä aiheita ja paljon paljon hyödyllisiä vinkkejä kaikille jotka haluavat kasvattaa ja kehittää blogiaan. Workshopeihin voi hakea mukaan myös tämän saman ASUS -blogin kautta, kannattaa aivan ehdottomasti osallistua sillä niissä on todella hyviä vinkkejä ja neuvoja tarjolla, sellaisia joista monet yritykset ovat valmiita maksamaan sievoisia summia. Lokakuun workshop on maanantaina 24.10 ja marraskuun workshop maanantaina 28.11. Workshopien tarkemmat ajankohdat ja aiheet tarkentuvat myöhemmin, ja niihin voi tosiaan hakea mukaan kampanjablogin kautta.

Yhteistyössä ASUS.

Mikä teitä erityisesti kiinnostaa bloggaamisen taustajutuissa? Mihin te kaipaisitte vinkkejä eniten bloggaamisessa tai blogin kehittämisessä? Miten te kehitätte omaa blogianne?