Parin päivän täyslepo on tehnyt todella hyvää ja nyt on menossa raskausviikko 25+0. Vaikka muutossa mä en tehnytkään mitään raskasta, kuten kantanut, kyykistellyt tai kiipeillyt/kurkotellut, niin silti se muutto otti koville. Aina ei ollut tarjolla sohvaa jolla loikoilla, vaan välillä istuskelin kovalla tuolilla tai lattialla, ja jouduin vaihtelemaan paikkaa aina vähät väliä pois tieltä kun tavaroita siirreltiin. Sitä tarkoitin kun sanoin edellisessä postauksessani että ”nyt kun vihdoin voin olla oikeasti paikoillani”.

Harmillisesti jotkut tuntuivat ymmärtäneen sen väärin ja ajattelivat, että täällä huvin vuoksi hankin itselleni supistuksia, koska ihan tahallani haluan pelätä, että vauva syntyy ennen aikojaan. Ja tällä en nyt tarkoita tosiaankaan niitä mukavia kommentteja jotka sain, joissa tsempattiin ja kehotettiin lepäämään. Niistä haluan vain kiittää kauniisti. Tsemppi tuli tarpeeseen ja kauniit sanat piristivät keskellä väsynyttä viikonloppua, kiitos ihanat<3

Mutta, onneksi tämä lepo on nyt auttanut tosi paljon ja mulla ei ole ollut juurikaan supistuksia eilen, eikä tänään. Olen levännyt alakerrassa sohvalla ja kävellyt portaita ainoastaan heti herättyäni alas ja nukkumaan mennessä ylös. Otto on hoitanut ruuanlaiton ja lastenhoidon. Kuuntelen kroppaani koko ajan, enkä tee mitään sellaista mikä ei tunnu hyvältä. Niinkuin olen tehnyt koko raskauden ajan. Jos joku tuntuu liian raskaalta tai aiheuttaa supistuksia, en tee sitä. Mua ei kuitenkaan kukaan ole määrännyt vuodelepoon, vaan olen ihan itse ennakoinut ja ottanut rauhallisesti, ennen kuin sellaista tarvitsee tehdäkään.

Huh, piti vaan saada tämä pois harteilta. Raskauteen liittyvät asiat tuntuvat aina kuumentavan jonkun tunteita. Itselläkin helpommin menee muiden sanomiset tunteisiin näin raskausaikana, kun on muutenkin herkillä. Uskon kuitenkin, että näin kolmannen raskauden kohdalla osaan jo itse tunnustella aika hyvin, että mitä mun kannattaa tai ei kannata tehdä.

Mutta joo, tosiaan nyt voin hyvin, vauva voi hyvin ja hän on kasvanut aivan hurjasti viime viikkoina. Tyyppi potkii mua niin kovaa, että välillä saa hammasta purra. Hän mahtuu kuitenkin vielä hyvin pyörimään ympäri, ja maha muuttaa välillä todella radikaalisti muotoaan. Vauvan eka hikkakin on jo koettu, siitä kirjoittelin blogin fb-sivulla.

Se tuntui niin hassulta ja musta tuntui että halkean rakkaudesta kun minityyppi hikottelee mahassa. Tänään on menossa viikko 24+5 ja raskaussovelluksen mukaan vauvalla pitäisi olla jo  30cm pituutta ja n. 700 grammaa painoa. Pieni hän vielä on, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin vaikka rakenneultrassa kuukausi sitten, jolloin painoa oli 340 grammaa. Huh onko siitäkin jo kuukausi! Nyt vauvan liikkeet näkyvät ulospäinkin todella selvästi ja välillä on hassua kun maha kohoilee ja hytkyy.

Maha Rv 24+5

Lokakuu lensi kuin siivillä muuton vuoksi, ja nämä raskausviikkopostaukset ja -videot ovat jääneet todella vähälle. En ole ottanut edes kunnollista mahakuvaa pitkään aikaan, joten nyt sellainen oli paikallaan. Onhan tuo pötsi tainnut vähän kasvaa, vai mitä! Raskausviikot vaan hupenevat ja kohta siirrytään jo viimeiselle kolmannekselle, aika huikeaa että ollaan jo näin pitkällä. En malta odottaa että olisi jo ensi vuosi ja pääsisin pitämään meidän pikkuista ensimmäistä kertaa rinnalla tuhisemassa. Ei tässä onneksi enää montaa kuukautta ole odotettavaa, paljon vähemmän jäljellä kuin mitä on jo takana.

PS: Meidän sohva on todellakin vaaleanpunainen, se on Ikean Söderhamn niinkuin suunniteltiinkin, mutta vaan eri värisenä. Kirjoitan sohvan tarinan vielä paremmin kunhan mahdun kuvaamaan sen ihan kokonaan enkä vain tästä yhdestä kulmasta. Mutta täytyy sanoa että olen itsekin siihen aivan rakastunut, mukavin sohva jolla olen ikinä levännyt ja loikoillut!

Ihanaa marraskuun ensimmäistä kaikille ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista kommenteista <3

Joskus aiemmin tänä vuonna blogeissa kiersi 18x  jatka lausetta -postausidea, ja nyt päätin soveltaa sitä vähän uudella tavalla kun siihen aiempaankin oli niin hauska vastata. Keksin kahdeksan ihan uutta lauseen alkua ja annoin vastausvuoron meidän tytöille, näin saatiin ihanasti talteen heidän ajatuksiaan tulevasta vauvasta. 18 lausetta olisi voinut olla vähän liikaa mutta kahdeksan oli juuri sopivasti! Saapahan vauva itsekin joskus lukea nämä niin halutessaan, mun mielestä näistä tuli ainakin tosi hauskoja ja symppiksiä kun tytöt saivat ihan itse miettiä. Lisäsin myös omat välikommentit vastausten alle, mitä ajatuksia itselleni heräsi näistä.

Jos ihastuit leggingsseihin* niin scrollaa alaspäin!

1. Kun pikkusisko syntyy aion..

Z: ..olla pikkusisko-isosisko.

T: ..leikkiä sen kaa legoilla.

Zelda on nyt keksinyt että hän on tulevaisuudessa sekä pikkusisko että isosisko ja sekös on maailman siisteintä! Esikoinen odottaa että saa uuden legoleikki-kaverin, siinä tosin saattaa mennä hieman aikaa.

2. Parasta siinä että meille tulee vauva on..

Z: ..että saan auttaa hoitamaan sitä.

T: ..että me saatiin ilmapalloja, muistatko äiti!

Tiaralla taitaa olla mielessä vielä eniten ilmapallot joita he saivat kun paljastettiin vauvan sukupuoli. Ja Zelda odottaa niin kovasti että pääsee hoitamaan vauvaa äidin ja isin apuna, hän hoitaa aina innokkaasti kun nähdään muita vauvoja.

3. Meidän vauva on..

Z: ..tyttö ja sille laitetaan mekko ja panta.

T: ..hieno, kiltti ja rakas.

Nämä esikoisen ajatukset saivat äidille pienet hormonikyyneleet silmäkulmaan, niin ihania mietteitä. Ja saa nähdä millaisista vaatteista vauva itse tykkää, meidän mekkohullu prinsessa Zeldamme on aivan sitä mieltä että vauva hukutetaan röyhelöihin ja rusetteihin ja timantteihin, mutta jää nähtäväksi millainen vaatemaku tulevalla tyypillä sitten on.

4. Vauvalle sopisi parhaiten nimeksi..

Z: Ida.

T: Ida

En tiedä mistä molemmat on keksineet tämän nimen mutta onhan se kyllä söpö! Epäilen tosin että esikoinen vakoili mitä kuopus oli vastannut kun hän näki että olin kirjoittanut sen jo ylös, ja taisi siitä bongata sen nimen, kun en ainakaan koskaan ole kuullut että tytöt olisivat yhdessä puhuneet tuosta nimestä.

5. Vauvan kanssa aion..

Z: ..auttaa sitä piirtämään.

T: ..leikkiä barbeilla.

Aika kauan saavat molemmat odottaa että pääsevät näitä tekemään! Voin jo kuvitella mielessäni sen miten he opettavat jotain 1-vuotiasta piirtämään ja kehuvat jokaista viivaa minkä tyyppi saa sudittua paperiin tai sen ympärille.

6. Haluaisin opettaa vauvalle..

Z: ..piirtämistä ja menemään pinnasänkyyn.

T: ..kirjoittamaan ja syömään lusikalla.

Nämä kuulostaa jo vähän aiemmin toteutuvilta jutuilta, nämä pinnasänkyyn opettamiset ja lusikalla syöminen. Tiarakin syötti Zeldalle sosetta jo 2-vuotiaana, varmasti tytöistä on iso apu sitten kun meidän vauva opettelee syömään ihan itse.

7. Sitten kun vauva on syntynyt, aion isin ja äidin kanssa..

Z: ..leikkiä ja pomppia.

T: ..hyppiä trampoliinilla äidin kanssa.

Käytiin juuri tänään HopLopissa, ja mä skippasin ison mahani kanssa kaikki huvitukset. Mutta odotan kyllä itsekin jo niin innolla että pääsen riehumaan lasten kanssa ihan normaalisti. Tramppa tosin saa odottaa ainakin hetken synnytyksen jälkeenkin, hahaha!

8. Haluaisin sanoa vauvalle..

Z: ..että se voi hyvin ja on rakas.

T: ..että se saa tulla mukaan meidän kaikkiin leikkeihin.

Kuulostaa hyvältä, eikö vain <3 Olen ylpeä tulevista isosiskoista, niin ihania ja ajattelevaisia neitejä.

Kaikkien kolmen neidin pöksyt* ovat Lucky no. 7:n ja ne on saatu Lilla Companysta. Lucky no. 7 on ihanan rento ja tyylikäs lastenvaatemerkki joka tekee ainakin muhun todella kovaa kolahtavia simppeleitä ja hauskoja lastenvaatteita. Lilla Companyssa on vaikka mitä kivaa merkiltä, nuo 19,95 maksavat Play Hard –leggarit on ainakin ihan must have! Koodilla HUMAN saatte muuten nyt 15% alennusta kaikista Lucky No. 7 -vaatteista Lilla Companysta 12.10. asti, eli nyt kannattaa tilata jos ihastuitte vaikka näihin leggingseihin tai muihin merkin ihanuuksiin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Luvassa on oikein kunnon raskauspläjäys, sillä kuvasin sekä tyttöjen kanssa että yksin teille raskausviikkovideota edellisestä täydestä raskausviikosta, joka oli numero 15. Tytöt tulivat hetkeksi videolle mukaan ja kertoivat omia ajatuksiaan vauvelista, ja mä sitten höpöttelin mm. neuvolakuulumisia ja muuta videolle. Tein myös tähän postaukseen nyt sopivasti vertailun mahoista kaikkien kolmen raskauden aikana, kun löysin viikkoihin sopivan vertailukuvan jo edellisraskauden ajalta. Mutta tsekatkaa ihmeessä ekaksi mun vidi, jossa tytöt on maailman söpöimpiä! Pahoittelut mun nuhasta, kun torstaina kuvattiin niin oli vielä nenäkin tukossa flunssan jäljiltä, mutta loppua kohden skarppasin.

Tässä vielä suora LINKKI VIDEOON jos ei upotus jostain syystä näy.

En kestä, on meillä kyllä kaksi aika ihanaa prinsessaa. Ei ole epäilystäkään etteikö heistä tulisi maailman parhaita isosiskoja. 

Tässä tosiaan on mahakuvaa ja vertailukuvaa edellisiin raskauksiin. Ainakin mun omasta mielestä maha on tällä kertaa alempana kuin koskaan ennen, minkä huomaa jo helposti esim hyvää istuma- tai makuuasentoa etsiessä. En ole voinut pariin viikkoon hengata jalat ristissä, kun ei vaan tunnu mukavalta koska tuntuu, että sitten puristaa mahaa ikävästi. Toki vatsa on muutenkin vielä alhaalla eikä kohtu ole noussut navan yläpuolelle muutenkaan, mutta tämä kaveri on hengannut tuolla ihan alhaalla niin, että hänet tunteekin aina aivan alavatsalta. Silti on jotain tavaraa kertynyt tuohon navan yläpuolellekin, liekö se sitten juustojalapenoja, härkistä johon olen aivan koukussa tai avokadoa.

Thank god tuosta ekasta kuvasta on jo viisi ja puoli vuotta. Sitä aina unohtaa, mistä sitä on lähdetty ja järkyttyy jälkeenpäin hahahaaa. Aika paljon on viidessä ja puolessa vuodessa tapahtunutkin, mutta sen te tiedätte jo. Suht samankokoisia mahoja kaikki kolme, mutta eri muotoisia vain. Mahaa en kuvannut videolle, koska noh se tuntui vähän hassulta jo viimeksi, ja kuvista muutenkin voi seurata paremmin sitä kasvua. Toivottavasti se on ihan okei.

Viime viikolla videota kuvatessani tilaajia oli reilu 800 ja nyt on jo mennyt 900 tilaajaa rikki. Jos haluatte liittyä kasvavaan joukkoon niin se onnistuu helposti vaikka TÄSTÄ! Kanavalle on tulossa esittelyvideota musta/meidän perheestä, videota meidän Turun reissusta sekä tietty seuraavaa Coffee Talk -videota The Realm Of Maria -kanavan Marian kanssa, silloin aiheena lasten käytöstavat. Myös tämä raskauspäiväkirja jatkuu niin blogin puolella kuin youtubekanavallakin. Muistutan myös että vanhoille Iina Hyttinen -nimellä oleville kanaville ei tule enää uusia videoita, eli niitä ei kannata enää tilata kuten moni on edelleen tehnyt. Ainoastaan tämä uusi Iinalaura-niminen kanavani päivittyy nyt ja tulevaisuudessa.

Huomenna mulla on neuvolalääkäri ja niitä kuulumisia luvassa sitten seuraavalle videolle. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, me lähdetään lasten kanssa läheisen ruotsinkielisen koulun järjestämään lastentapahtumaan illaksi!

Enhän minä oikeasti edes heti alkuun ymmärtänyt mistä oli kyse. Muistan vain kuinka vaimoni seisoi makuuhuoneemme ovella, hymyillen into pinkeänä kusinen tikku käsissään. Kello oli jotain sianpieremän ja aivan vitusti liian aikaisen välillä, varsinkin ottaen huomioon että olin juuri edellisenä iltana palannut työmatkalta. Vaikka ymmärtäähän sen, totta kai. Kaksi viivaa raskaustestissä on ehkä pienin suurin syy herättää toinen vaikka keskellä yötä. Unenpöpperöisenä viitoin vaimoni vierelleni pieneksi lusikaksi ja koitin kuitenkin jatkaa nukkumista. Mutta eihän se uni enää tullut, hymyilytti liikaa. Jo kolmatta kertaa samasta syystä.

Vaimoni pyysi minua hieman avaamaan fiiliksiäni asian suhteen, mutta jos totta puhutaan en oikein tiedä mistä aloittaa. Vaikka odotammekin kolmatta mukulaamme vähintään samalla innolla kuin kahta aikaisempaakin, on vaikea sanoa mitään kuulostamatta jossain määrin rikkinäiseltä levyltä. Totuttuun tapaan on pienikokoinen vaimoni kasvattanut tissit, me molemmat olemme kasvattaneet pömppikset ja jatkuvasta poraamisestani päätellen minä olen enemmän raskaana kuin Iina. Täysin normaali raskaus siis. Ainakin meidän perheessä.

Suurimmat muutokset viimeisestä ovat kuitenkin todennäköisesti oma auto jolla ajaa tutkaan matkalla synnärille, sekä normaalistikin ylikierroksilla pyörivän suojeluvaistoni uusi turboahdin. Iinan jouduttua vuodelepoon edellisen raskauden yhteydessä, olen minä valehtelematta tehnyt kaiken mahdollisen ettei tämä toistuisi. Siihen pisteeseen asti että olen yllättynyt vaimoni jaksavan minua kun hermostun tälle siitä että tämä tyhjentää astianpesukoneen tai edes harkitsee ottavansa juoksuaskeleen. Ja lapset, totta kai. Kuopuksemme Zelda on onnesta soikeana siitä että hänestäkin tulee nyt isosisko. Niin soikeana ettei meinaa päähän jäädä että vauva tulee vasta vuodenvaihteen jälkeen, ja että hän silti tulee edelleen olemaan pikkusiskokin.

Tahtoisin omasta puolestani kiittää teitä kaikkia onnitteluista ja voimantoivotuksista, joilla olette vaimoni blogia pommittaneet. Elämme jänniä aikoja, ja on mahtava nähdä kuinka tekin elätte täysillä mukana tilanteessamme. Melkein tulee jo ikävä omia blogiaikojakin. Melkein.

Rakkain terveisin, Otto

P.S. Mitä tulee sukupuolen suhteen niin tilanne on täysin sama kuin toisen mukulamme kohdalla, ei mitään valtakunnan väliä, kunhan lapsi on terve.