*Postauksen kuvissa näkyvissä Lifesta kaupallisessa yhteistyössä saadut aamutohvelit. 

Me rakastetaan pelata pelejä yhdessä, ja pelaillaankin ainakin joka viikko jotain lautapelejä. Tykätään myös paljon pelata porukalla aina kun meillä on vieraita, tai kun ollaan esim. sukulaisten luona. Silloin kun alettiin pelaamaan perhepelejä ekoja kertoja lasten ollessa n. 2-3 -vuotiaita, oltiin ihan pihalla, että mitä pelejä edes kannattaa ostaa. Erilaisia lautapelejähän tulee aivan järjetön määrä joka vuosi, ja niitä on oikeasti niin paljon, että ellei osta pelkkiä klassikoita, on niitä oikeasti mahtavia pelejä välillä hankala löytää sieltä kaiken muun seasta.

Me ostetaan joka joulu ainakin yksi uusi lautapeli, koska lapset kasvavat ja pelitaidot kehittyvät koko ajan. Pelikaapissa alkaa olla jo paljon kivoja pelejä, joita voi pelata. Taapero ei vielä ole ihan messissä kaikissa peleissä, mutta 2-3-vuotiaillekin sopivia pelejä on olemassa. Mä halusin listata meidän lempparipelejä, joita meillä on joko kotona, tai joita ollaan pelattu sukulaisten tai ystävien luona ja todettu hyviksi.

Saturetki (TacTic)

4-vuotiaasta ylöspäin sopiva ihana lautapeli, jossa on söpöt eläinhahmot. Pelissä on tarpeeksi vaihtelua, että pienempikään lapsi ei tylsisty, ja se on sopivan helppo, mutta kuitenkin mielenkiintoinen aikuisellekin. Tämä löytyy meiltä kotoa, ja ollaan pelattu siitä asti kun keskimmäinen oli 3v.

Pelin idea lyhyesti: Pelissä kuuluu liikuttaa yhdessä neljä eläinhahmoa pelilaudan halki ja suorittaa hauskoja tehtäviä matkalla.Pelilauta koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa on erilainen tehtävä. Peli tarjoaa lapsille mahdollisuuden opetella yhdessä toimimista ja pelin mukana tulee vielä pieni vihko, jossa on neljä iltasatua. 

Muumipeikon kalaretki (Peliko)

Meidän keskimmäinen sai tämän joululahjaksi 3-vuotiaana, ja tämä oli ihan hänen suosikkinsa pitkään. Nyt meidän taapero taas tykkää tästä tosi paljon. Peli oli Vuoden Lastenpeli 2016, ja ihan ansaitusti. Idea on tosi yksinkertainen mutta hauska, ja tämä sopii hyvin pelattavaksi juuri pienten kanssa. 

Pelin idea lyhyesti: Pelissä lähdetään kalaan Muumipeikon kanssa. Ensin laitetaan kaikki kiekot kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kukin pelaaja yrittää vuorollaan saada kuvallisen kiekon kalastettua magneettisella Muumipeikkofiguurilla. Jos kiekko ei tartu Muumipeikkofiguuriin, kiekossa ei ole kalaa ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Haisuli varastaa kaloja, ja tekee pelistä jännittävän pikkutyyppien mielestä. 

Kimble (TacTic)

Ostettiin Kimble toissa vuonna joululahjaksi koko perheelle yhteiseksi, ja se on kyllä varmaan meidän perheen pelatuin peli. Jo pienen lapsen on helppo pelata sitä, ja se on aina niin koukuttava ja hyvä, koska ikinä ei tiedä kuka voittaa, kun kaikki voi kääntyä ihan päälaelleen vielä loppumetreilläkin.

Pelin idea lyhyesti: Pelin tavoitteena on noppaa heittämällä kuljettaa omat pelinappulansa kotipesästä pelilaudan kehää myöten maaliin ennen vastapelaajia. Jos nappula osuu vastapelaajan varaamaan ruutuun, hänen nappulansa palautuu kotipesään.

Oppi & Ilo Hoksaa -perhepeli

Meidän keskimmäinen sai tämän Oppi & Ilon hauskan pelin joskus synttärilahjaksi, ja se on kyllä ollut myös tosi suosittu. Tämä peli sopii hyvin mun mielestä esim. 3-vuotiaasta ylöspäin, ja se on myös aikuisille hauska. Peli on aika lyhytkestoinen (n. 10min), eli siihen ei tarvitse jaksaa keskittyä pitkää aikaa.

Pelin idea lyhyesti: Pelissä etsitään, tutkitaan ja kisataan. Koottavassa pelilaudassa on kaksi puolta, helpompi ja vaikeampi. Pelialauta on täynnä pieniä kuvia ja muotoja ja joka pelikierroksella heitetään yhtä tai kahta noppaa, jotka määrittävät, mitä pelilaudalta etsitään. Jokainen merkitsee löytämänsä asiat hauskoilla tarttuvilla pelimerkeillä. Pienten lasten kanssa peliä voi pelata vain yhdellä nopalla kerrallaan – etsitään esim. jotain pyöreää – ja isommille lapsille voi antaa kaksi noppaa, jolloin etsitään asioita, jotka ovat esim. vihreitä ja neliön muotoisia. 

Arvaa kuka (Hasbro)

Klassikko, joka koukuttaa vieläkin! Tää oli yksi mun lemppareista päiväkodissa ja eskarissa, ja meidän lapset tykkäävät ihan hirveästi pelata tätä edelleen. Arvaa kuka on sopivan helppo myös pienille lapsille, tätä tosin pystyy pelaamaan vain kaksi kerrallaan. Meillä on tästä vain korttipeliversio, joka on saatu joskus jostain hampurilaisravintolasta ”leluna”, mutta lapset pelaavat sitä niin usein, että olen miettinyt pitäisikö ostaa se ihan oikea versio.

Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastapelaaja valitsee hahmon ja toinen yrittää arvata kenestä on kyse kyselemällä erilaisia kysymyksiä.

Muuttuva Labyrintti (Junior)

Tämäkin oli mun oma lemppari päiväkodissa ja alakoulussa, ja siksi se varmaan tulikin ostettua myös omille lapsille. Muuttuva labyrintti on sopivan simppeli pienten kanssa, mutta siinä on tarpeeksi jännitystä, että jaksaa itsekin keskittyä. Meillä on tästä Doria etsimässä Junior-versio, joka on lapsista tosi hauska.

Pelin idea lyhyesti: Pelaajat etsivät aarteita labyrintistä, jonka käytävät muuttavat muotoaan joka siirrolla. Nokkelin pelaaja ennakoi muiden siirrot ja käyttää niitä edukseen. 

Junior Alias & Junior Party Alias

PARAS! Varsinkin näin kaksikielisen perheen näkökulmasta ihan loistava, mutta toki muutenkin. Junior Alias on siitä helppo, että selitettävät sanat on korteissa kuvina, jolloin ollaan pystytty jo pienten kanssa harjoittelemaan sitä ”heikompaa” kieltä tällä pelillä. Nykyisin meilläkin on molemmat kielet isoilla tasavahvoja, ellei se aiempi heikompi kieli ruotsi jopa nykyisin vahvempi. Silloin kun näin ei vielä ollut, oli tosi hyvää harjoitusta, kun lapset sai selittää ruotsiksi sanoja meille ja toisilleen. Tämän kanssa tulee hauskoja tilanteita silloin, kun pelikaverina on taapero. Ainakin meillä alkuun 2-3-vuotiaana keskimmäinen aloitti aina oman selitysvuoronsa sanomalla ”Mikä on sellainen *laita tähän kuvassa olevan asian nimi*. Ja sitähän ei tietty saa sanoa. Mutta se oli vaan hauskaa, ja nopeasti hänkin oppi sitten pelaamaan ihan oikein. Meillä on siis ihan suomenkielinen versio tästä pelistä, mutta kun ne sanat on siinä kuvina, niin sitä on helppoa pelata ihan millä kielellä vain, eikä lapsen edes tarvitse osata lukea.

Pelin idea lyhyesti: Junior Alias on sana- ja kuvaselityspeli, jossa pitää arvata, mitä kuvaa pelikumppani yrittää selittää. Pelikumppani antaa kortin kuvaan liittyviä vihjeitä. Jos arvaa sanan oikein, pelikumppani siirtyy seuraavaan sanaan, ja selittäminen jatkuu, kunnes tiimalasin hiekka valuu loppuun. Kun aika loppuu, oikein arvatut sanat lasketaan yhteen ja joukkue pääsee etenemään pelilaudalla oikeiden vastausten lukumäärän verran eteenpäin. 

Monopoly Junior & Monopoly Gamer’s edition

Mun lemppari peli ikinä, siis klassinen Monopoly! Mä voitin tässä lapsena aina, siksi se varmaan olikin mun lemppari, heh. Meillä on tästä tuo Gamer’s edition, joka oli viime vuoden ”koko perheen lahja”. Sen kanssa ollaan vietetty kyllä monta kisailuiltaa, ja se on super hauska. Se ei ole varsinaisesti lapsille tarkoitettu, mutta ainakin meidän isompien lasten kanssa sen pelaaminen onnistuu kyllä, kun vähän auttaa tarvittaessa. Siinä on tuttuja elementtejä konsolipeleistä, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin ihan perus Monopoly.

Pelin idea lyhyesti (Gamer’s edition): Pelissä ansaitaan pisteitä ja voitetaan keräämällä kolikoita, ostamalla kiinteistöjä ja taistelemalla pomoja vastaan. Ensin valitaan hahmo. Jokaisella hahmolla on ainutlaatuisia kykyjä. Pelissä on myös lisävoimia: lisävoimanopalla voi heittää kilpiä, poimia kolikoita ja tehostaa hahmonsa kykyä. Pelissä myös taistellaan legendaarisia pomoja vastaan. Pomotaistelu käynnistetään ohittamalla lähtöruutu. Palkinnon saa voittamalla pomon.

Afrikan Tähti

Klassikkopeli, joka viihdyttää vuodesta toiseen! Meiltä ei tätä löydy, mutta ollaan pelattu tätä  mun tädin luona varmaan tuhat kertaa lasten kanssa, ja he ovat pelanneet tätä myös päiväkodissa ja eskarissa paljon. Afrikan tähti on best, koska siinä pienetkin voi pärjätä isoja vastaan, koska sattumalla on niin iso merkitys.

Pelin idea lyhyesti: Pelaajat etenevät Afrikan kartan pohjalta tehdyllä pelilaudalla noppaa heittämällä ja kääntävät pelikiekkoja aarteiden löytämiseksi. Aarteista saaduilla rahoilla voi nopeuttaa pelilaudalla etenemistä. Pelin voittaa pelaaja, joka löytää Afrikan tähden ja vie sen aloituspisteeseen Tangeriin tai Kairoon. 

Iknow Junior

Tätä mä en ole itse asiassa pelannut, mutta aikuisten versiota kyllä. Lapset sen sijaan ovat pelanneet tätä koulussa ja päiväkodissa, ja tämä on kuulemma niin hyvä peli, että pitäisi saada kotiinkin. Tämä on ainoa peli jonka nostan listalle ilman, että itse olen pelannut, mutta meidän lapset on puhuneet tästä niin monta kertaa, että uskallan mainita tämän. Tämän on pakko olla hyvä!

Pelin idea lyhyesti: Pelissä vastataan kysymyksiin ja tehdään erilaisia tehtäviä, jotka voivat sisältää piirtämistä, lukemista ja paljon muuta. Tässä monipuolisessa lasten tietopelissä pelaajat voivat pyytää vihjeitä tai ratkaista pulmat yhdessä pelitoverin kanssa.

Lautapelit ovat mahtava tapa viettää aikaa yhdessä, ja ne kuuluvat ehdottomasti meidän jouluun! Pelataanko teillä lautapelejä? Löytyikö samoja suosikkeja kuin meiltä? Mikä on teidän kaikkein lempparein peli koko perheelle?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Käsi ylös kenen mielestä joulun aikaan on ihan ok herkutella vähän enemmän kuin yleensä?! Sanomattakin on varmaan selvää, että mun mielestä ainakin. Mä oon just niitä ihmisiä, jotka rakastavat konvehteja ja kaikkia joulun makeita herkkuja. Joulukuussa herkuttelen ehkä vähän liikaakin, mutta se on ihan ok. Jouluherkkuja on vaan niin vaikea vastustaa! Tässä tuleekin pari mun tän hetken lempparireseptiä itsetehtäviin jouluherkkuihin. Näistä jouluisaa makua löytyy reippaasti, ja paljon myös hyviä juttuja, kuten pähkinöitä ja tummaa suklaata.

Mä rakastan joulun mausteita ja makuja, sekä tuoksuja! Jouluun kuuluu mun mielestä perinteisten jouluruokien lisäksi myös ehdottomasti erilaiset pähkinät ja suklaat. Siksi lähdin miettimään tähän kamppispostaukseen sellaisia reseptejä, joissa upea Maldon-suola pääsee edukseen, mutta jossa maistuvat ne joulun makeat lempparimaut. Meidän Otto ei yleensä ole mikään varsinainen herkuttelija, mutta mun suolakaramellimantelit katoavat kyllä hyvin nopeasti sen jälkeen kun Otto on huomannut ne. Suosittelen siis nappaamaan nämä reseptit talteen, sillä ne sopivat vaativammallekin herkkusuulle!

Tumma rocky road pistaasilla & merisuolalla

400g tummaa (väh. 70% suklaata)

100g pistaasin sydämiä

1rkl Maldon -suolaa

1tl kanelia

1tl piparkakkumaustetta

1tl kardemummaa

100g kuivattuja hedelmiä tai esim. karpaloita

Sulata pilkottu suklaa mikrossa 30 sekunnin pätkissä välillä sekoitellen. Murskaa pistaasit ja kuivatut hedelmät pienemmäksi veitsellä. Sekoita mausteet keskenään ja lisää sulatetun suklaan joukkoon. Laita laakealle lautaselle tarjottimelle leivinpaperi. Kaada nuolijan avulla sulatettu suklaa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle pistaasit ja kuivatut hedelmät. Anna hyytyä hetki ja ripottele sitten pinnalle vielä Maldon-suolaa. Nosta hyytymään jääkaappiin (tai jos haluat nopeasti valmista niin pakastimeen n. 30 minuutiksi). Pilko veitsellä pieniksi suupaloiksi. Nauti!

Suolakaramelli-mantelit

150g natural manteleita kuorineen

2rkl sokeria

3rkl voita

2rkl Maldon-merisuolaa

Laita voi paistinpannulle kuumenemaan. Lisää mantelit ja paista pari minuuttia. Lisää sen jälkeen sokeri, ja anna sen karamellisoitua ruskeaksi manteleiden kanssa. Paista, kunnes sokeri on sulanut ja muuttunut kauniin ruskeaksi karamelliksi. Kaada mantelit leivinpaprin päälle ja erottele lastalla toisistaan. Ripottele pinnalle 2rkl Maldon-merisuolaa. Tarjoile sitten, kun sokeri on jähmettynyt.

Maldon-suolaa myydään ruokakaupoissa, ja sen kaveria eli Maldon -savusuolaa myydään Keskon ja  S-ryhmän kaupoissa. Ja mä olen aivan ihastunut siihen! Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882 asti Englannin Maldonissa, edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on käytetty alusta asti.  Suolakiteet ovat Maldon-suolassa pyramidin muotoisia, ja siksi suola on niin kevyttä ja sopii upeasti myös näihin makeisiin herkkuihin. 

Me ollaan katsottu koko syksyn ja alkutalven ajan Australian Masterchefin uusinta kautta Oton kanssa, ja siinäkin käytetään Maldon-suolaa. Voidaan kuvitella olevamme oman elämämme master chefejä, kun kokataan täällä koti-Suomessa Maldonin klassikkosuolalla, hah! Vaikka nämä mun herkut eivät ole mitään molekyyligastronomiaa, niin kyllä nämäkin vievät kielen mennessään ja taipuvat hyvin myös vaikka syötäväksi viemiseksi tai lahjaksi, kun paketoi nättiin lasipurkkiin tai paperipussiin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla vielä valmistaa suolaista karamellikastiketta tästä Maldon-suolasta.

Mitkä on teidän lemppari makean suolaisia jouluherkkuja?

*Postaus sisältää Life-myymälästä saadun eteerisen Piparminttuöljyn. 

Kuten otsikosta jo käy ilmi, mulle oli tärkeää keksiä itse tehtävä kosmetiikkalahja _ilman_ kookosöljyä! Mä en ole koskaan itse ollut kookoksen ystävä en makuna enkä tuoksuna. Sehän on vähän samanlainen kuin aurajuusto, että sitä joko vihaa tai rakastaa. Mä nyt en sanoisi vihaavani kookosta, se on vahva ilmaisu, mutta en kuitenkaan koskaan osta mitään missä kookosta on käytetty, koska se ei vaan ole mun mieleen. Varsinkin nykyisin, kun suurin osa tuoksuista aiheuttaa mulle migreeniä, kookosöljy on ihan viimeinen juttu mitä haluan käyttää yhtään mihinkään.

Halusin keksiä jonkun kivan DIY-kosmetiikkalahjan, joka olisi helppoa, nopeaa ja edullista tehdä. Googlailin kaikenlaisia sokerikuorintoja ja muita, mutta kaikissa oli melkein käytetty kookosöljyä. Löysin vihdoin yhden ohjeen, jossa oli käytetty manteliöljyä kookoksen sijaan (mutta muuten ohje ei väriaineineen ollut sellainen, jonka olisin halunnut itse valmistaa). Lähdin siis kehittelemään itse mahdollisimman yksinkertaista sokerikuorinnan ohjetta, joka sopisi tällaiselle hajuherkälle tyypille kuin minä. Päätin käyttää siihen sokerin kaverina siis manteliöljyä, jota löytyy esimerkiksi Valioravinnolta. Manteliöljyä voi käyttää sellaisenaan suoraan iholle tai esim. ruuanlaitossa, ja ainakaan mun nenään siinä ei ollut minkäänlaista tuoksua. Manteliöljy on myös melko edullista, maksoin siitä itse muistaakseni n. 8 euroa.

Uskokaa tai älkää, halusin myös kuorintaan jonkin tuoksun! Koska tuoksut on ihania, vaikka niistä harva mulle sopiikin. Siksi mä aloin pohtimaan, mikä olisi sellainen tuoksu, josta mulle EI tule migreeniä. Keksin sen melkein heti: piparminttu! Hammastahnasta mulle ei tule migreeniä, heh. Piparminttu sopii mun mielestä upeasti esim. jalkojen sokerikuorintaan, koska se virkistää ja raikastaa ihanasti jalkoja. Sopiihan piparminttu hyvin myös jouluun, koska polkkakarkit on aika jouluisa juttu.

Tämän lahjan tekemiseen meni vähemmän aikaa kuin paketoimiseen, sillä tämä on niin helppo tehdä. Ohjeesta voi jättää eteerisen öljyn kokonaan pois, mikäli haluaa täysin tuoksuttoman kuorinnan. Jos siitä taas haluaa vähän ”jännittävämmän”, siihen voi lisätä esim. pari tippaa punaista elintarvikeväriä, ja vatkata sen vatkaimella kuohkeaksi, jolloin se näyttää ja tuntuu vielä ylellisemmältä. Mä halusin pitää tämän oman ohjeeni erittäin yksinkertaisena, mutta sitä on tosi helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Ja toki jos tykkää kookoksesta itse, niin manteliöljyn voi hyvin myös korvata sillä.

DIY piparminttu-sokerikuorinta ilman kookosöljyä 

2,5dl sokeria

15 tippaa eteeristä piparminttuöljyä (tai jotain muuta eteeristä öljyä)

0,8dl manteliöljyä 

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa ja pakkaa lasipurkkiin. 

Mä pakkasin kuorinnan meidän kuopuksen vanhaan lasiseen ruokapurkkiin. Meillä oli unohtunut kaapin perälle yksi iso ruokapurkki, jota kukaan ei koskaan syönyt, ja näin sen purkki sentään pääsi uuteen käyttöön.

Mä olen niin iloinen tuosta manteliöljystä! Olen jo vuosia halunnut tehdä itse kaikkia kosmetiikkajuttuja, mutta nopealla googlettelulla musta on aina tuntunut siltä, että ihan kaikkeen tarvitaan kookosöljyä. Onneksi nyt tiedän, että jatkossa voin korvata aina sen kookoksen manteliöljyllä.

Oletteko te tehneet itse kosmetiikkalahjoja? Mikä on teidän lemppariohje? 

*Postaus sisältää PR-näytteenä Kappahlilta saadun takin. 

Miksi, oi miksi meillä ei ole lunta?! Me ollaan niin toivottu lunta monta viikkoa jo, mutta sitä ei vaan tule. Mutta mä pidän vielä peukkuja pystyssä, koska mun facebook-muistoissa tuli juuri vastaan kuva aurinkoisesta ja lumettomasta kotipihasta vuodelta 2014, just tältä päivältä eli 16.12.. Muistan, että se oli juuri se joulu, kun me mentiin jouluaattona pulkkamäkeen. Eli toivoa on vielä! Vaikka nyt ei ole lunta, niin sitä voi aivan hyvin sataa vielä vaikka pulkkamäen verran niin, että saataisiin valkea joulu. Se olisi ihanaa!

Me käytiin eilen hoitamassa vähän vielä joulun tarvittavia ostoksia, ja nyt alkaa olla suurin osa jo kasassa. Jonkin verran ruokia ostetaan vielä ensi viikolla, ja mulla taitaa olla vielä kolme lahjaa, jotka pitää ostaa. Muuten ollaan jo voiton puolella, ehkä parhaiten valmistauduttu ikinä! Huomenna Otolla on viimeinen tentti ja deadlinet koulujutuissa, ja ensi viikko on joulukalenterin viimeinen viikko, ja mulla on silloin viimeiset sovitut työjutut. Sitten me aiotaan ottaa niin rennosti kuin ikinä mahdollista! Vaikka Otolla ei ole lomapäiviä tämän vuoden puolella, on tänä vuonna joulun pyhät sattuneet niin hyvin, että saadaan kuitenkin monta yhteistä vapaapäivää putkeen.

Mulla oli eilen päällä tällainen kylmän päivän rento asu: farkut ja kukkatakki. Samaa asua olen rokannut aiemminkin, tosin eri housuilla ja kengillä. Mun pitkä untuvatakki on parasta silloin kun ulkoillaan tai on 20 astetta pakkasta, mutta ostoksille se ei kyllä mitenkään sovi, kun se on niin iso ja painava ja siinä tulee heti kuuma. Muutaman kerran olen erehtynyt se päällä kaupoille, ja katunut sitä joka kerta. Siinä tulee hiki alta aikayksikön. Tämä kukkatakki sen sijaan on ihanan kevyt ja rento, eikä siinä tule tukala olo.

Takki Kappahl (saatu) | Neule Gina Tricot | Farkut Gina Tricot | Kengät Timberland | Laukku Gucci |

Nämä kengät on uudet, ne on klassikko, josta haaveilin monta vuotta. Mä olen käyttänyt monta vuotta talvikenkinä Crocsin duck bootseja (olisko ne vuodelta 2014), ja edelleen ne on ihan hyvässä kunnossa, ja voin käyttää niitä oikeasti kylminä päivinä. Kaipasin kuitenkin jo sellaisia siistimpiä talvikenkiä, joilla voi lähteä tapaamiseen tai tehdä mitä vaan. Timberlandin Premium 6″ klassikkokengät sopivat tähän tarkoitukseen mun mielestä täydellisesti. Ne on siistit, mutta rennot, ja sopii monenlaiseen eri asuun.

Niinkuin vaatekaapin kulmakivet -postauksessa kirjoitinkin, oon huomannut, että mulle itselleni paras kenkävalinta on usein joku klassikkomalli klassikkovärissä. Ne kestävät kaikkein pisimpään itselläni, enkä kyllästy niihin. Klassikot ovat usein klassikoita ihan syystä: niissä on jotain, mikä tekee niistä ajattomia ja kestäviä vuodesta toiseen. Toivottavasti nämä osoittautuvat yhtä hyväksi klassikoksi kuin aiemmat klassikkohankintani.

Tämä on nyt just sellainen ”neule ja farkut” -perusasu, joita halusin välttää tänä vuonna. Mutta hitsi vieköön, kun on pakkasta, niin kyllä ne vaan housut on jotka mun jalkaan eksyy, eikä hame. Ainakin suurimmaksi osaksi. Nyt kun on kylmää, muistan, miksi puin viime talvenakin niin usein neuleita ja farkkuja asukuviin. Aion tehdä tähän loppuvuoteen vielä jonkinlaista koontia tämän vuoden asuista, ja käydä läpi sitä, miten onnistuin tavoitteessani lisätä jälleen asujen määrää blogissa tämän vuoden aikana.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Löytyykö teiltä Timberlandin kenkiä? Miten ovat kestäneet? Ja hei, pukeeko joku näitä hameen kanssa? Koska mä haluaisin pukea ne myös hameen kanssa, mutta mietin, että sopiiko ne yhteen? Mitä mieltä olette?

Viimeiset kuusi joulua me ollaan vietetty käytännössä aika samalla kaavalla: kotona. Aamulla lastenohjelmia, lounasaikaan riisipuuroa, iltapäivällä joulupukki, sitten rauhallista jouluruokailua runsaassa pöydässä. Ilta lahjojen avaamista, lasten lelujen kasaamista ja uusien lautapelien testailua, sekä toinen satsi jouluruokaa. Lasten mentyä nukkumaan kirjojen lukemista yökkäreissä ja joululimppua.

Tänä vuonna me tehdään kuitenkin toisin, sillä tänä vuonna me mennään jouluksi Oton perheen luokse koko porukalla. Aamu ollaan toki kotona, ja ehkäpä keitetään aamuksi jo se riisipuuro, sekä viimeistellään mukaan otettavia jouluruokia. Mutta sitten suunnataan autolla Kauniaisiin koko porukka (myös mun äiti, jonka Oton sisko tulee hakemaan toisella autolla, sekä Armas-koira), ja sitten ollaankin siellä.

 

 

Me ollaan luotu viime vuosina sellaiset omat jouluperinteet, joiden mukaan aina rakennetaan se jouluaatto, ja me rakastetaan kaikkea meidän joulussa. Vaikka se ensimmäinen joulu omassa kodissa aikoinaan jännitti, ja tuntui siltä, että voiko joulua edes ollakaan jos ei koko suku ole ympärillä, niin ollaan todellakin saatu todeta, että kyllä kotona voi olla ihan loistavan tunnelmallinen ja ihana joulu. Tuntuu jopa hassulta, että tänä jouluna me vietetäänkin erilaista joulua. Nyt se onkin vaihtunut niin päin, että voiko joulu tuntua joululta, jos EI ole kotona. Ennen vuotta 2012 en koskaan ollut viettänyt joulua kotona, vaan aina sukulaisten luona.

Mutta uskon vahvasti, että kyllä voi tuntua, onhan se ennenkin tuntunut. Joulussa ei mulle ole kysymys siitä paikasta missä ollaan, vaan yhdessäolosta ja joulumielestä. Ja niitä löytyy aivan takuuvarmasti myös Oton perheen luota, kuten myös hillitön määrä herkullista ruokaa, se joulupukki, lautapelejä ja kaikkea ihan sitä samaa mitä löytyisi kotonakin. Kotona olemista huomattavasti tärkeämpää on se, että saadaan viettää joulua yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Tästä tulee varmasti aivan ihana joulu, ehkä ihanin kaikista ikinä!

Mulle on silti tosi tärkeää, että me kokataan jouluruuat myös itse, ja niin me myös tehdään. Osa ruuista otetaan mukaan, niin saadaan aaton ruuanlaittovastuuta jaettua koko porukalle. Osa ruuista kuitenkin jää myös kotiin, sillä saadaan aaton jälkeen joulunpyhinä myös mun tädin perhe Oulusta meille syömään jouluruokia ja yökyläilemään. Saadaan siis tänä vuonna tavallaan kaksi sukujoulua, mikä on ihanampaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Tuntuu jotenkin vielä tavallistakin joulua ihanammalta saada liittää kolme joulua yhteen. Mun perinteinen sukujoulu, Oton perinteinen perhejoulu ja sitten se meidän oma perinteinen joulu kotona. Aika onnekas olo, kun saa tänä jouluna kokea ne kaikki. Silti mä haaveilen, että vielä joskus tulevaisuudessa meidän kotona on joku maailman suurin, ainakin 12 (tai 20) hengen ruokapöytä, jonka ääreen kokoontuu jättimäinen porukka yhteisen aterian äärelle. Mä haluaisin olla just sellainen justiina, joka tekee koko porukalle jouluruuat, ja jonka luokse kaikki haluavat kokoontua viettämään joulua joka vuosi.

Sitä kohti vahvasti pyritään, että vielä joku vuosi me järjestetään megaiso sukujoulu meidän omassa kodissa, ja siitä tulee uusi perinne! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3