Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan & Indieplacen kanssa.

Vaikka olen lähtenyt Oulusta jo kymmenen vuotta sitten takaisin synnyinkaupunkiini Helsinkiin, Oulu ja oululaisuus ovat iso osa minua edelleen. Viimeksi pari viikkoa sitten oululaisuus yhdisti. Päädyin pressitilaisuudessa Helsingin keskustassa istumaan sattumalta kahden oululaisen viereen, joiden kanssa en koskaan ennen ollut jutellut. Ja heti meillä riitti juttua. Avoimesti, kiertelemättä ja kursailematta. Oululaisuudesta ja sen kaikista puolista. Lyseosta, Norssista, Pohjankartanosta ja Madetojan musiikkilukiosta. Oululaisesta bilekulttuurista ja siitä, millaista oli olla oululainen teini. Oululaisesta elämänasenteesta ja ihmisistä.

Juureni ovat vahvasti Oulussa, vaikka olen syntynyt Helsingissä. Se johtuu eniten siitä, että 99% sukulaisistani asuu Oulussa tai Oulun lähellä ja näin on ollut aina. Jo lapsena puhuin Oulun murteella kesät ja joulut ja aina mummun kanssa puhelimessa. Mummola oli toinen kotini – asuin siellä aina silloin kun minulla oli lomaa, mutta äidillä ei. Koko lapsuuteni haaveilin siitä, että me voitaisiin muuttaa Ouluun lähemmäs mummua ja pappaa ja mun serkkuja, sekä mun tätiä, joka on mulle kuin sisko. Luovuin haaveesta, kun se ei ollut toteutunut siinä vaiheessa kun aloitin yläkoulun.

Kasiluokalla kaikki kuitenkin muuttui, kun äitini sai työtarjouksen Oulusta. Pitkän harkinnan ja plus- ja miinuslistojen jälkeen päätimme muuttaa. Ja niin me kasiluokan puolivälissä pakkasimme kimpsut ja kampsut muuttoautoon ja ajoimme Ouluun. Kuten tiedätte, se osoittautui maailman parhaaksi päätökseksi, kun äitini kolme kuukautta myöhemmin sai aivoinfarktin. Helsingissä minulla ei olisi ollut ketään huolehtimassa kun äiti makasi teho-osastolla. Oulussa oli.  Äidin sairastuminen kuitenkin vaikutti myös osaltaan siihen, että minun oli saatava itselleni uusi alku ja otettava etäisyyttä Ouluun 18-vuotiaana.

Vaikka muutin pois, vietin ja vietän edelleen paljon aikaa Oulussa. Haluan, että lapsillamme on Ouluun ja oululaisiin sukulaisiin yhtä vahva side kuin minulla. Puhun edelleen oulua aina kun joku oululainen soittaa, tai kun mennään Ouluun. Seuraan mitä Oulussa tapahtuu ja tunnen aina oloni Oulussa kotoisaksi. Se on mulle toinen koti ja turvapaikka, jossa on paljon rakkaita ihmisiä. Vuodet ovat auttaneet käsittelemään ne kipeät kokemukset, joiden vuoksi aikanaan tarvitsin etäisyyttä. Aikuisiällä olemme monesti jopa puhuneet Ouluun muutosta takaisin, vaikka nyt päädyimmekin käytännön syistä ostamaan ensiasuntomme Helsingistä.

En halua koskaan unohtaa oululaisia juuriani, sillä olen niistä syvästi kiitollinen ja uskon niiden vaikuttaneen vahvasti elämäni kulkuun. Uskon, että oululaisuus tuo paljon hyvää ihmisen elämään. Sellaista mutkattomuutta ja leppeää meininkiä. Haluan, että lapseni tuntevat kaikki minulle rakkaat ja tärkeät paikat Oulussa. Hupisaaret ja Ainolan puiston, Oulun torin, jossa käydään syömässä muikkuja tai riistalihapullia papan kanssa, Nallikarin, jossa voi kävellä vedessä loputtomiin ilman että veden pinta nousee polvia ylemmäs. Rotuaarin ja keskustan kadut ja Pikisaaren kauniit puutalot. Toivoniemen ja vesisuihkut. Haluan luoda heille yhtä rakkaita muistoja näissä tärkeissä paikoissa kuin itselläni on.

Toivon, että heillä tulee olemaan myös aikuisena vahva yhteys Ouluun, kuten minulla on. Se ei säily, jos sen eteen ei näe vaivaa. Mielestäni se on tosi surullista, jos uuden sukupolven myötä se yhteys katkeaa ja juuret haalistuvat. Olen kiitollinen siitä, että saamme edelleen viettää paljon aikaa Oulussa tätini luona lasten kanssa. Lapset saavat luoda uusia yhteyksiä ja juurtuvat Ouluun. Sitten he toivottavasti myös haluavat käydä siellä silloinkin kun minua joskus ei enää ole.

Koska haluan pysyä kartalla Oulun asioista, minulla on Kalevan digitilaus ja seuraan uutisia verkossa. Pohjoissuomalaisena monikanavaisena uutismediana Kaleva nostaa paljon esiin Oulun asioita ja ihmisiä ja lukemalla sitä, tiedän myös mistä äitini höpöttää harva se päivä minulle puhelimessa. Oulun ja Pohjois-Suomen asioiden lisäksi Kalevasta löytyvät kyllä kaikki ajankohtaiset aiheet koko Suomesta ja maailmalta. Kaleva ilmestyy seitsemänä päivänä viikossa painettuna lehtenä ja päivittyy jatkuvasti verkossa ja Kalevan omassa sovelluksessa. Kaleva tarjoaa ajankohtaisia uutisia, artikkeleita ja henkilöhaastatteluita. Minuakin on haastateltu Kalevaan!

Kaleva tekee ajankohtaisuutisten lisäksi myös paljon itseäni kiinnostavia juttuja perheistä, elämästä ja arjesta. Esimerkiksi Hyvä elämä -osion sisältä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Viimeksi selatessani osiota bongasin sieltä mm. kiinnostavan maksuttoman verkkokoulutuksen koululaisten vanhemmille. Tällä viikolla luin myös syväluotaavan artikkelin suomalaisista isistä, joka sisälsi runsaasti tilastofaktaa mm. isäksi tulemisen iästä, isyyden yleisyydestä, isyyvapaiden käytöstä ja monesta muusta. Uskon, että pohjoissuomalaiset juureni vaikuttavat myös siihen, millainen vanhempi olen ja millaisesta perheestä olen haaveillut koko elämäni ja siksi etenkin Kalevan perhejutut kolahtavat minuun melko vahvasti.

Digi-Kaleva on helppo, sillä sen avulla pysyy kartalla joka päivä, eikä tarvitse odotella, että paperilehti tulee myöhässä perille Helsinkiin (tai missä päin maailmaa nyt ikinä onkaan). Digistä näen jutut samaan aikaan kuin oululaisetkin. Jos säkin haluaisit testata Kaleva Digiä, se onnistuu nyt kätevästi yhden euron tutustumistilauksella! Uusi Kalevan lukija voi tutustua Kaleva Digiin 1
kuukauden 1 eurolla. Tilaus sisältää rajattoman lukuoikeuden Kalevan digitaaliseen sisältöön niin verkossa kuin Kalevan uutissovelluksessa. Tilaaja saa kaikki tuoreimmat uutiset heti luettavaksi, näköislehden ja livelähetykset sekä paljon muuta. Digiin sisältyy myös lukuoikeus kaikille perheenjäsenille. Kalevan sovellus on tosi näppärä ja se onkin mulla päivittäisessä käytössä.

Mikäli kaipaat laadukasta uutis- ja ajankohtaissisältöä luettavaksi, nyt kannattaa kokeilla eurolla! Kalevan lukeminen auttaa  pahimpaan Oulu-ikävään missäpäin Suomea tahansa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Apetinan & Indieplacen kanssa.

Apetina haastoi mut kasvishaasteeseen, joka on jatkoa viime kesän kasvishaasteelle. Kasvishaasteessa olen haastanut seuraajia kertomaan omista kasvismieltymyksistään, sekä pitänyt esimerkiksi Instaliven, jossa kokkasin yhtä allaolevista resepteistä. Lokakuussa vietettiin maailman kasvisruokapäivää (1.10.) ja sen kunniaksi onkin hyvä kehitellä taas uusia kasvisruokasuosikkeja. Ihmiset ovat olleet ihanasti mukana tässä ja siksi tämä projekti on ollut itsellenikin ihan älyttömän antoisa. Tässä postauksessa jaan kootusti kaikki kasvishaasteen reseptit, sekä seuraajien kasvismieltymyksiä.

Ensimmäisenä teemana oli seuraajien mielestä oudoimmat kasvikset. Vastauksia tuli ihan valtava määrä. Eniten nousivat esille Keittobanaani, retikka, romanesco-kukkakaali, palsternakka, ruusukaali, kyssäkaali ja muut oudommat kaalit. Mainintoja saivat myös esimerkiksi raitajuuri ja muut jännemmät juurekset. Päädyin tekemään satokauteen sopivasti romanesco-kukkakaalista reseptin.

Romanesco-kukkakaali-kvinoasalaatti (6 annosta) 

1kpl Romanesco-kukkakaali

1 ruukku basilikaa

1 ruukku minttua

250g kvinoaa

1tkl kikherneitä

3rkl pinjansiemeniä (myös mantelit tai pähkinät käy)

2kpl limeä

1pkt Apetina Original välimerellistä juustoa tai 2pkt Apetina Garlic & Olives  välimerellisiä juustopaloja

1 prk säilykejalapenoja

Salaatti:Pilko kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi ja levitä uunipellille. Huuhtele ja valuta kikherneet ja lisää pellille yhdessä kukkakaalin sekä pinjansiemenien kanssa. Paista uunissa 200 asteessa Pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko basilika ja minttu pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainesosat yhteen ja lisää lopuksi murustettu Apetina-juusto tai Apetina Garlic & Olives välimerelliset juustopalat. Tarkista maku ja lisää mausteita, jos kaipaa.

Vinkki! Jos käytät Apetina Garlic & Olives välimerellisiä juustopaloja, voit käyttää niiden mausteöljyn salaatin kastikkeena, jolloin et tarvitse erillistä kastiketta. 

Kastike: Purista kahden limen mehut lasiin. Pilko 5-10 jalapenoviipaletta pieneksi silpuksi ja sekoita limemehun sekaan. Lisää pari ruokalusikallista oliiviöljyä, sekä oman maun mukaan suolaa ja pippuria. Sekoita voimakkaasti. Tarjoile salaatti kastikkeen kanssa.

Inspiraatiota salaattiin saatu mm. Hannan soppa -blogin Romanesco-salaatista, sekä Kokit & Potit -blogin romanesco-salaatista. 

Toisena teemana oli sitten seuraajien sekä minun tutuimmat ja arjessa eniten käytetyt vihannekset. Listasin itse arjen vihanneslemppareiksi tomaatin, paprikan sekä sipulin. Ne ovat sellainen pyhä kolminaisuus, joita meillä on aina kaapeissa. Toki kurkun voisin lisätä tähän myös. Ne ovat kaikki todella monipuolisia ja sopivat hyvin ruuanlaittoon niin tuoreena kuin raakanakin. Seuraajien suosikkeja olivat aikalailla samat kuin mitä itselläni, mutta lisäksi erityisen paljon mainintoja saivat ainakin porkkana ja valkosipuli.

Tomaattipiirakka Apetina-juustolla & hunajalla (8 annosta) 

Piirakkapohja:

Kaupan valmis pohja (tai tee itse mieluisalla piirakkapohjareseptillä)

Täyte:

4 isoa tomaattia

1rs kirsikka- tai miniluumutomaatteja

2rkl Dijon-sinappia

100g juustoraastetta 

200g Apetina Original välimerellistä juustoa

1rkl hunajaa

1rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Painele pohja vuokaan ja esipaista uunissa 200 asteessa 10min. Viipaloi tomaatit ja pikkutomaatit mahd. ohuiksi viipaleiksi. Levitä sinappi pohjan päälle. Lisää juustoraaste ja murustettu Apetina-juusto. Levitä tomaattiviipaleet päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja hunajaa, mausta suolalla ja pippurilla. Paista uunissa 20min 200 asteessa. Piirakkaan jää nestettä tomaateista, mutta se pysyy silti hyvin kasassa ja on helppo leikata (testattu on!). 

Tämän piirakan kokonaishinnaksi tulee n. 5-8 euroa riippuen siitä mitä aineksia löytyy jo kotoa ja tekeekö pohjan itse vai ostaako valmiin. Se on joka tapauksessa todella edullinen ja oikeasti aivan älyttömän hyvän makuinen!

Kolmas teema oli satokauden lempikasvikset ja itselläni on kyllä monen monta satokausisuosikkia juuri tähän aikaan vuodesta! Ensimmäisenä tuli mieleen myskikurpitsa, joka on vaan ihan taivaallista. Lisäksi rakastan erilaisia juureksia, kuten punajuurta, raitajuurta ja keltajuurta. Lokakuussa satokausi on myös palsternakalla, juuripersiljalla, sekä erilaisilla kaaleilla kuten ruusukaalilla. Seuraajien satokausisuosikeiksi nousivat ainakin:

Päädyin kehittelemään reseptin seuraajien esiin nostaman sekä oman suosikkini myskikurpitsan ympärille.

Täytetyt myskikurpitsat Apetina-juustolla ja pinaatilla (6 annosta)

3kpl keskikokoista myskikurpitsaa

200g Apetina Original Välimerellistä juustoa

750g baby pinaattia

3 valkosipulin kynttä

2 sipulia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Halkaise myskikurpitsat ja ripottele päälle suolaa. Paista myskikurpitsan puolikkaita uunissa 35 minuuttia. Sillä aikaa paista pinaatit muutamassa erässä pannulla yhdessä sipulin ja puristettujen valkosipulinkynsien kanssa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota kurpitsat uunista ja kaavi siemenet sekä osa kurpitsan ”lihasta” pois, jotta kurpitsaan tulee tilaa täytteelle. Sekoita paistettu pinaatti-sipulisekoitus Apetina-juuston kanssa pannulla ja kauho pinaatti-juustotäyte kurpitsojen sisään. Paista täytettyjä myskikurpitsoita uunissa vielä n. 10 minuuttia. Tarjoile tuoreen basilikan kanssa. Vinkki! Kaavitun kurpitsan sisuksen voi käyttää esimerkiksi herkulliseen pastakastikkeeseen tai tehdä vaikka myskikurpitsa-bataattikeittoa! 

Kiitos ihan älyttömän paljon Apetinalle kun sain osallistua kasvishaasteeseen näin syksyllä myös! Tämä on ollut ihan super hauskaa ja eniten on oikeasti ilahduttanut se, miten moni on ollut tässä messissä ja osallistunut keskusteluun. Kasvisruoka on hyvää, helppoa, ravitsevaa ja edullista ja mitä enemmän simppeleitä, kielen mennessään vieviä kasvisreseptejä on, sitä helpompaa kasvisruokaa on suosia arjessa. Kiitos siis jokaiselle, joka inspiroi mua kehittämään uusia kasvisruokasuosikkeja!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä NOSH vaatekutsujen ja  Indieplacen kanssa.

Tällä viikolla päästiin viimeinkin pitämään virtuaaliset NOSH vaatekutsut, jotka ihan alunperin piti pitää livenä jo viime huhtikuussa, melkein puoli vuotta sitten. Jouduimme lykkäämään kutsuja hamaan tulevaisuuteen koronarajoitusten myötä ja uusi päivä sovittiin sitten elokuun loppuun. Lopulta nekin livekutsut jouduttiin vaihtamaan virtuaalisiksi, sillä koronatilanne alkoi kesän jälkeen taas pahentua. Saatiin kutsut lähetettyä ja mahtava porukka ilmoittautuneita mukaan kutsuille, mutta sitten meidän koko perhe tuli kipeäksi ja jouduimme vielä kerran siirtämään kutsujen ajankohtaa. 

Paljon on ollut kutsujen suhteen huonoa tuuria matkassa, mutta kun me lopulta pidimme ne tämän viikon maanantaina, meillä oli niiiiiiin mahtavaa ja hauskaa! Otetaanko ihan hetki sille, että nykyisin lähes kaiken voi tehdä etänä? Onneksi! Siis virtuaaliset NOSH vaatekutsut toimivat aivan kuin oikeat kutsut, mutta jokainen voi osallistua mukavasti omalta kotisohvalta. Ja nyt kun ne on koettu, niin olihan se tosi hauskaa myös virtuaalisesti. Parasta oli se, että seuraajat eri puolilta Suomea pääsivät kaikki yhtä helposti mukaan. Livekutsuilta moni osallistuneista olisi jäänyt pois, koska matka olisi ollut liian pitkä. 

Me järjestettiin virtuaalikutsut Teamsin avulla niin, että minä ja NOSH edustaja Marika oltiin yhdessä Indieplacen toimistolla ja esiteltiin siellä vaatteita. Minä toimin mallina ja Marika toimi esittelijänä. Kutsuilla oli tosi rento tunnelma ja Marika oli aivan mahtava tyyppi. Ei oltu koskaan ennen kutsuja tavattu tai edes juteltu, mutta tuntui kuin olisimme tunteneet aina. Marika oli aivan älyttömän luonteva, hauska ja lämmin persoona.

Mua hieman jännitti etukäteen kutsujen pitäminen virtuaalisena, mutta Marikan kanssa kaikki jännitys katosi ja tuntui kuin siinä olisi vaan kaksi kaverusta pitämässä kavereille vaatekutsuja. Oli ihanaa nähdä osallistujien kasvoja ja kuulla mistä päin he olivat mukana! Meillä oli niin kiva porukka. 

Pakko muuten kertoa, että nämä olivat ihan ekat vaatekutsut, joita koskaan järjestin! Olen kyllä ollut mukana vieraana useammillakin kutsuilla, mutta en ole koskaan ennen järjestänyt sellaisia itse. Vaatekutsuissa on paljon hyviä puolia perinteiseen verkko-ostamiseen verrattuna. Vaatekutsuilla edustaja voi auttaa henkilökohtaisesti valitsemaan oikeita malleja ja kokoja ja itsekin saa ihan erilaisen tuntuman vaatteisiin, kun ne pääsee näkemään liikkeessä, päällä ja läheltä. 

NOSH vaatekutsuja voi tällä hetkellä järjestää sekä virtuaalisena että pieninä livekutsuina tutulla porukalla turvavälit huomioiden. Ympäri Suomen on yli 100 NOSH edustajaa, jotka auttavat valitsemaan sopivimman tavan pitää kutsut. NOSH vaatteita voi tilata edustajien kautta myös ilman, että järjestää varsinaisia kutsuja. Edustajat auttavat mielellään valitsemaan sopivan koon tai löytämään vaikka mieleisen asukokonaisuuden. Edustajien kautta tilattuna saa aina myös vaihtuvat NOSH klubiedut käyttöön ja samalla tukee kotimaista paikallista yrittäjää.

Kutsuilla esiteltiin viimeisimpiä naisten uutuuksia, mutta käytiin läpi myös ihania NOSH lastenvaatteita sekä miesten uutuuksia. NOSH miesten mallisto on laajentunut ja sinne oli tullut mm. ihania pehmeitä collegehousuja ja kauniita ja laadukkaita t-paitoja. Lasten mallistossa viehättivät suloiset uudet kuosit, kauniit syksyiset värit ja monikäyttöisyys. Meillä on esimerkiksi ollut 3-vuotiaalla jo yli vuoden käytössä samat NOSH collegehousut, joissa on lahkeissa pitkät resorit. Ja ne menevät varmasti vielä ainakin ensi kevääseen, kun sen verran on kasvunvaraa. 

Naisten mallistosta löysin vaikka mitä uusia suosikkeja. Marika osasi pointata sieltä juuri ne vaatteet mulle, jotka näyttivät imartelevalta ja miellyttivät omaa silmää. Mun lemppareita uutuuksista olivat erityisesti Power-jakku ja ihana Pilkku-mekko. Ja tietenkin kaunis Meeri t-paita, joka on malliltaan sellainen vähän laatikkomainen, eli juuri hyvä. Testasin myös NOSHin ja Sastan mielettömiä takkeja ja erityisesti musta Suunta-parkatakki jäi houkuttelemaan. Se olisi ihan täydellinen syysulkoiluun lasten kanssa ja menee säällä kuin säällä, mutta on silti todella siisti. 

Olen niin hurjan iloinen, että saatiin viimeinkin puoli vuotta odotetut kutsut pidettyä ja jäi kyllä ehdottomasti sellainen fiilis, että heti kun mahdollista, haluan järjestää isot kutsut turvallisesti myös livenä! Mulla oli niin kivaa ja Marikan mahtava energia tarttui kyllä itseenkin. Kaikki NOSHin tyypit ovat niin mukavia ja sydämellisiä, että olen vaan valtavan kiitollinen, että olen saanut tehdä töitä niin huipun porukan kanssa. NOSH tekee vaatteita ja järjestää kutsuja täydellä sydämellä ja se huokuu kaikesta. 

Ja hei muuten! NOSHilla on nyt uusien edustajien rekrytointi keväälle 2021 käynnissä! Voin kertoa, että jos mulla vain suinkin olisi aikaa päivätyön puolesta, voisin mielelläni alkaa itsekin NOSH edustajaksi. Marika esimerkiksi on tehnyt jo monta vuotta yrittäjänä töitä NOSH edustajana ja se on hänen päätyönsä. Jos kiinnostaa alkaa itsekin laadukkaan, ekologisen ja eettisen vaatemerkin edustajaksi niin kannattaa käydä lukemassa NOSHin rekrysivuilta lisää.

Kiitos vielä NOSH kun sain pitää vaatekutsut ja kiitos Marika huikeasta seurasta ja inspiraatiosta <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kookengän & Indieplacen kanssa.

Tiesittekö, että minä olen ollut todella nuoresta asti ihan hulluna kenkiin? Perin tämän kenkärakkauden äidiltäni, joka nuorempana keräsi makeita korkkareita ja saappaita ja joka vieläkin harmittelee, kun luopui aikuisena 70-luvulla ostamistaan reiteen asti ulottuneista farkkukankaisista platform-saappaista. Uskokaa pois, minäkin harmittelen, että hän luopui niistä. Tosin eivät ne olisi minulle mahtuneet, sillä äitini kengänkoko oli nuorena 35.

Kun olin teini, otin tavoitteeksi kerätä 100 kenkäparia ennen kuin täytän 18 vuotta. Silloin ei paljoa ollut puhetta siitä, että tarvitseeko kukaan niin monia kenkiä, tai onko ekologisesti kestävää haalia sata paria kenkiä. Minä kuitenkin koin kenkien keräämisen eräänlaisena harrastuksena – joku kerää barbeja, toinen postimerkkejä, kolmas astioita ja minä kenkiä. Keräsin upeita kenkiä kirppiksiltä, käytettynä kavereilta, sekä uutena kaupoista. Eräälläkin Lontoon reissulla ostin kuudet kengät. Sittemmin kulutustottumukseni ovat myös kenkien suhteen muuttuneet ja nykyisin mietin hyvin tarkkaan mitä kenkiä ostan ja kuinka paljon. 

Isosta osasta tuota 100 kenkäparin kokoelmaa olen luopunut vuosien saatossa. Olen lahjoittanut niitä eteenpäin ja antanut ystäville. Suurin osa oli korkokenkiä, joille minulla nykyisin tulee harvoin käyttöä. Nykyisin panostan kengissä ennen kaikkea laatuun ja käytettävyyteen. Haluan kaappiini vain sellaisia kenkiä, joille tulee paljon käyttökertoja, jotka ovat mukavia jalassa ja sopivat moneen eri asuun. Olen valinnut kengiksi paljon klassikoita, mutta tykkään ostaa välillä myös näyttävämpiä tai erikoisempia kenkiä, jotka voivat toimia asun “juttuna”, jos on vaikka muuten ihan perusvaatteet päällä.

Yksi klassikko, josta olen haaveillut jo vuosikaudet, ovat Dr. Martensin 1460 Pascal maiharit. Olen käynyt sovittelemassa niitä varmaan vuosien ajan ja pohtinut, että olisivatko ne hyvät minulle. Kuten olen lukenut käyttökokemuksista, myös minulla ne tuntuivat sovittaessa hiukan epämukavalta, mikä sai epäröimään ostopäätöstä. Nyt kuitenkin päätin tämän kamppiksen myötä, että annan niille vihdoin mahdollisuuden vuosien jahkailun jälkeen. Niin moni oli sanonut, että ne muuttuvat käytössä nopeasti mukaviksi, kun muotoutuvat jalan mukaan. 

Ja niinhän siinä kävi, että parin käyttökerran jälkeen maiharit tuntuivat kuin sukilta jaloissa. Niin mukavat ne ovat. Olen käyttänyt niitä lähes joka ikinen kerta kun olen mennyt ulos siitä asti kun ne sain, eikä niitä edes huomaa jalassa, vaikka kävelisi koko päivän. Niistä on tullut lyhyessä ajassa minun lempikengät ja rakastan yhdistellä niitä niin mekkoihin kuin farkkuihinkin. Ne olivat oiva lisä omaan kenkävalikoimaani ja aion pitää niistä hyvää huolta. Suosittuja Dr. Martens -maihareita tulee Kookengän myymälöihin ja verkkokauppaan syksyn aikana lisää, niiden mallikohtainen saatavuus vaihtelee myymälöittäin.

Kookengän valikoimista löytyi maihareita myös koululaisille sekä Otolle. Meidän koululaiset valitsivat itselleen syyskengiksi upeat nahkaiset Andiamo Chiara -maiharit lämpimällä tekstiilivuorilla, joissa on kauniit oranssit tikkaukset ja vetoketjut sivussa, mikä tekee niistä nopeat pukea jalkaan. Otto valitsi mustat nahkaiset Andiamo Bruno-maiharit, joissa on myös vetoketjut sivussa, sekä lämmin tekstiilivuori. Brunot maiharit on valmistettu Portugalissa. Sen jälkeen kun Otto sai maiharit käyttöön, hän ei ole muita kenkiä juuri käyttänyt. Hän yhdistelee maihareita rohkeasti farkkujen, siistimpien housujen ja jopa kapealahkeisten collareiden kanssa.

Andiamo on Kookengän oma kenkämerkki, jonka alta löytyy laadukkaita kenkiä monipuolisesti niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Andiamo -kenkiä myydään vain Kookenkä-myymälöissä ja Kookengän verkkokaupassa. 

Nahkaiset kengät on hyvä suojata suojasuihkeella ennen käyttöä, jotta ne kestävät paremmin. Lisäksi kenkiä kannattaa puhdistaa ja kiillottaa nahkavahalla aina tasaisin väliajoin, niin ne säilyvät parempina. Mustissa nahkakengissä parasta on se, että niitä on helppo huoltaa niin helposti ja siksi ne kestävät käyttöä vuodesta toiseen. Ja jos joskus vähän laistaa huoltamisesta, niin kuluneemmankin pinnan saa vielä pelastettua värillisellä nahkavahalla. 

Lapsilla jalka kasvaa hurjaa vauhtia, eivätkä kengät välttämättä ole vuosia käytössä samalla lapsella. Mutta varsinkin esikoiselta kengät menevät vielä ainakin kahdelle käyttäjälle perheen sisällä eteenpäin, niin on tärkeää, että ne kestävät kovaa käyttöä ja niistä pidetään hyvää huolta.

Sain valita itselleni myös toiset kengät maihareiden lisäksi ja päädyin valitsemaan Andiamon makeat Jade-tennarit, joissa on paksu pohja. Olen haaveillut tällaisista paksupohjaisista kengistä jo jonkin aikaa. Lapsena mulla oli niitä useammat ja onhan ne nyt ihan älyttömän cooleja edelleen. Ihastuin tässä Jade-mallissa kauniiseen konjakinruskeaan väriin ja siihen, että sivussa on vetoketju, niin näiden pukeminen on tosi helppoa ja nopeaa. 

Meidän 3-vuotiaalle valitsin Sprox Sanne -merkkiset konjakinruskeat nilkkurit lämpimällä karvavuorilla ja vetoketjulla. Kengät on helppo pukea itsekin jalkaan ja ne menevät hyvin syksyn viilenevissä säissä “kaupunkikenkinä”. 

Mä tykkään siitä, että Kookengässä on asiantunteva ja mukava henkilökunta, joka auttaa mielellään valitsemaan sopivan koon ja mallin. Etenkin lasten kenkien ostossa saa aina olla tarkkana, että varmasti on riittävästi kasvunvaraa nopeasti kasvaville jaloille. Lasten kengissä kysyn aina neuvoa henkilökunnalta. 

Tiesittekö muuten, että Kookenkä on ollut olemassa jo 1970-luvulta asti? Kookenkä on Suomen suurin ja luotetuin kenkäkauppaketju (yhteensä 31 myymälää 24 paikkakunnalla + verkkokauppa), jossa tunnetaan kengät ja ihmisten tarpeet jo kymmenien vuosien ajalta.

Mitkä on teidän luottokengät syksyyn? Tykkäättekö samistella kengillä perheen kanssa?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa. 

Korttihaasteeni on edennyt jo syyskuulle asti ja tässä kuussa mun siis piti lähettää kortti jollekin ihmiselle, kenelle en koskaan ennen ole lähettänyt korttia. Tämä olikin ehkä kaikista jännittävin näistä haasteen tehtävistä. Onhan se nyt kutkuttavan jännittävää tehdä jotain ihan uutta ja lähettää ihan uudelle tyypille kortti, vaikka aina se kortin lähettäminen on toki muutenkin jännittävää.

Mä lähdin ihan ensimmäisenä miettimään, että kenelle mä haluan lähettää kortin. Mieleen tuli toki paljon nimiä, aika monellekin ihmiselle sanoo mielellään muutaman kauniin sanan ja haluaa piristää päivää. Lopulta päätin, että haluan ilahduttaa erästä läheistä, joka on juuri ostanut oman uuden kodin ja muuttaa sinne pian. Ajattelin, että voisi olla kiva ylläri, kun uudessa kodissa odottaisi jo postikortti, joka toivottaa tervetulleeksi. Ja tässä myös otin osaa omaan haasteeseeni, sillä en ole koskaan ennen lähettänyt hänelle postikorttia. Mietin kuitenkin, että pääsenkö tässä jopa “liian helpolla” kun kyseessä on kuitenkin tosi läheinen ihminen. 

Senpä lisäksi päätin lähettää kortin myös eräälle vanhalle ystävälle, jonka kanssa ennen nähtiin lähes päivittäin, mutta vuodet ovat vieneet meidät aivan eri puolille Suomea. Nykyisin näemme vain muutaman kerran vuodessa. En ole koskaan lähettänyt hänellekään postikorttia, mutta se tuntui heti ihanalta ajatukselta. Tiesin saman tien mitä sanoa ja toivon, että mun sanat ilahduttavat ja koskettavat alkavan syksyn pimeyden kynnyksellä. Halusin muistuttaa, että vaikka välimatkaa on fyysisesti paljon, olen henkisesti aina täällä. Aina puhelimen päässä, tai postikortin päässä, jos tarvitsee jutella tai purkaa ajatuksia. 

Tämä haaste oli alkuun ehkä vain sellainen hauska pieni lisämauste, mutta jotenkin tämä on ollut ihan valtavan merkityksellistä. Mä oikein herkistyn tässä kirjoittaessakin. Miten pienellä jutulla voi olla iso merkitys oikeasti. Se tunne, kun onnistuu kortilla koskettamaan jonkun päivää ja saa toisen hymyilemään tai ilon läikähtämään sisällä, on ihan uskomaton. Ja miten onnekas olen, kun ympärillä on paljon ihania ihmisiä, joita haluan ja saan ilahduttaa postikorteilla.

Valitsin uuteen kotiin muuttaneelle läheiselleni lähetettäväksi oikein vitsikkään kortin. Ajattelin, että huumorikortit sopivat yhteen Postin uusien hauskojen Tatu ja Patu -postimerkkien kanssa. Suositusta lastenkirjasarjasta ja leffastakin tuttu kaksikko seikkailee nyt hauskoissa postimerkeissä, jotka eivät ole ihan niin perinteisen muotoisia ja niissä on muitakin erikoisuuksia. 

Syksyn uutuusmerkkejä ovat myös hienot Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat graafiset Lukutaito-merkit, jotka juhlistavat YK:n lukutaitopäivää, jota vietettiin nyt syyskuun alussa 8. päivä. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehittymisen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito edistää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa sekä kehittää kriittistä ajattelukykyä. Postimerkki on mielestäni oikein hyvä tapa kiinnittää huomiota lukutaidon merkitykseen, sillä ilman lukutaitoa ei voi lukea edes postikortteja tai kirjeitä. Valitsin lukutaitomerkin toisen ystäväni korttiin, joka ei ollut ihan niin vitsikäs. 

Korttihaasteen seuraaviin kortteihin säästän Netta Tiitisen suunnittelemat, uskomattoman kauniit Pieni haaveilija -merkit, jotka on tehty maalauksen pohjalta. Niissä glitteriä ja kimallusta rakastava lapsi kurkottelee ylöspäin. Ne kuvastavat Tiitisen mukaan lapsen intoa, rohkeutta, uteliaisuutta ja välittömyyttä ja se välittyy kyllä upeasti kuvasta. 

Kaikki uudet merkit ovat kotimaan ikimerkkejä, jotka kelpaavat aina oston ajankohdasta huolimatta. Yhdellä kotimaan ikimerkillä voi lähettää alle 50g kortit ja kirjeet, kuten esimerkiksi yhden postikortin. Kahdella merkillä voi lähettää alle 250g lähetykset, neljällä alle 1000g lähetykset ja kuudella ikimerkillä alle 2000g lähetykset. 

Kotimaan ikimerkit tunnistaa Suomen kartta -symbolista ja ulkomaan ikimerkit merkin kulmassa olevasta maapallo-symbolista. Kaikki ikimerkit siis kelpaavat ikuisesti nimensä mukaisesti.

Tämä on mun syksyn viimeinen korttihaaste-postaus, mutta korttihaaste jatkuu vielä vuoden loppuun asti. Haluan kiittää Postia ihan valtavasti tästä haasteesta, sillä se on antanut itselleni todella paljon. Se on tuonut hyviä juttutuokioita ystävien kanssa, hyvää mieltä, ihania kirjoitushetkiä ja iloa. Olen niin iloinen, että lähdin tähän. Ja vaikka korttihaaste päättyy vuoden lopussa, se ei suinkaan tarkoita, että aikoisin unohtaa tämän harrastuksen. Haluan jatkossakin olla ahkera postikorttien lähettäjä. Se on niin mahdottoman helppo keino osoittaa välittämistä mihin päin Suomea tai maailmaa tahansa. Aion pitää siitä kiinni.