Meidän 11-kuinen on nukkunut koko elämänsä äidin kainalossa, tissi kaverinaan perhepedissä yöt. Se on toiminut meillä tosi hienosti alusta asti ja tämä on ollut meille paras tapa saada nukuttua. Itse olen voinut nukahtaa heti uudelleen tarjottuani rintaa ja vauva ei ole avannut öisin edes silmiä syönnin ajaksi, vaan ollaan nukuttu läpi yön eivätkä yösyötöt ole rasittaneet tai valvottaneet juurikaan. Toki väliin on mahtunut niitä sekoiluöitäkin, mutta onneksi ne voi laskea kahden käden sormilla. Pääosin ollaan saatu levättyä oikein hyvin, eikä arjessa ole ollut väsynyt olo.

Iltaisin nukutin vauvan pitkään ensin rinnalle ja hän sai olla siinä nukkumassa siihen asti, että itsekin mentiin nukkumaan. Keväällä,  vauvan ollessa n. 8-9 kuukautta, aloimme rinnalle nukutuksen jälkeen nostaa hänet nukkuvana omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä sujui vaihtelevalla menestyksellä ja nyt kesä ollaan menty aika pitkälti taas sillä tyylillä, että hän on nukkunut illan mun sylissä, tai sitten olen nukuttanut patjalle olkkarin lattialle ja nostanut hänet siitä nukkumaan meidän kanssa sitten kun ollaan itse menty nukkumaan.

Me tajuttiin tässä kuitenkin, että kesäloma alkaa olla loppusuoralla ja tämä itsenäisen nukahtamisen opettelu sujuu mukavammin kuitenkin kesäloman rennoissa meiningeissä kuin meidän suurperhearjen keskellä, joten haluttiin aloittaa harjoittelu hyvissä ajoin. Päätettiin toimia samalla hyväksi havaitulla taktiikalla kuin viimeksi meidän 2017 vauvan kanssa.

Tässä mun pian 11 vuoden ja neljän lapsen vanhemmuuden aikana nukkumisasioissa on ollut valloillaan todella monta erilaista trendiä ja tapaa ja vauvan unesta on tullut tärkeä ja iso aihe somessa (ainakin omassa somekuplassani). Itse en kuitenkaan ole mitään unijuttuja seurannut, enkä tiedä mitään hienoja nukkumiseen liittyviä termejä. Ei olla koskaan noudatettu mitään unikouluja tai muitakaan juttuja orjallisesti, vaan menty intuition varassa, testattu mikä milloinkin on toiminut. Mä olen vähän sellainen ainakin itse, että tieto lisää tuskaa, enkä halua maalata piruja seinille. En siis ole halunnut seurata myöskään mistään appeista, että xx-ikäisenä vauvalla on punainen ajanjakso ja huonot yöt. Ollaan menty päivä ja yö kerrallaan.

Esikoinen oppi meillä vajaat 11 vuotta sitten nukkumaan heti alusta asti omassa sängyssä tosi helposti, mutta hän oli meidän vauvoista ainoa joka ei ollut täysimetyksellä. Muut meidän vauvat ovat nukkuneet suurimman osan ekasta vuodesta perhepedissä, kuka mitenkin. Jokaisen kanssa ollaan toimittu oman parhaan tietomme ja kokemuksemme mukaan ja jokainen meidän lapsi tähän mennessä on nukkunut rauhallisesti täysiä öitä viimeistään 1-vuotiaana. Huomaan myös, että jokaisen lapsen myötä on ollut vaikeampaa ja vaikeampaa luopua niistä ihanista kainalokkain nukutuista öistä vauvan kanssa ja nelosen kanssa siinä kestikin kaikkein pisimpään, että alettiin edes harkita omassa sängyssä nukkumista.

Meidän nelonen on alusta asti ollut jotenkin sellainen tyyppi, että häntä ja hänen viestejään on tosi helppo lukea. Ja nyt meillä oli sellainen viba, että saattaisi olla hyvä hetki opetella tätä itsenäistä nukahtamista. Hän on viimeisen kuukauden aikana kehittynyt tosi paljon ja ymmärtää jo ihan älyttömän paljon puhettakin. Otto sanoi jo raskausaikana kun puhuttiin perhepedistä, että sitten kun musta tuntuu siltä, että sekä minä että vauva ollaan valmiita, on Oton vuoro ottaa vastuu nukutuksesta. Tämä on toiminut meillä aiemminkin parhaiten tissivauvojen kanssa, että sitten kun vauva halutaan opettaa nukkumaan itse, äiti tisseineen ei ole nukuttamassa. Ja valehtelisin jos väittäisin etten luovuta tätä vastuuta ilosta kiljuen Otolle 11 kuukauden jälkeen, vaikka toki samalla tuntui myös ihan älyttömän haikealta!

Meidän tavoitteena on hiljalleen hyvin lempeästi siirtyä täysin perhepedissä nukkumisesta täysin itsenäiseen omassa sängyssä täyden yön nukkumiseen asteittain seuraavien viikkojen aikana. Alkuun vauva saa edelleen tulla meidän sänkyyn nukkumaan loppuyöksi sitten kun me itse mennään nukkumaan myös ja harjoitellaan vain sitä itsenäistä nukahtamista ja ensimmäisen unipätkän nukkumista pinnasängyssä. Sitten kun se sujuu hyvin, harjoitellaan sitä, että hän nukkuisi omassa sängyssä aamuyöhön asti. Ja sitten kun se alkaa sujumaan, lopulta jätetään se viimeinenkin aamuyön syöttö pois – ja näin meillä on täydet yöt. Mutta nyt ollaan siis vasta siinä vaiheessa, että hän nukkuu omassa sängyssä sen aikaa kun me ollaan vielä hereillä alakerrassa.

Ensimmäisenä iltana oltiin valmistauduttu siihen, että nukutus voi kestää vaikka kuinka kauan, joten yllätys oli suuri, kun 15 minuutin jälkeen vauva nukkui rauhallisesti omassa sängyssään, ensimmäistä kertaa elämässään. Seuraavana iltana sama tapahtui seitsemän minuutin jälkeen. Kolmantena iltana, uskomatonta kyllä, vauva nukahti jo kolmen ja puolen minuutin jälkeen. Naurettiin vauvan nukahtamisen täsmällisille puoliintumisajoille. Hän on täsmällinen tyyppi.

Joka ilta ollaan tehty samat iltarutiinit jotka ollut jo pitkän aikaa, sitten olen syöttänyt hänet hämärässä niin, että hän on edelleen hereillä syönnin jälkeen, ja sitten sanonut hänelle hyvää yötä. Sitten olen mennyt pois meidän makuuhuoneesta ja jättänyt vauvan Oton syliin. Otto on ensin toivottanut vauvalle hyvää yötä ja laittanut hänet sitten omaan sänkyyn. Jos vauva on alkanut itkemään, Otto on nostanut hänet syliin ja rauhoitellut sylissä, mutta ei kuitenkaan nukuttanut syliin. Sitten kun vauva on rauhoittunut, Otto on laittanut hänet takaisin omaan sänkyyn ja paijannut siellä. Tätä Otto on toistanut niin monta kertaa, että lopulta vauva on nukahtanut. Ensimmäisenä iltana vauva kävi sylissä rauhoittumassa neljä kertaa sen vartin aikana ja sitten nukahti sänkyynsä rauhallisena. Toisena iltana kaksi kertaa. Ja kolmantena iltana vain yhden kerran, ennen kuin nukahti rauhallisena ja tyytyväisenä.

Tämä tapa tuntuu meille kaikkein lempeimmältä ja luonnollisimmalta. Sitten kun vauvalla on taito nukahtaa avustettuna omaan sänkyyn hallussa, voidaan alkaa harjoitella kokonaan itsenäistä nukahtamista. Mutta siihen meillä ei vielä ole kiire. Kaikki aikanaan. Nyt tuntuu tärkeältä, että vauva saa harjoitella yhdessä aikuisen kanssa, eikä hänen tarvitse vielä osata olla yksin.

Näiden kolmen illan aikana vauva on heräillyt muutaman kerran sängyssään ennen kuin me ollaan menty itse nukkumaan. Tällöin Otto on käynyt rauhoittelemassa vauvaa samalla tavalla kuin nukuttaessaankin, eli ottanut syliin ja rauhoitellut, muttei nukuttanut syliin, ja sitten laittanut omaan sänkyyn ja paijannut. Joka kerta havahtuessaan vauva on nukahtanut 1-5 minuutissa uudelleen. Me ollaan itse menty nukkumaan puolen yön maissa ja olen ottanut vauvan sitten nukkumaan mun kainaloon, kun hän on herännyt ekan kerran niin, että ollaan jo itse nukkumassa. Yleensä n. klo 01-02 aikaan. Loppuyön hän on nukkunut mun vieressä ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, esimerkiksi tänään aamulla hän heräsi 9.30.

Miten me saatiin imetetty vauva perhepedistä omaan sänkyyn nukkumaan?

1. Selkeät iltarutiinit, joihin vauva tottunut jo perhepedissä nukkuessaan. Meillä iltapala, iltapesut ja hammaspesu, tuttu iltasatu, imetys hämärässä makkarissa omaan tuttuun peittoon käärittynä. 

2. Jos vanhempia kaksi, nukutusvastuussa se vanhempi, joka EI imetä. Näin vauva ei haista maitoa, eikä yritä saada nukahtaa tissille kuten on aiemmin tottunut. 

3. Vauva hereillä olevana (mutta riittävän väsyneenä) sänkyyn oman tutun peiton kanssa. Jos kovin itkuinen, syliin ja rauhoittelu. Heti kun rauhoittuu, takaisin sänkyyn ja paijaus sängyssä. 

4. Toistetaan kolmosvaihetta siihen asti, että vauva nukkuu.

5. Jos vauva havahtuu kesken unen, otetaan taas syliin ja rauhoitellaan, sitten rauhallisena sänkyyn. Rauhoittelun tekee sama tyyppi joka nukutti vauvan, ettei vauva hämmenny ja luule pääsevänsä tissille.

Me jatketaan nyt tällä tyylillä jonkin aikaa. Tavoitteena olisi saada tuo ensimmäinen unipätkä mahdollisimman pitkäksi niin, että vauva ei heräilisi. Katsotaan miten sujuu. Jossain vaiheessa (kenties sitten, kun meillä on enää se aamuyön syöttö jäljellä), siirretään vauva nukkumaan 5-vuotiaan huoneeseen, missä hän saa ensin harjoitella nukkumista itsekseen ja sitten lopulta he saavat nukkua siellä yhdessä 5-vuotiaan kanssa kokonaisia öitä. Meidän 5v nukkuu muutenkin kesälomalla melkein joka yö isosiskojen huoneessa yökylässä, niin häntä ei haittaa, että vauva saa sitten harjoitella nukkumista ensin yksin. Mutta tämä on edessä vasta sitten, kun nämä ekat pätkät sujuvat.

Olen kyllä tosi kiitollinen, että tämä on sujunut näin kivuttomasti. Ajoitus taisi olla hyvä ja tietenkin se on myös helpottava tekijä, että meitä on kaksi vanhempaa tässä jakamassa öitä ja vastuuta. Otolle oli itsestäänselvyys, että hän ottaa nukutusvastuun heti kun mahdollista. Ja voin kertoa, että onpa ollut ihanat kolme iltaa, kun olen itse saanut vaan olla rauhassa, eikä ole kertaakaan tarvinnut rauhoitella vauvaa, vaan Otto on rampannut ylhäällä tarvittaessa. Onneksi vain muutaman kerran yhteensä.

Ollaan saatu tällä viikolla niin ihanasti kahdenkeskistä aikaa. Tästä alkaa taas mun lempivaihe parisuhteessa: se kuherruskuukausi kun yhtäkkiä illat on vauvavuoden jälkeen taas vain meidän kahden ja meillä on kaikki aika toisillemme. Aikaa pitkille rauhallisille keskusteluille, läheisyydelle, kahdestaan saunomiselle tai poreissa chillailuun ja sarjojen keskeytyksettömälle bingettämiselle. Ihanaa! Kyllä sitä on ollut ikävä, vaikka onkin ollut maailman ihaninta kun on ollut pieni suloinen tuhisija rinnalla nukkumassa ja tankkaamassa läheisyyttä. Kaikelle on oma aikansa ja tästä alkaa taas uusi ihana aika.

Jokaisella perheellä on ne omat tavat miten toimitaan ja mun mielestä mikään tapa ei ole toista parempi tai huonompi. Tärkeintä on, että jokainen perheenjäsen saa levättyä mahdollisimman hyvin ja jaksaa arjessa, oli vauvan nukkumapaikka ja tyyli mikä tahansa. Meillä on toiminut tällä kertaa tämä, mutta ei varmasti sovi kaikille eikä tarvitsekaan. <3

Pian lähestyy jo vauvan 10 kuukauden rajapyykki, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella 9kk-kuulumisia ylös. Tämä kulunut kuukausi on ollut todella tapahtumarikas ja vauva on selvästi hypännyt kohti taaperoutta monen askeleen verran. Hänestä on tullut itsekseen maailmaa vauhdikkaasti tutkiva, utelias ja puhelias pieni ihmisenalku. Asiaa tulee ihan koko ajan ja hän kuuntelee todella tarkasti pienillä korvillaan mitä hänelle puhutaan tai mitä ympärillä sanotaan. Hän on aivan ihana tyyppi, niin leppoisa ja utelias ja suloinen ja hauska.

Otetaan pieni kertaus taidoista: 7kk iässä hän oppi mm. taputuksen, vilkutuksen, seisomaan ja istumaan nousemisen, konttausasennon ja ensimmäiset konttausaskeleet. 8kk iässä tuli kävely tukea vasten ja kärryn kanssa, konttaaminen hurjaa vauhtia ja eka sana, eli ”äiti”. Silloin hän oppi myös osoittamaan ”koko kädellä” kun halusi kysyä, että mikä jokin on.

Nyt yhdeksän kuukauden iässä taidot on syventyneet entisestään ja vauhtia on tullut valtavasti lisää. Saimme laittaa jo kuukausi sitten tulpat pistokkeisiin ja portit portaisiin, kun hän alkoi aktiivisesti tutkimaan kotia. Konttaaminen lähti sujumaan ihan älytöntä vauhtia silloin kun olimme New Yorkissa (aiemmin oli vähän hitaampaa) ja kun palattiin sieltä kotiin, hän on oppinut ihan valtavasti joka päivä. Kävelee hurjaa vauhtia tukea vasten, nousee ilman tukea seisomaan ja laskeutuu alas, seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja (etenkin jos ei huomaa) ja uusimpana on nyt tullut kiipeily. Hän osaa kiivetä itse esimerkiksi sohvalle ja rahille (ja miljoonaan muuhun samankorkuiseen paikkaan). Pienet esteet eivät enää häntä pidättele, hän kiipeää kevyesti yli.

Sanoja on nyt neljä tai viisi, riippuen kuinka monta laskee. Äiti tulee edelleen ja se on yleisin. Hän käyttää sitä sekä kutsuakseen äitiä että kysyäkseen mikä jokin on. Hän osaa nykyään osoittaa yhdellä sormella (eikä enää koko kädellä) ja usein hän osoittaa jotain jännittävää kuten vaikka lamppua ja sanoo  samalla kysyvästi ”äiti”. Sitten kerron hänelle, että se on kuule lamppu se.

Äidin lisäksi sanoja on tullut muitakin, kuten ”isi”, jonka hän sanoo kuiskaten, välillä se on myös ”iji”. Lisäksi hän osaa sanoa ”namnam”, se tarkoittaa ruokaa, syömistä, nälkää ja sitä kun joku (eli kaikki) maistuu hyvältä. Jos hänellä on nälkä, hän tulee luokse ja sanoo namnam. Käyttää sitä myös ruokapöydässä kun saa ruokaa.

Tuorein lisäys sanavarastoon on ”tissi” tai ”titti”. Kuulemma juuri eilen kun olin työtapahtumassa illalla, hän oli ekat tunnit ihan chillisti mutta tuntia ennen kuin tulin kotiin, hän alkoi huutelemaan Otolle tittiä ja äitiä jatkuvasti. Ihana pieni. Mutta hän siis osaa nykyään kertoa, että tahtoo tittiä, se on aika söpöä. Välillä huutelee sitä myös yöllä kesken unien.

Hän kutsuu kaikkia siskoja esikoisen nimen ensimmäisellä tavulla. Sitä ei nyt ehkä vielä lasketa sanaksi, mutta sillä tavalla hän aina kutsuu siskojaan leikkimään ja osoittelee heitä. Hauskaa, että on valinnut yhden nimen, jota käyttää kaikista.

Viimeisen parin viikon aikana kävely on alkanut sujumaan niin hyvin, että kohta varmaan lähtee ensimmäiset askeleet jo ilman tukea. Hän kävelee vierellä kun pitää yhdestä kädestä kiinni ja monesti ottaa yhden tai pari askelta kohti meitä tai jotain esinettä ilman tukea, jos se on tarpeeksi lähellä. Kävelee myös isosiskojen kädestä kiinni pitäen mielellään.

Vähän on ollut sellaista tuholaismeininkiä havaittavissa, että hän tahtoo repiä kaiken mahdollisen alas mihin vain yltää ja tosi paljon on saanut baby proofata kotia. Olen siirtänyt esimerkiksi huonekasveja aina vaan ylöspäin ja ylöspäin sitä mukaa kun vauva nousi ensin istumaan, seisomaan ja nyt hän jo kiipeilee. Kohta en enää keksi mitään paikkaa mihin saisin ne vielä ylemmäs, eli toivottavasti tämä kiipeilyn taso olisi nyt se mitä ylläpidetään vähän aikaa.

Yöunet ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Reissun jälkeen nukuttiin kotona pari viikkoa todella hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa yössä ja yöimetyksiä oli vain se pari kertaa. Viime viikolla yöt muuttuivat ihan sekoiluksi ja hän heräili ihan jatkuvasti. Uskon, että yläetuhampaat ovat puhkeamassa (tai ehkä jo puhjenneet, tänään en ole vielä kurkannut suuhun). Nyt on kuitenkin mennyt pari yötä taas paremmin, 3-4 herätyksellä. Jos yöt menevät parempaa kohti niin mulla ei ole kiire lopettaa yöimetyksiä ennen 1v-synttäreitä, mutta jos taas yöt alkavat olla jatkuvaa heräilyä niin sitten tehdään jotain lempeitä muutoksia kohti parempia öitä. Mutta hyvin vauvantahtisesti ja ilman stressiä. Ja hän nukkuu vieressä edelleen. Onneksi on kesä, paljon valoa ja rennommat aikataulut, niin jaksaminen on muutenkin helpompaa kuin esim. keskellä pimeintä talvea.

Hampaita hänellä on kaksi, toinen ilmestyi 8kk iässä ja toinen silloin kun oltiin New Yorkissa. Lääkäri sanoi lääkärineuvolassa kuukausi sitten, että ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, mutta ainakaan vielä pari päivää sitten siellä ei näkynyt, että mitään olisi tullut läpi. Jännä nähdä milloin tulee.

Meillä on edelleen  yhteisenä harrastuksena vauvauinti ja se sujuu tosi ihanasti. Juuri saatiin taas uusi diplomi ja edettiin seuraavalle tasolle. Ollaan käyty vauvauinnissa nyt puolen vuoden ajan ja on ollut ihan mahtava seurata miten luontaista se vedessä oleminen vauvalle on. Tiedän, että tullaan pitämään tästä harrastuksesta tiukasti kiinni, niin ihanaa se on.

Uskon, että meille tulee ihan mieletön kesä tämän pienen tyypin kanssa. Menoa ja meininkiä siitä ei varmasti puutu kun seurataan hänen kasvua ja koitetaan pysyä perässä. Hän on hurmaava pieni ihminen, joka ilahduttaa koko perhettä joka päivä ihan vaan olemalla olemassa <3

Mitä tehdä New Yorkissa lasten kanssa? Vaihtoehtoja on miljoona, eikä tekeminen siellä lopu varmasti koskaan kesken. Mutta kokosin tähän postaukseen meidän kokemukset ja vinkit kymmenen päivän reissulta neljän lapsen kanssa. Parhaat nähtävyydet, museot ja elämyskohteet lasten kanssa, meidän lemppari leikkipuistot Manhattanilta, kivoimmat kaupat ja rennot lapsiystävälliset ravintolat sekä take away-ruokapaikat. Meillä oli etukäteen suuret suunnitelmat, kuinka kierretään ainakin viisi museota ja kolme näköalakohdetta, mutta todellisuudessa ei kyllä aivan siihen kyetty. Käveltiin joka päivä n. 20 000 askelta ja silti meillä jäi edelleen paljon kokematta jopa niitäkin juttuja, jotka oltiin etukäteen listattu tämän reissun kohteiksi. Silti me koettiin ihan valtavan paljon ja nähtiin niin mielettömiä paikkoja lasten kanssa! Reissussa oltiin kuitenkin täysin lasten ehdoilla ja koska ei haluttu rasittaa ketään liikaa, tämä oli se määrä paikkoja, joka ehdittiin tällä reissulla käydä läpi.

Jos kaipaat vinkkejä käytännön asioihin kuten liikkumiseen, julkiseen liikenteeseen, koronarajoituksiin, majoitukseen tms. liittyen NYCissä lasten kanssa, tsekkaa tämä mun aiempi postaus. Jos taas kaipaat vinkkejä ennemmin aikuisten reissulle, tsekkaa TÄMÄ postaus mun ja Oton reissulta parin vuoden takaa.

Heti alkuun tärkeä vinkki: New York Passit. Niitä ei ainakaan meidän kannattanut ottaa näin pitkälle reissulle. Esim. kolmen päivän passeihin olisi mennyt meidän perheeltä lähes 1000 euroa, mutta näihin nähtävyyksiin meni huomattavasti vähemmän. Monet kohteet ovat lapsille ilmaisia tai edullisempia, jolloin lasten (lähes yhtä kalliit kuin aikuisten) New York passit on aika turhat. Lisäksi passi pitää rajoittaa tietylle ajanjaksolle, esim kolmelle päivälle. Tällöin jäisi tosi vähän aikaa kohteiden kiertämiseen. Me alunperin harkittiin ottavamme kolmen päivän passit, mutta laskettiin auki jokaisen kohteen kustannukset, joissa ajateltiin käyvämme ja ne tulivat silti yksitellen edullisemmaksi jopa meidän isolta perheeltä. Ja lisäksi ei edes jaksettu mennä kaikkiin niihin kohteisiin, vaan ehkä kolmasosa jäi pois, eli oltaisiin todellakin maksettu passeilla ihan älyttömästi turhasta.

Nähtävyydet lasten kanssa New Yorkissa

American Museum Of Natural History, 200 Central Park West New York, NY 10024-5102

Tätä kohdetta meidän 5-vuotias odotti reissulla kaikkein eniten, eikä pettynyt. Museo on aivan valtava ja siihen kannattaa ehdottomasti varata ihan koko päivä, muuten ei ehdi nähdä kuin pintaraapaisun. Kannattaa varautua myös siihen, että jonottamiseen voi kulua aikaa, vaikka ostaisi liput etukäteen tietylle kellonajalle. Me jonotimme 1,5 tuntia ennen kuin pääsimme sisään, vaikka olimme ostaneet tietyn kellonajan liput. Museossa on sekä vakionäyttelyt että vaihtuvia näyttelyitä, joihin pitää ostaa liput erikseen. Jo pelkästään vakionäyttelyiden kiertämiseen saa kulumaan tuntikausia.

Museossa syöminen ja juominen on tiukasti kiellettyä kaikkialla muualla kuin alakerran Food Courtissa ja siihen kannattaa varautua etukäteen. Eli kannattaa syödä eväitä jonottaessa niin jaksaa sitten kierrellä. Sisäänkäynnillä on läpivalaisu/turvatarkastus ja myös isommat reput ja laukut tutkitaan kaikilta käsin.

Liput: Aikuinen 23 dollaria, lapsi (3-12v) 13 dollaria. 

Rockefeller Center / Top Of The Rock, 30 Rockefeller Plaza, New York, NY 10112

Meillä oli suuret suunnitelmat, kuinka tällä kertaa käydään ainakin kolmessa eri näköalakohteessa, mutta lopulta päädyttiin vain siihen samaan jossa kävimme myös viimeksi. Top of The Rock ei pettänyt tälläkään kertaa. Meillä oli muitakin vaihtoehtoja, kuten The Edge ja Freedom Tower, mutta lapset halusivat nimenomaan Top Of The Rockiin ja sinne me sitten mentiin. Jonoa oli hieman enemmän kuin viimeksi (jolloin mentiin super aikaisin aamulla), mutta jono eteni silti nopeasti. Tännekin piti olla liput etukäteen ostettuna tietylle kellonajalle. Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, kaikille riitti tilaa kuvata ja ihastella. Rakastettiin myös nyt! Muista käydä kattotasanteella ylhäällä, sieltä on kaikkein upeimmat näköalat.

Liput: (alkaen) Aikuinen 40 dollaria, lapsi (6-12v) 34  dollaria, 5-vuotiaat tai alle ilmaiseksi. 

Color Factory, 251 Spring Street, New York, NY 10013

Tämä oli koko reissun yllättäjä! Ei oltu kuultukaan tästä etukäteen ennen kuin mun ystävä vinkkasi, ja tämä oli kaikkien meidän lasten lemppari kohde koko reissulla. Color Factorya on vaikea selittää, se pitää kokea! Mutta se on siis vähän niinkuin väri-aiheinen museo, jossa on paljon tekemistä ja koettavaa ja siellä myös annetaan ilmaiseksi herkkuja pitkin vierailua. Saatiin esim. macaronseja, popping candya, hedelmäkarkkeja ja jäätelöä. Siellä on myös valtavin pallomeri jossa olen koskaan käynyt. Kaikissa eri ”huoneissa” voi myös ottaa valokuvausautomaateilla itsestään kuvia ja ne saa vierailun lopuksi omalla qr-koodilla omaan sähköpostiin ilmaiseksi.

Liput: Arkisin: Aikuinen 38 dollaria, Lapsi (3-12v) 28 dollaria

MoMa, 11 West 53 Street, Manhattan, New York

Modernin taiteen museo MoMa oli häkellyttävän upea! Lapsetkin tykkäsivät, erityisesti koululaiset pitivät kohteesta paljon. Lapsille MoMassa on tarjolla englannin- ja espanjankieliset tehtävävihkot, joiden avulla kiertely taidemuseossa on jännittävämpää. Menisin MoMaan joko lukutaitoisten lasten kanssa, tai sitten ihan vauvan kanssa, joka kulkee helposti mukana. Taaperolle tai leikki-ikäiselle siellä ei ole mitään, mutta lukutaitoinen lapsi saa tehtävävihkon avulla jo paljon irti reissusta.

Liput: Aikuinen, 25 dollaria, Lapset ilmaiseksi. 

Harry Potter Store New York, 22nd St between 5th Ave and Broadway, 935 Broadway, New York, NY 10010

Reissun toinen yllättäjä! Harry Potter Store on auennut viime vuonna, joten siellä ei viime reissulla olisi edes voitu käydä. Vaikka kyseessä on kauppa, listasin sen tähän nähtävyyksien alle, koska sitä se todella on. Kolme kerrosta (yhdessä maksullinen VR-elämys) mielettömiä Harry Potter-juttuja, joista monet ovat olleet myös elokuvissa mukana rekvisiittana. Sieltä löytyy Ollivanderin sauvakauppa, karkkikauppa, kaavut, tupa-asut ja luudat, kaikkien mahdollisten hahmojen ja eläinten pehmoversiot, kermakaljabaari  ja kirjakauppa sekä paljon muuta. Jokaisen HP-fanin unelmakohde, ihan mieletön paikka oikeasti. Siellä tunsi melkein olevansa mukana Harry Potter -leffassa.

Central Park Zoo, near the southeast corner of Central Park.

Central Parkissa sijaitseva melko kompakti eläintarha. Sopii hyvin pientekin lasten kanssa, koska alue ei ole kovin iso. Esillä on mm. merileijonia, pingviinejä, papukaijoja, apinoita, lumileopardeja ja kilpikonnia. Jos jonkin kohteen jättäisin pois, niin se olisi ehkä tämä, sillä se ei tarjoa hirveästi mitään sen ihmeellisempää kuin Korkeasaari Suomessa. Siellä oli kuitenkin kiva käydä ja lapset tykkäsivät tästäkin.

Liput: Aikuinen, 19,95 dollaria, Lapset (3-12v)  14,95 dollaria

Times Square

New York klassikko, jota ei voi jättää käymättä! Siellä on ihan mieletön NYC-tunnelma, vaikka toki turisteja on ympärillä valtavasti. Times Square on hyvä aloituspiste reissulle jos haluaa päästä heti ensimmäisenä ihan ytimeen. Sieltä löytyy monet kaupat kuten Disney Store, M&M’s store ja Hershey’s Store sekä monet muut. Suosittelen Times Squarea ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Myöhään illalla se kuhisee, etenkin jos on perjantai tai lauantai. Keskellä yötä sieltä saa ehkä vaikuttavimmat kuvat, joissa ei ole niin paljoa ihmisiä (mutta valoa kuitenkin on, koska mainostaulut valaisevat mihin kellonaikaan tahansa). Arkiaamuna meteli siellä on korvia huumaava, autot tööttäävät jatkuvasti, ihmisiä on aivan hitosti. Kaupat ovat myöhempään auki kuin muualla NYCissä, puoleen yöhön tai klo 01.00 asti. Times Squarella näkee ehkä eniten erilaisia ihmisiä pienellä alueella, mitä on koskaan ennen nähnyt.

Leikkipuistot/Puistot

Hecksher Playground (Central Park) E 65th St, New York, NY 10019, Yhdysvallat

Central Parkista löytyvä mahtavan suuri leikkikenttä, jossa on kallioita kiipeilyyn, hurjasti keinuja, pienten puoli erikseen ja paljon tekemistä. Puistosta löytyy myös isot vessat ja paljon istumatilaa eväiden syöntiin tai vaikka imetykseen. Ihana leikkipuisto ja sopii niin isommille kuin pienemmillekin lapsille. Upea näkymä myös Manhattanin siluettiin puiden lomasta.

Police Officer Moira Ann Smith Playground, 38 Madison Ave, New York, NY 10010, Yhdysvallat

Flatiron Buildingin lähellä Madison Square Parkista löytyvä kiva aidattu leikkikenttä. Ei mikään ihan valtava, mutta kuitenkin paljon tekemistä. Löytyy myös pöytiä ja penkkejä istuskeluun. Leikkikentän ympärillä on Madison Square Park, jossa paljon kivoja ruokakojuja ja tilaa istuskeluun niin nurmikolla kuin pöytien äärelläkin vapaasti.

Bryant Park, New York, NY 10018, Yhdysvallat

Ihana ja näyttävä puisto Midtownissa, josta löytyy paljon kivoja kahviloita ja terasseja, iso suihkulähde sekä mahtava karuselli lapsille, joka maksaa 4 dollaria per ajelu. Karusellin vieressä on lapsille oma hauska pieni katettu terassi, jossa on vain lasten kokoisia tuoleja ja pöytiä. Bryant Parkissa voi pelata myös erilaisia ulkopelejä. Talvisin puistossa on luistelurata.

Hauskimmat kaupat & kauppakeskukset lasten kanssa

F.A.O Schwarz lelukauppa, 67 5th Avenue, New York, NY 10153

New Yorkin vanhin ja tunnetuin lelukauppa Rockefeller Centerissä. Lelukaupassa voi esimerkiksi tehdä oman barbien, siellä on Build-a-bear-workshop ja vauvanukkejen adoptiokeskus. Mieletön kolmekerroksinen lelukauppa, jossa myös ihana karkkimaailma. Hurjasti kaikkea, henkilökunta esittelee leluja mielellään ja kaikkea saa koskea ja kokeilla. Ihan älyttömiä pehmoleluja ja kaikkea mitä ikinä vaan lapsi voisi toivoa. Elämys!

Nintendo NYC lippulaivamyymälä, 10 Rockefeller Plaza, New York, NY 10020, Yhdysvallat

Oton ja meidän lasten taivas! Siellä on pieni ”pelikonsolimuseo” eli kaikki Nintendon konsolit esillä. Mukana myös Persianlahden sodasta selvinnyt ja edelleen toimiva Gameboy.  Paljon Nintendo-vaatteita, mahdollisuus pelata pelejä, kaikista eri Nintendon hahmoista löytyy pehmoleluja ja fanituotteita. Pelaajan unelmakauppa. Nintendo NYCissä järjestetään myös kaikkia pelitapahtumia ja pelien julkkareita.

Disney Store, 1540 Broadway, New York, NY 10036, Yhdysvallat

Todellinen elämys jopa aikuisille! Isoin Disney Store, jossa itse olen vieraillut. Kaksi isoa kerrosta täynnä kaikkea, mistä Disney-fani haaveilee. Leluja, vaatteita, sisustusta, pelejä, kenkiä, asusteita. Everything Disney. Löytyy Disney-joulukoristeita ja New York -aiheisia Disney-tuotteita myös. Kaikista Disney-leffoista ja hahmoista löytyy oma pieni osasto.

Lego-myymälät, Flat Iron District, 200 5th Ave, New York, NY 10010, Yhdysvallat  & Rockefeller Center 

Iso kaksikerroksinen Lego-myymälä molemmissa osoitteissa, Lego-fanin unelmat. Myymälöissä tapahtuu jatkuvasti ja myynnissä paljon spesiaalimpia legoja, joita ei ihan joka Prismasta löydy. Lisäksi myymälöissä voi tehdä hauskan lego-setin omasta valokuvasta.

M&M’s World, 1600 Broadway, New York, NY 10019, Yhdysvallat

Times Squarella sijaitseva valtava karkkikauppa, josta saa kaikkia mahdollisia erilaisia M&M’sejä sekä oheistuotteita.

American Girl Place, 75 Rockefeller Plaza, New York, NY 10019, Yhdysvallat

Kuin Build-a-bear mutta nukeilla! Täällä voi suunnitella oman nuken, käydä nuken kanssa kampaajalla saamassa itselle ja nukelle samanlaiset kampaukset ja paljon muuta. Myös kahvila/ravintola ja vaikka mitä tekemistä. Nuket ovat melko arvokkaita, alkaen 75 dollaria muistaakseni, mutta jos lapsi tykkää nukeista, this is the place to be.

Camp, The Family Experience Store, useita eri sijainteja, mm. Shops at Columbus Circle, Shops at Hudson Yards, Flatiron District

Ihana elämyksellinen lelu- ja kirjakauppa lapsille, jossa ihan älyttömästi myös tekemistä, kuten kiipeilyä, liukumäki ja erilaisia taide workshopeja! Kauppa itsessään on jo elämys, mutta siellä on myynnissä myös aivan ihania leluja ja kirjoja. Paljon myös puuleluja ja kaikkea kaunista lastenhuoneeseen, erilaisia askartelutarvikkeita ja hauska pelio- ja krääsäosasto aikuisille, jolta löytyy kaikkea siistiä mitä millenniaali vain voisi kaivata.

Piq Gift Stores, useita sijainteja

Hauskoja pehmoleluja ja muita leluja sekä lahjatavaraa, erilaisia juttuja kuin muissa kaupoissa. Meidän 5-vuotias osti täältä mm. kaksi eri pehmolelua ja halusi käydä aina täällä Piq-kaupassa kun jossakin törmättiin sellaiseen.

Dylan’s candy bar, useita sijainteja

Ihan super ihana karkkikauppa, josta löytyy paljon sellaisia karkkeja, mitä en ole nähnyt missään muualla. Jos tykkäät kirpeistä karkeista kuten mä, sun on pakko käydä täällä! Sieltä löytyy mm. kirpeitä melonin makuisia nallekarkkeja, jotka on parhaita ikinä.

Miniso, 490 Broadway ave, New York, NY 10012, Yhdysvallat

Flying Tigerin ja Sostrene Grenen korealainen serkku, Miniso. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta, ihan sikana pehmoleluja, kosmetiikkaa, pelejä, asusteita, kylppäritarvikkeita, piensisustusta ja myös ”krääsää”. Lapsille kiva kauppa, josta löytyy kaikkea jännää mitä ei meiltä saa.

Little Market NYC, 505 Broome St, New York, NY 10013, Yhdysvallat

Naisten perustama ja naisyrittäjien tuotteisiin keskittynyt ihana putiikki ja hyväntekeväisyysjärjestö. Todella tyylikästä ja kaunista muotia, asusteita, sisustusta ja koruja myynnissä. Löytyy myös verkkokauppa, jossa laajempi valikoima. NYCin liike on tosi pieni mutta aivan ihana! Meidän lapset ostivat sieltä smiley-koruja (ei niitä lävistyksiä vaan kirjaimellisesti smileyface-koruja :D).

The Shops at Hudson Yards, between 10th and 12th Avenues from West 30th to West 34th Streets, New York, NY. 

Valtava ostoskeskus Downtownissa. Helppo hengailla lasten kanssa, paljon ravintoloita ja kauppoja ja siistit vessat. Vieressä sijaitsee mm. Highline Park sekä upea The Vessel, joka tosin on vierailijoilta suljettu. The Shops at Hudson Yardsista pääsee myös The Edge näköalapaikalle (maksaa erikseen). Myös kivoja pöytiä ja tuoleja, joihin voi istua sisätiloissa syömään vaikka Shake Shackista haettuja omia eväitä.

The Shops at Columbus Circle, 10 Columbus Circle, New York, NY 10019, Yhdysvallat

Valtava ostoskeskus Uptownissa. Helppo hengailla lasten kanssa, paljon ravintoloita ja kauppoja ja siistit vessat.

Oculus / Westfield World Trade Center,185 Greenwich Street, New York, NY.

Arkkitehtonisesti super näyttävä ostoskeskus heti World Trade Centerin ja 911 Memorialin vieressä. Melko samat kaupat kuin kaikkialla muuallakin, mutta kiva kohde esim. sadepäivänä. Löytyy virallinen I love NYC -lahjakauppa myös, jossa melko fiksut hinnat. Times Squaren I love NYC-kaupat olivat kalliimpia kuin Oculuksen.

NYCin lapsiystävälliset ravintolat ja take away ruokapaikat + istuskelualueet

Momofuku Noodle bar, The Shops at Columbus Circle , 10 Columbus Circle, New York, NY

Nimensä mukaisesti täältä saa erilaisia nuudeli- ja muita aasialaistyylisiä annoksia. Päivittäin vaihtuvia erikoisannoksia, sekä pysyviä annoksia. Ruoka tilataan merkitsemällä se ruksilla paperiseen ”menuun”, mikä on hauska tapa. Suosittelen alkupalaksi herkullisia Buneja sekä Kimchiä, jossa on tosi paljon makua. Sekä Ramenit että nuudeliannokset ovat herkullisia. Löytyy myös lapsille oma lasten Ramen.

Wagamama, 210 fifth avenue, at 26th street , New York, NY 10010

Aasialaistyylinen ketju, jonka ravintoloita on myös Euroopassa. Löytyy myös lasten lista ja syöttötuolit ja tosi mukavaa palvelua. Suosittelen erityisesti Donburi-annoksia ja lapsille Katsu Currya. Sijaitsee kätevästi lähellä Harry Potter Storea, Madison Square Parkia ja Lego Storea (ihan Flatiron Buildingin lähellä myös).

La Pizza & La Pasta, Eataly, 4 World Trade Center 101 Liberty Street, Floor 3, New York, NY 10007

Klassinen italialainen  pizza- ja pastaravintola, josta saa napolilaista pizzaa. Löytyy myös lasten lista. Eatalyssä kannattaa käydä muutenkin, siellä on upea italialaistyylinen food market ja useita ravintoloita. Eatalyita on NYCissä muitakin kuin tämä yksi lähellä World Trade Centeriä, mm. Flatiron Districtiltä löytyy.

Potbelly Sandwich Shop, Rockefeller Center, 

Rakastettiin Potbellyä! Siis idea on vähän sama kuin Subwaylla, täältäkin saa omien toiveiden mukaan koottuja leipiä ja salaatteja mukaan. Maut on kuitenkin aivan erit ja Potbellyssä ei käytetä mitään pakaste-avokadoa, vaan siellä halkaistaan tuore avokado silmien edessä samalla kun leipää tehdään. Siis tää oli oikeesti meidän koko perheen lemppari ja mä rakastin itse erityisesti Veggie Melt -leipää kaikilla mausteilla. Ketju on perustettu Chicagossa 1977 ja pelkästään NYCistä löytyy nykyisin jopa 10 eri Potbellyä. Ei juurikaan istumatilaa, eli täältä kannattaa hakea ruokaa mukaan.

Samesa, Rockefeller Center

Lähi-idän makuja, mm. pitaleipiä, salaatteja ja erilaisia ”plateja”. Myös vege- ja vegaanisia vaihtoehtoja. Ei kauheasti istumatilaa, eli tämä on myös sellainen, josta kannattaa hakea ruokaa mukaan. Chicken Shawarma Pita oli lasten ja Oton lemppari.

Prince Street Pizza, 27 Prince St A, New York, NY 10012, Yhdysvallat

Kymmenien julkkistenkin vierailema pizzeria NoLitassa, eli North of Little Italyssa. Klassikko! Todella hyvää New York Pizzaa. Prince Street Pizzalla on nykyään pieni ulkoterassi, joka on jopa katettu ainakin parin pöydän osalta, sisätiloissa siellä ei mahdu syömään. Törkeän herkullista pizzaa ja vaikka olisi jonoa, tilauksen saa nopeasti. Klassinen Margherita on aivan loistava.

Shake Shack, useita sijainteja

Meidän lemppari hampurilaisketju. Ihan täydellisen pehmeät briossit, herkulliset täytteet ja hyvät ranskalaiset. Shake Shackista saa myös ihan älyttömiä pirtelöitä, herkkuja nugetteja ja vaikka mitä muuta. Helppo valinta lasten kanssa. Shake Shackeja löytyy vähän joka nurkalta. Ne on monesti täynnä, eikä istumapaikkoja välttämättä ole, mutta ruoka on helppo tilata mukaan ja mennä syömään johonkin läheiseen puistoon tms.

Foodtruckit

Näitä löytyy ympäri Manhattania runsain mitoin. Niistä uskaltaa ostaa, jos ovat liimanneet oven pieleen A-kirjaimella varustetun ison todistuksen, jossa lukee, että on tarkastettu ja saanut A-arvosanan paikallisesta ”Oiva-raportista”. Me ostettiin foodtruckeista mm. prezeliä ja churroja ja etenkin churrot oli super jees!

Jos haet Take Away -ruokaa, istu syömään tänne:

Citrovia, 1 Manhattan West Plaza, New York, NY 10001, Yhdysvallat

Mieletön sitruunateemainen turistinähtävyys, mutta myös vapaa istuskelualue lähellä NHL Store NYCiä ja Shops at Hudson Yards ostoskeskusta.

Madison Square Park, 11 Madison Ave, New York, NY 10010, Yhdysvallat

Upea ja ihana puisto, jonne voi istahtaa syömään joko omia eväitä tai sitten hakea alueella sijaitsevista useista kojuista (mm. Eatalyn oma koju) ruokaa.

Rockefeller Plaza istuskelualue, 10 Rockefeller Plaza, New York, NY 10020, Yhdysvallat

En tiedä onko tämä sen oikea nimi, mutta siis aivan Nintendo Storen vieressä sijaitsee mahtava aidattu alue, jossa pöytiä ja penkkejä ja aurinkovarjoja, tähän hyvä istua syömään jos hakee ruokaa Rockefeller Centerin rafloista.

HUH, mikä määrä paikkoja! Kyllä sitä ehtii kymmenessä päivässä yllättävän paljon, vaikka ei niin paljon ehdittykään kuin haaveissamme suunniteltiin. Toisaalta, meistä oli tärkeää myös nauttia NYCin tunnelmasta ihan sellaisenaan rennosti, ilman että tarvitsee koko ajan juosta pää kolmantena jalkana tai suorittaa. Ja sitä vapaata hengailua ja oleskelua meillä oli paljon ihan joka päivä. Leikkipuistohengailua, kokkailua asunnolla ja kävelyä kiinnostavissa paikoissa.

Niin paljon jäi kyllä näkemättä, että uskallan sanoa, että kyllä se kolmaskin NYCin reissu vielä joskus tulee. En tiedä milloin tai millä kokoonpanolla, mutta joskus tässä elämässä se vielä tulee ihan varmasti.

Meillä tuli tällä viikolla tällaiset numerot täyteen ja aika hullulta – ja hullun ihanalta – se tuntuu. Pitäessämme parisuhde Q&A:ta Instagram storyssa viime viikolla  Oton kanssa satuin törmäämään vanhaan postaukseen, jonka olin kirjoittanut tänne blogiin kesällä 2011. Se oli niin ihanan naiivisti ja rakastuneesti kirjoitettu, että oikein nauratti. Eniten kuitenkin nauratti se, että olin ihan oikeassa sitä kirjoittaessani. Sitä ei moni varmaan uskonut silloin. Tässä on katkelma postauksesta:

”Tossa pojassa on kaikki mitä mä oon aina halunnu ja toivonu ja miljoona kertaa enemmän. Nykyään meidän suhde on tällast rauhallista arkielämää ja mä en tiiä kauan sen ns. kuherruskuukauden pitäis kestää mut must tuntuu et meil on se meneillään vielki koska mikään ei oo muuttunu yhtään tylsemmäks siitä ku alettiin seurustelemaan. Nyt vaan yhdessä valmistaudutaan siihen että meidän pikkuneiti tulee maailmaan, kirjotellaan vauvakirjaa ja sisustetaan vauvanurkkausta. Käydään yhdessä neuvolassa ja perhevalmennuksessa ja ollaan onnellisia. Lokakuussa meidän elämä sit rikastuu yhdellä uudella ihanalla ihmisellä. Onhan tää kaikki tapahtunu hullun nopeesti mut mitä sitten? Jos meidän suhde toimii ja kaikki on hyvin niin sillä ei mun mielestä oo mitään väliä kauanko ollaan tunnettu, me ollaan kumminkin niin samalla aaltopituudella siinä et mitä halutaan elämältä.”

Okei, tartutaan ensin mun kirjoitustyyliin. Hyvänen aika sentään miten kiitollinen olen siitä, että vuosien varrella olen oppinut kirjoittamaan aavistuksen vähemmän puhekielellä. Enkä pääse yli siitä, että käytin ilmaisua ”nykyään” meidän parisuhteesta, niinkuin sillä olisi ollut tuossa vaiheessa jo pitkäkin historia, kun oikeasti sitä oli takana viisi kuukautta sinä päivänä kun tuon postauksen julkaisin. Kyllä sille saa hihitellä. Mutta väärässä en ollut. Vaikka kaikki tapahtui hullun nopeasti, me tosiaan oltiin alusta asti samalla aaltopituudella siitä, mitä elämältä haluttiin. Ja 11 vuotta ja neljä lasta myöhemmin ollaan edelleen.

Se jatkuvan kuherruskuukauden muutos pitkäksi parisuhteeksi ja arjeksi on ollut niin saumaton, että en osaa paikantaa milloin se muka olisi tapahtunut. Aina kun ehdin katsoa Ottoa silmiin tai halata, tai nauretaan yhdessä jollekin meidän huonolle vitsille, musta tuntuu edelleen ihan samalta, kuin vuonna 2011 ruusunpunaiset lasit silmillä ja perhoset mahassa. Ei, meillä ei edelleenkään ole koskaan yhdessä tylsää. Eikä meidän mielestä arjen kuulu tai tarvitse olla tylsää, arki ei ole meille synonyymi tylsälle tai kaavoihin kangistuneelle, vaan arki on vaan se, mitä me suurin osa vuodesta eletään. Mutta me ollaan oltu siitä onnekkaita, että ollaan voitu luoda perusarjesta meidän näköistä. Vaikka arki on täynnä palasia joihin ei voi vaikuttaa, ne palat joihin voidaan vaikuttaa, on sellaisia mistä me tykätään.

Ja niiden ilmiselvien kommunikaation ja huumorin lisäksi se varmaan onkin se meidän pitkän ja edelleen onnellisen ja rakkauden täyteisen parisuhteen salaisuus.

Ihan alusta asti ollaan priorisoitu toisemme ja se meidän yhteinen aika todella korkealle. Toisille toimii toisenlainen tapa, toiset kaipaavat enemmän ja säännöllisemmin omaa aikaa ihan yksin tai ainakin ilman puolisoa, ja se on enemmän kuin ok. Mutta meille se kahdenkeskinen aika on perheajan lisäksi ollut se juttu. Me ei kaivata taukoja toisistamme – vaan se meidän yhteinen aika on se, mikä antaa meille voimaa ja iloa. Niinpä me ollaan vuosien varrella rakennettu yhdessä sellainen arki, jossa me voidaan viettää paljon aikaa yhdessä, lasten kanssa tai ilman. Näin vauvavuonna toki pääosin lasten/lapsen kanssa, mutta aina kun mahdollista, myös kahdestaan, edes pieniä hetkiä.

Pidetään kiinni arkipäivien yhteisistä iltapaloista, leffahetkistä ja halimisesta viikonloppuaamuisin. Silitetään toista kun kävellään ohi. Jatketaan vahingossa toistemme lauseita ja nauretaan toisen vitseille. Kerrotaan toisillemme mitä ajatellaan, mitä tunnetaan ja mitä meille kuuluu. Muistetaan kysyä sitä myös toiselta. Hemmotellaan toisiamme pienillä yllätyksillä, käydään kahdestaan lounaalla aina kun mahdollista ja otetaan joskus se staycation.

Uskon, että meidän kummankin kokemat asiat teini-iässä vaikuttavat siihen, että me ollaan jo teiniparina tajuttu miten samperin arvokasta se on, että rinnalla on ihminen, jonka kanssa haluaa olla ja jonka kanssa saadusta ajasta haluaa ottaa kaiken irti. Koskaan kun ei voi tietää milloin on viimeinen päivä, jonka saa viettää toisen kanssa. Synkkä ajatus taustalla, mutta se on se, mikä todella on saanut meidät aina ottamaan yhteisistä päivistä kaiken ilon irti ja olemaan aina pohjattoman kiitollisia siitä, mitä meillä yhdessä on. Oli se sitten vuokrakaksio Meri-Rastilassa ja kahdenkympin kihlasormukset, tai nykyinen arki neljän lapsen kanssa. Kiitollisia siitä, että löysimme toisemme ja kiitollisia jokaisesta päivästä, joka ollaan saatu ja saadaan elää yhdessä. Olosuhteista viis, meillä on toisemme. Ja se on todella paljon.

 

Ja ehkäpä tämän tausta-ajatuksen vuoksi meidän molempien lähtökohta parisuhteeseen on aina ollut se, miten voidaan tehdä se toinen tyyppi mahdollisimman onnelliseksi siinä rinnalla. Ei se, millaisia asioita vaaditaan siltä toiselta, vaan miten voidaan itse tehdä sen toisen elämästä mahdollisimman ihanaa, hemmotella toista mahdollisimman paljon ja rakastaa ja oppia toisesta. Se toimii, jos molemmat ajattelevat näin. Jos vain toinen ajattelee niin, toinen voi hukuttaa itsensä toisen palvelemiseen ja tulla pahasti satutetuksi ja omat tarpeensa jäädä täysin laiminlyödyksi. Mutta jos molemmat ajattelevat ja toimivat niin, se toimii. 

 

Kun meiltä kysyttiin mikä on ollut parasta näissä yhteisissä vuosissa, en osannut sanoa mitään yksittäistä hetkeä. Parasta on se, että me ollaan saatu kokea ne vuodet yhdessä ylipäätään. 11 vuotta on pitkä aika. Kuinka hitsin onnekkaita me ollaan, että me ollaan saatu olla jo niin monta vuotta yhdessä. Ja kuinka hitsin onnekkaita me ollaan, että löydettiin toisemme jo niin nuorena. Jos onni on myötä, meillä on vielä ihan hemmetin pitkä yhteinen elämä edessä, kun tässä vasta kolmikymppisiä ollaan.

Kiitos Otto jokaisesta yhteisestä päivästä. Toivottavasti meillä on ainakin ziljoona yhteistä päivää edessä. Sisälsivät ne sitten fine diningia tai oksennuksen pyyhkimistä, toivottavasti saadaan olla yhdessä.

Päätän tämän postauksen samoihin sanoihin kuin 11 vuotta sitten, tosin numeron vaihdoin.

”Semmonen tarina ja tää tarina vaan jatkuu, part 3 tulee sit kymmenen vuoden päästä eiku.”

1,5 viikkoa sormiruokailua takana vauvan kanssa ja nyt alkaa tuntua, että ollaan päästy hyvin käyntiin. Ruokaa menee jo masuun asti ja vauva maistelee todella innokkaasti. Tämä on ihan mahtava vaihe. Olen kirjoittanut sormiruokailusta viimeksi vuonna 2017 kun meidän kolmonen aloitteli sormiruokailua. Hänen kanssa saatujen ihanien kokemusten jälkeen meille oli itsestäänselvää, että tälläkin kertaa me valitaan nimenomaan sormiruokailu kiinteiden aloitukseen soseiden sijaan. Tähän alkuun haluan huomauttaa vielä itsestäänselvyyden, eli sen, että en ole ravitsemuksen asiantuntija ja kaikki tekstissä mainitut asiat ovat omakohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia, eivät ravitsemusneuvoja kenellekään toiselle. Aina jos jokin asia mietityttää, kannattaa konsultoida ammattilaista.

Sormiruokailu eli baby-led weaning tarkoittaa vauvantahtista ruokailua, jota vauva itse ohjailee. Sormiruokailun ei tarvitse tapahtua nimenomaan sormilla, se tarkoittaa myös sitä, kun vauva syö itse esim. puuroa pussista, appelsiinia maistelututista tai kun hän oppii käyttämään lusikkaa, haarukkaa ja veistä ja syö niillä itse. Tärkeintä on se, että vauva itse vie ruoan omassa tahdissaan suuhun ja lopettaa syömisen itse sitten kuin haluaa.

Kun sormiruokailua aloittaa, on tärkeää, että vauvalla on valmiudet siihen kunnossa. Tämä tapahtuu täysiaikaisena syntyneillä vauvoilla yleensä n. 5-7kk iässä. Valmiudet sormiruokailuun kehittyvät jokaisella vauvalla yksilöllisessä tahdissa ja jos ei itse ole varma, kannattaa kysyä esimerkiksi neuvolassa, että täyttyvätkö valmiudet jo. Meidän vauva syntyi kuukauden etuajassa ja tästä syystä itsekin varmistin erikseen neuvolasta ennen aloitusta, että meillä on varmasti valmiudet kunnossa, vaikka omasta mielestäni ne jo täyttyivät. Neuvolassa oltiin samaa mieltä, että hyvin voidaan aloittaa. Mitä ne valmiudet ovat?

Lapsen valmiuksista kiinteiden aloitukseen kertovat mm. seuraavat asiat:

• Lapsi on kiinnostunut muiden ruuista ja tavoittelee niitä
• Hän hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa
• Lapsi osaa poimia ruoan käteen ja viedä sen itse suuhun
• Jotain siitä ruuasta jopa jää sinne suuhun, eikä tule heti ulos
• Lapsi osaa itse istua tukevassa pystyasennossa joko aikuisen sylissä tai syöttötuolissa

(lähde: https://simppelisormiruokakeittio.com/sormiruokailunabc) 

Miksi me valittiin sormiruokailu soseiden sijaan?

No, siihen on montakin syytä. Meille ehkä ne suurimmat syyt ovat helppous ja hauskuus. Joku toinen voi kokea sormiruokailun ihan eri tavalla, mutta meidän mielestä se on nimenomaan helppoa ja hauskaa.

Se on helppoa siksi, että kun vauva syö ruokansa itse, me aikuisetkin saamme pöydässä keskittyä omiin ruokiimme, eikä toisen tarvitse olla syöttämässä. Olen syöttänyt kahta ensimmäistä lastamme ja minun rehellinen oma henkilökohtainen kokemukseni on se, että sormiruokailuun verrattuna syöttäminen on ihan megatylsää. Sormiruokailu on helppoa myös siksi, että vauvan sormiruoat valmistuvat samalla siinä missä meidän omatkin ruoat, ilman suolaa ja muita vauvalta kiellettyjä ainesosia tietenkin. Ei tarvitse käyttää aikaa erikseen soseiden valmistamiseen (tai ostaa valmiina kaupasta joka aterialle), vaan vauvan ruuat ovat pääosin samoja kuin ne meidän omat. On helppoa napata vauvalle osa sivuun ennen suolan tai chilin lisäämistä ja me syödään muutenkin paljon sellaista ruokaa, joka sopii pienesti muunneltuna loistavasti myös vauvalle.

Se on hauskaa siksi, että on ihan mahtavaa seurata sitä, kun vauva tutustuu ruokiin ja kokeilee. On hauska miettiä mitä vauvalla maistattaa ja on hauska katsella miten nopeasti hän oppii ensin viemään ruokia suuhun, miten hän reagoi niihin ja miten nopeasti hän vie suuhun itse jo lusikkaakin. Motoriset taidot kehittyvät valtavalla vauhdilla kun vauva saa kokeilla itse. Se on hauskaa myös siksi, että sormiruokaillessa voi edetä reippaassa tahdissa, eikä tarvitse esim. syöttää lusikan kärjellistä samaa yhden maun sosetta kymmentä päivää, kuten edelleen joissakin neuvoloissa ohjeistetaan kiinteiden aloitukseen ainakin vauvaryhmien mukaan. On kurjaa, että kaikissa neuvoloissa ei ole vieläkään saatavilla ajantasaista tietoa vauvan ruokailun suhteen, ja toisissa taas on rohkaistu monipuoliseen maisteluun jo yli viisi vuotta sitten.

Vastustan elämässä yleensäkin tylsyyttä kaikin mahdollisin keinoin ja sormiruokailu on meille yksi keino muiden joukossa tehdä vauva-arjesta hauskempaa.

Onko sormiruokailu turvallista?

Ehkä yleisin vanhempia mietityttävä asia sormiruokailussa tuntuu olevan se, että onko se turvallista? Tuntuu niin paljon turvallisemmalta ajatukselta syöttää vauvalle vaan sileitä soseita, ymmärrän sen. Mutta jos aikuinen osaa sormiruokailun perussäännöt, se on ihan yhtä turvallista kuin soseruokailukin.

Lapsen tulee osata istua tukevassa istuma-asennossa.

Aikuisen tulee ymmärtää lapsen kakomisrefleksin toiminta. Lapsella kakomisrefleksi on huomattavasti herkempi kuin aikuisilla ja laukeaa jo ruuan ollessa vielä suun etuosassa. Kakominen on tärkeä taito, eikä sitä tarvitse pelätä, vaikka se voi kuulostaa pelottavalta aikuisen korvaan.

Lasta ei saa koskaan missään olosuhteissa jättää valvomatta silloin kun hän sormiruokailee. 

Lisäksi toki on hyvä osata ensiaputaidot (ja nimenomaan vauvan ensiaputaidot), mutta ne ovat tärkeitä muutenkin, eivät pelkästään sormiruokailun kannalta.

Viimeinen tärkeä tekijä on se, että ruoka tarjotaan sopivassa muodossa niin, että siitä ei ole mahdollista irrota sellaisia palasia tai se ei lähtökohtaisesti ole sellaista, johon lapsi voisi oikeasti tukehtua. Esimerkiksi kovat raa’at hedelmät on parempi tarjota raasteena ja kovat raa’at vihannekset (esim. porkkana) höyrytettynä pehmeäksi. Kokonaisia pähkinöitä, kokonaisia kirsikkatomaatteja tai kokonaisia viinirypäleitä ei esim. missään nimessä voi tarjota sellaisenaan vauvalle. Myös esim. sitrushedelmien kalvot täytyy poistaa ennen vauvalle antamista (tai tarjota esim. appelsiinia maistelututin läpi) ja kalan tulee olla ruodotonta.

Lisää näistä turvallisuustekijöistä voi lukea Neuvolan ohjeesta tai  Simppelin sormiruokakeittiön sivuilta.

Sormiruokailun aloitus – millä ruoalla me aloitettiin?

Kun sormiruokailua aloittaa, ruoan koostumuksen on hyvä olla niin pehmeä, että ruoka menee mössöksi suussa heti sinne mennessään. Me aloitettiin todella pehmeäksi keitetyllä bataatilla, jonka olin leikannut sopiviksi paloiksi, että vauva saa vietyä ne helposti suuhun kädellä. Seuraavana päivänä kokeiltiin pehmeäksi keitettyä parsakaalia ja sitten raakaa mutta hyvin kypsynyttä pehmeää avokadoa. 1,5 viikon aikana ollaan maisteltu jo monia eri makuja niiden lisäksi kuten kalvotonta veriappelsiinia, banaania, omenaa ja tällä viikolla otettiin mukaan kaura, riisi ja ruodoton uunissa paahdettu lohi myös. Sormiruokaillessa makuja voi tarjota monipuolisesti useamman kerralla samalla aterialla, ei tarvitse siis totutella yhteen makuun montaa päivää.

Jo nyt voi huomata miten nopeasti vauva on oppinut käsittelemään erilaisia ruokia ja miten kovasti hän on kiinnostunut syömisestä. Ja jo nyt voin huomata miten ihanaa on, kun hänellä on aina omaa kiinnostavaa puuhaa samaan aikaan kun me syödään itse. Kenenkään ei tarvitse huolehtia vauvan viihdyttämisestä ruoka-aikaan, eikä hän halua silloin tissille, vaan hänellä on omaa kiinnostavaa puuhaa. Hän on mukana ruokailussa ihan kuten koko muu perhe ja hän nauttii siitä aivan täysillä.

Ruoan määrä & imetys

Me ollaan toistaiseksi edelleen maisteluvaiheessa, eli määrät, joita mahaan asti menee ovat melko pieniä ja imetän vauvan aina ennen maistelua. Tissimaito on hänen pääasiallinen ravintonsa ja kiinteisiin vasta tutustutaan. Ekalla viikolla maisteltiin kerran-pari päivässä ja nyt ollaan maisteltu n. kolme-neljä kertaa päivässä tällä viikolla. Viimeistään 6kk iässä me aletaan kehittämään hänelle samanlaista viiden päivittäisen aterian rytmiä kuin meillä itselläkin on. Mahdollisesti jo aiemmin, mutta viimeistään silloin. Silti rintamaito toimii meidän vauvan pääasiallisena ravintona sinne 1-vuotiaaksi asti, enkä ota mitään stressiä siitä kuinka paljon hän syö kiinteitä määrällisesti. Määrät kyllä kasvavat sitä mukaa kun taidotkin karttuvat. Tärkein merkki ruuan riittävyydestä on vauvan tasainen kasvu omalla käyrällä. Eli ei kannata vertailla vauvan syömiä tai hänelle tarjottuja määriä kenenkään toisen vauvan syömiin määriin, vaan mennään ihan oman vauvan tahdissa.

(lähde: Neuvolan sormiruokailuohje)

Sormiruokailun hyödyt vauvalle & koko perheelle

Aiempien kokemusten perusteella sormiruokailusta on ollut meille valtavasti hyötyä! Jo aiemmin mainittujen yhteisten ruokahetkien lisäksi hyötynä on ainakin meillä ollut se, että pienestä sormiruokailijasta kasvaa ennakkoluuloton maistelija, joka pienestä asti syö monipuolisesti erilaisia ruokia. Myös motoriset taidot kehittyvät nopeasti kun lapsi saa ihan itse kokeilla, eikä istu passiivisesti odottamassa, että joku laittaa ruokaa suuhun. Itse ajattelen myös niin, että se tukee lapsen tervettä ruokasuhdetta, että hän saa pienestä asti ihan itse päättää kuinka paljon ja mitä syö, eikä joku päätä sitä hänen puolestaan. Silloin lapsi itse oppii tunnistamaan milloin maha on sopivan täynnä.

Sellainen juttu vielä tähän lopuksi, että ruuan jälkeen me huuhtaistaan vauvan suu ihan pienellä vesitilkalla esim. lasista hörpyttämällä. Vauvan janojuoma on tissimaito näin ekan vuoden ajan, mutta on ihan hyvä putsata suu, ettei sinne jää ruokaa pyörimään ja tule sen myötä esim. sammasta. Hampaita aletaan pesemään sitten kun niitä tulee ja jossain vaiheessa hampaiden ilmestyttyä xylitol-pastillit astuvat myös mukaan aina ruokailun jälkeen.

Tulen jakamaan sormiruokailujuttuja edelleen paljon esim. Instagramin puolella storyissa (@iinalaura) ja kunhan ollaan hetki maisteltu, niin voisin jakaa vaikka meidän lemppari reseptejä täällä blogissakin. Helmikuussa tulen jakamaan myös vinkkejä sormiruokien kokkailuun ja säilömiseen.