Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Abban kanssa.

Me vietettiin viime viikonloppuna rennosti silliksiä meidän terassilla, ja herkuteltiin silleillä, kesän ekoilla uusilla perunoilla sekä raikkailla mocktaileilla. Ennen vuotta 2012 mä en ollut koskaan oikein ollut sillin ystävä, ehkä olin vaan maistanut ei-niin-hyviä sillejä aiemmin. Mutta kesällä 2012 Otto esitteli mulle täydellisen yhdistelmän: Abban sinappisillin, ja uudet perunat. Ai että oli hyvää! Niin klassinen yhdistelmä, jota en vaan aiemmin ollut edes maistanut, koska söin uudet perunat aina mummun voikastikkeen kanssa. Siitä lähtien voikastike & silli ovat kilpailleet uusien perunoiden seurasta mun lautasella joka kerta. Mummun voikastike on edelleen lähellä sydäntä, mutta rinnalle ovat tulleet sillit.

Me maisteltiin Silliksillä Abban silliherkkuja, sekä kevään uutuusmakuja eli Inkivääri-Lime -silliä, ja Gin-silliä. Pakko tunnustaa oma sivistymättömyyteni, mutta ennen Gin-silliä en koskaan ollut maistanut edes Giniä. Toki Gin-sillissä maku on varmasti miedompi kuin Ginissä itsessään, mutta yllätyin siitä, miten paljon tykkäsin sen mausta. Gin-silli nousi mun suosikiksi kaikista maistelluista uutuuksista, vaikka olivat kaikki muutkin kyllä todella hyviä. Erityistä suosiota meidän Sillis-porukassa nautti myös Rapumarinoitu Silli, sekä Smetana-Silli.

Me tarjoiltiin sillejä tietenkin uusien perunoiden, sekä saaristolaisleivän ja ruisnappien kanssa. Klassista, ja herkullista. Kyytipoikana meillä toimivat tällä kertaa raikkaat alkoholittomat drinkit, eli mocktailit. Mä valmistin meille alkoholitonta Sangriaa, sekä tämän kesän trendikkään hitti-drinkin Moscow Mulen mocktail-version. Ohjeet alla.

Alkoholiton Sangria

2 osaa karpalo-viinirypälemehua

1 osa appelsiinimehua

2 osaa kivennäisvettä

1 lime tai sitruuna

jääpaloja

viipaloituja mansikoita ja sitrushedelmiä

Viipaloi mansikat ja sitrushedelmät kannun pohjalle. Lisää mehut, kivennäisvesi, ja purista limen tai sitruunan mehu sekaan. Sekoita ja lisää jääpalat.

Alkoholiton Moscow Mule

2 osaa inkivääriolutta

1 osa kivennäisvettä

1 rkl glukoosisiirappia

2 limeä

minttua

jääpaloja

Sekoita inkivääriolut, kivennäisvesi ja glukoosisiirappi keskenään. Siirappi on tärkeää sekoittaa kunnolla muuhun nesteeseen, ettei se vaan valahda klimpiksi pohjalle (been there done that). Purista sekaan yhden limen mehu, ja viipaloi toinen lime koristeiksi. Lisää lopuksi jääpalat, ja iso kourallinen minttua.

Näitä sillejä uskaltaa suositella tottumattomammillekin sillin maistajille, sillä niissä on maut niin kohdillaan! Abban silliherkut on tehty helposti lähestyttäväksi juurikin silli-neitsyille pienillä paloilla ja miedoilla mauilla, mutta maistuvat ne kokeneemmallekin Sillistelijälle oikein hyvin.

LUKIJAKILPAILU- VOITA 20€ LAHJAKORTTI K-RYHMÄN KAUPPOIHIN SEKÄ ABBA SILLIS-TUOTEKASSI:

Oletko sinä sillien ystävä? Jaa oma sillisvinkkisi, ja osallistut 20€ K-Ryhmän lahjakortin ja Abba Sillis -tuotekassin arvontaan. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 6.6. klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea kisaan!

Ihanaa päivää kaikille <3

Tänään me juhlittiin esikoisen kevätjuhlaa ja eskarin päättymistä. Nyt meidän perheessä on ihan ehta koululainen, joka sai kesäksi ”läksyjä”, tietää kotiluokkansa, tykkää hulluna tulevasta opettajastaan, ja tulee hienosti toimeen kaikkien tulevien luokkalaistensa kanssa. Koululainen, ihan uskomatonta. Juuri tänään aamulla FB-muistoissa tuntui olevan tavallista enemmän muistoja juuri esikoisesta, ihan kun FB tietäisi, että tänään on tärkeä päivä. Aivan kuin se olisi tiennyt, että juuri tänään haluaisin katsella taaksepäin tätä upeaa matkaa, joka ollaan yhdessä esikoisen kanssa kuljettu näiden vuosien aikana.

Kaksi ensimmäistä pientä hammasta, ja niin uskomattoman iloinen ja aurinkoinen vauva syöttötuolissa. Piknik jonka hän oli rakentanut olohuoneen lattialle elefanttipeiton päälle kaksivuotiaana. Video 3-vuotiaasta esikoisesta juoksemassa pikkusiskonsa kanssa Uutelan kanavalla kauniina kesäpäivänä, ja huutamassa ”aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa”. Pyöräilevä 4-vuotias esikoinen ylpeä hymy kasvoillaan, ”kattokaa kun osaan ilman apupyöriä”. Viime vuoden viisivuotiaasta ei ole kuvaa tältä kyseiseltä päivältä, mutta tuoreessa muistissa on viime vuodenkin kevätjuhlapäivä: hikinen ja pieni päiväkodin juhlasali, jossa esikoinen kavereineen lauloi heleällä äänellä ”Hejdåååå, dagis hejdå, adjöss och goodbye, hejdå!”  ja mä meinasin haljeta ylpeydestä ja onnesta, mun tulevasta eskarilaisesta.

Niin vaan meni nopeasti tämä eskarivuosi, ehkä jälleen kerran vielä tuhat kertaa nopeammin kuin osasi odottaa. Siirtyminen pienestä ja kotoisasta päiväkodista koulun yhteydessä olevaan eskariin sujui hienosti, ja täysin ongelmitta. Koulurakennus ja sen henkilökunta on vuoden aikana tullut täysin tutuksi, eikä ekaluokkalaisen tarvitse ihmetellä enää missä mikäkin sijaitsee. Tulevat luokkakaverit ovat kaikki vanhoja tuttuja eskarikavereita, ja opettajaankin on ehditty tutustua jo kaikessa rauhassa. Ekaluokkalainen osaa itse ottaa ruuat koulun ruokalassa, ja viedä astiat pois.

Opettajan antamasta ekaluokalle tullessa osattavat taidot -checklististä hän ruksitti heti melkein kaikki kohdat, mutta kaksi kohtaa hän jätti ruksittamatta, koska niissä hänellä on omasta mielestään vielä harjoiteltavaa: liikenteessä itsenäisesti liikkumisen, ja kaikkien ruokien maistamisen. Mun mielestä hän kyllä maistaa hienosti kaikkea, mutta itsearviointi taitaa olla äidin arviota tiukempi.

Liikenteessä yksin liikkumista me taas ei olla vielä harjoiteltu, nyt alkaakin pikkuhiljaa olla sen aika. Se on asia, joka pelottaa mua ihan hulluna. Miten voin päästää tuon rakkaan lapseni kävelemään joskus yksin kouluun, tai kotiin? Miten voin luottaa siihen, että autot varmasti pysähtyvät, kun pieni tyttö ylittää suojatietä? Miten voin luottaa siihen, ettei joku tule kovaa vauhtia pyörällä ja törmää häneen vahingossa? Ihan järkyttävän pelottavaa, mutta pakko sitä on joskus uskaltaa. Onneksi on koko kesä aikaa opetella, ja onneksi meillä on mahdollisuus hoitaa kouluun viemisiä ja hakemisia syksylläkin niin kauan kuin siltä tuntuu.

Vasu-keskustelussa esikoinen sai kehuja, ja ekaluokan opettajalle annettavaan suunnitelmaan oli kirjattu, että hän tarvitsee haastavia tehtäviä, jotta koulumotivaatio ei laske liian helppojen juttujen takia. Ja mun mielestä se oli hyvin kirjoitettu. Hän lyö meidät vanhemmat ällikällä suunnilleen joka toinen päivä kertoessaan jotain, mitä ei todellakaan tiedetty hänen jo osaavan.

En malta odottaa tätä ihanaa kesää ja lomaa, ja meidän yhteisiä päiviä. On suuri ilo ja kunnia saada viettää ne just meidän ihanien kolmen tytön (ja Oton) kanssa. Ja sitten kun se koulun aika koittaa, olen varma, että kaikki menee hienosti. Tänään kun katselin esikoistamme kahden parhaan kaverinsa kanssa istumassa, kikattamassa ja syömässä pullaa kevätjuhlan jälkeen koulun portailla, saatoin vaan huokaista onnesta. Meillä on käynyt niin uskomattoman hyvä tuuri niin  monessa asiassa, ei voi kuin olla kiitollinen.

Onnea hurjasti meidän rakkaalle esikoiselle hienon eskarivuoden päätöksestä. Me ollaan niin ylpeitä <3 Ja onnea kaikille muillekin eskarivuoden päättäneille ja vanhemmille, tästä se koulutie alkaa! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa.

!STOP EMILIA, ÄLÄ LUE VIELÄ PIDEMMÄLLE!

Game Of Thrones -polttarit

Tasan kuukausi takaperin juhlittiin rakkaan ystäväni Emilian polttareita Turussa Game Of Thrones-teemalla. Mulla on suuri kunnia olla yksi Emilian kaasoista, ja olin tietenkin mukana myös polttareiden järjestämisessä ja suunnittelussa. Meille sattui polttaripäiväksi ihan uskomattoman kaunis sää, vaikka pojat taisivatkin vetää pidemmän korren Topiaksen polttareissa säiden kanssa, kun silloin oli jo nämä upeat helleilmat. Me nautittiin kuitenkin täysillä auringosta, ja päivä oli unohtumattoman ihana meille kaikille!

Aamulla aloitettiin hotellihuoneessa valmistelemalla kaasojen ja morsiamen yhteistä brunssia, sekä meidän Game Of Thrones -teemaan johdattelua. Laitettiin morsiamelle puku valmiiksi, jonka saimme hänelle Bubbleroomilta. Game Of Thrones -sarjan tunnari soi mahtipontisena, ja kun Emilia asteli huoneeseen sisään, mä olin häntä vastassa Missandeiksi pukeutuneena, ruskeassa afroperuukissani. Sitten ohjasin hänet muiden kaasojen luokse, ja hän sai vihjeen, minkä jälkeen alkoi hänen muuntautumisensa upeaksi kuningattareksi ja lohikäärmeiden äidiksi: Daenerys Targaryeniksi.

Linnakierros ja siltakeinu

Brunssin jälkeen päivä jatkui upealla kierroksella Turun linnassa, missä saimme keskiaikaisia vinkkejä linnanneidolta mm. avioliittoon, vieraiden kestitsemiseen ja kotilinnasta huolehtimiseen. Vinkit olivat hulvattoman hauskoja, ja kierros oli ihan mahtava! Sen jälkeen herkuteltiin lounaalla linnan pihalla, ja tutustuttiin polttariporukan kesken paremmin, kun Emilia sai jakaa jokaiseen polttarivieraaseen liittyviä muistoja eräässä leikissä.

Lounaan ja leikin jälkeen matka jatkui kohti Naantalia, missä Emilia pääsi hyppäämään sillalta alas! Se oli niin pelottavaa, mä en olisi ikinä uskaltanut. Mutta näytti kyllä ihan mahtavalta, ja pääasia, että Emilia nautti. Siltakeinun jälkeen me lähdettiin takaisin hotellihuoneelle ehostautumaan ja hengailemaan, sekä leikkimään mun vetämää leikkiä, jossa Emilia sai arvata Topiaksen vastauksia heidän parisuhteesta kysyttyihin kysymyksiin. Leikki oli hurjan hauska, ja siitä on kiittäminen omia kaasojani, jotka sen mulle mun polttareissa esittelivät. Oli niin hauskaa tsekkailla, tuleeko morsiamelta ja sulhaselta samoja vastauksia.

Tehtäviä kaupungilla ja kolmen ruokalajin illallinen

Leikkien jälkeen jatkettiin matkaa kaupungille, missä Emilia sai tehdä erilaisia kuvaustehtäviä, ja muita haasteita, kuten avioliittoneuvojen pyytämistä tuntemattomilta miehiltä. Morsian heittäytyi tehtäviinsä ihan täysillä, ja ei voinut kuin ihailla sitä rohkeutta. Mä en itse olisi uskaltanut tehdä puoliakaan niistä asioista, mitä Emilia laitettiin tekemään, ja hän vaan intoa puhkuen teki kaiken mahdollisen. Leikkien ja pyörimisen jälkeen me mentiin Oscar’siin kolmen ruokalajin illalliselle, joka oli tosi herkullinen ja kiva juttu. Ruuan jälkeen jatkettiin vielä yökerho Naimaan, ja ilta päättyi erittäin pikkutunneilla takaisin hotellihuoneeseen. Voin kertoa että ei ole tämä mami valvonut yhtä myöhään varmaan vuosikausiin.

Seuraavana aamuna herkuteltiin vielä yhteisellä brunssilla koko polttariporukan kanssa hotellilla, ja Emilialle oli tehty ”Iron Throne” jolla hän sai istua teemaan sopivasti. Näin kaason näkökulmasta kaikki meni ihan nappiin, ja mulla oli niin hauska päivä! Tärkeintä oli tietenkin, että morsian nautti, ja me onnistuttiin tekemään hänelle sellainen päivä, jota hän oli toivonut. Polttariporukka koostui onneksi ihan huipuista tyypeistä, ja vaikka itse tulen paljon kauempaa, enkä ollut tavannut kuin muutaman heistä ennestään, tultiin kaikki loistavasti toimeen ja puhallettiin yhteen hiileen. Polttarivieraiden joukosta löytyi myös muita GOT-faneja, joilta tuli aivan loistavia ideoita ja ohjelmanumeroita päivän toteuttamiseen.

Yksi kuudesta kaasosta

Meitä kaasoja on tosiaankin kuusi, ja koska itse olen täällä kauempana, on mun  vastuulla ollut käytännön juttujen sijaan monia sellaisia juttuja, joita olen voinut hoitaa ”etänä” tai vasta tapahtumapäivänä. Yksi niistä oli tämä polttarikirjan tekeminen, sekä koko polttareiden kuvaaminen. Otin polttareissa yli 600 kuvaa, joista käsittelin yhteensä 160 valmiiksi asti. Kirjaan niistä päätyivät melkein kaikki, ja siitä tulikin 72 sivua pitkä. Mä tein kirjaa pitkään ja hartaasti rakkaudella, ja toivon, että se on Emilialle ihana ja arvokas muisto tärkeästä päivästä ja yöstä. Kirjan lisäksi mun vastuulla on kaasona ollut esimerkiksi puvun hommaamista polttareihin, leikkien keksimistä ja toteuttamista, sekä selviytymispakkauksesta huolehtimista. Polttareissa toimin neuvonantajana, Missandeina, jonka tehtävä oli johdattaa päivän kulkua Emilian rinnalla.

Polttarikirjan tekeminen Ifolor Designer -ohjelmalla

Mä tein polttarikirjan ilmaisella Ifolor Designer -ohjelmalla, ja se on Ifolorin Deluxe-kirja kiiltäväpintaisena ja A4-koossa. Kirja oli helppo suunnitella Ifolor Designerilla, kun se on mulle tuttu ohjelma, ja tämä taisi olla jo viides vai kuudes kuvakirja, jonka olen tehnyt. Mä tykkään hirveästi kuvakirjojen tekemisestä, ja selaamisesta. Kuvakirjoista saa tehtyä niin ihanan persoonallisia ja yksityiskohtaisia, ja uskon, että morsiankin on tähän tyytyväinen. Polttarikirjoja on monenlaisia, mutta tämä Ifolor Deluxe-kirja on näyttävä ja helppo tapa toteuttaa kirja laadukkaasti. Kovakantinen kirja kestää selailua vuodesta toiseen, ja säilyy kauniina.

Yritin toteuttaa kirjan polttareiden teemaan sopivasti, eli Game Of Thrones -tyylillä. Kirjassa kävin läpi kronologisessa järjestyksessä koko hienon juhlaviikonlopun, ja loppuun laitoin vielä kaikkien polttarivieraiden, sekä kaasojen kuvat. Lisäksi Emilian polttaripäivänä saamista kuvaustehtävistä tuli mahtavan hauskaa sisältöä tarinoineen kirjaan. Kuvaustehtävät ovatkin hauska tapa osallistaa koko porukkaa, ja myös luoda muistoja kirjaan samalla.

KAASON VINKIT POLTTARIKIRJAN TEKEMISEEN:

1. Kerää mahdollisimman paljon kuvia eri vierailta, mikäli juhlissa ei ole ollut nimettyä kuvaajaa
2. Sisällytä polttaripäivään joku hauska kuvaustehtävä morsiamelle, hienoja ideoita löytyy vaikkapa Pinterestistä
3. Muistakaa koko porukan yhteiskuva!
4. Pidä huolta, että jokainen polttareiden osallistuja on mukana kirjassa
5. Hauskat muistot ja yksityiskohdat elävöittävät kirjaa
6. Tee kirjasta morsiamen tai sulhasen tyylinen, eli saajansa näköinen. Mikäli lahjan saajakin on ronskimpi, kirjassa voi olla hurttiakin huumoria. Rauhallisemmalle ja pidättyväisemmälle tyypille ehkä ennemmin niitä esteettisempiä kuvia.
7. Lataa ilmainen Ifolor Designer-ohjelma, jonne voit tallentaa kirjan ja jatkaa sen tekemistä aina sopivan hetken tullen
8. Varaa kirjan tekemiseen reilusti aikaa, mikäli muistoja ja kuvia on paljon.

Mistä meidän ystävyys sai alkunsa

Mua jännittää hurjasti antaa kirja Emilialle, toivon niin kovasti että hän tykkää siitä. Moni teistä on kysellyt, kuinka me ollaan ystävystytty, ja mistä meidän ystävyys kumpuaa, kun vaikutetaan niin erilaisilta. Meidän ystävyys sai alkunsa vuonna 2013, kun ekaa kertaa vietettiin aikaa kahdestaan, ja päästiin kunnolla tutustumaan toisiimme.

Me ollaankin monessa asiassa erilaisia, kuten vaikkapa siinä, että en itse olisi uskaltanut tehdä puoliakaan niistä jännittävistä polttaritehtävistä, mitä Emilia teki. Emilia on heittäytyjä, mä olen rauhallisempi. Mutta me ollaan samanlaisia niissä asioissa, joilla on merkitystä meidän ystävyyden kannalta: tykätään molemmat touhuta lasten kanssa, tai koko perheiden kanssa yhdessä, ja meidän lapset tulevat loistavasti toimeen, kuten myös miehet. Tykätään mennä rennosti lasten ehdoilla, ja puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Välitetään toisistamme, ja pyritään tukemaan toisiamme. Meillä on hauskaa yhdessä, ja meillä on monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, Game Of Thrones vain yhden niistä mainitakseni. Ollaan monesta asiasta samaa mieltä, meillä on vaan erilainen tyyli tuoda täällä somessa meidän mielipiteitä ja ajatuksia esiin. Ja ystävyyden kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, mitä somessa tapahtuu, vaan sillä, mitä tapahtuu silloin kun vietetään aikaa yhdessä. Mä itse haluan ainakin tutustua aina ihmisiin oikeasti, enkä luo kenestäkään kuvaa pelkästään sosiaalisen median perusteella.

Mulle on ollut hieno kokemus olla ensimmäistä kertaa elämässäni kaasona, ja toivon että olen suoriutunut tehtävästäni kunnialla tähän asti. Pian kaason hommat huipentuvat hääpäivään, joka on koittamassa nopeammin kuin ikinä osasin kuvitella! Miten voikin aika mennä näin nopeasti. Mutta onneksi yksi hurjan tärkeä osa tätä matkaa on nyt tallennettuna polttarikirjaan, enkä malta odottaa, että saan antaa sen morsiamelle hääpäivänä. IIK!

LUKIJAKILPAILU:

Millaisella Ifolor-kuvalahjalla sinä muistaisit läheistäsi hääpäivänä? Jaa oma vastauksesi, ja osallistut 20€ Ifolor-lahjakortin arvontaan. Osallistumisaikaa on 4.6.2018 klo 23.59 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Me mietittiin aamulla mitä tehtäisiin, ja oltiin jo lähdössä Allas Sea Poolille polskimaan, mutta tytöt tulivat hakemaan sisältä pitkähihaisia päälle ulos, kun siellä kuulemma oli viileää, ja niin päätettiin keksiä jotain muuta Oton kanssa. Sitten se välähti: PORVOO! Meidän on pitänyt niin monta kertaa hurauttaa sinne, kun sinne on meiltä lyhyempi matka kuin Espooseen, ja olen aina halunnut ehtiä tutustua Porvoon vanhaan kaupunkiin rauhassa. Olen käynyt Porvoossa kerran pienenä, ja kahdesti työasioissa pari vuotta sitten, mutta en koskaan niin, että olisin voinut vaan dallailla rauhassa siellä ja aistia tunnelmaa. Tänään siis päätettiin tehdä ihan ex tempore päiväretki lasten kanssa Porvooseen, ja mennä katsomaan mitä sieltä löytyy.

Parkkeerattiin sopivasti vahingossa juuri siihen, mistä vanhan kaupungin ihanat kujat alkavat, ja lähdettiin vaan katselemaan meininkiä. Kuljettiin kujia ja käytiin muutamassa ihanassa pikku liikkeessä katselemassa.

Pikkuhiljaa meille alkoi tulla lounas-nälkä, ja lähdettiin etsimään kivaa ruokapaikkaa jokirannasta. Siellä oli muutamakin kivan näköinen kesäravintola, mutta Otto ehdotti Wilhelm Å-nimistä ravintolaa, ja mentiin sinne. Se oli oikein mukava ravintola, ja ruokakin oli hyvää. Lapset valitsivat nakkeja ja ranskalaisia, kun bongasivat ne listalta, ja mä otin herkullisen fetasalaatin. Otto söi ravintolan nimikkoburgerin, joka oli kuulemma myös hyvää. Oli ihana istuskella jokirannassa, ja aurinko porotti lämpimästi.

Ruuan jälkeen oli kuulemma saatava jäätelöä jälkkäriksi, ja niin lähdettiin takaisin vanhan kaupungin pikkukaduille etsimään jäätelökioskia. Sieltä löytyi Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan koju, josta ostettiin lapsille banaani-pähkinäjäätelöt. Sillä aikaa kun isommat tytöt herkuttelivat jätskillä, me lähdettiin kuopuksen kanssa pikku kävelylle. Mä en ole vielä antanut hänelle muita jätskejä, kuin vihanneksista tehtyjä vegepopseja ja yhden pienen mehujään, niin piti vähän harhauttaa, että hän ei alkanut vaatia itselleen kermaista jättipalloa jätskikiskalta, kuten isosiskoilla oli. Hän ehtii kyllä syödä niitä sitten isompana yllin kyllin. Kuopus nautti kun sai kävellä hassuilla mukulakivikaduilla ihan itse, ja lähdettiin tutkimusmatkailemaan.

Pian kuului ihastunut huokaus: MUUUUUUUMI! ja hän oli bongannut suloisen lelukaupan muumi-aiheisen nukkekodin näyteikkunasta. Sinne kauppaan oli päästävä, ja  voi sitä riemua, kun siellä odotti lisää muumeja. Kuopus on niin rakastunut muumeihin, että ostettiin hänelle viimein oma muumipeikko-pehmolelu pienestä ja sympaattisesta lelukauppa Riimikosta, jossa oli hurjan ihana valikoima. Isommat tytöt ostivat kaupasta Oton kanssa nostalgiset pikkulentokoneet, joita he aikovat lennättää huomenna.

Tässä vikassa kuvassa juuri kysyin tytöiltä, haluavatko hekin samaan lelukauppaan, missä käytiin kuopuksen kanssa sillä aikaa kun he söivät jäätelöä. Varmaan tuo liike kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, että halusivatko, hah!

Porvoosta jäi varmasti vielä paljon näkemättä, me käytiin vaan muutaman tunnin ajan, eikä piipahdettu esimerkiksi lelu- ja nukkemuseossa, joka mua jäi kiinnostelemaan. Olen myös kuullut paljon hyvää Porvoon ravintoloista ja kahviloista, ja haluan ehdottomasti käydä kokeilemassa joku kerta ainakin Cafe Postresin, Atelje Sinnen ja SicaPellen. Mutta meidän reissun perusteella voin oikein lämpimästi suositella Porvoota lapsiperheen päiväretkikohteeksi, aivan ihana paikka kerta kaikkiaan! Tytötkin kysyivät lähtiessä, että tullaanhan me tänne toisenkin kerran. No todellakin!

Loppujen lopuksi tämä(kin) päivä oli vähintään yhtä kuuma kuin aiemmat, että ihan hyvin oltaisiin pärjätty siellä Allas Sea Poolillakin. Mutta olen silti iloinen että lähdettiin juuri Porvooseen, kun ollaan siitä niin monet kerrat puhuttu. Mennään sinne altaalle joku toinen päivä, niitä toivottavasti vielä riittää tänä kesänä.

Huomenna alkaa sitten meidän eskarilaisen elämän viimeinen eskarilaisviikko, ja sitten hän on ekaluokkalainen. OMG! Ensi viikolla juhlitaan myös rakkaiden ystävien häitä (joihin liittyen polttareista tulossa ensi viikolla VIHDOIN postausta! Mutta joo, aivan ihana viikko varmasti tulossa, mua jännittää jo kaikki mahtavat hetket joita tullaan viettämään. Ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa kaikille jo etukäteen <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.

Kenellekään joka lukee blogiani säännöllisesti ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kuinka paljon mä rakastan olla just mun kolmen pienen tyypin äiti. Olen kirjoittanut paljon siitä, millaista on olla nimenomaan tyttöjen äiti nykypäivänä, ja miltä tuntuu esimerkiksi se, että ihmiset olettavat kolmannen tyttären olevan pettymys, koska olisihan tyttöparin joukoksi pitänyt saada poika, että perhe voi olla ”täydellinen”. Mulle ja meille meidän perhe on täydellinen juuri tällaisena, ja ollaan saatu juuri ne lapset, joiden on tarkoitettu meille syntyvän. En osaisi, enkä voisi toivoakaan mitään muuta, koska olen saanut niin paljon enemmän kuin edes koen ansaitsevani.

Meidän perheessä lasten sukupuoli näkyy juuri sen verran kuin lapset itse sen haluavat näkyvän, toisin sanoen me vanhemmat yritetään olla määrittelemättä sitä, millaisia heidän kuuluu olla. Kuopuksen kanssa se on hankalinta, sillä hän ei osaa vielä ilmaista itseään niin hyvin, eikä kykene edes ymmärtämään mitä sukupuoli tarkoittaa. Hänen kanssaan toimitaan siitä lähtökohdasta, että hänellä on mahdollisimman mukavat vaatteet, ja mahdollisimman paljon erilaisia leluja, joista hän voi itse valita ne mistä on kiinnostunut. Teen hänen kanssaan myös samaa mitä perheen muidenkin tyttöjen kanssa: pyrin välttämään stereotyyppista tyttökohtelua. En halua ajatella että hän olisi jotenkin herkkä tai rikki menevä vain siksi että on tyttö. Hän on luonteeltaan hurjan rohkea ja menevä, enkä himmaile ja yritä saada häntä leikkimään rauhallisia nukkeleikkejä vain siksi että hän on tyttö.

Puen hänelle yhtä lailla mekkoja kuin collareitakin, ja värejä laidasta laitaan. Sitten kun hän itse kiinnostuu itsensä ilmaisemisesta, hän saa osallistua päätöksiin omasta tyylistään ja leluistaan, kuten meidän perheen isommat tytöt. Puhun kyllä usein monikossa meidän tytöistä käsittäen heidät kaikki kolme, (pääosin kutsun kuopusta kuitenkin nimellä tai hellittelynimillä), mutta jos joskus kävisikin ilmi, että hän haluaa olla jotain muuta, hänellä olisi siihen täysi oikeus, ja minä muokkaisin käytöstäni sitten sen mukaan miten hän toivoisi itseään puhuteltavan.

Isommat tytöt ilmaisevat jo vahvasti itseään, ja toteuttavat omia mieltymyksiään. He ovat sisäistäneet sen, että heidän ei kuulu sopeutua mihinkään muottiin, ja he myös puuttuvat vahvasti siihen, jos joku muu yrittää heitä tai muita johonkin sukupuolen tiukkoihin raameihin asetella. He valitsevat itse vaatteensa, kiinnostuksen kohteensa ja kaverinsa. He ovat selkeästi juuri sellaisia kuin haluavat olla, ja niin saavat olla jatkossakin. He eivät ajattele, että ollakseen oikeanlaisia tyttöjä, heidän tulisi käyttää mekkoja tai pinkkiä. He eivät myöskään ajattele, että poikien kanssa leikkiminen tarkoittaisi sitä että on ”poikatyttö”, tai että NinjaGO olisi poikien juttu. Tyttöjen ei tarvitse olla herkkiä, rauhallisia, hiljaisia, vaaleanpunaisia tai mitään muutakaan. Mutta he saavat olla vaikka niitä kaikkia, jos se tuntuu omalta. Ei ole tyttöjen eikä poikien juttuja, on vaan juttuja.

Meidän isommat tytöt ovat ylpeitä siitä että ovat tyttöjä, ja tykkäävät joissakin asioissa korostaa sukupuoltaan paljonkin. He rakastavat prinsessajuttuja, naissankareita ja liehuvia helmoja, vaikka eivät niihin silloin haluakaan pukeutua kun ne olisivat tiellä, kuten skeitatessa. Yksi juttu mitä he rakastavat, on äidin kanssa samistelu. Olen huomannut, että mitä vanhemmiksi he kasvavat, sitä enemmän he tykkäävät samistella mun kanssa. He ovat aina ihan fiiliksissä, jos meillä on saman tyyliset tai samanlaiset vaatteet. Ja mua se ei tietenkään haittaa, koska se on mustakin hauskaa. Varsinkin, koska tiedän, että varmaan teini-iässä viimeinen juttu mitä he haluavat tehdä, on samistella äidin kanssa. Siitä on siis nautittava nyt, kun vielä voi. Ja minähän otan mielelläni kaiken ilon irti!

Ellos julkaisi uuden aivan ihanan Mother & child -malliston tänä keväänä äideille ja lapsille, tai siskoille tai vaikka serkuksille jotka haluavat samistella. Ja vaikka nimessä onkin Mother & Child, ja se juhlistaa äitien ja tytärten erityistä suhdetta Ruotsin äitienpäivän kunniaksi, niin kyllä näillä mun mielestä voivat hyvin muussakin roolissa olevat perheenjäsenet tai muut läheiset samistella. Meidän perheelle tuo äiti & tyttäret -teema istui kun nenä päähän, kun sain samistella kolmen pienen minityypin kanssa. Meidän perheen isojen tyttöjen mielestä vielä hauskempaa kuin samistella äidin kanssa, on samistella pikkusiskon kanssa, koska silloin hän on melkein kuin he, paitsi pienempi. Tällainen meidän kaikkien neljän yhteinen samistelu oli siis heidän mielestään ihan unelmien täyttymys.

Tytöt saivat valita Elloksen Mother & Child -valikoimasta itse vaatteet mulle ja heille. Mä olisin ehkä itse päätynyt ihaniin vaaleanpunaisiin mekkoihin kukkakirjailuilla, mutta tytöt ihastuivat sinisiin Deborah– ja Alma-mekkoihin, ja ne meille sitten tuli. Deborah– ja Alma-mekoissa on molemmissa kauniit kirjailut ja hihat, ja materiaaliltaan ne ovat pellavaa, joka on viileä ja ihana kuumina kesäpäivinä ihoa vasten.

Meillä taitaa muutenkin olla joku sininen kausi meneillään, kun viime aikoina siihen on tullut pukeuduttua jotenkin poikkeuksellisen paljon. Sininen on kyllä ihanan raikas väri näin kesällä. Sellainen huomio vaan näistä Alma-mekoista, että mitoitus oli koossa 110/116 poikkeuksellisen naftia, sillä mekot olivat melkein yhtä pieniä kuin kuopuksen 86/92-kokoinen mekko. Meidän isommat tytöt on molemmat alle 116cm pitkiä, mutta mekot olivat heille enemmänkin paidat tai tunikat, ja puettiin niiden kanssa shortsit. Ehdotin tytöille, että vaihdetaan suurempaan kokoon, niin hekin saavat mekot, mutta he tykästyivät näihin tunikoina ja halusivat pitää nämä tällaisina. Kuopuksen mekko vastasi kokoaan hyvin.

Valikoimassa on aivan ihania pehmeitä materiaaleja, ja kauniita malleja, jotka sopivat moniin eri tilaisuuksiin. Kannattaa käydä kurkkaamassa!