Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Kun mä olin lapsi,  nautin ruuasta tosi paljon, mutta se ei näytellyt suurta roolia mun ajatuksissa. Vaikka en silloin ajatellut ruokaa usein, mulla on ihan valtava määrä ruokaan jollain tavalla liittyviä muistoja. Pääosin ruokaan liittyvät muistot ovat hyviä ja täynnä rakkautta. Mua on rakastettu ruualla joka puolelta.

Meillä oli aina ruokaa, vaikka äiti oli yksinhuoltajana joskus tiukilla. Joskus niinkin tiukilla, että piti miettiä todella tarkkaan miten pärjää loppukuun. Aina kuitenkin pärjättiin ja joskus käytiin syömässä ravintolassa tai kokattiin ystävien kanssa herkkuja illanistujaisiin. Äiti kannusti mua maistamaan uusia juttuja, mutta ei koskaan pakottanut. Se oli hirveän tärkeää ja se on ollut hyvä perusta opetella tykkäämään erilaisista ruuista ja olemaan avoin uusille mauille. Mä olin just se lapsi, joka äidin palkkapäivänä lähi K-Supermarketissa 5-vuotiaana kysyi äidiltä kovaan ääneen, että ”voidaanko me tänään syödä mätiä ja smetanaa?” ja sai palvelutiskin työntekijän hihittelemään.

Rakastin mummon lihamureketta ja rakastin syödä äidin kanssa viikonloppuisin tacoja kaikessa rauhassa. Ihan parasta oli kun pääsi joskus laivan buffettiin syömään tai mentiin käymään torilla ja ostettiin tuoreita vihanneksia ja marjoja. Kesälomalla mummolassa juoksin aina avojaloin viereiseen Rantsilan K-kauppaan ostamaan jäätelöä papan antamalla vitosella, tai kävin hakemassa mummolle munia kesken leivonnan. Mieleen on jäänyt enon kanssa syödyt nakki-ruisleivät ja tädin tekemän maailman paras rahkapiirakka.

Rakastin sitä, että mun kaverit olivat aina tervetulleita meidän ruokapöytään. Aina kun mä olin lapsi ja mulla oli kavereita kylässä, hekin saivat tulla syömään, jos meillä tarjoiltiin ruokaa. Äiti välitti myös mun ystävistä ja huolehti heistä kuin omistaan.

Aika pitkälti saman kaavan mukaan jatkui sinne asti, että muutettiin Ouluun kun olin 14. Kuten tiedätte, siitä ei mennyt kuin kolme kuukautta siihen, että mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Siitä alkoivat ne vuodet, kun pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vastuuta kasautui mun harteille. Jossain vaiheessa myös ruuanlaitto siirtyi lähes kokonaisuudessaan mun vastuulle, kuten myös kaupassakäynti ja budjetointi. Se oli sitä aikaa, kun äiti oli todella vakavasti masentunut ja liikuntakyvytön lonkkien kuolion takia leikkausaikaa odotellessa.

Olin käynyt tietysti köksän tunneilla ja osasin kyllä jo ruuanlaiton perusjuttuja. Tykkäsin laittaa ruokaa. Raskasta siitä kuitenkin teki se, että mun oli usein pakko laittaa ruokaa ja käydä kaupassa, jos halusin syödä. Aikansahan sitä teininä jaksaa kokeilla uusia juttuja ja olla innoissaan itsenäisyydestä ja vastuusta. Jossain vaiheessa, varsinkin vielä kehittyvänä teininä, se voi ottaa koville, kun joutuu yksin miettimään joka päivä mitä tänään syötäisiin ja miten rahat riittäisivät seuraavat viikot. Mulla tuli joskus itku, kun tein ruokaa ja se olikin pahaa, koska se saattoi olla ainoa ruoka, jota meillä oli sille päivälle. Niihin itkuihin tiivistyi kaikki se paha olo, joka mulla silloin oli. Turhauduin ja purin mun turhautumista ja huolta äidistä itkemällä ruuasta, vaikka tietysti se paha olo johtui siitä kokonaisuudesta ja liian suuresta taakasta, joka mun harteilla painoi.

Vaikka joskus ruuanlaitto ja ainainen ruokien ja kauppalistojen miettiminen yksin oli nuorena raskasta, se oli myös hyvä. Se laittoi mut miettimään jo nuorena, millaista ruokaa haluan syödä ja opetti mulle elämän realiteetteja. Mitä mikäkin maksaa kaupassa, millaisia eri ruokia mistäkin aineksista saa tehtyä ja mitä kaikkea pitää ostaa, että pärjää vaikka viikon. Kun sitten muutin 18-vuotiaana omilleni, osasin tehdä ruokaa ja suunnitella ostoksia, ainakin jos halusin.

Teinivuosina suurin määrittävä tekijä ruokaostoksissa oli maun ja helppouden lisäksi hinta. Opiskelijavuosina yksin asuessa mun ruokavalio koostui pahimmillaan roiskeläppäpizzoista ja halpis-colasta tai euron juustohamppareista. Silloin opintotukipäivä oli juhlapäivä ja niinä päivinä mä söin hyvin, mutta sitten loppukuun kärvistelin syöden huonoa ruokaa. Uskoisin, että ruualla oli vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka paljon olin flunssassa ja kipeänä muutenkin niihin aikoihin. Silloin en kuitenkaan osannut tai voinut tehdä parempia ratkaisuja ruuan suhteen.

Onneksi esikoista 19-vuotiaana odottaessani aloin miettiä enemmän ruokaa ja yhteen Oton kanssa muutettuani pystyi kahden ihmisen tuloilla hankkimaan terveellisempää ja ravitsevampaa ruokaa, vaikka ne tulot pienet alkuun olivatkin. Sillä oli ainakin mun turvallisuudentunteelle valtava merkitys, kun tiesin, että saadaan aina jääkaappi täytettyä hyvällä ruualla, eikä tarvitse tinkiä sen laadusta.

Terveys ja ruuan laatu on ollut pitkään mulle merkittävin ruokaostoksiin vaikuttava tekijä, mutta pikkuhiljaa ruuan ostoa ovat alkaneet ohjaamaan omalla kohdallani myös muut valinnat. Nykyisin olen huomattavasti tiukempi ruokaostoksissani kuin vaikkapa viisi vuotta sitten.

Mulle merkitsee ruuan alkuperä, se millaisissa oloissa ruoka on tuotettu, kuinka puhdasta ruoka on ja kuinka hyvin pystyn hyödyntämään sen kaikki ainesosat. Myös satokausiajattelu on mulle tärkeää arjessa, vaikka orjallisesti en sen mukaan aina eläkään. Tiedostan, että on etuoikeutettua pystyä valitsemaan ruokaa näillä perusteilla, eikä hinnan mukaan. Itsekin vuosikausia ostin aina vain sitä halvinta, koska ei ollut vaihtoehtoa. Haluan ostaa hyvää ja laadukasta ja tukea paikallisia tuottajia, koska voin. Mitä useampi niin voi tehdä ja tekee, sitä todennäköisempää on, että paikallisia tuotteita on saatavilla jatkossakin.

Mulle on tärkeää, että näitä mun sydäntä lähellä olevia arvoja pidetään tärkeänä myös siellä, mistä mä ostan ruokaa. K-Supermarketeissa on hyvä valikoima luomua, suomalaista ja paikallisten tuottajien tuotteita. Siellä kiinnitetään huomiota näihin asioihin. Mulle tulee hyvä mieli, kun ostan paikallisen tuottajan omenamehua, joka on samanlaisessa pullossa kuin se mun mummon tekemä mehu lapsuudessa. Musta on ihanaa ostaa pienen Helsingin meijerin jugurttia, jonka tiedän tulleen läheltä. Musta on ihanaa ostaa tiskistä tuoretta kalaa, joka on ihan vasta pyydettyä. Ja mä rakastan sitä, kun kauppa vinkkaa mulle loistavia satokausireseptejä, kuten tämän kuvissa näkyvän uskomattoman kauniin juurespizzan, jonka reseptin löysin K-ruoka -sivuilta ja ainesosat K-Supermarketin vihannesosastolta. Mä en ennen edes tiennyt, että raitajuurta on olemassa. Nykyisin oikein odotan syksyn kauneimpia juureksia ja reseptejä, joita niistä voi loihtia.

Haluan opettaa omille lapsille samanlaisen rakkauden uusia makuja kohtaan, jonka äiti opetti mulle. Haluan tarjota heille mahdollisimman erilaisia ja monipuolisia makuelämyksiä ja opettaa heitä ajattelemaan laajemmin, mitä sen lautaselle päätyvän annoksen takana on.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Mä ihailen näitä arvoja ja tuen niitä kovin mielelläni.

Millainen merkitys ruualla on ollut teidän elämässä? Millaisia ruokamuistoja teillä on lapsuudesta tai nuoruudesta?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ACOn kanssa.

ACO haastoi mut pohtimaan mun omaa äitiyttä ja jakamaan positiivisia kokemuksia ja ajatuksia äitiydestä tämän postauksen yhteydessä. Mä lähdin pohtimaan äitiyttäni siitä näkökulmasta, että milloin olen tai olin omasta mielestäni valmis äidiksi.

Olen ollut ihan kohta äiti jo kahdeksan vuoden ajan. Kahdeksan vuotta sitten näihin aikoihin oli menossa mun ensimmäisen raskauden viimeiset viikot, vaikka en sitä vielä siinä vaiheessa tiennytkään. Vaikka raskausaikana jokainen valmistautuu äitiyteen omalla tavallaan, koen etten ainakaan itse ollut valmis äidiksi vielä silloin.

Vasta sitten kun tapasin ensimmäistä kertaa sen pienen ihmisen, jonka äiti mulla oli kunnia olla, sain ensikosketuksen siihen millaista on olla hänen äitinsä. Valmis en ollut vielä silloinkaan kun esikoisvauvamme laskettiin mun rinnalle synnytyssalissa. Itkin ja pelkäsin, että pudotan vauvan. Siinä hetkessä pintaan nousivat ne mulle äitiyden kaikkein voimakkaimmat tunteet: suojeluvaisto ja rakkaus. Siitä hetkestä aloin tutustumaan meidän ensimmäiseen lapseen ja valmistua juuri hänen äidikseen.

Kun meidän keskimmäinen lapsi syntyi, mä olin jo paljon valmiimpi äidiksi. Olin opetellut äitiyttä jo puolitoista vuotta siihen mennessä. En silti ollut valmis meidän keskimmäisen lapsen äidiksi, vaan olin vasta hieman valmiimpi meidän esikoisen äidiksi.  Toinen lapsi muutti meidän perhedynamiikkaa omalla tavallaan ja vaati monella tapaa multa äitinä aivan erilaisia asioita, kuin mihin siihen mennessä olin valmistautunut. Kun sain tutustua häneen, aloin oppia millaista on olla juuri hänen äitinsä.

Kaksi ja puoli vuotta sitten syntyi meidän kuopus. Hän oli taas aivan oma tapauksensa. Monen vuoden kokemuksella olin jo oppinut paljon äitiydestä, mutta silti hän opetti mulle paljon uutta. Silti opin millaista on olla hänen äitinsä vasta sitten, kun sain opetella sitä yhdessä hänen kanssaan.

 

En ole vieläkään äitinä valmis, enkä tule koskaan olemaan. Jokainen lapsi, jokainen ikävaihe ja jokainen uusi asia äitinä opettaa ja muuttaa mua ja mun äitiyttä. Mulle äitiys on jatkuvaa uuden oppimista yhdessä lasten kanssa. Lapset on siitä ihania opettajia, että he ovat älyttömän ymmärtäväisiä, anteeksiantavia  ja kiitollisia. Vaikka mä aina äitinä pelkään erehtymistä ja epäonnistumista, totuus on se, että niitä ei kannata pelätä. Varmasti elämässä tulee hetkiä, jolloin kokee erehtyneensä äitinä tai jopa epäonnistuneensa jossain asiassa. Mutta tärkeää on se, miten niistä hetkistä jatkaa eteenpäin ja pääsee yli. Lapset auttavat siinä mitä parhaiten.

Mulle yksi ihanimpia tapoja opetella äitiyttä ja uuteen lapseen tutustumista on ollut ihokontakti. Se, kun on pitänyt vastasyntynyttä vauvaa mahdollisimman paljon rinnalla, iholla. Siinä ihan lähellä turvassa on ollut hyvä tutustua häneen. Vaikka isompien lasten kanssa läheisyys on aivan erilaista kuin vastasyntyneen kanssa, olen halunnut pitää kiinni siitä läheisyydestä. On ihanaa, kun välillä isommatkin lapset tulevat kainaloon lukemaan kirjaa, tai kun taapero käpertyy vieläkin mun syliin edes hetkeksi ja kysyy ”äiti jutellaaks?”, ennen kun juoksee omiin leikkeihinsä.

Pienestä asti yksi tapa antaa läheisyyttä on myös vauvan ihon hoitaminen. Samalla kun hoitaa, voi päristellä mahaa tai hieroa olkapäitä ja suukotella minikokoisia varpaita. Ihon hoidossa meillä on ollut pidempään jo käytössä lapsilla tuoksuton ACOn Minicare -sarja. Alunperin otettiin sarja käyttöön meidän kuopuksella, joka talvisin kärsii atooppisesta ihosta. Sarjasta löytyy tuotteet kaikkiin pienten lasten ihon hoidon tarpeisiin.

Meillä ei ole ollut vaipat käytössä enää viime tammikuun jälkeen, mutta silloin kuin oli, mun kaikkein lempparein tuote tästä sarjasta oli ACO Minicare Diaper Rash Spray -vaippaihottumaspray. Se on suihke vaippa-alueelle, joka hoitaa ja kosteuttaa, eikä sitä tarvitse levittää ollenkaan käsin, toisin kuin vaikka sinkkivoidetta joka ei ikinä tunnu lähtevän irti sormista. Sen kun vaan suihkii menemään ja se on tosi tehokasta.

Sarjasta löytyy myös todella kosteuttava ACO Minicare Lotion, joka sisältää paljon kosteuttavaa glyserolia ja imeytyy helposti. Voide on tarkoitettu kuivalle, erittäin kuivalle ja atooppiselle iholle. Ennen kuin talven tullen ekat kuivat läikät alkavat ilmestyä, hoidetaan taaperon ihoa tällä voiteella.

Minicare -sarjasta löytyy myös lasten hiusten ja ihon pesuun tarkoitettu kosteuttava ACO Minicare wash lotion, joka sisältää glyserolia ja pehmentäviä rasvoja. ACO Minicare Wash mousse, joka puhdistaa ihon ja hiukset kuivattamatta. Wash Moussea voi käyttää sekä suihkussa että kylvyssä ja myös myös ilman vettä, esim pesulapulla puhdistettaessa. Kylpyyn, puhdistukseen tai karstan irroitukseen löytyy myös Minicare Baby Oil, joka sisältää auringonkukkaöljyä ja rapsiöljyä, joissa on luonnostaan paljon e-vitamiinia.

Koska suosin itse tuoksutonta kosmetiikkaa, ACO on mulle todella tuttu merkki. Olen muutamaankin otteeseen suositellut täällä blogin puolella ACOn eri tuotteita, mm. kuivan hiuspohjan shampoota ja hoitoainetta, aurinkovoiteita ja suihkuöljyä. Tämän kamppiksen yhteydessä sain testiin myös ACOn Intimate Care -sarjan tuotteet, jotka olivatkin mulle itselleni aivan uusia.

ACO Intimate Care- sarja sisältää Intimate Care Cleansing Oil puhdistusöljyn, Intimate Care Cleansing Wash  -pesunesteen, Moisturising Gel -kosteusgeelin, Soothing Cream -voiteen, ja Cleansing wipes puhdistusliinat. Sarjan täysin hajusteettomat tuotteet puhdistavat, hoitavat ja kosteuttavat herkkää intiimialuetta ärsyttämättä.

Olen tykästynyt erityisesti Intimate Care Soothing Creamiin, jota voi käyttää esimerkiksi sheivauksen jälkeen ehkäisemään ihon ärsytystä. Se jättää iholle suojaavan kalvon, joka ehkäisee hankausta ja ihoärsytystä.

Mulla on vatsassa raskausarpia ja olen aiemmin käyttänyt niiden kosteuttamiseen erilaisia öljyjä. Mulle ongelmaksi öljyn löytämisessä on muodostunut se, että öljyn pitäisi olla täysin tuoksuton. Sain tässä yhteydessä testiin myös ACO Repairing Skin Oil -kuivaöljyn, joka sisältää mm. Camelina sativa -öljyä, sheavoita ja B5-vitamiinia. Kuivaöljy sopii käytettäväksi esimerkiksi akne- ja raskausarpien hoitoon tai raskausaikana estämään vaikeiden raskausarpien syntyä.

ACOn öljy on kuitenkin miedosti hajustettu ja mua vähän jännitti testata sitä, en ole nimittäin kokeillut hajustettuja tuotteita viime joulun jälkeen esim. julkisten vessojen käsisaippuoita lukuunottamatta. Ainakaan testikerralla tuoksu ei käynyt mun nenään, eikä aiheuttanut migreeniä. Suurin riski mulle migreenin ja tuoksujen suhteen onkin kasvoille/hiuksille käytettävät tuoksulliset tuotteet, koska ne on niin lähellä nenää. Tämän öljyn tuoksu on oikeasti tosi mieto ja huomattavasti miedompi, kuin monessa muussa raskausarpien hoitoon markkinoidussa öljyssä. Se on dermatologisesti testattu ja sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle, eli jos ihon herkkyys on syynä tuoksuttomien tuotteiden suosimiseen (eikä migreeni), niin tämä voi silti sopia.

ALEKOODI ACO-TUOTTEISIIN YLIOPISTON APTEEKIN VERKKOKAUPPAAN:

Koodilla IINA15 saatte nyt koko syyskuun ajan (1.9.-30.9.2019.) 15% alennusta kaikista ACOn tuotteista Yliopiston Apteekin verkkokaupassa. ACOlla on ihan mieletön määrä koko perheelle sopivia tuotteita päästä varpaisiin. Mä ajattelin shoppailla meille vielä aurinkorasvat alennuksella ensi viikon reissulle mukaan.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Green Choicen kanssa ja toimin Green Choicen brändilähettiläänä .

Arkeen on palattu ja koulu, eskari, dagis ja harrastukset ovat alkaneet. Arkipäivisin on tärkeää, että saatavilla on helppoa, nopeaa ja terveellistä välipalaa, jota lapset voivat itsekin ottaa. Joinakin iltapäivinä harrastuksia on melko aikaisin koulun/eskarin jälkeen, jollloin syödään illan lämmin ruoka vasta harrastuksen jälkeen. Silloin on tärkeää, että välipalat ovat riittäviä. Ollaan yhdessä lasten kanssa mietitty, mitkä ovat terveellisiä ja mieluisia vaihtoehtoja heille välipaloiksi. Hedelmät ja smoothiet on tietysti yksi hyvä vaihtoehto, mutta lisäksi pitää olla jotain, mikä auttaa pitämään nälkää liikunnallisissa ja vauhdikkaissa harrastuksissa.

Yksi kiva välipala, mistä lapset ovat kovasti tykänneet, on Simppelin sormiruokakeittiön apinaeväs -patukat maapähkinävoilla ja banskulla. Niiden resepti on kuitenkin alunperin vauvoille sormiruoaksi kehitelty, joten sen rinnalle lapset kaipasivat jotain vähän rouskuvampaa ja sellaista välipalaa, missä on vielä aavistus enemmän makua. Kehiteltiin Pinterestin eri granola-patukka reseptien pohjalta meidän oma granola-patukkaresepti, joka rouskuu, maistuu hyvältä ja on helposti muunneltavissa. Siinä on paljon hyviä rasvoja, proteiinia ja makeutuksena banaania. Patukat ovat myös vegaanisia.

Hyvää rasvaa ja makua patukoihin tuo Green Choicen luomu -maapähkinävoi, joka on meillä jatkuvassa käytössä. Green Choicen luomu maapähkinävoit valmistetaan paahdetuista luomu maapähkinöistä (99,3% maapähkinävoista on maapähkinää) sekä ripauksesta suolaa. Maapähkinävoista on saatavilla sekä sileä ja pehmeä creamy versio että maapähkinän palasia sisältävä crunchy versio. Mä itse olen ihan crunchyn fani, mutta moni tykkää enemmän sileästä. Meillä maapähkinävoi on ahkerasti käytössä esim. leivän päällä yhdessä banaanin (tai viikonloppuna hillon) kanssa. Lisätään sitä myös smoothien sekaan ja puuroon makua antamaan. Ja valmistuupa maapähkinävoita hyödyntäen myös loistava satay-kastikekin.

Green Choice on pohjoismaalainen luomu-tuotemerkki, jonka myynti alkoi Suomessa jo vuonna 2015. Mä olen itse tutustunut Green Choiceen alunperin kimchin kautta, koska Green Choice tekee parasta valmis-kimchiä mitä kaupoista löytyy. Käytetään sitä meidän korealaistyylisissä ruuissa aina lisukkeena. Mutta Green Choice tekee tosiaan Kimchin lisäksi myös maapähkinävoita, kookosöljyä sekä muita hapatettuja kaalivalmisteita. Tässä reseptissä käytettiin myös Green Choicen kookosöljyä, joka meillä on hassusti nestemäisessä muodossa, vaikka yleensähän se on kiinteää. Se on näissä kuvissa nestemäistä siksi, että meidän kotona on niin lämmintä näin elokuun aurinkoisina päivinä. Jääkaappiin laitettuna se sitten taas kiinteytyy, mutta tässä kuvassa se ei ole ehtinyt vielä kiinteytyä, kun olin vasta avannut sen granolapatukoita varten ja laittamassa ekaa kertaa jääkaappiin.

Terveelliset maapähkinävoi-granolapatukat (12 kpl)

6dl (luomu) kaurahiutaleita

2dl riisimuroja

1/2dl paahdettuja suolaamattomia maapähkinöitä pieneksi pilkottuna

1/2tl suolaa

1/2tl ruokasoodaa

2 kypsää banaania muussattuna

2 dl Green Choice luomu maapähkinävoita

2 ruokalusikallista Green Choice luomu kookosöljyä

1tl vaniljauutetta

2tl Ceylonin kanelia

(jos kaipaa makeutusta, voi lisätä esim. 1-2rkl hunajaa tai ruokosokeria, ilman niitä patukat voi olla aikuiseen makuun hieman mauttomia, mutta lapsille uppoaa ainakin meidän kokemuksella loistavasti myös ilman) 

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita kaurahiutaleet, riisimurot, murskatut maapähkinät, suola ja ruokasooda keskenään kulhossa. Laita maapähkinävoi ja kookosöljy kulhossa mikroon ja lämmitä 30 sekkaa, jotta kookosöljy sulaa. Sekoita. Muussaa banaanit joko haarukalla tai sauvasekoittimella ja lisää ne ja vaniljauute sekä kaneli maapähkinävoin ja kookosöljyn sekaan. Sekoita kunnolla sekaisin. Yhdistä kaikki ainekset keskenään. Laita uunipellille leivinpaperia ja kaada taikina sen päälle. Painele taikina tiiviiksi kerrokseksi pellille, käytä apuna esim. desimittaa tai lastaa. Paista uunissa 175 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä 10min paiston jälkeen. Leikkaa sopiviksi patukoiksi. Säilytä kannellisessa astiassa sitten, kun patukat ovat jäähtyneet tarpeeksi.

Vinkki: patukoihin voi hyvin lisätä myös esimerkiksi kuivattuja karpaloita, rusinoita, tummasuklaahippuja, kuivattua omenaa, kuivattuja marjoja tai muita pähkinöitä. 

LUKIJAKILPAILU: VOITA GREEN CHOICEN TUOTEPAKETTI!

Mihin reseptiin sä käyttäisit Green Choicen luomu  maapähkinävoita? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja voita Green Choice -tuotepaketti! Tuotepaketteja arvotaan yhteensä 3 kappaletta, eli kolme voittajaa. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta sinulle voidaan ilmoittaa voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on 1.9. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jamkidsin ja Indieplacen kanssa.

En itse ole koskaan ollut kovinkaan musikaalinen, eikä ole oikeastaan Ottokaan. Oton perhe sen sijaan on tosi musikaalinen ja mä luulen, että sieltä puolelta meidän lapsille on periytynyt valtava kiinnostus soittamista ja laulamista kohtaan. Kävin esikoisen kanssa vauvamuskarissa silloin vauvavuonna, mutta muutoin musiikki harrastuksena on kuitenkin ollut meidän lapsille melko satunnaista, kiinnostuksesta huolimatta. Pianolla soittelua isovanhemman luona, kerhoa koulun jälkeen tai lauleskelua kotona (jatkuvasti). Meillä on kotona muovinen leikkipiano, jolla esikoinen on opetellut soittamaan kymmeniä eri lauluja korvakuulolta.

Tähän asti me ollaan priorisoitu liikuntaharrastuksia ja ajateltu, että taideharrastukset voi lisätä siihen päälle vähän isompana sitten lapsen oman kiinnostuksen mukaan. Ei olla haluttu ahnehtia liikaa harrastuksia liian lapsille liian pienenä. Ollaan haluttu luoda kestävä pohja liikunnalliselle elämäntavalle tekemällä liikunnasta säännöllinen osa elämää jo pienestä asti. Musiikkiharrastukset ovat kuitenkin käyneet mielessä toistuvasti, koska se on käynyt meille ilmi, että meidän lapset nauttivat niin kovasti sekä musiikin tuottamisesta että kuuntelusta.

Tämä Jamkidsin kampanja oli mulle loistava herätys musiikin pariin. Me päästiin ilmaiselle tutustumistunnille testaamaan Jamkidsin taaperomuskaria kuopuksen kanssa, bändimuskaria eskarilaisen kanssa ja Demon poplaulua esikoisen kanssa. Jamkids ja Demo ovat sisarkouluja, jotka järjestävät muskareita ja musiikin opetusta ympäri pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa. Toimipisteitä on ympäri Helsinkiä, Vantaata, Espoota, Kirkkonummea ja Lohjaa, koko listan näkee Jamkidsin sivuilta.

Taaperomuskarissa oli vauhdikas meininki ja lapset pääsivät laulamaan, soittamaan, liikkumaan, rytmittelemään, loruttelemaan, leikkimään ja kuuntelemaan. Taaperomuskareihin osallistutaan yhdessä vanhemman kanssa, eikä laulu- tai soittotaitoa tarvita. Tunneilla soitetaan esimerkiksi kanteleita, rumpuja ja rytmisoittimia. Taaperomuskareita järjestetään Jamkidsillä sekä 1-vuotiaille että 2-3-vuotiaille (tsekkaa myös vauvamuskarit ja sisarusmuskarit). Meidän taaperoa hieman jännitti kokeilutunnilla, mutta lopputunnista hän intoutui mukaan jammailemaan. Saatiin kokeilla mm. marakasseja, leikkiä ihanalla laskuvarjokankaalla, taputella ja kutitella. Oli tosi hauskaa yhteistä puuhaa.

Meidän eskarilainen testasi Jamkidsin bändimuskaria, joita järjestetään 4-5-vuotiaille sekä 5-6-vuotiaille. Bändimuskarissa tutustutaan bändisoittimiin vuoden aikana yksitellen, muutaman viikon jaksoissa ja muskarit kestävät 45 minuuttia.

Nämä tutustumismuskarit olivat nyt puolituntisia, mutta oikeat muskarit on tosiaan hieman pidempiä. Bändimuskareihin osallistutaan ilman vanhempia. Eskarilainen pääsi testaamaan tutustumistunnilla rumpuja, kitaraa, mikrofonia, kanteletta ja pianoa. Ehdoton suosikki oli kuulemma rummut, jotka tuntuivat olevan monen muunkin lapsen suosikki. Oli ihana katsoa miten ilolla lapset olivat muskarissa mukana. Kaikki pääsivät soittamaan kaikkia soittimia tunnin aikana ja saivat olla täysillä mukana.

Jamkids järjestää muskareita siis 0-6-vuotiaille lapsille sekä yksin että yhdessä vanhemman kanssa. Muskareissa opitaan musiikin perustaitoja koulutettujen ammattilaisten johdolla, sekä sosiaalisia taitoja kivojen harrastuskavereiden kanssa. Tunneilla tutustutaan niin uusiin lastenlauluihin ja -loruihin, kuin vanhoihin suosikkeihinkin. Mä kuulin tutustumistuntia kuunnellessani monen monta ihan uutta ja tosi kivaa lastenlaulua.

Meidän esikoinen testasi Demon poplaulu-tuntia. Ilmainen tutustumistunti oli yksityistunti, mikä oli ihan mahtava juttu. Hän siis lauloi puolen tunnin ajan yhdessä todella ammattitaitoisen laulunopettajan kanssa kahdestaan. Laulutunti oli hänelle aivan mieletön kokemus ja tunnin jälkeen hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että harrastuksiin on lisättävä vielä laulutunnit jo tälle syksylle. Mä sain tunnin lopuksi kuunnella lauluesityksen, jota he olivat harjoitelleet ja mulla nousi kyyneleet silmiin. Eniten herkisti se, kun näin, miten kovasti esikoinen nautti siitä mitä sai tehdä. Demo järjestää paljon erilaisia soitto- ja laulutunteja 7-17-vuotiaille sekä aikuisille.

Nämä testitunnit saivat meidät erittäin vakavasti harkitsemaan, löytyisikö harrastuskalenterista kuitenkin tilaa vielä säännölliselle musiikkiharrastukselle liikunnan rinnalle, ainakin isommille. Eikä eri alojen harrastuksia tule mun mielestä missään nimessä laittaa paremmuusjärjestykseen, harrastusten kuuluu olla ennen kaikkea sellaisia, jotka tuottavat harrastajalle itselleen iloa. Nämä Jamkidsin vauhdikkaat muskarit tai Demon laulu- tai soittotunnit lämmittelyineen jo käyvät muuten ihan hyvin liikuntaharrastuksestakin, jos haluaa pitäytyä lapsella vain yhdessä harrastuksessa ja toivoo sen sisältävän myös liikkumista. Oli ihan mieletöntä katsoa sitä lasten iloa, mitä musiikki tuottaa.

Nämä Jamkidsin järjestämät ilmaiset tutustumismuskarit olivat aivan loistava tapa testata uutta harrastusta ja me saatiin ainakin mahtavia kokemuksia Jamkids-muskarista ja Demon poplaulu-tunnista. Voin todella lämpimästi suositella kaikille, jotka vielä miettivät syksyksi harrastusta lapselle.

VOITA LAPSELLE JAMKIDS-MUSKARIPAIKKA LUKUVUODELLE 2019-2020!

KILPAILU: Mihin Jamkids-muskariin sinun lapsesi (tai sisarus tai kummilapsi tai lapsenlapsi) haluaisi osallistua? Osallistuneiden kesken arvotaan 1 (yksi) Jamkids-muskaripaikka lukuvuodelle 2019-2020 sekä 3 (kolme) kpl Jamkidsin omia Musiikkisirkus-levyjä (täynnä vauhdikasta ja iloista lastenmusiikkia, jota käytetään muskareissa) eli voittajia arvotaan yhteensä siis neljä. Osallistumisaikaa on 24.8. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea tähän mielettömään arvontaan kaikille! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finduksen ja Indieplacen kanssa.

Kala- ja kasvispainotteisia arkiruokareseptejä ei voi olla mun mielestä liikaa, etenkään helppoja sellaisia. Monet yleisesti suosituimmat helpot arkiruokareseptit nojaavat juuri lihavalmisteisiin ja ovathan ne helppoja ja herkullisiakin. Mutta kala-ja kasvisruuat voivat olla yhtä helppoja tai helpompiakin ja vähintään yhtä herkullisia.

Täällä blogin kommenteissa aina korostuvat ääripäät ja niistä voi saada esimerkiksi kuvan, että suurin osa seuraajistani on vegaaneja tai vähintään kasvissyöjiä. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Sama on vähän asuinpaikan mukaan: täällä mun omassa Helsinki-somevaikuttajakuplassa tuntuu, että jokatoinen ei syö enää punaista lihaa ja käyttää vain kauramaitoa, muualle Suomeen matkustaessa taas huomaa, että suurin osa juo maitoa ja ostaa lihaa tällä hetkellä ihan yhtä paljon kuin 10 vuotta sittenkin, ellei jopa enemmän. Suuressa mittakaavassa muutos on tosi hidasta ja se on helpointa aloittaa pienistä asioista, kuin huomaamatta.

Meidän perheessä helpoin keino lisätä kasvisten ja kalan osuutta arkiruuassa on ollut keksiä mahdollisimman nopeita ja herkullisia reseptejä, jotka mielellään ovat myös suhteellisen terveellisiä. Sitten vaan tekee niitä reseptejä niin usein, että kun taas kerran menee kauppaan ilman kauppalistaa ja yrittää nopeasti keksiä muutaman helpon arkiruuan, ekana tulisi mieleen just niitä kasvis- tai kalaruokia. Olen aika iloinen ja ylpeä siitä, että ollaan saatu käännettyä meidän arkiruokailuita tällä hyvin yksinkertaisella keinolla melko kasvis- ja kalapainotteisiksi. Nykyisin syödään todellakin se suositeltu 3 kertaa viikossa kalaa.

Yksi meidän suosituimmista arjen kalaruuista on ruis-kalahampparit. Alunperin kehitettiin tämä resepti imitoimaan vanhaa hampurilaisravintolan suosikkituotetta, kun sitä ei enää saanut. Mutta nyt tästä on kyllä tullut huomattavasti parempi, raikkaampi ja maukkaampi, tästä meidän ihan omasta reseptistä. Juuri sellainen resepti, että kun yrittää miettä mahdollisimman nopeaa ja helppoa ruokaa, joka maistuu ihan jokaiselle, tämä pompsahtaa aina ekojen joukossa mieleen.

Me käytetään hamppareihin joko Findus Täysjyväfilee kalapuikkoja tai Findus Täysjyvä kalafileitä. Kalapuikkopakkauksessa on 12 kalapuikkoa, ja Täysjyvä kalafilee -pakkauksessa on kaksi reilun kokoista kalafileetä. Findus Täysjyvä filee -kalatuotteet ovat vastuullisesti pyydettyjä ja niissä on MSC-sertifioitu merkintä, joka kannattaa aina kalatuotteita ostaessaan tarkistaa. Näihin Finduksen kalatuotteisiin käytetty kala ei ole viljeltyä, vaan vapaasti kasvanutta alaskanseitiä. Näitä voi siis syödä hyvällä mielellä. Pakastetun kalan etu on myös ruokahävikin kannalta on se, että ruuan säilyvyys on pitkä ja sitä voi käyttää vain tarvitsemansa määrän kerralla. 

Findus Täysjyvä kalafileet ja Täysjyvä fileekalapuikot eivät yleisestä harhaluulosta huolimatta ole jauhettua kalaa, vaan ne on valmistettu ihan oikeista kalan fileistä. Alaskanseitifileistä on ennen fileoimista vain poistettu ruodot. Fileet ja fileekalapuikot on leivitetty rapealla täysjyväjauhoseoksella. Findus täysjyvä fileekalapuikoissa on vain 8g rasvaa 100g:ssa ja 0,87g suolaa 100g:ssa ja niillä on myös Sydänmerkki. Ne eivät siis ole uppopaistettuja tai epäterveellisiä ja rasvaakin on vähemmän kuin perus jauhelihassa. 

Ruis-kalahampurilaiset Findus Täysjyvä kalafileistä tai Täysjyvä fileekalapuikoista

Haluttu määrä Findus Täysjyvä kalafileitä tai fileekalapuikkoja (yhteen hamppariin menee lapsilla esim. 2-3 fileekalapuikkoa tai puolikas täysjyvä kalafilee. Aikuiselle 1 kokonainen kalafilee riittää hyvin.)

Haluttu määrä esim. Fazerin ruispuikuloita

Lempparijuustoa hamppareiden väliin, esim cheddar

Salaattia

Tomaattia viipaloituna

Punasipulia tai kevätsipulia renkaiksi pilkottuna

Ketsuppia

Majoneesia tai sinappia oman maun mukaan

Laita pannu lämpeämään tai uuni päälle. Lisää ensin pannulle (tai uuniin) isommat kalafileet ja paista ohjeen mukaan. Lisää hetken kuluttua fileekalapuikot ja paista ohjeen mukaan. Paahda ruisleivät tai paista hetki pannulla sisäpuolelta. Pilko tomaatit ja sipulit viipaleiksi, revi salaatti sopiviksi paloiksi. Tarjoille yhdessä juuston, ketsupin ja majoneesin tai sinapin (tai molempien) kanssa. Voila!

Tämä resepti on älyttömän helppo ja sen valmistamiseen ei kulu kuin 10-12 minuuttia, eli kalafileiden paistoaika. Ei paha, vai mitä? Lapset voivat auttaa paahtamaan leipiä, pesemään ja pilkkomaan vihanneksia, repimään salaattia ja tietenkin kattamaan pöytää ja kokoamaan hamppareita. Kaikille löytyy ikätasoon sopivaa tekemistä ja yhdessä ruuan valmistaminen käy nopeasti ja helposti. Ainiin ja parastahan on se, että tämä resepti on tosi edullinen. Kalafileet ja fileekalapuikot maksavat alle 3 euroa paketti, eivätkä muutkaan ainesosat ole sieltä kalleimmasta päästä.

Mikä on teidän arjen lemppari-kalaruoka? Syödäänkö teillä kalaa kolme kertaa viikossa?