Yhteistyössä JM Suomi. Me käytiin koko perhe tutustumassa JM Suomen koti-illassa uuteen Kuninkaantammen asuinalueeseen, ja pohtimassa omia sisustusunelmiamme ja sitä mitä koti meille merkitsee. Nyt kun muutto on ollut jo pidempään ajankohtainen asia kolmannen lapsen myötä, on näitä asioita tullut pohdittua paljon. Millaisen kodin haluamme, missä haluamme lapset kasvattaa ja mikä erottaa kivan asunnon siitä omasta kodin tuntuisesta kodista. JM Suomen tilaisuudessa keskityttiin juuri näihin asioihin, samalla kun meille tuli tutuksi Kuninkaantammen upouusi asuinalue jota vasta rakennetaan.

JM Suomi on osa ruotsalaista JM AB -konsernia, joka on Pohjoismaiden johtava asuntojen ja asuinalueiden kehittäjä. Toimintaa löytyy Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Norjasta, ja rakentamistoiminta keskittyy isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Ruotsissa JM on ollut useita vuosia jo Ruotsin tyytyväisimpien asiakkaiden yhtiö asumissektorilla. Se kertoo jo jotain, sillä ruotsalaisten tyyli asua ja olla vetoaa ainakin muhun erityisen paljon. Viihtyisien kotien luominen on jotain minkä ruotsalaiset todella osaavat, eikä instagram turhaan ole täynnä #skandinavianhome ja #nordichome -kuvia.

Tilaisuudessa käytiin ensin ulkoilemassa ja tutustumassa alueeseen kaupunkiopas Pauli Salorannan johdolla, ja sen jälkeen tultiin sisälle lämpimään herkuttelemaan ja kuulemaan uusimmista sisustustrendeistä sisustusarkkitehti Ruusa Kääriäiseltä. Lapsetkin olivat tervetulleita iltatilaisuuteen ja heidät oli huomioitu askartelujutuilla, mikä oli tosi kiva juttu. Mä harvemmin osallistun iltatilaisuuksiin juuri siksi, että en halua olla erossa lapsista. Mutta nyt päästiin mukaan koti-iltaan koko perhe. Ruokailun jälkeen oli mahtavaa kun me päästiin luomaan Ruusan avustuksella unelmien kodin moodboardit ihan itse. Se selkiytti ajatuksia unelmakodista, ja siitä mikä mulle henkilökohtaisesti luo sitä kodin tunnelmaa. Ruusan avulla sitä kotia sai ajatella vähän laajempana käsitteenä, eikä ainoastaan sisustusjuttuina. Moodboardin pohjalta on ollut helpompi miettiä meidänkin uutta kotia ja sitä millainen me siitä halutaan tehdä.

Kuninkaantammen asuinalue ei ollut meille ollenkaan entuudestaan tuttu, mutta ihastuin kyllä siihen. Siitä tulee moderni, kaunis ja värikäs alue missä varmasti on lapsiperheen hyvä olla. Kuninkaantammi sijaitsee keskuspuiston upeiden maastojen lähellä, turvallisilta piha-alueilta löytyy lapsille hauskoja leikkipaikkoja ja kivenheiton päästä löytyy tulevaisuudessa kuulemma uimarantakin. Mulle itselle on aina ollut tärkeää asua lähellä vettä, sillä olen koko pienen ikäni aina joko joen tai meren lähellä. Se on yksi merkittävä kriteeri mulle kun mä mietin unelmakotia. Jotenkin se veden läheisyys symboloi mulle sellaista vapautta ja rauhaa mitä ei muualla ole.

Jos ei meille olisi ollut niin tärkeää pysyä juuri täällä missä on lasten tuttu päiväkoti ja tuttu tuleva eskari ja koulu, niin olisin hyvin voinut vaikka harkitakin Kuninkaantammea. Me haluttiin ehdottomasti muuttaa uuteen taloon, ja uudiskohde olisi tietysti aina valmista kotia mukavampi mun mielestä: silloin kun pääsee itse vaikuttamaan alusta asti materiaalivalintoihin ja saa aivan omannäköisensä kodin vailla remonttihuolia. Nyt meidän tuleva koti on valmistunut 2014 jouluksi, eli se on melkein uusi, mutta tietenkään kaikki materiaalit eivät ole sellaisia kuin me oltaisiin itse valittu, eli asuntoa tullaan muokkaamaan tässä ajan kanssa aina pikkuhiljaa omempaan suuntaan, siinä missä uudiskohteeseen olisi voinut vaan asettua heti tyytyväisenä asumaan.

Mulle unelmakodin tulee olla valoisa ja vaalea, silloin olokin on seesteisempi. Vaaleat uudet pinnat ja hillitty tyyli on mun juttu, toki sitä on hauska piristää omilla vanhoilla ja uusilla esineillä. Lastenhuoneissa hulluttelen mielelläni väreillä ja kuoseilla, vaikka muuten pidänkin rauhallisemmasta yleisilmeestä. Meitä on pian viisi, eli tärkeä juttu on myös tilavuus – tilaa pitää olla niin paljon kuin mahdollista. Sen huomaa heti jos neliöitä on liian vähän: sen lisäksi että koti tuntuu ahtaalta, se tuntuu myös sotkuiselta heti jos yhdessäkin nurkassa on ylimääräistä tavaraa. Tilava ja avara koti on helpompi pitää siistin näköisenä kun yksittäinen sukka lattialla tai astia tiskipöydällä ei vielä saa koko yleisilmettä törkyiseksi.

Mulle kodin tekee myös sauna, sauna pitää ehdottomasti olla. Ja nyt kun lapsia on pian kolme on oma piha tai terassi entistäkin tärkeämpi, se mahdollistaa sen että isommat lapset saavat joka päivä tarpeeksi raitista ilmaa ja ulkoilua vaikka vauva valvottaisikin yöllä eikä jaksaisi erikseen lähteä puistoon. Mä taidan olla kodin etsijänä sellainen aika perus skandinaavinen: vaaleaa, avaraa, tilavaa ja sauna. Tärkeää on myös että kodista löytyy pehmeyttä ja lämpöä, ja se on kutsuva jo heti sisään astuessa. Siinäpä mun unelmat pähkinänkuoressa. Ja siltä näyttää myös mun moodboard. Toivottavasti se auttaa meitä tekemään meidän tulevasta kodista ihan unelmien kodin.

Mulle kodin erottaa asunnosta vaan se joku tietty fiilis joka tulee kun sinne astelee. Me käytiin katsomassa useampaa asuntoa ennen kuin valittiin se mihin muutetaan, ja moni niistä ei vaan tuntunut kodilta. Mulle henkilökohtaisesti se että jonkun muun tavarat ovat vielä asunnossa hankaloittaa sitä päätöksen tekemistä, en vaan osaa tuntea sitä omaksi kodiksi jos joku toinen vielä asuu siellä. Uudiskohde tai tyhjä / hyvin kevyesti stailattu asunto on paljon helpompi ajatella omana tulevana kotina ja miettiä omien tavaroiden paikat sinne, kun koti ei ole täynnä toisten ihmisten elämää ja tarinaa. Tässäkin me ihmiset ollaan niin erilaisia, toisille se on inspiroivaa ja voimaannuttavaa että kodista voi aistia vanhaa tunnelmaa ja nähdä mitä kaikkea se on käynyt läpi.

Yhteistyössä JM Suomi.

Mikä teidän mielestä erottaa asunnon kodista? Ja mikä tekee kodista kodin? 

Arvatkaa mitä! Me muutetaan! Kun vihdoin alettiin etsimään uutta asuntoa toden teolla, se löytyikin nopeammin kuin osattiin edes arvata. Kun me asteltiin sinne sisään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen jälkeen vielä jännitettiin että saadaanko me juuri kyseistä asuntoa, ja onneksi saatiin. Parin viikon päästä me muutetaan kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, ja mä en kestä miten innoissani olen! Pian meillä on melkein 25 neliötä enemmän tilaa, kaksi kylppäriä, lapsille omat huoneet heidän niin halutessaan, ja ennen kaikkea: oma terassi!

Viime viikot on olleet aikamoista odottelua ja se on välillä kyllä aiheuttanut stressiäkin. Sen lisäksi että odotellaan tällä hetkellä vauvaa niin ollaan odoteltu rakenneultraa ja sitten vielä jännitetty että meneekö meidän tarjous asunnosta läpi ja saadaanko sitä ja siis huh. Nyt on sentään nämä kaksi super isoa jännityksen aiheuttajaa pikkuhiljaa jännitelty ja voi taas keskittyä olennaiseen: seesteiseen keskiraskauteen ja tietenkin pakkaamiseen. Pakkaaminen ollaan aloitettu hyvissä ajoin, sillä meillä on aika paljon kaikkea muutakin puuhaa tässä ennen muuttoa kun lähdetään vielä käymään Oulussa moikkaamassa mun sukulaisia syyslomalla. Ja parempi pakata nyt kun mulla jaksaminen riittää, sitä ei koskaan tiedä milloin supistukset vaikka yltyvät tai tulee jotain muuta raskausvaivaa joka hankaloittaisi pakkaamista.

Kerron uudesta kodista enemmän sitten kun meillä on avaimet kädessä ja päästään laittamaan sitä enemmän, mutta tosiaan pysytellään niin lähellä nykyistä kotia että lasten ei tarvitse vaihtaa päiväkotia, ja tuleva koulu ja lähimmät kaupat ja kaikki pysyvät samana. Ainoastaan päiväkotimatka helpottuu kun jatkossa ei tarvitse kulkea kuin yhdellä liikennevälineellä, ah mitä luksusta.

Uudessa kodissa maalaillaan ainakin vähän seiniä, ja jotain pientä remppaa tehdään niin että muokataan kämppää enemmän meidän näköiseksi, mutta alle kaksi vuotta sitten valmistunut koti on onneksi tosi hyvässä kunnossa ja siinä on aivan super ihana ja valoisa keittiö, ja muutkin huoneet. Olohuoneessakin on iso leveä ikkuna melkein lattiasta kattoon, ja terassille paistaa ilta-aurinko. Näen jo meidät grillaamassa siinä isolla kaasugrillillä jonka Otto aikoi ostaa itselleen synttärilahjaksi ensi kesänä. Ja lapset leikkimässä, terassillehan voi laittaa vaikka pienen liukumäen ja teltan ja vaikka mitä kivaa.

Mä olen asunut kerrostalossa ihan koko elämäni, joten mulle tämä on täysin uusi kokemus että me ollaankin sitten maan tasalla ja meillä on kaksi kerrosta ja ihan oma piha. Mutta siis ehdottomasti hyvä kokemus varmasti, siitä ei ole epäilystäkään. Ja ihan mahtavaa että meillä on sitten portaat omasta takaa, niin voi sitten loppuraskaudessa rampata niitä oikein urakalla jos tuntuu ettei synnytys lähde käynnistymään itsekseen, hah! Me ollaan kyllä koko perhe innoissaan kuin pikkulapset jouluna, siis mahtavaa että me vietetään joulua jo uudessa kodissa ja meillä on rauhassa aikaa laittaa kaikki valmiiksi ennen meidän pikkumurun syntymää. Oton ja mun tuleva makuuhuone on niin iso että sinne saa kivasti tytölle ison oman nurkan laitettua ja varmasti jonkun hoitotasonkin.

Juuri nyt meillä on pakkaamisen lisäksi se aika käsillä kun mietitään tulevan kodin hankintoja, joten ajattelinkin että voisin kysyä teiltä jotka olette asuneet kahdessa tasossa pienen vauvan kanssa: Onko teillä ollut hoitopiste kummassakin kerroksessa vai vaan toisessa? Ja joku nukkumapaikka on varmaan ollut myös molemmissa kerroksissa?

En melkein vieläkään usko että kämppä on meidän, vaikka nimetkin on jo paperissa. Jotenkin vaan se mistä me vajaat kuusi vuotta sitten lähdettiin, verrattuna siihen mitä kohti ollaan kokoajan menty, on niin iso juttu. Me ollaan kuljettu aivan järjettömän suuri matka ja tehty molemmat koko sydämellä töitä että ollaan päästy tähän missä nyt ollaan, ja se tuntuu ihan hiton hyvältä. Me ollaan tehty se kaikki työ itse, ja nyt saadaan nauttia sen hedelmästä. On aika aloittaa uusi vaihe elämässä, uudessa kodissa, ja pian vielä uuden mahtavan perheenlisän kanssa.

Ajeltiin eilen Oton pikkuserkun luokse Espooseen grillailemaan ja viettämään ihanan kesäistä sunnuntaita. Pakattiin mukaan kassillinen grillattavaa ja suunnattiin nauttimaan kivasta seurasta ja hyvästä ruuasta. Tytöt pääsivät leikkimään ihanan pikkupikkuserkkunsa kanssa ja laitettiin pihalle vielä prinsessateltta pystyyn jossa he saivat leikkiä kaikki kolme. Oli niin ihana seurata tyttöjen touhuja,  he leikkivät jo kaikki yhdessä niin hienosti kun porukan nuorimmainenkin on jo kaksivuotias.

Tiara luki niin hienosti molemmille tytöille satukirjaa ja esitteli eläimiä eläinkirjasta. Tuntuu hullulta että he ovat niin isoja jo kaikki kolme, ja siinä vaan touhusivat keskenään ja me aikuiset hengailtiin patiolla ja syötiin vielä vähän lisää grilliruokaa. Nämä oli meidän ekat kunnon grillailut tänä kesänä, meidän omaa sähkögrilliä kun en laske ihan kunnon grilliksi.

Viihdyttiin pihalla monta tuntia auringonpaisteessa, ja suunnattiin kotiin vasta joskus seiskan jälkeen illalla. Tytöt menivät normaaliaikaan sänkyyn mutta nukahtivat vasta joskus vähän ennen kymmentä, taisivat olla vähän ylikierroksilla toiminnantäyteisen iltapäivän ja illan jälkeen. Oli kyllä niin kivaa, ihanaa kun voi vaan hengailla rennosti ja höpöttää. Ja niin kaunista, mä olen aivan rakastunut tuohon valkoiseen syreenipuuhun ja vehreään pihaan. Kyllä Suomen kesä on kaunis, ja tähän asti on ollut jopa aika lämminkin, kop kop!

Iso osa meidän kavereista ja Oton sukulaisista asuu Espoossa tai Kauniaisissa, ja välillä tulee mietittyä että mitä jos itsekin muuttaisi sinnepäin. Olisi oma piha ja tilaa ja ehkä se kunnon grillikin. Mutta samaan aikaan mä haaveilen aina muutosta takaisin omille kotikulmilleni Etelä-Helsinkiin, Ullanlinnaan tai Eiraan. Sinne missä vain taivas on rajana ja kaikki lähellä. Ihanat pikkukahvilat, nukketeatteri Sampo, ihanat leikkipuistot ja pienet putiikit, sekä tietysti työpaikat. Tämä on meidän ikuisuusdilemma. Varmaan siksi me edelleenkin asutaan täällä nykyisellä alueella, joka ei kuulu kumpaankaan näistä. Ehkä molemmat pelkäävät, että jos valitaan toinen näistä ääripäistä, niin toinen olisikin tyytymätön. Nykytilanne on hyvä kompromissi.

Loppujenlopuksi mulle on kuitenkin tärkeintä, että saan vaan olla oman perheen kanssa, ihan sama oliko se sitten keskustassa, Espoossa vai Äkäslompololla. Uskon että mihin ikinä elämä meidät tulevaisuudessa kuljettaakaan, mä olen onnellinen jos vaan saadaan olla yhdessä kaikki terveenä. Ajatuksilla on aina hauska leikitellä, että mitä jos muuttaisi sinne ja mitä jos muuttaisi tänne. Luulen kuitenkin että se lopullinen päätös me saadaan helpostikin tehtyä sitten kun ollaan joskus valmiita luopumaan tästä ihanasta asunnosta, johon me ollaan rakennettu koko meidän elämä ja joka siksi tuntuu niin rakkaalta.

Tänään me ollaan pyöritty tyttöjen kanssa päiväkodin jälkeen juurikin Etelä-Helsingissä, minkä takia se mulla olikin mielessä. Tässä näki juuri näiden kahden alueen kontrastin peräkkäisinä päivinä. Eilen huokailtiin grillin, rauhan ja seuran ansiosta siellä Espoossa ja tänään ajeltiin pitkin ihania Eiran ja Kaivopuiston katuja ja käveltiin Munkkisaaressa ihastelemassa upeaa maisemaa ja nauttimassa keskustan sykkeestä. Molempina iltoina tytöt sanoivat että oli ihan parasta. Ehkä se päätös sieltä vielä joskus tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Oletteko te muuttaneet Helsingistä Espooseen tai toisinpäin? Onko muutos tuntunut suurelta?

Huh, mistähän sitä aloittaisi. Nyt ei ole luvassa joulukuulumisia, vaikka niitä olisikin hauska kirjoittaa, nyt on luvassa uutisia joita olen pantannut sisälläni pienen ikuisuuden, omaten päivä päivältä kasvaneen halun huutaa ja kiljua koko maailmalle mitä on tapahtumassa. Salailu on rankkaa, etenkin jos on tälläinen hätähousu kuin minä. Mutta tänään mä saan viimein kertoa!

Joku teistä ehti jo ehkä lukea että Kideblogit lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa. Tämä päätös oli yhteinen ja pitkään harkittu. En missään nimessä koe tehneeni virhettä, kun valitsin Kideblogit niin pitkään kaiken muun ohi. Tämä tie piti katsoa loppuun, ja nähdä mitä siitä tulee. Olen oppinut paljon, kun olen saanut olla mukana pyörittämässä meidän pientä portaalia, mutta kieltämättä olen kaivannut myös askelta uusien haasteiden suuntaan. Tänä vuonna on tuntunut, että junnaan paikallani, kun kaikki muut menevät eteenpäin.

Kideblogit oli mun blogikotina kaksi vuotta, ja sinä aikana olen oppinut blogimaailmasta ihan älyttömästi. Ensin bloggaajana, ja sitten myös itse osakkaana. Osakkuus kuitenkin otti enemmän kuin antoi, vaikka hienolta kuulostikin.  Tätä hommaa on tehty rakkaudella ja antaumuksella, mutta kun kaikilla on pulaa ajasta ja voimavaroista, ei se yksinkertaisesti enää riitä. On aika priorisoida, ja mä valitsen mun blogin.

Tammikuun 12. päivä mä siirryn takaisin ”pelkäksi” bloggaajaksi ja aloitan kirjoittamisen osoitteessa butimahumannotasandwich.indiedays.com

Mä olen helpottunut ja ihan sanoinkuvaamattoman innoissani muutosta. On mieletöntä päästä Indiedaysille, monien ystävieni ja huippubloggaajien joukkoon. Indiedays on tullut tutuksi vuosien aikana erilaisten tapahtumien ja tietysti myös ystävieni kautta, ja en voisi kyllä kuvitella parempaa tulevaa blogikotia itselleni. Indiedaysin sivuilla julkaistiin tiedote mun siirrosta jo viime viikon perjantaina, ja sen jälkeen muutama teistä on muuttoni jo huomannutkin, ja asiasta kysellyt. Mä pahoittelen, etten aiemmin voinut ottaa kantaa asiaan vaikka se jo julkista tietoa olikin.

Uskon, että Indiedaysin upeassa ja kannustavassa ympäristössä mulla on mahdollisuus viedä blogia taas isompi askel eteenpäin. Siellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä jatkuvasti, ja takana on kokenut ja osaava porukka. Tämän vuoden olen pyörittänyt sekä blogia, että ollut mukana portaalin pyörityksessä ja silti olen rutistanut ulos enemmän postauksia kuin koskaan aiemmin. Toivon siis, että se aika jota nyt jää blogille enemmän, näkyy myös postauksissa ja blogin laadussa positiivisesti!

Uskon myös, että tämän muuton myötä mun stressitaakka pienenee aimo annoksen, ja mulle jää aikaa myös itselleni perhearjen pyörityksen ja blogihommien lisäksi, ja se jos mikä on tavoittelemisen arvoista. Blogin kannalta muutto on toivottavasti teidänkin mielestä ainoastaan positiivinen juttu. Jos meininki johonkin suuntaan muuttuu blogissa, niin toivottavasti vielä laadukkaampaan. Omasta kynästäni en ole luopumassa, päinvastoin, musta tuntuu että tämän pitkän salailun jälkeen mä voin vihdoinkin kirjoittaa taas vapaasti ja toteuttaa itseäni.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia siitä, että olette pysyneet mukana nämä vuodet. Teidän ansiosta mä olen tässä nyt, parin viikon päässä erään pitkäaikaisen haaveeni toteutumisesta. Toivottavasti te kaikki seuraatte perässä myös uuteen osoitteeseen! Merkitkää kirjanmerkkeihin butimahumannotasandwich.indiedays.com sillä 12.1. tulee nopeammin kuin uskoisikaan!

Sinne asti kuulumiset löytyvät edelleen täältä, ja tietenkin facebook-sivuja ja instagramia seuraamalla pysytte aina kartalla, sillä muistuttelen muutosta niissä aivan varmasti. Kiitos myös jokaiselle Kidebloggaajalle näistä vuosista, vertaistuesta, myöhäisillan syvällisistä keskusteluista ja kaikesta mitä olen teiltä oppinut. Meillä oli hieno porukka loppuun asti <3

Aivan ihanaa joulupäivää kaikille, mä kirjoitan teille joulukuulumisia mahdollisimman pian, kunhan olen ensin sulatellut tätä aihetta hetken itse, ja saanut joulujutut purkkiin.