Moi! Tuntuu kuin tässä olisi takana pidempikin tauko kuin vain pari päivää, kun oli niin hassua avata tietokone ja alkaa hommiin. Mutta voi veljet kun on tehnyt hyvää olla muutama päivä aivan rauhassa ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Joulu on ollut rento, ehkä rennompi kuin vuosiin. Varmasti siihen vaikutti myös se, että ei vietetty aattoa kotona, jolloin vastuu ruuista ja kattauksesta ei ollut vain mun ja Oton harteilla, vaan saatiin mennä valmiiseen pöytään, vaikka laatikot vietiinkin itse. Sama kiireetön tunnelma, josta nautittiin jo koko joulunalusviikko, jatkui myös aattona ja päivinä sen jälkeen. Ihan parasta!

Aattoaamuna lapset heräilivät siinä kahdeksan jälkeen, ja löysivät aattoaamun paketit kuusen alta. Katseltiin joulupukin kuumaa linjaa, luettiin uusia paketeista paljastuneita kirjoja ja avattiin joulukalentereiden viimeiset luukut. Laittauduttiin pikkuhiljaa ja keiteltiin riisipuuroa, jonne laitoin oikeasti vain yhden mantelin tänä vuonna. Yleensä olen siis laittanut jokaiselle yhden, mutta tänä vuonna laitoin koko kattilaan vain yhden, niinkuin kuuluukin. Otto annosteli puurot lautaselle, ja kuinka ollakaan: manteli löytyi mun puurosta! Taikauskoinen en oikeasti ole, mutta kai sitä saa vähän ajatella, että manteli tuo lisäbuustia ensi vuoteen! Ja kuten totesin lapsille, manteli olisi ollut hyvä kenen lautasella tahansa, koska jokaisen meidän perheen jäsenen onni tarkoittaa sitä, että kaikki muutkin perheestä ovat onnellisia ja voivat hyvin. Voidaan siis ajatella, että ensi vuodesta tulee hyvä ja onnen täyteinen.

Riisipuurolounas nautittiin Lumiukkoa perinteisesti katsellen, ja sitten alkoi pikku hiljaa olla aika siirtyä kohti aatonviettopaikkaa, eli Oton lapsuudenkotia. Matkalla käytiin koko porukalla hautausmaalla viemässä kynttilät, ja sitten ajettiin Kauniaisiin. Istahdettiin hetken aikaa ja tunnelma alkoi olla lapsilla jo melko jännittynyt ja odottava, mutta onneksi pukki tulikin sitten melko pian sen jälkeen kun oltiin päästy perille. Pukki oli aivan mahtavan luonteva ja jutusteli lasten kanssa pitkän aikaa. Lapset lauloivat perinteisen ”joulupukki, joulupukki” -laulun, ja sitten jaettiin lahjoja.

Pukin lähdettyä lapset saivat avata yhdet paketit, ja sen jälkeen oli joulupäivällisen aika. Istuttiin pöydässä pitkään ja täytettiin mahat mädillä, lohella, sienisalaatilla ja muilla alkupalapöydän herkuilla. Syötiin me toki lämpimätkin ruuat, mutta se vaan menee aina niin, että eniten tulee syötyä niitä kylmiä aattona.

Mä otin vain muutaman kuvan joulupöydästä, sillä mulla oli niin kova nälkä silloin kun oltiin siihen istahtamassa. Kotona huomasin, että kuvat ei oikein onnistuneetkaan, kun mulla oli asetukset pielessä (taitaa päteä tähän vanha sananlasku että ”on niin nälkä että näköä haittaa” jota äitini usein viljelee). Joten siitä ei nyt valitettavasti ole kuvia! Mutta onneksi kuvattiin kotona meidän tapaninpäivän joulupöytä. Joulupöytä aattona oli kuitenkin ihan super onnistunut ja herkullinen, ja tuli kyllä sellaiset ähkyt kaikille että!

Vietettiin iltaa Kauniaisissa melko myöhään ruuan jälkeen lahjoja availlen ja hengaillen. Oli ihanaa olla isolla ja rennolla porukalla yhdessä. Lähdettiin kotiin niin, että lapsilla oli jo valmiiksi yökkärit päällä. Pienimmäinen nukahti autoon ja kannettiin kotona vain sänkyyn nukkumaan. Isommatkin olivat ihan valmiita nukkumaan kotona. Sitten me tehtiin Oton kanssa vielä iltapalaa ja katseltiin Master Chefin finaalijakso (ei sangen jouluista, mutta oli hyvä jakso!).

Joulupäivä vietettiin kotona lasten, Oton ja mun äidin kanssa jouluyökkäreissä, tosin puettiin myös ulkovaatteet yökkäreiden päälle ja tehtiin lasten kanssa iso lumiukko meidän pihalle. Joulupäivä oli ihan super rento päivä, leikittiin, luettiin, pelattiin, katsottiin leffoja ja vaan hengattiin yhdessä. Syötiin jouluruokia ja joulusuklaata pitkin päivää ja mä luin mun joululahjakirjastakin varmaan puolet. Niin rentoa vaan ehtiä lukea kirjaa keskellä päivää!

Tapaninpäivää lapset odottivat nelkein yhtä kovasti kuin jouluaattoa, sillä silloin mun tädin perhe tuli meille. Se oli meidän kakkosjoulu, kun laitettiin kotonakin kunnon joulupöytä pystyyn ja oltiin jättimäisellä porukalla. Meitä oli täällä meidän 4h+k-rivarissa kuulkaa 11 henkeä viettämässä tapania ja mahduttiin kaikki myös yöpymään, jopa vielä ihan hyvin. Herkuteltiin, saunottiin ja pelattiin lautapelejä. Alakerta annettiin yöksi kokonaan vieraille, ja olohuoneeseen mahtuivat mun täti ja hänen miehensä, ja ruokailutilaan levitettiin nuorisolle kunnon siskonpeti. Hyvin mahtui kaikki onneksi, vaikka vähän mietin etukäteen, että miten me oikein mahdutaan. Oli niin ihanaa saada viettää joulua myös mun tädin perheen kanssa, ja kivaa, että he vaihteeksi olivat meillä, kun yleensä me aina ollaan Oulussa heillä.

Aivan täydellisen ihana joulu ollut kyllä, ja jäi niin hyvät fiilikset. Tänään ollaan kyläilty keskimmäisen kummisedän luona ja nyt illalla ajateltiin pitää Oton ja äidin kanssa vähän juustoiltaa. Blogi on nyt palaillut joululomalta, mutta jatkan rennompaa tahtia vielä vuoden loppuun asti. Mutta ainakin vuosikatsaus on tulossa, ja jotain muuta myös.

Ihania välipäiviä kaikille ja toivottavasti teillä on siellä myös rento ja ihana meininki <3 Kiitos kaikille ihanille joiden kanssa ollaan saatu viettää joulua!

PS: Keskimmäinen halusi näköjään pitää uusia perinteitä yllä, sillä hänenkin ensimmäinen hampaansa irtosi joulunpyhinä. Esikoiselta lähti eka hammas viime vuonna joulun aikaan, ja nyt keskimmäisellä sitten. Ihan hullua miten meidän tyypit vaan kasvaa ja kasvaa <3 

Jouluaatto ja blogijoulukalenterin viimeinen luukku. Koska eilen ilmestyi jo My Day -video, ja koska meidän blogijoulutervehdykset eivät ole aiempina vuosina olleet mitään erityisen katsottuja, mä päätin toteuttaa tänä vuonna tämän viimeisen luukun toisin. Tänä vuonna mä halusin listata asioita, joista olen kiitollinen juuri tänä jouluna. Pieniä asioita ja isompia asioita, joita ajatellessa mä pääsen ainakin itse ihan älyttömän hyvään joulufiilikseen.

Näistä asioista olen erityisen kiitollinen juuri tänä jouluna

Meidän perhe ja läheiset

Nämä tyypit, joiden kanssa saan tätäkin joulua viettää. Otto ja lapset, äiti ja Oton perhe, sekä mun tädin perhe. Kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat muistaneet joulukortein ja viestein, ja joita ollaan nähty ja tullaan näkemään joululoman aikana. Mun pappa ja muut sukulaiset Oulussa. Ei löydy sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen olen kaikista ihanista ihmisistä meidän ympärillä, lähellä ja kaukana.

Terveys

Perheen ja lasten lisäksi kaikkein kiitollisin olen terveydestä. Se on asia, jota ei milloinkaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, ja jota en milloinkaan tule ottamaan itsestäänselvyytenä, en omaani, enkä muiden.

Te mielettömät tyypit siellä ruutujen takana

Olen niin kiitollinen tästä koko vuodesta, jonka olen saanut tehdä sisältöä juuri TEILLE. Te ihan mahtavat tyypit ja teidän ajatukset, palautteet ja viestit – mä saan niistä niin paljon voimaa. Tänä vuonna instagramin DM:t on heränneet eloon aivan uudella tavalla, ja joka ikinen päivä on tullut kymmeniä viestejä. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastailla mahdollisimman moniin niistä, ja olen niin kiitollinen ihan kaikista viesteistä! Vaikka joskus en ehdi vastata kaikkiin viesteihin tai kommentteihin, mä luen niistä jokaisen, ja haluan, että tiedätte kuinka paljon ne mulle merkitsee. Kiitos, että saan tehdä tätä teille ja teidän kanssa!

Kiire, jota ei tullut

Tänä jouluna meillä ei tullut kiire. Meillä oli aikaa hoitaa kaikki joulun hommat aivan rauhassa Oton kanssa, ja saatiin kaikki tehtyä ajoissa valmiiksi, ilman hetkenkään kiireistä tunnetta. Ruokia tehtiin rauhassa ja lapset saivat auttaa jouluruokien kokkaamisessa. Ehdittiin jopa aaton aattona pulkkamäkeen koko porukka! Just näin rennosti haluaisin valmistella jokaisen joulun.

Ensi vuosi

Tuleva vuosi tuntuu käänteentekevältä, koska suurimmat liikkeet urallani ovat tapahtuneet juuri silloin, kun mulla on ollut tarpeeksi aikaa tehdä tätä. Ensi vuosi on ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun mulla tulee oikeasti olemaan viikossa kiinteät tunnit, jotka voin käyttää täysillä juuri ja ihan vain tähän. En malta odottaa, miten paljon enemmän ja paremmin pystyn tekemään asioita silloin.

Loma

Kyllä, mä aion pitää vuoden loppuun asti sellaista ”lomaa”, että en postaa joka päivä, enkä aio ottaa stressiä sisällön tuotannosta ollenkaan. Tulen aivan varmasti postailemaan instaan ja blogiin ja päivittämään kuulumisia seuraavan viikon aikana, mutta en lupaa ollenkaan, että milloin tai kuinka paljon. Sen kuitenkin lupaan, että postaus jouluaatosta sekä perinteinen vuosikatsaus tulee ehdottomasti ennen uutta vuotta. Jotain muutakin saattaa tulla, tai sitten ei. Mutta seurailkaa instassa tai FB:ssä, niin kuulette aivan varmasti sitten, kun uusia postauksia on julkaistu.

Joulukalenteri

Olen kiitollinen siitä, että seuraavan viikon voin ottaa totaalisen rennosti täällä blogissa, sillä kuukausi tämän joulukalenterin kanssa on ollut intensiivinen. On ollut kuitenkin ihanaa saada teiltä positiivista palautetta sisällöstä, ja toivottavasti mahdollisimman moni tykkäsi joulukalenterista tänä vuonna! Mulla on ollut tosi hauskaa sitä tehdessä, ja mulla on aidosti sellainen fiilis, että tämä oli mun paras joulukalenteri ikinä. Mutta aina on ihan varmasti parantamisen varaakin! Ensi vuotta varten saa todellakin antaa vielä palautetta tähän tai vaikka muissa kanavissa, jos teillä on toiveita postausten suhteen tai parannusehdotuksia!

KIITOS. KIITOS niin paljon teille <3 Mä haluan vaan toivottaa ihanaa joulua teille kaikille <3

Joulukalenterin toisiksi viimeinen luukku, jossa ajattelin yllättää iloisesti kaikki videoista tykkäävät! Tänään nimittäin luukusta paljastuu MY DAY -video! 14 minuuttia meidän perheen lauantaita (viime viikolta), jolloin touhuttiin paljon yhdessä, käytiin ostoksilla, luettiin iltasatua ja paljon muuta. My Day -videot on siitä hauskoja, että niissä pääsee kurkkaamaan sinne perheen arkeen vähän syvemmin kuin tekstien välityksellä, vaikka toki 14 minuuttia on vain hyvin pintapuolinen kuvaus yhdestä kokonaisesta päivästä edelleen.

Meidän päivä koostui ihanista hetkistä, joista monet näkyvät tuolla videolla. Kuten mun blogissa, myös mun videoilla ja kaikissa muissakin kanavissa se kaikkein tärkein sanoma mitä mä haluan välittää, on yhdessäolo ja rakkaus. Ja sitä tältä videolta löytyy. Jos kaipaatte paljon haleja, päällä kiipeilevää taaperoa, naurua, hömpötystä ja muuta niin nyt kannattaa kurkata, vaikka ei videot olisikaan aina se sun juttu. Mä en itekään ole mikään sellainen videoiden suurkuluttaja, mutta huomaan, että aina kun pysähdyn katsomaan jotain ihanaa hyvän mielen videota, niin mulle oikeasti tulee niin hyvä mieli ja se ilo tarttuu!

Mä haluaisin nyt kauniisti pyytää teiltä, jotka videoita katsotte, että kommentoisitte tähän, mitä haluaisitte tubekanavalla nähdä! Mä teen mieluusti videoita kyllä, mutta haluaisin tehdä mahdollisimman viihdyttävää sisältöä sielläkin juuri TEILLE! Eli jos tykkäätte videoista, niin kertokaa ihmeessä millaisia videoita haluaisitte nähdä, ja mikä on teidän lempparivideo niistä, joita mun kanavalta jo löytyy ja miksi (niitä on nyt 24 kappaletta).

Tämän vuoden aikana, ennen tätä uusinta videota siis, mun videoita on katsottu yhteensä yli 140 000 kertaa YouTubessa, mikä on mulle itselleni tosi suuri määrä, koska en kuitenkaan niitä niin paljoa tee. Tavoitteena mulla on julkaista ensi vuonna vähän useammin videoita myös, koska mulla on silloin paremmin aikaa tehdä mun töitä. Ainakin kerran kuussa olisi kiva tehdä video, ja useamminkin jos inspistä löytyy!

Kiitos tosi paljon jo etukäteen kaikille jotka kommentoivat omia ajatuksiaan tähän liittyen, siitä on suuri ilo ja apu <3

PS: YKSI YÖ JOULUUN!! HUOMENNA SE ON! Tänään me kokataan Oton kanssa kaikki ruuat ja paistetaan kinkku!

”Minä rakastan sinua.” Nuo kolme pientä sanaa mä kuulin meidän vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisen taaperon suusta ensimmäistä kertaa eilen samalla kun hän painoi pienen päänsä mun kaulakuoppaan ja rutisti mua. Alkoi itkettää samantien. Miten voi olla niin onnekas, että on kolme pientä ihmistä, jotka sanovat näitä sanoja mulle joka päivä? Miten olen voinut saada näin paljon hyvää mun elämään?

Meidän perheessä ei mene päivääkään, etteikö kaikille perheenjäsenille sanottaisi ainakin kerran (yleensä montakin kertaa), että rakastetaan. Mun äiti sanoi mulle lapsena ihan joka päivä, että rakastaa mua, ja sama tapa on jäänyt mullekin. Mun on tosi helppo sanoa ne sanat, ja sanon niitä usein ja paljon. Mun mielestä ne eivät sanomalla kulu, joka ikinen kerta kun kuulen ne sanat, kenen suusta vaan, mun sydämessä läikähtää lämmin tunne. Jokaisen ihmisen pitäisi saada kuulla olevansa rakastettu. Ja mielellään joka päivä.

Rakkaus on suurin voima, jota meidän perheessä on, ja jota meissä ihmisissä on. Sitä mieltä minä olen. Kaikki asiat on helpompi kestää kun ympärillä on rakkautta. Suurista iloista on helpompi nauttia, kun tietää, että ihmiset jotka rakastavat iloitsevat mun kanssa. Suurista suruista on helpompi selvitä, kun ympärillä on rakkauden tuki. Kun tietää, että ympärillä on rakkautta, saa näyttää kaikki tunteet. Saa kiukutella joskus turhasta ilman, että tarvitsee pelätä menettämistä. Saa olla heikko, mörökölli tai kipeä. Saa kertoa suurimmista peloistaan. Saa itkeä, saa nauraa. Saa tehdä virheitä. Saa onnistua ja saa tukea onnistumiseen. Koskaan ei tarvitse tuntea olevansa yksin, eikä koskaan tarvitse tuntea kaikkia tunteita yksin. Ja se, että saa näyttää rakkautta itse, on mulle suurin lahja mitä voi olla.

Rakkaus on meidän lasten koti, ja mun koti. Mulle on ihan sama missä me ollaan tai mitä me tehdään, mutta rakkaiden kanssa mä olen kotona ja turvassa. Se ajatus, että lapsi tuntee samoin, ja tunnistaa tämän mielettömän tunteen ja haluaa kertoa siitä, on varmaan hienoin tunne mitä mä voin äitinä tuntea.

Mun mielestä rakkauden ilmaiseminen ei ole kiusallista, koska olen niin onnekas, että olen aina saanut tukea ja mallia siihen. En ole koskaan tuntenut, että olisin sanonut niitä sanoja ”väärällä hetkellä”, ja mulla on vahva usko, että niitä ei voi sanoa liikaa tai ”väärällä hetkellä”. Jos jokin menee pilalle noista kolmesta sanasta, ei sitä ollut tarkoitettukaan. Aito rakkaus kestää kyllä sen, että se sanotaan ääneen.

Mutta mä ymmärrän hyvin sen, että joillekin se voi olla tosi kiusallista tai vaikeaa, jos niitä sanoja ei ole koskaan saanut kuulla esim. omilta vanhemmiltaan. Vaikka rakkautta voi osoittaa myös teoilla, ei mikään voi korvata niiden sanojen selkeää suoraa viestiä. Musta se on ajatuksena lohduton, että moni lapsi ei tiedä olevansa rakastettu, koska sitä ei koskaan sanota ääneen. Näin kertoi esimerkiksi Lapsistrategia2040 -vaikuttajaillassa Äidin Puheenvuoro -tubekanavan Inari, joka oli kysynyt nuorilta seuraajiltaan, mitä nämä toivoisivat omalta perheeltään. Moni oli vastannut, että toivoisi, että vanhemmat kertoisivat useammin rakastavansa, ja moni oli myös sanonut, ettei kukaan ole koskaan sanonut ääneen, että rakastaa.  Mä haluan toitottaa sitä niin usein ja niin paljon kuin vain meidän lapset jaksavat kuunnella, että he varmasti tietävät olevansa rakastettuja elämänsä jokaisena hetkenä. Ainakin toistaiseksi he onneksi ilmaisevat rakkautta usein oma-aloitteisesti ääneen myös itse, eli liikaa en taida sitä silti hokea.

Palatakseni taaperoon ja tämän tekstin alkuun: mä meinasin haljeta rakkaudesta sillä hetkellä, kun hän ilmaisi tunteensa niin hienosti ja voimakkaasti. Ja nytkin kun mä muistelen sitä, mulla tulee kyyneleet silmiin. Miten hienoa on saada olla kolmen näin ihanan pienen rakkaan äiti, ja saada takaisin rakkautta heiltä! Miten hienoa, että taaperosta tuntui siltä, että hän halusi kertoa näistä tunteista ääneen minulle. Miten hienoa, että hän tunnisti nämä tunteet ja osasi sanoittaa ne. Rakastan niin paljon <3

Sanotaanko teillä lapsille että rakastetaan, tai saatteko itse kuulla sitä omilta vanhemmiltanne? Onko teille helppoa sanoa MINÄ RAKASTAN SINUA? 

Kuten kirjoitinkin jo aiemmin, me ei vietetä jouluaattoa kotona. Tehdään silti lähes kaikki samat jouluruuat kuin muinakin vuosina, koska ollaan kuitenkin muina päivinä kotona, ja tapanina mun täti perheineen tulee meille syömään. Silloin tarjoillaan kunnon joulumenu. Mä oon saanut postaustoiveita instassa ja myös täällä blogissa meidän joulumenusta, ja siksi halusin jakaa meidän joulumenun ja vielä muutaman reseptivinkin jouluaatoksi.

ALKUPALAT

Tuoresalaatti (tätä ei olla vielä päätetty) 

Graavilohi (valmiiksi graavattu)

Mäti + smetana + punasipuli 

Sienisalaatti (käytän tätä ohjetta vähän sovellettuna, lisään ripauksen sitruunamehua enkä liota sieniä yön yli)

Savuporoterriini (ohje täällä, tosin me tehdään aina ilman pikkelssivihanneksia ja ilman suolakurkkuja terriinissä)

Rosolli sillillä (valmiina)

LÄMPIMÄT RUUAT

Kinkku mummun perinteisellä hunaja-sinappi-korppujauho-kuorrutuksella (Dijon-sinappia, juoksevaa hunajaa ja korppujauhoa, kuorrutukseen 1 osa Dijonia & 1 osa hunajaa)

Bataatti-pekaanipähkinä-vuohenjuustolaatikko (ohje täällä)

Imelletty perunalaatikko mummun perinteisellä reseptillä (suunnilleen vastaava resepti esim. täällä)

Lanttulaatikko mummun perinteisellä reseptillä (lähes vastaava resepti esim. täällä)

Oululainen hernetuuvinki mun mummun reseptillä (suunnilleen vastaava täällä)

JÄLKIRUOAT

Juustolautanen, keksilajitelma & viikunahillo

Piparihyydykekakku glögikastikkeella (ohje TÄÄLLÄ) tai päärynäpiirakka (ohje täällä, kaupallinen yhteistyö)

Pipareita

Tänä vuonna ollaan jätetty porkkanalaatikko pois, koska sitä niin usein jää paljon jäljelle. Se ei ole kenenkään erityinen suosikki, vaan sitä on vaan aina tehty, koska sitä on vaan aina tehty. Yritetään vähentää ruokahävikkiä jatkuvasti, eikä joulu ole mikään syy tehdä enempää ruokaa kuin oikeasti tarvitsee.

Näitä meidän ruokia ruokailee täällä koko meidän perhe, mun äiti, sekä mun tädin viisihenkinen perhe, eli iso ruokamäärä on perusteltu. Me puputetaan näitä samoja pöperöitä ainakin sinne 27. päivä asti, jolloin ne varmaan jo loppuvatkin. Joulussa parasta on lasten ilon ja yhdessäolon lisäksi se, että voi vaan ottaa rennosti ja lämmittää aina ruokaa kun tulee nälkä, eikä tarvitse kokata. Toki silloin tapaninpäivänä me tehdään uusi salaatti ja varmaan haetaan kaupasta tuoreet kala ja mäti, koska niitä ei voi ostaa/säilyttää kovin isoa satsia kerralla.

Mä olen aika tyytyväinen tästä joulumenusta, se on meidän näköinen ja makuinen, ja yhdistelee sopivasti uutta ja vanhaa. Kaikki rakkaat herkut on tallella, ja kaverina uudempia lemppareita. Jouluaatoksi viedään mukana laatikoita, ja kaikki muut löytyykin valmiina paikan päältä. En malta odottaa aaton varmasti super mieletöntä ja runsasta alkupalapöytää, joka varmasti varastaa kaiken mun huomion muilta herkuilta.

Mikä on teidän lemppari jouluruoka? Entäs mitä ette ikinä ottaisi omaan joulupöytään?