En voi tajuta, että me ollaan oltu vanhempia jo kymmenen isänpäivän ajan. Palasin muistelemaan kuluneita isänpäiviä tehdessäni tällä viikolla isänpäiväteemaista reels-videota Instagram-tililleni. Palasin niihin hetkiin, kun Otto piteli sylissään meidän 46-senttistä vastasyntynyttä ensimmäisiä kertoja. Niihin, kun hän opetti kahta taaperoa potkupyöräilemään ja niihin, kun saimme tietää odottavamme kolmatta lasta. Kyllähän siinä herkistyy vähemmästäkin. Meillä on takana niin monia hienoja hetkiä yhdessä. Hienojen lisäksi toki myös vähemmän hienoja. En koskaan tule unohtamaan sitä, kuinka huonosti nukuimme Oton ensimmäistä isänpäivää edeltäneen yön ja kuinka väsyneitä ja kärttyisiä olimme molemmat. Se oli meidän ensimmäinen huono yö kuusiviikkoisen esikoisen kanssa, onneksi se jäi myös yhdeksi ainoista kolmesta huonosta yöstä ekan vuoden aikana. Myöhemmin koimme niitä huonoja öitä kyllä vielä runsain mitoin, mutta niistäkin selvittiin.

Otto on kasvanut isänä ihan valtavasti näiden vuosien aikana, mutta alusta asti hän on yrittänyt parhaansa. Hänen omien sanojensa mukaan kulunut vuosi on ollut ehkä kuitenkin yksi opettavaisimpia. Varmasti johtuen sekä maailmantilanteesta että omasta elämäntilanteesta. Olemme viettäneet todella paljon aikaa ihan vain oman perheen kesken ja se on kasvattanut meitä molempia vanhempina entisestään. Se on tiivistänyt meidän entisestäänkin tiiviitä välejä ja kasvattanut ymmärrystä ja kunnioitusta toisiamme kohtaan vielä lisää. Vaikka toki silloinkin oltiin paljon yhdessä kun Otto oli vanhempainvapaalla kuopuksen kanssa tai muutenkin Oton ollessa opintovapaalla, se oli erilaista. Silloin nähtiin paljon ihmisiä ja tehtiin kaikkea muutakin kuin oltiin kotona. Tänä vuonna elämä keskittyi pitkän aikaa pelkästään kotiin, kotipihalle ja kotiympäristöön, vain meidän viiden kesken.

Kun tämä vuosi on välillä pelottanut, ahdistanut ja aiheuttanut epävarmuutta, Otto on ollut se vakaa tuki ja turva, joka vakuuttaa, että aina kaikki järjestyy. Ja niin on aina järjestynytkin. Olen maailman kateellisin Oton lehmän hermoista. Hän stressaa lähinnä jotain omia koulujuttujaan, mutta ei koskaan mitään oikeasti isoja asioita. Onneksi mun rinnalla seisoo tuollainen vahva tyyppi, joka osaa rauhoittaa omat laukkaavat ajatukseni aina.

Otto on ylpeä siitä, että hän on kolmen tytön isä. Ja hän kasvattaa tyttöjään ajattelemaan, kyseenalaistamaan, edistämään ja vaatimaan tasa-arvoa kaikessa. Siitä olen maailman onnellisin. Meidän arvot kohtaavat 100% niin kasvatuksessa kuin elämässäkin.

Mulla on joskus Oton rinnalla sellainen olo, että hän on paljon parempi vanhempi kuin minä. Tiedän, että molemmat teemme paljon lasten kanssa yhdessä ja pyrimme olemaan läsnä niin paljon kuin pystymme. Mutta varsinkin tänä vuonna kun itse olen tehnyt aika paljon töitä ja Otolla on ollut koulun kanssa joustavampaa, Oton rooli vanhempana arjessa on korostunut entisestään. Hän on hoitanut kaikki lasten kuljetukset, tehnyt useammin ruokaa kuin minä ja pitänyt huolen siitä, että arki rullaa kaikin puolin. Ja hänestä on huokunut se, että hän tekee sen kaiken mielellään.

Otto jaksaa hassutella ja höpsötellä lasten kanssa joka ilta vielä hammaspesujen aikaan ja hymyilee onnellisena kun hän saa kokkailla jotain arkipöperöä keittiössä ja tuijotella lasten touhuja samalla. Hän lukee aina vielä yhden luvun iltasatukirjasta lisää, jos lapset sitä pyytävät. Ja sitten hän käppäilee alakertaan onnellisena kertomaan, miten joku lapsista sanoi tai teki jotain hauskaa ja miten kiva oli lukea. Hän on ollut juuri se pullantuoksuinen koti-iskä, vaikka oikeasti hänkin on hoitanut omia opintojaan ennätysnopeudella siinä samalla. En käsitä miten hän siihen pystyy, voin vain ihailla vierestä ja tukea parhaani mukaan.

Kenties siihen vaikuttaa se, että siinä missä itse teen töitäni melko tasaisesti joka arkipäivä 7-12h, Otto on suorittanut opintojaan nopeissa pyrähdyksissä. Välillä hän ottaa arjessa niitä hetkiä, että hän keskittyy 110% kouluun 48h ajan ja tekee hulluna hommia näppäimistö sauhuten ja mä otan silloin päävastuun. Muuten hän tekee rennommalla tahdilla ja pienissä erissä, jolloin hän voi pitää sitä vetovastuuta arjesta. Niin tai näin, se on toiminut meillä. Olen iloinen siitä, että ollaan löydetty oma tapa sumplia opinnot, työt ja perhearki. Ja tietty se vertailu on ihan turhaa, että kumpi on parempi vanhempi. Se on selvää, että molemmat pyrimme olemaan niin hyviä kuin pystymme. Ja se riittää. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että Otto on niin hyvä ja läsnäoleva isä ja puoliso, eikä mun ikinä ole tarvinnut miettiä, että tekisipä hän enemmän. Päin vastoin.

Meidän arki tulee muuttumaan jälleen ensi vuonna, kun Otto palaa kahden vuoden opintovapaan jälkeen takaisin työelämään. Se innostaa ja jännittää samaan aikaan. Nyt on kuitenkin käynnissä opintojen loppurutistus ja sen jälkeen vielä parin viikon vapaa sitten kun kaikki on valmista. Kiitos Otto kun olet juuri sinä, paras isi ja puoliso!

Loppuun vielä lasten ajatuksia isästä:

”Isi tietää kaiken kaikista peleistä ja auttaa aina kaikessa jos pyytää.”

”Isi on tosi hyvä rakentamaan ja se on tosi hauska.”

”Kun isi aina halii mua ja esimerkiks kun isi antaa ankan (Oton vanha pehmolelu) mulle.”

Hyvää isänpäivää Otolle ja kaikille muille ihanille iseille, isoisille ja isän roolissa toimiville!

Perjantaina joissakin kouluissa vietetään halloween-naamiaisia oman luokan kesken, mikä on musta ihana juttu! Meilläkin lapset odottivat kovasti jo keväällä jokavuotista halloween-diskoa, mutta tänä vuonna sitä ei tietenkään koronan takia tule. Onneksi sentään perjantaina saa koulupäivän ajaksi pukeutua, mikä on sekin kivaa ja normista poikkeavaa. Jos jotain, niin tässä korona-aikana on oppinut ottamaan niistä pienimmistäkin tavallisuudesta poikkeavista asioista kaiken irti. Jo se, että pukeutuu naamiaisasuun riittää tuomaan juhlafiiliksen ainakin mulle! Ollaan kokeiltu jo useampia naamiaisasuja ja kasvomaalauksia tälle syksylle.

Postasinkin jo aiemmin meidän perheen ja lasten naamiaisasuvinkkejä ja niiden kaveriksi tässä tulee helppo 15min tutoriaali half skull eli puoli-pääkallo kasvomaalauksen tekemiseen. Tämä on siitä kiva kasvomaalaus ainakin meidän lasten mielestä, että silmiin ei tule mitään, eli se on helpompi putsata sitten kasvoilta. Tämä on myös nopea tehdä. Näitä tehdessä tajuttiin, että nämähän näyttää vähän kasvomaskeilta, joten sopii aivan loistavasti 2020-teemaan, vaikka suoja kyllä jää olemattomaksi. Mutta jos haluaa mennä kauppaan ja ei jaksa pestä maskia ollakseen vähemmän pelottava, voi hyvin vaan laittaa kasvomaskin tähän päälle, niin jää koko maalaus piiloon. Kätevää!

Half Skull Face Paint Tutorial | Puolikas pääkallo-kasvomaalaus:

Tarvikkeet:

Valkoinen vesiliukoinen kasvomaali (parhaat on Grimasin, maksavat 5,90/nappi ja ovat todella riittoisia ja pysyy hyvin)

Musta vesiliukoinen kasvomaali

Meikkivoidesivellin

Ohutkärkinen sivellin

Pumpulipuikko

2kpl mukilliset vettä

Ohjeet:

1. Aloita maalaamalla puolet naamasta valkoiseksi. Yritä saada pitkillä vedoilla mahdollisimman tasainen valkoinen lopputulos.

2. Maalaa sitten nenään ”musta aukko”.

3. Tee seuraavaksi ”suuaukko” eli maalaa musta viiva huulten keskelle  ja suun sivuille.

4. Seuraavaksi poskien varjostusten ääriviivat. Maalaa kuvan mukaisesti mustat ääriviivat poskivarjostuksille.

5. Musta viiva on keskipiste, josta lähdetään tekemään ylä- ja alahampaat. Maalaa mustia n. 5mm viivoja ylöspäin ja alaspäin keskiviivasta.

6. Ota pumpulipuikko tai meikkisieni ja kasta veteen ja sitten mustaan väriin kevyesti. Tee hammasjuurten varjostukset suttaamalla aiemmin maalaamiesi mustien viivojen päistä ylös ja alaspäin.

7. Täytä poskivarjostusten aukot maalaamalla mustaksi. Pehmennä rajaa hampaiden ja varjostusten välillä pumpulipuikolla pyörittelemällä.

8. Reunusta varjot ohuilla mustilla ääriviivoilla. Voit halutessasi vielä varjostaa poskivarjojen alapuolelta pumpulipuikolla harmaaksi, mutta tämä ei ole pakollista.

9. Rajaa maski leuasta paksulla mustalla viivalla.

10. Rajaa maski yläpuolelta ohuella mustalla viivalla nenän molemmin puolin.

11. Valmista tuli! Yhdistä maskiin mustat vaatteet ja avot! Upea halloween-luuranko on syntynyt.

Tämä kasvomaalaus on tosiaan niin helppo ja nopea, että sain tehtyä jopa meidän 3-vuotiaalle. Hän katsoi yhden jakson Ryhmä Hauta ja pysyi hienosti paikoillaan sen aikaa kun maalailin. Hän oli aivan innoissaan hienosta pääkallo-maskista. Kovasti yritettiin taas kaikki olla oikein vakavia ja hurjia pääkallotyyppejä kuvassa, vaikka meinasi naurattaa ensin!

Halloween on ihan nurkan takana jo! Tällä viikolla saa jo kaivertaa kurpitsat ja tehdä vaikka jenkkityyliin Pumpkin Pieta sisuksista. Ihanaa viikon jatkoa kaikille!  

Kysyin seuraajiltani IG-storyssa kysymyksen, että missä ammatissa he näkisivät minut jos en olisi nykyisessä ammatissani, eli someyrittäjä. Inspiraation kysymykseen sain @sariannasitnb IG-tililtä, kun hän oli kysynyt omassa storyssaan tämän kysymyksen. Oli aivan älyttömän hauskaa lukea vastauksia ja tuli sellainen olo, että luonteeni ja kiinnostuksenkohteeni ovat kyllä puskeneet vahvasti läpi täällä blogissa. Niin hyvin seuraajat selkeästi tuntevat minut! Lähes kaikki vastaukset olivat sellaisia, että olen ainakin joskus miettinyt kyseistä ammattia, että millaistakohan sellaista työtä olisi tehdä tai sopisiko se minulle.

Tuli myös todella imarreltu olo, niin kauniita sanoja sain! Moni sanoi, että näkisi minut ehdottomasti lasten tai perheiden parissa tekemässä töitä siksi, miten olen lasten kanssa. Siitä tuli niin hyvä mieli, parasta mahdollista palautetta mitä voi saada. Moni sanoi myös, että näkee mut jossain, missä voin auttaa ihmisiä. Myös siitä tuli ihana ja lämmin fiilis.

Halusin käydä yleisimmät ammattiehdotukset ihan yksitellen läpi, että millainen tunne minulla itselläni on kyseisestä ammatista. Kirjoitin ylös ajatuksia, joita minulla olisi itsestäni tekemässä kyseisen alan töitä. Toivottavasti tykkäätte vähän erilaisesta postausideasta!

Top 13 seuraajien yleisimmät ammattiehdotukset minulle kyselyn perusteella:

1. Varhaiskasvatuksen opettaja (38 ehdotusta)

Tämä oli kaikkein yleisin! Todella suuri osa vastauksista oli varhaiskasvatuksen opettaja / lastentarhan opettaja / eskarin opettaja. Ja siis myönnän kyllä, että viihdyn todella hyvin lasten parissa ja olisi hurjan mielenkiintoista tehdä tätä tärkeää työtä. Olen sitä joskus nuorempana miettinytkin. Olisi ihan huikeaa päästä vaikuttamaan positiivisesti varhaiskasvatukseen ja lasten jokapäiväiseen arkeen. Toisaalta, työ on myös resurssipulan vuoksi tällä hetkellä käsittääkseni melko raskasta ja yksi ihminen joutuu usein tekemään useamman ihmisen työt.  Kaikki kunnia ihan jokaiselle varhaiskasvatusopelle tärkeästä työstä, jota teette! En tiedä pystyisinkö siihen itse, vaikka se varmasti parhaimmillaan on maailman antoisin työ, kun saa olla maailman parhaiden tyyppien eli lasten kanssa. Moni sanoi, että olisin ihana varhaiskasvatuksen opettaja ja se lämmitti kyllä sydäntä! Olen niin otettu siitä, että ajattelette noin.

2. Sosiaalityöntekijä / perhetyöntekijä (35 ehdotusta)

Toisiksi yleisin vastaus. Sosiaalityöntekijän uraa olen ihan tosissani miettinyt ja monesti. Joko sosiaalialaa AMK:ssa tai sitten sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä ja ehkä ennemmin jälkimmäistä. Vaikka koen hirveän arvokkaana juuri sen suoraan perheiden ja lasten kanssa tehtävän työn, haluaisin kuitenkin päästä päättämään ja vaikuttamaan niihin asioihin vielä enemmän ihan rakennetasolla. Haluaisin päästä tulipalojen sammuttamisen sijaan estämään niitä syttymästä ihan kokonaan. On niin paljon asioita, joita voisi ja pitäisi tehdä paremmin, jotta sosiaali- ja perhetyöntekijät voisivat oikeasti tehdä työtään täysillä, eivätkä joutuisi vaan yrittää selvitä hurjista asiakasmääristä. Miten apu saataisiin entistäkin paremmin ohjattua perheille jo ennen suuria ongelmia, miten tavoitettaisiin kaikki ne perheet, jotka eniten kaipaavat apua ja jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevästä tuesta.

3. Alakoulun opettaja (20 ehdotusta)

Tämäkin on ihan super tärkeä ja mahtava työ! Ja olisi ihan huippua olla alakoulun opettaja. Olen monesti miettinyt, että millainen opettaja olisin ja miten kykenisin siihen kaikkeen, mitä juuri alakoulun opet tekevät. Miten paljon on myös sitä työtä, joka tapahtuu oppituntien ulkopuolella. Ehdottomasti sellainen työ, jota voisin harkita itselleni. Toisaalta alakoulun opettajan työssä on niitä samoja ongelmia, joita on myös varhaiskasvatuksessa. Resurssipulaa, sitä, että joutuu tekemään yksin monet työt ja joutuu vastaamaan yksin tilanteista, joissa oikeasti vaadittaisiin moniammatillista yhteistyötä. Ihailen kyllä kaikkia opettajia, oli sitten millä kouluasteella tahansa!

4. Markkinoinnin ammattilainen (15 ehdotusta)

Tämä liippaa kaikista lähimpää ”omaa alaani”. Olisi todella kiinnostavaa olla markkinointialalla töissä ja tältä alalta minulla myös on kokemusta niin, että olen ollut toisessa yrityksessä töissä, enkä vain omassani. Voi olla, että joskus isona päädyn vielä markkinointihommiin jollekin toiselle, tai päädyn tekemään oman yritykseni kautta niitä hommia enemmän toisille kuin itselleni. Se tuntuu järkevältä urasiirrolta jossain vaiheessa elämää. En silti ole varma onko se koko loppuelämän intohimo. Onneksi ei tarvitse vielä tietää.

5. Psykologi / Lasten psykologi (10 ehdotusta)

Ihan mielettömän kiinnostava ja tärkeä ammatti! Ja sekin lasten parissa. Olisi ihan huikeaa päästä lasten psykologiksi. Tämä on varmasti yksi ikuisia haaveammattejani. Lasten psykologiksi pääsy vaatisi ensin viisi vuotta perusopintoja yliopistossa ja sitten puolen vuoden harjoittelun. Jos pääsisin opiskelemaan tätä alaa, olisin aika onnekas.

6. Lasten lääkäri ( 8 ehdotusta)

Olisi ihan mieletöntä olla lasten lääkäri, mutta en elättele lainkaan toiveita, että pääsisin ikinä lääkikseen. Kemia, fysiikka ja pitkä matematiikka eivät vaan luonnistu minulta tai edes kiinnosta minua ollenkaan siinä määrin, että yrittäisin. Olisi huippua olla lääkäri, mutta jätän sen niille, jotka loistavat kaikilla osa-alueilla joita se vaatii. Olen kuitenkin todella imarreltu tästä ammattiehdotuksesta, jota tuli vielä monen monta kertaa, kiitos!

7. Lasten hoitaja / perhepäivähoitaja (7 ehdotusta)

Todella tärkeä ja ihana työ! Voisin tehdä varmasti jonkin aikaa, mutta minulla on niin suuri ja palava halu päästä suunnittelemaan ja vaikuttamaan asioihin siellä taustalla, joten voi olla, että en osaisi jäädä aloilleen siihen itse lastenhoitotyöhön. Mutta nostan hattua jokaiselle tämän alan ammattilaiselle, joka tekee päivittäin tärkeää työtä ja kohtaa lapsia ja perheitä.

8. Neuvolan terveydenhoitaja (7 ehdotusta)

Ai että, tämä olisi niiiiiiin ihana työ! Haluaisin olla sellainen ihana  ja kannustava muumimamma, jonka luokse perheillä olisi turvallista tulla! Sellainen, joka osaisi neuvoa niksit nukkumiseen ja syömiseen ja läheisyyteen ja kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mikä vaan voi mieltä askarruttaa. Sellainen turvallinen tyyppi, joka osaisi kohdata jokaisen perheen ja tilanteen arvokkaasti ja kunnioittavasti, sekä lempeästi ja jolle uskaltaisi puhua rehellisesti ja aidosti kaikista arjen ja elämän asioista. Joo. Tätä olen kyllä miettinyt myös. Olen jopa yllättynyt siitä, miten vahvoja mielikuvia mulle tuli itsestäni neuvolan terveydenhoitajana kun kirjoitin näitä lauseita. Tähän vaikuttaa varmasti se, että meillä on ollut niin ihana neuvolan terveydenhoitaja itsellä ihan sieltä vuodesta 2011 asti, että olen saanut parhaan mahdollisen esimerkin siitä, millainen työntekijä voi parhaimmillaan olla.

9. Kampaaja (7 ehdotusta)

Ihana ehdotus! Kampaajaksi mä silloin opiskelin kun tapasin Oton. Olisi ihan huippua olla kampaaja, mutta en kuitenkaan koe, että loppupeleissä se sopisi mulle. Lisäksi nykyinen hajusteherkkyyteni hankaloittaisi huomattavasti työn harjoittamista, vaikka toki voisin perustaa täysin hajusteettoman kampaamon, niitäkin on. Ihailen kaikkia upeita hiusalan ammattilaisia, he tekevät niin paljon muutakin kun vaan hiuksia!

10. Hoitoalalla lähihoitaja tai sairaanhoitaja (6 ehdotusta)

Super tärkeä työ, mutta tähän en usko, että itse pystyisin. Mulla on oksennusfobia ja jonkinasteinen bakteerikammo myös, joten en usko, että kykenisin kaikkeen siihen käytännön työhön, vaikka muuten ala olisi todella lähellä sydäntä. Kun mua ahdistaa jo se jos perheenjäsen voi pahoin, niin en kykenisi olemaan lempeä ja rauhallinen jonkun noroviruspotilaan kanssa, kun kaikki vaistot huutaisivat vaan, että ”JUOKSE NIIN KAUAS KUIN PÄÄSET!”. Kaikki kunnia ihan jokaiselle hoitajalle, joka pitää tämän yhteiskunnan rattaat pyörimässä! Toki on paljon erilaisia sairaanhoitajia, olisi varmasti ihan erilaista olla sairaanhoitajana vaikkapa vastasyntyneiden teholla tai esim. röntgenhoitajana. Sitä voisin varmasti tehdä. Mutta mietityttää se, että sinne päästäkseen täytyy varmasti kyetä myös työskentelemään noiden edellä mainitsemieni itseäni pelottavien asioiden kanssa ensin.

11. Kätilö (5 ehdotusta)

Niin mielettömän ihana työ, jota olen myös miettinyt. Mielettömän vastuullinen työ myös, ja se on se mikä siinä itseäni pelottaa. En tiedä uskaltaisinko ottaa vastuuta toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta. Se tuntuu niin suurelta asialta, että en siihen kykenisi. Rakastan synnytyksiä ja rakastan vauvoja ja haluaisin mielellään olla mukana synnytyksessä vaikka joka ikinen päivä, jos jokaisessa synnytyksessä kaikki aina päättyisi 100% hyvin. Mutta en tiedä miten henkisesti selviäisin niistä tilanteista, kun kaikki ei menekään niin hyvin ja lopputulos olisi se kamalin mahdollinen. Siksi en usko, että pystyisin siihen itse ja kunnioitan ihan mielettömän paljon jokaista kätilöä, joka pystyy.

12. Toimittaja (4 ehdotusta)

Olisi ihan mahtavaa olla toimittava tai vaikkapa tutkiva journalisti! Vaikka toimittajan ammatissa mietityttää kyllä myös kaikki se sama, mikä omassa nykyisessä ammatissa. Toimittajat kohtaavat häirintää, vihapuhetta ja jopa vainoamista. Toisaalta, toimittajat pääsevät kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja tapahtumia ja kokemaan paljon sellaista, mitä moni muu ei. Toimittajan ammatti on hieno ammatti, mutta en tiedä olisiko itsestäni siihen.

13. Lastenvaatteiden suunnittelija (4 ehdotusta)

KYLLÄ! Haluaisin todellakin olla lastenvaate-designer tai suunnitella lapsille ja aikuisille mätsääviä vaatteita! Muotisuunnittelijan ammatti oli haaveammattini jo lapsena ja edelleen salaa haaveilen siitä joskus. Jos tätä olisi mahdollista tehdä ilman, että tarvitsee itse osata ollenkaan ommella, olisin ihan super mielelläni lastenvaatteiden suunnittelija. Haaveilen kyllä todella paljon siitä, että saisin joskus suunnitella oman lastenvaatemalliston (edes pienen) jollekin toiselle vastuulliselle merkille, jolla ompelijat ja muut resurssit olisi jo valmiiksi olemassa.

Muita yksittäisiä/pari mainintaa saaneita ammattiehdotuksia:

Jonkun coolin yrityksen luova johtaja, vaatemyyjä, kaupan kassa, muotilehden toimittaja, stylisti, vaatesuunnittelija, toimintaterapeutti, sisustusarkkitehti, kotitalousope, kirjailija, pankkivirkailija, kiinteistönvälittäjä, korusuunnittelija, puheterapeutti, mainostoimiston työntekijä, viestintäalan asiantuntija, koulukuraattori, hyvinvointiliikkeen yrittäjä, nuoriso-ohjaaja, juristi, kahvilaleipomon pitäjä, joku hampaisiin liittyvä, viestintäalan asiantuntija isossa organisaatiossa, konsultti, barista, hajuton kosmetiikka myyntitykki, juhlasuunnittelija, erityisopettaja, lasten oikeuksiin vaikuttavan järjestön johtaja, lapsiperheiden sisustussuunnitteluohjelman juontaja ja suunnittelija, kokki. 

Haluan kiittää ihan mielettömän paljon teitä kaikkia kaikista näistä ammattiehdotuksista, joita tuli ihan valtava määrä. Haluan kiittää myös ihan älyttömän paljon kaikista teidän kauniista sanoista, oikeasti pyyhin kyyneleitä täällä kun luin miten ihanasti kirjoititte minusta.  Teidän sanoista tuli mulle niin hyvä mieli ja ehdotuksista oikeasti paljon uutta ajateltavaa. Ei sitä voi tietää vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä nosti pintaan tosi paljon tunteita ja jotenkin oli ihana huomata miten vahvoja myönteisiä tunteita moni ammatti herätti mun sisällä. Miten kovaa paloa tunnen montaa ammattia kohtaan, vaikka samalla rakastan nykyistäkin ammattiani. Onneksi tässä on koko elämä aikaa. Jatketaan keskustelua IG:n puolella! 

Eilinen sateinen torstai oli niin pimeä päivä, että ehkä ekaa kertaa ikinä en saanut tähän päivä kuvina -postaukseen _yhtään_ kuvaa luonnonvalossa. Tai olisin varmaan saanut jos olisin ottanut ulkona kaatosateessa, mutta pidin kameran mieluummin laukussa ollessani ulkona. Paljon tuli kuitenkin otettua kuvia päivän aikana ja oli ihanaa tallentaa yksi päivä alusta loppuun arkisina räpsyinä.

7.00 Herätys & aamupalaa lapsille. 3v halusi syödä leivän sohvalla ja katsoa samalla aamupiirrettyjä.

7.25 Keitin kahvit itselleni ja Otolle ja tein itselleni kaksi leipää juustolla. Lisäksi söin satsuman.

7.40 Olin juonut kahvin, enkä todellakaan tiedä mitä tein tässä kuvassa.

7.50 Autoin kuopusta pukemisessa ja sanoin heipat lapsille, jotka lähtivät kohti dagista ja koulua.

8.30 Olin siivonnut koko alakerran. Ihanan Iidan matkassa -Iidan piti tulla meille aamiaiselle, mutta auton rikkoutumisen vuoksi hän ei päässytkään. Mutta ihan hyvä, että tuli silti siivottua!

9.00 Meikkasin eteisessä.

9.30 Lähdin kohti keskustaa, sillä sovittiin sinne Iidan kanssa uudet treffit ja mentiin käymään Polhemin pressipäivässä.

10.00 Odottelin sateelta paossa Iidaa Polhemin toimiston ala-aulassa. Pressi oli porrastettu tosi hyvin koko päivälle, eikä tässä ensimmäisessä slotissa ollut kuin pari ihmistä maskit päällä meidän lisäksi. Käytiin pressitilaisuuden jälkeen vielä kahvilla ja istuttiin rauhassa pari tuntia juttelemassa. Ihanaa vaihtaa välillä kollegan kanssa kunnolla ajatuksia! Niin virkistävää.

13.00 Tulin kotiin ja samalla meidän keskimmäinen tuli myös koulusta kotiin ja välipalalle.

14.00 Kokkasin yhtä reseptiä yhteen työjuttuun ja siinä meni n. tunti.

15.00 Otto toi kotiin esikoisen ja kuopuksen, jolla alkoi viikonloppu. Sen kunniaksi hän halusi pelata Simsiä.

16.00 Halittiin sohvalla kuopuksen kanssa, niin parasta!

16.30 Otto teki meille herkullista kasvisruokaa.

16.55 Alettiin syömään, olikin jo hirmuinen nälkä. Ruoka oli tosi hyvää.

17.30 Ruuan ja keittiön siivouksen jälkeen lapset lauloivat Switchillä Let’s Singiä ja mä venyttelin ja tein kummallisia käsiliikkeitä taustalla.

19.30 Lopetettiin laulaminen ja soitettiin mun äidille ja Armakselle videopuhelu.

20.00 Lapset söivät iltapalan ja alettiin iltatoimiin muutenkin.

20.15 Otto ja kuopus odottelivat, että isommatkin ovat syöneet ja höpöttelivät sen aikaa lattiatyynyllä.

22.00 Otto otti viimeisen kuvan, kun oltiin juuri tultu saunasta kahdestaan ja selasin Pinterestistä jouluaskarteluideoita.

Sellainen hauska ja arkinen torstai meillä. Sateesta ja pimeydestä huolimatta päivä oli täynnä lämpöä ja ihania hetkiä! Etenkin jäi mieleen ihana tapaaminen ystävän kanssa, sekä meidän laulelut illalla. Vaikka en itse osaa laulaa ollenkaan, nautin kovasti siitä, kun lauletaan lasten kanssa Switchillä. Sellainen päivä kuvina. Olipa kivaa tehdä tällainen koonti päivästä. Näihin on kiva palata myöhemminkin.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

*Mun postauksen kuvissa näkyvät kengät saatu Vamskolta PR-näytteenä. 

Meidän lapsilla alkoi tänään syysloma koulusta ja sen kunniaksi halusin listata lempparijuttuja siinä, että nyt on s y k s y! Syksy on ihanaa aikaa, vaikka omalta osaltaan se pimeys aina pääsee yllättämään. Toisaalta, syksyisin osaan olla ehkä itselleni armollisempi kuin keväällä tai kesällä, jolloin se valoisuus tuntuu siltä, että se pitää aina hyödyntää mahdollisimman tehokkasti ja tehdä paljon. Syksyllä on aina enemmän sellainen fiilis, että se on ihan ok jos välillä vaan lösähtää sohvalle illaksi.

Tänään ollaan vietetty kunnon ostospäivää lasten kanssa, vaikka ei hirveästi ostoksia tehtykään. Käytiin kirppiskierroksella ympäri Helsinkiä, kun etsittiin meidän Halloween-asuihin tarvikkeita. Ei kuitenkaan löydetty juuri mitään, mutta ei haittaa. Pelkkä kiertely oli jo hauskaa. Käytiin keskustassa lounaalla koko porukka ja sitten ostettiin vielä kuopukselle talvikengät, kun ne uupuivat talven varusteista. Löydettiin Reiman Freddot hyvällä kantisalella Stockalta. Keskustassa käytiin myös ostamassa lasten kovasti toivomat Pumpkin Spice Lattet Starbucksista ja oli kyllä niin hyvää! Pitää sellainen kerran syksyssä käydä nautiskelemassa. Kiertelyn jälkeen haettiin vielä leffakarkiksi Eestin herkuista virolaisia Kalev ja Drako-karkkeja, kun meillä oli tänään leffailta. Oli ihana löhötä sohvalla ja uppoutua Harry Potterin maailmaan. Niihin leffoihin ei kyllä kyllästy koskaan!

Mutta kuulumisten lisäksi lupasin lemppari-syysjuttuja, joten tässä niitä x10: 

1. Pataruuat ja piirakat

Syksy on pataruokien ja piirakoiden kulta-aikaa, sillä niissä hyödynnän usein juureksia ja muita syksyn satokauden kasviksia, sekä sieniä. Rakastan pitkään uunissa muhivia patoja, jotka valmistuvat ihan itsekseen sillä aikaa kun itse vaikka ulkoilee. Me saatiin monta vuotta sitten joululahjaksi valurautainen pata ja se on kyllä ollut kovassa käytössä. Ja piirakat on jotenkin niin ihanan helppoja ruokia, siksi teen niitä usein.

2. Halloween-asujen testailu ja suunnittelu.

Meillä on yleensä selvillä jo pitkälle etukäteen, että mitkä asut puetaan halloweenina päälle perheenä. Silti on hauska aina lokakuussa testailla erilaisia asuja ja kasvomaalauksia. Jostain syystä muuten tulee aika harvoin pukeuduttua naamiaisasuihin, mutta aina lokakuussa eskaloituu niin, että testataan eri asuja ja varsinkin erilaisia kasvomaalauksia usein. Tokihan sitä voisi tehdä halutessaan ympäri vuoden, mutta jostain syystä me aina maalaillaan naamoja koko vuoden edestä aina lokakuussa. Vaikka ei tänään löydetty mitään tarvikkeita kirppikseltä, niin ei haittaa, vielä on hyvin aikaa testailla kaikkea!

3. Pipokausi! Bye bye bad hair dayt.

Ostin viime vuonna Acne Studiosin Pansy-pipon, jota rakastan! Se on niin lämmin, että kovin isoilla plus-asteilla sitä ei kyllä voi pitää, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa sää viiletä siihen malliin, että Pansykin pääsee käyttöön.

4. Syksyn upeat värit ovat kauneimmillaan.

Jostain syystä joka vuosi juuri syksyllä pysähdyn ihastelemaan luonnon kauneutta koko ajan. Yritän kiinnittää ympäröivään maisemaan huomiota toki kaikkina vuodenaikoina, mutta aina syksyisin ihastelen upeita ruskavärejä koko ajan. Edelleenkin silti odotan, että meidän pihan vaahtera suvaitsee syksyyntyä! Se on edelleen ihan vihreä _kahta_ keltaisehkoa lehteä lukuunottamatta. Kaikki siinä ympärillä kellastuu ja punastuu, mutta tämä yksi vaahtera vaan porskuttaa vihreänä.

5. Nilkkurit ja maiharit.

Olen jossain määrin kyllä tennarityttö, mutta kyllä nilkkurit ja maiharit on mulle ne kaikkein mieluisimmat kengät. Niiden kanssa kaikki näyttää hyvältä ja ne ovat mun mielestä lenkkareita tyylikkäämpiä. Rakastan siroja maihareita, mutta samalla myös ronskeja korkoja. Molempi parempi! Dr. Martenssit ja nämä kuvien Vamskon Maiat (*saatu ilmaiseksi) ovat kyllä kovassa käytössä vuorotellen.

6. Tunnelmavalot ja kynttilät.

Ehkä kliseisin kohta ikinä, I know! Mutta niin totta. Meidän täytyy ehkä tehdä jotain valohankintoja, sillä me ollaan jo ripustettu kaikki meiltä löytyvät tunnelmavalot meidän kuistille. Mutta mä haluan ehdottomasti tunnelmavaloja myös makkariin ja olkkariin, ehkä lastenhuoneisiinkin. Kynttilät on ihania. Mä rakastaisin kaikista eniten jotain kanelin ja omenan tuoksuisia tuoksukynttilöitä, mutta migreenin vuoksi en pysty sellaisia polttamaan. Tuoksuttomilla kynttilöillä siis mennään. Migreenin kanssa parhaita ovat sellaiset lyhdyt, jotka pehmentävät kynttilän kirkasta valoa esimerkiksi maitolasilla tms. Mutta toistaiseksi olen uskaltanut kyllä polttaa ihan normikynttilöitäkin, kunhan ei ole sitä tuoksua.

7. Luvan kanssa hyggeily ja käpertyminen.

Sivusinkin tätä kohtaa jo tuossa ensimmäisessä kappaaleessa. Otto tiivisti tämän hyvin, että ”se kun ulkona on paska keli ja saa ihan luvan kanssa olla sisällä”. En itse ajattele niin, että olisi olemassa huono sää ja hyvä sää, sateellakin voi toki mennä ulos ja monesti ollaan mentykin. Sehän on vaan pukeutumiskysymys. Mutta sanotaanko vaikka niin, että kun taivaalta sataa kissoja ja koiria, tuulee ja on pimeää, on helpompaa jäädä sisälle. Kauniilla auringonpaisteella taas tuntuu aina, että pitäisi mennä ulos, vaikka ei aina jaksaisi. Syksyllä on ihanaa käpertyä sohvalle peiton mutkaan lasten kanssa pitämään leffamaratonia. Ja kyllä, käpertyminen ehdottomasti kuuluu mun syksyyn.

8. Hyvät sarjat

Syksyllä tuntuu aina ilmestyvän ehkä kaikkein eniten hyviä sarjoja ja leffoja. Tällä hetkellä me katsotaan Oton kanssa The Haunting Of Bly Manoria ja se on kyllä todellakin vienyt mennessään. Sarja on siis itsenäinen jatko-osa The Haunting Of Hill Houselle, josta myös tykättiin tosi paljon. Seuraavaksi ajateltiin tyypata HBO:lle pian ilmestyvä Björnstad, joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Se taitaa tulla sunnuntaina tai maanantaina katsottavaksi, saataisiinkohan me katsottua The Haunting Of Bly Manor loppuun ennen sitä?

9. Sienet

Mä rakastan sieniä ja tähän mennessä olen saanut Oton sekä yhden meidän lapsista käännytettyä sienten ystäväksi. Ollaan siis jo enemmistö, jolloin sieniruokien tekeminen on enemmän kuin perusteltua. Ollaan menossa reilun viikon päästä sukulaisten mökille taas sienestämään, toivottavasti saadaan yhtä hyvä sienisato kuin viime vuonna samaan aikaan (eli kaksi valtavaa ämpärillistä). Tehdään paljon kantarellicarbonaraa, sienipiiraita, sieniwokkeja, sienipizzaa ja monia muita ihania sieniruokia. Mun paras salaisuus sienien kanssa on kuitenkin se, että tosi pieneksi silputtuna niitä saa helposti piilotettua eri ruokiin niin, että kaksi ronkelimpaakin perheenjäsentä syövät ihan mielellään. Esimerkiksi makaronilaatikkoon ja lasagneen saa tosi helposti sienisilpun piilotettua.

10. Kuumat juomat.

Jo mainittu Pumpkin Spice Latte, Glögi, joulukahvi, amerikkalaistyylinen kuuma omena”siideri” ja uusimpana herkkuna toti! Löydettiin jostain ruokakaupasta poistoerä Marlin toti-tiivistettä, joka oli menossa vanhaksi nyt lokakuussa. Pullot maksoivat vain 50 senttiä, joten ostettiin yksi kokeiluun. Siinä on sitruunaa, hunajaa, inkivääriä ja omenaa ja siihen sekoitetaan vaan vettä ja keitetään. Maistuu ihan super hyvälle. Glögikausikin on korkattu! Kyllähän näistä tulee vähän ekstra sokeria jos liian usein herkuttelee, mutta välillä on ihana nautiskella näistä mausteisista syysjuomista. Ja kun mä en hirveästi syö karkkia, niin ei haittaa jos välillä tulee sokeria sitten tätä kautta.

Olisipa ihana kuulla teidän lemppari-syysjuttuja! Kuinka moni kohta osuu teille?