Meidän tulevaisuus kolmen mukulan kanssa on tuntunut mietityttävän monia, miten käy töiden, mahdollisten opintojen, päivähoidon ja muiden asioiden ja aiotaanko me jäädä tähän kämppään vai etsiä isompi. Ajattelin valottaa meidän ajatuksia jonkin verran, vaikka moni asia on näin alussa vielä myös epäselvää eikä olla päätetty mitään absoluuttisia ratkaisuja vielä. Selvää on ainoastaan se että me odotetaan ensi vuotta ihan äärettömän innoissamme koko perhe ja siitä tulee varmasti mahtava.

Mun päätyöni on nykyään tämä blogi, ja päätoimisen bloggaajan on vähän hankalaa pitää täyttä äitiyslomaa, kun ei kukaan muukaan tätä blogia voi kirjoittaa ja elää mun elämää. Äidin on kuitenkin pakko pitää omat neljä kuukauttaan perhevapaista, ja toki mä ne pidänkin ja otan ehkä blogin kanssa vähän rennommalla asenteella, mutta loput vanhempainvapaat meillä pitää näillä näkymin Otto. Silloin me saadaan olla molemmat yhdessä kotona, ja itsehän en mitään hyödy ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan mahdollisuudesta kun teen töitä ja tienaan kokoajan, eli saan äitiyspäivärahan muutenkin minimimääräisenä. Näin ollen meille on myös taloudellisesti kannattavaa että Otto pitää vapaita, kun hän saa olla ihan kunnolla vanhempainvapaalla ja saa siitä vieläpä hyvän korvauksen.

Siksi mä kovasti ensi vuotta odotankin, että saadaan olla yhdessä oikein kunnolla. Kukaan ei voi vielä tietää millainen nukkuja meidän vauva tulee olemaan, joten se on sitten ensi vuonna vasta nähtävissä että millaista oma arkeni blogin ja pikkuvauvan kanssa tulee olemaan, raskasta vai helppoa vai jotain siltä väliltä. Onneksi on Otto, jonka kanssa vauva-arkea yhdessä eletään, eikä mun tarvitse yksin organisoida kaikkea vaan ainoastaan oma puoliskoni. Uskon että tällä kertaa meillä on paremmat voimavarat arkeen kuin koskaan aikaisemmin, vaikka ei aiemminkaan valittamista ole ollut.

Vauvan syntyessä Zelda on jo melkein nelivuotias, ja esikoinen viimeistä kevättään päiväkodissa ennen esikoulun alkua. Luultavasti molemmat jatkavat päivähoidossa edelleen, mutta emme ole vielä päättäneet lisätäänkö viikkoon toinenkin vapaapäivä vai ei. En näe ainakaan itse minkäänlaista järkeä siinä että esikoinen otettaisiin pois muutamaksi kuukaudeksi ennen kuin hän aloittaisi samojen kavereiden kanssa eskarin sitten syksyllä. Myös kuopus kulkee mukavasti siinä samalla päiväkotiin missä hänellä on omat tärkeät kaverit ja jutut. Molemmat ovat tykänneet olla hoidossa alusta asti, ja tyttöjen positiivinen kokemus hoidosta vaikuttaa myös.

Meillä lapset eivät koskaan ole olleet vanhempiensa kokopäivätöistä huolimatta päivähoidossa kokonaisia päiviä eivätkä viikkoja, vaan päivät ovat aina max. 5-7h mittaisia ja viikossa on aina ollut vähintään yksi vapaapäivä. Ollaan saatu aikataulut sumplittua Oton kanssa niin että tämä on aina onnistunut, ja ollaan siitä hurjan kiitollisia että tällainen mahdollisuus on ollut. Itse näen helpoimmaksi jatkaa samalla tutulla kuviolla, enkä alkaa metsästämään kiven alta kerhopaikkaa jonne lapset pääsisivät aina vain kahdeksi tai kolmeksi tunniksi kerrallaan.

Suurin tekijä on kuitenkin se että kaupungin kerhoja ei ole tarjolla ruotsinkielisenä, ja kielellisen kehityksen kannalta olisi mun mielestä tosi huono juttu jäädä juuri ennen ruotsinkielistä eskaria ja koulutien alkua pois sieltä missä tukea kieleen eniten tarjotaan kodin lisäksi.  Uskon että päivähoidossa jatkaminen on kaikkein järkevin ratkaisu meille. Varmasti kuitenkin vietetään kevään aikana ja kesällä lasten kanssa pari (tai useampi) pidempää lomaa niin että he ovat kokonaan pois hoidosta, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Tuleva kuopus syntyy keskelle vuoden pimeintä ja kylmintä aikaa ja se on tietenkin nostattanut omalta osaltaan kuumetta matkustaa jonnekin vähän lämpimämpään länsimaahan. Ei ihan vastasyntyneen kanssa, mutta jossain vaiheessa vähän myöhemmin keväällä. Ei olla päätetty tämänkään suhteen vielä mitään varmaa, että minne ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta aihe pyörii usein keskusteluissa. Haaveissa siintää ehkäpä noin kuukauden reissu tai jopa pidempi, riippuen kovasti siitä millaista arki tulevan tyypin kanssa on, ja parista muusta jutusta. Ja niistä muista jutuista saammekin sopivan aasinsillan uuteen asuntoon, sillä se vaikuttaa matkustukseenkin kaikkein eniten.

Meillä ei siis ole vielä kiikarissa uutta asuntoa, mutta sellainen on etsinnässä. Ollaan annettu itsellemme aikaa ensi kesään asti löytää se unelmien asunto. Ei haluta muuttaa mihinkään mikä ei tunnu tismalleen oikealta, ei haluta muuttaa kauas nykyisestä talosta eikä haluta tyytyä mihinkään nykyistä huonokuntoisempaan. Se rajaa vaihtoehdot aika vähiin, sillä olimme tämän asunnon ensimmäiset asukkaat talon valmistuessa vuonna 2012. Nykyinen alue tuntuu vaan niin omalta, ollaan asuttu täällä siitä asti kun Tiara oli ihan vauva, ja ollaan rakennettu koko elämä tänne. Myös päiväkoti ja koulu ovat tulleet tutuksi tästä läheltä, ja halutaan että lapset saavat jatkaa juuri niissä, tutussa seurassa ja tutussa ympäristössä. Täällä on sopivasti rauhaa mutta pääsee kuitenkin tarpeeksi nopeasti kaupunkiin. Ollaan siis päästy yhteisymmärrykseen siitä, että missä halutaan asua, kun aiemmin kirjoitin että aihe on keskustelun alla mulla ja Otolla. Tämä alue on sopiva kompromissi keskustan ja Espoon lintukodon väliltä.

Vauva ei vie mitenkään hirveästi tilaa oletetulla puolen metrin pituudellaan, ja hän mahtuu hyvin tähän nykyiseen kotiin, mutta tavoitteena on että kun esikoinen aloittaa eskarin ensi syksynä, on hänellä ihan ikioma huone niin halutessaan. Tavallaan jo kutkuttaa ajatus edessä siintävästä muutosta, mutta toisaalta on hirveän haikeaa luopua myös tästä rakkaasta asunnosta, jossa me ollaan luotu niin paljon muistoja ja menty niin paljon eteenpäin. Ei me tähän kuitenkaan ikuisesti mahduta, joten pakko tästä on joskus luopua!

Paljon jännittäviä muutoksia edessä ensi vuonna, onneksi nyt saa vielä vähän aikaa kuitenkin myös nauttia tästä vanhasta ja tutusta ja tasaisesta arjesta ja valmistautua rauhassa kaikkeen.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille! <3

Eilinen lukijailta AT Lastenturvassa ylitti mun kaikki odotukset, ja kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea teille mun ihanat lukijat! Toki oma osuutensa oli meidän mahtavalla tapahtumapaikalla ja apujärjestäjillä eli Lasten PR:llä. Mä saavuin paikalle vähän etuajassa ja tapasin AT Lastenturvan mukavaa henkilökuntaa, ja pian mahtityyppejä alkoikin valua paikalle yhdessä muksujen kanssa. Tajusin oikeastaan vasta matkalla autossa, että mun pitää ehkä puhua jotain kaikille yhtäaikaa, ja aloin panikoimaan. Mutta kun olin moikannut lukijoitani yksitellen, ja hiffannut miten mukavia ja rentoja ja mahtavia kaikki ovat, mua ei jännittänytkään enää ihan niin paljoa.

Ensiksi aloitettiin bOblesin järjestämällä tumbling time -leikkihetkellä. Lapset pääsivät kaikki kokeilemaan erilaisia bObleseja ja tutustumaan omiin taitoihinsa temppuradan merkeissä. Kaikki olivat aivan innoissaan radasta ja kiersivät sitä bOblesin edustajan johdolla kerta toisensa jälkeen samalla kun me vanhemmat saatiin kuulla bOblesien ominaisuuksista ja lasten liikuntakyvyn kehityksestä. Oli tosi mielenkiintoinen aloitus illalle, ja ilmeisesti lukijatkin siitä tykkäsivät.

bObles-tuokion jälkeen oli herkkujen ja juotavan aika, ja me saatiin Raikastamon tarjoamia luomu-pillimehuja, limuja ja greippimehua. Kaikki olivat tosi herkullisia ja lapsillekin maistui. Lapset saivat leikkiä AT-Lastenturvan leikkipaikalla jossa oli liukumäki ja junarata ja pieni leikkimökki ja muuta mukavaa. AT Lastenturva antoi meille koko illan ajan loistavia tarjouksia, ja monelle tarttuikin mukaan jotain ostettavaa. Mä kiertelin ympäri liikettä ja yritin ehtiä juttelemaan kaikkien kanssa, ja onneksi sain jokaisen kanssa vaihdettua edes muutaman sanan. Mä olin niin super yllättynyt siitä että kaikki tulivat paikalle jotka olivat ilmoittautuneet, joskus olen nimittäin kuullut toisilta bloggaajilta vähän erilaisistakin kokemuksista. Mutta tottakai mun olisi pitänyt jo etukäteen tietää että te vaan olette maailman parhaat lukijat, onhan se moneen kertaan aiemminkin jo todettu!

Mä olin jotenkin ihan häkeltynyt illan, oli ihan mahtavaa nähdä niin monta ihmistä sieltä ruutujen takaa. Kaikki niin erilaisia ja kaikki niin mukavia ja jotenkin se taas konkretisoi tätä blogin kirjoittamista ihan uudella tavalla. Vaikka kaikki te tyypit olette erilaisia, niin musta tuntuu että kaikilla teillä ja mulla on silti jotain samanhenkisyyttä ja saman tyyppistä asennetta, jokaisen kanssa tuntui että olisi voinut lähteä vaikka saman tien kahville ja höpötettävää olisi riittänyt ummet ja lammet. Ja vaikka varmasti meitä kaikkia jännitti aluksi, niin yhteinen sävel löytyi heti. Oli huikeaa kuulla keitä te olette, mistä te tulette ja mitkä ovat teidän tarinoita. Mä oon sanaton oikeasti.

Tällaisia iltoja pitää järjestää lisää, ensi kerralla ehkä vielä ihan vähän pienemmällä porukalla – tai sitten pidemmän aikaa, niin että on vielä enemmän aikaa jutella ja tutustua. Kun on päässyt tapaamaan taas muutaman, haluaa vaan tavata lisää ja lisää ja edelleenkin mua harmittaa että en saanut kourallista enempää ihmisiä mukaan viettämään iltaa. Mutta mä lupaan, että lukijailtoja tulee lisää. Kun takana on enemmän kuin onnistunut kokemus, on paljon pienempi kynnys lähteä ideoimaan seuraavaa.

Kerkesin muuten sivusilmällä vähän kurkkia AT Lastenturvan valikoimaa, ja siellä on vaikka mitä. Sinne on ehdottomasti palattava ennen vauvan syntymää, ehkä useampaankin kertaan. Me ajateltiin käyttää hyväksemme AT Lastenturvan Personal Shopper -palvelua, jossa voi varata itselleen henkilökohtaisen shoppailuajan haluamalleen myyjälle haluamaansa kellon aikaan, jopa liikkeen aukioloaikojen ulkopuolelta. Otto odotellessa testailikin jo alustavasti turvakaukaloita meidän autoon, mutta liikkeeseen jäi paljon muutakin mahtavaa mitä pitää päästä tutkimaan rauhassa.

Kiitos ihan mielettömän paljon jokaiselle joka tuli paikalle ja joka halusi tulla mukaan, kiitos Lasten PR, kiitos Raikastamolle juomista ja hurjan suuri kiitos AT-Lastenturvalle ja bOblesille jotka mahdollistitte upeasti onnistuneen illan ja kaikille ihanat lahjapussit bObles-kanoineen ja sleepbag.dk-tuttipullonlämmittimineen. KIITOS, mulla ei oikeasti riitä sanat kiittämään tarpeeksi. Toivottavasti tunne onnistuneesta illasta oli molemminpuolinen ja teille jäi yhtä hyvä mieli. Eilen illalla me oltiin koko perhe aivan rättipuhkipoikki ja veikkaan että niin olivat kaikki muutkin, mutta ilta oli todellakin sen arvoinen. Lisää odotellessa!

Mahtia keskiviikkoa kaikille <3

On uuden raskausviikkopostauksen aika, kun näitä olen täsmällisesti aina tiistaisin julkaissut. Nyt on vuorossa raskausviikko 16! Tällä viikolla mukana meiningissä myös rakas aviomieheni Otto, joka ystävällisesti suostui haastateltavaksi ja heittämään tyhmää läppää kuten aina. Täytyy tässä jo ennen videota sanoa että olen kyllä maailman kiitollisin siitä että mulla on Otto, vaikka tuskin se kenellekään on epäselvää muutenkaan. Mun arki tuon miehen kanssa on niin täynnä rakkautta, että en koskaan kuvitellut sellaisen olevan mahdollistakaan. Vuodesta, viikosta ja päivästä toiseen, eikä se rakkaus koskaan vähene vaan kasvaa vaan.

Raskausviikko 16 oli ja meni, ja hormonipäänsärkyä siihen kuului taas enemmän kuin pitkään aikaan. Se ainoa sallittu särkylääke eli Panadol ei mulla auta mitään, joten kolme päivää meni kärvistellessä, ja se saattoi vähän näkyä blogin aktiivisuudessakin. Päänsärkyisenä on hyvin hankalaa jaksaa tehdä yhtään mitään, kun kaikkein pahinta mulle on valo, tuli se sitten ikkunasta, lampusta tai tietokoneen näytöltä. Toivotaan, että tämä viikko sujuisi sitten taas paremmin.

Neuvolalääkärissä kaikki oli aivan kunnossa. Musta kuitenkin tuntuu, että en osannut itselleni laittaa sitä verenpainemittaria ihan oikein. Sain ihan erilaisen tuloksen mitä edellisviikolla neuvolan hoitajan vastaanotolla. Yläpaineeksi sain siis vain 99, mikä on alhaisempi kuin mitä multa on koskaan mitattu. Luulen että en saanut sitä tarpeeksi tiukalle itse. Mutta muuten kaikki oli hyvin, painoa ei ollut tullut mulle kuin pari sataa grammaa viikossa ja vauva on kasvanut hyvin.

Kuten videolla me kerrottiinkin, tyyppi on alkanut tunkemaan itseään ylöspäin mahasta, usein kun makoilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mun maha menee ihan vinoon. Vauvan selkä ja pylly nousevat ihan selvästi ylös, se on jotenkin melkein pelottavaa miten selkeästi se tuntuu tuosta ihon läpi ja näkyykin. Niin pinnassa hän aina silloin on. Siinä sitä tajuaa, miten lähellä vauva on, ja miten haavoittuvainen hän on tuolla mahassa.

Vaikka toki kohtu suojaa jonkin verran, niin silti. On sitä pientä selkää silti ihana paijata. Ajatella, että minä suojelen tuota pientä murua siellä masussa, ja masun ulkopuolella, ihan kaikelta parhaani mukaan. Ainakin mun mielestä kaikki sellaiset vauvasivustojen läpileikkauskuvat äitien mahoista on välillä tosi harhaanjohtavia, kun niissä näyttää että ihon ja vauvan välissä olisi vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, vaikka ei välttämättä ole.

Maha näyttää joka viikko ihan eri muotoiselta, tällä viikolla tämmöinen pötsi 16+0! Nyt mulla on menossa jo rv 16+5 ja maha näyttää taas ihan eriltä kuin tuossa kuvassa. Hassu maha!

Tänään on viimeinkin mun kauan odottamani lukijailta, ja olen aivan täpinöissäni täällä! Myös Otto ja tytöt tulevat mukaan iltaan, kaikki ketkä ovat ilmoittautuneet niiin nähdään siellä jee! Mä varmasti kuvaan illasta myös ainakin kuva- ja mahdollisesti myös videomateriaalia tänne.

Jos raskauspäiväkirjasta on mennyt joku video ohi, niin aiemmat osat rv 14 ja rv 15 meidän lasten kanssa löytyvät mun omalta youtube-kanavalta! Laittakaa kanava tilaukseen niin ette enää missaa videoita. Mahtia tiistaita kaikille!

Kuvat: Natali Karppinen

Kuvattiin tällä viikolla eräänä sadepäivänä ihanan L’art Of Fashion -blogin Natalin kanssa vähän asukuvia. Siitä onkin jo vierähtänyt tovi kun olen viimeksi tehnyt asupostausta, lähinnä siksi kun olen ollut niin hukassa tämän raskaustyylini kanssa. Käytiin kurkkimassa vähän uutuusvaatteita ja muitakin juttuja eri merkeiltä, ja mä ihastuin yhteen upeaan pitkään tämän syksyn neuletakkiin joka sitten kuvattiin asuunkin. Täytyy varmaan käydä ostamassa kyseinen neuletakki itselleni, niin mielettömän upea se oli ja sopi hyvin tämän kasvavan pötsinkin kanssa.

Oli hauskaa kuvata kerrankin jonkun muun kuin Oton kanssa, sillä uuden kuvaajan kanssa tulee tehtyä aina erilaisia juttuja kuin saman vanhan tutun. Yleensä Oton kanssa kangistuu niihin samoihin paikkoihin, samoihin asentoihin ja ilmeisiin. Ne on helppoja, ja yleensä kuvat haluaa ottaa mahdollisimman nopeasti eikä niille ole varattu sellaista rauhallista kunnon hetkeä (paitsi jos ollaan jostain syystä ihan kahdestaan, mitä aika harvoin tapahtuu). Musta tuntuu että sain Natalilta, asukuvien rautaiselta ammattilaiselta, paljon hyviä vinkkejä ja ehkä yritän ensi kerralla Otonkin kanssa taas keksiä jotain uutta. Ainoa mikä mua harmittaa näissä kuvissa on mun pörrötukka, aamulla olin laittanut sen mutta sateessa se pörröttyi ihan miten sattuu. Mutta ei se ole niin justiinsa!

Kuvat: Natali Karppinen

Neule (lainassa) Lindex / Mekko BikBok / Leggingssit H&M / Käsikorut (lainassa) Tommy Hilfiger / Kaulakorut (lainassa) Montini / Kello Marc by Marc Jacobs* / Nilkkurit Zara / Laukku Coach

Mulla oli ikävä asukuvaamista, ja ikävä sitä että oikeasti panostan asuihin! Mä nimittäin tilasin silloin muutama viikko sitten useammankin niistä vaatteista mitä mulla oli raskaustyyli-kollaasissa. Tähän asti yksikään niistä ei oikein ole vakuuttanut: farkuista pieninkin koko oli vielä vähän liian suuri (mutta kohta sopiva niin en palauttanut), raskauscollege on niin lyhyt että ei kohta enää mahdu ja rypistyy heti käytössä, ja a-linjainen mekko on niin pitkä suurta vatsaa ajatellen, että tämän suht pienen pötsin kanssa se näyttää vain kummallisen pituiselta. Odottelen siis että maha kasvaa ja sitten mekko ja housut ovat ehkä hyvät, college taas ei enää. Tässä taas muistin miksi yleensä ostan mieluummin liikkeestä enkä netistä, kun ei  ne koskaan ole ihan sellaisia kuin etukäteen ajattelee. Kunpa vaan liikkeissä olisi yhtä suuret valikoimat kuin netissä!

Tällä hetkellä mun asut koostuvat suurimmaksi osaksi mustista mama-leggingseistä, mustista syysnilkkureista ja jostain yläosasta johon saan mahan tungettua ja joka myös peittää levinneen raskaus-leggingssipyllyn. Tässä sitä inhorealismia vähän munkin blogiin, hahaa! Nilkkurit on varmasti mulla käytössä koko syksyn ja talven, ne on helppo saada jalkaan ja sopivat melkeinpä asuun kuin asuun, säällä kuin säällä.

Mitäs tykkäätte asusta? Pitäisikö mun käydä ostamassa tuo ihana neule? 

Kokemusta lastentarvikkeista löytyy täältä kahden lapsen verran, silti tällä kertaa tuntuu siltä että kaipaan kovasti vinkkejä tarvikkeisiin. Ehkä siksi, että mun kokemukset lastentarvikkeista ovat jo useamman vuoden vanhoja ja ala on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin tässä vuosien aikana. Siksi ajattelin vähän pohdiskella meidän tarpeita ennen kuin aletaan ostoksia tekemään, ja samalla pyytää teiltä neuvoja ja kokemuksia. Tästä ehkä toivottavasti tulee myös sellainen vinkkipankki josta muutkin vauvaa odottavat löytäisivät paljon kokemuksia ja tietoa erilaisista tarvikkeista.

Kokosin kuvaan muutamia isoimmista hankinnoista mitä me ollaan jo vähän pohdittu yhdessä. Toistaiseksi ainoastaan yksi asia on päätetty ja se on vaunujen/rattaiden merkki: Bugaboo. Mallista ei olla vielä päästy päätökseen että Cameleon3 vai Buffalo, ja tähän vastaanottaisin erittäin innoissani teidän kokemuksia, kumpi on ollut teillä käytössä ja miksi valitsitte juuri sen. Kaikki muu on tarvikkeiden osalta oikeastaan vielä auki ja muihin juttuihin me niitä vinkkejä nimenomaan kaivataan. Uusia juttuja on edellisiltä vauva-ajoilta myös se että meillä on oma auto, eli niissä autotarvikkeissa me ollaan ihan noviiseja. Mikä on paras kaukalo ja siihen paras isofix-telakka, (istuimen pitää olla adaptoitavissa Bugiksiin eli Maxi Cosin tai Britaxin kaukalot käsittääkseni ainakin sopivat).

1. Turvakaukalo, kuvassa Maxi-Cosi Pebble Plus  / kuva: Maxi-Cosi

2. Isofix telakka autoon, kuvassa Maxi-Cosi 2Way Fix / kuva: Maxi-Cosi

3. Turvakaukaloadapterit rattaisiin, kuvassa Maxi-Cosi adapterit / kuva: Bugaboo

4. Yhdistelmävaunut, kuvassa Bugaboo Cameleon3 Blendit / kuva: Bugaboo

5. Sitteri + syöttötuoliyhdistelmä, kuvassa Stokke Steps Bouncer ja tuoli / kuva: Stokke

6. Lämpöpussi turvakaukaloon, kuvassa Baby’s Only lämpöpussi / kuva: AT-Lastenturva

7. Imetystyyny, kuvassa Doomoo Buddy imetystyyny / kuva: AT-Lastenturva

8. Kantoreppu, kuvassa Tula / kuva: Tula

9.  Kylpyamme, kuavssa Stokke Flexi Bath / kuva: Stokke

Ihan ensimmäinen ja tärkein hankinta on varmaankin juuri turvakaukalo ja siihen telakka, sillä niitä tarvitaan jo sairaalasta kotiin lähtiessä. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Mitkä on parhaita Maxi-Cosin ja Britaxin kaukaloita? Mikä on paras telakka? Ja mitä eroa noilla kaikilla on? Onneksi meidän upouudessa autossa on ainakin joku IsoFix-valmius takapenkeillä, sitä en tosin tiedä mitä tarkoittaa. Mutta siis telakka pitää joka tapauksessa ostaa. Lisäksi pitää ostaa rattaisiin ne adapterit, sillä se jos mikä on kätevää että vauvan nukahtaessa automatkalla kaukalon voi vaan nostaa rattaisiin kätevästi ja mennä käymään vaikka kaupassa herättämättä vauvaa.

Toinen ehdoton juttu on yhdistelmävaunut. Kuten ylempänä mainitsin, meille tulee joko Bugaboo Cameleon3:t tai Bugaboo Buffalot. Itse olen jo kallistumassa Cameleoneihin, sillä me liikutaan suurimmaksi osaksi ihan cityolosuhteissa eikä Helsingissä ole talvellakaan mitenkään hirveästi lunta ollut ainakaan viime vuosina. Mua viehättää se että ne ovat kevyet, kapeat ja kääntyvät nätisti pienissäkin tiloissa. Cameleoneissa on myös jousitus, mitä Buffaloissa käsittääkseni ei ole. Buffaloissa ilmeisesti on parempi tavarakori ja ne tietenkin kulkevat ihan joka maastossa sitten, mutta tuntuvat jotenkin turhan isoilta. Vertailupohjana käytän itselleni sitä että pärjäsin ihan hyvin Stokken pienirenkaisilla Scoot-matkarattailla seisomalaudan ja kahden n.15kg lapsen kanssa oikein hyvin. Eli uskon että vaikka Cameleoneissa on pienet kääntyvät eturenkaat niin pärjäisin myös niillä. Onko teillä kokemuksia Cameleon3:sta tai Buffaloista?

Sitterin ja syöttötuolin yhdistelmä, tai sitteri ja erillinen pikkuvauvaosa syöttötuoliin löytyvät myös hankintalistalta. Tämä siksi, että haluan että vauvan voi ottaa mukaan jo pienenä ruokapöytään meidän muiden tasolle, eikä hänen tarvitse yksin hengailla lattian rajassa kun muut seurustelevat. Mulle näistä tuttuja on Stokken Steps ja Tripp Trapp, onkohan muita olemassa? Lisäksi olen miettinyt sitterin ominaisuuksia, pitäisikö sitten kuitenkin olla joku keinutoiminto ja tärinä ja mitä näitä nyt on? Tyttöjen kanssa meillä oli ihan normi sitteri jota jalalla keinuteltiin, sekin oli kyllä ihan ok, mutta usein sitten syödessä piti samalla keinutella sitteriä jalalla tai pitää Zeldaa sylissä, Tiara taas viihtyi ihan paikallaankin sitterissä. Millaista sitteriä ja/tai syöttötuolisysteemiä te suosittelisitte?

Lämpöpussi turvakaukaloon on ehdoton. Turvallisin valinta käsittääkseni on että lapsi on lämpöpussissa, eikä valjaita kiinnitetä paksujen toppavaatteiden päälle vaan suoraan sisävaatteiden päälle. Hakusessa on siis söpö ja sopivan lämmin lämpöpussi. Tämä on varmasti kätevä myös em. kauppareissuilla, kun sitten saa pussin avattua sisätiloissa ettei vauvalle tule kuuma eikä uni häiriinny riisumisesta/pukemisesta.

Toivon kovasti että täysimetys onnistuu myös kolmannen vauvan kanssa hyvin, ja imetystyyny on siinä puuhassa tosi kätevä varsinkin alussa kun vasta etsii niitä hyviä asentoja. Muutaman kerran olen myös jo tässä raskauden aikana kaivannut imetystyynyä unikaveriksi, se olisi siinä niin kätevä. Varmasti kaappiin pitää hommata myös varmuuden vuoksi yksi tuttipullo ja rintapumppu.

Meillä oli Zeldan kanssa kantoreppuna Tula, ja se oli ihan korvaamaton apu silloin kun mahakivut vaivasivat Zeldaa ja hän ei viihtynyt muualla kuin äidin tai isin lähellä. Kantorepun kanssa sai kuitenkin tehtyä kaikkea ihan normaalisti, ja se oli tosi hyvä. Mä haluaisin takaisin meidän vanhan kantorepun mutta se on jo eteenpäin tietääkseni neljännellä käyttäjällä tällä hetkellä. Tulan hankin kuitenkin ehdottomasti myös seuraavaksi, ja siihen vastasyntyneen tuen. Tula on musta kaikista söpöin ergonomisista kantorepuista ihanilla erilaisilla kuoseillaan, ja siitä mulla on myös kokemusta. Se on mukavan yksinkertainen säädöiltään, mutta säätöjä on kuitenkin tarpeeksi niin että repusta saa itselleen mukavan.

Vauvan pitää tietysti myös käydä pesulla, eli tarvitaan kylpyamme. Ammeessa pitää ainakin olla tyhjennyventtiili, mitä meidän karvalakkimallissa ei viimeksi ollut. Eikä yhtään haittaisi jos amme olisi myös kokoontaitettava niinkuin tuo Stokken Flexibath. Tyhjennysventtiili helpottaa elämää ja säästää selkää sen verran paljon että olen valmis investoimaan siihen muutaman euron lisää, hah. Vauvatuki oli meillä myös käytössä viimeksi ja se oli ihan kätevä ekoina kuukausina.

Kuvasta puuttuu kokonaan lapsen ensisänky ja pinnasänky. Ensisängyksi me ollaan mietitty vuokrattavaa vaavi-sänkyä, sillä se vaikuttaa niin kätevältä kun voi pyörillä liikutella vauvaa aina sinne missä itse on jos hän nukkuu. Vaavisänky on myös kapea, ja mahtuu pieneenkin tilaan. Toki vauvalle hommataan myös pinnasänky, mutta varmaankin vasta muutaman kuukauden iässä sitten. Viimeksi me nukuttiin yöt perhepedissä, ja päivisin Zelda nukkui 20min pätkiä lähinnä sylissä tai kantorepussa. Tiara taas nukkui päiväunensa parvekkeella rattaissa ja yöunensa omassa pinnasängyssä, ja monta tuntia putkeen. Saa nähdä miten käy tällä kertaa. Haluan tehdä nukkumisasiat itselleni mahdollisimman helpoksi, ja siksi myös hommata erilaisia nukkumapaikkavaihtoehtoja vauvalle, rattaat, ensisängyn, sitterin ja kantorepun. Mikä on teidän pettämätön nukkumapaikkavinkki vauvalle?

Tässä ehkä ne kaikkein isoimmat hankinnat vauvalle, vai puuttuuko teidän mielestä jotain olennaista? Toki sitten on kaikki vaatteet ja vaipat ja hygieniatarvikkeet ja muut pienemmät jutut erikseen. Uskon että vauva pärjää oikein hyvin paaaljon vähemmälläkin tavaramäärällä, parempi (ja liian pitkä) otsikko olisi ehkä ollut että mitä nimenomaan ME VANHEMMAT koetaan tarvitsevamme vauva-ajan helpottamiseksi vuonna 2017. Vauva itse pärjää varmasti parhaiten sillä että saa ruokaa, turvaa, unta ja rakkautta ja puhtaat vaipat ja vaatteet.

Mutta tosiaan, vinkkejä otetaan vastaan! Mahtia viikonloppua kaikille <3