Kun alkuvuodesta kirjoittelin siitä, että on ihanaa kun lapset ovat nyt kaikki isompia ja se mahdollistaa sellaisia asioita, mitkä ennen olisivat olleet ehkä hankalampia toteuttaa, puhuin meidän kesäsuunnitelmista. Tarkoitin erityisesti sitä, kuinka meillä oli tämän kesän suunnitelmissa Euroopan roadtrip meidän omalla autolla. Ideasta oli puhuttu jo useampi vuosi ja tänä kesänä ajoitus olisi ollut loistava: Otolla opintovapaan vuoksi paria kurssia lukuunottamatta vapaa kesä, lapsilla 10 viikon kesäloma ja kuopuskin sen verran iso, että matkustaminen on jo hyvin helppoa ja joustavaa. Aloitettiin matkan suunnittelu jo alkutalvesta ja meille alkoi pikkuhiljaa hahmottua hyvä reitti n. kolmen-neljän viikon reissulle. Säästöjäkin oli kertynyt hyvin reissubudjettiin.

Ensin lautalla Tukholmaan, ja sitten Ruotsin läpi Malmön kautta Tanskaan. Tanskasta Saksaan ja Saksassa viihdyttäisiin pidemmän aikaa. Saksasta lopulta Ranskaan ja Ranskassakin viihdyttäisiin pidempi tovi. Ranskasta Italiaan, joka olisi reissun käännekohta. Sieltä sitten lähdettäisiin pikkuhiljaa kotiinpäin Itävallan, Tsekin ja Puolan kautta. Päiväkohtaiset ajomatkat oli tarkoitus pitää 300-600 kilometrissä ja tehdä myös pidempiä pysähdyksiä, eli joka päivä ei ajettaisi. Yhden yön yöpymiset pääosin edullisissa hostelleissa ja pidemmillä pysähdyksillä kivoissa hotelleissa. Telttailua leirintäalueillakin mietittiin, ainakin teltan olisi voinut ottaa mukaan varmuuden vuoksi. Tälle reitille osuu hurja määrä ihania paikkoja, joissa olisi lasten kanssa vierailtu: Legolandista Disneylandiin ja Europa Parkista Prateriin.

Mutta nyt ei päästä tälle reissulle. Enkä tiedä milloin tulee olemaan seuraava hyvä ajankohta, vai tuleeko sitä ikinä ennen eläkeikää. Ehkä tulee, ehkä ei. Ensi vuonna vasta näemme, millaiseksi Oton työelämä muodostuu koulusta valmistumisen jälkeen. Onko hänellä vapaus päättää omista työajoista ja miljööstä, jossa työskentelee, vai lakisääteiset loma-ajat, jolloin näin pitkä reissu veisi lähes kaiken loman, eikä jäisi aikaa lomailla sukulaisten kanssa kotimaassa kesäloman aikana (kuten me halutaan myös tehdä). Sitä ei voi vielä tietää. Unelmareissun peruuntuminen yhdeltä kesältä on kuitenkin hyvin pieni murhe verrattuna siihen, mitä koronavirus voi aiheuttaa, eikä me sitä jäädä harmittelemaan todellakaan.

Kyllä sen varmasti voi jollain aikataululla toteuttaa joskus ja lyhyemmän Eurooppa road tripin varmasti melkeinpä milloin vain tätä vuotta lukuunottamatta. Mutta hitsi se olisi ollut kiva reissu tehdä! Oltaisiin voitu pakata ensi viikolla kimpsut ja kampsut, ottaa auto alle ja lähteä. Se olisi ollut niin siistiä. Nokka kohti Eurooppaa ja koko maailma avoinna.

Mutta nyt ei lähdetä. Ensi viikolle ei ole mitään suunnitelmia, paitsi kampaajalla ajattelin käydä ekaa kertaa sitten tammikuun. Ehkä mennään uimaan, sääennusteet lupailivat yhdelle päivälle jopa 27 astetta. Ehkä heittäydytään hurjaksi ja käydään joku päivä ravintolan terassilla syömässä, kun ne maanantaina jälleen avautuvat.

STM:n Kirsi Varhilan mukaan vahva suositus on, että tällä hetkellä kotimaassakaan ei matkailla. Matkailusta vastaava ministeri Mika Lintilä taas kannusti Twitterissä ihmisiä kotimaan matkailuun. Hallitus ei ole vielä tehnyt linjausta kotimaan matkailun suhteen, mutta siitä tullaan tekemään erillinen linjaus, jota me odotamme kuumeisesti ja niin varmasti moni muukin. Voisiko olla mahdollista, että meidän kovasti odotettu Euroopan roadtrip voisi vielä vaihtua kenties kaikkein jännittävimpään vaihtoehtoon – tutkimusmatkaan omaan kotimaahan?

Olisi aivan ihanaa tehdä roadtrip Suomessa. Täällä on niin paljon upeita paikkoja, joissa en ole vielä ikinä käynyt! Olen koko ikäni matkustanut autolla Suomen halki, mutta lähinnä nelostietä pitkin Ouluun, sekä tietysti Turkuun ja Tampereelle. Itärajan seutu ja monin paikoin myös länsirannikko on mulle täysin tuntematonta aluetta. En ole käynyt esimerkiksi Porissa tai Raumalla ikinä ja Vaasassakin vain kerran joskus vuoden ikäisenä. Kuopiossa en ole käynyt ja Joensuu on ihan tuntematon. Pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut on Rovaniemi.

Saa nähdä millainen linjaus tulee, pysytäänkö tänä kesänä ihan vaan Uudellamaalla vai päästäänkö Ouluun tai jopa Suomi-roadtripille. Pidetään sormet ristissä ja peukalot pystyssä, että päästäisiin tänä kesänä tutustumaan uusiin paikkoihin edes kotimaassa. Vielä en ole luopunut toivosta. Kaikkien kotimaisten matkailualan yritysten puolesta toivon tietenkin myös ihan valtavan paljon, että jos se vain on turvallista, matkailu kotimaassa sallittaisiin.

Yle:n tekemän kyselyn mukaan koronavirus on vaikuttanut neljän viidestä vastaajasta matkasuunnitelmiin, eli reippaasti suurimmalla osalla 400 vastaajasta. Meillä suuri helpotus on se, että koska oltiin menossa niin ”go with the flow” -meiningillä, niin ei oltu tehty myöskään mitään varauksia mihinkään suuntaan.

Miten korona on vaikuttanut teidän kesä- tai matkasuunnitelmiin? 

Mitä meille kuuluu? Kiitos hyvää, sitä samaa, sitä samaa. Näin tulisi vastattua, jos joku nyt kysyisi kuulumisia. Töitä ja kotona oloa, sisustusta ja remontin suunnittelua, pihahommia ja grillausta. Mutta mitä muuta meille oikeasti niiden asioiden ympärillä kuuluu? Se onkin hyvä kysymys. Ihan hyvä pysähtyä sen kysymyksen äärelle hetkeksi.

Kuten kirjoitinkin, täällä kotona on hyvä olla ja tämä koti on ylittänyt kaikki meidän odotukset ja jatkaa niin tekemistä edelleen. Alue on huikea, naapurit ihan älyttömän mukavia (mitä nyt turvavälin päästä on ehtinyt moikkailla ulkona) ja on ollut mahtavaa keskittää paljon energiaa juuri kodin laittamiseen. Täytyy sanoa, että ilman tätä muuttoa tämä kevät olisi varmasti ollut noin miljoona kertaa stressaavampi ja seinät olisi kaatunut enemmän päälle. Muutto oli niin loistava juuri tähän saumaan, kun sen tiimoilta on riittänyt niin paljon tekemistä, että seinät ei ole ehtinyt huomata samalla tavalla sitä, että tässä ollaan oltu kaksi kuukautta vaan kotona.

Kun päästiin ihan uuteen ympäristöön, ei ole tullut sitä kyllästymistä samalla tavalla, että EN JAKSA OLLA TÄÄLLÄ, mitä mulla vanhassa kodissa tuli välillä ihan ilmankin poikkeusoloja, kun töiden puolesta tuli oltua paljon kotona. Silloin lähdettiin reissuun tai vaikka museoon tai kaupungille. Mutta nyt ei ole voinut lähteä mihinkään muualle kuin ulkoilemaan.

Vaikka rakastan uutta kotia ja rakastan puuhailla kaikkea kotona, niin on kyllä sanottava, että mun spontaanille luonteelle nyt alkaa olla aika paljon sitä kotona oleskelua jo takana. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla se yllättävän tekemisen kaipaus, mitä ei alkuun ollut ollenkaan. Edelleen rakastan kiireettömyyttä ja sitä, ettei ole p a k k o mennä minnekään. Silti olen saanut itseni useammin kiinni ajattelemasta, miten ihanaa olisi lähteä spontaanisti ravintolaan, kirppiskierrokselle, Tukholman risteilylle tai kesälomalla Kreikkaan. Erityisen usein olen huomannut ikävöiväni läheisiä. Vaikka me ei normaalistikaan oltaisi tässä vaiheessa vielä oltu Oulussa hiihtoloman jälkeen, niin tässä vaiheessa kuitenkin meillä olisi seuraava reissu tiedossa. Tietäisin, että muutaman viikon päästä viimeistään pääsen Ouluun. Mutta nyt ei ole sitä varmaa tietoa, että mennäänkö sinne koko kesänä.

Vaikka joku jo sanoikin, että mehän voitaisiin esimerkiksi pitää itsemme kaksi viikkoa vapaaehtoisessa karanteenissa ja sitten lähteä Ouluun (mikä oli muuten ihan hyvä idea), siinä on silti se puoli, että mun täytyy pohtia tätä muutenkin kuin vain itseni ja omien läheisteni kannalta. En halua missään nimessä välittää kenellekään sellaista viestiä, että olisin välinpitämätön tai vielä pahempaa: kannustaisin ketään muuta uhmaamaan suosituksia. Nämä ovat ihan älyttömän isoja asioita pohdittavaksi ja toivon, että ylempää tulisi selkeä konkreettinen linjaus siitä, mitä saa tai ei saa tehdä esimerkiksi kesäkuusta eteenpäin, kun osa rajoituksista puretaan. Tällä hetkellä kun niin paljon on oman tulkinnan varassa, on vaikeaa tietää. Epätietoisuus on kaikkein raastavinta, kun on se pieni toivonkipinä, että jos kuitenkin jossain vaiheessa olisi ihan ok lähteä, mutta ei varmaa tietoa.

Raastavan ikävän ja ajoittaisen kotona olemiseen kyllästymisen lisäksi muuten kuuluu oikeasti hyvää. Meidän keittiöremontti on nyt tilattu ja kerron siitä lisää nyt loppuviikosta. Ollaan löydetty myös kauniit ja meidän näköiset lattiamateriaalit keittiöön ja eteiseen ja on hyvä fiilis siitä, että kaikki vihdoinkin etenee. Vanhalla asunnolla ei ole enää mitään, mitä tulisi tänne kotiin. Ja pian meillä ei ole sinne enää avaimiakaan, kun kesäkuun alussa luovutamme ne.

Me ei olla kyllä vieläkään täällä uudessa kodissa tehty meidän uudelle makuuhuoneelle mitään muuta, kuin maalattu seinä ja laitettu peili jo valmiiksi seinässä olleeseen naulaan. Se ei etene. Toisaalta, siellä on kyllä ihana nukkua kun huoneessa ei ole muuta kuin sänky ja peili. Ei sotkua tai liikaa tavaraa, kuten meidän vanhassa makuuhuoneessa. Ihanan rauhallista ja siistiä.

Pihalle päätettiin rakentaa sohva kuormalavoista, joita luultavasti tulee aika monta meidän tulevien lattioiden mukana. Olen onnistunut pitämään kaikki meidän ostamat taimet hengissä yhtä tomaattia lukuunottamatta (ja lisäksi kaikki meidän viherkasvit ja kukat) ja olen siitä aika ylpeä. En ole varmaan ikinä onnistunut pitämään mitään kasveja näin kauan elossa. Porkkanat ja herneet eivät ole vielä itäneet, joten niissä saattaa olla kyllä jotain vialla. Mutta katsotaan, katsotaan. Tällä viikolla olisi tarkoitus loppuviikosta kylvää lisää suorakylvettäviä siemeniä, kun nyt näyttää siltä, että ilmat alkavat lämmetä vihdoinkin. Ehkä taimetkin voisi vaikka ensi viikolla jo siirtää pikkuruukuista laatikoihin. Kirsikkapuusta bongasin eilen vihdoinkin ensimmäisen kukan! Ihanaa, kun kohta saa nauttia kirsikankukkien loistosta omalla pihalla.

Sellaisia kuulumisia meille. Pääosin siis pelkkää hyvää, ei mitään sen suurempaa kuin pientä ajoittaista normi-arjen kaipuuta. Olen kiitollinen siitä, että ei ole mitään sen isompia haasteita ja olemme pysyneet terveenä kaikki. Eniten huomaan läheisten lisäksi kaipaavani niin pieniä ja höperöitä juttuja, että en olisi etukäteen uskonut: Euroviisujen kisastudiota, lätkän MM-kisoja (enhän mä edes katso lätkää kun MM-semifinaaleista eteenpäin), sitä kun voi valita ruokakaupan sushibuffetista lemppareita, eikä ostaa jonkun muun valmiiksi tekemää lajitelmaa. Ollaan viimeksi oltu ”treffeillä” tai edes kahdestaan silloin kun oltiin Oulussa helmikuussa. Vaikka iltaisin on kahdenkeskistä aikaa, niin olisi ihana lähteä vaikka kahdestaan lenkille. Mutta kaikki taas aikanaan. Katsotaan miten kaikki etenee kesäkuusta eteenpäin ja millaisia linjauksia tulee.

Millaisia fiiliksiä teillä on tällä hetkellä? Joko kyllästyttää kotona oleminen? Oletko muuttanut jotain arjessa rajoitusten purkamisen myötä? 

PS: Mut on valittu ehdolle Suomen parhaaksi bloggaajaksi Finnish Web Awardseihin erittäin kovaan seuraan ja olen super kiitollinen jos haluat käydä antamassa äänesi TÄSTÄ! Äänestäminen tapahtuu yksinkertaisesti klikkaamalla ”äänestä” eli ei tarvitse täytellä mitään tietoja. Kiitos hurjasti <3

Ja kaikista muista, jotka voivat kuolla koronavirukseen. Näkeekö sen päällepäin, että joku kuuluu riskiryhmään? EI. Pysy siis kaukana kaikista ihmisistä juuri nyt. 

Kuinka vaikeaa sitä on joidenkin käsittää?

Kuulin äidiltä viikonloppuna, että kun hän oli käymässä ulkona Armas-koiransa kanssa, joku tuntematon ihminen lähestyi ja tuli juttelemaan ja alkoi rapsuttamaan hänen koiraa. Äiti ei uskaltanut sanoa, että mene pois tai pysy kaukana, koska ei halunnut olla epäkohtelias. Mä tulin niin vihaiseksi kun kuulin tästä! Miten joku kehtaa tässä tilanteessa tulla lähelle ja koskemaan toisen koiraan, kun jokaiseen ihmiseen pitäisi pitää vähintään 1,5 metrin turvaväli. Oli tuttu tai tuntematon, nyt ei lähestytä ketään!

Mulla on vain yksi vanhempi ja meidän lapsilla on yhteensä kaksi elossa olevaa isovanhempaa. Mä mielelläni pitäisin heidät jatkossakin. Toivon niin hirveän kovasti, että myös tämän pandemian jälkeen meidän lapsilla on vielä mummu. Kuulostaa ehkä dramaattiselta sanoa näin, mutta kun ennustetaan, että vähintään 20% ja pahimmillaan jopa 60% suomalaisista tulee sairastamaan koronaviruksen, on hyvin todennäköistä, että myös mun äiti voi sen saada tulevina kuukausina. Varsinkin, jos hän kohtaa kovin monta koiran rapsuttajaa, joista yksikin sattuu aivastamaan tai yskäisemään, tai on juuri ennen rapsutusta tehnyt niin.

Mun äiti kuuluu riskiryhmään. Aivoinfarktin ja keuhkoembolian jäljiltä hänellä on useampi perussairaus ja jatkuva lääkitys ja syksyllä vietetään toivottavasti jo äidin kuusikymppisiä. Äiti on selvinnyt paljosta ja hän jaksaa normaalissa arjessa kaiken huomioon ottaen ihan älyttömän hienosti.  Mutta koronavirus voisi muuttaa kaiken.

Koronavirus voi olla kohtalokas, vaikka ei olisi perussairauksia ollenkaan. Se voi olla kohtalokas, vaikka olisi vain yksi lievä perussairaus. Ja se voi olla erityisen kohtalokas, jos on useampi perussairaus ja reippaammin ikää. Ja vaikka siihen ei kuolisi, siitä voi jäädä vakavia jälkioireita, kuten huomattavasti alentunut keuhkojen toimintakyky. En toivoisi äidille enää yhtään enempää fyysisiä haasteita, kuin hän on tähän mennessä jo saanut kantaakseen, vaikka toki nekin ovat pienempi paha kuin se pahin vaihtoehto.

Suoraan sanottuna olen ollut aivan kauhusta kankeana, kun olen ajatellut sitä, että mun äiti yksin asuvana ihmisenä hoitaa omat kauppa-asiansa täysin yksin tässäkin tilanteessa. Kotiinkuljetuspalvelut olivat ruuhkautuneet eikä toimituksia saanut, äidillä ei ole autoa, eikä äiti jaksa itse kantaa kerralla paljoa ostoksia. Kaupassa oli siis käytävä usein, kun ei voinut tehdä mitään kahden viikon kotivaraostoksia, kuten me omalla autolla voidaan. Joka ikinen kerta kun äiti kävi kaupassa, hän altistui mahdolliselle tartunnalle. Ihmiset eivät pidä turvavälejä kassajonossa, tulevat juttelemaan ja rapsuttamaan koiraa, eivätkä vieläkään edes osaa aivastaa tai yskiä sinne hihaan.

Onneksi saimme äidille järjestettyä kauppa-apua, kun Oton ystävällinen sukulainen tarjoutui auttamaan heti kun kuuli tästä. Ollaan ihan valtavan kiitollisia siitä, että apua löytyy ja äiti on toivottavasti edes vähän paremmassa turvassa, kun ei tarvitse juosta itse kaupassa. Koiraa hän kuitenkin ulkoiluttaa monta kertaa joka päivä. Ja koronavirus voi levitä myös ulkona, siksi ne turvavälit on pidettävä siellä ulkonakin. Vaikka Oulun seudulla tilanne ei vielä ole niin paha kuin täällä Uudellamaalla, tilanne voi muuttua ihan milloin tahansa. Ei ole kauaa siitä, kun Helsingissäkin oli vain 29 koronaviruspotilasta, kuten Oulussa nyt.

Jos joku koronavirukseen sairastunut yskii tai aivastaa suoraan ilmaan mun äidin tai kenen tahansa lähellä, pisarat leviävät 1,5-2 metrin säteellä joka puolelle, myös lähellä olevien suuhun, silmiin, nenään ja lopulta keuhkoihin. Asettuvat sinne. Alkavat lisääntymään ja sairastuttavat. Jos mun äiti sairastuu, on hyvin todennäköistä, että hän joutuu sairaalahoitoon. Hän voi myös joutua tehohoitoon tai kuolla. Mun mielestä on aivan helvetin hirveä ajatus, että siinä tilanteessa me ei edes päästä katsomaan äitiä. Me ei voida tehdä _MITÄÄN_ täältä käsin, muuta kuin odottaa ja pelätä.

Mä pelkään joka päivä, että äidillä alkaa hengenahdistus, yskä, lihaskipu tai kuume. Tällä hetkellä kukaan ei enää tunne kaikkien sairastuneiden tartuntaketjuja, vaan koronavirus voi olla ihan kenellä tahansa, ihan missä tahansa. Oulussa, Jyväskylässä, Helsingissä tai Äkäslompololla. Ihan missä tahansa. Kukaan ei voi sanoa omista oireistaan, että tämä on vain tavallista flunssaa. Koska sitä ei voi enää varmuudella tietää.

Tällä hetkellä hallitus valmistelee jo kovempia liikkumisrajoituksia, koska nykyisiä ei edelleenkään uskota riittävästi. En voi käsittää sitä, että vielä viime viikonloppuna ihmiset ryntäsivät sankoin joukoin mökkeilemään ja laskettelemaan, vaikka tieto tämänhetkisestä tilanteesta on ihan kaikille saatavilla. Nuoret päästettiin hengaamaan isoissa porukoissa ja potkimaan palloa. Ihmiset tungeksivat kauppakeskuksen avajaisiin Herttoniemessä. Sunnuntaina uutisoitiin, kuinka jengi oli laulamassa karaokea.

Mä toivon ihan hirveän kovasti, että meille ei tarvitsisi laittaa ulkonaliikkumiskieltoa. Että edelleen olisi mahdollisuus poistua täältä neljän seinän sisältä edes yksin lenkkipolulle tai lasten kanssa metsään. Ne ovat älyttömän tärkeitä henkireikiä tässä muuten niin hankalassa tilanteessa. Mikäli ihmiset eivät noudata tämänhetkisiä suosituksia ja kehotuksia, niin pelkään pahoin, että se ulkonaliikkumiskielto tulee. Sitten ollaan kaikki ihan oikeasti jumissa kotona, eikä päästä mihinkään. Vain siksi, että osa ihmisistä ei ottanut tätä tosissaan. Toki sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että liikkuminen saa jatkua entiseen malliin ja liian moni sairastuu, eikä terveydenhuollon kapasiteetti riitä. Mutta se tulee olemaan entistä rankempaa ihan kaikille.

Tuntuu niin pahalta, että tämä asia ei ole jokaiselle itsestäänselvyys. Että kaikki eivät koe tärkeänä suojata riskiryhmiä ja terveydenhuollon sekä yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisten alojen työntekijöitä, jotka tilanteesta huolimatta joutuvat käymään töissä ja altistamaan itsensä joka päivä. Ne kymmenet, sadat ja ehkä jopa tuhannet ihmiset, jotka Suomessakin tulevat sairastumaan vakavasti ja kuolemaan ovat kaikki jonkun läheisiä, puolisoita, äitejä, isiä, mummoja, pappoja, opettajia, ystäviä, kollegoita, sisaruksia. Vaikka koronaviruksen leviäminen on väistämätöntä, me kaikki voidaan vielä vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti se etenee. Me kaikki voidaan omalla toiminnallamme hidastaa etenemistä ja pelastaa ihmishenkiä. Tehdään se yhdessä!

Vielä viikko sitten koronasta kirjoittaessani sain useamman välinpitämättömän kommentin, kuinka kommentoija ainakin aikoo jatkaa ihan normaalia elämää koronasta välittämättä ja käydä edelleen siellä ja täällä ja tuolla. Tiedän, että suurin osa teistä ihmisistä välittää ja ymmärtää täysin, miten vakavasta asiasta on kyse, mutta niin kauan kuin on yksikin ihminen joka huolettomana jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin, liian moni ihminen on vaarassa. Siksi en voi, enkä aio olla tästä hiljaa, enkä puhua tästä kauniisti ja rauhoitellen. Nyt on tärkeää saada ihan jokainen ymmärtämään, että vaikka omasta puolesta ei korona pelottaisi, niin muita täytyy suojella. 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-11262015

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006449562.html

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006444843.html

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19

https://yle.fi/uutiset/3-11261761

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006445498.html

Koska meillä on mahdollisuus töiden ja opiskeluiden luonteen vuoksi pitää lapset kotona, pidämme heidät kaikki kotona toistaiseksi. Samalla vähennämme omalta osaltamme niiden lasten tartuntariskiä, joiden on vanhempien työn puolesta pakko pysyä päiväkodissa tai koulussa. Samaan päätökseen on näyttänyt tulevan todella moni muukin vanhempi, enkä koe tästä olevan mitään haittaa ainakaan meidän lapsille. Mikäli meillä olisi jonkinlaisia oppimisvaikeuksia tms niin harkitsisin ehkä uudelleen, mutta koska mitään sellaista ei ole, koen, että pystytään tässä poikkeustilanteessa huolehtimaan opetuksen toteutumisesta riittävän hyvin myös itse kotona.

Tehtävät Helsingissä (ainakin meidän koulussa ja opetushallituksen linjauksen mukaaan) saa Wilmaan päivittäin ja suhtautuminen ratkaisuun on päivähoidossa, eskarissa ja koulussa ollut positiivista. Seurataan tilannetta päivittäin ja katsotaan kuinka viranomaiset linjaavat päivähoidon ja koulujen suhteen tulevaisuudessa.

Koska mun omat päivät ovat nyt tyhjempiä niin monien tapahtumien peruuntumisen vuoksi (joissa olisin ollut siis vieraana, en onneksi itse järjestämässä), suoriudun mun normaaleista töistä hieman nopeammin ja kevyemmin kuin yleensä arkiviikoilla. Palaveritkin hoituvat kätevästi etänä, jolloin matkoihin ei mene aikaa. Sekin helpottaa tämän arjen järjestämistä.

Meillähän on jo monelta kesältä kokemusta tästä, että lapset ovat koko kesän kotona ja me vanhemmat kuitenkin opiskelemme tai teemme töitä samalla kun tarjoamme heille pitkän kesäloman. Ollaan palattu siihen hyväksi havaittuun malliin, että osittain vuorottelemme päivällä Oton kanssa työnteossa/opiskelussa ja loput teemme illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen. Näin ollen meillä on paljon myös perheen yhteistä aikaa ja olemme pystyneet järjestämään opetushetkiä lapsille sopivasti.

EDIT klo 20.45: Iltapäivällä Suomen hallitus päätti sulkea koulut, mutta koulut järjestävät edelleen opetusta 1-3-luokkalaisille, joiden vanhemmat tekevät yhteiskunnan kannalta kriittisiä töitä. Päiväkodit pysyvät auki, mutta kaikkien, jotka pystyvät, toivotaan pitävän lapset kotona. Kirjoitin ylemmän tekstin jo aamulla, jolloin uusia linjauksia ei vielä oltu annettu. Kaikki uudet linjaukset pääset lukemaan Helsingin sanomista TÄSTÄ. 

Tein lapsille löyhän lukujärjestyksen, josta kaikki kolme ovat olleet innoissaan. Noudatan siinä 2. luokan tuntijakoa niin, että normaalit viikkotunnit toteutuvat. Lapsi tekee kaikki ne tehtävät, mitä me Wilmaan saadaan, mutta lisäksi olen keksinyt myös omia tehtäviä esimerkiksi musiikin, kuvataiteen ja liikunnan suhteen. Myös pienemmillä on samat tunnit, mutta ikätasoon sopivasti. Matikan tunnilla 3-vuotias voi järjestellä duploja värien mukaan ja harjoitella laskemista niillä (tai vaihtoehtoisesti tehdä ihan mitä huvittaa, mutta on nauttinut siitä, että hänkin saa muka opiskella kuten siskot). Eskarilainen taas saa pelata eskarista tuttua Mattekungen -matikkapeliä iPadilla tai laskea opetella kelloa hauskasta harjoituskirjasta. Joka päivä lapsilla on myös pitkä ”ulkovälkkä” eli 1,5-tunnin ulkoiluhetki merkittynä lukkariin. Lisäksi toki ulkoillaan muutenkin.

Suomen tunneilla saa lukea suomeksi kirjoja ja ruotsin tunneilla ruotsiksi. Lisäksi isommat lapset saivat kirjoittaa ruotsiksi kirjoitelman henkilöstä, jota ihailevat. Niitä oli ihana lukea ja ei voi kuin ihailla 6- ja 8-vuotiaan kirjoitustaitoja. Eskarilainen harjoitteli matematiikkaa laskemalla omasta toiveestaan kuinka vanhaksi Coco Chanel eli syntymä- ja kuolinvuoden perusteella. Hän suoriutui tehtävästä mainiosti. Oikeastaan on aika hauskaa keksiä lapsille tehtäviä ja arki on ainakin tähän asti sujunut oikein hyvin ja mutkattomasti tässä poikkeustilanteessakin, jos jotain positiivista haluaa keksiä.

Kaikille teille, joiden lapset on myös kotona, tässä muutamia meidän vinkkejä tekemisestä lasten kanssa:

• Pikkulelujen järjestely. Meillä ainakin pikkulelut menee aina helposti sekaisin, vaikka kaikille on omatkin paikat. Usein sekaisin on petsit, lego friends -ukkelit, l.o.l-nuket ja barbien kengät ja pikkutavarat. Pikkutavaroiden järjestely oikeisiin paikkoihin on hyödyllistä ja siinä saa aikaa kulumaan ihan sikana!
• Moka Mera Lingua -sovellus, jossa voi opetella eri kieliä, esimerkiksi ruotsia, englantia tai espanjaa. Sovellus on ilmainen, siinä ei ole mainoksia ja se sopii 3-vuotiaasta ylöspäin kaiken ikäisille. Löytyy Google Play-kaupasta ja Appstoresta.
• Duolingo-sovellus, vähän haastavampi ilmainen appi, jossa voi opetella myös eri kieliä. Suunnattu aikuisille, mutta onnistuu kouluikäiseltä varsin hyvin myös
• Jumppavideot YouTubesta, niiden avulla lapset voi opetella vaikka käsilläseisontaa, spagaattia, kärrynpyöriä, tanssia tai mitä ikinä.
• Ulkona: pyöräily, kirkonrotta, hippa, piiloleikki, erilaiset hyppynaruleikit, metsässä samoilu, erilaisten kasvien tunnistaminen, katuliiduilla piirtely (onnistuu ainakin Helsingissä kun ei ole lunta).
• Leipominen: lapset osaa helposti leipoa itsekin vaikka kauralastuja, granolapatukoita, mustikkapiirakkaa tai juustokakkua.
• Oman pelin keksiminen. Lapset voivat yhdessä kehitellä pelilaudan, pelinappulat ja säännöt.
• Oman ”YouTube-videon” kuvaaminen. Meidän lapsilla ei siis ole mitään omaa kanavaa, mutta usein tykkäävät kuvata erilaisia haasteita ja videoita, joita katsellaan ihan oman perheen kesken. Vanhempi voi auttaa aiheen keksimisessä tarvittaessa.
• Oman sarjakuvan piirtäminen, ohjeita löytyy netistä.
• Vaatekaapin järjestely.
• Kaikkien kynien läpikäyminen ja teroittaminen kerralla (ai vitsi miten ihanaa on piirtää kun kaikki kynät on teräviä)
• Disko
• Oman soittolistan tekeminen Spotifyssa
• Äänikirjat
• Muovailuvahaleikit
• Taikataikinan tekeminen ja siitä esim. barbien ruokien tai pääsiäiskoristeiden askartelu
• Yle areenasta Tiedonjyvä -sarja ja erilaiset helpot lasten kanssa kotona toteutettavat tieteelliset kokeet

Ruotsinkielisille:

SVT Barn | Bolibompa: Drakens Dansskola Hauska tanssikoulu ilmaiseksi SVT barn -sivuilla. Tanssinopetusvideoita lapsille ajankohtaisista biiseistä. Hauskaa liikunnallista tekemistä monen ikäisille.

SVT Barn | Lilla Aktuellt: uutisohjelma vähän isommille lapsille, täällä selitetty kouluikäisille sopivasti paljon esim. koronaviruksesta.

Me täydennettiin varmuuden vuoksi kotivaraa jo useampi viikko sitten, joten viime viikolla riittivät ihan normaalit viikon ruokaostokset. Meillä riittää täällä hyvin ruokaa ja päivittäistavaraa tälle ja ensi viikolle ainakin, joten pysytellään kotona tai ulkoillaan kodin lähellä ja edetään päivä kerrallaan.

Mun sydän on kaikkien heidän kanssa, joiden elämään koronavirus juuri nyt vaikuttaa. Monet pienyrittäjät ovat ahdingossa, kun tavara ei liiku koronaviruksen vuoksi. Nostin eilen vastikkeettomasti pienyrityksiä esiin instassa ja tulen tekemään sitä tulevina päivinä lisää. Jos voit: osta kotimaisista pienistä verkkokaupoista, osta verkkokurssi tai nettijoogatunti, hanki lahjakortteja palveluihin, jotka voit hyödyntää pandemian mentyä ohi tai tilaa kotiinkuljetuksella ruokaa lähiravintolasta. Mikäli taloudellisesti mahdollista, kannattaa harkita, pyytääkö takaisin lipun hintaa perutusta konsertista tai teatteriesityksestä. Tapoja auttaa on monia.

Pidetään kaikki huolta toisistamme kaikilla mahdollisilla tavoilla ja autetaan, jos siihen mahdollisuus on <3 

Tällä hetkellä niin kovin ajankohtainen aihe, koronavirus, puhuttaa aikuisten lisäksi myös lapsia. Meilläkin eri ikäisten lasten kanssa asia on mietityttänyt heitä eri tavoilla. Vanhimman kanssa aiheesta on puhuttu kaikkein eniten, keskimmäisen kanssa jonkin verran ja nuorimman kanssa ei oikeastaan ollenkaan, koska häntä asia ei vielä kiinnosta ollenkaan. Multa pyydettiin vinkkejä siihen, miten asiasta voi keskustella lapsen kanssa ja päätinkin listata meidän omat keinot.

1. Älä lue ääneen shokeeraavia otsikoita tai maalaa piruja seinille.

Mun mielestä ihan ykkönen on se, että ei lue ääneen (eikä muutenkaan) mitään shokeeraavia otsikoita tai artikkeleita. Itse välttelen muutenkin kaikkea sensaatiohakuista uutisointia ja keltaisia lööppejä, mutta en varsinkaan lue ääneen mitään koronavirusotsikoita, mistä haluaisin puhua esim. Otolle, vaan laitan mieluummin vaikka linkin whatsappissa. Jos lapsi kuulee vain pelottavan otsikon tai pätkän uutisesta tms. niin saattaa herätä tosi turhaa huolta. Muutenkin pitää muistaa se, että lapsilla on yllättävän tarkat korvat ja he kuuntelevat tosi herkästi sitä, mitä aikuiset juttelevat keskenään. Jos asiasta on pakko keskustella lasten kuullen (aikuisten kesken), niin silloin muistaa ainakin olla rauhallinen ja pysyä faktoissa, joita voi lukea THL:n tai WHO:n sivuilta.

2. Puhu lapsen kanssa avoimesti.

Asia kannattaa ottaa puheeksi lapsen kanssa rauhallisesti jo ennen kuin siitä puhutaan koulussa/eskarissa. Me puhuttiin yhdessä koronaviruksesta jo heti silloin, kun siitä alettiin uutisoida, koska lapset puhuvat paljon myös keskenään ja oli vain ajan kysymys, milloin joku toinen lapsi ottaisi aiheen puheeksi ennen meitä ja me ei voitaisi silloin kontrolloida sitä, millaista juttua lapsi uskoo virukseen liittyen. Nyt tässä vaiheessa toki koulussa on puhuttu viruksesta myös opettajien toimesta, mikä on hyvä.

3. Kerro faktoja, älä arvioita tai mututuntumaa.

Jos lasta huolettaa, voi mun mielestä kertoa rauhallisesti faktoja koronaviruksen yleisimmistä oireista ja sairastuneiden määrästä Suomessa. Kaikenlaista hysterisointia kannattaa välttää, mutta ainakin me ollaan oltu realistisia. Ei olla hysteerisiä eikä myöskään vähätellä. Seurataan aktiivisesti uutisointia ja katsotaan mitä tapahtuu. Ollaan puhuttu myös siitä, että joitakin oppilaita on asetettu karanteeniin joissakin kouluissa ja että jos niin tapahtuisi meidän lapsille, opiskella voi myös kotona etänä. Erityisesti tämä, että mitä opiskeluille sitten tapahtuu, on huolettanut ja ollaan siis vakuutettu, että lapset varmasti saavat oppia kaikki tarvittavat asiat, vaikka koulu menisi kiinni tai tulisi karanteeni.

4. KÄSIENPESU.

Mä olen itse kunnon käsienpesun puolestapuhuja, koska pelkään etenkin tähän aikaan vuodesta norovirusta oksennusfobiani vuoksi. Tämän takia käsienpesu on meillä aikuisilla ja meidän lapsilla erittäin hyvin hallussa ja he pesevät aina kädet hyvin vedellä ja saippualla, riittävän rauhallisesti ja joka puolelta, ja kuivaavat kädet hyvin. Mun blogista löytyy myös (kaupallinen yhteistyö) hyvät ohjeet oikeanlaiseen käsienpesuun. Meillä on mukana käsidesiä aina kun käydään kaupassa tai missä tahansa. Jos ei ole pääsyä veden ja saippuan ääreen, niin sitten läträtään käsidesillä. Kun käydään kaupassa ja tullaan sen jälkeen autoon, desinfioidaan kädet. Kotiin tullessa vielä pestään kädet. Hyvästä käsihygieniasta ei voi olla mitään haittaa, vaan jokaisen kannattaa opetella se.

Koronavirus voi säilyä pinnoilla jopa useita päiviä (lähde: YLE). Esimerkiksi koulujen buffet-ruokailuissa olisi todella tärkeää, että ne kädet on pesty hyvin ennen, kuin kaikki koskevat samoihin kauhoihin ja sen jälkeen syövät niillä samoilla käsillä esimerkiksi leipää. Ja tätä mieltä olen aina, en pelkästään koronaviruksen vuoksi vaan ihan jo noroviruksen ja kausi-influenssankin vuoksi. Vaikka itse ei tauteja pelkäisi, meidän joukossa elää paljon perussairaita ihmisiä ja vanhuksia, joille ne itselle harmittomalta tuntuvat ”pikkusairaudet” voivat olla kuoleman vaarallisia. Lisäksi ainakin meidän lapsille oli huojentavaa se, että niinkin pienellä ja helpolla keinolla kuin hyvällä käsihygienialla voi parhaiten ehkäistä koronavirukseen sairastumista.

5. Yskiminen ja aivastaminen nenäliinaan tai hihan yläosaan, mikäli nenäliinaa ei ole saatavilla.

Yhtä tärkeää kuin hyvä käsihygienia on myös oikeanlainen yskiminen ja aivastaminen. Kannattaa pitää pientä nenäliinapakettia taskussa mukana ja jos yskittää/aivastuttaa niin sitten käyttää nenäliinaa ja laittaa sen samantien roskiin. Jos ei ole nenäliinaa saatavilla, voi käyttää omaa kyynärtaivetta/hihan yläosaa. Missään nimessä ei aivasteta/yskitä omiin käsiin. Nämä jutut on hyvä kerrata lasten kanssa, vaikka olisivatkin itsestäänselvyyksiä.

6. Lapsen rohkaiseminen puhumaan kaikesta, mikä mietityttää.

Lapsella pitää olla sellainen tunne, että voi ja saa kysyä vanhemmalta ihan mitä vaan. Liittyi se sitten koronavirukseen tai mihin tahansa isompaan tai pienempään asiaan.

Kukaan ei tällä hetkellä vielä tiedä varmuudella miten laajalle koronaviruksen vaikutukset tulevat ulottumaan Suomessa tai maailmanlaajuisesti. Koronavirus on juuri julistettu WHO:n toimesta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Seuraan uutisointia aktiivisesti luotettavista lähteistä, noudatan hyvää käsihygieniaa, enkä matkusta. Mikäli viranomaisilta tulee lisäohjeita tai rajoituksia, noudatan niitä. Nyt voi vain toivoa, että voimme omilla toimillamme hidastaa viruksen leviämistä, jotta terveydenhuollon kapasiteetti riittäisi kaikkien sairaalahoitoa tarvitsevien hoitamiseen, kun sairastuneiden määrä kasvaa.

Miten teillä on puhuttu koronaviruksesta lasten kanssa? Mietityttääkö aihe teidän lapsia?