Juhannus on ohi ja tänään me ollaan käyty jo Haaparannalla. Juhannusta vietettiin ensin perjantaina Oton serkun luona täällä Oulussa ja muuten sitten täällä mun tädillä. Se on kyllä ihan mahtava juttu, että Otollakin on sukua täällä Oulussa ja Oulun lähellä, niin pystytään aina tapaamaan molempien sukulaisia samalla reissulla. En olisi kyllä heti arvannut kun Ottoon tutustuin 8,5 vuotta sitten, että tämä(kin) asia on meillä yhteistä. Toki Otolla on paljon mua enemmän sukua myös pk-seudulla, mutta kuitenkin.

Mä tein meille kukkaseppeleet juhannukseksi itse ja tytöt pitivätkin niitä innoissaan päässä taaperoa lukuunottamatta. Hänkin innostui siitä hetkeksi, kunnes sitten viskasi sen nurkkaan jossain vaiheessa. Mutta se oli enemmän kuin ok. Ihanaa. että siitä riitti iloa hänellekin.

Meidän juhannusaatto sujui hyvän seuran, loistavan ruuan ja kauniin auringonpaisteen merkeissä. Ouluun oli luvattu pelkkää vesisadetta koko perjantaiksi, mutta koko päivän paistoikin kaunis aurinko ja oli lämmintä. Nautittiin siitä täysin rinnoin olemalla ulkona ja käymällä jopa uimassa vielä illan päätteeksi läheisessä järvessä. Mä en uskaltautunut uimaan kun tuuli oli aika kova ja olin jäässä jo matkalla, mutta muut uivat niin rohkeasti. Illalla lapset nukahtivat sekunneissa toiminnantäyteisen päivän jälkeen.

Lauantaina me lähdettiin aamulla mun tädin kanssa kunnon 6km lenkille ja meillä olikin loistava ajoitus, sillä viimeisten parin sadan metrin aikana alkoi satamaan pieniä pisaroita ja sitten satoikin lähes koko loppupäivän. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä täällä oli ihan hillitön myrsky, jota mä en edes huomannut ollenkaan kun nukuin vaan tyytyväisenä. Eilen aamulla kun herättiin ja lähdettiin käymään mun äidillä niin huomattiin, että joka puolella on kaatuneita puita (!!!) ja oksia ja lehtiroskaa on kaikki tiet täynnä. Ihan hassua, miten mä missasin koko myrskyn aivan täysin.

Sadepäivä-lauantaita me vietettiin lasten kanssa Go! Vive a tu manera -maratonin parissa, kun uudet 2. kauden jaksot ilmestyivät juuri sopivasti perjantaina. Mä olin todella odottanut niitä, sillä tytöt on koko kevään katsoneet niitä 1. kauden jaksoja uudelleen ja uudelleen ja osasin kaikki laulut jo ulkoa vaikka unissaankin.

Juhannussunnuntai kului kyläluutaillessa, kun käytiin ensin mun äidin luona pari tuntia ja illemmalla kävin vielä mun papalla. Lapset pomppivat trampalla puolet päivästä ja katsottiin me vähän Go!-sarjaakin. Illalla mun täti kertoi saaneensa vanhan kasibittisen Nintendo-pelikonsolinsa toimimaan vielä ja me otettiinkin sitten Tetris- ja Super Mario -matsit Oton ja lasten kanssa. Tuo ikivanha Nintendo on ainoa pelikonsoli, joka mulla on koskaan ollut (lainassa tädiltä) ja nuo kaksi ainoat konsolipelit, joita mä olen koskaan jaksanut pelata pidempään kuin viisi minuuttia. No okei, Singstarin lisäksi. Vitsi mikä nostalgiaryöppy kun sai sen vanhan kulmikkaan ohjaimen käteen. Tetriskin alkoi heti luonnistumaan ja muistin vieläkin mistä löytyy kukat, sienet ja kolikot Super Mariossa.

Teki ihan super hyvää pitää pieni tauko ja olla avaamatta tietokonetta kolmeen päivään. Sai rentouduttua täysillä ja nautittua vaan täällä olosta. Ihan parasta. Nyt jaksaa hyvin taas uudella innolla. Akkujen lataaaminen on tosi tärkeää aina välillä, mutta sen vaan aina ehtii unohtaa miten suuri vaikutus sillä levolla on, kun vaan porskuttaa eteenpäin.

Nyt on levätty ja nyt on hyvä fiilis. Meillä jatkuu Oulumeiningit vielä tämän viikon, ihanaa olla täällä yhdessä rakkaiden kanssa kaikessa rauhassa. Olen niin kiitollinen meidän ihanan rakkaudentäyteisestä juhannuksesta ja kaikista ihmisistä täällä.

Tänään oltiin tosiaan siellä Haaparannalla ja tällä viikolla meillä on luvassa paljon kavereiden ja sukulaisten näkemistä, treffit Oton kanssa kun lapset menevät mummolaan yökylään, sekä mun serkun rippijuhlat viikonloppuna.

Blogi päivittyy ihan tavallisesti taas nyt tauon jälkeen. Huomenna on luvassa ainakin toivottuja arkiruokajuttuja!

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Pidettiin tuossa keväällä mun ystävän Kokit ja potit -blogin Hannele Hyvärisen kanssa instassa Q&A lapsen puheen kehityksestä, joka oli aivan älyttömän suosittu. Saatiin siitä valtavasti positiivista palautetta, ja sen kunniaksi päätettiin jatkaa aiheesta vielä blogipostauksen verran. Hannele on toki loistava ruokabloggaaja, mutta sen lisäksi hän on myös koulutukseltaan puheterapeutti, joka työskentelee erilaisten puheen ja kielen haasteiden kanssa.

Koska monissa perheissä puhumaan oppiminen tai erilaiset puheen tuoton tai ymmärtämisen haasteet ovat juuri tälläkin hetkellä ajankohtaisia, me päätettiin Hannelen kanssa yhdessä jakaa toimivat vinkit lapsen puheen kehityksen tukemiseen arjessa. Ja aina ei tarvitse olla edes mitään haasteita, näillä konkreettisilla vinkeillä jokaisen lapsen puheen kehitystä on helppo tukea pienestä asti ja ehkä myös ehkäistä joitakin mahdollisia tulevaisuuden haasteita. Kaikkeen ei voi omalla toiminnalla vanhempi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi.

HANNELEN 5 VINKKIÄ

1. LUE KIRJOJA

”Lukeminen kannattaa aina” on sanontana kulunut, mutta turhaan sitä ei ole toisteltu. Kirjojen lukeminen lapsella on yksi helpoimmista tavoista lisätä lapsen kuuleman kielen määrää – ja laatua.

Eikä kyse ole mistään pikkujutusta: lapsen ympärillä olevien aikuisten käyttämän, lapselle suunnatun kielen määrä ja laatu ovat keskeisessä asiassa lapsen kielen kehityksessä. Lapsi oppii kielen kokemuksista ja vuorovaikutuksessa – kirjojen parissa molemmat tulevat kuin itsestään.

Vanha kunnon iltasatu on ihan tosi hyvä tapa rauhoittua päivän päätteeksi, olla lähekkäin ja heittäytyä sadun hurmaan. Ajatella mitä kaikkea kirjojen kautta voi kokea: Viidakkoseikkailuja! Pelottavia hetkiä mörköluolassa! Suuria tunteita, ihan samanlaisia kuin arjessa! Samalla opitaan yksisarvisen söpöysmerkeistä tai erilaisista tavoista ajatella ja elää.

Olen kirjoittanut muutama vuosi sitten 10 syytä lukea lapselle –vihkosen, josta löydät lisää syitä tarttua kirjaan. Löydät sen täältä.

2. NÄE LAPSI LUOVANA ONGELMANRATKAISIJANA

Eikö olekin aika tuttu tilanne, että vanhempi nostaa pudonneen lusikan melkein jo ennen kuin se kilahtaa lattialle. Tai jätskipakettia lasten katsoessa avaava aikuinen nappaa sakset laatikosta sanomatta sanaakaan, jos näppivoimat eivät riitä.

Joskus elämän huiskeessa molemmat tapaukset ovat arjen sujuvuuden kannalta ainoita mahdollisia tapoja päästä päivä iltaan. Toisena hetkenä, kun voimia on enemmän, asiaa voi pysähtyä miettimään uudelta kannalta: Nämähän ovat loistavia vuorovaikutus- ja kielen oppimisen tilanteita!

Entä jos jumissa olevaa jätskipakettia avatessa ihmettelisi lapselle ääneen, että mistä tämä oikein aukeaa. Tai miten ihmeessä me saataisiin tämä auki. Luultavasti lapsi, ainakin ajan kanssa, alkaisi ideoida ratkaisuja tilanteeseen: repäise tuosta, haetaan sakset, leikataan se kahtia tai syödään se myöhemmin (hah, no ei sentään).

Tai entä jos aikuinen jaksaisi odottaa pienen hetken, että lattialle lusikan pudottanut lapsi tekee aloitteen. Ehkä katsoo aikuista tai lusikkaa, ehkä kiljahtaa tai karjuu kuin leijona – kommunikaatiota yhtä kaikki.

Kun lapsen näkee luovana ongelmanratkaisijana, lapsen kielellisen ajattelun ja mielikuvituksen kehitys saa vauhtia. Tärkeää tietysti on muistaa, että kun lapsi tarvitsee aikuisen apua, tarpeeseen tulee vastata. Kun aikuinen huomioi lempeästi lapsen avuntarpeen, lapsi kokee olevansa huomioitu ja turvassa, ja tilaa luovuudelle ja ongelmanratkaisuille on.

3. KERRO ENEMMÄN, KYSY VÄHEMMÄN

Aikuisilla on usein ihana, ja tosi tärkeä, tapa kysyä lapselta vaikkapa hoitopäivän jälkeen, mitä lapsi on tehnyt ja syönyt tai kenen kassa hän on leikkinyt. Pidä tavasta kiinni! Kuulumisten vaihtaminen on hirmuisen tärkeää.

Kerro samalla omista kuulumisistasi: mikä tänään töissä tai kotona on sujunut, mikä harmitti tai miltä ystävältä tullut viesti tuntui. Näin lapsi kuulee aikuisen ajatuksia ja mielipiteitä.

Kerro enemmän, kysy vähemmän –teemaa voi toteuttaa vaikka myös kirjoja pienelle lapselle lukiessa. Usein aikuisten tulee osoiteltua kuvia ja kysyttyä ”mikä tuo on?” Kysyminen on tietysti ihan ok, mutta jos aikuinen kertoisi vaikka joka toisesta kuvasta itse useammalla sanalla, saisi lapsi mallia kielen laajentamisesta. Kokeile!

4. KIELELLISTÄ YMPÄRISTÖÄ, AJATUKSIASI, MAAILMANKUVAASI JA TUNTEITASI

Väliotsikko kertoo kaiken olennaisen, ja samaisesta asiasta on puhuttu aiemminkin tässä postauksessa. Lapsen kanssa jutteleminen, omien ja lasten tunteiden ja ajatusten ja ympäristön asioiden ääneen sanominen on aivan valtavan tärkeää. Se on lapsen kielenkehityksen tukemisen ydin.

Pienelle lapselle nimetään yksittäisiä asioita: auto, pilvi, katupöly, päivänkakkara ja nenäkarva. Vähän isommalle lapselle sanojen ympärille liitetään kuvailevia sanoja: iso punainen auto, ihan kamalan synkkä pilvi, ärsyttävä katupöly, ihana päivänkakkara tai hassu nenäkarva.

Kun lapsi alkaa jo itse tuottaa kieltä, voidaan laajentaa lisää. Samalla voidaan pohtia, kuka tykkää päivänkakkaroista tai millaisen auton mummi haluaisi, jos voittaisi lotossa.

5. LAULA LAPSEN KANSSA

Laulaminen ja rytmikäs loruttelu on vanhan kansan tapa leikkiä lasten kanssa. Miten viisas vanha kansa! Laulaessa sanojen rytmi toistuu aina samanlaisena puhujasta ja murteesta riippumatta, joten se on lapsen helppo kuulla ja muistaa.

Laulaminen kehittää mm. kuulomuistia ja äänenpainojen erottelua, jotka taas ovat tärkeitä kielellisiä osataitoja vaikkapa keskusteltaessa. Ja ennen kaikkea: yhdessä laulaminen on ihan superhauskaa!

Kiitos Hannelelle aivan loistavista vinkeistä! Mä itse tunnistan juuri tuon, että mulla on tapana kysellä kauheasti lapsilta. Kerron kyllä omia kuulumisia laajastikin, mutta paljon tulee myös kyseltyä heiltä, etenkin taaperolta. Olen kokeillut viime aikoina sitä, että olen kysynyt taaperolta ”Miltä tämä tuntuu sinusta” tai ”Mitä ajattelet tästä?” sen sijaan, että kysyisin, että ”Onko kivaa?” tai ”Tykkäätkö tästä?”. Silloin on jäänyt myös enemmän tilaa hänelle kertoa omin sanoin sen sijaan, että vastaisi vaan ”joo” mun valmiiseen kysymykseen. Ja miten ihania vastauksia sieltä on tullut! On selvinnyt mm. että ”Äiti minua jännittää tämä karuselli!”.

Me tykätään koko perhe lukea yhdessä ja itsekseen tosi paljon, siitä saan olla kiitollinen. Kaikkia ei lukeminen innosta, mutta siihen motivoimiseen on monia keinoja. Jos lapsi on vielä tosi pieni, voi vaikka vaan ihmetellä kirjan kuvia ja tapahtumia sen sijaan, että yrittäisi heti ensin lukea ääneen koko tarinaa. Sitten kun kirjat tuntuvat kivalta, niitä voi alkaa lukemaan ”kunnolla”. Ihmettelyä ja analysointia ei silti kannata unohtaa ainakaan mun kokemuksella. Lapsen omat huomiot kirjasta ja kuvista ovat just niitä kaikkein hauskimpia.

Isompia lapsia on helppo motivoida lukemaan yhdessä aikuisen kanssa tai itsekseen esim. Äidin puheenvuoron Inarin loistavalla keksinnöllä lukuaika = pädi/puhelinaika. Eli niin kauan kuin lukee kirjaa, saa olla puhelimella tai pädillä. Olen huomannut Inarin instasta, että tämä toimii ihan älyttömän monella! Jos lapsi jaksaa lukea puoli tuntia kirjaa, hän saa olla puoli tuntia pädillä. Mahtavaa!

Kukaan ei jaksa kaikkina päivinä selittää joka ikistä asiaa juurta jaksain tai ihmetellä kaikkea tai antaa lapsen ratkaista kaikkia ongelmia turvallisesti ja hauskasti samalla oppien. Ja se on enemmän kuin fine. Mutta se, että pyrkii tukemaan lapsen puheenkehitystä mahdollisimman usein esimerkiksi näillä em. keinoilla, tukee myös omaa vanhemmuutta super hyvin. Mitä enemmän lapsi oppii ilmaisemaan itseään, sitä helpompaa hänen kanssaan on kommunikoida.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.

Otto täytti eilen 29 vuotta ja me pidettiin Oton kunniaksi lasten kanssa lettukestit. Meidän koko perhe rakastaa lettuja ja letuthan on varsin monipuolinen tarjottava. Etenkin näin kesällä letut on ihan best, koska niiden kanssa voi nauttia kesän ihanimmista tuoreista marjoista. Koska me juhlittiin synttäreitä, me päätettiin lasten kanssa tehdä letuista Otolle synttärikakku. Se oli hurjan hauskaa! Tehtiin kakku alusta loppuun asti yhdessä ja yllätettiin synttärisankari herkullisella Lettukakku-aamiaisella.

Lettukakku voi kuulostaa epäterveelliseltä, mutta koska mä en itse ole mikään lettutaikinamestari, päätin tehdä letut siitä taikinasta, jonka parhaiten tunnen: banaanilettutaikinasta. Näin saatiin myös vähennettyä rutkasti lisätyn sokerin määrää tinkimättä herkullisesta mausta.

Mä paistoin letut meidän huikaisevan hyvällä lettupannulla, jossa on tarttumaton pinnoite. Käytin paistamiseen juoksevaa Flora Culinessea, jossa on runsaasti hyvää pehmeää rasvaa. Flora Culinesse on mun mielestä paljon parempi vaihtoehto paistamiseen kuin esimerkiksi voi, sillä maidottomassa Flora Culinessessa on paljon vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja sillä on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki. Paistaessa myös käryää ja palaa vähemmän, ainakin mun kokemuksella.

Lettukakun välissä me tarjoiltiin raikkaita tuoreita mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia sekä tietenkin Flora Vanillasta ja tuorejuustosta vatkattua vaahtoa. Lettukakku koristeltiin Flora Vispistä tehdyllä kermavaahdolla sekä tuoreilla marjoilla ja syötävillä kukilla. Kasvipohjaisissa Flora Ruoka -tuoteperheen kermoissa on 30% vähemmän tyydyttynyttä rasvaa, kuin vastaavissa täysin maidosta tehdyissä kermoissa. Siksi nekin olivat ihan hyvä vaihtoehto banaanilettujen rinnalle ja kakun kehtasi hyvin tarjoilla aamiaiseksi koko perheelle. Mikäli kakusta haluaa vielä aavistuksen makeamman, eikä tarjoile sitä aamupalaksi, voi väliin laittaa vielä esimerkiksi Daim-murua.

Flora Vispi- ja Flora Vanilla -kermoissa, kuten muissakin Flora -tuoteperheen kermoissa, on nyt myös uudet uudelleensuljettavat pakkaukset, jotka vähentävät ruokahävikkiä. Niiden ansiosta kermat säilyvät avattuna jääkaapissa jopa 5 vuorokautta, eli tämänkin lettukakun voi tehdä vaikka puolikkaalla ohjeella ja uuden satsin myöhemmin. Molemmista tulee kaunis ja kestävä vaahto, mikä sopii mainiosti tällaiselle ei niin kokeneelle leipojalle.

Ihanan raikas ja näyttävä kokonaisuus pienellä vaivalla. Lasten mielestä parasta oli ehdottomasti se, miten monta kerrosta lettukakkuun sai tehdä! Lettukakun voi hyvin tehdä myös isoista letuista perinteisellä lettutaikinalla, mutta banaaniletuista mä en itse saa tehtyä muita kuin pikkulettuja ilman, että ne hajoavat. Siksi meidän kakku tehtiin pikkuletuista. Parasta lettukakussa on se, että ei ole niin turhan tarkkaa. Siitä tulee joka tapauksessa herkullista, ulkonäöllä ei niin väliä. Marjoilla, kukilla ja Flora Vispi-vaahdolla saa pelastettua paljon.

Banaanilettu-kakku 6 henkilölle

6 banaania

12 munaa

1tl vanilja-aromia

Flora Culinessea paistamiseen

1prk Flora Vanillaa

200g vaniljatuorejuustoa

1prk Flora Vispiä

2tl sokeria

250g tuoreita suomalaisia mansikoita

200g tuoreita suomalaisia vadelmia

200g tuoreita suomalaisia pensasmustikoita

(syötäviä kukkia esim. orvokkia tai ruiskaunokkia)

Muussaa banaanit sauvasekoittimella ja lisää joukkoon 12 munaa sekä vanilja-aromi. Sekoita hyvin. Paista letut kuumalla pannulla Flora Culinessessa. Voit paistaa aina kaksi lettua vierekkäin, niin paistaminen on puolet nopeampaa.

Letun voi kääntää sitten, kun koko yläpinta on hyytynyt edes suunnilleen. Varo polttamasta lettuja, lämpöä voi pienentää parin ekan letun jälkeen. Sopivan kokoinen lettu on n. 10-15cm halkaisijaltaan. Mitä pienempi lettu, sitä helpompi se on kääntää ja saada pysymään kasassa. 

Vatkaa Flora Vanilla vaahdoksi ja sekoita vatkatun Vanillan joukkoon 200g vaniljatuorejuustoa. Pese marjat hyvin. Annostele lettukerrosten väliin vaniljaista vaahtoa, sekä marjoja. Tee niin monta kerrosta kuin haluat ja voit asetella useita lettupinoja vierekkäin yhdeksi ”kakuksi”. Vispaa lopuksi jääkaappikylmä Flora Vispi vaahdoksi ja mausta ripauksella sokeria. Koristele kakku rennosti kermavaahdolla (tai pursottamalla) ja tuoreilla marjoilla, sekä syötävillä kukilla.

Tämä lettukakku on ihan älyttömän helppo tehdä, vaikka ison lettusatsin paistaminen vie tietysti aikaa jos ei ole useamman letun pannua, niinkuin meillä ei ole. Mutta muuten tämä on tosi simppeliä ja onnistuu myös yhdessä lasten kanssa ihan loistavasti. Rennolla meiningillä vaan, niin tulee paras mahdollinen lopputulos.

Me käytiin viime viikolla lasten kanssa Särkänniemessä kesän ensimmäisenä kunnon hellepäivänä. Tässä postauksessa luvassa siis tuoreita meidän perheen Särkänniemi kokemuksia!

Kun kurvattiin Tampereelle aamupäivällä, auton mittari näytti +29 astetta ja helle vain yltyi päivän aikana. Oltiin kuitenkin varattu mukaan runsaasti juotavaa ja aurinkorasvaa sekä loistava huvipuistofiilis, joten hyvin pärjättiin helteenkin kanssa. Me ostettiin rannekkeet etukäteen (juhlarannekkeet) joihin sai etukortilla alennusta, ja joiden ansiosta ruokailu sisältyi rannekkeen hintaan. Mä en itse yleensä ota huvipuistossa ranneketta, koska en käy juuri missään laitteissa migreenin pelon vuoksi. Mutta Särkänniemessä rannekkeella saa niin paljon muutakin kuin vain ne laitteet, niin koin sen olevan ihan hyvä investointi mullekin. Ja innostuin mä parissa lällyimmässä laitteessakin käymään.

Meidän perheestä kolmelle otettiin yli 120cm ranneke ja yhdelle alle 120cm ranneke, sekä alle 3-vuotias kuopus pääsi ilmaiseksi alueelle ja kaikkiin laitteisiin (joihin pituus riitti), sekä myös ruokaili ilmaiseksi meidän seurassa. Mä yllätyin tosi paljon siitä, miten alle 3-vuotiaalle ja reilusti alle metrin mittaiselle pikkytyypillekin oli alueella niin hurjan paljon tekemistä. Hän pääsi joko yksin tai yhdessä aikuisen kanssa yhteensä kymmeneen laitteeseen. Latteiden ja leikkipuiston lisäksi hän pääsi mukaan myös akvaarioon sekä tietysti huippuun Koiramäkeen. Planetaario me jätettiin välistä, koska sinne ei saa mennä alle 3-vuotiaita.

Aloitettiin huvipuistopäivä Koiramäeltä. Siellä oli paljon ihania eläimiä, joita pääsi myös rapsuttamaan, harjaamaan ja ruokkimaan. Koiramäellä oli eläinten lisäksi leikkipaikkoja, lehmän lypsyä, ”mummola”, kirjakauppa ja karkkikauppa. Ja tietysti kahvila ja jäätelökiska. Paljon kaikkea hauskaa tekemistä ja se olisi jo yksinään ollut kiva kohde. Vietettiin siellä ekat pari tuntia, joiden jälkeen suunnattiin lasten kanssa viilentävälle jäätelölle.

Seuraavaksi kohteeksi otettiin akvaario. Ajateltiin niin, että tehdään kaikki muu ensin ja säästetään huvipuisto laitteineen kaikkein viimeiseksi. Akvaariossa oli paljon nähtävää ja lapset olivat hirveän kiinnostuneita kaloista ja muista vesieläimistä. Ihmeteltiin kaljuilta marsuliskoilta näyttäviä aksolotleja, hihiteltiin nukkuvalle kaimaanille ja ihasteltiin söpöjä kilpikonnia. Akvaariossa oli jyrkkä portaikko, joten kovin isojen rattaiden kanssa sinne ei kannata mennä. Meidän pienet yoyot kulkivat helposti kainalossa portaat alas ja ylös.

Akvaarion jälkeen oli aika suunnata kohti huvipuistoa ja Angry Birds landia. Mä oikeasti yllätyin niin paljon siitä, miten mielettömän paljon laitteita alueella oli! Olin käynyt viimeksi Särkänniemessä joskus 9-10-vuotiaana, jolloin siellä ei mun mielestä ollut juuri mitään. Mutta nyt siellä oli kaikille kaikkea. Ihan hirveästi laitteita joihin meidän taapero pääsi, tosi paljon laitteita mihin pääsi jo alle 120cm mittainen ja sitten tietty ne kaikkein hurjimmat laitteet joista osaan meidän esikoinenkin pääsi jo. Me ollaan totuttu Lintsillä siihen, että taapero ei pääse juuri mihinkään laitteisiin pituutensa (tai sen puutteen) vuoksi, niin siksi hämmästyin niin kovasti sitä, että hän pääsi hurjan moneen paikkaan. Ja myös meidän 6- ja 7v pääsivät Särkänniemessä sellaisiin laitteisiin, joihin eivät ole koskaan ennen vielä päässeet.

Otto tykkäsi kovasti hurjimmista laitteista, Hypestä, X:stä, High Voltagesta ja Boomista. Tämän kevään uutuus Boom oli myös meidän koululaisen suosikki, vaikka se olikin tosi tosi hurja. Me saatiin huvipuistopuolella kulumaan monen monta tuntia ja käytiin kaikissa laitteissa, mihin lapset halusivat ja mihin pääsivät. Tämä huvipuistoreissu oli heittämällä paras, mikä ollaan koskaan lasten kanssa tehty.

Ainoa mikä ei ollut ihan mun mieleen oli Riemu -buffetin ruoka. Olen iloinen, että saatiin ruokailusta iso alennus juhlarannekkeilla, koska erityisesti buffetin salaattipuoli oli nahistunutta ja tosi yksipuolista. Paljon kuivajuttua ja säilykettä ja sitten nahistuneet kurkut ja porkkanatikut kaverina. Salaattibuffan olisi voinut ostaa myös yksin hintaan 11,90 ja silloin mua olisi kyllä harmittanut kovasti maksamani hinta.  Onneksi oli myös niitä lämpimiä ruokia, niin sai sentään mahan täyteen. Ensi kerralla testataan varmaankin jotain muuta ravintolaa. Palvelu oli kuitenkin Riemussakin loistavaa ja super ystävällistä.

Kun illalla käppäiltiin takaisin autolle, taapero nukahti päivän tokat päiväunet rattaisiin. Lämpömittari näytti varjossa +32 astetta ja me oltiin iloisia ja onnellisia, metrilakupussit kainalossa. Takana oli ihan mahtava päivä! Me kaikki yllätyttiin niin super positiivisesti Särkänniemen sisällöstä. Jos johonkin huvipuistoon meinaa tänä kesänä rannekerahat laittaa, mä suosittelen Särkänniemeä. Siellä oli ylivoimaisesti eniten nähtävää ja koettavaa niistä puistoista, joissa mä olen Suomessa käynyt.

Me kuvattiin reissu myös videolle, joka löytyy tuosta alta. Tänä kesänä mun YouTube-kanavalle (Iinalaura) on tulossa vielä muitakin reissu- ja My day -videoita, joten kannattaa ottaa kanava seurantaan, jos et vielä seuraa! Kaikki videot joita teen on tekstitetty alusta loppuun ja niitä voi hyvin katsoa vaikka ilman ääniä (kuten itse tykkään tehdä kun katson videoita vaikka metrossa). Muista laittaa tekstitykset päälle tekstitys-nappulasta!

Mikä on sun lemppari huvipuisto Suomessa? Mitä olet tykännyt Särkänniemestä? Oletko hurjien laitteiden ystävä?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa.

Viime kuussa DNA haastoi mut seuraamaan, mihin kaikkeen käytän nettiä yhden päivän aikana. Mulle se oli silmiä avaava kokemus ja oli hauskaa seurata omaa netin käyttöä. Tällä kertaa pääsin kuitenkin pohtimaan aihetta hieman laajemmin: mitä kaikkea tekisin eri tavalla, jos nettiä EI olisi? Yhdestä päivästähän ei vielä saa tähän tarpeeksi perspektiiviä, eli ei voi suoraan ajatella vaan, että ne asiat, jotka silloin listasin tekeväni netin avulla. Ei, netti on niin kokonaisvaltainen juttu, että se vaikuttaa paljon laajemmin, ihan kaikkeen. Nyt mä pohdin muutamia asioita, jotka mun elämässä muuttuisivat ihan täysin ilman nettiä.

Työ & sosiaalinen media

Tärkeimpänä tulee mieleen tietysti tämä. Tosiasia on se, että mun työtä ei olisi olemassa ilman nettiä. Ilman nettiä ei olisi blogeja tai somea, ei olisi vaikuttajamarkkinointia, ei olisi podcasteja. Ilman nettiä koko se osa mun elämästä haihtuisi savuna ilmaan. Netti on siis aika hitsin tärkeä juttu mulle ja saan olla toimivalle nettiyhteydelle (sekä omalle että muiden) ihan älyttömän kiitollinen siitä, missä tänään seison. Ilman nettiä ei olisi myöskään somea viihteenä. En voisi itsekään lukea blogeja, katsoa kivoja Insta-storyja, etsiä blogeista kokemuksia tuoksuttomista itseruskettavista tai katsoa lempparitubettajan Mydayta.

Kommunikointi perheen ja ystävien välillä

Whatsapp, Messenger ja Facebook. Siinäpä ne tärkeimmät kommunikointikanavat ystävien ja läheisten kanssa. Äidin kanssa soitellaan videopuheluita, eri sukulaisten ja perheenjäsenten ja kaveriporukoiden kanssa on omat ryhmäkeskustelunsa ja Oton kanssa puhutaan aina Messengerissä, koska se on vaan meille jäänyt tapa, kun joskus sata vuotta sitten mun Whatsapp-sovellus ei toiminut kunnolla yhdessä vanhassa puhelimessa. Kyllä mä joskus toki soitan ihan ”oikeita” puheluitakin, mutta sanoisin että 99% kommunikaatiosta läheisten kanssa tapahtuu netin välityksellä.

Tiedon hakeminen

Jos törmään uuteen sanaan, etsin tilastotietoa postausaiheen tueksi tai haluan selvittää, kuka joku artikkelissa mainittu henkilö on, käännyn Googlen puoleen. Jos haluan varmistaa, että kirjoitin vieraskielisen sanan oikein, haluan tietää onko joku kauppa auki sunnuntaina tai haluan tietää missä mun oma äänestyspaikka on, etsin tietoa netistä. Se on hyvin yksinkertaista ja automaattista. Aina kun joku asia mietityttää, mä haen tietoa hakukoneesta. Paitsi sairausjutuissa, niitä en koskaan googlaa. Silloin soitan lääkäriaseman neuvontapalveluun.

Uutisten seuraaminen

Enpä muista milloin olisin katsonut telkkarista uutiset. Netistä sen sijaan seuraan uutisia päivittäin. Seuraan uutisia useista eri lähteistä ja usein. Olisi kauheaa olla vain sanomalehtien tai tv-uutisten varassa! Toisaalta se on kyllä huono puoli, että uutisten seuraaminen netistä on yleisesti lisännyt disinformaation leviämistä räjähdysmäisesti. Lähdekritiikki ja faktantarkistus ovat avainsanoja, kun seuraa uutisia netistä.

Eri paikkoihin suunnistaminen

Google Mapsin ansiosta mua ei ikinä jännitä mennä uusiin paikkoihin. Voin katsoa netistä valmiiksi, miltä se paikka näyttää mihin menen, seurata kartasta matkaani sinne reaaliajassa ja nähdä samalla järkevimmät liikennevälineet ja matka-ajan. Muistan, miten ahdistavaa oli lapsena mennä vaikka bussilla uuteen paikkaan, kun piti vaikka laskea pysäkkejä, että osasi jäädä oikeassa paikassa. Silloin aina jännitti uusiin paikkoihin matkustaminen, nykyisin ei. Netti on lisännyt tosi paljon mun rohkeutta mennä ihan uusiin paikkoihin.

Julkisilla liikkuminen

Mä ostan aina mobiililipun netin kautta, kun käytän julkisia. Katson myös netin avulla milloin mikäkin bussi tai metro tai spora menee ja mistä. Ilman nettiä julkisilla liikkuminen olisi ihan erilaista.

Kirppisostokset ja -myynnit

MobilePay! Siis ennen MobilePayta esim. FB-kirppiksillä myyminen ja ostaminen oli paljon hankalampaa. MobilePay tekee kaikesta turvallisempaa ja helpompaa.  Ei tarvitse odotella, että maksaakohan joku, tai miettiä, että entä, jos mulle ei olekaan maksettu, vaikka on sanottu niin. Ja siis eihän nettikirppiksiäkään olisi ilman nettiä, sellainen pikkujuttu. Kierrättäminen ylipäätään on netin ansiosta paljon helpompaa, kun on kaikki mahdolliset ryhmät ja nettisivut sitä varten.

Pankki- ja vakuutusasiat

Verkkopankki, jossa voi hoitaa myös vakuutusasiat. Siis miettikääpä, jos joutuisi aina menemään jollekin laskunmaksuautomaatille maksamaan laskuja, tai pitäisi aina lähteä vakuutusyhtiön palvelupisteeseen hakemaan korvauksia jostain lapsen flunssalääkärikäynnistä. Ihan älyttömän hankalaa! On niin yksinkertaista, kun laskujen maksu, säästäminen, sijoittaminen ja vakuutusasiat hoituu kaikki kätevästi netin kautta samalla appilla. Lisäksi nykyisin voi vielä seurata omaa ostokäyttäytymistäkin ja se taas auttaa budjetoinnissa loistavasti. Uskon, että rahan käyttö olisi paljon holtittomampaa monella (myös itselläni), jos sitä ei pystyisi niin tarkasti seuraamaan. Myös säästäminen olisi tosi vaivalloista, jos pitäisi aina kerätä pennosia purkkiin ja kiikuttaa pankkiin. Paljon helpompaa, kun säästäminen ja sijoittaminen on automatisoitu ja kaikki informaatio siihen liittyen löytyy netistä ilmaiseksi myös.

Ruuanlaitto & ruuan tilaaminen kotiin

Ilman netistä löytyviä reseptejä mun kokkaaminen olisi paljon tylsempää, enkä uskaltaisi kokeilla niin paljon uusia juttuja. Netin kautta ruokaa voi myös tilata kotiin joko kaupasta tai ravintoloista, ihanan helppoa. Ilman nettiä vaihtoehtona olisi vain lähimmät pizzeriat, netin ansiosta valinnan mahdollisuuksia on valtavasti enemmän.

Ostokset

Oli kyse sitten vaatteista, sisustuksesta tai leluista, ostan usein netistä. Rakastan myös kivijalkaliikkeitä ja monesti käyn niissäkin silloin kun jotain tarvitsen saman tien. Netistä on kuitenkin mukavaa ostaa, koska voi vertailla eri hintoja, näkee paljon erilaisia vaihtoehtoja kerralla ja koko maailman kaupat ovat käden ulottuvilla, eikä vain ne oman kaupungin lähimmät.

Palveluiden ostaminen/vertailu/varaaminen

Oli kyseessä sitten tatuoija, siivouspalvelu tai kynsihoitola, etsin tietoa, vertailen paikkoja ja varaan ajan aina netistä. Tatuointia mulla ei ole, mutta Otolla on montakin. Oton ensimmäisen tatuointilahjakortin mä ostin myös netistä. Lisäksi netissä on erilaisia tarjoussivustoja, joiden avulla jonkun palvelun voi ostaa halvemmalla. Myös lääkäriajan varaan useimmiten netistä, jolloin näen kätevästi kaikki tarjolla olevat vapaat ajat ja lääkärit.

Matkojen ostaminen/vertailu

Ajatelkaa, jos pitäisi aina hakea kioskilta joku matkakuvasto, sitten etsiä sieltä hyvä matka ja sitten vielä soittaa ja jonottaa johonkin matkanjärjestäjän palveluun ja toivoa, ettei naapuri ole ostanut samaa matkaa halvemmalla eri firmalta. Nykyään on niin helppoa, kun on niin monta erilaista nettisivua, joilta matkoja voi ostaa ja vertailla.

Sarjojen/leffojen katselu ja musiikin kuuntelu

Ilman Spotifyta ja Deezeriä oltaisiin fyysisten levyjen tai radion varassa musiikin suhteen. Ilman Netflixiä, Viaplayta, ja muita suoratoistopalveluita me oltaisiin täysin telkkarin tai videovuokraamoiden ja leffateattereiden varassa. Nykyisin kaikki viihde on saatavilla omalle kotisohvalle tai missä ikinä onkin juuri silloin, kun itse haluaa. Ihanan helppoa, ehkä joskus vähän liiankin helppoa. Välillä on ikävä sitä, miten hauskaa oli kävellä videovuokraamoon, ostaa karkkeja ja valita kaikessa rauhassa yksi tai kaksi leffaa, jotka vuokrasi. Tai se fiilis, kun lempiartistilta tuli uusi levy ja sen halusi heti ostaa kaupasta! Mutta toisaalta, sitten ei voisi esim. bingettää lempparisarjaa montaa jaksoa putkeen, vaan pitäisi odottaa aina viikko, että seuraava jakso tulee ja pitää huoli, että on kotona juuri silloin katsomassa sen.

Byrokratia (esim. päivähoitopaikat, kommunikaatio koulun ja kodin välillä, Kela-asiat vanhempainvapaalla)

Silloin kun me odotettiin esikoista vuonna 2011, mä kävin vielä Kelan toimistolla fyysisesti hakemassa äitiysavustusta ja äitiyspäivärahaa ja lapsilisää. Sen jälkeen olen aina hoitanut kaiken netissä. Ja se netissä hoitaminen on miljoona kertaa helpompaa. Netissä onnistuu hakea päivähoitopaikkaa, tsekata lapsen läksyt Wilmasta, seurata omia veroja ja hankkia uusi henkilökortti. Niin paljon helpompaa kuin rampata ympäri kaupunkia ja yrittää löytää sopivaa aikaa muutenkin täysistä arkipäivistä.

Tässä on varmasti vain murto-osa niistä asioista, joihin netti tai netittömyys meidän perheen elämässä ja arjessa vaikuttaa. Kaikissa näissä asioissa olennaista on (sen lisäksi, että on nettiyhteys) myös se, että netti toimii nopeasti ja tehokkaasti. Hidas tai pätkivä nettiyhteys tekee esim. byrokratian tai töiden hoitamisesta ihan älyttömän raskasta. DNA:n nettiyhteyksissä parasta on niiden toimintavarmuus, aina voi luottaa siihen, että netti toimii, oli sitten puhelimella tai koneella, autossa tai kotona. Silloin voi keskittyä itse käsillä olevaan asiaan, eikä tarvitse miettiä, että pätkiikö taas. DNA:n asiantuntijat tekevät töitä päivittäin sen eteen, että verkot toimivat ja kehittyvät uusien tarpeiden mukaan. Tefficientin tuoreen raportin mukaan DNA:n asiakkaat myös käyttävät tänäkin vuonna eniten mobiilidataa Suomessa ja koko maailmassa. Aika hurjaa olla koko maailman ykkösiä tässä!

Mitä sä tekisit toisin ilman nettiä? Tuleeko mieleen muita arkisia asioita tai velvollisuuksia kuin edellämainitut, joiden hoitaminen olisi hankalampaa tai jopa mahdotonta ilman nettiä?