Jos viime viikolla puhuinkin siitä, kuinka vauvan liikkeet ovat olleet kivuliaita, niin tällä viikolla ne eivät ole enää olleet kivuliaita, mutta sitäkin kuumottavampia. Vauva on nimittäin pyörinyt ja hyörinyt ihan hulluna ja ollut vähintään joka toinen päivä mahassa p o i k i t t a i n. Olen pomppinut jumppapallolla, ollut nelinkontin ja etukumarassa ja yrittänyt kaikin keinoin auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta, eikä tilanpuute ole koitunut hänelle vielä ongelmaksi. Hän hienosti näyttää, kuinka mahtuu vielä näilläkin viikoilla pyörimään akselinsa ympäri juuri silloin kun häntä huvittaa. Nyt alkaa olla se 36. viikko kun ei tarvitsisi enää olla ainakaan poikittain siellä. Perätila tai raivotarjonta ihan ok, mutta poikittain olemiset saisivat nyt riittää.

Mulla on tällä viikolla vielä viimeinen neuvolalääkäri, jossa pääsen ultrallakin kurkkaamaan vauvan meininkejä. Siellä saadaan siis ainakin katsaus minityypin tämänhetkiseen asentoon. Mutta en uskalla sen perusteella tuudittautua vielä siihen, että vauva olisi loppuun asti samassa asennossa, kun hän oikeasti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Mun maha ottaa mitä mielenkiintoisimpia muotoja harva se hetki, kun hän siellä kokeilee, että mitenkäs päin nyt mentäisiin.

Olen saanut nukuttua tosi hyvin taas muutaman yön, mikä on ollut ihanaa. Nyt olen alkanut heräämään suunnilleen 2-3 kertaa yössä vessaan (aiemmin oli 1-2), mutta unet ovat onneksi jatkuneet aina siitä mihin ovat jääneet. Unta on tullut siis yössä hyvin se kahdeksan tuntia ja olo on levännyt. Viime viikolla en nukkunut ihan niin hyvin parina yönä ja sitten tuli nukuttua päiväunia, mitä en ole tehnyt sitten alkuraskauden. Mutta pääasia, että saa levättyä, oli se sitten yöllä tai päivällä. Tärkeintä on kerätä voimia synnytykseen, joka lähestyy lähestymistään.

Kävin eilen raskaushieronnassa, jonka sain lahjaksi babyshowereissa mun ystäviltä ja se oli aivan ihanan rentouttavaa. Huomaa kyllä, kuinka saa heti paremman ryhdin ja niska ja hartiat ei ole yhtään niin jumiset kuin aiemmin. Lisäksi mulla alkoi tällä viikolla vaivaamaan ilmeisesti raskausaikana melko yleinen rannekanavaoireyhtymä (tai joku muu hermopinne) oikeassa kädessä, koska mulla on ollut nimetön ja keskisormi todella kipeät ja hieman turvonneet jo pari päivää. Mulla ei muuten onneksi ole turvotuksia missään, enkä huomaa, että rannekaan olisi erityisen turvonnut, mutta nuo kaksi sormea ovat olleet kuin kaksi kipeää nakkia, haha. Onneksi mainitsin tästä hieronnassa ja musta tuntuu, että käden hieronta auttoi jonkin verran myös tähän vaivaan. Eivät ne sormet ihan vielä entisensä ole, mutta ainakin paljon paremmat kuin ennen hierontaa.

To do -listalta ollaan hoidettu nyt viimeisiä pieniä ostoksia (kuten Lansinohin lanoliinivoide ja tuttipullo) ja lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytyssuunnitelmaa. Jaan mun synnytyssuunnitelman täällä blogissa vielä tällä viikolla. Ne viimeiset yön yli -treffitkin saatiin pidettyä extempore. Kaikki alkaa oikeasti olla niin valmista meidän pientä rakasta varten kuin mahdollista. Paitsi pikkupyykit! Kaikki vauvan vaatteet ja petivaatteet ja harsot pitäisi alkaa nyt seuraavaksi pesemään.

Nyt kun tuli 35+0 täyteen tänään, niin vauvaa ei enää esteltäisi jos hän päättäisi sieltä lähteä tulemaan. Toki hän saisi mieluiten pysytellä mahassa ainakin sen 2-3 viikkoa vielä kasvamassa ja kehittymässä, mutta nyt uskaltaa itsekin olla tosi rennoin mielin, eikä tarvitse pelätä, että synnytys käynnistyy ”ennenaikaisesti”.

Ihan hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi samaan aikaan kuin esikoinen, synnytys olisi kuuden yön päästä! Ja jos samaan aikaan kuin meidän myöhäisin syntyjä eli 4v, niin ei siihenkään ole enää kuin kolme viikkoa ja kolme päivää. Mutta tokihan tämä bebbe voi antaa meidän odotella laskettuun aikaan asti tai jopa sen ylikin, kun ei ne aiemmat synnytykset ole mikään tae siitä, että kaikki menee aina samalla tavalla. Mutta on kyllä hauskaa miettiä, että nyt hän voi periaatteessa tulla ihan milloin vaan. Nyt taidetaan olla ”viimeisillään” ainakin oman määritelmäni mukaan, mutta olo ei kyllä vielä ole sellainen kovin turhautunut tai kyllästynyt, jaksan hyvin vielä odotella. Hieronta auttoi siinä paljon, kun tuli vieläkin toimintakykyisempi ja rennompi olo sen jälkeen.

Tosi hyvillä fiiliksillä, mutta hieman vauvan asentoa jännitän! Mutta ei anneta sen häiritä, hän on tosiaan niin liikkuvainen, että ei ehkä toisaalta tarvitse pelätä, että jämähtäisi siihen poikittaiseen asentoonkaan. Neuvolalääkäriä odottelen myös, kiva päästä kurkkaamaan vauvaa, vaikka ei sieltä varmasti kovin hyvin mitään enää näykään näillä viikoilla ja neuvolan laitteella.

Checklist raskausviikko 35.: 

Vauvan koko hedelmänä: Vauvan viimeinen viikko hunajamelonina, ensi viikolla vaihtuu isompaan meloniin.

Cravings: Puolukkajugua olen himoinnut edelleen, siis näin siitä viime yönä untakin ja joka kerta kun heräsin (viime yönä kolmesti) niin mietin, että ah, sitten kun herään niin syön kyllä taas puolukkajugurttia! Oikein myhäilin tyytyväisenä keskellä yötä, kuinka aamulla saan taas sitä ihanaa herkkua. On se hyvä, että on jotain odotettavaa, haha. 

Oireet: Sormien särky oikeassa kädessä. 

Enää kolme viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen! Ja ihan hullua, että vain 13 päivää siihen, että vauva on saman ikäinen kuin meidän esikoinen syntyessään. Kyllä tässä viikot käy vähiin. Mutta supistuksia mulla ei edelleenkään ole hirveästi, joten voihan se olla, että oikeasti tämä raskaus kestää jopa laskettuun aikaan asti, tai huh, jopa sen yli, vaikka aiemmat ovatkin päättyneet reilusti aikaisemmin. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä ja jokainen raskaus on todellakin niin erilainen.

Mulla on muuten ollut tosi hyvä olo edelleen, mutta viime aikoina vauvan liikkeet ovat olleet välillä niin kivuliaita, että kyyneleet on noussut silmiin ja välillä on tullut ihan oksettava olo, kun on sattunut niin paljon. Vauva ei ole rauhoittunut ollenkaan, vaikka viikot ovat menneet eteenpäin. Monestihan sitä sanotaan, että vauvat rauhoittuvat sitten, kun tila alkaa loppua, mutta tämä kaveri on ainakin ihan eri mieltä. Hän ei tilan vähyydestä välitä, vaan yrittää tulla läpi joka puolelta mahaa.

Mulla oli viikonloppuna ihanat ystävien järjestämät baby showerit ja samalla mun ystävä, joka on lääkäri, myös kokeili mun pyynnöstä vauvan asentoa mahassa. Ja halleluja, vauva on siellä pää alaspäin! Mutta hän edelleen liikkuu aivan hurjan paljon, ja sivusuunnassa vaihtaa paikkaa ihan koko ajan. Toivon, että hän ei kuitenkaan enää päättäisi kääntyä pää ylöspäin, kerran hän on nyt löytänyt sentään oikein päin siellä.

Vauva oli pari päivää hieman ylempänä ja asento oli mulle tosi hankala. Hän puski päällä mun kumpaakin lonkkaluuta vuorotellen samalla kun pahoinpiteli mun napaa ja olo oli liikkeiden kanssa välillä todella tukala. Mutta ihanaa, että vauva voi hyvin ja ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, että hän ei liikkuisi riittävästi. Tämä vauva todellakin pitää itsestään meteliä ja kertaakaan ei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa. Viime yön aikana hän oli mennyt mahassa alemmas ja nyt mulla ei ole enää lainkaan niin tukala olo kuin vielä eilen. Ihanaa! Aion nauttia tästä hyvästä olosta nyt niin pitkään kuin sitä kestää ja olen todella kiitollinen, että hän päätti nyt asettua hieman alemmas.

Puhuin viime viikolla levottomista jaloista ja se vaiva ei ole pahentuntut, mutta ei helpottanutkaan. Ostin mun vitamiinirepertuaariin vielä magnesiumia seuraajien suosituksesta, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut kovin paljoa. Mutta täytyy toivoa, että se alkaisi vaikuttaa mahd. pian. Onneksi oireena on edelleen ollut lähinnä vain toisen jalan levottomuus, niin kyllä sen kestää.

Nukkuminen on sujunut ihan ok, mutta nuo pari päivää kun mulla oli tuo navan seutu vauvan asennon takia aika kipeä, niin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, koska siihen napaan sattui. Eli heräilyä  oli aika monta kertaa yössä. Onneksi viime yö sujui jo paremmin. Täytyy toivoa, että vauva olisi nyt pysyvästi päättänyt hengailla tuolla vähän alempana, niin olo ei menisi enää asennon puolesta tukalaksi. Nyt ne voimakkaat liikkeetkin on helpompi ottaa vastaan, kun napa ei ole käsittämättömän venytyksen kohteena koko ajan.

Synnytys on alkanut olla aika paljon mielessä ja olen kuunnellut BookBeatista Peloton synnytys -kirjaa. Mulla ei ole itsellä synnytyspelkoa, mutta koen, että kirjan avulla olen voinut palauttaa mieleen niitä hetkiä synnytyksestä, kun rentoutuminen on ollut mulle vaikeampaa ja ehkä tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia, että miten pystyisin kivusta huolimatta rentoutumaan tässä tulevassa synnytyksessä. Koen, että mun synnytykset on ollut tosi ihania ja positiivisia kokemuksia kaikki (ja nopeita ja helppoja myös), mutta en usko, että synnytyksessä voi olla LIIAN rentoutunut ja hyvä fiilis, eli kyllä sitä vanhankin koiran kannattaa opetella uusia temppuja.

Hullua, että nyt pyörähtää käyntiin siis jo 35. raskausviikko. Kai sitä nyt aletaan mun mittapuulla olla sitten viimeisillään. Seuraavaksi katseet kohti sitä sairaalakassia ja synnytyssuunnitelmaa. Raskaushieronta on jo varattu, joten synnytykseen valmistautumis -to do lista etenee pikkuhiljaa! Viime viikolla siivosin myös keittiön kuivaruokalaatikot ja aamiaiskaapin ja vauvanurkkauskin saatiin valmiiksi. Ehkä ensi viikolla pesen myös pikkupyykit, kääk!

Checklist raskausviikko 34.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen.

Cravings: Helsingin meijerin puolukkajogurttia on nyt mennyt joka päivä yksi purkillinen ja lisäksi mulla tekee koko ajan hulluna mieli kahvia! Olen pitäytynyt vain yhdessä päivittäisessä aamukahvissa, mutta harkitsen vahvasti, että kävisin ostamassa kofeiinitonta kahvia tähän himoon, niin saisi juoda vielä iltapäiväkahvitkin aamukahvin lisäksi. 

Oireet: Kova kipu navassa vauvan liikkeistä ja levottomat jalat. 

Mainos: Wauvakauppa 

Vihdoin meidän makuuhuone on valmis! Makuuhuoneen ilme muuttui, kun viimeisteltiin vauvanurkkaus ja maalattiin meille seinään sängynpääty. Vauvanurkkauksesta löytyy myös yhteistyökumppanini Wauvakaupan tuotteita ja niistä lisää asiaa alempana, mutta ensin kerron tuosta sängynpäädyn maalaamisesta.

Sängynpääty seinään maalattuna

Meidän makuuhuone on ollut keskeneräinen ehkä kodin huoneista kaikkein pisimpään. Maalattiin sieltä kyllä seinät, mutta siihen se sitten jäikin pitkäksi aikaa. Oton työpiste on myös meidän makuuhuoneessa ja jotenkin se on tuntunut sellaiselta, että äh ei jaksa edes yrittää saada makuuhuoneesta kivaa, kun siellä on kuitenkin kaksi valtavaa näyttöä ja iso tietokone lattialla. Samalla kuitenkin on myös ollut sellainen fiilis, että olisi niin ihanaa kun makuuhuoneessa olisi jotain muutakin kivempaa katsottavaa kuin ne näytöt ja muut härpäkkeet. Suunnitelma vain on puuttunut.

Meillä oli ennen Ikean iso sängynpääty, josta luovuttiin kuitenkin tänne kotiin muutettaessa, koska se lisäsi sängyn pituutta niin paljon. Ollaan mietitty jo pitkään, että mikä olisi hyvä sängynpääty sen tilalle, joka ei veisi lainkaan tilaa, mutta olisi kuitenkin näyttävä. Olen jo pidempään leikitellyt ajatuksella seinään maalatusta ”sängynpäädystä”, koska se olisi tosi edullinen ja helppo toteuttaa, eikä veisi ollenkaan tilaa, mutta olisi näyttävä. Otto innostui ideasta muutaman inspiraatiokuvan jälkeen ja niin me tässä vähän aikaa sitten käytiin ostamassa maalia ja Otto maalasi meidän sängyn taakse ihanan vanhan roosan värisen sängynpäädyn. Rakastuin siihen heti! Siitä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin.

Sängynpääty kannusti laittamaan huoneen muutenkin valmiiksi. Sieltä puuttui valaistus (katon ledejä lukuunottamatta), kaikki somisteet seiniltä sekä tietysti vauvanurkkaus oli kesken. Valaistus toteutettiin ostamalla Ikeasta perinteinen paperivarjostin, joka tuntui sopivan pehmeältä valolta. Lisäksi ostettiin siihen sellainen edullinen himmennettävä älylamppu, jonka mukana tuli oma pieni valokatkaisija. Näin valokatkaisijan sai siirrettyä kätevästi sängyn viereen, niin ei tarvitse nousta sammuttamaan tai himmentämään valoja erikseen.

Petasin sänkyyn meidän isot tyynyt pellavatyynyliinoilla ja löysin H&M Home alesta ihanan ohuen ja kevyen puuvillaisen päiväpeiton, joka riittää kyllä peittämään myös koko sängyn, mutta ollaan taiteltu se sängyn päätyyn. Lisäksi me ostettiin viimeinkin sänkyyn sijauspatja! Sänky on ollut meillä siis melkein kuusi vuotta ilman sijauspatjaa, kun silloin ostettaessa myyjä sanoi, että sitä ei välttämättä tarvitse näiden patjojen kanssa. Mutta nyt viime aikoina on tullut sellainen fiilis, että ihanan muhkea ja pehmeä sijauspatja olisi kiva. Oltiin ostamassa Ikeasta sitä valaisinta makuuhuoneeseen, sekä hyllyä vauvanurkkaukseen, kun bongattiin löytönurkasta ihan täydellinen supermuhkea sijauspatja, joka oli asiakaspalautus ja siksi puoleen hintaan. Se oli juuri sellainen kuin oltiin katseltu ja nyt kun siinä on nukuttu, niin onhan se myös ihan älyttömän mukava ja hyvä!

Vauvanurkkaus

Vauva tulee mitä todennäköisimmin nukkumaan meidän kanssa perhepedissä ainakin ensimmäiset viikot ja voi olla, että paljon pidempäänkin. Haluttiin kuitenkin helppo ja turvallinen nukkumapaikka sivuvaunuksi hänelle myös meidän sängyn viereen, jossa voi sitten esim. harjoitella sitä, että nukkuu ensimmäisen unipätkän itsekseen. Kysyin neuvoa yhteistyökumppaniltani Wauvakaupalta, ja sieltä mulle suositeltiin Joie Roomie Glide Bedside Crib -ensisänkyä, joka on ihan nerokas. Sängyssä on laskettava laita, jonka ansiosta vauva on helppo nostaa viereen ja takaisin ilman, että tarvitsee itse nousta sängystä.

Joie Roomie Glide sänky on säädettävissä jopa 11 eri korkeudelle, jolloin sen saa juuri oikealle korkeudelle oman sängyn viereen. Sängyssä on lukittava keinumisominaisuus ja sängyn päätyosan pystyy nostamaan korkeammalle esimerkiksi vauvan ollessa nuhainen tai jos olisi vaikka refluksioireita. 

Pehmeät seinämät ovat turvalliset ja hengittävät, sillä pitkät sivuseinämät on verkkoa. Sängyn mukana tulee kiinnityshihnat, joilla sen saa sidottua napakasti kiinni omaan sänkyyn. Meillä vauvan sänky on tosin kiinnityksen lisäksi kiilattu vieläpä seinän ja meidän sängyn väliin, josta se ei mahdu liikkumaan suuntaan jos toiseenkaan, eikä vauva varmasti pääse putoamaan sänkyjen väliin. Meidän oman sängyn runko ylettyy lattiaan saakka, mutta Roomie Gliden jalakset saa onneksi käännettyä sisäänpäin pois tieltä, jolloin sängyn saa tiiviisti oman sängyn viereen. Sängyn jaloissa on myös lukittavat pyörät, mitkä helpottavat sen siirtelyä tarvittaessa. Sänky on tukeva ja vaikuttaa super toimivalta!

Sänkyyn pedataan kotimainen Anne & Mikael- vauvan peitto  (ja myöhemmin myös tyyny), jotka löytyvät Wauvan valikoimasta. Lisäksi sieltä löytyi meille kauniita Done by Deerin pussilakanasettejä niin vauvakoossa kuin junior-koossakin. Pikkuvauva ei varmasti tyynyä vielä käytäkään, mutta sitten myöhemmin on kiva, kun on hänellekin oma tyyny. Lapset ovat myös tuoneet sänkyyn vauvalle odottamaan omia pehmoleluja, ihanat.

Meiltä löytyi jo valmiina sänkykatos, jollainen aiemmin joskus vuosia sitten jo oli suunnitteilla laittaa isoille tytöille, mutta eivät vaan koskaan päässeet käyttöön asti. Nyt muistin sänkykatoksen, ja siitä tuli ihanaa pesämäistä tunnelmaa tuohon nurkkaukseen. Voi tosin olla, että sitten kun vauva oikeasti nukkuu siellä, niin otetaan se  katos pois. Verhon saa kyllä kätevästi solmittua isosti auki niin, että se varmasti pysyy sängyn ulkopuolella ja happi kulkee sängyssä hyvin. Silti hieman epäilyttää kaikki ylimääräiset härpäkkeet vauvan sängyn ympärillä (tai varsinkin sängyssä), joten siksi voi olla, että otetaan se verho sitten mun mielenrauhan vuoksi pois kokonaan. Mutta toistaiseksi saa olla tuossa, kun näyttää niin kauniilta ja kun vauva ei vielä siellä nuku.

Seinälle asennettiin Ikean Flisat-hylly väärinpäin, jolloin saatiin pieni hylly ja sen alle vaatetanko lempparivaatteille. Siihen on ihana ripustaa ne kaikista lemppareimmat vauvan vaatteet esille. Hyllyn päälle tulee sitten myös valokuva vauvasta, kun hän on syntynyt.

Tämän Joien sängyn tilalle tulee vauvalle myöhemmin Stokken ihana Sleepi-sänky sitten kun vauva ei enää mahdu turvallisesti nukkumaan tässä pikkusängyssä. Myös Stokken Sleepi-sängyt löytyvät Wauvan valikoimasta.

Nyt meidän makuuhuone näyttää tuhat kertaa kodikkaammalta kuin aiemmin ja ihan meidän näköiseltä. En malta odottaa, että päästään esittelemään vauvanurkkaus myös sen omistajalle!

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 

Uskomatonta, että nyt alkaa oikeasti tuntua siltä, että tällainen lista on ajankohtainen! Vielä monta asiaa pitäisi tehdä ennen synnytystä – tai oikeastaan haluaisin tehdä nämä asiat ennen synnytystä. Synnytys tapahtuu silloin kun tapahtuu, eikä silloin ole loppupeleissä niin väliä sillä, onko näitä juttuja tehnyt. Mutta listasin sellaisia asioita, jotka tuntuvat mulle tärkeiltä ja haluaisin ne vielä tämän raskauden aikana tehdä.

1. Odotusajan kuvaukset rannalla auringon laskiessa Oton kanssa

Ollaan oltu perhekuvauksissa ja se oli ihanaa. Mulla siintää haaveissa kuitenkin vielä sellaiset tosi myöhään täydellisessä auringonlaskussa otetut kuvat ja vain kahdestaan Oton kanssa, minä, Otto ja kamera. Otto on kuvannut mua 10,5 vuotta ja hänen kanssa tuntuu kuin kuvaisin itse itseäni. Ei olla koskaan kuvattu kahdestaan mitään kunnon odotusajan kuvia, joten siksi tämä olisi mulle tosi tärkeä ja ihana juttu, joka ollaan toteuttamassa tässä melko pian.

2. Sairaalakassin pakkaaminen & sinne tarvittavien juttujen ostaminen

Ostoslista sairaalakassiin: Lansinoh-voidetta, liivinsuojia, jättisiteitä, pitkä laturin johto, sisätohvelit? Sairaalakassin pakkaaminen on varmaankin ajankohtaisempaa vasta tuossa elokuun alussa, mutta hyvä on jo pikkuhiljaa miettiä mitä sinne tarvitaan. Menen varmasti jo aiemmin hyväksi havaituilla jutuilla ja toivon, että en oikeastaan ehdi tarvita kassista mitään (sillä toiveissa mahdollisimman varhainen kotiutuminen, mikäli mun ja vauvan vointi sen sallii). Teen sairaalakassista sitten oman postauksensa, kun sen sisältö on selvillä.

3. Synnytyssuunnitelman kirjoittaminen

En aio kirjoittaa mitään kovin yksityiskohtaista suunnitelmaa, mutta sellaisia itselleni tärkeimpiä asioita ylös (kuten se varhainen kotiutuminen), toiveita kivunlievityksestä, ponnistusasennosta ja muista.

4. Vauvan vaatteiden pesu valmiiksi

En ole pessyt vielä mitään muita vauvan vaatteita, paitsi muutaman kirppisostoksen, joissa oli tosi voimakas pesuaineen tuoksu ja oli pakko pestä ne, kun koko asuntoon levisi se tuoksu. Onneksi 24h etikkavesiliotuksella ja ulkona kuivaamisella saa hyviä tuloksia aikaan, vaikka pesuaineen haju olisi kuinka pinttynyt. Jätän varmaankin tämän vielä elokuun alkupuolelle, että vaatteet ovat sitten mahdollisimman raikkaita vauvan syntyessä, eivätkä yhtään sellaisia kaapin hajuisia.

5. Käynti kampaajalla raidoittamassa hiukset + ehkä jotain muutakin ihanaa hemmottelua

Raidoitan hiuksiani n. 4-5kk välein, edellisen kerran kävin helmikuussa. Nyt jos sopivasti elokuussa kävisin ottamassa raidat, niin sitten ei tarvitsisi miettiä tukkaa taas moneen kuukauteen ja olisi fresh fiilis. Olen miettinyt myös geelilakkausta kynsiin, koska sitten kynnet ei olisi yhtään terävät ja niitäkään ei tarvitsisi sen kummemmin miettiä ekoina viikkoina. Mutta voi olla, että sitä en jaksa kuitenkaan mennä ottamaan, olen tosi laiska kaikkien kauneudenhoitopalveluiden kanssa muutenkin.

6. Vielä yhdet yön yli -treffit Oton kanssa

Lapset saavat mennä yökylään ja me vietetään vielä viimeinen ”Mini babymoon” Oton kanssa ennen vauvan tuloa. Sitten kuluu taas tovi, ennen kuin saa kahdenkeskistä aikaa yön yli, joten olisi ihana vielä kerran käydä rennosti pitkän kaavan mukaan syömässä, ajella kauniissa kesäillassa, mennä myöhään nukkumaan ja nukkua aamulla pitkään kahdestaan. Meidän 4v taisi olla suunnilleen 1,5v kun hän meni ekan kerran yökylään ja luulen, että tämänkin vauvan kanssa saattaa mennä suunnilleen samoihin aikoihin, ennen kun raaskin jättää. Toki ei voi etukäteen tietää, voihan se olla, että se tunne tulee jo aiemminkin. Mutta ei silti haittaa yhtään käydä rauhassa treffeillä vielä ennen synnytystä.

7. Kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa

Tämä on ehdottomasti mulle listan tärkein kohta! Vaikka otetaan arjessa muutenkin kahdenkeskisiä hetkiä lasten kanssa ja aion ottaa niitä myös vauvan synnyttyä, haluan todellakin käydä jokaisen lapsen kanssa kahdestaan tekemässä jotain spessumpaa vielä ennen vauvan syntymää. Esimerkiksi lounaalla ja koulutarvikeostoksilla, tai museossa ja jätskillä tai jotain muuta kivaa, mitä lapsi itse haluaa tehdä. Olla yhdessä rauhassa monta tuntia ja vaan jutella ja keskittyä 100% yhteen lapseen kerrallaan.

8. Käynti osteopaatilla/äitiyshieronnassa ennen synnytystä, jotta keho on mahdollisimman rento ja valmis

En ole ikinä käynyt osteopaatilla tai hieronnassa tai yhtään missään tällaisessa, joten voisi olla hyvä käydä! En nyt koe oloa mitenkään erityisen kireäksi, eikä mulla ole mitään vaivoja sinällään, mutta viikolla 38 voisin käydä sellaisessa synnytyksen käynnistymistä tukevassa käsittelyssä. Se kuulostaa jotenkin ihanan rentouttavalta ja haaveilen siitä, että sitten synnytys siitä lähtisi sen jälkeen käyntiin ja pääsisi hyvissä voimissa synnyttämään. Mutta vaikka ei lähtisikään, niin se olisi varmasti ihanaa silti.

9. Hengitysharjoitukset

Hengittäminen on mulle tärkeimpiä juttuja synnytyksessä, ja ainakin ponnistusvaiheessa koen osaavani jo hengittää ihan hyvin. Mutta varsinkin siinä avautumisvaiheen loppupuolella kohdunsuun ollessa auki 7-8cm (jolloin mulla yleensä alkaa vasta kunnon kipu) haluaisin osata hengittää vieläkin paremmin ja rentoutua enemmän. Siksi olen kuunnellut äänikirjoja aiheeseen liittyen ja lukenut ohjeita. YouTubessa on myös paljon ohjeita tähän liittyen ja aion vielä harjoitella lisää ennen synnytystä rentoutumista hengittämällä oikein. Nähtäväksi jää, että minkä verran siitä on mulle apua. Voisin tehdä postauksen myös mun synnytyssuunnitelmasta, ja kertoa siinä enemmän tästä.

10. Siivoa kotona: kylppärit ja sauna, aamiaiskaappi ja kuivaruokalaatikot, pakastin.

Ollaan tässä kesän aikana tehty kunnon suursiivousta ja järjestelyä kotona (hello pesänrakennusvietti) ja aika lailla kaikki muu on jo siivottu, makuuhuoneiden kaappeja ja kodinhoitohuonetta myöten. Nämä yllämainitut olisi kuitenkin vielä jäljellä. Keittiön hommat ajattelin hoitaa tässä mitä pikimmiten. Saunan ja kylppäreiden pesu taas on oivaa kolmen ässän hommaa, eli sen kunnon kuurauksen säästän niille viikoille kun synnytys saa käynnistyä.

11. Asenna turvakaukalo ja telakka autoon

No tämä on oikeastaan Oton hommia, eikä kaukaloa tarvitse asentaa mitenkään, kunhan vaan napsautetaan kiinni telakkaan. Mutta tämä olisi hyvä olla tehtynä sitten kun synnytys alkaa lähestyä, koska ilman kaukaloa vauva ei voi lähteä ainakaan auton kyydissä kotiin, heh.

Sellainen to do -lista. Nämä ovat kaikki mun mielestä sellaisia ihania juttuja ja musta on mahtavaa olla jo tässä vaiheessa, että niitä voi pikkuhiljaa alkaa tekemään. Alkaa tuntua niin konkreettiselta, että kohta meidän vauva oikeasti jo syntyy. Niin ihanaa!