Olen saanut paljon viestejä ja kysymyksiä siitä, miten me onnistutaan ylläpitämään onnellista parisuhdetta samalla kun eletään touhuisaa arkea kolmen lapsen (joista yksi vauva) kanssa. Mielestäni aihe on tosi mielenkiintoinen, niinpä päätin nyt tarttua siihen. Parisuhde on lasten lisäksi tärkein asia mun elämässä, ja pyrin pitämään siitä hyvää huolta, tapahtui elämässä mitä hyvänsä. Onneksi olen löytänyt itselleni kumppanin joka on samoilla linjoilla, ja jolle mun onnellisuus on yhtä tärkeää kuin hänen onnellisuutensa minulle.

Me ollaan oltu kuusi ja puoli vuotta yhdessä, josta kuusi vuotta ja viisi kuukautta ollaan valmistauduttu vanhemmuuteen tai oltu vanhempia. Siksi ollaan ehkä alusta asti suhtauduttu yhdessäolemiseen ja yhteiseen aikaan eri tavalla kuin monet perinteisemmällä tavalla parisuhteensa aloittavat. Ollaan etsitty ne yhteiset seikkailut arjesta, eikä olla aloitettu suhdetta totuttelemalla toisiimme pienissä määrin viikonloppuisin tai matkustelemalla yhdessä. Me muutettiin melkein heti yhteen ja alettiin elää sitä arkea missä toinen pesee hampaita samalla kun toinen istuu pöntöllä.

Alusta asti meidän onni on rakentuntut siitä arjesta: siitä kun tehdään yhdessä ruokaa, tai jutellaan samalla kun ollaan matkalla kauppaan. Meidän onnea ei ole luotu viikonloppureissulla Lontooseen tai treffeillä Fine Dining -ravintolassa, vaikka niistäkin ollaan suhteen aikana päästy nauttimaan. Ne ovat olleet sitä ekstraa, eivät syy miksi ollaan yhdessä. Toimivan parisuhteen perusedellytys on meillä se että toisen kanssa on kivaa ja toisen kanssa haluaa olla yhdessä, oli kyseessä sitten vessan pesu tai lento Berliiniin.

Meidän parisuhdeaikaa on alusta asti ollut ne illan viimeiset tunnit kun lapset ovat jo menneet nukkumaan, ja niin on tälläkin hetkellä. Viime viikkoina Nova on alkanut nukahtamaan iltaisin aikaisemmin, ja lisääntyneet yhteiset iltatunnit ovat suorastaan luksusta – me voidaan taas istua sohvalla vaikka sylikkäin ja pitää muutaman tunnin sarjamaratoneja ilman keskeytyksiä. Kummatkin tehdään kyllä omiakin juttuja välillä, Otto pelaa kavereiden kanssa ja mä katson omia hömppäsarjoja. Pääosassa iltaisin on kuitenkin se yhteinen aika, sillä me molemmat ollaan enemmän yhdessä olijoita kuin vierekkäin yksin olijoita tai oman ajan fiilistelijöitä.

Meidän suhteen liima on aina ollut, niin yhden, kahden kuin kolmenkin lapsen kanssa, se että kummatkin ajatellaan aina ensimmäisenä yhteistä hyvää ja perheen etua. Ihan sama mistä asiasta on kyse, oma etu ei ole ekana mielessä, vaan se oma puoliso ja lapset. Ja kaikki ne asiat mitkä tehdään vain itseämme varten, punnitaan koko perheen tai puolison kannalta ensin. Se ei tarkoita että me ei voitaisi tehdä koskaan omia asioita, tai että oltaisiin Oton kanssa ihmisenä ihan samanlaisia, tai että meillä olisi vain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Oikeastaan me ollaan monessakin asiassa tosi erilaisia: mä olen aamuvirkku, Otto iltakukkuja, mä olen spontaani ja Otto suunnitelmallinen. Me jaetaan kuitenkin täysin samat arvot perheessä ja parisuhteessa, ja siksi me toimitaan yhteen.

Mua joskus mietityttää se, miksi nykymaailma on niin minäkeskeinen. Joka paikka tulvii vinkkejä kuinka tehdä itsestään onnellisempi ja kuinka parantaa omaa elämänlaatua ja jopa ”omaa viihtyvyyttä parisuhteessa”. Mulle sellainen lähestymistapa elämään ei toimi. Tulen onnelliseksi kun teen Oton ja lapset onnelliseksi. Ja Otto tulee onnelliseksi kun tekee minut ja lapset onnelliseksi. Lähtökohta parisuhteen tilan parantamiseen ei voi olla mielestäni se, kuinka itse tulisi onnellisemmaksi, vaan se mikä tekisi molemmat osapuolet onnelliseksi. Se ei tietenkään toimi silloin jos vain toinen ajattelee yhteistä hyvää ja toinen vain itseään – tällöin on vaarana että toisen osapuolen toiveet ja tarpeet unohtuvat ja hän ei voi olla onnellinen.

Joskus mekin ollaan väsyneitä tai kiukutellaan toisillemme, ja aina ihan turhasta. Se on mielestäni aivan ymmärrettävää, kuka tahansa väsyy joskus ja helpoin kohde purkaa kiukku ja väsymys on se toinen aikuinen siinä vierellä. Parempi se on puolisolle kiukutella kuin lapsille. Mutta oikeita riitoja meillä ei ole koskaan, koska me keskustellaan. Me puhutaan toisillemme kaikesta, ja aina, meillä ei ole salaisuuksia eikä peiteltyjä tunteita. Jos joku ei toimi, siitä puhutaan, jos joku mietityttää, siitä puhutaan heti eikä huomenna. Me ei mennä harmistuneena nukkumaan tai stressata yksin.

Kolmannen lapsen kanssa sen tiesi hyvin etukäteen että yhteinen parisuhdeaika vähenee aluksi hieman, ja siihen osasi hyvin siis varautua. Me puhuttiin siitäkin paljon etukäteen, ja ihan jo synnäriltä asti ollaan kuitenkin otettu sitä aikaa toisillemme aina kun vain mahdollista. Jutella voi ihan hyvin vaikka vaippaa vaihtaessa, kunhan juttelee. Mulle ei ole niin väliä missä mä olen Oton kanssa, kunhan saan olla hänen kanssaan.

Jos joskus tämä keskusteluyhteys meiltä katoaisi, sitten mä huolestuisin. En kuitenkaan näe mikä voisi sellaiseen johtaa – koska ei ole asiaa mitä ei voitaisi käydä yhdessä läpi tai mitä haluaisin Otolta peitellä. Sama toisin päin. Meillä on ollut samat periaatteet läpi kaikkien vuosien, ja uskon että näitä periaatteita noudattamalla me voidaan juhlia yhdessä 60-vuotiasta avioliittoa ihan niinkuin mun mummu ja pappa pian voivat.

Kuvat on ottanut meidän maailman ihanin esikoinen<3

Ihanaa iltaa kaikille <3

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen sunnuntai, vaikka aamulla sää ei niin lupaavalta näyttänytkään. Illalla pihalla oli jopa niin kuuma, että meinasin jo hakea bikinit että otan aurinkoa samalla kun grillaillaan. Sitten Nova heräsikin päiväunilta, ja unohdin koko homman. Mutta oli ihanaa kun monen pilvisen päivän jälkeen pihalla oli ihan kuuma. Tytöt pomppivat trampalla varmaan tunnin putkeen, ja aina vähän päästä joivat vettä hulluna kun tuli niin hiki pomppiessa. Mä tein meille ”kesäjuomaa”, eli laitoin kannuun vettä, jäitä, limeviipaleita ja pensasmustikoita, ja tytöt olivat ihan fiiliksissä kun vesi maistui ihan hedelmille.

Grillattiin lihaa ja lisäksi maissia, kesäkurpitsaa, ananasta ja melonia, joita syötiin yhdessä salaatin ja balsamicon kanssa. Yksinkertaista mutta ihan super herkullista! Etenkin grillattu ananas on kyllä mun joka kesän suosikki, jota voisin syödä vaikka joka päivä. Grillatessa tuoreesta ananaksesta myös häviää se ominaisuus, joka tekee kielen ja kitalaen kipeäksi, eli se joku happo (?). Oli kyllä ihanan makeaa ja ananaksen makeus sopii täydellisesti grilliruokien pariksi. Toivottavasti saadaan grillata tänä kesänä vielä monta kertaa yhtä upeassa säässä kuin tänään!

Novalla on joku sellainen juttu, että aina kun me tehdään jotain superhyvää grilliruokaa, hän herää liian aikaisin päikkäreiltä tai on muuten vain juuri silloin ihan sylibeibi. Sitten aina mun (tai Oton) ruuat ehtii kylmetä sillä aikaa kun muut syövät, tai sitten yritän kalastella jotain anaksen palasia vauva sylissä suuhun. Siis kaikkina muina päivinä saan aina syödä ruokani lämpimänä, mutta auta armias jos grillataan jotain tosi herkkua, niin silloin hän ehdottomasti haluaa olla sylissä. Mutta en valita, lähinnä tämä naurattaa. Ja kun 99% ajasta vauva on kuin itse aurinko niin eipä ne muutamat viileät grillipäivälliset yhden kesän ajan haittaa ainakaan minua. Ensi kesänä ehtii taas syödä ne grilliruuatkin kuumana, ja tänä kesänä nautitaan siitä että tuo pikkutyyppi on noin ihanan pieni ja suloinen pallero <3

Me käytiin tänään aiemmin päivällä yhdellä kotieläintilalla jossa ei ennen oltu käytykään, ja teen siitä postauksen ihan erikseen kun oli niin mahtava ja sydäntä lämmittävä paikka. Mutta aika touhuisa päivä meillä siis tänään, tytöt menivät jo aikaisin nukkumaan kun olivat niin  naatteja kaikesta touhusta ja pomppimisesta.

Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet, ja ihana heinäkuu on täällä! Mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3

Otto lähti tänään aikaisin aamulla meidän autolla sisarustensa kanssa käymään päiväreissun Kangasalla sukuloimassa, ja me oltiin tyttöjen kanssa neljästään koko päivä. Ei olla oltu varmaan ainakaan pariin kuukauteen neljästään paria tuntia kauempaa, ja mä jännityksellä odotin etukäteen että mitenköhän päivä sujuu. Ihan turhaan jännitin, jotenkin en ihan etukäteen hahmottanut sitä että Novakin on jo paljon isompi kuin silloin kun viimeksi olen ollut kaikkien kolmen kanssa yksin kokonaisen pitkän päivän. Viimeksi kun ollaan oltu koko päivä neljästään oli Novalla tyyliin joku tiheän imun kausi meneillään, eikä hän ollut silloin vielä edes kiinnostunut leluista tai osannut tarttua niihin, ja oli siis aika paljon tissillä ja sylissä. Aika eri meininkiä kuin tällä hetkellä siis, kyllä me silloinkin suoriuduttiin kaikesta mutta nyt oli jopa tosi helppoa ja mukavaa.

Tai oikeastaan meillä oli aivan mahtava päivä! Aamulla kymmenen jälkeen Nova nukahti ekat päikkärit, ja me vuokrattiin tyttöjen kanssa Muumit Rivieralla -elokuva jota katsottiin. Nova heräsi sopivasti juuri kun leffan lopputekstit lähtivät pyörimään, ja siinä sitten leikittiin, ja imetin Novan sillä aikaa kun tytöt touhusivat omiaan. Sitten lähdettiin kävelylle ja leikkipuistoon. Käytiin hakemassa mulle kioskilta kahvia, ja esikoinen niin ihanasti avasi oven mulle ja rattaille.

Leikkipuistossa törmäsin pitkästä aikaa Tiaran vanhan kerhokaverin äitiin, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia parin vuoden tauon jälkeen. Olipa hauskaa kuulla mitä vanhoille tutuille kuuluu nykyään. Tytöt leikkivät sydämensä kyllyydestä ja Nova söi tyytyväisenä Sophie-kirahvia rattaissa kuten instastorysta varmaan osa näkikin. Mä olen nykyään aktiivinen enemmän siellä, eikä mulla edes itseasiassa ole Snapchattia asennettuna tähän uuteen puhelimeen, kun en ole jaksanut päivittää sekä instastoriesia että snäppiä.

Leikkipuiston jälkeen suunnattiin ruokakauppaan hakemaan vähän lounasta ja juotavaa, ja Nova siinä sitten nukahtikin tyytyväisenä kirahvia imeskellen. Päätettiin mennä vielä hetkeksi läheisen päiväkodin pihalle leikkimään, kerran Novakin nukkui. Viihdyttiin siellä vielä reipas puolituntinen, ennen kuin tuli niin nälkä että oli pakko lähteä lounaalle. Kotona syötiin, ja kerettiin juuri sopivasti raahata kaikki pikkulegot alakertaan, kun Nova sitten heräsikin ja söi myös oman lounaansa eli maitoa.

Syönnin jälkeen Nova viihtyi meidän kanssa lattialla. Hän leikki omilla leluillaan siinä meidän vieressä, ja me yritettiin saada jäätävästä Lego Friends -kasasta yhtä Olivian taloa aikaiseksi. No, saatiin hei alakerran yksi huone tehtyä melkein kokonaan (vain peilin upeat meikkausvalot jäivät puuttumaan koska yksi palanen ei millään löytynyt, millä valot olisi saanut siihen kiinni).  Päätettiin että huomenna käydään ostamassa joku maailman suurin lokerikko, johon lajittelen jokaikisen legon. Mun unelma on että kaikille erilaisille osille olisi omat lokeronsa, mutta ei varmaan ihan niin suurta lokerikkoa taida löytyä. Mutta ainakin joku järkevämpi ratkaisu kenties.

Legoleikkien jälkeen Novalle tuli nälkä ja väsy, ja hän tuli mun syliin nukkumaan. Tytöt menivät sillä aikaa pihalle hyppimään trampoliinille ja mä katselin ja kuuntelin heidän touhuja ikkunasta. Niin ihania leikkejä! Tramppa on kyllä mahtava juttu, niin kiva että saatiin se kesäksi tuohon pihalle. Otto tulikin kotiin illalla jo aiemmin kuin ajattelin, ja loppuilta on mennyt ihan tavallisesti koko perheen kesken hengaillen.

*Novan pipo & housut, ja osa tyttöjen kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta.

Oli kyllä ihan hauskaa viettää pitkästä aikaa ihan vaan tällainen tyttöjen päivä, ja tytöilläkin oli kuulemma kivaa <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Vauva-arkea kolmannella kierroksella on takana pian viisi kuukautta, ja musta tuntuu että ollaan saatu kokea jo aika paljon niitä vauvojen hassuja ominaisjuttuja. Toki tässä on vauvavuodesta vielä reilut 7 kuukautta (onneksi) jäljellä ja paljon ihan uusia vainvauvajuttuja vielä tulossa, mutta ajattelinpa nyt kasata yhteen näitä hassutuksia mitä vastasyntyneestä alle puolivuotiaaseen asti vauvoilla usein on, tai ainakin meidän vauvoilla on ollut. Postaukseen saa ehdottomasti kommentoida omat #vainvauvajutut, koska tästä listasta aivan varmasti puuttuu vaikka ja mitä.

1. Kun vastasyntynyt vauva on “maitokoomassa”, silmät seisovat päässä ja maidot on poskella

2. Kun vastasyntynyt vauva kesken unien käy hetken kevyemmässä unen vaiheessa ja avaa silmät muka pätevänä mutta ne katsovat ihan eri suuntiin

3. Kun vauva pitkien päiväunien jälkeen tulee syömään ja tissit on aivan täynnä maitoa, mutta vauva intoutuu hetken syötyään hymyilemään todella aurinkoisesti nänni suussa, ja maidot suihkuavat joka suuntaan

4. Kun vauva alkaa muuten jo kaljuuntua, mutta päälaelta puskee viisi 20x muita hiuksia pidempää karvaa. Olen alkanut ymmärtää piirrettyjen bebejä joilla on aina joku kolme karvaa päässä

5. Kun vauvan paras höpöttelykaveri on mustavalkokuvioinen peitto, tai kattolamppu

6. Kun yrität laittaa vauvalle vaippaa ja juuri silloin vauva päättää harjoitella jalkojen suoristamista tehden vaipan kiinni laittamisesta mahdotonta.

7. Kun vauva tarraa kiinni vanhemman nenästä luullen sen olevan irtoava osa

8. Kun luulet että vauva on valmis nukahtamaan ja sänkyyn viedessä alkaakin armoton höpötys

9. Kun vauva hämmentyy naamalla olevasta asiasta: oli se sitten oma pehmokirja, rättipupu tai sukka, hän hämmentyy ja huitoo vimmatusti kun onnistuu laittamaan jotain naamalleen

10. Kun vauva löytää nyrkkinsä ensi kertaa, laittaa sen suuhun ja irvistää kun se maistuu oudolta

11. Kun vauva löytää korvansa, tarttuu siihen kiinni ja koettaa sekä irroittaa että muotoilla sitä uudelleen yllättynyt ilme kasvoillaan

12. Kun vauva päästää suustaan jonkin uuden äänen josta hän hämmentyy itsekin, välillä jopa säikähtää

13. Kun vauvan lempipuuhaa on tissipeukalo – syödä tissiä ja peukaloa yhtäaikaa

14. Kun vauva leikkii onnesta soikeana tutilla – kunnes tutti menee suuhun ja vauvaa yökkäyttää

15. Kun vauvan lempiruokaa on oma mekon helma

16. Kun vauvan on aina pakko ottaa sukat pois jalasta, tai vielä parempaa: repiä sukkahousut niin että sukkisten polvitaive on varpaiden kohdalla

17. Kun vauva voi tuijottaa vaikka tunnin räpäyttämättä silmiä kertaakaan

18. Kun vauvan on ihan pakko punkea itsensä istumaan sitterissä, turvakaukalossa, vaunuissa ja sylissä, vaikka ei vielä saisi

19. Kun vauva on jo nukahtanut mutta herää koska on kääntynyt mahalleen, eikä osaa laittaa päätä alas nukkuakseen, vaan hengailee käsiensä varassa hätääntyneenä

20. Kun vauvan mahaa päristää ja hän kiljuu ilosta joka kerta kovempaa ja kovempaa

21. Kun nälkäisenä vauva yrittää syödä ihan kaikkea äidin olkapäästä isin nenään

22. Kun vauva leikkii piilosta ja kääntää aina sylissä nauraen pään toisen vanhemman pään taakse piiloon, kun toinen vanhempi kurkkaa

23. Kun vauvaa nostelee ilmaan selällään makoillessa  ja saa ihanan kuolayllätyksen silmään tai suuhun

24. Kun vauva makoile sohvalla ja rapsuttaa onnesta soikeana selkänojan karheaa kangasta josta kuuluu kiva ääni

25. Kun vauva nukahtaa kesken leikkien ja huitoo vielä puoliunessa lelujaan

Musta tuntuu että melkein kaikki mitä vauvat tekevät on jollain tavalla hauskaa, ja arki on täynnä naurua kun hihittelee kuopuksen toilailuille. On nuo pienet höpsöt vaan ihan parhaita, vaikka eipä kyllä kommelluksilta välty isompien ihanuuksienkaan kanssa <3

Jakakaa ihmeessä teidän parhaat vainvauvajutut!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Käytiin viime viikolla meidän lemppari huvipuistossa, eli Oulun Vauhtipuistossa lasten ja mun tädin perheen kanssa. Meillä oli ihan super hauska päivä ja oltiinkin Vauhtipuistossa monen monta tuntia. Viime kesänäkin siellä käytiin mutta näin jälkeenpäin kun muistelen sitä niin muistan vaan jäätävän alkuraskauden pahoinvoinnin, ja penkillä istuskelun vesipullon kanssa. Onneksi tänä kesänä Nova oli ihan oikeasti mukana eikä minikokoisena mahassa aiheuttamassa pahoinvointia, hah!

Mäkin pääsin tällä kertaa laitteisiin ja oli niin hauskaa mennä lasten mukaan. Kyllä kävi ihan liikunnasta tuo pomppulinna-liukumäkeenkin kiipeäminen kun tikkaat sinne oli hurjan jyrkät ja piti yrittää pysyä lasten vauhdissa. Mutta maailman hauskinta ja mukavinta liikuntaa ehdottomasti, tätä voisi harrastaa vaikka joka päivä. Oulun Hietasaaressa sijaitseva Vauhtipuisto on siitä kiva että sieltä löytyy juuri meidän lasten ikäisille lapsille sopivaa puuhaa, ja siellä ei ole yhtään laitetta joka olisi liian haastava neljävuotiaalle, vaan hän pääsee kaikkialle mukaan. Yli 90cm mittaisille Vauhtipuistossa on hurjan paljon tekemistä, ja kyllä mun 7v kummipoikakin siellä viihtyi tosi hyvin vielä. Ja minä, mutta mä en hurjimpiin laitteisiin uskalla Lintsilläkään.

Käytiin myös ajamassa pienillä sähköautoilla, tai siis minäkin yritin, elämäni ensimmäistä kertaa istua jonkunlaisen auton rattiin. Nyt seuraa ehkä blogiurani noloin tunnustus: Mä en osannut ajaa sähköautoa siis ollenkaan. Siinä oli ratti, kaasu ja jarru ja mä sain vaan auton kolme kertaa ohjattua ulos radalta nurmikolle. Että joo, ehkä ihan hyvä että mulla ei ole sitä ajokorttia. Kaikki muut luulivat että meidän viisivuotias ohjasi autoa ja mä vain olin kaverina, mutta ehei minähän se. Mä voin kertoa että en mitenkään loista erityisesti myöskään ajopeleissä tai peliohjaimella liikkumisessa ylipäätään, menee vaan jotenkin niin yli hilseen. Onneksi pyöräily ja kävely sujuu vallan mainiosti, taidan pysytellä niissä ja antaa edelleenkin Oton ohjata meidän perhettä moottoriajoneuvoilla.

Oli siinä naurussa pitelemistä kaikilla kun selvisi että autoa ajoinkin minä, ja olen kyllä saanut siitä kuulla monen monta kertaa jälkeenpäin. Ehkä tästä tulee joku mukava kestoläppä josta saan kuulla hamaan tulevaisuuteen asti. No, ehkä mä kestän sen. Kaikkea ei tarvitse osata.

Meidän Oulun reissu lähestyy loppuaan, ja on kyllä ollut niin kiva olla täällä. Tänään ohjelmassa on Ainolan puistossa vierailua ja isovanhempien moikkailua. Isovanhempia ollaankin moikattu melkeen joka ikinen päivä tämän reissun aikana, ja heitä tulee jälleen ihan hirveä ikävä. Onneksi on puhelin ja voi aina soitella, ja nykyään vieläpä videopuheluitakin, niin muistisairas mummunikin näkee kasvoja eikä vain joudu ihmettelemään että kenen ääni puhelimesta kuuluu. Hän on kyllä niin rakas meille, ja viime vuosina ollaan surtu tätä sairautta hurjan paljon, mutta onneksi välillä saa nauttia vielä pienen hetken niistä pilkahduksista, kun mummu on oma itsensä. Ne pienet hetket on super tärkeitä.

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille<3