Ai vitsi miten ihana fiilis tuli, kun sai joulukuusen olohuoneeseen. Päädyttiin koristelemaan kuusi tismalleen samana päivänä kuin viime vuonnakin. Marraskuun puolivälissä. Se tuntui hyvältä hetkeltä. Vaikka marraskuu ei tänä vuonna ole yhtä masentava kuin viime vuonna, se on silti pimeä kuukausi. Marraskuun puolivälissä pimeys tuntuu olevan kaikkein pimeimmillään ja silloin mä kaipaan sitä joulun iloa ja valoa kaikkein eniten. Mua ei haittaa jouluttaa kahta kuukautta – päin vastoin. Mitä pidempään sen ihanampaa. Sitten kun joulu on lähempänä jo, sitä valoa on melkein joka puolella

Tehtiin niin, että laitettiin joulukuusi valmiiksi olohuoneeseen jo muutamaa päivää aiemmin ja sitten viikonloppuna koristeltiin se rauhassa ajan kanssa. Laitoin kaikki joulukoristeet valmiiksi levälleen kuusen edustalle edellisenä iltana valmiiksi ja kun lapset aamulla heräsivät ja näkivät ne, niin tuntui kuin joulu olisi tullut etuajassa, hah. He olivat niin ihanan innoissaan koristeista ja juttelivat siitä mikä koriste on kenenkin minä vuonna valitsema. He itse muistavat ja tunnistavat kaikki omat koristeensa, mulla on vähän haasteita siinä. Mutta onneksi niistä on myös kuvia ja olen kirjoittanut talteen mikä koriste kuuluu kellekin, jos sattuisi joskus unohtumaan heiltäkin.

Osallistuttiin koristeluun koko perhe. En ohjaillut lapsia ollenkaan, vaan he saivat ripustaa koristeita ihan mihin itse halusivat ja itse sitten ripustelin Oton kanssa korkeammalle niin yläosaankin tuli jotain. Meidän kuusessa ei ole lainkaan nauhoja, siinä on vain pelkkiä roikkuvia koristeita, valot ja tähti. Se tekee koristelemisesta helppoa myös lapsille kun ei tarvitse asetella mitään kauniisti.

Ollaan tosi tyytyväisiä edelleen tähän muutaman vuoden vanhaan Etolan lumihuurrekuuseen. Instassa kysyttiin mm. variseeko lumihuurre pois, ja kerroin, että huurre varisee hieman kasatessa ja koristellessa, mutta ei kuusen ollessa vain paikallaan. Eli lumihuurteen puolesta kertaimurointi riittää, ei tarvitse jatkuvasti olla imuroimassa murusia onneksi. Tekokuusen parhaita puolia on sen ihanan helppo ylläpito.

Kuuselle oli tänä vuonna paljon parempi paikka kuin viime vuonna. Viime vuonna ainoa sopiva paikka oli portaiden alla, jolloin kuusi ei oikein ollut edukseen. Se on korkea ja näyttävä ja upea, mutta portaiden alla se oli vähän piilossa. Nyt kuusi pääsi vihdoin keskelle meidän olohuonetta, kun ollaan vaihdettu järjestystä. Ikkunasta tulee ihanasti valoa kuuseen, ja vaikka se on keskellä huonetta, se ei ole ollenkaan tiellä. Pitäisi aina miettiä olkkarin sisustus joulukuuselle parhaimman paikan perusteella, hah. No ei oikeasti. Mutta olen tosi iloinen siitä, että kuusi on nyt meidän joulun kruunu, ihan niinkuin toivoinkin.

Lapset valitsivat muutaman uuden koristeen taas kuuseen tänä vuonna (näytän ne myöhemmin joulukalenterissa ja JEP sellainen on tänäkin vuonna tulossa!), mutta muuten se on aika täynnä kaikista meille jo vuosien varrella kertyneistä koristeista. Rakastan sen runsasta ilmettä. Parhaat joulukoristeet olen itse löytänyt yleensä Stockmannilta, mutta upeita koristeita löytyy myös esimerkiksi  Sostrene Grenestä, My O My:stä Kämp Galleriasta, H&M Homesta, Sokokselta ja Flying Tiger Copenhagenista.

Olen niin iloinen meidän joulukuusesta, etenkin kaikkein pimeimpinä päivinä se piristää niin paljon <3 Ihana joulukuusi, ihana joulun odotus! 

Kaupallinen yhteistyö: Newbody Family

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun ainakin itse mietin mitä annan läheisille joululahjaksi. Mun toiveissa on aina, että ne lahjat mitä annan, on oikeasti käytännöllisiä ja sellaisia, mistä lahjan saaja pitää. En halua antaa mitään turhaa krääsää vain antamisen ilosta, vaan jotain, mikä tulee aidosti tarpeeseen, tai jolle kenellä tahansa on käyttöä. Kulutustavarat, kuten elintarvikkeet ja kosmetiikka on siksi musta melko turvallisia lahjoja, sillä etenkin jos keskittyy sellaisiin varmoihin valintoihin, niin ne ihan varmasti tulevat käyttöön.

Vielä mukavampaa läheisten lahjomisesta jouluna tekee se, jos lahjan antamalla voi samalla vielä tehdä hyvää. Newbody Familyn kautta lahjan ostaessa tulee samalla lahjoittaneeksi 30% tuotteen hinnasta lasten ja nuorten harrastusten tukemiseen. Jokaisen ostetun Newbody-tuotteen hinnasta 30% menee verottomana suoraan lasten & nuorten joukkueen/seuran/luokan varainkeruuseen. Esimerkiksi 17€ maksavasta sukkapaketista menee reilut viisi euroa valitulle joukkueelle. Ihan mahtavaa! 

Me ollaan käytetty Newbody Familyn tuotteita ahkerasti siitä asti, kun niistä ensimmäisen kerran keväällä kuulin. Newbody Familyn valikoimassa on niin vaatteita, kodin tuotteita, kosmetiikkaa kuin mausteitakin. Keväällä saatiin testiin Newbodyn vaatteita ja yli puolen vuoden testijakson jälkeen voin tyytyväisenä ilmoittaa, että vaatteet todella ovat kehujen arvoisia. 

Laadukkaat sukat, alusvaatteet, urheiluvaatteet ja t-paidat ovat kestäneet kovaa kulutusta ja jatkuvaa pesua kerta toisensa jälkeen. Kaikilla Newbody -vaatteilla on vuoden takuu, enkä ihmettele ollenkaan sitä. Puolen vuoden jälkeen meidän sukissa ei edelleenkään ole reikiä, eikä vaatteiden saumat kierrä. Tuotteilla on poikkeuksellisen hyvä hinta-laatusuhde ja esimerkiksi mun somekanavien kautta Newbody Family-tuotteiden testiryhmään osallistuneista ylivoimaisesti suurin osa oli ihan samaa mieltä mun kanssa testattuaan tuotteita. Sukkia kehuttiin mukaviksi, laadukkaiksi ja kestäviksi ja moni oli päätynyt niitä testattuaan kokeilemaan muitakin Newbody Family -tuotteita.

Tänä syksynä uudistetusta Newbody Family Suomen verkkokaupasta on helppoa ja vaivatonta tehdä ostoksia ja ohjata samalla tuotto valitsemalleen seuralle tai luokalle. Sivusto voi myös “arpoa” joukkueen, jonka toimintaa ostoksella tuetaan (jos itsellä ei ole mielessä tiettyä joukkuetta, mutta haluaa tehdä silti hyvää). 

Newbody Family -tuotteista suosittelen itse joululahjoiksi:

– Newbodyn sukkia. Niitä löytyy monessa eri koossa, värissä ja mallissa lapsille ja aikuisille ja ne ovat todella hyviä ja kestäviä. Kukapa EI käyttäisi sukkia? Toki muutkin vaatteet ovat hyviä lahjaideoita, mutta sukat ehkä kaikkein helpoin, kun kokovalikoimaa löytyy ja ei tarvitse tietää millilleen saajan tarkkaa kokoa. 

– Spicy Dream -mausteita. Laadukkaat maustepakkaukset ilahduttavat. Me ollaan testattu niin Street Food -mausteita (koukussa ranskismausteeseen ja Korean BBQ-mausteeseen), suola- ja pippurimixiä, grillimausteita kuin Taco-mausteseoksiakin. Maut ovat todella kohdallaan ja esim. suola- ja pippurimix, jossa on viisi erilaista suola- ja pippurituotetta, sopii arjen perusruokiin täydellisesti. Spicy Dream -mausteiden purkit ovat myös tyylikkäitä ja ja niitä pitää mielellään esillä keittiössä. 

– Home Seremonies – kodin tuotteita ja kynttilöitä. Ne valmistetaan Pohjoismaissa, ja niihin käytetään ainoastaan ympäristöystävällisiä ja terveydelle vaarattomia materiaaleja. Esimerkiksi käsisaippuat eivät sisällä parabeeneja, silikonia eikä PEG-yhdisteitä. Tuotteiden valmistuksessa ei myöskään ole käytetty palmuöljyä, palmuvahaa tai parafiinia.

Newbody Family verkkokaupasta ostetut tuotteet toimitetaan 3-6 arkipäivän kuluttua lähimpään postin noutopisteeseen. Tämä on hieno juttu, sillä usein varainkeruutoiminnassa odotusaika voi olla jopa 5-8 viikkoa, ennen kuin ostetun tuotteen saa kotiin. Newbody Family kautta on vielä siis rutkasti aikaa tehdä joululahjaostoksia, sillä tuotteet saa kotiin yhtä nopeasti kuin mistä tahansa verkkokaupasta nykyisin. 

Käy ihmeessä tutustumassa Newbody Familyn verkkokauppaan ja valitse sieltä joukkue tai koululuokka, jota itse haluat tukea. Jos olet kiinnostunut varainkeruutoiminnasta omalle seuralle tai luokalle Newbodyn kautta, käy lukemassa TÄSTÄ lisää. 

PS: Mun Instagram-tilillä @iinalaura on nyt meneillään Newbody Family arvonta, josta voi voittaa suosikkituotteita joululahjaksi.

Kaupallinen yhteistyö WSOY & TAMMI

Niin vaan tämä syksy on vierähtänyt jo siihen pisteeseen, että ensi viikolla me vietetään syyslomaa! Ihan älyttömän siistiä päästä lomailemaan ja ihan kreisiä, että ollaan jo parin viikon päässä lempijuhlastani heti joulun jälkeen, eli halloweenista. Nyt on juuri se täydellinen aika vuodesta kääriytyä kliseisesti viltin alle, kynttilät palamaan ja lempikirja käteen. Viime viikot vauvan kanssa ovat olleet melko intensiivisiä, etenkin kun hän on alkanut olla jo paljon enemmän hereillä. Siksi välillä tekee ihan älyttömän hyvää uppoutua imetyksen lomassa kirjaan, samalla kun vauva nukkuu rinnalla. Se nollaa aivoja, rentouttaa ja virkistää. Varsinkin näin syystunnelmissa mun dekkarihulluus nostelee päätään, syksy on vaan jotenkin ihan täydellisen mystistä dekkariaikaa.

Tässä postauksessa minun vinkit tämän hetken lempparikirjoista, sekä alempaa löydät myös meidän lasten tämän syksyn lastenkirjasuosikkeja vauvasta esiteiniin.

Aikuisten kirjat syksyyn

Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

Mun suosikkidekkaristin uutuus! Rakastan Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarjaa, vaikka välillä Emman elämän valinnat ajavatkin melkein hulluuden partaalle. Valheenpunoja alkaa siitä, kun koulun suunnistuspäivän jälkeen metsästä löytyy kuollut teinipoika. Hänet on pahoinpidelty ja arvoesineet ovat kadoksissa. Epäilykset suuntautuvat Brommassa liikkuvaan välivaltaiseen nuorisojengiin, mutta ovatko he sittenkään syyllisiä teinipojan kuolemaan? Emman täytyy löytää oikea syyllinen ennen kuin seuraava murha tapahtuu. Sofie Sarenbrant on juri nimetty vuoden parhaaksi dekkarikirjailijaksi kotimaassaan Ruotsissa, enkä kyllä ihmettele ollenkaan. Emma Sköld -kirjat vain paranevat kirja kirjalta!

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Yksi meidän tämän syksyn lukupiirikirjoista, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Niin kaunista, raastavaa, pysäyttävää ja ajankohtaista kuvausta luonnosta ja sen tuhosta, jota kohti ollaan matkalla juuri nyt. Franny lähtee seuraamaan maailman viimeisen lapintiiraparven muuttomatkaa. Hän puhuu itsensä mukaan kalastusaluksen kyytiin Grönlannista Antarktikselle. Matkan aikana Franny kohtaa joutuu kohtaamaan oman historiansa, väkivallan ja rakkauden. Vaikka kirjassa käsitellään rankkoja aiheita, siinä on silti myös toivoa. Suosittelen Viimeistä muuttolintua jokaiselle luettavaksi! Kuvassa maalaus, jonka tein tämän upean teoksen pohjalta.

Suvi Auvinen: Kaltainen valmiste

Tässä vauva-arjen keskellä olen keskittynyt erityisesti lukemaan meidän lukupiirikirjoja, ja tämä Suvi Auvisen tämän syksyn uutuus Kaltainen valmiste oli yksi niistä. Kaltainen valmiste on esseekokoelma, joka kertoo ihmisistä, eläimistä ja anarkismista. Kirja herätti valtavasti ajatuksia esimerkiksi roskisdyykkauksesta ja ylipäätään ruokahävikistä, sekä kansalaisten keinoista vaikuttaa asioihin. Kirjassa puhutaan karismaattisista seurakunnista, talon valtauksesta ja poliiseista. Se sai mut ajattelemaan ihan uusia asioita, mihin en ollut koskaan aiemmin edes kiinnittänyt huomiota, joten olen iloinen, että luin kirjan. Kaikesta en ole samaa mieltä, mutta mun mielestä on hyvä lukea ja ymmärtää myös erilaisista mielipiteistä ja niiden syistä.

Viveca Sten: Lumen uhrit

Ruotsalaiset naisdekkaristit vaan osaavat, sillä Viveca Sten on mun toinen lemppari Sarenbrantin lisäksi! Viveca Stenin uutuus Lumen uhrit vie lukijat Åren maisemiin. Åressa on Länsi-Ruotsin suosittu hiihtokeskus, jonka rinteestä löytyy ruumis. Merkit viittaavat siihen, että kyseessä ei ollut onnettomuus. Årelainen poliisi Daniel Lindskog ryhtyy selvittämään kuolemaa, ja saa seurakseen Tukholmasta Hanna Ahlanderin, joka pakenee eroa ja potkuja.

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

Kolmas meidän tämän syksyn lukupiirikirjoista, joka löytyy Keltaisen kirjaston valikoimasta. Tämä on ehkä mun koko syksyn lempparikirja, koska se kertoo niin käsittämättömän uniikkia tarinaa. Kirja kertoo nimittäin identtisistä kaksosista, joista toinen päättää elää elämänsä mustana ja toinen valkoisena. Identtiset kaksoset Stella ja Desiree Vignes syntyvät 1930-luvulla yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, jonka mustat asukkaat haluavat olla mahdollisimman vaaleita. Elämä kuljettaa kaksoset aivan eri suuntiin: toinen heistä päättää elää elämänsä valkoisena ja toinen saa lapsen itseään tummemman miehen kanssa. 50 vuotta myöhemmin Stellan ja Desireen tyttäret joutuvat kohtaamaan äitiensä tekemät valinnat ja virheet. Mikä meidät erottaa, mikä meidät tuo yhteen? Kirja kysyy tärkeitä kysymyksiä ja nostaa esiin tärkeitä teemoja. Tämä oli vaikuttava kirja!

Koululaisten kirjat syksyyn

Paula Noronen: Supermarsu palaa tulevaisuuteen

Supersuosittu kirjasarja on saanut jo seitsemännen osan! Itse Paula Norosen suurena fanina tykkään kovasti myös Supermarsusta. Supermarsussa pääosassa on mahtava 11-vuotias Emilia, jolla on melko jännä kyky: hörppäämällä marsunsa juomapullosta hän muuntautuu Supermarsuksi, joka taistelee hyvän puolesta ja vääryyttä vastaan. Supermarsut sopivat mainiosti myös ääneen luettavaksi, jos perheessä ei ole vielä kouluikäisiä, jotka lukisivat itse. Ja aikuisellakin lukijalla on taatusti hauskaa, sillä kirjojen huumori on taattua Paula Norosta: älykästä ja ihan hullua samaan aikaan.

Sarjan seitsemännessä osassa Emilia löytää söpön kulkukoiran, jonka he Simon kanssa ottavat hoiviinsa. Kummankaan kotiin ei kulkukoiraa haluta. Emilian äitiä muka haittaa koiran haju, vaikka kyllähän isäpuoli Pertinkin sukat haisevat ja sekin tykkää haukkua tv-ohjelmia! Kirjassa Jättiläismarsu vie Emilian aikakoneella tulevaisuuteen 3000-luvulle. 3000-luvulla ihan tavalliset haisevat ja haukkuvat lemmikkikoirat ovat kuolleet sukupuuttoon, ja tilalla on pitkälle jalostettuja koiria jotka ovathajuttomia ja haukuttomia olioita, jotka eivät ärsytä ketään. Supermarsun tehtävänä on selvittää, kuka aloitti koirien jalostamisen nykyisyydessä ja estää hänen puuhansa! Ihan mielettömän hauska asetelma tarinalle ja voin kertoa, että tästä ei naurua puutu.

Paula Noronen: Yökoulu ja hyytävä home

Toinen Paula Norosen mahtava kirjasarja eli Yökoulu on myös saanut uuden osan! Helppolukuista Yökoulua meillä on luettu erityisesti 7-8-vuotiaana ja se on Norosen tyyliin hulvattoman hauska sarja. Uusimmassa osassa yökoululaiset ovat joutuneet evakkoon kauhujen taloon. Yökoulun Home, Tähtisädesieni Antti Huisku on kadonnut ja homeen puutoksen vuoksi opettajat ja oppilaat alkavat oireilla. Paavon nenästä alkaa valua sinistä limaa ja Pihla Käpy kärsii silmätulehduksesta. Yökoululaiset joutuvat kohtaamaan pahimman painajaisensa – ihan tavallisen koulun, jossa he joutuvat naamioitumaan ihan tavallisiksi lapsiksi.

Pahinta muutenkin tylsässä koulussa on se, että sitä käy myös yökoululaisille kaunaa kantava Kleopatra Rouhiainen, joka aikoo paljastaa heidät kaikki! Paljastuvatko yökoululaiset, vai löytävätkö he Antin ajoissa?

ElinaAlien & Tiedenaiset: Isosisko – Kaikki muuttuu

Ajankohtainen ja lempeä kirja murrosiästä, johon on koottu Elina Sofia -YouTube-kanavalta tutun Elinan seuraajien kysymyksiä murrosiästä, sekä Tiedenaiset-yhteisön asiantuntijoiden ja Elinan vastauksia niihin. Elina selvittää murrosiän mysteereitä turvallisten Tiedenaisten avulla, tutkittuun tietoon pohjautuen. Kirjassa on huumoria ja juuri sellainen lämmin isosiskomainen ote, jollaista ainakin itse olisin kaivannut murrosiässä. Mulla on tallessa omat murrosikä-opukseni, mutta ovathan ne nyt täynnä aivan auttamattoman vanhenutunutta tietoa ja haitallisiakin näkemyksiä. Jos tiellä on siellä esiteinejä, niin suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa, sillä tämä opettaa murrosiästä nuoria kiinnostavalla tavalla, innostaen, ilahduttaen ja turvallisesti.

Christal Snow: Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous

Rakastan Penni Pähkinäsydäntä! Hän on maailman sympaattisin keiju! Sarjan toisessa osassa Penni on ihan satavarma, että hänen epäkaveristaan Hilda Siukusta tulee aikuisena mörkö. Kun Tuulenpesän metsässä puhkeaa mörkökuume, Pennistä vaikuttaa siltä, että Hildakin on saanut tartunnan. Mikä on tämä eriskummallinen tauti ja sitä ympäröivä salaisuuksien verho? Penni Pähkinäsydän on Christal Snown kirjoittama ja Kati Vuorenton upeasti kuvittama ihana kirjasarja, jonka edellinen osa Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku kannattaa ehdottomasti myös lukea! Sarja sopii hyvin 7-vuotiaasta ylöspäin itsenäisesti luettavaksi, tai jo aiemmin yhdessä aikuisen kanssa.

Nolo elämäni: Olisinpa jäätanssija

Tästä sarjasta olen kirjoittanutkin jo aiemmin, ja se on edelleen meillä yksi koululaisten suosikeista. Nolo elämäni -sarjassa seurataan 14-vuotiaan Nikkin elämää, ja Olisinpa jäätanssija on sarjan neljäs suomennettu osa. Uusimmassa kirjassa Nikkin ihastus Brandon haluaa pelastaa sulkemisvaarassa olevan löytöeläinkodin, ja Nikki rientää tietenkin apuun. Rahaa kerätäkseen Nikki ilmoittautuu luistelukilpailuun, mutta ilkeä MacKenzie yrittää jälleen kerran sotkea suunnitelmat. Onnistuuko Nikki loistamaan kilpailussa ja auttamaan suloisia eläimiä?

Nolo elämäni on vähän kuin glitterillä kuorrutettu versio Neropatin päiväkirjoista. Kirjoissa on paljon hauskaa kuvitusta, huumoria ja draamaa juuri sopivasti. Viihdyttäviä kirjoja esiteini-ikäisille.

Kirjat pienille:

Muumi ja kultainen lehti

Täydellinen kirja syksyyn 3-6-vuotiaille. Muumipeikko ja Nipsu löytävät metsästä kultaisena kimaltavan lehden ja päättelevät, että jossain täytyy siis olla puu täynnä samanlaisia kultaisia lehtiä. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään tuota maagista puuta, jotta voisivat antaa ystävilleen upeat lahjat syysjuhlassa. Kultaa ja kimallustakin tärkeämpää on kuitenkin ystävät, minkä Muumipeikkokin kirjassa  lopulta ymmärtää. Muumipeikko ja kultainen lehti pohjautuu Tove Janssonin originaalikuvituksiin ja on jokaisen pienen Muumi-fanin must have! 

Muumi vauvapörinää

Meidän vauva sai Vauvapörinää vauvalahjaksi ja se on ollut hänen lemppari since day one. Kirjassa on vahvoja kontrasteja ja se pörisee ihanasti kun vetää narusta. En malta odottaa, että meidän vauva oppii tarttumaan kirjaan itse. Vauvan ensimmäinen oma muumikirja on super suloinen lahja lähipiirin tai omalle vauvalle, suosittelen!

Tästä listasta löytyy iso satsi luettavaa koko perheelle! Kaikki kirjat löytyvät esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan valikoimista, joten miten olisi ihana syysloman alkajaisiksi ihana reissu kirjakauppaan? Me tykätään lasten kanssa aloittaa monet yhteiset lomat lomakirjalla, jonka avulla on ihana rentoutua ja virittäytyä lomatunnelmiin.

Palautuminen. En voi väittää etteikö kehon palautuminen olisi jännittänyt näin neljännellä kerralla ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Lähinnä siksi, että mulla on ollut aiempien raskauksien ja synnytysten jälkeen palautuminen kerta kerralta vaikeampaa. Toisaalta, en ole osannut sanoa mitään yksittäistä syytä mistä se on johtunut. Siihen oli voinut vaikuttaa raskausaika, synnytyksen kulku, vauvan koko ja miksei myös mun ikäkin.

Viimeksi ajattelin että haastavamman palautumisen syynä oli nimenomaan ikä, tai se, että olin jo synnyttänyt kolmesti aiemmin. Olin viimeksi jo neljä vuotta vanhempi kuin ekassa raskaudessa ja ajattelin, että pakkohan sen on jotenkin jo vaikuttaa. Viimeksi mulla oli paljon liitoskipuja lonkissa ja lantiolla vielä viikkoja synnytyksen jälkeen, tuntui, että kaikki lantion luut ja sisäelimet mahassa olivat väärillä paikoilla. Myös raskausarpia tuli kolmannessa raskaudessa eniten kaikista raskauksista, mutta silti tosi maltillisesti.

 

Lähdin siis tähän neljänteen raskauteen vähän pelonsekaisin fiiliksin palautumisen osalta. Kyllä siihen vaikutti sekin, kun olen kuullut puhuttavan, kuinka kohdun laskeumat ja muut vakavammat ongelmat tulevat yleensä vasta useamman synnytyksen jälkeen. Olisiko mahdollista käydä tuo ihan valtava mullistus keholle läpi vielä kerran ilman sen suurempia vahinkoja, kestäisikö mun kroppa sen vielä? Pelkäsin, että ponnistan synnytyksessä mun kohdun ulos kropasta samalla. Tosi rationaalinen pelko – I know. Mutta kaikkea sitä tulee mietittyä. 

Raskausaika sujui vaikean alun jälkeen kuin unelma, ja sekin osaltaan lisäsi vähän jännitystä. Voisiko vielä palautuminenkin sujua yhtä hyvin, kun raskausaikakin on sujunut? Toisaalta, pystyin liikkumaan ja kävelemään hyvin läpi koko raskauden, joten fyysisesti olin palautumista ajatellen parhaassa kunnossa ikinä. Aiemmissa raskauksissa mun piti levätä koko loppuraskaus, mikä tietysti heikensi fyysistä kuntoa. Harjoitin myös tälläkin kertaa lantionpohjan lihaksia aktiivisesti koko raskauden ajan, kuten olen tehnyt joka raskaudessa – sitä sentään pystyi tekemään vuodelevossakin, hah. 

Synnytys käynnistyi yllättäen kuukauden etuajassa ja tiedän, että se helpotti tätä palautumista tällä kertaa. Kun vauva oli kilon pienempi kuin viimeksi, mulla ei ole ollut yhtään kipuja lantion tai lonkkien alueella, vaan kaikki on palautunut paikoilleen täysin kivuttomasti. Paitsi no jälkisupistukset toki olivat kivuliaita, mutta liitoskipuja ei ole ollut lainkaan. Se on tehnyt palautumisesta paljon mukavampaa ja helpompaa, kun olen uskaltanut esimerkiksi lenkkeillä jo melko nopeasti synnytyksen jälkeen. Juoksemaan en tietty vielä ole alkanut, mutta jaksan jo useamman kilometrin reippaita kävelylenkkejä aivan helposti. 

En saanut synnytyksessä yhtään tikkejä tai repeämiä, joten niiden osalta en myöskään kärsinyt kivuista tai vaivoista. Olen ollut tosi onnekas siitä, että ainoastaan ekassa synnytyksessä sain kolme tikkiä (joista kaksi ylimääräisen väliseinän leikkaamisesta synnytyksen aikana johtuen ja yksi pieneen nirhaumaan), ja sen jälkeen en koskaan ole saanut tikkejä tai repeämiä. Se todella helpottaa toipumista, kun ei tarvitse kärsiä kivuista niiden osalta. Mulla on selkeästi joustava kudostyyppi, joka suojaa repeämiltä ja saan olla siitä tosi kiitollinen. 

Mulla oli tämän synnytyksen jälkeen niin hyvä olo, että tuntui kuin olisin voinut lähteä vaikka heti kauppaan tai vaikka lenkille. Kun sitten viisi päivää myöhemmin lähdin ekalle lenkille, se tuntui niin ihanalta! Kuopus oli meidän eka kesävauva, eikä koskaan aiemmin olla voitu lähteä niin aikaisin ulkoilemaan kunnolla. Se oli niin virkistävää ja ihanaa. Kolmannen synnytyksen jälkeen taas mulla oli vielä kolmen viikonkin jälkeen pelkästään kauppareissulla sellainen olo, että lonkkaluut vaan lonksuu ja tuli niitä liitoskipuja. Joten se mun uskomus ei sitten lainkaan pitänyt paikkaansa, että ikä hankaloitti mun palautumista viimeksi, koska tämä neljäs palautuminen viisi vuotta myöhemmin on sujunut niin paljon mukavammin. 

Kerkesin saada raskauden aikana 11 raskauskiloa ja kuuden viikon kohdalla synnytyksen jälkeen käydessäni neuvolassa puntarilla niistä oli jäljellä neljä. Nyt en tiedä montako kiloa vielä on, eikä sillä ole mitään väliäkään. Sen tiedän, että mun imetysboobsit painaa ainakin kilon per hinkki silloin kun ovat täynnä maitoa, että jo pelkästään niiden osalta mulla varmasti pysyy pari raskauskiloa sinne asti, että imetys päättyy. Ja saa pysyäkin. Käyn vaa’alla todella harvoin (raskausaikana ja synnytyksen jälkeen toki pakko käydä neuvolassa), eikä meillä ole sellaista edes kotona, koska kiloja enemmän mulle merkitsee oma fiilis.

Olen keskittynyt lantionpohjan lihasten harjoituksiin ja coren kuntouttamiseen. Mitään valtavia treenejä en ole tehnyt, mutta olen yrittänyt pitää keskivartalon hyvin hallinnassa kävelyllä ja muutenkin. Viimeksi mulle jäi pieni erkauma vatsalihaksiin raskauden jälkeen ja jännityksellä seuraan, että jääkö se tälläkin kertaa. Mulla on neuvolalääkärin jälkitarkastus vasta parin viikon kuluttua, jossa toivottavasti tsekataan mahdollinen erkaumakin. Jos ei, niin sitten pitää suunnata vielä äitiysfyssarille varmuuden vuoksi.

Tässä ylläolevassa kuvassa ei ole editoitu värejä tai kontrasteja tms. vaan täysin raakaversio. 

Odotan jo todella kovasti, että pääsen jatkamaan mun rakasta juoksuharrastusta. Fyysisesti olo on sellainen, että voisin jo juosta, mutta en uskalla kyllä sitä aloittaa ennen kuin on lääkärin lupa, joten odottelen vielä. Uskon, että myös mun säännöllinen juoksuharrastus ennen raskautta vaikutti siihen, että olen ollut fyysisesti niin paljon paremmassa kunnossa kaikin puolin.

Ajattelin ennen neljättä raskautta, että fysiikan puolesta neljäs raskaus on kyllä ihan viimeinen, koska en uskaltaisi ottaa enempää riskejä kropan voinnin takia. Ja nyt taas kun tämä palautuminen meni näin hienosti, niin tuntuu, että ainakin oman voinnin puolesta uskaltaisin helposti olla raskaana ja synnyttää vielä. Mutta toki on ne muut elämän realiteetit mitä pitää myös huomioida kun lapsilukua miettii, hah.

Laitan IG Storyyn kysymysboxin, jossa saa kysyä vielä synnytyksestä ja palautumisesta, niin laittakaa ihmeessä siellä kysymyksiä jos tulee jotain mieleen! Ja laitan storyyn myös kuvia tästä palautumisen varrelta lisää. Nämä postauksen kuvat on otettu tällä viikolla.

Tällaista on moni pyytänyt multa Instagramissa postaustoiveena ja päätin tämän toteuttaa! Tai on pyydetty siis sellaisia vauva-arkea helpottavia vinkkejä. Nämä ovat meillä niitä, joiden avulla päivät ovat pääosin melko helppoja. Aina joku näistä toimii. En missään nimessä koe olevani mikään ammattilainen ja minulla on hyvin rajattu neljän lapsen testiryhmä taustalla, joten en voi luvata vinkkien toimivan kaikilla. Kaikkia vinkkejä en myöskään ole tajunnut kokeilla ekoina vuosina, vaan oppinut vasta myöhemmin ja kokeillut vasta kolmannella tai neljännellä vauvalla ekan kerran.

Mutta tässä tulee listattuna muutamia sellaisia hyödyllisiä juttuja, jotka meillä ovat toimineet ainakin jollain. Nämä eivät ole mitään yleispäteviä ”nuku kun vauvakin nukkuu”- tai ”Älä stressaa, stressi tarttuu vauvaan” -vinkkejä, vaan ihan konkreettisia juttuja, jotka itse olen kokenut hyödyllisiksi. Nämä ovat aidosti auttaneet eri tilanteissa. Kaikki ei tosiaankaan toimi kaikilla, mutta jollekin voi joku vaikka toimia.

1. Riisu itkuinen (mutta ei nälkäinen) vauva alasti ja anna olla lattialla vaikka pyyhkeen päällä.

Olen oppinut tämän vinkin jo teininä sukulaisvauvojen vanhemmilta.  Ihan vastasyntyneenä moni vauva inhoaa olla alasti, koska tulee kylmä. Mutta jo muutaman viikon ikäisestä lähtien tämä on usein ihan hitti. Kun vauva saa olla kokonaan ilman vaippaa ja ilman vaatteita, se tuntuu niin mukavalta, että väkisinkin rauhoittuu ja tulee parempi mieli silloin kun muuten itkettää. Toimii hyvin myös jos haluaa käydä rauhassa esim. suihkussa. Ottaa vauvan kylppärin lattialle alasti pötköttelemään pyyhkeen päälle ja laittaa oven kiinni, niin ilma pysyy lämpimänä.

Suihkun rauhoittava ääni myös toimii hyvin, kun se kuulostaa valkoiselta kohinalta. Eli mun numero 1 vinkki: jos vauva on itkuinen ja on esim. masuvaivoja, kannattaa kokeilla tätä!

2. Ihokontakti.

Auttaa maidon nousuun, maidon määrän lisäämiseen ja vauvan yleiseen rauhallisuuteen. Kun vauva saa olla ihokontaktissa vanhemman kanssa, hänen ei tarvitse itse keskittyä mihinkään muuhun kuin olemiseen. Vanhemman keho lämmittää vauvaa ja vanhemman hengitys muistuttaa vauvaa hengittämään. Vanhemman kehon äänet tuovat turvaa, kun ne muistuttavat ajasta kohdussa. Samalla vauvaa voi kevyesti hieroa ja silitellä. Moni isompikin vauva nauttii tästä vielä.

Silloin kun me oltiin sairaalassa ja vauva oli juuri syntynyt, pidin häntä ihokontaktissa mun paidan sisällä 24/7 ne kolme päivää. Uskon sen olleen apuna siihen, että ennenaikainen vauva ei kellastunut liikaa ja paino ei päässyt laskemaan liikaa, kun maito alkoi nousta nopeasti. En pitänyt vauvaa lainkaan siellä läpinäkyvässä ensisängyssä, vaan hän todella oli kokoajan mun rinnalla (tai Oton). Ihokontaktissa voi pitää myös esim kantoliinassa, jos samalla pitää saada tehtyä asioita (ks. kohta 7).

3. Joskus vauva kaipaa omaa tilaa ja haluaa olla lattialla mieluummin kuin sylissä.

Tämä riippuu vähän vauvan persoonasta, mutta välillä joku vauva saattaa rauhoittua, kun saa olla rauhassa lattialla tai vieressä sohvalla. Meillä esim. nelonen nukkuu tosi mielellään rinnalla ja tykkää olla sylissä, mutta välillä hän taas ähisee, kitisee ja on sylissä tyytymätön, mutta kun kokeilee laittaa leikkimatolle, hän onkin siinä ihan rauhallinen ja katselee  leluja/kattolamppua/seinää tyytyväisenä. Joskus tyytymätön vauva saattaa siis rauhoittua, kun pääsee hetkeksi liikkumaan vapaasti. Ja toki vauvan sitten voi heti nostaa takaisin syliin, jos ei viihdykään, mutta tätä kannattaa ainakin kokeilla (ei kipuitkuun tai nälkään, vaan sellaiseen yleiseen tyytymättömyyteen).

Itse en ainakaan heti ekana ole tullut ajatelleeksi vauvan ollessa kitiseväisenä ja tyytymättömänä sylissä, että voisin kokeilla laskea hänet sylistä pois. Mutta niin vaan se on toiminut monesti! Luulen, että se liittyy siihenkin, että jos vauva kovasti kätisee sylissä, itsellekin tulee helposti hiki ja vähän tuskainen fiilis, joka sitten tarttuu vauvaan ja lisää hänenkin ahdinkoa. Kun hän pääsee hetkeksi pois sylistä, hän huomaakin, että hei ei mulla olekaan enää mikään huonosti, elämähän on ihan kivaa. 

4. Toisaalta taas: sylissä ei voi olla liikaa.

Vauva ei opi huonoille tavoille tai ”liian hyvälle” vaikka saisi nukkua kaikki päikkärit sylissä. Syli on vauvalle turvallinen ja ihana paikka ja jos hän siinä viihtyy ja nukkuu hyvin, niin antaa nukkua (mahdollisuuksien ja omien toiveiden mukaan toki). Itse koen esim. paljon helpommaksi antaa alle 3kk ikäisen vauvan nukkua iltaisin sylissä ja rinnalla ja tulla sitten yhtäaikaa meidän kanssa nukkumaan, kuin sen, että yrittäisin väkisin esim. nukuttaa näin pientä omaan sänkyyn, kun hän vielä kaipaa turvaa ja läheisyyttä.

Toisaalta, meillä yksi vauvoista nukkui omassa sängyssä yöt jo heti sairaalasta tullessa – ja se kävi todella helposti. Laskettiin hänet vain hereillä sänkyyn ja hän alkoi nukkumaan siellä, eikä ollut koskaan itkuinen. Pointti tässä onkin se, että JOS vauva selkeästi kaipaa syliä ja turvaa, sitä kannattaa antaa. Jos hän taas tyytyväisenä jää itsekseen sänkyyn, niin mikäs siinä. Kokeilemalla selviää mikä on omalle vauvalle oikea tapa.

5. Suihku voi joskus olla pienen vauvan kanssa kylpyä helpompi.

Kun ekoista viikoista vastasyntyneen kanssa on menty eteenpäin, olen kokenut suihkun paljon helpommaksi vauvojen kanssa kuin kylvyn. Suihkussa vauva nostaa päätä eikä ole kurtussa, niin kaulapoimutkin saa hyvin putsattua maidosta ja puklusta. Meillä vauvat ovat tykänneet kovasti lämpimästä suihkusta ja se on myös ollut sellainen kikkakolmonen, joka voi rauhoittaa tyytymättömän vauvan tehokkaasti. Meillä vauva käy aina illalla suihkussa ennen nukkumaanmenoa, se on ihana ja rauhoittava iltarutiini. Suihkun/kylvyn jälkeen voi tehdä myös vauvahierontaa, johon löytyy paljon ohjeita netistä (tai voi kysäistä neuvolasta).

 6. Imetetylle vauvalle tissi toimii usein lohtuna lähes mihin tahansa.

Jos vauva on itkuinen, tarjoan aina ekana rintaa. Ihan sama vaikka hän olisi juuri syönyt, tarjoan silti. Hän kyllä kertoo senkin, jos ei sitä juuri silloin halua. Usein vauva haluaa olla rinnalla ihan vaan lohdun ja turvan vuoksi. Rintamaidolla kasvavaa vauvaa ei voi imettää liikaa. Vaikka vauva olisi koko illan tissillä, se on normaalia. Pieni vauva voi syödä tuntikausia putkeen. Itselleni ainakin tuli ekassa imetyksessä yllärinä se, että vauvat eivät syö mitenkään säännöllisesti välttämättä, että 3h välein 10min per tissi. Vaan vauva voi välillä olla rinnalla vaikka koko päivän ja se on ihan normaalia.

Silloin kannattaa vaan mahdollisuuksien mukaan linnoittautua sohvan nurkkaan imettämään ja muistaa pitää välipalat ja vesipullo lähellä ja katsoa vaikka samalla hyvää sarjaa. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä: yllättävän montaa asiaa pystyy tekemään samalla kun imettää, esim. käymään vessassa tai jääkaapilla (onnistuu yhdellä kädellä), leikkimään legoilla tai tilaamaan vaikka ruokaostokset netistä. T. Olen ollut myös yksin kahden alle 2-vuotiaan kanssa suurimman osan päivistä Oton tehdessä 6-7 -päiväistä työviikkoa melkein vuoden ajan meidän kakkosen vauvavuonna ilman etätyömahiksia.

7. Kantoreppu tai liina voi olla todella kätevä.

Kantoreppu tai liina on itselleni korvaamaton apu, kun haluan pitää vauvaa lähellä (tai vauva haluaa olla lähellä), mutta haluan myös samalla tehdä asioita. Meillä on ollut vauvoja, jotka eivät viihdy lainkaan vaunuissa, ja myös silloin kantoreppu on ollut ihan ässä. Mulla on yleensä rreppu tai liina aina mukana jos lähden jonnekin pidemmälle, se kulkee helposti vaunujen korissa ja jos vauva ei sitten viihtyisikään vaunuissa, hänet voi nostaa kantoreppuun. Myös kotona kantovälineet on super, koska niiden avulla pystyy hyvin siivoamaan, kokkaamaan ja touhuamaan lasten kanssa, vaikka vauvalla olisi sylittelypäivä.

Kantamiselle ja vauvalle kannattaa antaa myös aikaa ja kokeilla pienissä erissä. Kaikki vauvat eivät heti rakasta reppua/liinaa, mutta kun he tottuvat siihen ja itsekin uskaltaa rentoutua, se usein alkaa toimia. Eli jos vauva huutaa kuin syötävä ekalla kerralla, ei kannata heti luovuttaa, vaan kokeilla uudelleen ja uudelleen silloin kun molemmilla on mahd. hyvä fiilis muuten. Säädöissä kannattaa myös olla tarkkana ja siinä, että vauvalla on oikea turvallinen M-asento, eli peppu alempana kuin polvet. Bonus: kantoliina/reppu saa vauvan sellaiseen asentoon, joka saattaa auttaa masuvaivoihin ja/tai esim. ummetukseen. 

8. Vauvat tykkäävät usein nukkua pienessä kolossa tai pesässä.

Monet vauvat tykkäävät siitä, kun ympärillä on turvallinen syli tai pesä. Joskus on kuitenkin kätevää, että sylimäisen tunteen saa välitettyä muutenkin kuin oikeassa sylissä. Itse saatan usein laittaa vauvan ympärille imetystyynyn ”syliksi” jos vauva nukkuu vaikkapa sohvalla mun vieressä. Se tuntuu turvalliselta siinä ympärillä ja vauva nukkuu rauhallisemmin ja pidempään. Tällöin on toki tärkeää, että itsellä on näköyhteys vauvaan kokoajan, ilman valvontaa ei saa olla vauvan ympärillä mitään ylimääräistä pehmustetta nukkuessa.

9. Vauvan jalkoja kannattaa jumpata päiväunien jälkeen.

Kun uninen vauva heräilee, niin kroppa on yleensä rentona ja silloin jos jumppaa ja pumppaa vauvan jalkoja, niin ylimääräiset ilmat tulee helpommin ulos. Tämä saattaa auttaa ehkäisemään masuvaivoja.

10. Moni vauva on onnellisempi ilman housuja.

Tähän on hyvä lopettaa. Ja siis on kyllä sanottava, että itsekin olen onnellisempi ilman housuja kotioloissa. Olen tosi tarkka pienen vauvan housuissa, ostan vain sellaisia, jotka on masun kohdalta tosi pehmeitä ja löysiä (vaikka ei edes olisi masuvaivoja). Joskus sellaiseen yleiseen tyytymättömyyteen on nimittäin paljastunut syyksi ihan vain se, että housut alkaa päivän mittaan puristaa, ihan niinkuin meillä aikuisillakin joskus. Sitten kun ottaa ne housut pois ja jättää pelkän bodyn, niin elämä tuntuu paljon helpommalta. Harmillisesti monella valmistajalla vastasyntyneiden housut on muuten löysät ja mukavat, mutta jostain syystä niihin on laitettu tosi kiristävä kuminauha. Jos joku pienen vauvan vaatteita valmistava taho sattuu tätä lukemaan niin pyydän: laittakaa ennemmin pehmeä ja löysä ja leveä resori kuin sellainen kiristyspanta. Monet kivat housut jää ostamatta (tai saadut käyttämättä), kun niissä on liian kireä vyötärö.

Toivottavasti näistä vinkeistä on iloa jollekin! Itselleni tämä on aika hyvä lista, jossa on kymmenen keinoa silloin kun tuntuu, että vauvalla on hankala olo (tai jonka keinoja ennaltaehkäisevästi noudattamalla sitä hankalaa oloa ei yleensä edes tule). Tästä voi tulla tsekkaamaan, että hei, tuota ei vielä kokeiltukaan, jos tuntuu, että mikään ei oikein ole hyvä. Meidän nelonen on kyllä yleisesti ottaen tosi tyytyväinen vauva ja päästänyt meidät vanhemmat helpolla, siksi jaksoinkin hyvin miettiä, että mitkä on kautta vuosien ollut niitä toimivia juttuja. Saa jakaa muuten instassa omat vinkit vauvan tyytyväiseksi saamiseen, jaan niitä storyssa!

Ja sitten loppuun haluan vielä sanoa, että tiedostan täysin, että joskus on myös tilanteita, että aidosti ja oikeasti mikään ei tunnu auttavan ja itku vain jatkuu ja jatkuu, eikä ole kyse mistään pienestä tyytymättömyydestä. Siinä tilanteessa oleville vanhemmille lähetän mahdottomasti voimia ja jaksamista ja halauksia. Ja jos oikeasti mikään ei auta, niin kannattaa hakea neuvolasta apua rohkeasti ennen kuin alkaa tuntua, että voimat loppuu. Neuvolassa ollaan juuri sitä varten, eikä avun pyytämisessä ole ikinä mitään väärää. <3