Keittiö on valmistunut ja ruokailutila (edelleen niitä tauluja lukuunottamatta) myös. Nyt on aika kääntää katse seuraaviin juttuihin, joita alakerrassa tulee tapahtumaan. Ihan ekana meillä on suunnitelmissa asentaa eteiseen uusi lattia, jota tilattiin samalla kun keittiönkin lattia. Lattiapaketit ovat lojuneet tuolla portaiden alla nyt kesäkuusta lähtien ja olisi kiva saada ne pois sieltä. Eteiseen tulee samaa lukkopontilla asennettavaa vaaleaa Pergon vinyylilaattaa, jota meillä on jo keittiössä.

Se on vain 4,5mm ohutta ja joustavaa, joten sen voi hyvin ja turvallisesti asentaa suoraan laatoituksen päälle. Meidän eteinen on melko ”synkkä” kun se on nyt alakerran ainoa esillä oleva tila, jossa on vielä tumma lattia. Eteinen on käytävän muotoinen ja lisäksi meillä on vielä tumma ulko-ovi, mikä pimentää käytävää entisestään. Odotan siis innolla, että saamme eteisestä valoisamman ja avaramman uuden lattian myötä.

Meillä on myös toinen suunnitelma. Eteisessä on tilava peiliovilla varustettu komero, jossa on siis vain yksi megaleveä vaatetanko, sekä kaksi hyllyä korkealla ylhäällä. Emme tarvitse meidän vaatteille ihan niin paljoa tilaa kuin siellä tällä hetkellä on ja Otolta tulikin Redditistä inspiroituneena huippu idea: hän siirtää oman työpisteensä sinne eteisen komeroon. Komero on niin iso, että nykyinen työpöytä mahtuu sinne mainiosti ja lisäksi hän voi vaihtaa esim. satulatuoliin, jonka saa työnnettyä sitten pöydän alle ja peilioven kiinni.

Näin työpiste siirtyy pois olohuoneesta ja sen saa vieläpä kokonaan piiloon. Sitten mun ja Oton työpisteet on myös hauskasti vierekkäin (vaikkakin väliseinällä erotettuna). Mä työskentelen yleensä tässä meidän niemekkeellä seisoen sen edessä tai baarijakkaralla istuskellen ja Oton pöytä on sitten heti seinän toisella puolella ja tuoli mun vieressä. En ikinä olisi itse keksinyt tällaista ideaa (ja muutenkin tuntuisi ehkä hurjalta käskeä mies laittamaan rakas oma tilansa komeroon piiloon), mutta olen iloinen, että Otto ehdotti sitä. Uusimmassa Ikean kuvastossa oli muuten myös toteutettu tällainen komero-työpiste ja vieläpä samalla työpöydällä, joka Otolla on.

Kun Oton työpiste siirtyy olohuoneesta pois, meillä on viimein aidosti mahdollisuus muuttaa olohuoneen järjestystä kunnolla. Suunnitelmissa on mahdollisesti asetella sohva nykyiselle telkkariseinälle, divaaniosa osittain portaiden alle. Televisio tulee luultavasti siirtymään sitten meidän nykyisen Picasso-taulun paikalle suuren ikkunan ja parvekkeen oven väliin, johon se ilmeisesti juuri ja juuri mahtuu. Television seinäteline tulee jättämään ihan hirveät jäljet, mikä on se syy, miksi ei olla aiemmin sitä siirretty. Mutta toki ne voi pakkeloida ja peittää vaikkapa isolla taululla.

Seinäteline on kuitenkin kätevä, sillä sen avulla telkkarin saa juuri siihen asentoon kuin haluaa. Vaikka telkkari ei sitten jatkossa olisikaan kiinnitettynä vastapäätä sohvaa, sen saa seinätelineen avulla hyvin käännettyä niin, että sohvalta on loistava näkyvyys. Olohuoneen säilytys menee varmasti osittain uusiksi, sillä tässä järjestyksessä ei ole tilaa tuolle suurelle Bestå-kaapistolle. Ei olla vielä keksitty mitä laitetaan sen tilalle, mutta kartoitamme vaihtoehtoja. Vitivalkoisen kaapiston tilalle olisi ihana saada jotain persoonallisempaa ja ehkä myös jotain väriä tai tekstuuria.

Tämä järjestys vaikuttaa ainakin ajatuksena hyvältä. Näin alakerta luultavasti avartuu (ainakin toivon niin) ja sellainen käytävämäisyys häviää täältä ja saadaan oikeasti kaikki ilo irti tästä avoimesta tilasta, johon tässä kodissa alunperin rakastuttiinkin. Mä tykkään itse sohvasta nykyiselläkin paikalla, mutta erityisesti Ottoa se ahdistaa. Alkuun hän suorastaan inhosi tätä järjestystä, mutta nyt on ilmeisesti jo tottunut siihen. Erilainen järjestys mahdollistaisi myös ehkä nojatuolin lisäämisen olohuoneeseen, kun sitten meille jäisi paljon avointa lattiatilaa. Ikkunatkin pääsisivät ihanasti esiin.

Nyt pitäisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni, tyhjentää eteinen tavarasta ja tehdä lattia valmiiksi. Keittiöasentajalla meni 45 minuuttia, kun hän laittoi meidän keittiön lattian paikoilleen. Ohuen vinyylin asentaminen vaikutti huomattavasti helpommalta kuin meidän vanhan asunnon erikoispaksun laminaatin asentaminen. Palat sai leikattua mattoveitsellä. Ajateltiin siis ehkä olla niin hurjia, että laitetaan se itse, vaikka ollaan vähän tällaisia remppatumpeloita. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu?

Muistatteko, kun kerroin, että aion itse maalata suuren maalauksen meidän olohuoneen seinälle? Siitä on jo aikaa, kun asiasta jossain mainitsin, mutta vasta nyt löytyi sopiva rako tällaiselle puuhalle, kun edessä oli kokonaan vapaa sateinen viikonloppu. Meillä on olohuoneessa ollut valmiit kiinnikkeet kahdelle todella suurelle taululle valmiina ja ajateltiinkin, että akustiikan (ja toki sisustuksen) vuoksi olisi kiva kiinnittää niihin molempiin jotain ihanaa. 

Lauantaina päätettiin extempore lähteä sitten ostamaan suurta maalauspohjaa, jollaisia tiesin Espoon Ainoan Sostrene Grenessa olevan. Mulle on tullut viime päivinä tosi paljon kysymyksiä meidän maalaustarvikkeista Instagramin puolella ja ne on siis kaikki ostettu sieltä. Siellä on hyvä valikoima maalaustarvikkeita, maaleja, siveltimiä ja erikokoisia maalauspohjia. Suosin itse maalustarvikeostoksissa kivijalkamyymälää, koska yleensä silloin kun inspiraatio iskee, on maalaamaan päästävä heti.

Sieltä tosiaan löytyi 120×150 kokoinen maalauspohja, joka ostettiin muiden maalaustarvikkeiden ja lehtikultahippujen lisäksi. Käveltiin parkkihalliin meidän autolle ja alettiin lastaamaan maalauspohjaa kyytiin. No eihän se hitto vieköön mahtunut. Yritettiin niin takaluukusta kuin ovistakin, kaikki penkit kaadettuna. Se jäi muutamasta sentistä kiinni, eikä vaan siis kertakaikkiaan mahtunut. Minä siis nappasin valtavan maalauspohjan kainaloon ja matkustin julkisilla Tapiolasta kotiin sen kanssa. 

Helsingin puolella vielä kävelin sitten useamman kilometrin vesisateessa ja kovassa tuulessa ja meinasin lähteä lentoon – en kestä. Otto tuli lasten kanssa kävellen puolimatkaan mua vastaan ja otti maalauspohjan kannettavakseen. Jos ei muuta, niin oli ainakin loistavaa käsivarsitreeniä tuon maalauspohjan kantaminen ja tuulta vastaan taisteleminen. Välillä tuntui, että maalauspohja oli kuin purje, sillä tuuli tuuppi mua tiellä ihan minne sattui. Mutta päästiin kuin päästiinkin ehjänä perille, niin minä kuin maalauspohjakin. Nyt mua naurattaa joka kerta kun katson sitä, kun muistan miten rakkaudella mä matkasin sen kanssa. Keräsin kyllä ihania hymyjä ihmisiltä kun toikkaroin ison maalauspohjan kanssa ja mulle avattiin matkalla oviakin täysin pyytämättä. Tuli hyvä mieli ja kiittelin kovasti. 

Kotona levittäydyin maalauspohjan ja maalien kanssa eteisen lattialle ja maalasin loppuillan. Lapset maalasivat omia maalauksiaan mun vieressä kodinhoitohuoneessa. Vitsit se oli rentouttavaa, uppoutua vaan maalaamiseen ja värien sekoitteluun. Nautittiin siitä kaikki ihan täysillä. Maalasin vielä muutaman tunnin lasten mentyä nukkumaan ja sitten jätin maalauksen hautumaan yön ajaksi.

Jatkoin maalauksen viimeistelyä vielä sunnuntaina, kun olin keksinyt mitä halusin vielä sille tehdä. Värit maalaukseen valikoituivat meidän sisustuksesta ja mun lempiväreistä: harmaata, valkoista, kultaa ja vaaleanpunaista. Kultalehdet olivat ihan mieletön lisä siihen, niistä tuli juuri sellaista ilmettä kuin halusinkin. Mä rakastan sitä, miten maalatessa voi vaan kokeilla kaikkea, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää. 

Tänään nostimme maalauksen olohuoneeseen sille kuuluvalle paikalle. Tai siis romanttisesti näin ajattelimme tekevämme, kunnes huomasimme, että vanhat kiinnikkeet ovat muutamalla sentillä väärässä kohdassa. Taas kaikki oli muutamasta sentistä kiinni tämän saman maalauspohjan kanssa. Se todella tahtoi meidän näkevän vaivaa eteensä. Ja mehän nähtiin. Otto porasi uudet reiät ja viimein meidän olohuoneessa oli suuri maalaus paikoillaan. Mä tykkään siitä, vaikka se onkin omatekemä ja omia teoksiaan kohtaan tulee usein oltua kriittinen. Tätäkin tuijottelin ja tarkastelin armottomasti niin monta kertaa ja mietin, mitä se vielä kaipaa ja lisäsin pieniä yksityiskohtia. Mutta fakta on se, että kun musta viimein tuntui siltä, että se ei kaivannut enää mitään, se oli valmis.

Ja siinä se nyt on, meidän olkkarin seinällä, korkealla viemässä katsetta ylemmäs. Se toi ihanasti väriä meidän muuten niin vaaleaan olohuoneeseen. Tykkään. Ihaninta oli kuulla lasten mielipiteitä taulusta ja siitä, mitä siinä tapahtuu heidän mielestään. Tällä hetkellä tuntuu, että taulu on juuri sellainen kuin halusinkin ja se saa olla tuossa kaikessa rauhassa. Voihan olla, että joskus se menee vaihtoon tai sitten voi olla, että siitä tulee sellainen esine, jota tuijottelen vielä mummonakin, ei voi tietää vielä. 

Mutta mikä tärkeintä: sen tekeminen oli hauskaa, rentouttavaa, ihanaa ja se vei mut kunnolla takaisin maalaamisen pariin. Rakas harrastus, joka unohtui aivan liian moneksi vuodeksi. Tänä vuonna olen saanut sen takaisin. Ja kuinka paljon nautinkaan siitä, kun saan vaan maalata ja antaa ajatusten lentää. Lapsena ja teininä maalasin ja piirsin lähes joka ikinen päivä. Hiilikynillä, öljyväreillä, kuivapastelleilla, akryyliväreillä, akvarellikynillä. Nyt olen löytänyt takaisin akryylivärien ja vesivärien pariin, enkä enää halua unohtaa niitä.

Tykkäättekö te maalata tai piirtää?

Otsikoin tämän nyt näin, koska se on vähän niinkuin huoneen teema, vaikka toinen asukkaista vielä onkin esikoululainen. Mutta ei siihen ekaluokan alkuun enää niin pitkä aika ole, etteikö tätä voisi jo kutsua koululaisten huoneeksi. Saimme suurimman osan tästä huoneesta valmiiksi viikonlopun aikana ja fiilis on niin hyvä, kun lapset ovat selkeästi tyytyväisiä uuteen huoneeseen. Suunnittelimme sen kaikki yhdessä ja se oli tosi hauskaa. Lasten toiveet liittyivät väreihin ja teemaan ja meidän aikuisten toiveena oli saada huoneeseen mahdollisimman paljon säilytystilaa, mutta samalla pitää siellä mahdollisimman paljon vapaata lattiatilaa. Ei ehkä se helpoin toiveiden yhdistelmä, mutta selkeästi mahdollinen.

Huoneen seinät maalattiin puoliksi Tikkurilan Safari -sävyllä. Valittiin täyshimmeä Joker-maali. Safari-sävy on kyllä ihan mielettömän kaunis ja pirteä ja antoi huoneeseen tosi paljon ilmettä. Mietittiin, että maalataanko vain yksi seinä kokonaan, vai keksitäänkö joku muu ratkaisu ja Pinterestiä tutkailtuani löysin tämän hauskan idean, että maalataan seinät (vähän yli) puoliksi. 

Suurin osa huoneen säilytystilasta on nyt lasten sängyn rungoissa, mikä toimii. Ostimme uutena huoneeseen Ikean Släkt-sängyt. Toisessa sängyssä on neljä isoa säilytyslaatikkoa sekä kaksi avohyllyä. Toisessa sängyssä on kaksi isoa säilytyslaatikkoa, sekä toinen ulos vedettävä sänky alla. Tämä on tosi hyvä ratkaisu, jos lapsille tulee joskus tämän koronan mentyä ohitse vaikka kaveri yökylään. Tai jos pikkusisko haluaa yökyläillä isosiskojen huoneessa muuten vain.

Sänkyjen lisäksi säilytystilaa löytyy nyt huoneen seinällä. Me mietittiin todella todella pitkään sopivaa seinähylly+työpöytä -yhdistelmää ja sopivien löytäminen ei ollut helppoa. Ensimmäisenä harkittiin Ikean Algot-seinäkisko -järjestelmää, joka olisi ollut tosi hyvä, mutta se on poistuva sarja, joten kaikkia tarvittavia osia ei ollut enää saatavilla. Tämä selvisi vasta siinä vaiheessa, kun olin suunnitellut täydellisen hyllyjen ja pöydän yhdistelmän suunnitteluohjelman avulla ja saanut automaattisen ostoslistan.

Sitten mietittiin samantyyppistä industrial-henkistä järjestelmää muiden kauppojen valikoimista, mutta se osoittautui tosi hankalaksi, kun monissa rautakaupoissa esim. oli monta saman tyylistä järjestelmää, joiden osat ei kuitenkaan ihan sopinut yhteen ja selkeä suunnitteluohjelma puuttui. Varmasti sen olisi saanut koottua, mutta me vaan todettiin, että menee meille liian hankalaksi, kun yhdisteltäviä osia olisi ollut niin paljon ja suunnittelu tuntui sekavalta ilman ohjelmaa.

Mietittiin myös String-hyllyjärjestelmää, mutta siinä hankalaksi osoittautuivat liian “syvät” (siis liian pitkälle ulos seinästä tulevat) kiinnikkeet. Koska meillä on se ulos vedettävä alasänky ja säilytyslaatikot, kiinnityssysteemi ei saa tulla seinästä ulos kuin pari senttiä, koska muuten laatikoita ei saa vedettyä auki. Hautasimme siis senkin. 

Sitten pohdittiin Ikean bambusta tehtyä Svalnäs-järjestelmää, joka on kaunis ja olisi ollut ihan upea. Ihastuin siihen ihan täysillä, kun löysimme sen ja se tuntui kaikista parhaalta ratkaisulta. Siinä kuitenkin kahden pöydän yhdistelmä osoittautui kymmenen senttiä liian leveäksi, eli ei olisi mahtunut. Yksi pöytä taas oli liian vähän. 

Tässä vaiheessa tuli sellainen fiilis, että hitsi onkohan sellaista ratkaisua edes olemassa, mitä mä etsin. Sanoinkin Otolle, että mä en kyllä keksi enää mitään. Otto vähän aikaa googlaili ja mittaili ja löysi sitten Ikean sivuilta (yllättäen) sopivat erilliset seinähyllyt ja erilliset seinäkiinnitteiset pöydät. 

Seinähyllyiksi valittiin 30cm syvät Bergshult-hyllyt Pershult-kannattimilla. Ollaan hihitelty pershulteille täällä kyllä, niin hauska nimi. Pöydiksi valittiin Norberg -klaffipöydät. Niissä on hyvin työskentelytilaa ja tukeva seinäkiinnitys. Seinähyllyt kannattelevat 20kg painoa kolmella kannattimella per hylly, eli yhteensä neljälle hyllylle saa ladattua 80kg. Ei me niitä ihan niin täyteen uskallettu laittaa, mutta ihan hyvä, että on kestävät hyllyt, kun niiden päälle tuli esimerkiksi Harry Potter-kirjat, jotka eivät ihan sieltä keveimmästä päästä ole. Hyllyt ja pöydät kiinnitettiin tukevasti kiviseinään ja hyvin näyttävät siinä pysyvän.

Safari-värin lisäksi huoneeseen haluttiin muutenkin vähän Safari-teemaa. Teemaa tuotiin esiin meidän olkkarin vanhoilla verhoilla (jotka ostettiin H&M Homesta 2017), keltaisilla ja lehtikuvioisilla vanhoilla tyynyliinoilla sekä lasten itse jo aiemmin askartelemilla eläimillä. Seinälle päätyivät jo olemassa olevat eläin-teemaiset julisteet puukehyksillä (joista unohdin ottaa kuva, mutta IG storyssa näkyy). Vielä pitää kiinnittää pari valokuvaa ja yksi taulu hyllyjen alle, pois pöydiltä. Musta Örfjäll-työtuoli tuli jo esikoisen vanhasta huoneesta. Samanlaista ei ole enää myynnissä uutena, joten yritän bongailla mustaa Örfjäll-tuolia Torista ja fb-kirpuilta, siihen asti musta jakkara saa toimia tuolina.

Tässä vielä loppuun ennen-jälkeen -kuvat:

Huoneeseen tuli kaksi mattoa. Vanha pyöreä matto ovelle, sekä uusi kierrätyspuuvillasta valmistettu Ikean Tiphede-matto sänkyjen väliin. Molemmat keveät matot voi pestä pesukoneessa, mikä on ihanteellista lastenhuoneessa. Vehreää Safari-teemaa tuotiin huoneeseen vielä viherkasveilla, jotka laitettiin lasten itse maalaamiin ruukkuihin. Lapset maalasivat vanhat punasavi-ruukut meidän seinämaalien jämillä ja koristeltiin ne yhdessä glitterillä vielä. 

Huoneesta tuli tosi kiva, lämminhenkinen ja kotoisa. Se on kaikkea sitä, mitä me yhdessä toivottiin ja olen tosi iloinen, että se on nyt valmis.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Ensimmäinen meidän kodin valmis seinä oli ruokailutilan seinä. Ensin pohdittiin tapetin tilalle uutta tapettia, mutta tapetinpoiston jälkeen päädyttiin sittenkin maalaamaan seinä. Me mietittiin aika pitkään, että minkä värinen seinä me halutaan. Palloteltiin erilaisia sävyjä beigestä harmaaseen ja tummanvihreästä ruskeaan. Lopulta sävy, joka vei meidän sydämen oli kuitenkin jotain ihan muuta. Se ei ollut rauhallinen eikä hillitty. Se oli pinkki. Maalisävy on nimeltään Piruetti ja se löytyi Tikkurilan valikoimasta. Maalattiin seinä himmeällä Joker-sisämaalilla, koska himmeä look oli juuri se, mitä haluttiin.

Mä olen aina rakastanut tuota tiettyä vaaleanpunaisen sävyä, jonka olen useimmin nähnyt kulkevan nimellä mauve – malva. Kun vuonna 2017 Gugguulla oli valikoimassaan mauve-sävy, mä hamstrasin sitä vauvalle niin hupparissa, pipossa kuin huivissakin. Mulla on Mauve-sävyinen college ja löytyypä sitä meidän sisustustyynyistä ja torkkupeitostakin. Se on ehkä mun lempiväri, jos joku lempiväri pitäisi osata nimetä. Tykkään vaan siitä ihan älyttömän paljon! Me haluttiin seinään jotain meidän näköistä, iloista, lämmintä ja kotoisaa ja mun mielestä tuo sävy on kaikkea sitä.

Onneksi Ottokin oli heti ihan messissä ja vaikka mä vähän säikähdin sävyn voimakkuutta jopa sitten kun näin isolla pinnalla, Otto oli heti ihan että WAU! Ja mäkin kyllä ensijärkytyksestä toivuttuani olen siihen ihan rakastunut.

Ainoa ongelma tuon sävyn kanssa on se, että se on tosi vaikea ikuistaa oikeanlaisena kuviin! Se vetää helposti joko liian oranssiksi tai liian sinertäväksi, liian tummaksi ja liian kirkkaaksi ja kaikeksi. Näissä kuvissa olen saanut sävyn aika lähelle sitä, miltä se näyttää luonnossa, mutta vielä täytyy harjoitella, että saan tehtyä itselleni ruokailutilan kuvia varten Lightroomiin presetin, jossa tuo seinän sävy olisi aina juuri oikea. Se oikea sävy on ihan hurjan kaunis.

Ruokailutilahan on muuten meillä vielä aivan kesken. Seinän lisäksi ainoastaan ruokapöytä on valmiina. Me ostimme Ikean  Ypperlig-lankkupöydän, jota oltiin katseltu pidemmän aikaa. Se on niin kaunis sävyltään ja vaikka massiivipuinen pöytä on meidän haave joskus tulevaisuudessa, lapsiperhearjessa me koetaan tämä ei-massiivipuinen versio vaan helpompana. Tätä ei tarvitse huoltaa ja se pysyy puhtaana ihan vaan pyyhkimällä. Pinta on myös mahtavan likaa hylkivä, sillä siihen on jo kaatunut vesivärit, tullut paperin reunan yli tussinjäljet ja muut, mutta tähän asti kaikki on lähtenyt ihan vaan pyyhkimällä. Ollaan oikein tyytyväisiä siihen.

Kuten kuvista näkyy, meidän tuolitilanne on vähän mitä on. Ei olla vielä osattu päättää täysin, että mitkä tuolit me halutaan. Toisaalta kiinnostelisi mustat tuolit, jotka toisivat ilmettä ja toisaalta kiinnostelee rottinkiset tuolit luonnonvärissä. Siis mun ultimate-haave olisi sellaiset samettiset harmaat nojatuoli-malliset ruokatuolit, mutta nehän on ihan lapsiperhekauhistus. Me vähän makustellaan tätä tuoliasiaa vielä ja toistaiseksi mennään näillä vanhoilla jakkaroilla, tripptrappilla ja tällä yhdellä vaaleanpunaiseksi maalatulla pinnatuolilla. Ei haluta ostaa mitään väliaikaratkaisuja, vaan sellaiset tuolit, joiden kanssa viihdytään mahdollisesti vaikka loppuelämä. Loput pinnatuolit me jätettiin vanhalle kodille, kun niille on jo ostaja löytynyt.

Ruokailutilan seinälle on tulossa tauluja, sillä tilasin meidän itse otetuista kuvista uusia isoja kuvajulisteita. Kehykset niille onkin jo valmiina. Lisäksi pöydän alle on tulossa joku tosi helppohoitoinen matto jossain suht vaaleassa värissä. Ja verhotankoon kenties verhot, niitä meiltä löytyy jo entuudestaan, mutta ei olla vielä päätetty, mitkä laitetaan. Tuohon valkoisen Bestå-kaapin päälle (tai jonkun muun tason päälle seinää vasten) mä haluan sellaisen viherkasvirivistön ainakin, mutta vielä ei löydy kuin muutama kasvi. Bestå-kaappien lopullinen sijainti ei ole vielä päätetty tuossa ne nimittäin vievät aavistuksen liikaa tilaa ruokailutilasta ison pöydän kanssa. Voi olla, että ne siirtyvät esim. meidän makkariin jossain vaiheessa. Mutta johonkin oli pakko saada purettua piirustustarvikkeet ja lautapelit, joita pelataan koko perhe, niin toistaiseksi tuo kaappi on nyt tuossa.

TÄSSÄ VIELÄ ENNEN-JÄLKEEN-KUVAT:

Tämä seinä tuntuu nykyisen keittiön kanssa ainakin sopivan tosi kivasti yhteen ja me ollaan tosi tyytyväisiä. Uskon, että tullaan olemaan tuohon sävyyn tyytyväisiä tosi pitkään! Se on vaan jotenkin niin herkku! Alimmassa kuvassa sävy on mun mielestä ehkä kaikkein eniten lähellä sitä oikeaa sävyä.

Ihanaa pääsiäistä kaikille! <3

Me tuunattiin taaperolle joululahjaksi oma leikkikeittiö, kuten täällä kerroinkin. Moni toivoi vinkkipostausta keittiön tuunauksesta, joten tässäpä sellainen tulee. Pinterest on täynnä mahtavia Ikea Duktig hacks -vinkkejä ja ohjeita ja niiden pohjalta leikkikeittiön tuunaus oli helppoa suunnitella ja toteuttaa. Suomenkielisiä ohjeita ei niin paljoa löytynyt, joten siksikin ajattelin, että olisi kiva toteuttaa postaus tästä meidän kokemuksesta.

Me ostettiin Ikea Duktig -leikkikeittiö käytettynä Torista. Keittiö löytyi ihan lyhyen matkan päästä kotoa ja maksettiin siitä käytettynä 50€, jolloin saatiin mukaan vielä kassillinen leikkiruokia ja astioita. Keittiö oli todella hyväkuntoinen, ainoastaam muoviosat olivat vähän naarmuuntuneet ahkerassa käytössä, mutta se ei menoa hidasta ja kaikki toimi kuten pitääkin. Koska meillä oli nimenomaan tarkoituksena tuunata keittiöstä oman näköinen, haluttiin ehdottomasti ostaa se käytettynä. Tuunatulle keittiölle tuli lopulta hintaa enemmän kuin uutena ostetulle tulisi, koska maalit ja varusteet on aika arvokkaita. Mutta toki jos kotoa esim. löytyisi jo valmiina pohjamaalia ja kalustemaalin jämät, tuunaus olisi huomattavasti edullisempaa. Meiltä löytyi valmiina yksi maalisuti, maalipesuaine ja maalarinteippiä, joten niissä säästettiin muutama euro.

Materiaalit:

Ikea Duktig -leikkikeittiö

Maalipesuaine + rätti

Pohjamaalia (pikkupurkki riittää yhteen kerrokseen)

Kalustemaalia (pikkupurkki riittäisi yhteen kerrokseen, mutta kaikkia sävyjä ei saa sekoitettua pikkupurkkiin ja siksi me jouduttiin esim. ostamaan 0,9l purkki, jotta saatiin haluamamme sävy).

Kultaista spray-maalia (kromin kiilto)

Marmorikuvioista DC-fix-kalvoa (kapeampi riittää)

Uunin nuppeja eli esim.  pyöreitä vetimiä 4kpl

Mattoveitsi

Akkuporakone (ei pakollinen, mutta nopeuttaa huomattavasti)

Pieni maalitela

Sekoitustikkuja

Sekoitusastia

Pensseli

Maalarinteippiä

Sanomalehtiä tai suojapaperia

Hengityssuojamaski

Työvaiheet:

1. Aloita puhdistamalla kaikki maalattavat pinnat maalipesuaineella perusteellisesti.

2. Irroita kaikki muoviosat puuosista (vetimet, hana, allas, keittolevyt) ja keittiön ylä- ja alaosa toisistaan.

3. Teippaa kaikki pinnat piiloon, joita ei maalata (kuten uuninluukun muovi ja ripustustanko).

4. Maalaa yksi kerros pohjamaalia ja anna kuivua rauhassa (vähintään suositellun ajan, mieluiten pidempään).

5. Maalaa yksi kerros pintamaalia ja anna kuivua rauhassa (vähintään suositellun ajan, mieluiten pidempään).

6. Maalaa vielä toinen kerros pintamaalia ja anna osien kuivua rauhassa ainakin 2-3 vuorokautta.

7. Maalaa spray-maalilla kaikki muoviosat, jotka haluat kultaisiksi. Tämä kannattaa tehdä ulkona ja osia varten voi esim. halkaista pahvilaatikon maalausalustaksi, mikä minimoi sotkun määrän. Otto maalasi kaikki osat halkaistun pahvilaatikon suojissa. (Spray-maalin päälle voi halutessaan ostaa vielä jonkun lakan tms. joka pitää sen paremmin paikallaan).

8. Anna osien kuivahtaa rauhassa ja maalaa toinen kerros päälle.

9. Kiinnitä pöytälevyyn DC-fix -kalvo. Leikkaa kalvo levyn reikien kohdalta mattoveitsellä ja varo ilmakuplia.

10. Kiinnitä uunin nupit halutessasi uunin yläpuolelle.

11. Liitä kaikki osat takaisin yhteen ja voila!

Projektin tekemiseen kannattaa varata muutama päivä ja niiden lisäksi vielä muutama päivä kuivumiseen. Vaikka maalipurkin kyljessä lukee esim. ”käyttökuiva 16h kuluttua” niin oikeasti kannattaa antaa kuivahtaa rauhassa vielä vähän pidempään, varsinkin, kun leikkikeittiössä pinnat tulevat kovaan käyttöön.

Keittiö on ollut nyt jatkuvassa käytössä jouluaatosta asti, eli n. kaksi viikkoa. Se on kestänyt kulutusta todella hyvin, paitsi pesualtaan spray-maalipintaan on tullut naarmuja. Kaikki muut maalatut pinnat ovat kestäneet ilman naarmun naarmua. Mietittiin, että altaan voisi vielä pestä ja maalata ja sen jälkeen käsitellä vielä jollain pinnoitus-lakalla ja antaa kuivahtaa rauhassa ennen käyttöön ottoa. Se on onneksi kaikkein helpoiten irroitettava osa, joten ei haittaa, vaikka sitä pitäisi korjailla jälkikäteen. Taaperoa naarmuinen allas ei häiritse ollenkaan onneksi. Voi olla, että jää siis vain suunnitteluasteelle, heh.

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä lopputulokseen, oli niin mieletöntä nähdä meidän 2-vuotiaan ilme kun hän avasi jättimäisen paketin jouluaattona. Ihanaa kun hänellä on persoonallinen keittiö, joka on kuulemma hänen ”lempivärinen”. Me tykätään kovasti tällaisista yhteisistä tuunausprojekteista ja varmasti keksitään tulevaisuudessakin lisää tällaisia toteutettavaksi, kunhan joskus vihdoin muutetaan. Se mikä mua vähän ihmetytti oli, että sain jonkin verran myös ilkkuvia kommentteja koskien leikkikeittiön ostamista käytettynä.  Esimerkiksi ”Kai teidän vanhempienkin kaikki lahjat on sitten käytettynä ostettu” ja ”noloa antaa käytetty lahja, miksi ette ostaneet uutena”. Toivottavasti näin vuonna 2020 viimeisetkin tyypit alkaisivat hiffaamaan, että käytettynä ostamisessa ei ole mitään noloa, päin vastoin. On coolia ostaa jotain vanhaa ja antaa sille uusi koti ja elämä.

Leikkikeittiö on ollut meillä olkkarissa nyt joulusta asti ja siinä se varmaan saa olla vielä hyvän tovin, se tuo niin paljon iloa koko meidän perheelle. Keittiön lisäksi se toimii kauppana, ravintolana ja myös nukketeatterina, kun sen taakse pääsee itse piiloon ja voi tehdä esim. käsinukeilla esityksen. Peiton voi ripustaa ”esiripuksi”.

Kysykää hei ihmeessä, jos on jotain kysyttävää projektiin liittyen, mä kerron mielelläni!