Mielettömän ihanaa jouluaattoa tyypit! Niin vaan tuli käytyä läpi tämä vuoden 2016 blogijoulukalenterikin, huh! Mä olen hurjan onnellinen että sain odottaa joulua yhdessä teidän kanssa jälleen kerran, ja virittäytyä joulufiilikseen. Tämän luukun myötä meidän perhe hiljenee joulun viettoon, ja toivottaa teille rauhallista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua. Kiitos hurjasti kaikista kauniista sanoista, vinkeistä ja kokemuksista joita olette kalenterin aikana jakaneet, mä olen ainakin aistinut joulufiiliksen joka kerta kun olen viime aikoina kommenttiboksin avannut. Viimeisestä luukusta löytyvät siis meidän perheen perinteiset jouluterkut videolla.

Hyvää joulua <3

Joulukalenterin toisiksi viimeisen luukun ja viimeisen arvonnan aika on koittanut. Miten nopeasti tämä aika menikään jälleen kerran? 22 luukkua takana, ja vaikka tiesin ekaa luukkua kirjoittaessani että joulu tulee ihan meganopeasti, se nopeus silti taas pääsi yllättämään. Tiedättekö mikä on joulun odotuksessa parasta? Se, että samalla kun odottaa joulua, pääsee vuoden pimeimmän ajan ylitse. Nyt ollaan jo matkalla kohti kevättä ja valoa ja jokainen päivä on edellistä edes himpun verran pidempi. Ihanaa!

Varmasti kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, että me ollaan fanitettu tanskalaista bOblesia jo pitkään. Meiltä löytyy hurjan monta erilaista bOblesia, eivätkä meidän lapset ikinä kyllästy niihin. Niissä voi hengata, niitä voi käyttää tuoleina ja ennenkaikkea niistä voi tehdä temppuratoja. bOblesit pitävät lapset liikkeessä niinkuin kuuluukin, ja kehittävät lasten motorisia taitoja. Ne ovat hauskoja, värikkäitä ja äärimmäisen monipuolisia.

Meiltä löytyy bObleseja moneen lähtöön ja monessa eri värissä, mutta erityisen kovasti olen ihastunut nyt harmaisiin bObleseihin. Saatiin tytöille testiin harmaa bObles suuri ankanpoikanen, jolla voi keinua tai jota voi käyttää siltana, siinä voi istua, seisoa tai makoilla ja se kehittää koordinaatiokykyä ja motoriikkaa. Ankanpoikanen on huippusöpö ja sopii kivasti lastenhuoneen sisustukseen, oli lempiväri mikä hyvänsä. Ankanpoikasia ja muita bObleseja on saatavilla Gefferin verkkokaupasta useassa eri värissä, ja tällä hetkellä Gefferillä on vielä menossa kana-kamppis, eli mistä tahansa yli 100€ bObles-ostoksesta saat kaupanpäällisiksi vihreän bObles-kanan, joka myös meiltä löytyy ja löytyy näistä kuvistakin.

ARVONTA! Kommentoi tähän postaukseen kenelle haluaisit voittaa bObles suuren ankanpoikasen, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 27.12. klo 22.00 asti jonka jälkeen arvon voittajan ja olen häneen yhteydessä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Huomenna onkin sitten jouluaatto, ja viimeisen joulukalenteriluukun aika. Ehkä joku jo arvaakin mitä siellä on luvassa, sekin on yksi niistä mun lukuisista perinteistäni nimittäin. Aivan ihanaa aaton aattoa kaikille, me aletaan Oton kanssa kinkunpaistohommiin ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.

Luukussa nro. 21 pääsette lukemaan kuinka meidän lapset selittävät joulusanoja. Tein tämän ekaa kertaa viime vuonna, ja se oli musta aivan hurjan hauska (viime vuoden vastaukset pääsette lukemaan TÄSTÄ). Ajattelin että olisi hauskaa myös kuulla miten neitien vastaukset eroavat tänä vuonna viime vuodesta, sillä viime vuonna varsinkin nuorempi neideistämme oli niin pieni että vastaukset olivat vielä hänen osaltaan aika pitkälti höpöhöpöä. Mutta nyt oli ihana kuulla hänenkin ajatuksiaan jouluun liittyvistä asioista. Tuli näistä silti aika liikkiksiä näistä vastauksista vaikka isoja tyttöjä jo ovatkin!

TONTTU

Z: No äiti sehän on joulupukin lapsi. Ja mikä on tonttujen äiti? No se on tietenkin joulumuori!

T: No se on semmoinen pieni joulupukki joka tekee lahjoja ja auttaa joulupukkia.

JOULUKUUSI

Z: No se on semmonen mikä meillä on. Semmonen värikäs ja hieno.

T: Semmoinen puu mikä koristellaan jouluisin.

JOULUSUKKA

Z: Noo mä en tiiä. Eikun, tiiänpäs: Se on tulitakan koriste.

T: Semmoinen sukka mikä on myös ikäänkuin joululahja, sinnekin laitetaan jotain yllätyksiä sisään. Sieltäkin voi saada semmoisia joulujuttuja. Ja niitä ei laiteta jalkaan. Meillä ei oo joulusukkia koska niitä on Amerikassa. Mutta me voitais ens jouluna laittaa.

PIPARI

Z: Se on semmosta joka on tehty piparitaikinasta.

T: Semmoinen keksi mitä syödään talvella, mitkä on tosi hyviä ja ne tehdään ihan itse ja niitä voi koristella ihanilla nomparelleilla ja kuorrutteilla.

LANTTULAATIKKO

Z: Semmonen missä on sellasta pölyä.

T: Semmonen laatikko mitä syödään jouluaattona.

JOULURAUHA

Z: Se on semmonen jossa rauhotutaan ettei tapella.

T: Joulurauha on semmonen rauha mikä pitää saada jouluisin kun haluaa rauhaa ja iloa, kun jouluna pitää olla kivaa ja kaikkien kiltisti.

JOULUTÄHTI

Zelda: No se on semmonen joka on joulukuudessa.

Tiara: Noo semmoinen tähti mikä koristellaan joulukuusen latvaan. Niitä ei voi olla muualla mutta niitä on olemassa myös pieniä mitä voi ripustaa koristeeksi.

KORVATUNTURI

Z: Se on semmonen jossa joulupukit käy selittämässä korvat.

T: Joulupukin yleinen talo missä ne yleensä hengaa ja sieltä tontut lähtee kurkkimaan ympäriinsä kaikkia lapsia, ja siellä myös porot ja lumiukot on.

JOULUPUKKI

Z: No se on semmonen joka tuo lahjoja koska sitten on joulu.

T: Joulupukki on se iso tonttu millä on pitkä parta ja se on valkopunainen ja se tuo lapsille lahjoja.

KULKUNEN

Z: No se on semmonen jotka on porossa kiinni.

T: Kulkunen on semmonen joulukoriste missä on semmoinen kilinä sisällä ja sitä voi heiluttaa ja niitä on olemassa myös sellaisia kaulapantoja mitä laitetaan porojen kaulaan missä on kolme semmoista ja sellaisia soittimiakin on olemassa.

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

Z: Se että me leikitään yhdessä ja juodaan vaahtokarkkikaakaota ja joulupukki tulee käymään ja mummu. Ja se että me ollaan muutettu.

T: No jouluruoka ja lahjat. Ja jouluruuassa saa lanttulaatikkoa ja kaikkea ihanaa ja riisipuuroa.

Lisäsin tuon viimeisen kysymyksen, sillä kuopus vastasi jo siihen ennen kuin ehdin kysäistä yhtään mitään muuta kuin että tehdäänko jouluhaastattelu? Hän alkoi luettelemaan ihania asioita joulussa, ja aloin kirjaamaan niitä ylös. Musta oli aika ihanaa miten paljon hyvää ja ihanaa hänelle tuli mieleen joulusta ihan omasta takaa, meinasi vähän alaleuka alkaa väpättämään.

Ihanaa keskiviikkoa tyypit, kolmeee yötää jouluun on!

Luukut sen kuin hupenevat, ja enää neljä luukkua jäljellä tämän jälkeen. Tänään kurkataan meidän tyttöjen aattoaamun paketteihin, joita he jo kovasti odottavat. Aloitimme viime vuonna tämän aattoaamun paketti -perinteen, ja aion sitä jatkaa jatkossakin. Eli aattoaamuna tytöt saavat ikäänkuin ”jouluaaton selviytymispakkauksen” joka piristää ja auttaa joulupukin odotuksessa. Aattoaamun paketti oli mullakin lapsuuden perinteenä, mutta silloin se oli yleensä joku random lelu tai muu juttu. Meillä aattoaamun paketilla on aina sama sisältö: Jouluaaton juhlamekko, jouluisa kirja luettavaksi sekä herkkukaakaota gift-in-a-jar -tyylillä, josta nautiskella kun odottelee pukkia.

Viime vuonna oli myös joulupinnit, mutta koska joulupinnit on edelleen tallessa niin tänä vuonna laitoin mekoille seuraksi jotain mille oli enemmän tarvetta: mustat juhlasukkahousut. Tämä on musta kiva perinne, koska se auttaa jouluun valmistautumisessa. Me joka tapauksessa ostettaisiin tytöille jotkut kivat jouluaattovaatteet, joten miksi ei tehdä niiden antamisesta vähän jännittävämpää ja juhlavampaa? Kirjoja on aina hauska lukea ja tytöt saavat ajan kulumaan hyvin kun vaihtelevat kirjoja keskenään ja ihastelevat uusia mekkoja. Ja kaakao, kuka voisi vastustaa herkullista kaakaota?

Tämä paketti on sellainen että tytöt tietävät että tämä on lahja isiltä ja äidiltä eikä sillä ole edes mitään tekemistä joulupukin kanssa, se on vain jouluaaton piristykseksi tarkoitettu. Viime vuonna ne olivat tosiaankin kova hitti niinkuin etukäteen ennustin, ja uskon että näin myös tänä vuonna. Valkattiin tytöille sellaiset mekot joita tiedettiin heidän ihastelleen vähän jo aikaisemmin, nuoremmalle tietenkin glitteriä niin paljon kuin sielu sietää, ja vanhemmalle joulun punaista hänen toiveidensa mukaan.

Kirjavalinnat olivat myös aika iisit, nuorempi on hulluna barbeista ja tiedän että hän innostuu kun saa Barbien joulukirjan, ja vanhempi taas tykkää kovasti sellaisista vähän syvällisemmistä tarinoista joten valkattiin taattua Pekka Töpöhäntää. Eiköhän näiden parissa aika kulu ainakin hetken eteenpäin aattona, vaikka odotus onkin jännittävää.

Mulla alkaa olla jo niin joulufiilikset että en kestä! Aina joulun aikaan innostuin kuin lapsi itsekin ja se on ihanaa.

Mahtavaa päivää kaikille <3

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???