Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Saarioisen kanssa.

Mä pyrin optimoimaan mun työajan aina kun teen töitä. Sillä tavalla saan työ- ja vapaa-ajan balanssin pidettyä arjessa, ja näin kesälläkin pidettyä ”lomaa” vaikka tekisin joka päivä myös töitä. Koska mun työ on luonteeltaan sellaista, että vapaa-aika usein sekoittuu siihen ja sekin voi olla työtä, on loman ja työn yhdistäminen helppoa. Niin olen tehnyt joka kesä. Toki kerran vuodessa pyrin pitämään myös yhden ihan täyden lomaviikon, jolloin tietokone ei avaudu kertaakaan. Mutta muuten työ on osa mun kesää ja se tuntuu ihan luontevalta. Ei ole sellaista fiilistä, että ”pakko päästä lomalle en kestä enää”. Olen tosi onnekas siinä, että saan tehdä juuri sitä työtä, jota haluan ja täysin omilla ehdoillani.

Työajan optimoiminen näkyy hyvin siinä, että pyrin ottamaan usein kesällä esim. sellaisia 6h työspurtteja. Jos esim. aloitan työt tietokoneella aikaisin aamulla heti kun herään vaikka klo 7.00, syön aamiaisen ja juon kahvin samalla kun teen hommia ja syön lounaan vasemmalla kädellä samalla kun teen hommia, voin klo 13 alkaen pitää loppupäivän vapaata lasten ja Oton kanssa.

Silloin meillä on vielä koko ihana ja lämmin kesäpäivä jäljellä yhdessä. Lapset nukkuvat kesäaamuina meillä jopa ysiin tai kymppiin, joten pystyn olemaan ”lomalla” reippaasti suurimman osan heidän päivästään heräämällä itse ajoissa. Välillä teen pidemmän esim. 10h työpäivän, ja voin sitten pitää yhden tai kaksi melkein kokonaista vapaapäivää, ja tehdä vaan illalla pari tuntia lasten mentyä nukkumaan. Toki välillä jännemmillä kesäreissuilla ja muilla myös kuvaan, mutta suurimmaksi osaksi olen kuitenkin vapaalla. Ja jos mennään ihan vaan leikkipuistoon tai rannalle niin yleensä kamera jää kotiin ja heittäydyn täysillä vapaalle.

Parasta on se, kun voi itse päättää aikatauluista. Esim. silloin kun on joku super hellepäivä, voi jo aamulla päättää, että tänään pidän vapaapäivän ja nautin. Ja vastaavasti koleat sadepäivät voi hyödyntää työnteossa tekemällä enemmän hyvän päivän varalle. Olen tottunut arjessa siihen, että mulla on kolme kokonaista työpäivää (ne päivät kun lapset ovat yleensä hoidossa) ja sitten loput työtunnit ripottelen neljälle päivälle vaihtelevasti. Siksi kesälläkään ei tunnu vaikealta sijoittaa työtunteja sinne kesäpäivien (tai -öiden) keskelle. Otan hetken sieltä ja toisen täältä. Avainsana työtunneissa mulle on tehokkuus ja iso osa sitä on tehokas lounas.

Tehokas lounas tarkoittaa sitä, että en käytä aikaa kokkailuun enkä istahda rauhassa alas lukemaan kirjaa tai selaamaan puhelinta. Syön siinä työnteon lomassa. Mulla on aikaa sitten päivän muilla aterioilla istua ja nautiskella rauhassa ja harrastaa sosiaalista syömistä, mutta lounaalla haluan saada töitä tehtyä samalla. Siksi sen pitää olla jotain nopeaa ja helppoa syötävää, jonka saa hyvin kauhottua suuhun samalla kun naputtelee. Yksi herkullinen, nopea ja terveellinen lounasvaihtoehto, jonka usein nappaan kaupasta mukaan, on Saarioisen Eväs Power Bowlit.

Saarioinen Eväs Power Bowl on nimensä mukaisesti kulhoruoka. Mun  suosikki on Saarioinen Eväs Power Bowl Cheddar, jossa on harissatahnalla maustettua kvinoaa ja kikherneitä, cheddarjuustosa, pikkelöityä punakaalia ja tuoretta lehtikaalia. Lisäksi mukana on maissia, kurpitsansiemeniä sekä mangovinegrettiä. Vinegretti tuo ihanaa raikasta makua salaattiin ja on ihanan kevyt kastikevaihtoehto. Toisena Saarioinen Eväs Power Bowl -makuna on kana.

Molemmissa vaihtoehdoissa on runsaasti papuja, jyviä, siemeniä ja kikherneitä sekä proteiinia ja kasviksia. Kulhot sisältävät runsaasti kuitua (esim. yhdessä Cheddar -annoksessa 5,2g) ja proteiinia ( esim. yhdessä Cheddar -annoksessa 16,1g). Pakkauksessa tulee mukana myös kertakäyttöiset ruokailuvälineet, joten ateria on helppo ottaa mukaan myös silloin, kun ei tee töitä kotona. 

Mä rakastan lehtikaalia ja papuja ja juustot on mun suurta herkkua. Siksi Saarioinen Eväs Power Bowl Cheddar uppoaa heti just mun makunystyröille ja on yksi mun vakkarilounaista silloin, kun syön työn lomassa. Toki tämä on hyvä vaihtoehto koko perheellekin ja mieluusti tätä syö rauhassakin, eikä vain siinä työnteon keskellä. Kesällä ei aina jaksa käyttää aikaa siihen, että kokkaisi erikseen lounasta, vaikka olisi vapaallakin. Silloin terveellinen valmis salaattiateria on ihan loistava lounas!

Kesällä helppous ja nopeus korostuu vielä normiarkeakin enemmän, ihan kaikessa. Se on suurta luksusta, että pystyy yhdistämään lomailua ja työtä omilla ehdoilla. On ihanaa voida kokea olevansa lähes lomalla, vaikka kuitenkin tekee työtä.

Lapset ovat olleet kesälomalla nyt muutaman päivän ja tämä aika on ollut ihan mahtavaa! Ekan kesälomaviikon kunniaksi halusin listata teille asioita, jotka just nyt tekee mut iloiseksi. Haluan myös ehdottomasti kuulla teiltä, mikä teitä ilahduttaa just nyt?

1. Maalit ja mailat pihalla

Ostettiin Lidlistä katukiekkoon/-sählyyn sopiva edullinen kokoontaitettava setti, josta on tullut muutamassa päivässä aivan hitti! Meidän hiekkalaatikko oli haljennut pahasti pohjasta, ja mietittiin, millä kesälelulla korvattaisiin se. Tämä maali- ja pallosetti on osoittautunut ihan loistavaksi kesäleluksi, josta on iloa meidän perheen lisäksi myös naapuruston lapsille. Kevyet maalit on helppo siirtää ja vaikka mailoja on vain kaksi, maaleilla voi pelata hyvin myös jalkapalloa. Silloin useampikin tyyppi mahtuu mukaan. Pelaaminen lasten kanssa on ihan huippuhauskaa! Ja ah, ei enää hiekkaa terassilla, se on kans kiva juttu.

2. Tämä mieletön sää

Mä toivoin, että #KÄRISTYSKUPOLI tekee paluun tänä kesänä ja sehän todellakin teki! Oi mä niiin niin niin kovasti toivon, että nämä säät jatkuisivat vielä tämän viikon jälkeenkin. Pidetään peukkuja. Kun ulkona on upeat ilmat, kaikki on niin paljon hauskempaa ja on niin paljon enemmän tekemistä. Mä rakastan hellettä, mikään ei piristä niinkuin aurinkoinen kesäpäivä yhdessä perheen kanssa ulkona.

3. Good Girlsin 2. kausi Netflixissä

Mua harmitti niin paljon, kun oltiin katsottu Chernobyl-sarjan kaikki viisi jaksoa, koska sarja oli niin loistava. Kertakaikkiaan hienoin sarja, jota vuosiin on tullut katsottua. Mukaansatempaava, älyttömän mielenkiintoinen, sopivan ahdistava ja hieno ja opettava ja kaikki muut ylistyssanat. Harmi kun se loppui, mutta onneksi samaan aikaan Netflixiin tuli Good Girlsin 2. tuotantokausi. Eka kausi oli ihan loistava ja tämä kakkonen vaikuttaa yhtä mahtavalta. Illat on pelastettu! Ja parasta on se, että jaksoja on uudella kaudella 13, ykköskaudella oli vain kymmenen.

4. Kivat työjutut

Tällä viikolla vietettiin mun blogin lukijailtaa ja sain taas tavata ihan mielettömiä tyyppejä sieltä ruutujen takaa. Pieni ja intiimi ilta oli mulle ihana kokemus. Ehdottomasti tämän työn hienoimpia puolia on tavata teitä! Ensi viikolla mä saan vetää elämäni ensimmäisen virallisen koulutuksen työjuttuihin liittyen. Se jännittää mua enemmän kuin kehtaan edes myöntää, mutta samalla olen niin innoissani, että melkein halkean. Ihan super hienoa päästä tapaamaan ihmisiä ja vetämään koulutusta. Tällaista ei kai kuuluisi sanoa ääneen, että jännittää, mutta sanon silti.

5. Aikatauluttomuus & lasten loma

Se, ettei aamuisin tarvitse herätä aikaisin, jos ei halua, on mahtavaa. Me nukutaan monesti lasten kanssa aamuisin vaikka ysiin tai kymmeneen, tai sitten lapset nukkuu ja mä herään aamulla tekemään töitä. Rakastan meidän kiireettömiä aamuja ja vapaita päiviä. Meidän lapset on niin ihania tyyppejä ja on niin parasta, kun kesällä voidaan viettää enemmän aikaa yhdessä.

6. Lähestyvä Oulun reissu

On jo ihan hirveä ikävä kaikkia läheisiä! Ei ole enää hirveän pitkä aika siihen, että me lähdetään Ouluun ja mä odotan sitä tosi innolla. Niin myös lapset. Siitä tulee varmasti taas ihana reissu ja niin parasta päästä sitten näkemään kaikkia rakkaita tyyppejä.

7. Kesäbiisit

Mä kuuntelen kesäisin paljon enemmän musiikkia kuin talvella. Musiikki piristää ja ilahduttaa ja musta aina tuntuu, että kesällä tulee paljon parempia biisejäkin kuin talvella. Tällä hetkellä lemppareita on tietenkin Ed Sheeranin kaksi uutuusbiisiä, jotka saavat tanssijalan vipattamaan vaikka heti herättyä. En malta odottaa heinäkuun Ed Sheeranin keikkaa, jolle ollaan Oton kanssa menossa!

8. Ystävät

Ollaan nähty tässä alkukesän aikana paljon kavereita ja se on ihan huippua. Kesällä kaikilla on rennommat ja vapaammat aikataulut ja treffien sopiminen on paljon iisimpää. Mulla on vaikka mitä kivoja tapaamisia kavereiden kanssa sovittuna kesälle ja parasta on myös vaan sopia ex tempore -treffit samalle päivälle jonkun kanssa. Niin kivaa vaihtaa kuulumisia ja hengailla rennosti, lasten kanssa ja ilman.

Mitkä asiat teitä ilahduttaa just nyt? Mikä on kivointa, mitä olette tällä viikolla tehneet? Mitä sarjaa katsotte just nyt?

Syksyllä tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta ensimmäisestä synnytyksestäni, mutta matkalla äidiksi olin jo ennen sitä. Mä koen, että ne ensimmäiset äitiyden hippuset alkoivat muodostumaan sillä hetkellä kun siitä vatsassa olevasta vauvasta tuli konkreettinen ajatus. Siinä hetkessä kun tajusi, että meille on oikeasti tulossa ihan oikea ihminen. En muista ehkä sellaista tarkkaa hetkeä milloin se mulle konkretisoitui, se saattoi olla jotain niinkin geneeristä kuin neuvolan antaman oppaan selaamista ja siitä sen katselua, minkä kokoinen jalkapohja mahavauvalla oli juuri sillä hetkellä.

Vauva konkretisoitui yhteisissä puheissa Oton kanssa, kodin vauvavalmiiksi laittamisessa ja mahatyypin liikkeissä. Eniten ajastus vauvasta tuntui todelliselta silloin kun pelkäsi. Kun pelkäsi, että äkillinen verenvuoto 3 kuukautta ennen laskettua aikaa tarkoitti jotain hirveää (ei onneksi), tai kun supistukset alkoivat kipeinä ja säännöllisinä aivan liian aikaisin ja meille puhuttiin sairaalassa elämästä keskosen kanssa. Niissä hetkissä tunsin ensimmäistä kertaa sitä valtavaa vanhemman rakkautta ja huolta, joka näiden vuosien aikana on tullut tutuksi. Silloin kun pelkäsin menettäväni vauvan, tunsin ensimmäistä kertaa niin voimakkaita tunteita, joita äidinrakkaus itsessäni synnyttää.

Kun sain vauvan ensimmäistä kertaa käsivarsilleni, mun eka ajatus oli, että ”ottakaa se pois mä pudotan sen!”. Me huutoitkettiin Oton kanssa kovempaa kuin vastasyntynyt vauva, se tilanne oli niin valtava tunteiden ja onnellisuuden räjähdys. Ensimmäinen viikko vauvan kanssa oli ehkä mun äidillisen epävarmuuden huipentuma: koskaan ennen sitä tai sen jälkeen en ole ollut niin epävarma omista taidoistani äitinä. Vauvan paino vaan laski ja laski, eikä mun imetys onnistunut. Oltiin viikko pienessä sairaalan eristyshuoneessa, josta meille tehtiin perhehuone, kun tavallisia perhehuoneita ei ollut vapaana. Ne seinät kaatuivat päälle voimalla. Kun meidän esikoinen kuukauden iässä viimein saavutti syntymäpainonsa uudelleen, epävarmuus alkoi helpottaa.

Siihen mennessä oltiin jo huomattu, että kyllä me pärjätään. Vauva kasvaa, nukkuu ja syö ja on tyytyväinen. ”Opetettiin vauva nukkumaan yksin omassa sängyssä”(eli siis laitettiin hänet omaan sänkyyn nukahtamaan yksin ja hän nukahti sinne.), otin omaa aikaa ja vaunulenkkeilin.  Luettiin kirjoja, syötettiin korviketta ja purkkisoseita ja naurettiin paljon. Meillä meni perheenä hienosti ja alun hitaasta kasvusta huolimatta esikoinen oli älyttömän tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva. Hän päästi meidät helpolla. Alun jälkeen hän alkoi myös kasvaa vauhdilla. Oli helppoa nuoruuden vankkumattomalla itseluottamuksella ryhtyä ajattelemaan, että nyt olen hyvä äiti ja juuri minä teen kaiken äitinä oikein, koska minun vauvani on tyytyväinen. Aika noloa, mutta niin mä oikeasti joskus ajattelin.

Oli siis äitiyteni ja ihmisyyteni kannalta suuri onni, että saatiin meidän keskimmäinen. Maailman ihanin ja rakkain vauva, jolla kuitenkin oli alkuun vatsavaivoja ja joka ensimmäisten viikkojen jälkeen lakkasi nukkumasta öisin hyvin ja alkoi heräilemään jatkuvasti. Moni sanoo, että tokan lapsen kanssa voi sitten ottaa rennommin, kun on käsitellyt kaikki omat epävarmuudet jo ensimmäisen lapsen kanssa. Mulle kävi juuri toisin päin. Samalla kun vauva oli aivan toista maata ensimmäisen kanssa, kyseenalaistin kaikki omat periaatteet ja ajatukset, joita mulla oli äitinä ollut. Aloin pyrkiä kohti yhteiskunnan ja muiden äitien paineita ja ihanteita, juuri niitä, joille aiemmin olin naureskellut. Luin paljon kiintymyssuhteesta ja aloin jopa miettiä, olenko toiminut ensimmäisen lapseni kanssa väärin. Imetyksen onnistumisesta oli tullut mulle oman äitiyteni mittari.

Vasta kolmannen vauvan kanssa uskalsin olla rennosti alusta asti juuri sellainen äiti, kuin oikeasti olen. Olin löytänyt oman äitiyteni. Olin saanut nähdä, että aivan erilaisista vauvavuosista huolimatta, molemmista meidän isommista lapsista oli tullut jo ihan mahtavia tyyppejä. Se oli huojentavaa. Kumpikaan ei ollut mennyt rikki siitä, millainen äiti olin. Sillä ei oikeasti ollutkaan mitään väliä, missä vauva nukkui tai mistä hänen ruokansa tuli, vaan sillä kaikella muulla siinä ympärillä.

Ja siinä kaikessa muussa koen olleeni pohjimmiltaan samanlainen jo alusta asti. Olen ollut läsnä. Olen kannustanut ja kehunut lapsia, pitänyt paljon lähellä ja sylissä, halunnut tehdä ja mennä yhdessä. Olen leikkinyt legoilla, autoilla, palloilla ja barbeilla, niin esikoisen, keskimmäisen kuin kuopuksenkin kanssa. Ollaan luettu kirjoja, tanssittu, laulettu ja loruteltu yhdessä ja oltu rennolla meinigillä. Ollaan viety lapsia harrastuksiin ja kannustettu löytämään omat vahvuudet. Ollaan tavattu paljon ihmisiä, rakennettu ympärille tukiverkkoa ja rakastettu täysillä. Ollaan ajateltu, että lapset eivät ole este eivätkä edes hidaste, vaan ihan samanlainen osa elämää kuin me itsekin ollaan. Osa, joka otetaan kaikessa huomioon, mutta joka ei estä meitä elämästä sellaista elämää kuin halutaan.

Vaikka koen olleeni pohjimmiltaan samanlainen äitinä alusta asti, olen kuitenkin ihmisenä muuttunut ja kasvanut paljon. Se on toki vaikuttanut myös äitiyteeni. Itsevarmuuteni äitinä ja itsevarmuuteni ihmisenä eivät aina ole menneet käsi kädessä. Ehkä yksi merkityksellisimpiä asioita äitinä on ollut se, että olen vuosien aikana tajunnut, kuinka suuri merkitys sillä on lapsiin, miten kohtelen itse itseäni. Miten puhun itsestäni tai itselleni. Se ei riitä, että puhun lapsille kauniisti, jos katson itseäni peilistä ja sanon ääneen olevani ruma tai läski. Se ei riitä, että kehun lapsiani onnistumisesta, jos samaan aikaan valitan ääneen Otolle olevani itse surkea ja epäonnistuvani aina. Se ei riitä, että kannustan lapsia tavoittelemaan unelmiaan, jos itse katkeroidun epäonnistumisen pelossa enkä tavoittele omia unelmiani.

Oman ulkonäön arvostelun lasten kuullen lopetin jo kauan sitten, varmaan silloin kun luin keskimmäisen raskausaikana hillittömän määrän kirjallisuutta ja artikkeleita vanhemmuuteen liittyen. Silloin jo törmäsin ajatukseen siitä, että lasten kuullen ei saisi arvostella omaa vartaloa tai ulkonäköä. Onneksi esikoinen oli vasta 1-vuotias silloin, en ehtinyt istuttaa hänen päähänsä ajatusta siitä, että ulkonäössä voisi olla jotain vikaa. Vaikka olen vielä viime vuosina käynyt läpi itseinhoa ja ahdistusta vartalostani, en ole antanut sen välittyä enää lapsille. Mutta se muu itsevarmuus on tullut vasta ajan myötä, tässä vuosien aikana. Kului pitkä aika niin, että en edes ajatellut koko asiaa. Olen aina ollut pääosin positiivinen, mutta kyllä rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että  nuorempana sellainen turha valittaminen asioista ääneen tai itsensä vähätteleminen ei ollut mullekaan vierasta.

Lasten kasvaessa yhdeksi tärkeimmistä kasvatuksen teemoista on kuitenkin muodostunut se, millainen esimerkki itse haluan olla omille lapsille. Sillä on vähintään yhtä paljon väliä kuin arkisella läsnäololla. Haluan olla esimerkki vahvasta tyypistä, joka ei lannistu, ei katkeroidu, ei vähättele eikä unohda itseään. Haluan muistaa olla armollinen itselleni, jotta hekin oppivat olemaan itselleen armollisia. Haluan omalla esimerkilläni antaa heille avaimet kunnioittaa ja rakastaa itseään, saavuttaa omat unelmansa ja löytää onnen arjesta.

Miten sinä olet muuttunut äitinä? Oletko uskaltanut olla alusta asti sellainen äiti kuin olet halunnut? Oletko kokenut paineita ulkopuolelta toimia tietyllä tavalla?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa.

Kuinka moni muistaa kun jaoin syksyllä piirakkareseptin ihanalla Keiju paahdetut siemenet -levitteellä tehtynä? Nyt Keijun rouskuvien ja vegaanisten levitteiden sarjaan on tullut uusi mahtava tulokas: Keiju Rouhitut Pähkinät! Siinä on cashew-pähkinää ja maapähkinää, jotka ovat molemmat hyvien rasvojen ja ja proteiinin lähteitä. Levitteestä 7,2% on pähkinää ja lisäksi 4,8% herkullisia paahdettuja auringonkukan siemeniä. Gluteeniton ja vegaaninen Suomessa valmistettu levite sopii monenlaiseen ruokavalioon loistavasti. Keiju Rouhitut Pähkinät valmistetaan Raisiossa Suomen ainoassa margariinitehtaassa.

Mä rakastan Keiju uutuuslevitteen rouskuvaa suutuntumaa ja pähkinät tulevat siinä esiin kaikilla tavoin! Levite tuoksuu ihanan pähkinäiseltä, pähkinät tulevat esiin ulkonäössä, maku on täyteläisen pähkinäinen ja pähkinät rouskuvat hampaissa. Aamuisin mä en aina jaksa keksiä mitään kovin ihmeellisiä leivänpäällisiä tai kikkailla gourmet-leipiä, ja silloin rouskuvan pähkinäinen levite on varsinkin aika ihana vaihtoehto. Se saa muuten ”tylsät” aamupalaleivät maistumaan herkulliselta ja pähkinöiden hyvät rasvat ovat myös hyvä lisä aamupalalle.

Vaikka levite sopii loistavasti sellaisenaan leivän tai vaikka riisikakun päälle, se sopii loistavasti myös leivontaan ja ruuanlaittoon, mutta paistorasvaksi sitä ei suositella alhaisen rasvapitoisuuden (50%) vuoksi. Muuten levite sopii mahtavasti ihan jokapäiväiseen käyttöön ja koko perheelle. Keiju Rouhitut Pähkinät -levitteellä on myös sydänmerkki alhaisen tyydyttyneen rasvan määrän sekä pienen suolapitoisuuden vuoksi.

Nyt kun meidän lapset juuri jäivät kesälomalle, he toivoivat vähän jotain ekstrahyvää aamupalaa. Mietittiin yhdessä mikä voisi olla sellaista, ja päädyttiin banaani-pähkinä-aamupalamuffineihin. Alkuperäinen resepti löytyi yhdestä meidän vanhasta reseptikirjasta, mutta muokattiin sitä hieman terveellisemmäksi ainesosien osalta ja se onnistui silti tosi hyvin. Tästä tuli nyt meidän lasten uusi aamupalahitti!

Vegaaniset banaani-pähkinä-muffinit aamupalalle

2,5dl vehnäjauhoja

2,5dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

1tl leivinjauhetta

0,5dl perunajauhoa tai maissitärkkelystä

1tl kanelia (ceylonin kanelia)

(ripaus suolaa)

2 kypsää banaania

60g Keiju rouhitut pähkinät -levitettä

4rkl maapähkinävoita

0,5dl vaahterasiirappia (korjattu myöhemmin, ei-vegaanit voivat käyttää myös hunajaa)

1,5dl maustamatonta kaura- tai soijajugua

0,5dl kaura- tai manteli- tai soijamaitoa

1tl vanilja-aromia.

Valmistusohje: Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainesosat keskenään kulhossa. Muussaa banaanit toisessa kulhossa ja lisää joukkoon Keiju rouhitut pähkinät -levite, maapähkinävoi, hunaja, kaurajugurtti, kauramaito ja vanilja-aromi. Sekoita kaikki ainekset keskenään kuivien ainesten kulhossa. Jaa taikina tasaisesti 12 muffinivuokaan. Paista uunin keskitasolla 15 minuuttia. Nauti!

Keiju Rouhitut Pähkinät -levitteen pyöreä rasia näyttää vähän joltain tuorejuustorasialta, mutta se löytyy kaupassa margariinihyllystä ja on todellakin vegaaninen. Mun mielestä on ihan mahtavaa, että levitevalikoima monipuolistuu koko ajan ja juuri esim. siemenien ja pähkinöiden osuutta on helppo lisätä ruokavaliossa simppelillä tavalla.

ARVONTA: VOITA LEFFALIPUT!

Mihin sinä käyttäisit Keiju Rouhitut Pähkinät -levitettä? Jaa vastauksesi postauksen kommenttiboksissa ja voit voittaa 2kpl leffalippuja! Osallistumisaikaa on 9.6.2019 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan kaikille!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Meillä on jo kahdet tämän kesän suuret juhlat takana ja tämän ilmestyessä ollaan kolmansissa. Aika mahtavaa, että ollaan saatu juhlia näin paljon rakkautta ja hienoja saavutuksia jo ennen kuin kesä on edes ehtinyt kunnolla alkaa. Ja aivan ihanaa, että meidän ystäviä menee naimisiin ja saavuttaa hienoja asioita. Ihanaa oli myös juhlia omien lasten kevätjuhlia tänäkin keväänä, joista viimeisimpänä tänään esikoisen koulun ensimmäinen kevätjuhla.

Kevätjuhla oli niin ihana tilaisuus ja tosi hienoja esityksiä kaikilla luokilla! Mä tykkään niin paljon (ainakin meidän) koulun nykymeiningistä, kun lapset pääsevät kunnolla toteuttamaan itseään esityksissä ja ne ovat oikeasti tosi viihdyttäviä ja mietittyjä. Eniten tunteita nousi kuitenkin pintaan siinä lopussa, kun koko koulu lauloi yhdessä Den blomstertid nu kommer, eli suvivirren ruotsiksi. Omasta lapsuudesta tuttu melodia sai kylmät väreet aikaan ja kyyneleet silmäkulmaan. Kaikki ekaluokkalaiset saivat todistukset, eikä ekaluokkalaisille jaettu stipendejä vaan kaikki saivat kesäksi Lassemajas Detektivbyrå Sommarlovsbok-kirjat, josta meidän tyyppi oli aivan fiiliksissä. Siitä oli hyvä lähteä lomalle.

Kesällä mä rakastan pukeutua vaaleisiin tai kirkkaisiin väreihin ja niitä on nähty mun päällä myös juhlissa. Tämä kuvan keltainen mekko on ollut mulla päällä ystävien häissä, joissa olin kaasona ja joihin sen alunperin hankin. Sama mekko oli päällä myös eilen toisen ystävän valmistujaisissa ja MM-mitalikahveilla, sekä tänään esikoisen kevätjuhlassa. Siellä tosin tuli niin hiki, että illaksi oli pakko vaihtaa toinen asu jo. Mutta kolmet juhlatkin on jo tosi hyvä!

Mä rakastan sitä kirkkaiden värien ja rusketuksen yhdistelmää. Mun rusketus tulee purkista, mutta kuitenkin. Ja mieluummin purkista kuin auringosta, se on turvallisempaa. Rusketus innostaa käyttämään vieläkin enemmän kirkkaita värejä, kun ne sointuvat niin kivasti yhteen sen kanssa.

Tämä keltainen juhlamekko on Bubbleroom by Mariannan -mallistoa, eli suomalaisen blogikollegan sunnittelema. Tykkään sen mallista tosi paljon, kun se on niin ajattoman kaunis. Keltainen sävy on tosi raikas eikä yhtään tunkkainen. Tykkään kovasti myös sen V-kaula-aukosta, joka on mun kaikkein suurin lemppari.

Yhdistin mekon jälleen kerran mun musta-kultaisiin sandaletteihin, tosin molemmissa juhlissa vaihdoin jossain vaiheessa iltaa Vanseihin. Vansit on aina hyvä valinta, etenkin häiden jatkoilla ne olivat peliveto, niin jaksoi tampata. Hah!  Laukkuna toimi sama Guccin GG Marmont kuin aina, ei varmaan yllättänyt ketään. Se on ajaton ja juuri sopivan kokoinen, ettei ole ihan liian iso juhliin eikä liian pieni arkeen. En oikeasti muita laukkuja tarvitsekaan, paitsi kesällä olkikassin olalle ja talvella kangaskassin, joihin saa tungettua vesipullon ja muut isommat jutut.

En voisi olla enemmän fiiliksissä siitä, että lasten kesäloma alkoi tänään. Nyt on niin hyvä just näin! Heippa aikataulut ja tervetuloa 10 viikon vapaus ja spontaanius. Tänään juhlitaan vielä Oton siskon ylioppilasjuhlia ja sitten on juhlat ainakin hetkeksi juhlittu.

Toivotan valtavasti onnea kaikille tämän kevään valmistuneille ja koulunsa päättäneille!