Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa.

Positiivinen palaute suuhygienistiltä

Yhdellä meidän tytöistä oli juuri hammastarkastus, ja saatiin siellä pelkkää positiivista palautetta hampaiden hoidosta. Hyvin hoidetut ja pestyt hampaat, ja vastaukset suuhygienistin kysymyksiin tulivat kuin apteekin hyllyltä kuulemma. ”Mitä juot kun janottaa?” ”Vettä”. ”Kuka pesee hampaat?” ”Äiti ja isi.” ”Kuinka usein syöt herkkuja ja karkkeja?” ”Perjantaisin on karkkipäivä, ja lomalla joskus vähän enemmän”. ”Mitä tapahtuu jos syö koko ajan karkkia?” ”Tulee happohyökkäyksiä ja reikiä ja kariesta ja sitten pitää porata.”

Me ollaan Oton kanssa käyty molemmat läpi pitkä oikomishoito kouluiässä, ja ehkä niistä ajoista ollaankin saatu niin hyvät eväät hampaiden hoitoon. Meillä ei kummallakaan ole koskaan ollut yhtään reikää, me pestään aina hampaat aamuin illoin sähköhammasharjalla, käytetään suuvettä ja hammaslankaa, eikä napostella pitkin päivää vaan syödään säännöllisesti. Mä juon aina vettä tai kivennäisvettä, jota muuten saa juoda ihan rauhassa ilman happohyökkäystä, kunhan se on maustamatonta. Siinä Otolla olisi parannettavaa, että hän juo joskus myös makuvesiä/limuja/energiajuomia, jotka ovat hampaille myrkkyä. Onneksi hänkin on vähentänyt reilusti, ja janojuomana hänelläkin on aina vesi.

Happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen

Olennainen osa hampaiden hyvinvointia on myös happohyökkäyksen katkaisu aterian jälkeen. Se tapahtuu joko purkalla tai pastillilla, kunhan siinä on laadukasta ksylitolia riittävä määrä. Päiväkodissa ja eskarissa lasten ksylitolituotteiden käyttö on hyvällä tolalla, sillä pastillit saa automaattisesti aina aterian jälkeen: aamupalalla, lounaalla ja välipalalla. Eli vähintään sen suositellun kaksi pastillia kolme kertaa päivässä. Kouluikäisillä ksylitolituotteiden käyttö kuitenkin laskee huomattavasti, sillä aamupalat & välipalat syödään yleensä kotona (ainakin ekaluokkalaista isommat lapset). Tämä on huolestuttavaa, sillä se yksi ksylitoli-kerta päivässä koululounaalla ei riitä suojaamaan hampaita tarpeeksi karieksen vaikutuksilta.

Happohyökkäys tulee aina aterian jälkeen ja kestää n. 30 minuuttia. Happohyökkäyksen aiheuttamiseen tarvitaan sekä plakkia että hiilihydraatteja. Käytännössä siis kovaa juustoa tai maustamattomia naturel-pähkinöitä voi kuulemma syödä ilman happohyökkäystä, mutta lähes kaikesta muusta se tulee. Vaikka ruoka olisi kuinka terveellistä, tuoretta tai värikästä, se aiheuttaa aina happohyökkäyksen hampaille. Juuri siksi ksylitolin pitäisi olla aina luonnollinen osa ateriaa, jokaisen aterian jälkeen.

Laadukkaat ksylitolituotteet katkaisevat happohyökkäyksen

Meillä niin lasten kuin aikuistenkin lemppareita ovat jo pitkään olleet Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -pastillit, sekä niiden rinnalle tulleet uudet purukumit. Lapset hakevat aina itse purkat/pastillit heti ruuan jälkeen, ja mieluusti hakisivat useamminkin. Ne ovat yhtä luonnollinen osa ateriaa kuin se itse ruoka, aina. Ksylitoli on myös Käypä hoito-suosituksessa mukana Karieksen hoidossa: ”Kariesta hallitaan ensisijaisesti terveellisin elintavoin ”ksylitolituotteiden käyttö ainakin kolmen syömiskerran päätteeksi (yhteensä ≥ 5 g/päivä)”.  Ksylitolia pitäisi syödä siis n. 6-10 pastillin/purkan verran päivässä, tuotteen ksylitolipitoisuudesta riippuen, ja aina mieluiten 5-10 minuuttia kerrallaan.

Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -täysksylitolipurukumeissa & pastilleissa ksylitolia on riittävä määrä (ne on makeutettu pelkästään ksylitolilla), jonka takaa ”Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee” -leima pussin tai paketin kyljessä. Kaikilla Jenkki -ksylitolituotteilla on tämä leima, mutta kaupoissa on myynnissä myös paljon purukumeja ja pastilleja, joista tämä merkintä puuttuu. On tärkeää käyttää laadukasta ksylitolivalmistetta, sillä pahimmillaan tuotteessa voi olla lisättynä esimerkiksi sitruunahappoa, jonka vaikutusta ksylitoli ei kykene neutraloimaan. Tällöin purkan/pastillin syönti on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, minkä ksylitolituotteen valitsee.

Lasten kannustaminen ksylitolin säännölliseen käyttöön

Uusissa Jenkki Professional JR Herra Hakkarainen -purukumeissa on lasten itsensä valitsemat maut banaani, mansikka ja tutti frutti. Maut & värit on saatu aikaan vain luonnollisilla aromeilla ja väreillä, ja purkkatyynyjen pinnalla on ksylitolihuurre. Jokaiseen purukumiin on painettu hauskasti numero tai matemaattinen merkki, joita lapset voivat bongailla. Koululaiset usein syövät mieluummin purkkaa kuin pastillia, koska voihan purkasta vaikka puhaltaa purkkapalloja. Mä itse en koskaan kouluiässä oppinut puhaltamaan purkkapalloa, vaikka kerran taisinkin vahingossa onnistua.

Ksylitolin saannista on äärimmäisen tärkeää huolehtia myös kotona. Kun ksylitolin ottaa rutiininomaiseksi osaksi jokaista ateriaa, sen käyttöä on helppo jatkaa myös kouluiässä ja vielä aikuisenakin, sillä sen tärkeys ei suinkaan vähene iän myötä. Mun mielestä olisi enemmän kuin hyvä idea, että esimerkiksi ravintoloissa (varsinkin ns. lapsiperheravintoloissa) aterian päätteeksi tuotaisiin vaikka pienet pastilli- tai purkkapussit, joissa olisi kaksi pastillia. Tai että ravintolan pöydällä tai jossain ulottuvilla olisi pieni purkka-automaatti, josta saisi ottaa ksylitolituotetta ruuan päätteeksi. Ksylitolin pariin on helppoa kannustaa leikin ja hassuttelun keinoin, esimerkiksi tarrataululla (saa liimata tarran aina kun on syönyt purkkaa ruuan päätteeksi), tai vaikka purkkapallohaasteella. Kannattaa kokeilla!

LUKIJAKILPAILU:

Kuinka usein teillä syödään ksylitolia? Vastaa kysymykseen ja voita Jenkki Pro Herra Hakkarainen tuotepaketti! Kisassa arvotaan kaksi voittajaa, joista toinen saa purkkaa ja toinen pastilleja. Lisääthän vastaukseesi myös, kumman paketin haluaisit mieluummin voittaa: pastillit vai purkat? Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Osallistumisaikaa on 3.10.2018 asti. Onnea kisaan!

Täytin tänään 27 vuotta. Wau. Toivoin viime vuonna synttäreillä, että tulevasta vuodesta tulisi edes puoliksi niin ihana kuin edellinen oli ollut, ja ihana vuosi me ollaan tosiaan saatu. Ollaan saatu kokea suuria onnen hetkiä, ja arki on toiminut. Toisaalta kulunut vuosi näiden synttäreiden välissä on ollut ehkä yksi rankimpia ikinä meidän perheelle. Kahden syntymäpäivän välissä ollaan menetetty Oton kanssa kaksi rakasta isovanhempaa, ja se on luonut oman varjonsa moneen asiaan. Vaikka syksy on synttäreiden vuoksi meille suuren ilon aikaa, se on myös suuren surun aikaa, sillä kaikki muutkin meidän perheen suuret menetykset ovat tapahtuneet juuri syksyllä. Tunteet ovat herkässä kaikilla, mutta yhdessä ollaan tästäkin vuodesta selvitty, ja selvitään myös tästä syksystä, vaikka toisina päivinä tekee kipeämpää kuin toisina.

Tämä vuosi on ollut tosi opettava mulle kokonaisuudessaan. Olen oppinut paljon työnteosta, ja oppinut organisoimaan paremmin. Ollaan puhallettu perheenä täysillä yhteen hiileen, ja saatu paljon aikaan. Ollaan myös osattu ottaa iisisti ja irtautua kiireestä ja kiireen tunteesta. Vaikka olisi paljon tekemistä, ei tarvitse tuntua kiireiseltä, kun keskittyy täysillä just siihen mitä on milloinkin tekemässä, eikä aina mieti seuraavaa asiaa.  Läsnäolo on kaikkein tärkeintä. Olen pitänyt lomaa eka kertaa vuosiin, ja se aika on ollut arvokasta.

Viime vuonna sanoin, että ajankulun huomaa vain lapsista, enkä huomaa itsestäni uusia ikävuosia. Tämän vuoden aikana kuitenkin tuntuu, että olen vanhentunut – ehkä ne kaikki aiemmat vuodet kerralla, joita en ennen huomannut. Aiemmin olin aina ajatuksissani parikymppinen, jotenkin olin jämähtänyt siihen ikään jolloin mun elämä muuttui täysin. Nyt musta ei tunnu enää siltä, että mä olen 20, mutta lapset vaan kasvaa. Nyt mä ehkä uskallan sanoa ääneen olevani aikuinen. Nuori aikuinen, mutta aikuinen.

Joskus aiemmin kun olen pohtinut ikää ja aikuisuutta, olen saanut sellaisiakin kommentteja, että eihän mun ikäiset tiedä aikuisuudesta vielä mitään, varsinkaan minä. Mutta kyllä tässä 27-vuotiaana kolmen lapsen, joista yksi koululainen, äitinä ja pari vuotta yrittäjänä oltuani uskallan sanoa olevani jo aikuinen. Me ollaan aina vanhempina hoidettu omat asiamme itse ja opeteltu kaikki Oton kanssa yhdessä. Ja jos jonkun mielestä olen vieläkin ihan lapsi, niin sekin on ihan fine. Varmasti itsekin ajattelen joskus nelikymppisenä, että kylläpä silloin 27-vuotiaana tiesin vähän. Mutta nyt just mulla on oikeus ajatella, että tiedän ihan tarpeeksi ikääni nähden, enkä ole enää teini.

Itsevarmuus on jotain mitä itse olen saanut vasta iän myötä. Varsinkin viime vuonna, puoli vuotta aiemmin synnyttäneenä, olin vielä tosi epävarma omasta kropastani ja etsin itseäni. Nyt olen saanut sen varmuuden. Tiedän kuka olen, rakastan itseäni ja kroppaani juuri sellaisena kuin olen, ja hyväksyn kaikki ne piirteet mitä itsessäni on. Huvittavinta on se, että mun kroppa on melko saman näköinen edelleen kuin vuosi sitten. Muutos on tapahtunut korvien välissä. Enää en uhraa juurikaan ajatuksiani mun kropan ulkonäölle. Käsittelen ennemmin kroppaa hyvinvoinnin kautta: kun pidän itsestäni huolen, voin hyvin ja kaikki toimii, ei ole tarvetta ajatella sen enempää.

Mä uskallan myös sanoa ääneen mitä haluan ja mitä en halua. Uskallan kieltäytyä silloin kun tarve sitä vaatii, tai en halua tehdä jotain. En purista itseäni liian ahtaalle. Uskallan tavoitella mun unelmia, ja uskallan olla miettimättä, että mitä ne muut ajattelevat. Elämä on liian lyhyt siihen, että uhraisin sekuntiakaan voimavarojani sen ajattelemiselle, että entä jos joku ei tykkää mun henkilökohtaisista valinnoista. Ihan sama.

Nämä kuvat on otettu viime viikolla, ennen koko tätä silmä-episodia. Ulkoilutin ekaa kertaa mun syntymäpäivälahjaa. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina, siitä lisää myöhemmin. *neule on saatu Kappahlilta. 

Tänä syntymäpäivänä mulla on vain yksi toive: että ennen seuraavaa synttäripäivää ei tarvitsisi menettää yhtään ketään, vaan me ja kaikki läheiset saataisiin olla terveitä ja elinvoimaisia koko seuraava vuosi. Tiedän että se on aika hemmetin suuri toive, mutta toivon sen silti. Eikä taika mene siitä pilalle, että sanon sen ääneen. Kiitos hurjasti onnitteluista, myötäelämisestä, rakkaudesta ja tuesta, joita olen teiltä saanut. Mä rakastan tehdä sisältöä teille, koska te vaan ootte niin mahtavia. <3

Huh, en voi sanoin kuvailla miten kiitollinen olen kun pystyn nyt kirjoittamaan tätä tekstiä. Sunnuntai-aamuna leikittiin meidän taaperon kanssa, ja hän jotenkin leikin tuoksinassa onnistui tökkäämään mua niin pahasti silmään, että mun sarveiskalvoon tuli haava. Se sattui aivan törkeän paljon, siis tuntui niin kuin se sormi olisi edelleen ollut silmässä ja painanut sarveiskalvoa kynnellä. Tunne oli ihan hirveä. Säikähdin tietty sitä, koska yleensä kun joku tökkää silmään, niin se tuntuu kyllä ikävältä, mutta tunne menee melko nopeasti ohi. Nyt kipu tuntui kuitenkin vain yltyvän, enkä voinut haaveillakaan silmän avaamisesta. Silmä vaan tulvi vettä ihan lakkaamatta, ja puristin sitä kiinni minkä pystyin.

Me lähdettiin siitä heti sitten käymään Terveystalolla, ja sain onneksi ajan osaavalle lääkärille. Lääkäri laittoi silmään puudutustippoja, jotka tuntuivat kuin maailman suurimmalta lahjalta, kivulta lähti pahin terä edes hetkeksi. Hän sitten tutki silmän, ja kävi ilmi, että suoraan mun pupillin päällä oli naarmu. Siksi siis näkö on ollut sumea siitä asti. Sain kosteuttavat silmätipat, antibioottivoiteen ja särkylääkkeet kipuun, ja pääsin onneksi heti kotiin.

Puudutustippojen teho lakkasi tunnissa, ja hirvittävä kipu tuli takaisin. Sunnuntain vietin pimeässä silmälapun kanssa silmä jatkuvasti kyynelehtien, ja Antti Tuiskun Antti Tapani -kirjaa kuunnellen. Onneksi oli äänikirja, sillä olisin varmaan tullut hulluksi jos ei olisi ollut edes jotain muuta ajateltavaa. Sunnuntaina en pystynyt pitämään silmää auki ollenkaan, sillä kipu oli niin kova. Ihan koko päivän tuntui siltä, kuin se sormi olisi edelleen ollut siellä silmässä.

Mulla on hieman huonompi näkö oikeassa silmässä, kuin vasemmassa, ja olen siis tottunut siihen, että vasen silmä hieman kompensoi oikeaa. Sain silmälasit vitosluokalla, mutta en ole käyttänyt niitä juuri ollenkaan. Eilen pystyin pitämään sentään toista silmää jo auki, ja alkuillasta kipu alkoi helpottaa vasemmassakin silmässä sen verran, että arskat päässä pystyin pitämään molempia silmiä auki. Näin kuitenkin melkein kaiken tekstin kahtena, ja kauas näin tosi sumeasti.

Tänään silmä on ollut jo sen verran hyvä, että näen tosi lähelle melkein tarkasti. Kauemmas nään kuitenkin tosi sumeasti edelleen. Täytyy toivoa, että sarveiskalvo uusiutuu nopeasti, kuten yleensä pitäisi, ja pian näkö olisi taas entisensä.

Kaksi asiaa ainakin opin tästä kokemuksesta. 1) Saan olla ihan hemmetin kiitollinen yleensä normaalisti toimivasta näöstä. Mitään ei todellakaan saa pitää itsestäänselvyytenä, ja näkö on kyllä mulle töiden kannalta se kaikkein tärkein aisti. Olen ollut aivan hukassa kun en ole nähnyt, ja kokemus on muistuttanut siitä, miten onnekas olen kun ylipäätään näen yhtään mitään. 2) Sinne optikolle voisin mennä, kunhan silmä paranee, ja hommata ne silmälasit. Tämä kokemus olisi ollut huomattavasti vähemmän hankala, jos pystyisin laseilla korjaamaan huonommin toimivan oikean silmän näköä, ja olisin nähnyt tämän ajan edes yhdellä silmällä normaalisti. Eli joo, heti kun silmä on terve, mä menen optikolle ja hommaan itselleni ne silmälasit. Olipahan kunnon potku pyllylle tämä.

Sellaista, insta storyssa tästä kerroinkin jo eilen. Tämä kulunut viikko on ollut töiden kannalta äärimmäisen hankala, kun ensin podin pahinta migreeniä muutamaan vuoteen, ja sitten pari päivää siitä tapahtui tämä. Olen julkaissut Oton avustuksella vain sovittuja yhteistöitä, jotka olin aiemmin tehnyt valmiiksi. Nyt kuitenkin uskon, että silmä tässä paranee, ja pystyn tuottamaan sisältöä normaaliin tapaan taas. Kiitos hurjasti kaikista tsemppiviesteistä, joita olette instassa laittaneet, sekä kärsivällisyydestä. Niistä on tullut voimaa <3 Ootte best!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa , ja on osa vuottani Lifen brand ambassadorina.

Nyt eletään syksyn flunssakautta, ja meidänkin perheessä on jo yksi flunssa sairastettu tälle syksylle. Se meni onneksi nopeasti ohi, ja nyt ollaan pysytty terveenä taas.  Joka puolella tuntuu kuitenkin olevan flunssaa ihan jatkuvasti, joten ei varmasti ole ollenkaan höpsöä koittaa mahdollisimman hyvin suojautua ja ennaltaehkäistä flunssatartuntaa. Käsiä pestään hyvin niin kuin yleensäkin, ja pidetään huoli vitamiineista ja hivenaineista, ja terveellisestä ruokavaliosta, riittävästä unensaannista sekä liikunnasta. Sen enempää tuskin kukaan voi tehdä, ellei sitte pysyttele kotona tai verhoudu johonkin suojapukuun.

Jos yksi sairastuu meidän perheessä flunssaan, koitetaan pitää kipeä tyyppi vähän kauempana muista, ettei flunssa tarttuisi kaikille muillekin. Esimerkiksi niin, että hän saa aivan oman sohvannurkan, tarjoilun suoraan sinne sohvalle ja kaukosäädinten hallintaoikeuden. Isompien kanssa tämä joskus onnistuu ihan hyvinkin, mutta jos joku on kipeänä ja kaipaa multa halia, niin en mä sitä lähde kieltämään. Ja pienimmäinen ei tietty osaa itse vielä varoa. Silloin kun hänellä on flunssa, niin hän kaipaa tavallista enemmän syliä ja haleja ja hellyyttä, ja saattaa tulla vaikka syliin nukkumaankin. Ja tietenkin hän saa tulla. Siinä ei paljoa auta itse flunssapöpöjä pelätä, kun se aivan varmasti tarttuu jos on tarttuakseen.

Enemmänkin panostetaan siis siihen yleiseen hyvinvointiin ja ennaltaehkäisyyn, koska siinä vaiheessa kun flunssa tarttuu yhdelle, se luultavasti tarttuu myös ainakin jollekin muulle. Terveenä pysymisessä se sisäinen hyvinvointi on kaikkein tärkeintä. Siitä mä olenkin kirjoittanut paljon jo tänä vuonna, mutta vielä muistin virkistyksenä: itselleni ne terveyden kannalta olennaisimmat ovat laadukkaat maitohappobakteerit, kuten esim. Bioteekin Probiootti-perheen Probiootti Comp ja Probiootti Kids, sekä varsinkin näin päivien pimentyessä D-vitamiinilisä, kuten Aurinko D.

Lisäksi olen oppinut nyt aikuisiällä tykkäämään inkiväärin mausta, jota en ennen voinut sietää. Inkivääriä on käytetty luonnon lääkeaineena jo vuosikaudet. Inkiväärin terveysvaikutuksista olen lukenut paljon, mutta sen lisäksi se toimii tosi hyvänä mausteena monissa aasialaistyyppisissä ruuissa, sekä varsinkin joulun lähestyessä (kyllä, olen niin jouluihminen) myös jouluisissa ruuissa ja juomissa. Lifesta saa laadukasta Ginger Party Ginger juice -inkiväärimehua, jolla voi maustaa ruuat ja juomat. Se säilyy 3kk avattuna. 

Siinä vaiheessa kun flunssa iskee, voi vielä yrittää helpottaa oireita. Yksi keino jota itse käytän, on sinkkisuihke. Olen jo monta vuotta käyttänyt sinkkisuihketta suuhun heti kun flunssan ensimmäiset oireet ilmaantuvat, ja mä oon kokenut siitä merkittävää apua flunssan keston lyhentämisessä ja esim. kurkkukivun kanssa. Olen tästä kirjoittanutkin aiemmin blogissa. Nyt kun olen jo lopettanut imetyksen, olin niin iloinen että sain flunssan tullen käyttää taas sinkkisuihketta, koska tiesin että se auttaa mua. SOS Health sinkki+C-vitamiinisuihke sisältää sinkin lisäksi myös C-vitamiinia. 

Mä kokeilin valmistaa trendikästä kurkumalattea, eli kultaista maitoa kuten englanniksi sanotaan. Lifesta annettiin mulle hyvä ohje, jota kokeilin muuten ihan sellaisenaan, mutta vaihdoin agave-siirapin suomalaiseen luomuhunajaan. Hunajaahan suositellaan nautittavaksi esimerkiksi yskän helpotuksena, joten musta se oli oikein hyvä makeuttaja tähän ”flunssajuomaan”, jonka valmistin mantelimaitoon. Kurkuma tukee vastustuskykyä.

Vegaaninen kurkumalatte (1 annos)

2,5 dl manteli- tai kookosmaitoa
ripaus kardemummaa
1-2 tl agavesiirappia (makeustason mukaan)
1 tl kurkumajauhetta (esim. Foodin kurkumajauhe Lifesta)
ripaus kanelia

Tee näin: Lämmitä maito, mutta älä päästä sitä kiehumaan. Sekoita maidon joukkoon agavesiirappi, kardemumma, kurkuma ja kaneli. Nauti kurkumalatte lämpimänä ja koristele vaikka kardemumman siemenillä. 

Life-myymälöissä ja verkossa on tällä hetkellä Puhtia syksyyn -tarjouskampanja, jonka aikana kaikenlaiset vastustuskykyä tukevat tuotteet ovat tarjouksessa. Näitä on edellämainittujen lisäksi mm. A. Vogelin Echinaforce, sekä Puhdistamon instant Pakuri, jota voi lisätä vaikka kahvin joukkoon aamuisin.

ALEKOODI LIFE-TUOTTEISIIN:

Muistuttelen teitä koko vuoden kestävästä mahtavasta alekoodista: Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista vuoden loppuun saakka. Koodi on voimassa sekä Lifen verkkokaupassa, että Lifen kaikissa myymälöissä koko tämän vuoden ajan. Lifen omassa tuotesarjassa on monia huipputuotteita juuri tähän flunssakauteen. 

Toivottavasti siellä (ja täällä) vältytään flunssakierteeltä ja saadaan keskittyä nauttimaan upeasta syysauringosta ja hyggeilystä <3 

*Yumi Lashes -ripsikäsittely on saatu bloginäkyvyyttä vastaan pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Salon Pepe Åhmanilta.

Kävin tällä viikolla Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanilla ottamassa Yumi Lashes ripsien kestotaivutuksen. Kuulin tästä ekan kerran jo pari vuotta sitten ollessani raskaana, mutta en silloin uskaltanut ottaa käsittelyä, koska en ollut siihen perehtynyt sen enempää. Nyt kun lopetin imetyksen, uskalsin vihdoin varata ajan ripsien kestotaivutukseen Kristiinalle. Ja nyt luvassa on mun Yumi Lashes kokemuksia Salon Pepe Åhmanilta.

Yumi Lashes -käsittelyssä ripset taivutetaan perinteisen permanentin sijaan ylöspäin, jolloin koko ripsien oma pituus pääsee upeasti esiin. Mulla ei ole itselläni mitkään maailman pisimmät tai tuuheimmat ripset, vaan ne on ihan piikkisuorat, lyhyet ja harmaat. Olin siis hieman skeptinen, että mitä tällä mun ripsivarustuksella olisi mahdollista saada aikaiseksi.

Yumi Lashes -kestotaivutus aloitetaan puhdistamalla ripset ja niitä ympäröivä iho. Sitten iho suojataan geelilapuilla. Sen jälkeen ripsiin levitetään ensimmäinen aine, joka vaikuttaa kymmenen minuuttia. Jokainen ripsi erotellaan toisistaan, ja taivutetaan ylöspäin. Eka aine putsataan, ja levitetään toka aine, joka vaikuttaa vielä viisi minuuttia. Se putsataan, ja sitten ripset vielä värjätään (mikäli tarvetta on). Väri vaikuttaa kymmenisen minuuttia muistaakseni. Lopuksi putsataan vielä, sekä levitetään kosteuttava öljy ripsille, ja sitten on valmista.

Alla oleva kuva on otettu käsittelyn ykkösvaiheesta, eli ekan aineen kymmenen minuutin vaikutusajalla. Tältä näyttää kun ripsiä tehdään:

Käsittelyssä ei ollut kovin voimakkaita hajuja, eikä se tuntunut ikävältä tai kivuliaalta. Käsittely kesti yhteensä noin tunnin verran. Samalla mun kulmat myös värjättiin, joten nyt pääsen tosi helpolla laittautumisen kanssa, eikä siihen mennyt ollenkaan extra-aikaa. Käsittelyn jälkeen ripsiä ei saa kastella 24 tuntiin, ja sen jälkeen niiden kanssa saa elellä täysin normaalisti. Voi hieroa silmiä, käyttää mitä meikkejä ja meikinpuhdistusaineita ikinä haluaa. Ah niin ihanan helppoa, ja mun mielestä paljon kätevämpää kuin ripsipidennykset, joiden kanssa moni asia on kiellettyä tai hankalaa.

Tässäpä pari paljon puhuvaa ennen-jälkeen-kuvaa Yumi Lashes-käsittelystä.

Yumi Lashes-käsittely kestää ripsissä n. 8-12 viikkoa, eli ripsen oman luonnollisen elinkaaren ajan. Kestoa voi pidentää harjaamalla ripsiä aamuin illoin ripsiharjalla, ja  kosteuttamalla niitä öljyllä päivittäin.

Mulle tämä sopii n. 1007474545 kertaa paremmin kuin ripsipidennys, sillä rakastan hieroa silmiä, pesen aina meikit pois hieromalla silmiäni puhdistusaineella, ja mulla on ohuet ja harvat ripset, joihin pidennyksiä ei edes saa paljoa kiinni. Mä koen, että tämän taivutuksen ja ripsivärin yhdistelmällä saan näyttävimmät ripset, joita mun on koskaan mahdollista saavuttaa ilman tekoripsitupsuja tai nauhoja siis. Olen tosi tyytyväinen näihin, ja aivan varmasti uusin käsittelyn sitten, kun mun omat ripset ovat uusiutuneet. Jännittävää nähdä kuinka kauan tämä Yumi Lashes kestää just mun ripsissä. Kavereilta olen kuullut tosi positiivisia kokemuksia tästä. On mahdollista, että Yumi Lashes tulee myös edullisemmaksi kuin ripsipidennykset, sillä käsittely voi kestää jopa kolme kertaa pidempään.

YUMI LASHES ALEKOODI SALON PEPE ÅHMANILLE:

Koodilla ihanatripset mun blogin lukijat saa 10% alennuksen Yumilashes-kestotaivutuksesta Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanilla arkisin klo 10-14 välillä olevista ajoista. Käsittelyn normaalihinta on siis 86€, joten 10% alennus on jo ihan merkittävä. Alennus on voimassa lokakuun loppuun asti. Ajanvaraukseen pääsette TÄSTÄ.

Kiitos hurjasti Kristiinalle ja Salon Pepe Åhmanille jälleen loistavasta palvelusta! On niin hyvä fiilis aamuisin, kun ripset ja kulmat erottuvat naamasta jo heti herätessä. Vaikka kyse on vain omasta fiiliksestä, niin tuntuu jotenkin pirteämmältä aamuisin tämän myötä.

Oletteko te kokeilleet jo Yumi Lashesia? Onko pysynyt teillä hyvin? Oletteko hoitaneet ripsiä öljyllä ja harjailemalla?