Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman ja Indieplacen kanssa.

Alkuvuodesta hommasin itselleni ensimmäistä kertaa aikuisiällä silmälasit migreenien vuoksi. Ostin silloin yhdet lasit todella perus linsseillä, koska en ollut vielä edes varma oppisinko pitämään laseja. Vuoden aikana olen huomannut, että lasit on aivan loistava juttu mulle ja että auralliset migreenit ovat loppuneet täysin niiden käyttöönoton jälkeen. Päänsärkyä ja aurattomia migreenejä on ollut muutaman kerran edelleen, mutta kuitenkin ne ovat vähentyneet varmaan 90%. Olen kuitenkin myös huomannut, että ne lasit jotka ensin hankin, eivät olleet ehkä se paras mahdollinen valinta käytettävyydeltään. Koska käytän laseja kotona ollessani lähes koko hereilläolon ajan, on tärkeää, että ne on mulle mahdollisimman mukavat.

Pääsin Silmäaseman kampanjassa käymään uudelleen näöntarkastuksessa ja valitsemaan itselleni kahdet uudet silmälasit ja aurinkolasit. Ekalla kerralla näöntarkastus jännitti mua hirveästi, varsinkin, koska pelkäsin siellä olevan kirkkaita valoja ja mulla oli just ollut parin viikon migreeniputki.

Nyt menin näöntarkastukseen rennosti ja se meni tosi helposti, kun tiesin jo etukäteen, että siellä ei kovin paljoa mitään kirkkaita valoja ole. Näöntarkastuksessa mitattiin molempien silmien kauko- ja lähinäköä, sekä hajataittoa ja vielä silmänpaineet. Silmänpaineet oli ok, näkö ei ollut huonontunut, mutta hajataittoa oli vielä hieman enemmän kuin aiemmin oli mitattu. Mun silmät on hajataitosta (ja toisen silmän tosi hyvästä näöstä) johtuen aika eripariset ja siksikään ne aiemmat linssit eivät olleet ehkä se paras valinta mun silmien ominaisuuksille. Kun silmät on tosi eripariset, niin toinen silmä voi näyttää esim. paljon isommalta/pienemmältä linssien läpi.

Kun näkö oli tarkastettu, siirryttiin valitsemaan sopivia kehyksiä. Silmäasemalla oli tosi hyvä valikoima kate spade new york -kehyksiä sekä silmälaseihin että aurinkolaseihin. Aloitettiin silmälasien kehysten valinnasta ja kokeilin tosi monia kehyksiä, koska kaikki näytti niin kivalta! Mä tykkään siitä, että kehykset tuovat ilmettä kasvoille, mutta toisaalta halusin myös vastapainoksi vähän kevyempää lookia. Tykkään aika isoista kehyksistä, millä on varmasti tekemistä tämän hetken silmälasitrendien kanssa.

kate spade new yorkin kehyksissä on tosi kauniita värejä, jotka ilmentävät hyvin merkin hienostunutta tyyliä. Tykkään niiden pienistä yksityiskohdista ja keveydestä. Valikoimassa oli kirkkaitakin värejä, mutta mä päädyin lopulta sellaisiin ei-niin-kirkkaisiin kehyksiin. Toiset kehykset valitsin niin, että ne on tosi ”hallitsevat” ja näkyvät. Toiset valitsin niin, että ne kehystävät silmiä tosi vähäeleisesti ja kevyesti. Mun mielestä mun valinnat osui ihan nappiin ja en malttanut odottaa, että saisin käyttää kehyksiä!

Silmälaseihin valitsin molempiin mulle yksilöllisesti räätälöidyt linssit, jotka ovat tosi hyvä valinta just mun eriparisille silmille. Räätälöidyissä yksilöllisissä linsseissä optiikka on tarkka myös reuna-alueilla ja ne on tosi ohuet ja kevyet, eivätkä silmät näytä suuremmilta tai pienemmiltä. Niissä on yhdistelmäpinnoite, joka poistaa heijastuksia ja antaa hyvän suojan naarmuja vastaan. Lisäksi niissä on antistaattinen pinnoite, joka on helppo puhdistaa ja hylkii likaa ja pölyä. Linsseissä on myös 100 % UV-suoja. Yksilöllisesti räätälöityihin linsseihin on saatavilla myös lisäksi erilaisia muita pinnoitteita ja mä valitsin molempiin mun uusiin silmälasiin erikoispinnoitteet.

Toisiin laseihin otin BlueControl-pinnoitteen, joka suojaa silmiä sinisen valon haitallisilta vaikutuksilta. Mä teen paljon töitä laitteilla, jotka altistavat mun silmät sinivalon haitoille. Sininen valo on valotyypeistä kaikkein häikäisevin ja se myös pakottaa silmät tarkentamaan kaikkein voimakkaimmin. Siksi sininen valo voi väsyttää, rasittaa ja kuivattaa silmiä sekä aiheuttaa päänsärkyä ja jopa unettomuutta. Sininen valo muistuttaa päivänvaloa, joka ylläpitää ihmisen vuorokausirytmiä. Siniselle valolle altistuminen illalla tai yöllä saattaa vaikuttaa melatoniinin tuotantoon, mikä vaikeuttaa nukahtamista ja heikentää unen laatua.

Migreenipotilaana mä olen todellakin huomannut sinisen valon haitalliset vaikutukset ja yleensä silloin, jos mulla on migreeni päällä, on sininen valo kaikkein pahinta mitä voin itselleni tehdä (ellei jonnekin rock-konserttiin tai strobovalodiskoon menoa lasketa). Usein saattaa mennä jopa 2-3 päivää ennen kuin pystyn olla migreenikohtauksen jälkeen tietokoneen äärellä. Tähän asti olen käyttänyt aurinkolaseja, jos on ollut pakko tehdä töitä migreenin ollessa päällä, mutta silloin mulle on tullut sitten päänsärkyä ihan vaan siitä, että teen töitä ilman silmälasien vahvuuksia.

Silmäasemalla voi valita linsseihin BlueControl-pinnoitteen, joka parantaa kontrastia, auttaa ennaltaehkäisemään sinisen valon aiheuttamia oireita sekä vähentää digitaalisilta näytöiltä heijastuvaa sinistä valoa ja sen haitallisia vaikutuksia. Täydellistä! Enää ei siis tarvitse valita teenkö töitä silmälasit vai arskat päässä sillloin, kun kärsin päänsärystä.

Toisiin laseihin mä sain valita trendikkään liukuvärjäyksen. Liukuvärin voi valita eri vahvuuksilla ja mä otin tosi kevyen liukuvärjäyksen, joka on kuitenkin hyvin erottuva. Liukuvärejä ja sävyjä oli laaja valikoima ja mä valitsin kehysten sävyihin sopivan värin, johon olin tosi tyytyväinen. Ihanaa, kun nyt on kahdet erilaiset silmälasit erilaisiin tilanteisiin. Mä luulen, että näiden myötä lähden useammin silmälasit päässä myös muualle, enkä pidä niitä pelkästään kotona/työskennellessä. Varsinkin kun nyt on eri asuihin sopivat kehykset, aina löytyy lasit, jotka sopii omaan tyyliin.

Silmälasien lisäksi valitsin tosiaan myös kahdet upeat aurinkolasit kate spade new york -kehysvalikoimasta. Kehyksiä oli paljon erilaisia, mutta mä ihastuin erityisesti kahteen malliin. Halusin, että toiset laseista ovat isot ja mustat ja toiset otin sitten sellaiset vähän näyttävämmät ja erikoisemmat. Isot ja mustat lasit siksi, että ne on mun migreenilasit, eli ne, jotka laitan päähän silloin kun on pakko lähteä ulos, vaikka silmät on tosi valonarat. Vaikka silmälasit on vähentänyt ihan hirveästi mun migreenejä, mä olen silti edelleen mieleltäni migreenipotilas ja varaudun niihin kaikissa tilanteissa. Mustat isot kehykset suojaa hyvin silmiä joka puolelta, ettei valo pääse häikäisemään suoraan silmään.

Toiset kehykset on tosiaan vähän koristeellisemmat, mutta nekin on musta älyttömän tyylikkäät ja mulle sopivat. Silmäasemalla on aurinkolaseihin todella paljon erilaisia linssejä saatavilla niin vahvuuksilla kuin ilmankin, sekä erilaisia silmiä suojaavia pinnoitteita ja peililinssejä.

Näissä kuvissa näkyy kaikki ne lasit joita valitsin, mutta en paljasta vielä mihin kehyksiin päädyin. Sen saatte nähdä seuraavassa postauksessa, jossa esittelen lasit päässä ja kerron kokemuksia uusista kehyksistä ja linsseistä.

LUKIJAKILPAILU: VOITA MATKA LONTOOSEEN!

Osallistu kate spade new york -kilpailuun Silmäaseman Instagram-tilillä tai Facebookissa (tai molemmissa) ja osallistut Lontoon matkan arvontaan. Tarkempi info löytyy kummastakin julkaisusta. Ihan mieletön kisa, vitsi mäkin haluaisin lähteä!

Mitkä kehykset kuvissa näkyvistä oli sun lempparit? Oletko kärsinyt sinisen valon haitoista, tai onko sulla kokemusta siniseltä valolta suojaavista linsseistä silmälaseissa?

Viikon päästä sunnuntaina, 8.9., vietetään YK:n lukutaitopäivää. Samana päivänä Suomessa järjestetään klo 19.00-20.00 #Readhour eli ”lukutunti”, jolloin yritetään saada koko Suomi lukemaan yhtäaikaa tunnin ajan.

Suomalaisten nuorten lukemiseen käyttämä aika on puolittunut ja samaan aikaan heidän lukutaitonsa on romahtanut. Tämän ilmiön vaikutus näkyy esimerkiksi syrjäytymisenä. Lukeminen vaikuttaa myönteisesti monella tavalla niin yksilötasolla kuin yhteiskunnassakin. Ilman lukutaitoa meidän tarinat loppuisivat aika lyhyeen. Jopa 11%  suomalaisista aikuisista on sellaisia, joille jatko-opinnot tai työhön sijoittuminen tuottavat vaikeuksia heikon lukutaidon vuoksi. (lähde: lukukeskus.fi)

Lasten ja nuorten säätiö haluaa nostaa lukemisen ja lukutaidon merkityksen puheenaiheeksi ja haastaa siksi #ReadHour -kampanjalla koko Suomen lukemaan tunniksi ensi viikon sunnuntaina klo 19.00. Myös meidän perhe lukee silloin. Tosin se ei poikkea meillä mitenkään tavallisesta sunnuntai-illasta, voisin sanoa, että meillä luetaan silloin, vaikka tätä kampanjaa ei olisikaan. En hyödy tästä kampanjasta rahallisesti tai muutenkaan millään tavalla, vaan olen mukana tukemassa omasta tahdostani ilmaiseksi, koska haluan edistää suomalaisten lukutaitoa. Siksi mäkin jaan teille mun maailman lyhimmän tarinan lukemattomuudesta.

Olipa kerran bloggaaja, joka ei osannut lukea. Sen pituinen se.

Siinäpä mun ammattitarina kokonaisuudessaan, jos en osaisi lukea. Mun ammatissa lukutaidon merkitys on kiistaton. Blogia ei voisi ilman lukutaitoa pitää. Sen lisäksi, että mun täytyy kyetä lukemaan mun omia tekstejä ja teidän kommentteja, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja lukea myös lähdemateriaaleja. Kun kirjoitan postauksia liittyen esimerkiksi yhteiskunnallisiin aiheisiin, tarkistan aina faktat. Moneen kertaan, monesta eri lähteestä. Kun kirjoitan jostain tuotteesta, rokottamisen tärkeydestä tai pienten lasten ruokasuosituksista, tarkistan faktat. Aina.

Lukutaito pitää sisällään niin monia eri lukemisen osa-alueita. Luetun ymmärtäminen ja medialukutaito. Niiden tärkeys ei ole hävinnyt samaa tahtia lukutaidon kanssa, päin vastoin. Nopeassa ja äkkipikaisessa sosiaalisessa mediassa kriittisen lukutaidon merkitys korostuu, kun pitäisi osata arvioida tiedon luotettavuutta. On myös äärettömän tärkeää ymmärtää mitä joku sanoo ja mitä itse omilla sanomisillaan tarkoittaa.

Ennen kuin kirjoitan jotain ja painan ”julkaise” pyrin aina lukemaan sen monta kertaa ja miettimään sen kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotta voin olla varma siitä, että sanat ovat linjassa sen kanssa, mitä itse niillä tarkoitan. Joskus se vaatii rautalangasta vääntämistä, jolloin teksti ei ehkä ole niin miellyttävää lukea, kuin se olisi, jos uskaltaisi jättää enemmän tulkinnanvaraa. Joskus mut ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitan, vaikka olen omasta mielestäni ollut niin selkeä, kuin mulle oli mahdollista. Joskus mullekin sattuu mokia, kukaan ei ole täydellinen. Mutta parhaani kuitenkin yritän.

Lukeminen antaa mulle ihan älyttömän paljon. Mitä enemmän mä luen, sitä helpompi mun on kirjoittaa. Kun joskus tuntuu siltä, että inspiraatio on hukassa, ei tarvitse kuin lukea puoli tuntia kirjaa tai hesaria, niin ajatukset alkavat lentää. Mitä enemmän mä luen, sitä enemmän ja helpommin pystyn kirjoittamaan. Lukeminen on aina ollut mulle keino rentoutua ja laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Se on niin helppoa, sitä voi tehdä missä vaan. Olen onnekas siinä, että lukemisen malli on annettu mulle kotoa jo lapsena ja mun lukemista on aina tuettu ja siihen on kannustettu. Siksi se tuntuu musta niin helpolta. Kaikki eivät opi lapsuudessa nauttimaan lukemisesta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä opetella.

Kaikkien ei tarvitse lukea samoja asioita tai samalla tavalla, mutta uskon, että jokaiselle meistä on olemassa jotain mielekästä luettavaa.

”Lukutaidon kehittämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä, syventävää lukemista. Syventävä lukeminen aktivoi aivoja erilailla kuin pinnallinen lukeminen: aikuisilla paljon lukevilla tehdyt aivotutkimukset ovat osoittaneet laajojen aivoalueiden aktivoituvan erityisesti pitkää, tarinallista tekstiä luettaessa. Aktiivisesti kaunokirjallisuutta lukevilla nuorilla on havaittu olevan parhaat tulokset myös muiden oppiaineiden oppimisessa.” (lähde: Lukukeskus.fi)

Siksi suosittelen, että Read Hourin aikana ensi viikon sunnuntaina 8.9. klo 19.00–20.00, jos ei jo aiemmin, jokainen halukas tarttuisi kirjaan edes tunniksi. Sellaiseen kirjaan, joka tuntuu mielenkiintoiselta, hauskalta, ajatuksia herättävältä, hämmentävältä tai jännittävältä. Jos ei kotoa löydy juuri nyt yhtään kiinnostavaa kirjaa, niin voi käydä vaikka kirjastossa. Tässä on vielä hyvin aikaa. Kirjastokortin hommaaminenkin on ihan helppo homma, jos sellainen uupuu. Tai sitten vaikka voi ladata jonkun e-/äänikirja-appin puhelimeen, ja ottaa parin viikon ilmaisen kokeilujakson käyttöön. Niistä löytyy tuhannet kirjat luettavaksi heti.

Koska mä haluaisin helpottaa mielenkiintoisten kirjojen lukemista ja tiedän, että teidän joukossa on paljon intohimoisia lukijoita, olisin hurjan kiitollinen, jos jokainen halukas vinkkaisi tähän kommenttiboksiin oman lempikirjansa. Mikä on suhun eniten vaikuttanut kirja ikinä? Mikä on kaunein kirja, jonka olet koskaan lukenut? Mitä kirjaa et unohda koskaan? Mitä luet juuri nyt?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin & Indieplacen kanssa.

Viime vuonna mä haastoin itseni lukemaan enemmän ja jossain vaiheessa sainkin luettua ja kuunneltua kirjoja ihan hyvään tahtiin. Mä rakastan lukemista, se on ainoa harrastus, joka on seurannut läpi mun jokaisen elämänvaiheen. Arjen keskellä kirjoihin tarttuminen on mulle kuitenkin vaikeampaa kuin se oli teini-iässä, tai kuin se oli vaikkapa äitiyslomalla. Syksyn ja talven kiireissä kirjat jäivät multa lähes kokonaan. Havahduin maaliskuussa siihen, että en ollut saanut edes Otolta joululahjaksi saamaani, itse toivomaani romaania luettua puoliväliin. Se pysäytti.

Päätin raivata kirjoille aikaa, koska totuus on se, että ei mulla ole milloinkaan niin kiire, ettenkö saisi kirjaa kahlattua vaikkapa viikossa tai kahdessa. Kyse on valinnoista. Mä valitsin puhelimen selailun tai sarjan katsomisen useammin kuin lukemisen, koska se oli niin helppoa. Oton ollessa kotona mun kanssa päivisin, en myöskään tehnyt sitä, että olisin kuunnellut äänikirjoja pyykkejä laittaessani tai siivotessani. Ennemmin me höpöteltiin yhdessä ja laitettiin pyykit yhdessä. Lenkilläkin kävin yhdessä kaverin kanssa, enkä silloinkaan kuunnellut mitään.

Maaliskuussa päätin, että tilanteeseen on saatava muutos. Otin kirjoille erikseen aikaa aamuisin. Tein siitä itselleni rutiinin, että aamukahvia juodessani mä luin aina kirjaa. Se toimi, pian huomasin taas koukuttuvani kirjoihin ja löytäväni niistä sen ilon ja fiiliksen, jota kaipasinkin. Juuri sen kutkuttavan jännittävän uppoutuneen fiiliksen, jota mä en saa selaamalla Facebookia tai lukemalla uutisia.

Sen jälkeen kun lapset jäivät kesälomalle, en ole edes erikseen varannut aikaa lukemiselle. Olen vaan uppoutunut kirjoihin ja nytkin kahlasin Kevin Kwanin kirjoittaman yli 500-sivuisen Ökyrikkaat aasialaiset -kirjan läpi alle viikossa. Kesä on parasta aikaa mun lukemisen kannalta, vaikka toisaalta nautin hirveästi niistä pimenevistä syysilloista viltin alla teemuki ja kirja kädessä, joille aion _ihan_ varmasti ottaa aikaa ensi syksynä, arjesta viis. Nyt kesällä olen myös lenkkeillyt paljon yksin ja kuunnellut samalla äänikirjoja. Iltaisin on myös ihana rentoutua sängyssä pimeässä äänikirjaa kuunnellen.

Tällä hetkellä mä kuuntelen BookBeatista ehkä koskettavinta kirjaa, jota olen ikinä kuunnellut. Sen nimi on Auschwitzin tatuoija. Kirja kertoo Lale Sokolovista, joka oli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä paitsi vanki, myös tatuoija, joka tatuoi vankinumeroita keskitysleirin muille vangeille. En paljasta enempää, mutta kerron vaan, että oikeasti tämä kirja koskettaa mua niin paljon. Mä olen aina ollut hirveän kiinnostunut nimenomaan toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, ehkä siksi, koska niistä ei kuitenkaan ole vielä niin pitkä aika ja juuri siksi ne tuntuvat niin käsittämättömiltä. Tämä kirja on ihan älyttömän merkittävä mulle, enkä malta odottaa, että saan koko tarinan kuunneltua loppuun.

BookBeatista löytyy paljon kesäkuunneltavaa, kuten esimerkiksi mun viime kesän paras kirja, Maria Veitolan Veitola ja Eva Frantzin koukuttava dekkari Sininen Huvila, joka kertoo bloggaajaan kohdistuneesta rikoksesta. Sen mä osittain luin ja osittain kuuntelin viime vuonna, molemmat onnistuvat BookBeatissa kätevästi. Se oli super mielenkiintoinen! Tällä hetkellä BookBeatin kuunnelluimpana komeilee Michelle Obaman Minun tarinani, jonka mä myös luin tänä kesänä. Se oli tosi koskettava ja inspiroiva kirja, joka herätti paljon ajatuksia. BookBeatin kuunnelluimmissa on myös Camilla Läckbergin Kultahäkki, joka sai mut innostumaan Läckbergin kirjoista ylipäätään. Aivan loistavia! Aiemmin mainitsemani Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset löytyy  muuten myös BookBeatista.

Mä rakastan sitä, miten BookBeatin avulla kirjat kulkee aina mukana. Jos tulee yhtäkkiä metrossa sellainen fiilis, että hei voisin lukea kirjaa, niin se on mukana puhelimessa. Tai jos reissuun lähtiessä unohtaa pakata juuri ostetun uuden lempikirjan mukaan, sen voi lukea tai kuunnella BookBeatista, koska siellä on kaikki uutuudetkin. Puhumattakaan siitä, miten paljon tilaa säästyy matkalaukusta, kun ei tarvitse raahata tiiliskivikirjoja mukana. BookBeatissa on myös offline-toiminto, jonka avulla kirjoa voi kuunnella myös ilman nettiyhteyttä, eli vaikka lentokoneessa. Mä tiedän mitä mä teen lentomatkalla Mallorcalle syyskuussa, ainakin sen aikaa kun taaperon vahtivuoro on Otolla.

Musta on ihanaa, että olen löytänyt kirjat uudelleen. Kirjoilla on niin paljon annettavaa ja opetettavaa. Mikään ei myöskään rentouta mua niin kuin hyvään kirjaan syventyminen. Olen älyttömän iloinen siitä, että olen saanut siirrettyä saman lukuinnon myös meidän esikoiselle. Hän on lukenut tämän kesän aikana enemmän kirjoja kuin minä koko vuonna, vaikka mäkin olen kirinyt tahdissa.

KUUNTELE ILMAISEKSI 1kk BOOKBEATIA!

Koodilla BIHNS pääsette nyt kuuntelemaan BookBeatia 1kk ajan ilmaiseksi. Koodi on voimassa ainoastaan uusille BookBeat -asiakkaille. TÄMÄ LINKKI vie teidät suoraan tilaussivulle, mihin koodi on automaattisesti syötettynä.

Päätin tarttua tänä kesänä blogeja kiertäneeseen Sunshine Blogger Award -blogihaasteeseen, jonka kysymykset olivat hauskan erilaisia ja laittoivat mut ajattelemaan. Haaste oli sopivan pituinen 11 kysymyksellä ja kysymykset jotenkin kolahtivat. Lisäksi tämä blogihaaste inspiroi mua kirjoittamaan toisen kokonaisen postauksen, mistä olen aivan super iloinen. Kukaan ei mua kyllä tähän suoraan haastanut, mutta useammasta blogista bongasin lopusta, että ”haastan kaikki halukkaat”. Ehkä se ei ole niin vakavaa, ja mäkin voin tähän siis vastata, heh.

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Mä jaoin juuri mun blogin tarinan juurta jaksaen, osin tämänkin kyselyn innoittamana ja TÄÄLTÄ se löytyy kokonaisuudessaan!

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Intohimo on ihan älyttömän monimerkityksellinen ja merkittävä sana mulle. Koen, että intohimo on tärkeää lähes kaikessa mitä teen. No okei, en ehkä pyyhi pyllyä intohimolla tai matkusta metrolla intohimoisesti. Mutta töissä, rakkaudessa, äitiydessä, harrastuksissa, ruuanlaitossa, kaikessa mikä on mulle oikeasti tärkeää, mä koen, että intohimolla on suuri merkitys. Nyt kun tuota sanaa toistelee, se alkaa kuulostaa tosi oudolta ja vähän hölmöltäkin. Mutta oikeasti, mä haluan tehdä työtä, jota voin tehdä intohimoisesti, johon voin uppoutua ja kaataa täysillä koko sydämeni.

Mä haluan rakastaa intohimoisesti ja mä haluan, että mua rakastetaan intohimoisesti. Väljähtynyt ja intohimoton parisuhde on sellainen, jossa mä en haluaisi olla. Kun mä kiinnostun jostain uudesta aiheesta, haluan tietää siitä kaiken ja etsin intohimoisesti tietoa. Ja mä suhtaudun omaan äitiyteeni intohimoisesti. Se on mulle kunnia-asia, jossa haluan aina tehdä parhaani. Intohimo on mulle sitä, että annan kaikkeni siinä asiassa, johon intohimoisesti suhtaudun. Parisuhteessa intohimo on mulle sitä, että annan kaiken itsestäni toiselle ja odotan toiselta samaa.

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Luen! Olen niin fiiliksissä siitä, että olen löytänyt lukemisen innon uudelleen ja pystyn uppoutumaan täysillä kirjoihin. Olen lukenut tänä vuonna tosi paljon enemmän kuin kuluneina vuosina. Suoratoistopalvelu & Chill on tietysti toinen hyvä rentoutumiskeino, sitä en kuitenkaan osaa muuten kuin Oton kanssa, koska yksin nukahdan aina heti. 

4. VIIMEISIN MATKASI?

Viimeisin ulkomaanmatka oli keväällä laivalla Tukholmaan, jos ei lasketa Haaparannan autoreissua kesäkuussa.

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Mä en ole koskaan matkustanut yksin, vaan aina joko Oton, koko perheen tai kaverin kanssa. Tykkään matkustaa porukalla, yksin olisin aivan liian paniikissa ja stressaantunut vieraassa paikassa, että pystyisin nauttimaan. 

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Yhdysvallat ja siellä melkein mikä paikka tahansa kiinnostaa. Japani on myös aina ollut yksi niistä maista, joissa todella haluaisin vierailla. Viimeiset pari vuotta olen haaveillut myös autoreissusta Lofooteille ja ”syytän” siitä sosiaalista mediaa. En olisi osannut haaveilla road tripistä Norjaan ilman mielettömiä instakuvia Lofooteilta, joita olen nähnyt. Olen iloinen, että se on kohteena sellainen, joka on suht lähellä ja jonne voi matkustaa kätevästi autolla.

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Ökyrikkaat aasialaiset. Aivan älyttömän hauska ja koukuttava tiiliskivi-romaani!

8. MIKÄ ON LEMPI KIRJALLISUUDEN LAJISI?

Chick lit eli sellainen hömppäkirjallisuus, tai sitten hyytävät pohjoismaiset dekkarit ja jännärit. Ja elämäkerrat, ne on mielettömiä!

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA? 

Hyvää fiilistä, syvällisempää pohdintaa, yhteiskunnallisia aiheita ja arkea. 

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI? 

Mä rakastan Helsinkiä, se on paras kaupunki mulle. Helsinki on sopivan kokoinen, täynnä tekemistä ja inspiraatiota, kaunis ja mun lempparipaikka maailmassa. Ainoa mikä Helsingissä on ”vikana” on se, että se ei sijaitse Oulun naapurissa. Tai että Oulu ei sijaitse sen naapurissa. Olen aina liian kaukana mun rakkaista sukulaisista. 

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA? 

Yhdenvertaisuutta sekä lapsiperheiden hyvinvointia kaikin mahdollisin tavoin.

Tää oli musta tosi mielenkiintoinen blogihaaste, jossa oli sellaisia kysymyksiä, joihin en (ainakaan kaikkiin) ennen ollut vastannutkaan. Näitä on tosi hauskaa tehdä aina välillä, tulee aina jotenkin nostalginen fiilis kun vastailee tällaisiin ystäväkirja-tyyppisiin juttuihin.

Pidettiin tuossa keväällä mun ystävän Kokit ja potit -blogin Hannele Hyvärisen kanssa instassa Q&A lapsen puheen kehityksestä, joka oli aivan älyttömän suosittu. Saatiin siitä valtavasti positiivista palautetta, ja sen kunniaksi päätettiin jatkaa aiheesta vielä blogipostauksen verran. Hannele on toki loistava ruokabloggaaja, mutta sen lisäksi hän on myös koulutukseltaan puheterapeutti, joka työskentelee erilaisten puheen ja kielen haasteiden kanssa.

Koska monissa perheissä puhumaan oppiminen tai erilaiset puheen tuoton tai ymmärtämisen haasteet ovat juuri tälläkin hetkellä ajankohtaisia, me päätettiin Hannelen kanssa yhdessä jakaa toimivat vinkit lapsen puheen kehityksen tukemiseen arjessa. Ja aina ei tarvitse olla edes mitään haasteita, näillä konkreettisilla vinkeillä jokaisen lapsen puheen kehitystä on helppo tukea pienestä asti ja ehkä myös ehkäistä joitakin mahdollisia tulevaisuuden haasteita. Kaikkeen ei voi omalla toiminnalla vanhempi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi.

HANNELEN 5 VINKKIÄ

1. LUE KIRJOJA

”Lukeminen kannattaa aina” on sanontana kulunut, mutta turhaan sitä ei ole toisteltu. Kirjojen lukeminen lapsella on yksi helpoimmista tavoista lisätä lapsen kuuleman kielen määrää – ja laatua.

Eikä kyse ole mistään pikkujutusta: lapsen ympärillä olevien aikuisten käyttämän, lapselle suunnatun kielen määrä ja laatu ovat keskeisessä asiassa lapsen kielen kehityksessä. Lapsi oppii kielen kokemuksista ja vuorovaikutuksessa – kirjojen parissa molemmat tulevat kuin itsestään.

Vanha kunnon iltasatu on ihan tosi hyvä tapa rauhoittua päivän päätteeksi, olla lähekkäin ja heittäytyä sadun hurmaan. Ajatella mitä kaikkea kirjojen kautta voi kokea: Viidakkoseikkailuja! Pelottavia hetkiä mörköluolassa! Suuria tunteita, ihan samanlaisia kuin arjessa! Samalla opitaan yksisarvisen söpöysmerkeistä tai erilaisista tavoista ajatella ja elää.

Olen kirjoittanut muutama vuosi sitten 10 syytä lukea lapselle –vihkosen, josta löydät lisää syitä tarttua kirjaan. Löydät sen täältä.

2. NÄE LAPSI LUOVANA ONGELMANRATKAISIJANA

Eikö olekin aika tuttu tilanne, että vanhempi nostaa pudonneen lusikan melkein jo ennen kuin se kilahtaa lattialle. Tai jätskipakettia lasten katsoessa avaava aikuinen nappaa sakset laatikosta sanomatta sanaakaan, jos näppivoimat eivät riitä.

Joskus elämän huiskeessa molemmat tapaukset ovat arjen sujuvuuden kannalta ainoita mahdollisia tapoja päästä päivä iltaan. Toisena hetkenä, kun voimia on enemmän, asiaa voi pysähtyä miettimään uudelta kannalta: Nämähän ovat loistavia vuorovaikutus- ja kielen oppimisen tilanteita!

Entä jos jumissa olevaa jätskipakettia avatessa ihmettelisi lapselle ääneen, että mistä tämä oikein aukeaa. Tai miten ihmeessä me saataisiin tämä auki. Luultavasti lapsi, ainakin ajan kanssa, alkaisi ideoida ratkaisuja tilanteeseen: repäise tuosta, haetaan sakset, leikataan se kahtia tai syödään se myöhemmin (hah, no ei sentään).

Tai entä jos aikuinen jaksaisi odottaa pienen hetken, että lattialle lusikan pudottanut lapsi tekee aloitteen. Ehkä katsoo aikuista tai lusikkaa, ehkä kiljahtaa tai karjuu kuin leijona – kommunikaatiota yhtä kaikki.

Kun lapsen näkee luovana ongelmanratkaisijana, lapsen kielellisen ajattelun ja mielikuvituksen kehitys saa vauhtia. Tärkeää tietysti on muistaa, että kun lapsi tarvitsee aikuisen apua, tarpeeseen tulee vastata. Kun aikuinen huomioi lempeästi lapsen avuntarpeen, lapsi kokee olevansa huomioitu ja turvassa, ja tilaa luovuudelle ja ongelmanratkaisuille on.

3. KERRO ENEMMÄN, KYSY VÄHEMMÄN

Aikuisilla on usein ihana, ja tosi tärkeä, tapa kysyä lapselta vaikkapa hoitopäivän jälkeen, mitä lapsi on tehnyt ja syönyt tai kenen kassa hän on leikkinyt. Pidä tavasta kiinni! Kuulumisten vaihtaminen on hirmuisen tärkeää.

Kerro samalla omista kuulumisistasi: mikä tänään töissä tai kotona on sujunut, mikä harmitti tai miltä ystävältä tullut viesti tuntui. Näin lapsi kuulee aikuisen ajatuksia ja mielipiteitä.

Kerro enemmän, kysy vähemmän –teemaa voi toteuttaa vaikka myös kirjoja pienelle lapselle lukiessa. Usein aikuisten tulee osoiteltua kuvia ja kysyttyä ”mikä tuo on?” Kysyminen on tietysti ihan ok, mutta jos aikuinen kertoisi vaikka joka toisesta kuvasta itse useammalla sanalla, saisi lapsi mallia kielen laajentamisesta. Kokeile!

4. KIELELLISTÄ YMPÄRISTÖÄ, AJATUKSIASI, MAAILMANKUVAASI JA TUNTEITASI

Väliotsikko kertoo kaiken olennaisen, ja samaisesta asiasta on puhuttu aiemminkin tässä postauksessa. Lapsen kanssa jutteleminen, omien ja lasten tunteiden ja ajatusten ja ympäristön asioiden ääneen sanominen on aivan valtavan tärkeää. Se on lapsen kielenkehityksen tukemisen ydin.

Pienelle lapselle nimetään yksittäisiä asioita: auto, pilvi, katupöly, päivänkakkara ja nenäkarva. Vähän isommalle lapselle sanojen ympärille liitetään kuvailevia sanoja: iso punainen auto, ihan kamalan synkkä pilvi, ärsyttävä katupöly, ihana päivänkakkara tai hassu nenäkarva.

Kun lapsi alkaa jo itse tuottaa kieltä, voidaan laajentaa lisää. Samalla voidaan pohtia, kuka tykkää päivänkakkaroista tai millaisen auton mummi haluaisi, jos voittaisi lotossa.

5. LAULA LAPSEN KANSSA

Laulaminen ja rytmikäs loruttelu on vanhan kansan tapa leikkiä lasten kanssa. Miten viisas vanha kansa! Laulaessa sanojen rytmi toistuu aina samanlaisena puhujasta ja murteesta riippumatta, joten se on lapsen helppo kuulla ja muistaa.

Laulaminen kehittää mm. kuulomuistia ja äänenpainojen erottelua, jotka taas ovat tärkeitä kielellisiä osataitoja vaikkapa keskusteltaessa. Ja ennen kaikkea: yhdessä laulaminen on ihan superhauskaa!

Kiitos Hannelelle aivan loistavista vinkeistä! Mä itse tunnistan juuri tuon, että mulla on tapana kysellä kauheasti lapsilta. Kerron kyllä omia kuulumisia laajastikin, mutta paljon tulee myös kyseltyä heiltä, etenkin taaperolta. Olen kokeillut viime aikoina sitä, että olen kysynyt taaperolta ”Miltä tämä tuntuu sinusta” tai ”Mitä ajattelet tästä?” sen sijaan, että kysyisin, että ”Onko kivaa?” tai ”Tykkäätkö tästä?”. Silloin on jäänyt myös enemmän tilaa hänelle kertoa omin sanoin sen sijaan, että vastaisi vaan ”joo” mun valmiiseen kysymykseen. Ja miten ihania vastauksia sieltä on tullut! On selvinnyt mm. että ”Äiti minua jännittää tämä karuselli!”.

Me tykätään koko perhe lukea yhdessä ja itsekseen tosi paljon, siitä saan olla kiitollinen. Kaikkia ei lukeminen innosta, mutta siihen motivoimiseen on monia keinoja. Jos lapsi on vielä tosi pieni, voi vaikka vaan ihmetellä kirjan kuvia ja tapahtumia sen sijaan, että yrittäisi heti ensin lukea ääneen koko tarinaa. Sitten kun kirjat tuntuvat kivalta, niitä voi alkaa lukemaan ”kunnolla”. Ihmettelyä ja analysointia ei silti kannata unohtaa ainakaan mun kokemuksella. Lapsen omat huomiot kirjasta ja kuvista ovat just niitä kaikkein hauskimpia.

Isompia lapsia on helppo motivoida lukemaan yhdessä aikuisen kanssa tai itsekseen esim. Äidin puheenvuoron Inarin loistavalla keksinnöllä lukuaika = pädi/puhelinaika. Eli niin kauan kuin lukee kirjaa, saa olla puhelimella tai pädillä. Olen huomannut Inarin instasta, että tämä toimii ihan älyttömän monella! Jos lapsi jaksaa lukea puoli tuntia kirjaa, hän saa olla puoli tuntia pädillä. Mahtavaa!

Kukaan ei jaksa kaikkina päivinä selittää joka ikistä asiaa juurta jaksain tai ihmetellä kaikkea tai antaa lapsen ratkaista kaikkia ongelmia turvallisesti ja hauskasti samalla oppien. Ja se on enemmän kuin fine. Mutta se, että pyrkii tukemaan lapsen puheenkehitystä mahdollisimman usein esimerkiksi näillä em. keinoilla, tukee myös omaa vanhemmuutta super hyvin. Mitä enemmän lapsi oppii ilmaisemaan itseään, sitä helpompaa hänen kanssaan on kommunikoida.