Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lindexin ja Indieplacen kanssa.
Tänään meidän ekaluokkalaisella alkaa koulu! Sen kunniaksi hän sai valita Lindexiltä itselleen Back to School -vaatteita, aivan kuten isosiskonsa pari vuotta aikaisemmin. Hän tiesi tästä jo kesäloman alussa ja koko kesä odotettiin innoissaan yhteistä shoppailureissua, joka sitten olikin ihan mahtava kokemus. Pyörittiin Lindexillä ja tutustuttiin koululaisten vaatteisiin. Ihan hurjaa, että jo kaksi meidän miniä on kasvanut niin, että ollaan siirrytty pikkulasten puolelta koululaisten vaateosastolle. Vastahan mä ihastelin jotain vauvojen bodyja heidän päällä ja nyt ollaan jo koululaisten osastolla!
Käytiin nostalgiamielessä mun vanhan koulun pihalla kuvaamassa ihanat uudet kouluvaatteet ja meillä oli niin hauskaa ekaluokkalaisen kanssa. Hän valitsi itselleen Lindexiltä mielettömän ihanan Leijonakuningas-teepan, mustat joustavat bootcut-farkut, vaalean violetin hupparin ja ihanan violetin pipon. Leijonakuningas T-paita on kyllä ehdottomasti niin cool, että voisin ottaa sen omaankin kaappiin. Se on valmistettu BCI-sertifioidusta puuvillasta ja on ihanan pehmeä. Huppari on luomupuuvillasekoitetta ja makeat bootcut-jeggingssit on Better Denim -farkut, kuten kaikki Lindexin farkut.
Lindexin Better Denim -farkkujen valmistuksessa käytetään Better Cotton (BCI)-, luomu- tai kierrätyspuuvillaa sekä kierrätettyä polyesteriä. Lisäksi farkkujen valmistuksessa käytetään 85 % vähemmän vettä, 70 % vähemmän energiaa ja 45 % vähemmän kemikaaleja, kuin tavallisten farkkujen valmistuksessa. Better Denim -farkkujen pesuprosessissa kuluu yksiä housuja kohden vain noin 15 litraa vettä, kun tavallisten farkkujen pesussa sitä kuluu jopa 50–70 litraa. Better Denimin tuotannossa käytetään myös pienempi määrä vähemmän haitallisia kemikaaleja, joten niiden tuotannosta syntyvä jätevesi on puhtaampaa. (lähde: lindex.fi)
Mulla on nyt koululaisen vaatekaapista noin kahden vuoden kokemus ja kyllä se jonkin verran eroaa dagis-aikojen vaatekaapista. Mutta toki vaatehommat ovat aina lapsikohtaisia ja jokaisella lapsella on ne omat mieltymykset. Koulu-vaatteissa meillä on lapsilla paljon vähemmän mekkoja, ohuita leggingssejä ja tunikoita kuin dagiksessa oli. Ne ovat (lasten toiveesta) suurimmaksi osaksi vaihtuneet farkkuihin, huppareihin, collegehousuihin ja t-paitoihin. Meidän koululaisten vaatekaapin checklist näyttää tältä:
Koululaisen vaatekaapin checklist:
Joustavia ja rentoja farkkuja, joissa pihalla liikkuminen onnistuu. (Meillä lemppareita mom jeansit, jeggingssit ja wide fit -farkut)
Huppareita, sekä vetoketjulla että ilman. (Sekä cropattuja huppareita että vähän isompia huppareita)
T-paitoja ja pitkähihaisia paitoja. (lyhythihaisia syksyn lämpimiin päiviin ja pitkähihaisia talven kylmemmille säille)
Sisäliikuntatunneille jumppaleggareita ja -toppeja
Ulkoliikuntaan ja ulkoiluun viileämmillä säillä hyvillä ominaisuuksilla varustetut kuoritakki ja kuorihousut
Paljon pipoja ja hanskoja, koska niitä saattaa mennä hukkaan niin kotona kuin koulussakin. Hyvä vaihtoehto myös heijastavat hanskat, joita Lindexiltä löytyy.
Jotain kivoja paljeteilla ja/tai glitterillä kuorrutettuja bilevaatteita koulun discoon ja kaverisynttäreille (jos niitä nyt tänä syksynä edes on).
Näillä ollaan tultu tähän asti hyvin toimeen ja uskon, että tullaan jatkossakin. Paljon vaatteita pystyy kierrättämään isosisaruksilta pienemmille ja näin me toimimmekin aina kun mahdollista. Lapsista on silti ihanaa saada välillä valita jotain ihan uutta ja ihan omaa ja itse valittua kaappiin. Esimerkiksi ekan koulupäivän asu on sellainen, jonka meillä lapset saavat valita uutena, vaikka siskoilta olisikin vaatetta valmiina.
Lindexiltä löytyy muuten myös merkkaustussi vaatteiden nimikoimiseen, joka on hyvä tapa vielä koululaistenkin vaatteissa. Vaatekaapin kruunaavat ihanat hiusdonitsit, hiuspannat ja korut, joita Lindexillä on valtavasti erilaisia ihania.
Back To School -tarjous:
Lindexillä on meneillään back to school -tarjous 23.8. asti, jonka aikana kaikki lastenvaatteet ovat 20% alennuksessa. Nyt ihanat kouluvaatteet saa siis vielä edullisemmin!
ARVONTA: VOITA 50€ LAHJAKORTTI LINDEXILLE!
Mitä vaatteita on teidän koululaisen (tai päiväkotilaisen tai eskarilaisen) vaatekaapin checklistillä? Vastaa kysymykseen ja osallistut 50€ Lindex-lahjakortin arvontaan. Arvontaan voi osallistua 25.8.2020 klo 23.59 asti. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.
Koulut alkoivat laajasti tällä viikolla Suomessa, vaikka me ollaan itse vielä tämä viikko lomailtu. Ennen tämän viikon koulun alkua ilahdutin mun kummipoikaa postikortilla & pikku yllärillä itselleni heinäkuussa asettamani korttihaasteen mukaisesti. Haastoin itseni lähettämään enemmän kortteja, useammille ihmisille kuin aikaisemmin. Mun haaste kuului näin:
Elokuu: Kortti kummilapselle ilahduttamaan ennen koulun alkua
Syyskuu: Kortti jollekin ihmiselle, jolle en ole koskaan ennen lähettänyt korttia.
Lokakuu: Halloween- tai sadonkorjuu-teemainen kortti piristämään vuoden pimeintä aikaa.
Marraskuu: Kortti vanhalle ystävälle, jonka kanssa ei olla tavattu aikoihin. Ehkä kutsukortti tapaamiseen?
Ollaan nähty tänä vuonna kummipojan kanssa ihan ennätyksellisen vähän vallitsevien olosuhteiden vuoksi ja siksi ajattelinkin, että kortti voisi olla kiva tapa ilahduttaa häntä. Mulle kummius on tärkeä kunniatehtävä ja haluan olla läsnä kummilapsen elämässä, vaikka välimatkaa onkin. Toki aina kun nähdään, haluan viettää aikaa ja tehdä mahdollisimman paljon yhdessä asioita. Viimeksi pelattiin kortti- ja lautapelejä, käytiin uimassa, puistossa ja papan luona kylässä yhdessä.
Kävin valkkaamassa lasten kanssa hauskoja postikortteja (hekin halusivat samalla lähettää kavereille kortit) ja mietin tarkkaan mitä haluan korttiin kirjoittaa. Miten voi välittää jo pikkuhiljaa teini-ikää lähestyvälle kummipojalle ne tunteet ja ajatukset, joita kummina tahtoo välittää, niin että ne menevät perille? On helppoa koskettaa sanoilla samanhenkistä ystävää tai tuttuakin tutumpaa äitiä, mutta miten löytää ne oikeat sanat, joilla ilahduttaa ja välittää hyvä fiilis kouluikäiselle pojalle?
Kolmen tytön äitinä ja esimerkiksi yläkoulun 7. ja 8- luokkaa tyttöluokalla ja 8- ja 9. luokkaa, luokalla, jolla oli vain kolme poikaa käyneenä, mulle kasvavan nuoren pojan maailma on jossain määrin vähän tuntematonta vyöhykettä. Toki ei voi yleistää missään määrin ja jokainen nuori poika on erilainen oma itsensä – mutta mulla ei ole hirveästi omakohtaista kokemusta entuudestaan. Olen vain yrittänyt kasvaa ja oppia kummina siinä rinnalla näiden vuosien varrella. Mun mielestä on ihanaa, että kummina saan tutustua moniin ihan uusiin asioihin. Ja aina ollaan löydetty yhteistä kivaa tekemistä ja höpötettävää.
Musta tuntuu, että löysin ainakin omasta mielestäni oikeat sanat korttiin. Liian pitkästi en alkanut raapustamaan, ettei korttia ole vaikea lähestyä. Se on hassua, miten kortin lähettäminen tuntuu niin paljon henkilökohtaisemmalta kuin tavallinen jutteleminen ihan IRL. Miten korttiin kirjoitettuja sanoja tulee mietittyä niin hurjan tarkasti verrattuna siihen, että rupattelisi ihan muuten vain toisen kanssa.
Olen iloinen, että lähetin kortin ja muutenkin tämä haaste tuntuu niin hyvältä ja hauskalta. Aion kehittyä oikein hyväksi korttien lähettelijäksi tässä loppuvuoden aikana. Siitä tulee aina itsellekin niin hyvä mieli kun lähettää kortin. Ja tietenkin siitä kutkuttavasta jännityksestä, kun odottaa, että kortin vastaanottaja saa sen perille. En malta odottaa pimeneviä syysiltoja, sitten voi tunnelmallisesti kirjoittaa pari postikorttia kynttilän valossa! Ja mikä kutkuttavinta, ehkä saada myös kortin tai pari itsekin joskus.
Postit kulkevat Kotimaan ikimerkeillä, jotka tunnistaa niissä olevasta Suomen kartta -symbolista. Kaikki ikimerkit kelpaavat osto-ajankohdasta riippumatta ikuisesti. Kun kortteja lähettää ulkomaille, käytetään Postin ulkomaan ikimerkkiä, jonka tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. 50g postikortti lähtee Kotimaassa matkaan yhdellä ikimerkillä, alle 250g lähetykset kahdella ikimerkillä, alle 1000g lähetykset neljällä ikimerkillä ja alle 2000g lähetykset kuudella ikimerkillä. Mun tämänkertaisen kortin ja pienen yllärin pakkasin kirjekuoreen ja mukaan laitoin kaksi ikimerkkiä.
Mua jo vähän jännittää ensi kuun haaste, kortti ihmiselle, jolle en koskaan aiemmin ole lähettänyt korttia. Mutta siitä tulee varmasti aika kivaa! Olen jo kovasti miettinyt kenelle kortin lähetän, mutta saatanpa lähettää useammankin samalla teemalla.
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.
Tämä alkuvuosi on tuntunut pitkältä. Läheisiä Oulussa on ollut ihan hirveä ikävä. Alkukeväästä raastoi epätietoisuus siitä, näkeekö läheisiä koko kesänä. Nyt se on jo vaihtunut helpotukseen: pian me nähdään. Nyt näkemisen tiellä on enää keittiörempan viimeistely, mutta onneksi se on mukavaa puuhaa ja silläkin on deadline, jonka jälkeen vihdoin näemme.
Tänä keväänä ollaan lähetelty äidin kanssa postia enemmän kuin vuosiin. Äiti on lähettänyt ylläripaketteja lapsille ja mulle hän lähetti Äidin kirjan. Se on kirja, johon äiti on kertonut oman tarinansa ja mä sain sen lukea. Ja me ollaan lähetetty äidille kortteja ja piirustuksia. Jos posti on ollut tärkeää meille, se on todellakin ollut sitä myös äidille, joka vietti poikkeusajan lähes kokonaan yksin riskiryhmäläisenä. Ikävä on ollut raastavaa ja se, miten yksin äiti oli, on tuntunut niin raskaalta. Huoli äidin jaksamisesta yksin oli kova.
Halusimme lasten kanssa piristää mummua ja lähetimme vielä postia ennen meidän tulevaa reissua. “Jaksa vielä hetki, kohta me tullaan”. Haluan opettaa lapsille, kuinka tärkeää on välittää läheisistä ja muistaa kertoa se. Parhaiten oppi menee perille, kun yhdessä kerrotaan läheisille, miten tärkeitä he ovat. Mun äiti on aina muistanut kertoa, että rakastaa ja siksi mäkin muistan kertoa sen. Kortti on pieni ele, jolla on iso vaikutus. Ihaninta kortissa on se, että se on jotain, jonka pariin voi aina palata. Sanotut sanat voivat unohtua, mutta säästetty kortti ilahduttaa aina uudelleen ja uudelleen. Kortti jääkaapin ovessa, johon voi aina huonona hetkenä (toki hyvänäkin katsoa) ja joka muistuttaa: “Olet meille rakas”.
Askarreltiin lasten kanssa marmoripaperia. Ostettiin viime viikolla sellaisia marmorointivärejä, joita laitetaan vesikulhoon muutama tippa kutakin väriä ja sitten sekoitellaan neulalla väreistä kuvioita veden pinnalla. Sitten paksu paperi kastetaan kulhossa ja nostetaan kuivumaan – pinnalle syntyy upea marmorikuvio. Kun paperi oli kuivunut, kirjoitettiin pinnalle mitä haluttiin. Helppo tapa askarrella näyttäviä kortteja. Ja siis kuinka helppoa ja hauskaa! Lapsista on ihanaa askarrella ja mikäs sen parempi syy askarrella kuin rakkaiden ilahduttaminen.
Kun mä olin lapsi, vietin joka kesä useamman viikon mummolassa yksin, kun äiti teki töitä Helsingissä. Näin sain pitkän kesäloman, vaikka äidillä oli töitä. Silloin äiti lähetti mulle joka päivä kortin tai kirjeen, joita odotin aina ihan hirveästi joka päivä. Niillä korteilla oli iso merkitys ja joka päivä mä juoksin innoissani postilaatikolle hakemaan korttia. Siitä tulee ainakin mulle aina tosi erityinen fiilis, kun saan kortin. Varsinkin, jos kyseessä on vielä kortti ihan muuten vain, eikä postikortti reissusta tai jouluna (toki nekin ovat ihania). Niitä ihan-muuten-vain -kortteja pitäisi oikeasti lähettää paljon useamminkin, koska ne on juuri niitä, jotka koskettavat kaikista eniten. Niistä tulee se olo, että ihanaa kun toi tyyppi on ajatellut just minua ja halunnut lähettää minulle tämän kortin. Sitä tunnetta haluan välittää itsekin eteenpäin.
Mun äidin lisäksi lähetettiin oma kortti myös mun äidin Armas-koiralle lasten toiveesta, sekä muutamalle muulle läheiselle, joita ei olla nyt hetkeen päästy näkemään. Kortit kulkevat helposti yhdellä Postin ikimerkillä, riippumatta siitä, milloin ikimerkki on ostettu. Ikimerkit kelpaavat siis aina, vaikka olisivat 15 vuotta vanhoja. Kotimaan kirjeet ja kortit lähetetään kotimaan ikimerkeillä (ne tunnistaa Suomen kartta -symbolista) ja ulkomaan kirjeet ja kortit ulkomaan ikimerkeillä.
Jos lähettää yhden postikortin, riittää kotimaassa yksi ikimerkki (alle 50g). Alle 250g kirjelähetyksiin kaksi merkkiä, alle 1000g lähetyksiin neljä merkkiä ja alle 2000g lähetyksiin tarvitaan kuusi kappaletta kotimaan ikimerkkejä. Postin sivuilta voi lukea lisää, jos joku askarruttaa postimerkeissä.
Korttien lähettäminen on ollut mulle luontevaa aina, mutta en voi väittää että olisin ollut mitenkään hirveän aktiivinen kortilla ilahduttaja. Enemmän se on ollut sellainen satunnainen juttu, merkkipäivinä tai sopivana sesonkina, kuten jouluna tapahtuva juttu. Mutta miksen ilahduttaisi kortilla useamminkin, varsinkin kun tiedän miten mukavalta se tuntuu kortin vastaanottajasta? Aion haastaa itseni loppuvuodeksi lähettämään enemmän kortteja, ainakin yhden kortin joka kuukausi jollekin rakkaalle ihmiselle Suomessa tai ulkomailla. Lähdetkö mukaan korttihaasteeseen? Haastan teidät kaikki ilahduttamaan läheisia useammin kuin ennen!
Aion siis itse lähettää tästä jouluun asti joka kuukausi vähintään yhden kortin jollekin ihmiselle, toki niitä saa lähettää enemmänkin. Keksin itselleni etukäteen aiheet lähetettäviin kortteihin, koska se oli musta hauska ajatus. Aiheet löydät alta:
Elokuu: Kortti kummilapselle ilahduttamaan ennen koulun alkua.
Syyskuu: Kortti jollekin ihmiselle, jolle en ole koskaan ennen lähettänyt korttia.
Lokakuu: Halloween- tai sadonkorjuu-teemainen kortti piristämään vuoden pimeintä aikaa.
Marraskuu: Kortti vanhalle ystävälle, jonka kanssa ei olla tavattu aikoihin. Ehkä kutsukortti tapaamiseen?
Joulukuu: Itsetehdyt joulukortit ajoissa.
Lähdetkö mukaan korttihaasteeseen? Kenelle sä olet lähettänyt viimeksi kortin?
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen ja Indieplacen kanssa.
Tämä kevät ja alkukesä on ollut ikimuistoinen kaikin puolin. 2020 on muuttanut elämää ja ollaan koettu ihan valtavan monta uutta asiaa niin hyvässä kuin pahassakin. Jos en olisi tallentanut tätä kaikkea kameran muistikortille, en varmaan edes uskoisi todeksi siitä puoliakaan. En uskoisi kävelleeni täpötäydellä Times Squarella juuri tänä keväänä, kun kuukautta myöhemmin sain katsoa lehdistä kuvia tyhjyyttään ammottavasta New Yorkista, ellei siitä olisi kuvia ja videoita muistona. Se oli jo sellaisenaan henkeäsalpaava kokemus, mutta se, mihin tämä vuosi kääntyi, teki siitä vielä monin verroin mieleenpainuvampaa ja uskomattomampaa.
Kamera kulkee mun mukana lähes aina, se on mun käden jatke ja tunteiden tallentaja. Rakastan sitä, kun saa ikuistettua sen yhden merkityksellisen sekunnin sadasosan kameran ruudulle. Sen täydellisen hetken, kun lapsi haukkaa valtavaa mansikkaa onnellisena, tai sen mielettömän kauniin illan valon, kun aurinko on juuri painunut talojen taakse piiloon.
Kamera muistaa sen, mitä muuten saattaisin unohtaa. Kuvat on mulle ihan valtavan tärkeitä, ovat aina olleet ja tiedän, että tulevat aina olemaan. Mä olen sellainen muistelija, Otto on aina nauranut sille, mutta muistelu on mulle hirveän tärkeää ja antoisaa. Rakastan istuskella koko illan katselemassa vanhoja kuvia ja muistelemassa niitä kuvien hetkiä. Kuvat ja videot antavat niin paljon lisää niille omille muistoille. Ne saattavat palauttaa mieleen jonkin hetken, jonka oli täysin muuten unohtanut. Kuvien myötä mieleen tulee tuoksut, ajatukset, ne tunteet joita kuvanottohetkellä koki. Yhdellä kuvalla on ihan mieletön voima.
Olen onnekas, kun työn puolesta tulee kuvattua niin paljon. Kuvia tulee myös käytyä paljon läpi, käsiteltyä ja tilattua printteinä. Rakastan sitä, että niin monet tärkeät hetket on olemassa vielä kuvina, eivätkä ne vain kiitäneet ohi ja unohtuneet. Työn puolesta mulle on syntynyt myös hyvä kuva siitä, mitkä ominaisuudet kamerassa ovat mulle niitä, joita eniten tarvitsen. Ne ovat: nopea kuvaus, nopea tarkennus, laatu ja tarkkuus, sekä pieni koko. Mitä isompi kamera, sitä vähemmän sitä tulee kannettua mukana. Ja sekin on tietty tärkeää, että kuvat saa kamerasta helposti ja nopeasti ulos.
Olen kuvannut Olympuksen OM-D -kameroilla vuodesta 2014 asti eli ihan todella kauan. Ensimmäiset kaksi OM-D -kameraani ostin itse, mutta nyt joulukuussa sain itselleni käyttöön uuden OM-D EM-5 Mark III -kameran, joka on ä-ly-tön! Ihan käsittämättömän hyvä kamera, vaikka toki tykkäsin jo aiemmistakin kameroista ja nekin olivat huippuja, en varmasti muuten olisi ostanut kahta saman sarjan kameraa.
EM-5 -sarjan OM-D on yksinkertaisesti paras kamera, jolla olen koskaan kuvannut. Se on 55% pienempi ja 64% kevyempi kuin kilpailijoiden järjestelmäkamerat (lähde: Olympus). Siinä on supertehokas kuvanvakaaja, jonka ansiosta pimeällä ja liikkeessäkin saa kuvattua tarkkaa ja laadukasta kuvaa. Siinä on 121 ristikkäistyyppistä automaattitarkennuspistettä ja tarkennus on salamannopea, mikä on erityisen tärkeää kun kuvaa lapsia, etenkin vikkeliä kolmevuotiaita. Kamerassa on myös AF kasvojen ja silmien tarkennusprioriteetti, joten se tunnistaa automaattisesti ihmiskasvoja ja silmiä ja tarkentaa niihin.
EM-5 sisältää Wi-Fin lisäksi bluetoothin ja mikrofoniliitännän, mitkä ovat tosi käytännöllisiä ominaisuuksia videokuvauksessa. Vielä en ole hommannut ulkoista mikrofonia, mutta se on seuraavana varustehankintalistalla. Sillä saa nostettua videokuvauksen vielä ihan uudelle levelille, kun äänenlaatu on linjassa kuvanlaadun kanssa.
EM-5 kuten muutkin sisältää Wi-Fin ja hyödynnänkin aina perhekuvissa Olympuksen omaa O.I share -appia, jolloin puhelin toimii kameran etälaukaisimena. Lähes kaikki meidän viime vuosien perhekuvat ja monet kuvat, jotka kuvaan itse itsestäni, on otettu näin. Se onkin yksi mun yleisimpiä kuvausaiheisia kysymyksiä, että kuka kuvaa meidän perhekuvat. No minä itse!
Me matkustettiin Oton kanssa New Yorkiin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten oli todella ihanaa, että kamerat jotka otimme mukaan (uusi OM-D EM-5 Mark III sekä vanhempi OM-D EM-10 Mark II), olivat molemmat todella kevyitä. Keveys ja pieni koko pitävät huolen siitä, etta kamera on helppo pitää mukana käsilaukussa tai vaikka roikkumassa kaulalla koko päivän, kuten mulla aina reissussa tai tapahtumissa. Mä otan kameran mukaan niin rannalle kuin kahvillekin, aina voi tulla eteen hetkiä, jotka haluan tallentaa. Paljon on kuvia, jotka eivät koskaan päädy mihinkään edes esille. Mutta olen onnellinen siitä, että niitä kuvia on.
Suosittelen Olympuksen OM-D -kameroita ihan kaikille helppokäyttöisyyden ja tarkkuuden vuoksi, mutta myös etenkin ammatikseen kuvaaville. Se ero käytettävyydessä valtavan ison ja painavan järkkärin ja Olympuksen ketterän järkkärin välillä on vaan niin valtava, laadusta yhtään tinkimättä. Myös Olympuksen linssit ovat aivan ensiluokkaisia. Mun lemppareita on tällä hetkellä 25mm f 1.8 -linssin lisäksi 17mm f. 1.8 sekä muotokuvaukseen täydellinen 75mm f 1.8 -linssi.
HUIKEAT OLYMPUS OM-D -tarjoukset:
OlympuksellaOlympuksella on nyt kaksi huikeaa tarjousta meneillään, jos kameran osto tai vaihto on ajankohtaista, koodilla ”iinah0620” saat OM-D E-M10 Mark III R KIT -järjestelmäkameran erikoishintaan 379€ (Normaalisti 599€). Tämä paketti on erinomainen ensimmäiseksi järjestelmäkameraksi, johon saa runsaasti erilaisia objektiiveja ja lisävarusteita. Mulla on siis itsellä edelleen käytössä uuden kameran rinnalla tästä edellinen malli, joka on ihan super kova ja pari postauksen kuvistakin on otettu sillä. Uusi versio on tietenkin vielä parempi ja nyt ihan älyttömän edullinen. Lisäksi on toinen tarjous kameran vaihtajille:
Mikäli sinulla on jo kamerakalustoa, ja haluaisit päivittää parempaan, Olympus tarjoaa sinulle mahdollisuuden antaa vanhan kamerakalustosi vaihdossa mihin tahansa uuteen Olympus-kameraan tai objektiiviin. Olympus antaa vanhalle kalustollesi* uuden elämän yhteistyössä Kameratori.fi kanssa, ja saat samalla niistä reilun rahallisen hyvityksen vaihdon yhteydessä.
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Wsoyn, BookBeatin & Indieplacen kanssa.
Lapsilla on kesäloma ja kaikki aika maailmassa uppoutua kirjojen pariin. Viime viikolla oli sen verran sadepäiviä, että he lueskelivat ja kuuntelivat äänikirjoja oikein ekstrapaljon päivälläkin. Mutta ei se lukeminen sadetta vaadi, vähintään yhtä ihanaa on lukea tai kuunnella tarinaa ulkona auringossa. Parasta on se, kun iltaisin ei ole kiire alkaa nukkumaan, vaan lapset uppoutuvat kirjoihin sängyssä vielä hyvän tovin ja nukkuvat sitten aamuisin pitkään. Muistan itsekin, miten ihanaa oli koululaisena lukea kesälomalla kirjaa ja valvoa. Monesti nappasin kirjan käteen myös aamulla heti herättyäni ja niin tuntuvat tekevän meidänkin lapset.
Kuten kerroinkin, olen itsekin löytänyt viime aikoina todella hyvin aikaa kirjoille. Olen oikeasti niin kiitollinen sekä meidän lukupiiristä että tästä löysemmästä elämänrytmistä, joka on antanut aikaa paneutua kirjoihin. Mä saan kirjoista niin paljon. Rakastan sitä kutkuttavaa fiilistä kun käsillä on uuden kirjan ensimmäinen luku ja tietää jo, että tämä tarina vie mennessään. Tässä postauksessa vinkkaan teille muutaman kirjasuosikin aikuisille kesään, sekä monta mahtavaa kirjaa, joita meidän koululaiset eivät ole malttaneet laskea käsistään. Ehkä näistä löytyy kirjoja teillekin tai teidän koululaisille?
Kirjoitin tästä kirjasta teille jo maaliskuun lopulla, kun se oli mulla vielä kesken. Luin kirjan loppuun ja se antoi kyllä niin paljon ajateltavaa. Voin paljastaa, että en ole tehnyt kuin muutamasta kirjasta elämäni aikana muistiinpanoja. Tästä kirjasta tein niitä paljon. Tämä on sellainen kirja, johon jokaisen pitäisi tarttua. Se avarsi aivan valtavasti mun näkemystä siitä, millainen on naisen asema maailmassa. Alkupuolella kirjassa käsitellään aika paljon myös kolmannen maailman naisten asemaa, joka on tietysti vielä aivan erilainen kuin länsimaisten maiden naisten. Monet faktat kirjassa ovat järkyttäviä ja pöyristyttäviä.
Jos etsit faktapohjaa argumenteillesi naisen asemaa koskettavissa keskusteluissa, tämä kirja tarjoaa sitä yllinkyllin. Kirjan lähdeluettelo on kymmeniä sivuja pitkä, sillä jokaikinen tieto kirjassa on faktaa ja peräisin luotettavista tutkimuksista. Kirja ei ole mitään kevyttä hömppää – se on todellinen tietokirja, jossa sitä tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mutta koen, että jokaisen naisen ja jokaisen miehen kannattaisi lukea tämä.
En tiedä kumpi on järkyttävämpi fakta – se, että suurin osa meidän länsimaisista lääkkeistä on suunniteltu 70-kiloisille miehille ja siksi naiset saavat niistä enemmän haittavaikutuksia, vai se, että Indonesiassa naiset eivät saa poistua kotoa ilman miespuolista sukulaista ja siksi esim. hyökyaallon iskiessä he odottavat kotona, että miespuolinen sukulainen tulee kertomaan lähestyvästä hyökyaallosta ja viemään heidät turvaan. He eivät myöskään osaa uida, koska uimataitoa ei pidetä naisille hyväksyttävänä.
No tämä on sitten taas juuri sitä kevyttä hömppää, mitä edellinen kirja ei ollut. Tämä on niin ihana hyvän mielen kirja, täydellinen kepeisiin kesäpäiviin. Olen teinistä asti ollut Sophie Kinsella -fani ja mun kirjahyllystä löytyy melkein kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. Rakastan Sophie Kinsellan tyyliä kertoa ja kuvailla.
Tässä kirjassa pääroolissa on sympaattinen Fixie, joka on kohdannut monta vastoinkäymistä viime vuosien aikana. Hän rakastaa auttaa muita ja korjata asioita ja auttamisen haluissaan pelastaa tuntemattoman miehen läppärin kahvilassa vesivahingolta. Mies tekee palveluksesta velkakirjan, josta seuraa vastapalveluksia toisensa perään. Löytääkö Fixie lopulta onnen ja korjaa itsensäkin?
Jos luit alkukeväästä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -kirjan ja ihastuit avoimuuteen ja rohkeuteen, pidät varmasti tästäkin. Tämä oli meillä kesäkuun lukupiirikirjana ja ahmin sitä hurjaa vauhtia, kun kirja oli niin koukuttava.
Kaikki mitä tiedän rakkaudesta on Dolly Aldertonin omaelämäkerrallinen kirja hänen etsikkovuosistaan. Löysin kirjasta paljon tarttumapintaa, paljon tuttuja juttuja omastakin nuoruudesta. Tunsin kirjaa lukiessani surua, iloa, naurua ja paljon kaikkea. Mietin, että jos en olisi kohdannut 19-vuotiaana elämäni rakkautta, munkin elämä olisi voinut vuosien ajan olla tuollaista. Olisin ollut niin hukassa. Kirjassa kuvataan myös ystävyyttä aivan uskomattomalla tavalla. Tuollaista ystävyyttä, jota tässä kirjassa on, ei voi kuin ihailla. Siitä tuli vähän haikeakin mieli – sillä elämä vei lukion jälkeen minua ja mun parhaita ystäviä täysin eri kaupunkeihin ja myös ihan erilaisiin elämäntilanteisiin. Me ei koskaan päästy kokemaan kämppiselämää. Mutta tunnistin silti sieltä niitä ystävyyden kokemuksia ja tunteita ja olen niin kiitollinen siitä, että munkin elämässä on ihmisiä, joiden tiedän välittävän minusta yhtä paljon, välimatkasta huolimatta.
Odotin tätä NIIIIIIIN paljon! Rakastin viime vuonna lukemaani Sofie Sarenbrantin Kerjäläistä,
ja uusi Syntipukki kertoo myös nuoresta perheellisestä naispoliisista Emma Sköldista. Valheista ja kostosta kertova Syntipukki on uusi, itsenäinen osa Emma Sköld -dekkarisarjaan. Tämä on juuri sellaista dekkarityyliä, josta itse pidän. Nopeatempoista, älyttömän jännittävää ja mukaansatempaavaa. Kaikkea muuta kuin kuivia ja tympääntyneitä keski-ikäisiä miespoliiseja, joita pohjoismainen dekkarikirjallisuus on pullollaan.
Mulla on tämä vielä kesken, mutta uskon lukevani tämän loppuun ihan parissa päivässä, kun tarina on juuri nyt niin jännässä kohdassa, että jos en tekisi töitä, kuuntelisin juuri nyt äänikirjaa ja olisin lenkillä.
Aivan hurmaava klassikko Peppi Pitkätossun syntymäpäivistä, joka sisältää myös klassisen lettukakun ohjeen. Peppi Pitkätossu täytti jo 75 vuotta – ja on edelleen upea ja vahva esikuva! BookBeatista löytyy useampia Peppi-kirjoja kuunneltavaksi ja jokaisesta Peppi viettää syntymäpäiviä -kirjasta menee BookBeatissa kuunneltuna 20 senttiä pakolais- ja maahanmuuttajatyttöjen hyväksi tehtävään työhön. Kampanja toteutetaan yhteistyössä Astrid Lindgren Companyn ja Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Kuuntelemalla Peppiä voi siis tehdä myös hyvää!
Uuden StarStable -kirjasarjan ensimmäinen osa Sielunratsastajat: Tähtihevosten kutsu, on mukaansatempaava kaikkien heppa- ja eläinfanien unelma, jossa yhdistellään perinteisten heppakirjojen maailmaan mystiikkaa ja taikuutta. Starstable on raikas ja ajankohtainen uusi kirjasarja esiteineille ja eläinfaneille. Tämä oli meillä ihan hitti ja esikoinen odottaa jo innolla sarjan seuraavaa osaa. StarStable perustuu super suosittuun samannimiseen peliin, jolla on yli 200 000 pelaajaa. Sarja jatkuu tämän vuoden lokakuussa, ja jatkossakin kirjoja ilmestyy kaksi vuodessa. Meillä odotetaan jatko-osaa jo innolla!
Huippusuositun Soturikissat-sarjan tekijöiden uuden Uljasmaa -kirjasarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Uljasmaa – hajonnut lauma. Kirja kertoo leijonanpentu Pelottomasta, jonka paviaanijoukko on ottanut huomaansa sen jälkeen, kun Pelottoman isä on syösty leijonalauman johdosta ja surmattu. Kun Pelottomalle selviää, että sen äiti ja sisar ovat vieläkin elossa, hän päättää vaaroja uhmaten palata takaisin laumaansa, jonka johtoon on noussut kovaotteinen Jätti. Pelottoman lisäksi sarjassa seikkailevat paviaani ja norsu. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina sopii hyvin kouluikäisille kuunneltavaksi, vaikka paikoitellen siinä on hurjiakin juonenkäänteitä.
Malamanteri on osa legendaarisen Harry Potteritkin suomentaneen Jaana Kapari-Jatan suomentamaa uutta fantasiatrilogiaa, jonka on kirjoittanut Thomas Taylor. Kirjasarja on suunnattu 9-99 -vuotiaille, mutta meillä sen luki Harry Potter -fani 8v ja tykkäsi aivan hulluna. Malamanterissa on samanlaista tunnelmaa ja kieltä kuin Harry Pottereissakin ja olin aistivinani esikoisesta samanlaisen innostuneen fiiliksen, joka itselläni oli kun tartuin ks. fantasiasarjaan 9-vuotiaana ensimmäistä kertaa.
Malamanteri kertoo pojasta nimeltä Herbert Lemon, joka on hotellin löytötavarapisteen hoitaja. Kun Violet Parma -niminen tyttö ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät ennenäkemättömään seikkailuun, joka johtaa merihirviö Malamanterin jäljille. Mikä ihme on Malamanteri, joka vetää puoleensa ihmisiä ja joka voi toteuttaa toiveita?
Suomen suosituimpien lapsitubettajien Elinan ja Sofian esikoisteos Kaikki on mahdollista on maailman ihanin kirja, josta olisin itsekin ollut ikionnellinen kouluikäisenä! No okei, olin siitä ikionnellinen nyt myös äiti-ikäisenä. Se kannustaa, voimaannuttaa ja ilahduttaa. Kirja on täynnä kivaa tekemistä kesälomalle, mutta myös paljon tärkeitä vinkkejä koululaisen elämään ja hankaliinkin tilanteisiin.
Siellä kerrotaan mitä voi tehdä jos jotain kiusataan, mikä auttaa jos on paha mieli ja miten selvitä sisarusten välisestä kinastelusta. Lisäksi kirjassa inspiroidaan tavoittelemaan omia unelmia, neuvotaan omien YouTube-videoiden tekemisessä ja annetan piirustusvinkkejä. Ja paljon muuta. Meidän molemmat koululaiset lukivat kirjan vuorotellen ja ovat palanneet sen pariin jo monta kertaa. Elina ja Sofia ovat aivan ihania ja niin mahtavia esikuvia kaikille koululaisille!
Supersuositun Supermarsun uusin osa Supermarsu ja Rosvo-Rasvis on taattua Paula Norosta. Aivan hulvattoman hauska, ajatuksia herättävä ja oivaltava kirja. Meidän molemmat koululaiset tykkäävät Supermarsuista, eikä tämä uusin teos ollut poikkeus. Tätä tuoreinta kirjaa onkin kutsuttu kaikkien aikojen jännittävimmäksi Supermarsu-kirjaksi ja koululaisten mukaan se kuulemma oli juuri sitä. Kirjassa seikkaillaan niin Itäkeskuksessa, koulussa kuin Tyynen meren suurella roskapyörteelläkin ja se kiinnittää huomiota tärkeisiin teemoihin, huumoria unohtamatta.
Olen vaan kertakaikkiaan niin iloinen siitä, että kirjat ovat näin vahvasti löytäneet tiensä takaisin mun elämään monen repaleisen kirjavuoden jälkeen. Joku ehdottikin, että vuoden lopuksi teen koosteposteen kaikista 52 lukemastani kirjasta (jos pääsen tavoitteeseen asti) ja ehdottomasti aion toteuttaa idean! Ja vaikka en pääsisikään tavoitteeseen, voisin jakaa kaikki luetut kirjat silti.
