Moi! Tuntuu kuin tässä olisi takana pidempikin tauko kuin vain pari päivää, kun oli niin hassua avata tietokone ja alkaa hommiin. Mutta voi veljet kun on tehnyt hyvää olla muutama päivä aivan rauhassa ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Joulu on ollut rento, ehkä rennompi kuin vuosiin. Varmasti siihen vaikutti myös se, että ei vietetty aattoa kotona, jolloin vastuu ruuista ja kattauksesta ei ollut vain mun ja Oton harteilla, vaan saatiin mennä valmiiseen pöytään, vaikka laatikot vietiinkin itse. Sama kiireetön tunnelma, josta nautittiin jo koko joulunalusviikko, jatkui myös aattona ja päivinä sen jälkeen. Ihan parasta!

Aattoaamuna lapset heräilivät siinä kahdeksan jälkeen, ja löysivät aattoaamun paketit kuusen alta. Katseltiin joulupukin kuumaa linjaa, luettiin uusia paketeista paljastuneita kirjoja ja avattiin joulukalentereiden viimeiset luukut. Laittauduttiin pikkuhiljaa ja keiteltiin riisipuuroa, jonne laitoin oikeasti vain yhden mantelin tänä vuonna. Yleensä olen siis laittanut jokaiselle yhden, mutta tänä vuonna laitoin koko kattilaan vain yhden, niinkuin kuuluukin. Otto annosteli puurot lautaselle, ja kuinka ollakaan: manteli löytyi mun puurosta! Taikauskoinen en oikeasti ole, mutta kai sitä saa vähän ajatella, että manteli tuo lisäbuustia ensi vuoteen! Ja kuten totesin lapsille, manteli olisi ollut hyvä kenen lautasella tahansa, koska jokaisen meidän perheen jäsenen onni tarkoittaa sitä, että kaikki muutkin perheestä ovat onnellisia ja voivat hyvin. Voidaan siis ajatella, että ensi vuodesta tulee hyvä ja onnen täyteinen.

Riisipuurolounas nautittiin Lumiukkoa perinteisesti katsellen, ja sitten alkoi pikku hiljaa olla aika siirtyä kohti aatonviettopaikkaa, eli Oton lapsuudenkotia. Matkalla käytiin koko porukalla hautausmaalla viemässä kynttilät, ja sitten ajettiin Kauniaisiin. Istahdettiin hetken aikaa ja tunnelma alkoi olla lapsilla jo melko jännittynyt ja odottava, mutta onneksi pukki tulikin sitten melko pian sen jälkeen kun oltiin päästy perille. Pukki oli aivan mahtavan luonteva ja jutusteli lasten kanssa pitkän aikaa. Lapset lauloivat perinteisen ”joulupukki, joulupukki” -laulun, ja sitten jaettiin lahjoja.

Pukin lähdettyä lapset saivat avata yhdet paketit, ja sen jälkeen oli joulupäivällisen aika. Istuttiin pöydässä pitkään ja täytettiin mahat mädillä, lohella, sienisalaatilla ja muilla alkupalapöydän herkuilla. Syötiin me toki lämpimätkin ruuat, mutta se vaan menee aina niin, että eniten tulee syötyä niitä kylmiä aattona.

Mä otin vain muutaman kuvan joulupöydästä, sillä mulla oli niin kova nälkä silloin kun oltiin siihen istahtamassa. Kotona huomasin, että kuvat ei oikein onnistuneetkaan, kun mulla oli asetukset pielessä (taitaa päteä tähän vanha sananlasku että ”on niin nälkä että näköä haittaa” jota äitini usein viljelee). Joten siitä ei nyt valitettavasti ole kuvia! Mutta onneksi kuvattiin kotona meidän tapaninpäivän joulupöytä. Joulupöytä aattona oli kuitenkin ihan super onnistunut ja herkullinen, ja tuli kyllä sellaiset ähkyt kaikille että!

Vietettiin iltaa Kauniaisissa melko myöhään ruuan jälkeen lahjoja availlen ja hengaillen. Oli ihanaa olla isolla ja rennolla porukalla yhdessä. Lähdettiin kotiin niin, että lapsilla oli jo valmiiksi yökkärit päällä. Pienimmäinen nukahti autoon ja kannettiin kotona vain sänkyyn nukkumaan. Isommatkin olivat ihan valmiita nukkumaan kotona. Sitten me tehtiin Oton kanssa vielä iltapalaa ja katseltiin Master Chefin finaalijakso (ei sangen jouluista, mutta oli hyvä jakso!).

Joulupäivä vietettiin kotona lasten, Oton ja mun äidin kanssa jouluyökkäreissä, tosin puettiin myös ulkovaatteet yökkäreiden päälle ja tehtiin lasten kanssa iso lumiukko meidän pihalle. Joulupäivä oli ihan super rento päivä, leikittiin, luettiin, pelattiin, katsottiin leffoja ja vaan hengattiin yhdessä. Syötiin jouluruokia ja joulusuklaata pitkin päivää ja mä luin mun joululahjakirjastakin varmaan puolet. Niin rentoa vaan ehtiä lukea kirjaa keskellä päivää!

Tapaninpäivää lapset odottivat nelkein yhtä kovasti kuin jouluaattoa, sillä silloin mun tädin perhe tuli meille. Se oli meidän kakkosjoulu, kun laitettiin kotonakin kunnon joulupöytä pystyyn ja oltiin jättimäisellä porukalla. Meitä oli täällä meidän 4h+k-rivarissa kuulkaa 11 henkeä viettämässä tapania ja mahduttiin kaikki myös yöpymään, jopa vielä ihan hyvin. Herkuteltiin, saunottiin ja pelattiin lautapelejä. Alakerta annettiin yöksi kokonaan vieraille, ja olohuoneeseen mahtuivat mun täti ja hänen miehensä, ja ruokailutilaan levitettiin nuorisolle kunnon siskonpeti. Hyvin mahtui kaikki onneksi, vaikka vähän mietin etukäteen, että miten me oikein mahdutaan. Oli niin ihanaa saada viettää joulua myös mun tädin perheen kanssa, ja kivaa, että he vaihteeksi olivat meillä, kun yleensä me aina ollaan Oulussa heillä.

Aivan täydellisen ihana joulu ollut kyllä, ja jäi niin hyvät fiilikset. Tänään ollaan kyläilty keskimmäisen kummisedän luona ja nyt illalla ajateltiin pitää Oton ja äidin kanssa vähän juustoiltaa. Blogi on nyt palaillut joululomalta, mutta jatkan rennompaa tahtia vielä vuoden loppuun asti. Mutta ainakin vuosikatsaus on tulossa, ja jotain muuta myös.

Ihania välipäiviä kaikille ja toivottavasti teillä on siellä myös rento ja ihana meininki <3 Kiitos kaikille ihanille joiden kanssa ollaan saatu viettää joulua!

PS: Keskimmäinen halusi näköjään pitää uusia perinteitä yllä, sillä hänenkin ensimmäinen hampaansa irtosi joulunpyhinä. Esikoiselta lähti eka hammas viime vuonna joulun aikaan, ja nyt keskimmäisellä sitten. Ihan hullua miten meidän tyypit vaan kasvaa ja kasvaa <3 

Jouluaatto ja blogijoulukalenterin viimeinen luukku. Koska eilen ilmestyi jo My Day -video, ja koska meidän blogijoulutervehdykset eivät ole aiempina vuosina olleet mitään erityisen katsottuja, mä päätin toteuttaa tänä vuonna tämän viimeisen luukun toisin. Tänä vuonna mä halusin listata asioita, joista olen kiitollinen juuri tänä jouluna. Pieniä asioita ja isompia asioita, joita ajatellessa mä pääsen ainakin itse ihan älyttömän hyvään joulufiilikseen.

Näistä asioista olen erityisen kiitollinen juuri tänä jouluna

Meidän perhe ja läheiset

Nämä tyypit, joiden kanssa saan tätäkin joulua viettää. Otto ja lapset, äiti ja Oton perhe, sekä mun tädin perhe. Kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat muistaneet joulukortein ja viestein, ja joita ollaan nähty ja tullaan näkemään joululoman aikana. Mun pappa ja muut sukulaiset Oulussa. Ei löydy sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen olen kaikista ihanista ihmisistä meidän ympärillä, lähellä ja kaukana.

Terveys

Perheen ja lasten lisäksi kaikkein kiitollisin olen terveydestä. Se on asia, jota ei milloinkaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, ja jota en milloinkaan tule ottamaan itsestäänselvyytenä, en omaani, enkä muiden.

Te mielettömät tyypit siellä ruutujen takana

Olen niin kiitollinen tästä koko vuodesta, jonka olen saanut tehdä sisältöä juuri TEILLE. Te ihan mahtavat tyypit ja teidän ajatukset, palautteet ja viestit – mä saan niistä niin paljon voimaa. Tänä vuonna instagramin DM:t on heränneet eloon aivan uudella tavalla, ja joka ikinen päivä on tullut kymmeniä viestejä. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastailla mahdollisimman moniin niistä, ja olen niin kiitollinen ihan kaikista viesteistä! Vaikka joskus en ehdi vastata kaikkiin viesteihin tai kommentteihin, mä luen niistä jokaisen, ja haluan, että tiedätte kuinka paljon ne mulle merkitsee. Kiitos, että saan tehdä tätä teille ja teidän kanssa!

Kiire, jota ei tullut

Tänä jouluna meillä ei tullut kiire. Meillä oli aikaa hoitaa kaikki joulun hommat aivan rauhassa Oton kanssa, ja saatiin kaikki tehtyä ajoissa valmiiksi, ilman hetkenkään kiireistä tunnetta. Ruokia tehtiin rauhassa ja lapset saivat auttaa jouluruokien kokkaamisessa. Ehdittiin jopa aaton aattona pulkkamäkeen koko porukka! Just näin rennosti haluaisin valmistella jokaisen joulun.

Ensi vuosi

Tuleva vuosi tuntuu käänteentekevältä, koska suurimmat liikkeet urallani ovat tapahtuneet juuri silloin, kun mulla on ollut tarpeeksi aikaa tehdä tätä. Ensi vuosi on ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun mulla tulee oikeasti olemaan viikossa kiinteät tunnit, jotka voin käyttää täysillä juuri ja ihan vain tähän. En malta odottaa, miten paljon enemmän ja paremmin pystyn tekemään asioita silloin.

Loma

Kyllä, mä aion pitää vuoden loppuun asti sellaista ”lomaa”, että en postaa joka päivä, enkä aio ottaa stressiä sisällön tuotannosta ollenkaan. Tulen aivan varmasti postailemaan instaan ja blogiin ja päivittämään kuulumisia seuraavan viikon aikana, mutta en lupaa ollenkaan, että milloin tai kuinka paljon. Sen kuitenkin lupaan, että postaus jouluaatosta sekä perinteinen vuosikatsaus tulee ehdottomasti ennen uutta vuotta. Jotain muutakin saattaa tulla, tai sitten ei. Mutta seurailkaa instassa tai FB:ssä, niin kuulette aivan varmasti sitten, kun uusia postauksia on julkaistu.

Joulukalenteri

Olen kiitollinen siitä, että seuraavan viikon voin ottaa totaalisen rennosti täällä blogissa, sillä kuukausi tämän joulukalenterin kanssa on ollut intensiivinen. On ollut kuitenkin ihanaa saada teiltä positiivista palautetta sisällöstä, ja toivottavasti mahdollisimman moni tykkäsi joulukalenterista tänä vuonna! Mulla on ollut tosi hauskaa sitä tehdessä, ja mulla on aidosti sellainen fiilis, että tämä oli mun paras joulukalenteri ikinä. Mutta aina on ihan varmasti parantamisen varaakin! Ensi vuotta varten saa todellakin antaa vielä palautetta tähän tai vaikka muissa kanavissa, jos teillä on toiveita postausten suhteen tai parannusehdotuksia!

KIITOS. KIITOS niin paljon teille <3 Mä haluan vaan toivottaa ihanaa joulua teille kaikille <3

Kuten kirjoitinkin jo aiemmin, me ei vietetä jouluaattoa kotona. Tehdään silti lähes kaikki samat jouluruuat kuin muinakin vuosina, koska ollaan kuitenkin muina päivinä kotona, ja tapanina mun täti perheineen tulee meille syömään. Silloin tarjoillaan kunnon joulumenu. Mä oon saanut postaustoiveita instassa ja myös täällä blogissa meidän joulumenusta, ja siksi halusin jakaa meidän joulumenun ja vielä muutaman reseptivinkin jouluaatoksi.

ALKUPALAT

Tuoresalaatti (tätä ei olla vielä päätetty) 

Graavilohi (valmiiksi graavattu)

Mäti + smetana + punasipuli 

Sienisalaatti (käytän tätä ohjetta vähän sovellettuna, lisään ripauksen sitruunamehua enkä liota sieniä yön yli)

Savuporoterriini (ohje täällä, tosin me tehdään aina ilman pikkelssivihanneksia ja ilman suolakurkkuja terriinissä)

Rosolli sillillä (valmiina)

LÄMPIMÄT RUUAT

Kinkku mummun perinteisellä hunaja-sinappi-korppujauho-kuorrutuksella (Dijon-sinappia, juoksevaa hunajaa ja korppujauhoa, kuorrutukseen 1 osa Dijonia & 1 osa hunajaa)

Bataatti-pekaanipähkinä-vuohenjuustolaatikko (ohje täällä)

Imelletty perunalaatikko mummun perinteisellä reseptillä (suunnilleen vastaava resepti esim. täällä)

Lanttulaatikko mummun perinteisellä reseptillä (lähes vastaava resepti esim. täällä)

Oululainen hernetuuvinki mun mummun reseptillä (suunnilleen vastaava täällä)

JÄLKIRUOAT

Juustolautanen, keksilajitelma & viikunahillo

Piparihyydykekakku glögikastikkeella (ohje TÄÄLLÄ) tai päärynäpiirakka (ohje täällä, kaupallinen yhteistyö)

Pipareita

Tänä vuonna ollaan jätetty porkkanalaatikko pois, koska sitä niin usein jää paljon jäljelle. Se ei ole kenenkään erityinen suosikki, vaan sitä on vaan aina tehty, koska sitä on vaan aina tehty. Yritetään vähentää ruokahävikkiä jatkuvasti, eikä joulu ole mikään syy tehdä enempää ruokaa kuin oikeasti tarvitsee.

Näitä meidän ruokia ruokailee täällä koko meidän perhe, mun äiti, sekä mun tädin viisihenkinen perhe, eli iso ruokamäärä on perusteltu. Me puputetaan näitä samoja pöperöitä ainakin sinne 27. päivä asti, jolloin ne varmaan jo loppuvatkin. Joulussa parasta on lasten ilon ja yhdessäolon lisäksi se, että voi vaan ottaa rennosti ja lämmittää aina ruokaa kun tulee nälkä, eikä tarvitse kokata. Toki silloin tapaninpäivänä me tehdään uusi salaatti ja varmaan haetaan kaupasta tuoreet kala ja mäti, koska niitä ei voi ostaa/säilyttää kovin isoa satsia kerralla.

Mä olen aika tyytyväinen tästä joulumenusta, se on meidän näköinen ja makuinen, ja yhdistelee sopivasti uutta ja vanhaa. Kaikki rakkaat herkut on tallella, ja kaverina uudempia lemppareita. Jouluaatoksi viedään mukana laatikoita, ja kaikki muut löytyykin valmiina paikan päältä. En malta odottaa aaton varmasti super mieletöntä ja runsasta alkupalapöytää, joka varmasti varastaa kaiken mun huomion muilta herkuilta.

Mikä on teidän lemppari jouluruoka? Entäs mitä ette ikinä ottaisi omaan joulupöytään? 

Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.

Iina:

Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..”  tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.

Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.

Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.

Otto:

En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.

Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.

Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.

Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.

Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!

Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken?  Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?

*Postauksen kuvissa näkyvissä Lifesta kaupallisessa yhteistyössä saadut aamutohvelit. 

Me rakastetaan pelata pelejä yhdessä, ja pelaillaankin ainakin joka viikko jotain lautapelejä. Tykätään myös paljon pelata porukalla aina kun meillä on vieraita, tai kun ollaan esim. sukulaisten luona. Silloin kun alettiin pelaamaan perhepelejä ekoja kertoja lasten ollessa n. 2-3 -vuotiaita, oltiin ihan pihalla, että mitä pelejä edes kannattaa ostaa. Erilaisia lautapelejähän tulee aivan järjetön määrä joka vuosi, ja niitä on oikeasti niin paljon, että ellei osta pelkkiä klassikoita, on niitä oikeasti mahtavia pelejä välillä hankala löytää sieltä kaiken muun seasta.

Me ostetaan joka joulu ainakin yksi uusi lautapeli, koska lapset kasvavat ja pelitaidot kehittyvät koko ajan. Pelikaapissa alkaa olla jo paljon kivoja pelejä, joita voi pelata. Taapero ei vielä ole ihan messissä kaikissa peleissä, mutta 2-3-vuotiaillekin sopivia pelejä on olemassa. Mä halusin listata meidän lempparipelejä, joita meillä on joko kotona, tai joita ollaan pelattu sukulaisten tai ystävien luona ja todettu hyviksi.

Saturetki (TacTic)

4-vuotiaasta ylöspäin sopiva ihana lautapeli, jossa on söpöt eläinhahmot. Pelissä on tarpeeksi vaihtelua, että pienempikään lapsi ei tylsisty, ja se on sopivan helppo, mutta kuitenkin mielenkiintoinen aikuisellekin. Tämä löytyy meiltä kotoa, ja ollaan pelattu siitä asti kun keskimmäinen oli 3v.

Pelin idea lyhyesti: Pelissä kuuluu liikuttaa yhdessä neljä eläinhahmoa pelilaudan halki ja suorittaa hauskoja tehtäviä matkalla.Pelilauta koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa on erilainen tehtävä. Peli tarjoaa lapsille mahdollisuuden opetella yhdessä toimimista ja pelin mukana tulee vielä pieni vihko, jossa on neljä iltasatua. 

Muumipeikon kalaretki (Peliko)

Meidän keskimmäinen sai tämän joululahjaksi 3-vuotiaana, ja tämä oli ihan hänen suosikkinsa pitkään. Nyt meidän taapero taas tykkää tästä tosi paljon. Peli oli Vuoden Lastenpeli 2016, ja ihan ansaitusti. Idea on tosi yksinkertainen mutta hauska, ja tämä sopii hyvin pelattavaksi juuri pienten kanssa. 

Pelin idea lyhyesti: Pelissä lähdetään kalaan Muumipeikon kanssa. Ensin laitetaan kaikki kiekot kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kukin pelaaja yrittää vuorollaan saada kuvallisen kiekon kalastettua magneettisella Muumipeikkofiguurilla. Jos kiekko ei tartu Muumipeikkofiguuriin, kiekossa ei ole kalaa ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Haisuli varastaa kaloja, ja tekee pelistä jännittävän pikkutyyppien mielestä. 

Kimble (TacTic)

Ostettiin Kimble toissa vuonna joululahjaksi koko perheelle yhteiseksi, ja se on kyllä varmaan meidän perheen pelatuin peli. Jo pienen lapsen on helppo pelata sitä, ja se on aina niin koukuttava ja hyvä, koska ikinä ei tiedä kuka voittaa, kun kaikki voi kääntyä ihan päälaelleen vielä loppumetreilläkin.

Pelin idea lyhyesti: Pelin tavoitteena on noppaa heittämällä kuljettaa omat pelinappulansa kotipesästä pelilaudan kehää myöten maaliin ennen vastapelaajia. Jos nappula osuu vastapelaajan varaamaan ruutuun, hänen nappulansa palautuu kotipesään.

Oppi & Ilo Hoksaa -perhepeli

Meidän keskimmäinen sai tämän Oppi & Ilon hauskan pelin joskus synttärilahjaksi, ja se on kyllä ollut myös tosi suosittu. Tämä peli sopii hyvin mun mielestä esim. 3-vuotiaasta ylöspäin, ja se on myös aikuisille hauska. Peli on aika lyhytkestoinen (n. 10min), eli siihen ei tarvitse jaksaa keskittyä pitkää aikaa.

Pelin idea lyhyesti: Pelissä etsitään, tutkitaan ja kisataan. Koottavassa pelilaudassa on kaksi puolta, helpompi ja vaikeampi. Pelialauta on täynnä pieniä kuvia ja muotoja ja joka pelikierroksella heitetään yhtä tai kahta noppaa, jotka määrittävät, mitä pelilaudalta etsitään. Jokainen merkitsee löytämänsä asiat hauskoilla tarttuvilla pelimerkeillä. Pienten lasten kanssa peliä voi pelata vain yhdellä nopalla kerrallaan – etsitään esim. jotain pyöreää – ja isommille lapsille voi antaa kaksi noppaa, jolloin etsitään asioita, jotka ovat esim. vihreitä ja neliön muotoisia. 

Arvaa kuka (Hasbro)

Klassikko, joka koukuttaa vieläkin! Tää oli yksi mun lemppareista päiväkodissa ja eskarissa, ja meidän lapset tykkäävät ihan hirveästi pelata tätä edelleen. Arvaa kuka on sopivan helppo myös pienille lapsille, tätä tosin pystyy pelaamaan vain kaksi kerrallaan. Meillä on tästä vain korttipeliversio, joka on saatu joskus jostain hampurilaisravintolasta ”leluna”, mutta lapset pelaavat sitä niin usein, että olen miettinyt pitäisikö ostaa se ihan oikea versio.

Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastapelaaja valitsee hahmon ja toinen yrittää arvata kenestä on kyse kyselemällä erilaisia kysymyksiä.

Muuttuva Labyrintti (Junior)

Tämäkin oli mun oma lemppari päiväkodissa ja alakoulussa, ja siksi se varmaan tulikin ostettua myös omille lapsille. Muuttuva labyrintti on sopivan simppeli pienten kanssa, mutta siinä on tarpeeksi jännitystä, että jaksaa itsekin keskittyä. Meillä on tästä Doria etsimässä Junior-versio, joka on lapsista tosi hauska.

Pelin idea lyhyesti: Pelaajat etsivät aarteita labyrintistä, jonka käytävät muuttavat muotoaan joka siirrolla. Nokkelin pelaaja ennakoi muiden siirrot ja käyttää niitä edukseen. 

Junior Alias & Junior Party Alias

PARAS! Varsinkin näin kaksikielisen perheen näkökulmasta ihan loistava, mutta toki muutenkin. Junior Alias on siitä helppo, että selitettävät sanat on korteissa kuvina, jolloin ollaan pystytty jo pienten kanssa harjoittelemaan sitä ”heikompaa” kieltä tällä pelillä. Nykyisin meilläkin on molemmat kielet isoilla tasavahvoja, ellei se aiempi heikompi kieli ruotsi jopa nykyisin vahvempi. Silloin kun näin ei vielä ollut, oli tosi hyvää harjoitusta, kun lapset sai selittää ruotsiksi sanoja meille ja toisilleen. Tämän kanssa tulee hauskoja tilanteita silloin, kun pelikaverina on taapero. Ainakin meillä alkuun 2-3-vuotiaana keskimmäinen aloitti aina oman selitysvuoronsa sanomalla ”Mikä on sellainen *laita tähän kuvassa olevan asian nimi*. Ja sitähän ei tietty saa sanoa. Mutta se oli vaan hauskaa, ja nopeasti hänkin oppi sitten pelaamaan ihan oikein. Meillä on siis ihan suomenkielinen versio tästä pelistä, mutta kun ne sanat on siinä kuvina, niin sitä on helppoa pelata ihan millä kielellä vain, eikä lapsen edes tarvitse osata lukea.

Pelin idea lyhyesti: Junior Alias on sana- ja kuvaselityspeli, jossa pitää arvata, mitä kuvaa pelikumppani yrittää selittää. Pelikumppani antaa kortin kuvaan liittyviä vihjeitä. Jos arvaa sanan oikein, pelikumppani siirtyy seuraavaan sanaan, ja selittäminen jatkuu, kunnes tiimalasin hiekka valuu loppuun. Kun aika loppuu, oikein arvatut sanat lasketaan yhteen ja joukkue pääsee etenemään pelilaudalla oikeiden vastausten lukumäärän verran eteenpäin. 

Monopoly Junior & Monopoly Gamer’s edition

Mun lemppari peli ikinä, siis klassinen Monopoly! Mä voitin tässä lapsena aina, siksi se varmaan olikin mun lemppari, heh. Meillä on tästä tuo Gamer’s edition, joka oli viime vuoden ”koko perheen lahja”. Sen kanssa ollaan vietetty kyllä monta kisailuiltaa, ja se on super hauska. Se ei ole varsinaisesti lapsille tarkoitettu, mutta ainakin meidän isompien lasten kanssa sen pelaaminen onnistuu kyllä, kun vähän auttaa tarvittaessa. Siinä on tuttuja elementtejä konsolipeleistä, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin ihan perus Monopoly.

Pelin idea lyhyesti (Gamer’s edition): Pelissä ansaitaan pisteitä ja voitetaan keräämällä kolikoita, ostamalla kiinteistöjä ja taistelemalla pomoja vastaan. Ensin valitaan hahmo. Jokaisella hahmolla on ainutlaatuisia kykyjä. Pelissä on myös lisävoimia: lisävoimanopalla voi heittää kilpiä, poimia kolikoita ja tehostaa hahmonsa kykyä. Pelissä myös taistellaan legendaarisia pomoja vastaan. Pomotaistelu käynnistetään ohittamalla lähtöruutu. Palkinnon saa voittamalla pomon.

Afrikan Tähti

Klassikkopeli, joka viihdyttää vuodesta toiseen! Meiltä ei tätä löydy, mutta ollaan pelattu tätä  mun tädin luona varmaan tuhat kertaa lasten kanssa, ja he ovat pelanneet tätä myös päiväkodissa ja eskarissa paljon. Afrikan tähti on best, koska siinä pienetkin voi pärjätä isoja vastaan, koska sattumalla on niin iso merkitys.

Pelin idea lyhyesti: Pelaajat etenevät Afrikan kartan pohjalta tehdyllä pelilaudalla noppaa heittämällä ja kääntävät pelikiekkoja aarteiden löytämiseksi. Aarteista saaduilla rahoilla voi nopeuttaa pelilaudalla etenemistä. Pelin voittaa pelaaja, joka löytää Afrikan tähden ja vie sen aloituspisteeseen Tangeriin tai Kairoon. 

Iknow Junior

Tätä mä en ole itse asiassa pelannut, mutta aikuisten versiota kyllä. Lapset sen sijaan ovat pelanneet tätä koulussa ja päiväkodissa, ja tämä on kuulemma niin hyvä peli, että pitäisi saada kotiinkin. Tämä on ainoa peli jonka nostan listalle ilman, että itse olen pelannut, mutta meidän lapset on puhuneet tästä niin monta kertaa, että uskallan mainita tämän. Tämän on pakko olla hyvä!

Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastataan kysymyksiin ja tehdään erilaisia tehtäviä, jotka voivat sisältää piirtämistä, lukemista ja paljon muuta. Tässä monipuolisessa lasten tietopelissä pelaajat voivat pyytää vihjeitä tai ratkaista pulmat yhdessä pelitoverin kanssa.

Lautapelit ovat mahtava tapa viettää aikaa yhdessä, ja ne kuuluvat ehdottomasti meidän jouluun! Pelataanko teillä lautapelejä? Löytyikö samoja suosikkeja kuin meiltä? Mikä on teidän kaikkein lempparein peli koko perheelle?