Tänään vietetään Oton yhdeksättä isänpäivää. Ei liene tarpeellista muistella mistä kaikki alkoi, se on tehty jo aiempina vuosina. Voin keskittyä täysillä siihen, mitä on just nyt. Otto on isänä ihan mieletön. Hän on niin läsnä ja hän on niin mukana. Hän on meidän lapsille ja meidän perheelle se turvallinen järjen ääni, joka pitää huolen päivämääristä, rutiineista ja harrastuksista. Hän on se isi, joka muistaa kaikkien harrastukset, hammaslääkärit ja lelupäivät ja lukee kaikki wilmaan tulevat viikkotiedotteet ajatuksella. Hän on se, joka huolehtii, että kaikki ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja repussa on kaksi hanskaa mukana. Mä olen se, joka hommaa sitä kalenterin täytettä, mutta ei muista aina täyttää niitä sinne kalenteriin.

Vaikka Otto pitää huolen kaikesta tärkeästä, hän ei nipota. Hän on just sellainen hauska isi, joka laulaa liian kovalla äänellä ruokakaupassa ja lapset voivat sitten teini-iässä viimeistään nolostella sitä. Hän on just se ihana isi, joka ramppaa taaperon luona illalla kymmenettä kertaa ja saattaa vielä silloinkin takaisin tullessaan kertoa mulle onnellinen hymy kasvoillaan, miten ihania juttuja taapero sanoi, vaikka ramppaaminen ärsyttäisi jo. Hän on just se isi, joka ohi kävellessään pysähtyy ihastelemaan ja ihmettelemään lasten tekemiä piirustuksia ja näyttää, että on niistä oikeasti kiinnostunut. Otto on niin isänä kuin puolisonakin hellin ja hyväsydämisin ihminen kenet mä tiedän. Ei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan.

Otto vie lapset kiipeilemään ja kuskaa harrastuksiin. Hän neuvoo lapsia kärsivällisesti ja antaa taaperon tehdä itse, vaikka se olisikin hitaampaa. Hän ottaa lapset mukaan kaikkialle. Ja mä rakastan kuunnella sitä, kun Otto kertoo meidän lapsista jollekin toiselle. Mä kuulen sen ilon ja ylpeyden ja rakkauden niin vahvana Oton äänessä.

Mä olen ihan valtavan onnekas, kun saan kasvattaa meidän lapsia just Oton kanssa. Hän on aina avoinna kaikelle uudelle, valmis opettelemaan jos ei osaa jotain ja valmis tulemaan vastaan ja tekemään kompromisseja. Otto kunnioittaa meidän lapsia ja kaikessa mitä hän tekee, hän huomioi heidät. Optimointi-Otto, niinkuin häntä välillä vitsillä kutsun. Optimointi-Otto pyrkii aina tekemään kaikesta mahdollisimman helppoa ja  mukavaa meidän perheelle. Mä arvostan sitä ihan täysillä. Ennen kaikkea Otto kuitenkin rakastaa. Hän rakastaa jokaisella solullaan meitä kaikkia niin paljon, että me tunnetaan se joka päivä, ihan kaikessa. Ja mä vaan toivon, että pystyn itse välittämään yhtä suurta ja lämmintä rakkautta hänelle.

Meillä on tosi samanlaiset kasvatusperiaatteet ja ollaan hiouduttu yhdessä tiiviiksi tiimiksi. Molemmat ovat tuoneet jotain omaa ja opetelleet jotain toiselta. Otolta mä olen oppinut vakautta ja sen, että aina saa ja pitää vähän hassutella. Me täydennetään toisiamme vanhempina. Oton kanssa vanhemmuus on helppoa, eikä mulla koskaan ole paineita olla Oton silmissä täydellinen, ei vanhempana eikä puolisona. Oton rinnalla saan olla myös heikko ja haavoittuva, eikä kenenkään meidän perheessä tarvitse kyseenalaistaa sitä, kelpaako sellaisena kuin on. Kaikesta saa ja voi puhua. Mä haluan aina tehdä parhaani, jotta Otolla ja lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla, mutta tiedän myös, että jos joskus erehdyn, epäonnistun tai teen virheen, Otto ymmärtää ja tulee vastaan.

Koska mulla ei ole omaa isää, mulla ei ole myöskään omaa kokemusta siitä, millaista se on kun on isä. Mä en koskaan saanut omalta isältäni mallia siitä, millaisen puolison mahdollisesti rinnalleni haluaisin, tai millaisen isän lapsilleni. Niinpä mä vaan haaveilin, että tapaisin jonkun maailman ihanimman ihmisen, joka olisi mulle hyvä ja turvallinen, jonka rinnalla olisi hyvä olla. Ja mulla kävi niin hyvä tuuri, että mä sain miljoona kertaa enemmän kuin osasin haaveilla.

Joka vuosi isänpäivänä (ja kaikkina muinakin päivinä) mä olen vaan ihan älyttömän kiitollinen siitä, että saan kulkea tätä matkaa Otto mun rinnalla. Jokaisen päivän jonka mä saan viettää Oton ja lasten kanssa, mä haluan täyttää rakkaudella, koska millään muulla ei ole mitään merkitystä. Otto, kiitos kun olet maailman paras isi meidän lapsille ja kiitos kun saan olla heidän vanhempi just sun kanssa. Hyvää isänpäivää vielä kerran <3

Lasten ajatuksia isistä isänpäivänä 2019:

”Mä rakastan isiä, koska se hassuttelee, se rakastaa, se vie harrastuksiin ja kaikkeen muuhun kivaan. Mä rakastan sitä et se on mun isi.”

”Mä rakastan isiä, koska se aina auttaa mua ja hakee eskarista. Parasta isissä on tönttikala.”

”Mä rakastan isiä, koska se aina kiusoittelee mua ja tekee aina hurjia juttuja. Isissä parasta on kakku.”

Ihanaa isänpäivää kaikille iseille, isoisille, isoisoisille ja kaikille heille, jotka toimivat isän roolissa. <3 

PS: Otosta oli muuten tänään isänpäivän kunniaksi myös artikkeli Iltalehdessä, joka oli mun mielestä Oton näköinen ja ihanasti kirjoitettu. Siihen pääsee TÄSTÄ.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman ja Indieplacen kanssa.

Alkuvuodesta hommasin itselleni ensimmäistä kertaa aikuisiällä silmälasit migreenien vuoksi. Ostin silloin yhdet lasit todella perus linsseillä, koska en ollut vielä edes varma oppisinko pitämään laseja. Vuoden aikana olen huomannut, että lasit on aivan loistava juttu mulle ja että auralliset migreenit ovat loppuneet täysin niiden käyttöönoton jälkeen. Päänsärkyä ja aurattomia migreenejä on ollut muutaman kerran edelleen, mutta kuitenkin ne ovat vähentyneet varmaan 90%. Olen kuitenkin myös huomannut, että ne lasit jotka ensin hankin, eivät olleet ehkä se paras mahdollinen valinta käytettävyydeltään. Koska käytän laseja kotona ollessani lähes koko hereilläolon ajan, on tärkeää, että ne on mulle mahdollisimman mukavat.

Pääsin Silmäaseman kampanjassa käymään uudelleen näöntarkastuksessa ja valitsemaan itselleni kahdet uudet silmälasit ja aurinkolasit. Ekalla kerralla näöntarkastus jännitti mua hirveästi, varsinkin, koska pelkäsin siellä olevan kirkkaita valoja ja mulla oli just ollut parin viikon migreeniputki.

Nyt menin näöntarkastukseen rennosti ja se meni tosi helposti, kun tiesin jo etukäteen, että siellä ei kovin paljoa mitään kirkkaita valoja ole. Näöntarkastuksessa mitattiin molempien silmien kauko- ja lähinäköä, sekä hajataittoa ja vielä silmänpaineet. Silmänpaineet oli ok, näkö ei ollut huonontunut, mutta hajataittoa oli vielä hieman enemmän kuin aiemmin oli mitattu. Mun silmät on hajataitosta (ja toisen silmän tosi hyvästä näöstä) johtuen aika eripariset ja siksikään ne aiemmat linssit eivät olleet ehkä se paras valinta mun silmien ominaisuuksille. Kun silmät on tosi eripariset, niin toinen silmä voi näyttää esim. paljon isommalta/pienemmältä linssien läpi.

Kun näkö oli tarkastettu, siirryttiin valitsemaan sopivia kehyksiä. Silmäasemalla oli tosi hyvä valikoima kate spade new york -kehyksiä sekä silmälaseihin että aurinkolaseihin. Aloitettiin silmälasien kehysten valinnasta ja kokeilin tosi monia kehyksiä, koska kaikki näytti niin kivalta! Mä tykkään siitä, että kehykset tuovat ilmettä kasvoille, mutta toisaalta halusin myös vastapainoksi vähän kevyempää lookia. Tykkään aika isoista kehyksistä, millä on varmasti tekemistä tämän hetken silmälasitrendien kanssa.

kate spade new yorkin kehyksissä on tosi kauniita värejä, jotka ilmentävät hyvin merkin hienostunutta tyyliä. Tykkään niiden pienistä yksityiskohdista ja keveydestä. Valikoimassa oli kirkkaitakin värejä, mutta mä päädyin lopulta sellaisiin ei-niin-kirkkaisiin kehyksiin. Toiset kehykset valitsin niin, että ne on tosi ”hallitsevat” ja näkyvät. Toiset valitsin niin, että ne kehystävät silmiä tosi vähäeleisesti ja kevyesti. Mun mielestä mun valinnat osui ihan nappiin ja en malttanut odottaa, että saisin käyttää kehyksiä!

Silmälaseihin valitsin molempiin mulle yksilöllisesti räätälöidyt linssit, jotka ovat tosi hyvä valinta just mun eriparisille silmille. Räätälöidyissä yksilöllisissä linsseissä optiikka on tarkka myös reuna-alueilla ja ne on tosi ohuet ja kevyet, eivätkä silmät näytä suuremmilta tai pienemmiltä. Niissä on yhdistelmäpinnoite, joka poistaa heijastuksia ja antaa hyvän suojan naarmuja vastaan. Lisäksi niissä on antistaattinen pinnoite, joka on helppo puhdistaa ja hylkii likaa ja pölyä. Linsseissä on myös 100 % UV-suoja. Yksilöllisesti räätälöityihin linsseihin on saatavilla myös lisäksi erilaisia muita pinnoitteita ja mä valitsin molempiin mun uusiin silmälasiin erikoispinnoitteet.

Toisiin laseihin otin BlueControl-pinnoitteen, joka suojaa silmiä sinisen valon haitallisilta vaikutuksilta. Mä teen paljon töitä laitteilla, jotka altistavat mun silmät sinivalon haitoille. Sininen valo on valotyypeistä kaikkein häikäisevin ja se myös pakottaa silmät tarkentamaan kaikkein voimakkaimmin. Siksi sininen valo voi väsyttää, rasittaa ja kuivattaa silmiä sekä aiheuttaa päänsärkyä ja jopa unettomuutta. Sininen valo muistuttaa päivänvaloa, joka ylläpitää ihmisen vuorokausirytmiä. Siniselle valolle altistuminen illalla tai yöllä saattaa vaikuttaa melatoniinin tuotantoon, mikä vaikeuttaa nukahtamista ja heikentää unen laatua.

Migreenipotilaana mä olen todellakin huomannut sinisen valon haitalliset vaikutukset ja yleensä silloin, jos mulla on migreeni päällä, on sininen valo kaikkein pahinta mitä voin itselleni tehdä (ellei jonnekin rock-konserttiin tai strobovalodiskoon menoa lasketa). Usein saattaa mennä jopa 2-3 päivää ennen kuin pystyn olla migreenikohtauksen jälkeen tietokoneen äärellä. Tähän asti olen käyttänyt aurinkolaseja, jos on ollut pakko tehdä töitä migreenin ollessa päällä, mutta silloin mulle on tullut sitten päänsärkyä ihan vaan siitä, että teen töitä ilman silmälasien vahvuuksia.

Silmäasemalla voi valita linsseihin BlueControl-pinnoitteen, joka parantaa kontrastia, auttaa ennaltaehkäisemään sinisen valon aiheuttamia oireita sekä vähentää digitaalisilta näytöiltä heijastuvaa sinistä valoa ja sen haitallisia vaikutuksia. Täydellistä! Enää ei siis tarvitse valita teenkö töitä silmälasit vai arskat päässä sillloin, kun kärsin päänsärystä.

Toisiin laseihin mä sain valita trendikkään liukuvärjäyksen. Liukuvärin voi valita eri vahvuuksilla ja mä otin tosi kevyen liukuvärjäyksen, joka on kuitenkin hyvin erottuva. Liukuvärejä ja sävyjä oli laaja valikoima ja mä valitsin kehysten sävyihin sopivan värin, johon olin tosi tyytyväinen. Ihanaa, kun nyt on kahdet erilaiset silmälasit erilaisiin tilanteisiin. Mä luulen, että näiden myötä lähden useammin silmälasit päässä myös muualle, enkä pidä niitä pelkästään kotona/työskennellessä. Varsinkin kun nyt on eri asuihin sopivat kehykset, aina löytyy lasit, jotka sopii omaan tyyliin.

Silmälasien lisäksi valitsin tosiaan myös kahdet upeat aurinkolasit kate spade new york -kehysvalikoimasta. Kehyksiä oli paljon erilaisia, mutta mä ihastuin erityisesti kahteen malliin. Halusin, että toiset laseista ovat isot ja mustat ja toiset otin sitten sellaiset vähän näyttävämmät ja erikoisemmat. Isot ja mustat lasit siksi, että ne on mun migreenilasit, eli ne, jotka laitan päähän silloin kun on pakko lähteä ulos, vaikka silmät on tosi valonarat. Vaikka silmälasit on vähentänyt ihan hirveästi mun migreenejä, mä olen silti edelleen mieleltäni migreenipotilas ja varaudun niihin kaikissa tilanteissa. Mustat isot kehykset suojaa hyvin silmiä joka puolelta, ettei valo pääse häikäisemään suoraan silmään.

Toiset kehykset on tosiaan vähän koristeellisemmat, mutta nekin on musta älyttömän tyylikkäät ja mulle sopivat. Silmäasemalla on aurinkolaseihin todella paljon erilaisia linssejä saatavilla niin vahvuuksilla kuin ilmankin, sekä erilaisia silmiä suojaavia pinnoitteita ja peililinssejä.

Näissä kuvissa näkyy kaikki ne lasit joita valitsin, mutta en paljasta vielä mihin kehyksiin päädyin. Sen saatte nähdä seuraavassa postauksessa, jossa esittelen lasit päässä ja kerron kokemuksia uusista kehyksistä ja linsseistä.

LUKIJAKILPAILU: VOITA MATKA LONTOOSEEN!

Osallistu kate spade new york -kilpailuun Silmäaseman Instagram-tilillä tai Facebookissa (tai molemmissa) ja osallistut Lontoon matkan arvontaan. Tarkempi info löytyy kummastakin julkaisusta. Ihan mieletön kisa, vitsi mäkin haluaisin lähteä!

Mitkä kehykset kuvissa näkyvistä oli sun lempparit? Oletko kärsinyt sinisen valon haitoista, tai onko sulla kokemusta siniseltä valolta suojaavista linsseistä silmälaseissa?

Kolmen lapsen vanhempina me ollaan koettu tosi tärkeäksi se, että aina välillä järjestetään kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa, tai aikaa, jolloin yksi lapsi saa molempien vanhempien huomion kokonaan yksin. Arjessa pyritään joka päivä järjestämään rauhallista aikaa jutella jokaisen lapsen kanssa ja vaihtaa päivän kuulumiset rauhassa. Mulle on ihan ehdottoman sydämen asia se, että jokainen meidän lapsista kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Ettei kenelläkään olisi koskaan sellainen olo, että äitiä ja isiä ei kiinnosta tai ne ei välitä.

Tietenkään me ei olla tässä asiassa täydellisiä, kuten ei varmasti kukaan  vanhempi. Aina joskus tulee niitäkin päiviä, että tuntuu ettei ole ehtinyt puhua rauhassa yhtään kenenkään kanssa. Mutta pääosin pyritään siihen, että vaikka tykätäänkin viettää aikaa koko perhe yhdessä, jokainen saisi päivittäin myös rauhassa kertoa omasta päivästään ja ajatuksistaan sen mitä haluaa edes toiselle vanhemmalle, kysyä ne kysymykset jotka mieltä askarruttaa, ja mahdollisuuksien mukaan puuhailla yhdessä jotain hauskaa tai sitten ihan vaan olla hiljaa kainalossa ihmettelemässä, joskus sekin on aivan parasta.

Meidän kuopus saa joka perjantai rauhallista aikaa yksin vanhempien kanssa, kun hänellä on vapaapäivä dagiksesta. Isompien kanssa kahdenkeskisiä hetkiä järjestetään muuten aina kun se onnistuu. Viimeksi oli Oton ja keskimmäisen vuoro viettää kahdenkeskistä päivää ja tänään mä otin esikoisen mun mukaan Last Christmas -elokuvan kutsuvierasnäytökseen (leffa oli K-7).

Meillä oli niin ihana ilta keskellä arkiviikkoa! Jotenkin musta on niin mielettömän kivaa, että meidän esikoinen on jo niin iso, että hänen kanssa voi mennä jo katsomaan romanttista komediaa, ja hän itse jo on tsekkaillut elokuvaa etukäteen, että ”tuon mä haluaisin nähdä”. Että ei ole enää ne pelkät piirretyt ja muut, vaan meillä on oikeasti paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. En mä sitä sano etteivätkö lasten leffatkin olisi hyviä, kyllä mä tykkäsin ihan hurjasti esim. Toy Story 4:stä ja viimeksi katsomastamme Late Lammas Farmageddonista. Mutta jos vaihtoehtoja olisi ne kolme, niin kyllä mä tätä Last Christmasia mieluiten lähdin katsomaan.

Kuvan nappasi Oi mutsi mutsi -blogin Elsa. 

Meidän esikoinen oli ainoa lapsi tilaisuudessa, mutta meillä meni loistavasti. Herkuteltiin tapaksilla, joita oli tarjolla ja katsottiin leffaa rauhassa. Me pidetään kotonakin hänen kanssa juusto- ja tapasiltoja, joten tiesin jo etukäteen että hänelle kelpaavat oikein hyvin vähän erilaiset leffaherkut. Siellä hän maisteli mun kanssa artisokan sydämiä, juustoja, siemenkeksejä, kirsikkahilloa ja muita herkkuja tyytyväisenä. Hän tykkäsi elokuvasta, kuten myös minä. Kotimatkalla metrossa juteltiin niin leffasta kuin kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Oli ihan paras ilta. Ja siitä tulee itsellekin niin hyvä fiilis kun näkee, miten paljon lapsi nauttii siitä kahdenkeskisestä ajasta.

Vaikka me ollaan tosi tiivis porukka ja rakastetaan tehdä hirveästi yhdessä koko perheen kesken kaikkea, niin silti se on ihan eri juttu aina välillä saada se täysin jakamaton huomio. Se on ihan älyttömän tärkeää, meille kaikille. Eikä sen kahdenkeskisen ajan tarvitse aina olla mitään niin erityistä kuin leffa tai muut huvitukset. Ihan  tavallisetkin jutut on erityisen ihania, kun niitä saa tehdä rauhassa kahdestaan. Kävelyllä käyminen, kirjastoreissu tai kaupassa käyntikin voi hyvin olla ihanaa kahdenkeskistä aikaa, kunhan on lapselle täysillä läsnä.

Eilen oli ystävien lasten halloween-teemaiset synttärit, joita oli kovasti odotettu! Siellä oli lapsille tarjolla kauhurata ja paljon herkkuja. Ja ihan parasta oli tietenkin se, että saatiin hyvä syy keksiä naamiaisasut koko perheelle. Mulla tuli jo syksyllä mieleen, että olisi hauskaa pukeutua tänä halloweenina koko perhe Addams Familyksi ja onneksi Otto ja lapset innostuivat aiheesta myös. Mua vähän jännitti, että mitä mieltä meidän lapset ovat asuideasta, kun he eivät olleet koskaan kuulleetkaan Addams Familysta vielä alkusyksystä. Mulle itselleni se oli sarja, jota katsoin aina aamuisin ennen kouluun lähtöä ja tykkäsin siitä aivan hulluna. Se oli vaan kaikessa kauheudessaan niin ihana ja lämmin ja hauska ja omaperäinen. Ihan ehdottomasti yksi mun lapsuuden lemppareista, muistaakseni se tuli neloselta aamuisin, vai muistankohan ihan väärin.

Kävi onnekas sattuma, kun oltiin syyslomalla leffassa Oulussa. Siellä tuli uuden piirretyn Addams Family -leffan traileri ja meidän lapsethan innoistuivat siitä tosi paljon. Leffa vaikutti vähintään yhtä hauskalta kuin edeltäjänsä ja aiotaan kyllä mennä katsomaan sitä. Samalla siellä leffassa istuessamme esittelin tämän asuidean muulle perheelle ja lapsilta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Vaikka meillä on kolme tyttöä ja Addamseilla vain yksi, roolit olivat oikein mieluisat meidän lapsille.

Mä lähdin miettimään asuja siltä kannalta, että mitä voisi toteuttaa jo meillä olevassaolevillä välineillä ilman, että tarvitsisi ostaa mitään uutta. Koko viisihenkiselle perheelle kun miettii asuja, niin tuntuisi aika älyttömältä ostaa yhtä juhlaa varten viiden hengen kamppeet. Siksikin Addams Family oli loistava teema, koska meiltä löytyi jo valmiiksi kaikille teemaan sopivat vaatteet ja muuten teemaa toteutettiin meikeillä ja kampauksilla, sekä mun peruukilla. Kuopuksen ja keskimmäisen tukat liiskattiin hiusgeelillä päätä myöten ja laitettiin niskaan nutturalle. Taapero rakasti viiksiä, vaikka etukäteen mua jännitti, että suostuuko hän niihin. No suostui todellakin ja halusi, että piirrän hänelle viikset vielä seuraavanakin päivänä.

Kun mä olin meikannut itseni ja laittanut mustan peruukin päähän, Ottoa alkoi naurattaa. Mä kuulemma näytin ihan samalta kuin silloin kun me tavattiin! Ja siis totta se kyllä on. Jotenkin huvittaa, että se miltä mä ennen näytin joka päivä on tänä päivänä mulle naamiaisasu: musta tukka, piirretyt kulmakarvat, kolme kiloa silmämeikkiä ja tekoripset. Siltä mä näytin myös yhdeksän vuotta sitten sinä halloweenina, jolloin me Oton kanssa melkein tavattiin.

Otto oli mun silloisen hyvän ystävän luona bileissä meidän yhteisten ystävien kanssa ja lähti alle puoli tuntia ennen kuin mä menin sinne mun kaverin kanssa. Ei tavattu silloin, mutta ehkä silloin ei olisi ollut oikea hetkikään. Lopulta me tavattiin sitten tasan kaksi kuukautta sen jälkeen uutena vuotena, mutta sen tarinan te tiedättekin. Kaksi kuukautta teki paljon, just silloin me oltiin sitten valmiita tapaamaan ja aloittamaan meidän yhteinen tarina.

Mulla ei kyllä ole ikävä sitä, miten paljon aikaa mulla kului meikkaamiseen silloin. Siis huh, miten kauan kesti tehdä nuo tummat silmämeikit ja liimailla kaikki ripset ja piirtää rajaukset ja kaikki. Musta on tullut niin mukavuuden haluinen, että nykyisin mun meikkaaminen kestää ehkä viisi minuuttia ja tuotteita on koko naamalle vähemmän kuin pelkässä 2010 vuoden silmämeikissä. Niin se aika kuluu ja ihminen muuttuu. Mutta Otto kyllä selkeästi tykkäsi mun #throwback -lookista, pitää siis ehkä kodin seinien sisällä meikata joskus toistekin niin, HAH!

Kysyttiin vielä lapsilta, mitä mieltä he olivat omista asuistaan:

Wednesday Addams: Se oli ihana, varmaan yks mun lemppareita mikä mulle oli koskaan tehty!

Pugsley Addams: Haha, vähän hassu asu mut silti aika hieno!

Baby Addams: Mun viikset ei ollut hassumpaa!

Nyt on sitten halloween juhlittu ja me aletaan ihan oikeasti valmistautua jouluun. Kiitos hirveästi ihanista joulukalenteri-toiveista, joita laitoitte. Tuli sellainen fiilis, että olen oikeilla ja jäljillä aikataulujen ja suunnitelmien suhteen ja sain vielä muutaman ihanan luukkuidean, joita ei ollut vielä aiemmin listalla. Vielä kerran ihanaa marraskuuta ja uutta viikkoa kaikille <3

En kestä, mulla soi päässä se Samu Haberin Vain Elämää -versio Elastisen Nyt saa tuulettaa -biisistä, mutta arvaatte varmaan mikä sana tuon tuuletuksen tilalla on. Marraskuu, nyt on lupa antaa joulun tulla. Tämä on siis henkinen lupa itselleni, kyllähän kenellä tahansa on lupa juhlia joulua vaikka kesäkuun puolivälissä halutessaan. Mä itse kuitenkin tykkään aloittaa kunnon joulutuksen marraskuussa, perustuen mun ja Oton ikuisuus sitten tehtyyn sopimukseen siitä, että marraskuussa on hyvä hetki antautua täysillä jouluhulluudelle. Silloin kauan sitten Otto ei ollut vielä yhtään jouluihminen ja mä olin henkeen ja vereen juuri sitä. Nykyään Otto on kuitenkin se, joka googlailee glögireseptejä syyskuussa ja hyräilee joululauluja lokakuussa.

Ei ole vielä edes siivottu halloween-koristeita pois kotoa, mutta mieli on jo joulussa. Tänään ostin piparitaikinaa, katsoin videon huikeasta piparitalosta, joka oli ennemminkin piparikasvihuone ja aloin kuunnella joululauluja. Sunnuntaina viimeisten halloween-juhlien (ja niitä varten kuvattujen asujen) jälkeen sanotaan halloweenille lopulliset heipat ja ripustetaan tunnelmavalot olkkariin ja pihalle. Ehkä myös kranssi ikkunaan?

Mä olin niin haaveillut siitä, että tänä jouluna meillä olisi ikioma koti, jossa viettää joulua. Haaveilin aivan övereistä jouluvaloista omalla pihalla ja haaveilin korkeasta huonekorkeudesta ja joulukuusesta, joka olisi niin iso, että tähden kiinnittämiseen tarvittaisiin tikkaat. Ne nyt jäivät haaveeksi ja tätä joulua vietetään vielä ainakin tässä kodissa, ehkä ensi jouluakin. Onneksi joulu on kiinni asenteesta ja seurasta, ei siitä millainen joulukuusi tulee tai missä sitä edes viettää. Olen varma, että meille tulee tänäkin vuonna ihana joulu, vaikka se ei olekaan ehkä juuri sellainen kuin etukäteen haaveilin.

Mä olen aloittanut jouluun valmistautumisen perusteellisella vaatekaappien siivouksella: kaikki kesäjutut on pesty ja viikattu ylähyllylle pois tieltä ja alas on nostettu jouluneuleet, talven juhlavaatteet ja kaikki lämmin ja pörröinen. Jouluyökkäritkin on kaivettu esiin. Huonekuusi pitäisi ostaa, en ole vielä nähnyt niitä missään, mutta heti kun näen niin ostan kyllä. Ja glögiä, sitä täytyy ostaa ainakin tai sitten voisin keittää lämpimät alkoholittomat joulusiiderit sillä reseptillä, jonka jaoin täällä muutama vuosi sitten. Se oli ihan super hyvää! Yksi meidän lapsista on nukkunut trikoinen tonttulakki päässään siitä asti kun se putosi viikko sitten ylähyllyltä lattialle. Hänellä on kuulemma jo niin joulufiilis, aikoi nukkua niin jouluaattoon asti. Ei kuulemma tule kuuma, vaan lakki lämmittää just sopivasti.

On onni, että muut perheenjäsenet on samanlaisia jouluttajia kuin minä, muuten olisin hullutteluineni aivan yksin. Onneksi mä saan fiilistellä joulua niin paljon kuin sielu sietää ja aina löytyy omasta kodista seuraa jouluhullutuksiin. Mulla on blogijoulukalenterin suunnittelu ihan loppusuoralla ja osa on jo toteutusvaiheessa, mutta kysyn nyt vielä teiltä: onko teillä toiveluukkuja joulukalenteriin? Mitkä ovat olleet suosikkiluukkujanne aiemmilta vuosilta? Mä itse toki näen lukujen perusteella suosituimmat luukut blogin analytiikasta ja niiden pohjalta olen kalenteria pitkälti suunnitellut, mutta kiinnostaisi silti kuulla onko teillä jotain ajatuksia siitä, mitä spesiaalia toivotte kalenteriin.

Ihan mielettömän ihanaa marraskuun ensimmäistä ja viikonloppua kaikille! Kuinka moni on aloittanut joulufiilistelyt tänään tai jo aiemmin?