Me ollaan oltu nyt kohta kaksi viikkoa kotona, ja yritetty tehdä taas mahdollisimman paljon kotona hyvää ja terveellistä ruokaa. Koska faktahan on se, että aina kun me reissataan, tulee käytyä tosi paljon ulkona syömässä, melkeinpä joka päivä jotain. Eli nyt ollaan kiinnitetty asiaan enemmän huomiota, ja laskinkin, että tämän 12 päivän aikana mitä kotona ollaan oltu, ollaan syöty vain kolme kertaa ulkona, mikä on mun mielestä ihan hyvä. Paljon on tullut kokkailtua, ja kokeiltua kaikkia uusia kivoja reseptejä, ja silloin kun on tehnyt mieli syödä ulkona, ollaan syöty.

Se, mikä meillä ainakin johtaa siihen jatkuvaan ulkona syömiseen, on kunnollisen kauppalistan ja kauppareissun puute. Kesähelteillä ja paljon touhutessa ei tunnu löytyvän aikaa (tai kiinnostusta) kumpaankaan. Minkä takia joutuu sekä ramppaamaan kaupassa pahimmillaan monta kertaa päivässä, että miettimään joka päivä erikseen mitä syötäisiin. Usein se johtaa sitten siihen, että joku ehdottaa jotain ravintolaa, ja sitten ollaankin jo matkalla kohti jonkun muun kokkauksia. Tämä on aika paradoksaalista, koska kaupassa ramppaaminen ja ravintoloiden miettiminen vie oikeasti enemmän aikaa kuin se yksi kunnon kauppareissu ja ruokien kokkaaminen.

Sitten taas kun sen kauppalistan ja -reissun tekee, pääsee seuraavan viikon ajan niin helpolla, kun ei tarvitse käydä kaupassa, tai miettiä mitä tai missä syödään. Kaikessa on puolensa, ja kyllähän kesällä voi ottaa rennosti ja mennä sieltä minkä itse kokee helpoimmaksi ratkaisuksi. Kesällä parasta on vapaus ja rentous, ja eri päivinä se voi tarkoittaa eri asioita.

Mä kuvasin viikon ajan meidän iltaruuat joita syötiin. Usein se iltaruoka oli sitten myös seuraavan päivän lounas, koska tehtiin sen verran isoja määriä, että niistä jäi vielä lounasta. Ruokalista suunniteltiin yhdessä lasten kanssa ja ruuat maistuivatkin lapsille hyvin. Jokaisessa ruokaohjeen nimessä on linkki reseptiin jos sellainen on olemassa. Osa resepteistä löytyy täältä blogista, ja osa on joltain toiselta sivustolta bongattu. Mukana myös lasten & meidän kommentit syödyistä ruuista.

Sunnuntai: Korealaiset lohiburgerit (OHJE TÄÄLLÄ) / Me ei leivottu sämpylöitä itse, vaan ostettiin kaupasta

Lapset: ”Nam, ne oli tosi hyviä! Se oli mun mielest maailman parasta hampparia, niinku tosi hyvää!”

Aikuiset: Oikeasti kyllä oli tosi hyvää, lohi oli ihanan mehukasta ja siinä oli paljon makua, majoneesissa oli sopivasti potkua gochujangista & kimchi-kurkut oli ihana raikastus. Itse lisättiin vielä ohjeeseen tomaattia ja sipulia.

Maanantai: Nieriää & kauden vihanneksia ravintolassa

Lapset: ”Me ei kyllä syöty nieriää, vaan lasten pizzaa, ja se oli ihan megahyvää!”

Aikuiset: Nieriä oli herkullista, ihan täydellisesti valmistettua. Ihana syödä muutakin kalaa kuin ainaista lohta, vaikka toki nieriäkin lohikaloihin kuuluu.

Tiistai: Uusia perunoita, broilerin fileepihvejä, sipuli-voikastiketta, salaattia & edellispäivän kurkkuja ja majoneesia (OHJE PERUNOIHIN JA KASTIKKEESEEN TÄÄLLÄ)

Lapset: ”Mmmmmm oli kyl hyvää. Uudet perunat ja voikastike on mun lempparia!!”

Aikuiset: Kesän simppeleimpiä herkkuja, ja niin hyvää. Uudet perunat on kyllä paras kesäruoka, mummon kastikkeella tietenkin!

Keskiviikko: Mozzarella-tomaatti-pyttipannua uusista perunoista ja broileri-grillimakkaroista (OHJE TÄÄLLÄ) / me vaihdettiin ohjeen makkara ihan tavalliseen broileri-grillimakkaraan

Lapset: ”Se oli hyvää! Varsinkin ne mozzarellat. Voidaanko tehdä sitä joka päivä?”

Aikuiset: Ehkä herkullisin spydäri ever! Mozzarella ja tomaatti on lyömätön yhdistelmä, ja ne toi ihanasti uutta ulottuvuutta peruspyttikseen. Niin herkkua!

Torstai: Nuudeliwokkia kesävihanneksilla (OHJE TÄÄLLÄ)

Lapset: ”JOOO! Se oli kyl mun lempparia. Se oli tosi hyvää!”

Aikuiset: Maut kohdillaan, ja tuoreet kesäporkkanat & herneet toi ihanasti raikkautta ja makua nuudeliwokin tavallisiin makuihin. Tutun lempiruuan kesäversio, ja lapset oli ihanan innoissaan kun saivat auttaa herneiden kuorimisessa.

Perjantai: Muumimaailmassa ainoassa auki olevassa ravintolassa pizza-sliceja ja broilerijuustopastaa, valitettavasti kuva puuttuu, kun litimärkinä kaatosateesta alettiin vaan suoraan syömään

Lauantai: Huli-Huli -kanaa & grillattua ananasta, maissia ja varhaiskaalia sekä riisiä mistä ei ole kuvaa kun unohdin niiden olemassaolon kuvaa ottaessani (OHJE TÄÄLLÄ)

Lapset: ”Parasta kanaa ikinä! Niin hyvää! Ja maissi ja ananas on meidän lemppareita, mut kaali ei oo ihan.”

Aikuiset: Kaikki oli tosi hyvää, ja varhaiskaali oli kyllä aikuisten lemppari. Kanassa oli yllättävän hyvin makua, vaikka se ei kyllä ehtinyt marinoitua kuin puolisen tuntia suositellun kahden tunnin sijaan.

Sunnuntai: Uusia perunoita, grillimakkaraa, grillipekonia, salaattia, grillattua kesäkurpitsaa & paprikaa & halloumia

Lapset: ”Mun mielestä kaikki oli parasta ja hyvää. Halloumi on meidän lempparia! Me tykätään tosi paljon grilliruuasta”

Aikuiset: Ei mitään muuta vikaa kuin se, että liikaa liian hyviä aineksia ja kauhea ähky jälkeenpäin. Ihan super hyvää perus grilliruokaa, tältä maistuu KESÄ!

Sellaiset noin viikon ruuat meillä! Aika nappiin meni tämä kauppalista, ja tänään suunnitellaan seuraava kauppalista, ja hoidetaan seuraava viikon kauppareissu. Nyt meille on tulossa mun äiti ja mun serkku viikoksi kyläilemään, joten pitänee kysyä heidänkin ruokatoiveitaan. Mun teini-ikäinen serkku ainakin toivoi jo Oulussa ollessamme nuudeliwokkia ruuaksi, kun on ennenkin syönyt sitä meillä, eli varmaan sitä on tälläkin viikolla. Lapsilla on yleensä myös hyviä ruokaideoita ja he saavat olla aktiivisesti mukana suunnittelemassa ruokalistaa. Myös kaupassa he avustavat, sillä esikoinen pitää kauppalistaa ja kynää ja viivailee yli haettuja ruoka-aineita, ja keskimmäinen hakee aina listan juttuja hyllystä kärryyn. Ihanaa yhteistyötä!

Näistä ruuista olen joistakin tehnyt taaperoystävällisempiä versioita hänelle, eli esim. ottanut sivuun ennen chiliä & soijaa, tai tehnyt oman vähemmän mausteisen marinadin taaperon pihville, mutta pääosin hänkin on syönyt meidän kanssa ihan samaa ruokaa.

Mitä teillä syödään kesälomalla? Mikä on teidän mielestä paras kesäruoka? Jakakaa ihmeessä inspiraatiota ruokapöytään, niin kauppalistan tekemisestä tulee entistäkin helpompaa sekä meillä että ehkä jollain muullakin, joka tätä sattuu selaamaan! Autetaan toisiamme <3

Moikka! Nämä SÄÄT! Ei tämän päivän megahelteen jälkeen vaan voi aloittaa postausta puhumatta säästä, ei mitenkään. Ihan uskomaton kesä ollut kyllä tähän asti säiden puolesta, ei voi kuin olla kiitollinen. Mä kyselin teiltä Insta storiesissa, että mikä fiilis helteistä ja n. 1500 vastanneesta 78% oli sitä mieltä, että kyllä nää helteet on vaan ihan BEST! Mut ymmärrän kyllä oikein hyvin heitäkin kenelle ei helle maistu, omaankin lähipiiriin kuuluu ihmisiä, joille helteet on oikeesti tosi tukalia ja vaikeita, ja se ei kyllä oo yhtään kivaa, jos on paha olla. Että toivottelen täältä sekä tsemppejä, että nautinnollisia helteitä, kuka nämä mitenkin kokee.

Me ollaan onneksi voitu nauttia säistä sydämemme kyllyydestä, vaikka perjantaina saatiin myös pakoilla kaatosadetta Muumimaailmassa, mikä oli ihan hauskaa. Eilen mä koin ihan uusia juttuja, kun matkasin ystäväni Emmiksen kanssa junalla kohti Lahtea ja Summer Upia. Mä en oo koskaan ollut aikuisiällä festareilla, ainoastaan teininä sellaisilla pikkufestareilla, joita en laske, ja siksi tämä olikin nyt mulle ihan uusi rasti ruutuun. Oli tosi kiva ja upean helteinen päivä & ilta Lahdessa, ja oli mahtavaa nähdä monta niin hyvää keikkaa samana päivänä!

Sen kyllä totesin tässä, että mulle taitaa kyllä jatkossakin riittää ihan hyvin se yksi päivä festareilla, koska eilen oli jo siinä 11 maissa illalla sellainen fiilis, että onneksi pääsee nopeasti junalla yöksi kotiin. Ja tänään oli ihan parasta herätä omasta sängystä ja viettää iiiiihan koko päivä kotona. Ehkä jos olisin kaupunkifestareilla täällä kotikaupungissa, voisi joskus jaksaa kaksikin iltaa, mutta ainakin nyt tämä yksi ilta oli ihan riittävä mulle. Mutta tuli todettua myös, että viihdyn festareilla, ja haluan ehdottomasti kokea festarit joskus myös Oton kanssa, ja uudelleen kavereiden kanssa. Paras ois tietty kaverit + Otto! Tällä kertaa kuitenkin Otto jäi lasten kanssa kotiin, ja heillä oli ollut eilen oikein ihana hellepäivä puistoreissuineen ja jäätelöineen.

Tänään vietettiin ihan tavallista sunnuntaita kotona. Esikoisen kummisetä kävi aamulla kylässä, ja sen jälkeen laitettiin lapsille kahluuallas pystyyn ja musat soimaan terassilla. Siellä me hengattiin iltaseiskaan asti, ja illalla tuli vielä kuopuksen kummitäti kylään. Mahtava kummipäivä siis, tai oikeastaan viikonloppu, kun eilenkin olin esikoisen kummitädin kanssa festareilla. Oikein ihana päätös tälle Oton kesäloman ekalle osiolle, sillä huomenna hän menee pariksi viikoksi töihin, ennen kuin aloittaa sitten vielä kuukauden isyysloman elokuun ajaksi.

Meillä on siis tiedossa huomenna lasten kanssa tyttöjen päivä, ja varmaankin pysytellään ihan kotona vaan, kun koko Helsinki on sekaisin presidenttien vierailun takia. Aivan turhaa varmasti edes yrittää lähteä mihinkään keskustaan, joten ehkä me vaan ollaan täällä lähialueilla ja lähdetään leikkipuistoon. Meidänkin yläpuolella pörrää tällä hetkellä helikoptereita, kun presidentti Trump on juuri laskeutunut Helsinki-Vantaalle. Hurjaa!

Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu myös, ja mahtavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Sen jälkeen kun me tultiin Kreikasta, ollaan menty kaikki päivät täysin spontaanilla asenteella. Ja ollaan tehty ihan hirveästi kaikkea ihanaa, mutta myös vain oltu. Ei olla suunniteltu mitään sen pidemmälle, ollaan vaan menty päivä kerrallaan, ja aina aamulla mietitty, että mitäs kivaa me tänään keksittäisiin. Se on ihan täydellinen toimintasuunnitelma meidän kesään, että ei ole mitään suunnitelmia.

Jos olisi kauheasti kaikkia sovittuja treffejä ja muita, voisi tulla sellainen ähkyfiilis, että ei jaksa. Mutta nyt kun vaan ollaan, ja aamulla mietitään että hei – soitettaisko tänään sille ja tälle ja lähdettäis käymään porukalla Suomenlinnassa, saadaan tehtyä kaikkea hauskaa ilman stressiä ja aikatauluja. Ollaan käyty Falkullassa rapsuttelemassa vuohia, Espoossa ystävien luona viettämässä kesäiltaa, Suomenlinnassa testaamassa herkullista Bistroa ja leikkimässä leikkipuistossa, sekä ajettu Inkooseen Lomamäen lemmikkipuistoon sukulaisten kanssa. Yhtenä päivänä vietettiin Ikea- ja kirppiskierrospäivää, ja yhtenä iltana Oton täti soitti vaan ovikelloa ja tuli kylään. Spontaanius on parasta!

Syksyllä, talvella ja keväällä kaikki on aina niin aikataulutettua, että nämä kesäpäivät ilman suunnitelmia ovat todella tervetulleita. Mä rakastan tehdä kaikkea ja nähdä ihmisiä, mutta inhoan sellaista kellon orjana elämistä, että aina on kiire jonnekin. Ehkä siksi tykkään niin paljon olla yrittäjä, jolloin ainakin ne mun oman työn asettamat aikataulut jäävät pois, kun saa tehdä omassa tahdissa. Silloin mä itse olen tehokkain, onnellisin ja aikaansaavin, jollekin toiselle taas sopii paljon paremmin ryhmässä ja säännöllisesti tekeminen rutiinien mukaan. Olen todella kiitollinen siitä, että mulla on se mahdollisuus tehdä omassa tahdissa kaikki. Mutta nyt työpuheista takaisin näihin ihaniin kesäpäiviin.

Musta on hauskaa, että moni muukin on kesällä spontaanimpi kuin vain meidän perhe. Se on niin ihanaa, kun kaverit soittaa aamulla, että nähdäänkö tänään. Mistähän tätä samaa spontaaniutta saisi niihin pimeisiin talvipäiviinkin, jolloin kotisohvan nurkka miellyttää vaan niin paljon enemmän? Vai tarvitseeko talvella ollakaan niin spontaani, kai silloin riittää sekin että vaan hyggeilee kotona iltaisin glögimukin ja pipareiden kanssa. Mä tykkään hurjasti siitä, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa, koska jokaiseen vuodenaikaan liittyy ne omat ominaisjuttunsa. Kesällä ne jutut on ehdottomasti spontaanius ja pitkät kesäillat, sekä kiireettömyys.

Onneksi kesää on vielä pitkästi jäljellä, ja monta ihanaa päivää jolloin kaikki ovet on avoinna. Monesti mulla on tapana listata postauksen loppuun tulevia suunnitelmia, mutta nytpä en listaakaan mitään. Katsotaan mihin nokka näyttää huomenna ja ylihuomenna, eiköhän me jotain kivaa keksitä silloinkin! Ihanaa ja rentoa kesäviikonloppua kaikille <3

Lähdettiin eilen ihan extempore lasten sokeriserkkujen kanssa käymään Inkoossa Lomamäen lemmikkipuistossa, josta en ollut ennen kuullutkaan, ennen kuin Oton pikkuserkku sitä ehdotti. Lomamäen lemmikkipuisto sijaitsee siis Inkoossa n. 50km päässä Helsingistä, ja siellä on paljon ihania eläimiä. Lomamäen lemmikkipuisto eroaa muista meidän vierailemista eläintarhoista siinä, että siellä eläimiin saa ottaa kontaktia, ja siihen rohkaistaan ihan kunnolla. Toki kotieläinpihoillakin saa syöttää vuohille ruohoa ja tykätään kovasti käydä myös niissä, mutta tuolla mä pääsin syöttämään KETTUA! What!

Enpä olisi ikinä elämässäni uskonut, että pääsen syöttämään kettua, kun näin vasta tänä kesänä muutenkin ekan kerran ketun luonnossa, juoksemassa tien yli Kehä 1:llä Espoossa. Lomamäen lemmikkipuistossa oli kaksi kettua, joista toinen oli kuulemma pelastettu ojasta ihan pienenä vauvana siskonsa kanssa, ja sisko oli saatu hoidettua ja kuntoutettua niin hyvin, että sen pystyi palauttamaan luontoon, mutta tämä toinen kettu oli sitten jäänyt lemmikkipuiston asukkaaksi. Valkoinen kettu taas oli pelastettu turkistarhalta. Molemmat olivat tosi kesyjä ja oikein hakeutuivat meidän ihmisten lähelle hakemaan herkkuja ja rapsutuksia, ja nuuskimaan.

Kettujen syöttäminen oli opastettua, ja kaikkien piti istua kalliolla, ja ketut saivat itse tulla omaan tahtiin siis luokse. Se sujui tosi hyvin, ja meidän isommatkin tytöt pääsivät kokeilemaan. Otto piti myös viljakäärmettä kädessä, ja me silitettiin sitä! Se oli niin sileä, oltiin kaikki ihan yllättyneitä, että käärme tuntui niin sileältä, kun jotenkin oli ajateltu että ne tuntuvat enemmän samalta kuin vaikka kalan suomut.

Kettujen lisäksi Lomamäellä oli pesukarhuja, frettejä, poroja, alpakoita, aasi, kilpikonna, heppoja, possuja ja piikkisika, kalkkunoita, kanoja, käärmeitä, papukaijoja ja vuohia. Tarjolla oli siemenkuppeja, joista sai antaa linnuille siemeniä. Hepoille ja vuohille sai antaa ruohoa. Meininki oli ihanan rentoa ja maanläheistä, ja paikka oli oikeasti aivan uskomattoman kotoisa ja kaunis. Lemmikkipuistossa oli kahvila, josta sai ostaa syötävää, ja sinne sai myös viedä omat eväät ja syödä niitä. Lemmikkipuistossa oli myös lapsille leikkipaikka, missä oli hiekkalaatikko, pomppulinna, trampoliini ja paljon leluja.

Paikan omistajat itse asuvat siellä paikan päällä, ja kaikesta tuli ilmi, miten paljon eläimistä tiedetään, niitä rakastetaan ja hoivataan. Täällä oli ilo käydä. Yhden hengen sisäänpääsymaksu on 15€ (kaikilta yli 3-vuotiailta), mutta perhelippu (max. 6hlö) maksaa vain 50€. Oli todellakin ajomatkan ja pääsylipun arvoinen kokemus, aika kului kuin siivillä, ja oli tosi siistiä päästä kuulemaan eläimistä paljon lisää, ja oikeasti ottamaan kontaktia niihin.

Jos kesälle on suunnitteilla yksi eläinpuistoreissu, suosittelen ehdottomasti tätä, sekä pienten että isojen lasten kanssa. Pienten kanssa helppoa on se, että kaikki eläimet näkee oikeasti läheltä, eikä tarvitse yrittää tihrustaa jotain nukkuvaa tiikeriä lasikopin perällä olevan kopin perältä. Paikalla on myös lyhyet välimatkat, joten pienempikin taapero jaksaa tallustaa. Isompien kanssa kivaa on se, että he pääsevät osallistumaan niin paljon, että aika ei varmasti käy pitkäksi.

Mä suosittelen ihan täydestä sydämestäni, aivan ihana paikka! Ootteko te käyneet Lomamäen lemmikkipuistossa?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Postasin jo kerran tällä viikolla ihan tavallisen asupostauksen, jonka jälkimaininki oikeastaan vain boostasi tämän postauksen tekemistä. Tänään puhutaan nimittäin siitä, miten mä olen oppinut olemaan minut itseni kanssa. Voin kertoa, että ei ole ollut kaikkein helpointa kasvaa äidiksi ja aikuiseksi kymmenien tuhansien silmäparien alla. Mä aloitin tämän blogin 19-vuotiaana epävarmana nuorena naisena, ja näiden reilun seitsemän vuoden aikana musta on tullut kolmen lapsen äiti, vaimo, täystyöllistetty yrittäjä ja ennen kaikkea M I N Ä.

Tämä postaus on osa Prisman kampanjaa, mutta pääroolissa olen minä. Minä kaikkine piirteineni, hyvine ja huonoine puolineni, ihan vaan minä juuri sellaisena kuin olen.

Nuorena, ja vielä näin ensisynnyttäjien keski-ikää pikkuhiljaa lähestyvänä kolmen lapsen äitinä olen yrittänyt mahduttaa itseäni kaikenlaisiin muotteihin. Olen halunnut antaa itsestäni aikuisen, vastuuntuntoisen ja fiksun kuvan kaikilla tavoilla. Olen yrittänyt pukeutua vaatteisiin, joissa näytän äidiltä. Olen halunnut olla vanhempien äitien silmissä ja rinnalla tasavertainen. Olen pohtinut, voinko äitinä pukeutua minihameeseen, ylipolvensaappaisiin tai tennareihin ja tyllimekkoon. Jo muutama vuosi sitten tajusin sen, että ei ole olemassa mitään muottia, johon mun pitäisi äitinä mahtua. Tajusin sen, että en koskaan kykene täyttämään kaikkia niitä odotuksia, joita äitejä kohtaan luodaan eri puolilta.

Sitä luulisi, että kun sen tajuaa, lakkaa yrittämästä olla standardi-äiti jokaisella elämän osa-alueella. Mutta mitä vielä, mulla meni monta vuotta lakata yrittämästä. Sen sijaan, että olisin antanut itselleni luvan olla hyvä juuri sellaisena kuin olen, yritin kahta kauheammin olla hyvä kaikilla tavoilla. Se heijastui myös pukeutumiseen. Ne paineet ja odotukset itseä kohtaan istuivat niin syvällä, että vielä tänä keväänäkin löysin itseni miettimästä, voinko äitinä pukeutua glitterhameeseen ja vaaleanpunaiseen neuleeseen, vai näytänköhän jonkun mielestä tyhmältä. Kun kirjoitin tuon lauseen ylös, mä vihdoin koin herätyksen. En näyttänyt tyhmältä, vaan kuulostin tyhmältä. Mitä väliä sillä on, vaikka näyttäisinkin jonkun mielestä tyhmältä? Mitä väliä sillä on, jos jonkun mun mielestä mun asuun sopisi paremmin toiset kengät, jos itse tykkään niistä mitkä mulla on jalassa? No ei kertakaikkiaan yhtään mitään.

Tänä keväänä, mä olen vihdoin löytänyt sen varmuuden itsestäni, ja tajunnut, että kukaan muu ei kanna mun kroppaa ja mun vaatteita, kuin minä. Ainoa, jota mun vaatekaapin täytyy miellyttää on minä. Ainoa, jonka mielipiteellä mun vaatteista on väliä, on minä. Lisäksi kuuntelen vähän meidän lapsia, koska heillä on yleensä tosi hyviä asuideoita. Mutta noin niinkuin muuten, oikeasti ihan sama, mitä muut ajattelevat. Ihan sama jos mulla on sun mielestä rumat housut tai liian pieni paita, ihan sama jos mun kengät ei sun mielestä sovi mun asuun, ihan sama jos et ikinä pukisi mun mekkoa päällesi. Älä pue, pue ihan mitä haluat. Mä puen mitä mä haluan. Ja yleensä mulla on mun lasten mielestä ihan törkeän siistejä asuja, ja näytän tosi hyvältä. Mä luotan niiden arviointikykyyn, kun ne on cooleja muutenkin, eikä ikinä hauku toisia.

Prisma haluaa, että jokainen voisi olla minut itsensä kanssa. Mitä se mulle tarkoittaa, olla minut itseni kanssa? Se tarkoittaa sitä, että voin tehdä juuri niitä valintoja, joita oikeasti haluan tehdä, välittämättä siitä, mitä muut ovat siitä mieltä. Oli kyse sitten vaatteista, tai mistä tahansa, mä voin tehdä juuri niin, kuin musta ja meidän perheestä tuntuu hyvältä. Some-aikakaudella on todella helppoa sortua paineen alla, ja yrittää miellyttää muita. Mutta me itse ollaan kuitenkin ne, jotka itsemme ja valintojemme kanssa eletään. Siksi me itse ollaan ne kaikkein tärkeimmät ihmiset, joita pitäisi miellyttää.

Mä valitsin itselleni asuksi IvanaHelsingin mielettömän upean Rosalin-mekon, joita on tänä keväänä ja kesänä saanut Prismoista kautta maan. Rosalin-mekko on kaunis ja näyttävä, ja menee yhtä hyvin arjessa ja juhlassa, kun vain vaihtaa asusteita. Me kuvattiin tämä asu Suomenlinnassa, kun oltiin siellä meidän perheen, appiukon ja Oton pikkusiskon kanssa retkellä yhtenä päivänä. Yhdistin asun mun lemppari-Vanseihin, joilla oli helppo kävellä mukulakivikaduilla. Olen yhdet korkkarit pilannut Suomenlinnassa vietetyissä häissä, ja sen jälkeen opin, että sinne paras valinta on mukavat, matalat kengät.

Me ollaan varmaan juuri sellainen Prisma-perhe, joista mediassa on paljon puhuttu. Mutta sitten me ollaan niin paljon muutakin kuin juuri sitä, ja juuri siksi mä haluan rohkeasti kirjoittaa täällä kaikesta mitä ajattelen, ja mitä meidän elämään kuuluu. Mun mielestä on ihan mielettömän mageeta olla Prisma-perhe. Yleensä kun me käydään Prismassa, meillä on hauskaa, paitsi kerran, kun kuopus oli juuri oppinut sanomaan ”pois täältä” ja hän huusi koko kauppareissun ajan rattaissa ”pois täältä, apuaa, äitii, isiii, pois täältä!”. Mä haluan näyttää, että ei ole olemassa mitään perhemuottia, eikä ole olemassa mitään Prisma-perhettäkään, koska ihan oikeasti jokainen  perhe on erilainen.

Prisma on muuten oikeasti myös aika hyvä kauppa, oli perhettä tai ei. Mä fiilaan ihan täysillä Prisman arvoja, ja olen samaa mieltä siitä, että muodin kuuluisi olla kaikkien halukkaiden saatavilla. Prisma haluaa demokratisoida muodin ja riisua muodista elitistisyyden, sillä muoti ei kuulu vain catwalkeille, vaan ihan kaikille. Itsensä hyväksymisen lisäksi Prisma (ja minä) haluaa kannustaa kaikkia hyväksymään myös toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Jokaisella meistä on oikeus olla oma itsensä, sellaisena kuin itse itsensä kokee hyväksi.

Prismoissa on tälläkin hetkellä saatavilla vaikka mitä ihania vaatteita, niin tunnetuilta merkeiltä kuin Prisman omiltakin merkeiltä. Tämä mun mekko on IvanaHelsingin, ja mun mielestä on ihan mahtavaa, että Prismoista saa myös muita kotimaisia huippumerkkejä, kuten Neulomoa. Kotimaisten vaatteiden lisäksi kauppareissun yhteydessä löytää myös tunnettuja ulkomaisia merkkejä, urheiluvaatteita ja kaikkea mahdollista.

Tämän postauksen kirjoittaminen oli voimaannuttavaa, ja mitä enemmän mä kirjoitin, sitä enemmän mulle tuli se fiilis, että mä riitän just tällaisena. Ja te kaikki siellä riitätte myös just sellaisina kuin te olette. Ollaan kaikki minut itsemme kanssa!