Ai millä mä piristän itseäni kun odottelen että synnytys käynnistyy ja saadaan vihdoin nähdä meidän pieni? No tietenkin suunnittelemalla mitä kaikkea ihanaa teen ja syön ja puen sitten kun vauva on viimein syntynyt! Näistä aiheista aion myös kirjoittaa vaikka kaikista jos vain ennen synnytystä vielä kerkeän, tänään luvassa siis ensimmäinen osa jossa pohdin raskauden jälkeistä tyyliäni. Tein samantyyppisen postauksen myös Zeldan odotusaikana tai pian sen jälkeen, ja koin sen todella hyödylliseksi sitten kun vihdoin pääsin kauppoihin pyörimään ja sain alkaa muodostamaan itselleni uutta tyyliä kuukausien raskausrytkyissä hengailun jälkeen.

Viimeksi mulle tuli imetyksen myötä ehkä vähän järkytyksenä se miten paljon se vaikutti pukeutumiseen. En voinutkaan heti raskauden jälkeen pukeutua ihoa nuoleviin kotelomekkoihin joissa oli vetoketju vain takana, vaan piti ottaa imetys huomioon kaikessa pukeutumisessa. Olin raskausaikana odottanut juuri sitä että saan muka kaikki vanhat vaatteet takaisin käyttöön ja voin taas pukeutua juuri niinkuin itseäni huvittaa. Eikä se sitten mennytkään yhtään niin. Ensin luulin että joudun käyttämään pelkkiä imetysvaatteita seuraavan vuoden, mutta sitten aloin pikkuhiljaa hiffaamaan millaisia ominaisuuksia imetysajan vaatteilta vaaditaan, ja opin katsomaan kaupassa ihan normiosastoilta sellaisia yläosia ja mekkoja jotka soveltuivat hyvin myös imetykseen.

Tärkeintähän on se että yläosa on mahdollista avata edestä, tai sen verran löysä/venyvä että sitä saa vedettyä alaspäin niin että imetys onnistuu. Monen paidan alle voi pukea ihan tavallisen imetystopin, joka monipuolistaa valikoimaa heti ihan hurjasti. Näin ollen mun oman kokemuksen mukaan mulle itselleni kaikkein parhaita imetysyläosia ovat kauluspaidat ja kaikki edestä napitettavat tai muuten avattavat paidat, sekä kietaisupaidat ja -mekot. Sen lisäksi hyvin toimivat esim neuleet joissa on avara kaula-aukko, yhdistettynä yksiväriseen imetystoppiin. Sitten kun vauva kasvaa niin voi pikkuhiljaa alkaa käyttää ihan kaikkia paitoja, mutta niin kauan kun vauvan nälkä voi yllättää ihan missä tahansa milloin tahansa, pääsen itse helpommalla kun otan imetyksen huomioon jokaisen vaatteen kohdalla ja teen siitä mahdollisimman helppoa meille molemmille.

Kokosin muutaman kollaasin, minkä tyyppisiä vaatekappaleita toivoisin kaapistani tänä keväänä siis löytyvän. Kun nyt imetyksestä ollaan puhuttu, niin aloitetaan toki yläosista:

Näin kevään korvalla kaikki pastellisävyt uppoavat mulle erityisen lujaa, ja vaatekaappiin on aivan pakko haalia vaaleanpunaista. Tulevan kevään trendijuttuja ovat yläosissa ainakin mun kuuleman ja lukeman mukaan röyhelöt, vaaleanpunainen ja pinkki sekä näyttävät hihat. Kaikki näistä miellyttävät mun silmää todella paljon, ja soveltuvat suhteellisen hyvin myös imetykseen. Nyöripaidat taitavat olla vähän menneen talven lumia jo vaikka niitä edelleen kaupoista paljon löytyykin, mutta ne olisivat varmasti aika käteviä imetyksen suhteen juuri tuon suuren avattavan kaula-aukon vuoksi. Sinne vaan alle yksivärinen imetystoppi niin hyvin sujuu. Tuosta vetoketjulla avattavasta Onlyn trikoopaidasta tulee aika ysärivibat mieleen, mutta siis hyvällä tavalla, ja vetskari helpottaisi mukavasti myöskin imetystä.

Alaosien suhteen haluan olla itselleni armollinen synnytyksen jälkeen, eikä todellakaan ole tavoitteena mahtua heti tai välttämättä enää ikinä kaikkiin 24-tuumaisiin farkkuihini. Näin kolmannella kerralla ja monen vuoden tauon jälkeen palautuminen ei välttämättä ole niin nopeaa kuin viimeksi, eikä tarvitsekaan olla. Pääasia on että vaatteissa on mukava ja helppo olla. Siitä huolimatta toivon kuitenkin voivani näyttää omaan silmään ihan kivalta ja yritinkin miettiä sellaisia alaosia jotka olisivat armollisia yhdeksän kuukauden vauvankasvatusprojektista toipuvalle mahalle ja ainakin kolme kilometriä levinneelle lantiolle ja reisille.

Yksi kevään trendejä ovat paperbag-vyötäröiset housut, ja ne jos mitkä ovat imartelevia vastasynnyttäneelle vartalolle. Leveä vyötärönauha luo illuusiota kapeasta vyötäröstä vaikka se olisikin oikeasti kadoksissa, ja housut eivät ole ahdistavan tiukat ja puristavat. Lisäksi ne ovat hyvä sijoitus muuttuvalle vartalolle, niiden kokoa ja istuvuutta kun on helppo säädellä solmimalla vyötäröä tiukemmalle tai löysemmälle, eivätkä ne näytä järkyttävän isoilta sittenkään kun raskauskilot alkavat lähtemään. Paperbag-housuista toimii niin kokopitkä kuin vajaamittainen culottes-mallikin. Aika paljon käytän varmasti ainakin alkuun myös leggingssejä ja muita venyviä housuja, koska ne vaan ovat yksinkertaisesti kaikkein mukavimmat päällä. Tämän kevään trendejä ovat myös ysäriltä oman äitinikin vaatekaapista tutut hiihtarit, eli kangaspökät joissa on lenksut jaloille. Ne näyttävät jotenkin raikkaalta ja kivalta ja sellaiset aion ehdottomasti haalia myös itselleni!

Farkkujen suhteen en ole vielä päättänyt mitä teen. Heti ekana en ole ainakaan ryntäämässä farkkukaupoille, koska ei ole mitään järkeä ostaa farkkuja jotka ovat oikean kokoiset vain hetken aikaa. Sitten kun lähden ostoksille niin mua kiinnostelevat sekä paksummasta farkkukankaasta tehdyt ihan ”oikeat” farkut, että sitten jeggingssit, kenties vanhasta tottumuksesta. Sen muistan ainakin edellisen synnytyksen jälkeiseltä ajalta, että korkeavyötäröiset napakat farkkulegginssit toimivat hyvin sitten kun halusi käyttää jotain vähän ihonmyötäisempää. Ne kursivat mahanahkan hyvin kasaan ja siloittivat siluettia.

Mekkojen kanssa imetys on myös huomioitava, ja siksi uskon että paitamekot ja kietaisumekot tulevat olemaan tämän kevään mekkosuosikkeja. Tuo River Islandin vaaleanpunainen paitamekko on niin herkku! Ja siis vaaleanpunainen, voiko sitä olla liikaa?? Tekisi mieli hamstrata vaan kaikki mahdolliset vaaleanpunaiset vaatteet omaan kaappiin. Saatan silti päätyä kyllä johonkin vähän neutraalimpiin valintoihin, mutta jotain vaaleanpunaista on saatava. En ole päivittänyt takkivalikoimiani viime keväänä ostetun bomber-takin jälkeen, joten tänä keväänä aion ehdottomasti hankkia ainakin yhden uuden takin. Tekomokka houkuttelee kovasti koska se on materiaalina niin upean näyttävä! Ihastuin sekä Ivy Revelin tekomokkaiseen ohueen trenssiin, että River Islandin harmaaseen tekomokkabikeriin. Molemmat ovat ihan syötävän söpöjä! Lisäksi tuo New Lookin metallinhohtoinen toppis on aika herkku myös. Se voisi olla hyvä nyt kun on vielä talvista ja kylmää, ja siinä yhdistyvät sekä talven toppatakkitrendi että kevään metallinhohtoisuus.

Asustepuolikin kaipaa jonkinlaista päivitystä, en ole nimittäin investoinut myöskään uusiin asusteisiin viime kevään jälkeen. Ainakin ostoslistalla on jotkut herkut ja söpöt tennarit joiden kanssa on helppo liikkua ja työnnellä rattaita. Niken Classic Cortezit näyttävät mun silmään jotenkin tosi raikkaalta mallilta tällä hetkellä, samaten ihastuin noihin Topshopin (yllättäen) vaaleanpunaisiin tossuihin. Alkukevääseen nilkkurit on varmasti paras valinta kun on vielä viileää. Ja sitten presseihin ja muihin tapahtumiin olisi kiva löytää kevääksi jotkut vähän hienostuneemmat kengät. Olen aivan ihastunut näihin Flatteredin Alexandra-loafereihin jotka oikein huokuvat tyylikkyyttä ja ovat ihanan teräväkärkiset ja skarpit.

Laukkujen suhteen mä tarvitsisin päivitystä sekä mustasta pikkulaukusta, että sitten jostain vaaleammasta ihanuudesta. Olen ollut tosi tyytyväinen Rebecca Minkoffin Mini Love -laukkuni laatuun joten voisin hyvinkin kuvitella ostavani myös tuon mustan Chevronin. Toisaalta Furlan vaaleanpunainen Metropolis on myös aivan yli-ihana, ja mun edellinen vaalea pikkulaukku eli Marc  by Marc Jacobsin Double Percy taas alkaa olla tosi huonossa kunnossa. Se on ollut mun käytetyin laukku ja sen on kyllä näköinenkin. Mutta ei valitettavasti ollut laadultaan sitä mitä toivoin, enkä enää toiste kyllä saman merkin laukkua osta.

Tuo River Islandin tupsulippis ei ole tuossa siksi että se olisi jokin pakkohankinta tulevaan vaatevalikoimaan. Se on siinä muistuttamassa mua, että mä voin pukeutua juuri niinkuin itse haluan, ja saan tehdä rohkeitakin valintoja. Raskausaikana olen niin kangistunut kaavoihin mammaleggingssien ja trikoolörttöjen kanssa että odotan ihan hurjasti sitä että saan oikeasti pukeutua taas jännittäviin ja inspiroiviin vaatteisiin. Toki olisin saanut nyt raskausaikanakin jos olisin halunnut/jaksanut/viitsinyt. Mutta siinä tulee mun piheys vastaan, en vaan halua käyttää isoja rahasummia väliaikaisiin vaatteisiin, vaan aina jotain ostaessani toivon sen olevan pidempiaikainen sijoitus. Siksi en ole nytkään raskausaikana ostanut kuin muutaman mammapaidan ja ne pakolliset leggingssit, sekä pari hassua vaatetta joita on mahdollista käyttää myös raskausajan jälkeen.

Tein itselleni vielä ostoslistan helpottaakseni tulevaa ostosreissua. Aion pitäytyä tässä listassa, sillä en oikeasti tarvitse mitään tämän listan ulkopuolelta, enkä halua vaatekaappiini yhtään turhia vaatteita – haluan kasata itselleni hyvän valikoiman josta on helppo yhdistellä vaatteita keskenään ja jonka kanssa ei koskaan tulisi fiilistä että ”mulla ei ole mitään päällepantavaa” niinkuin tässä raskausaikana niin kovin usein on tullut.

1. 2-3 kauluspaitaa pastelliväreissä, joko röyhelöin tai näyttävin hihoin koristeltuna

2. 1-2 Edestä napitettavaa tai vetoketjulla avattavaa trikoopaitaa tai toppia harmaana tai mustana

3. 1 Nyörikaula-aukolla varustettu tai muuten avara kaula-aukkoinen neule vaaleassa värissä

4. Paperbag-vyötäröiset housut mustana, beigenä, harmaana tai tummansinisenä

5. Hiihtarit mustana

6. Farkut, sellaiset jotka istuvat ja tuntuvat hyvältä päällä

7. Vaalea alaspäin levenevä midimittainen hame, ehkä pliseerattu

8. Imetykseen soveltuva mekko, joko kietaistava tai paitamekko

9. Kevättakki vaaleassa värissä, oli se sitten biker tai trenssi

10. Tennarit 

11. Siistit mustat loaferit

12. Musta tai vaalea pikkulaukku

13. Villi kortti – jotain piristävää ja hauskaa jonka päälle pukiessa tulee hyvälle tuulelle.

IIk, sellaisia suunnitelmia! En malta odottaa että saan pukeutua kivoihin vaatteisiin (enkä montaa muutakaan asiaa).

Mitkä te olette kokeneet kätevimmiksi imetysvaatteiksi heti alussa? Entä mitkä ovat olleet muuten parhaita vaatteita pikkuvauva-aikana?

Vietettiin Oton kanssa treffi-iltaa eilen, toisin sanoen lapset olivat kaverillaan yökylässä, me käytiin syömässä ja sen jälkeen pakattiin koko ilta tavaroita. Lapset olivat pyytäneet jo vaikka kuinka pitkään että pääsevät yökylään kaverille ekaa kertaa, ja nyt me sitten toteutettiin se ja oikein hyvin sujui, haettiin tänä aamuna takaisin kaksi super innostunutta ja iloista höpöttäjää. Alunperin meidän piti ihan oikeasti pakata koko ilta ja syödä jotain nopeaa ja helppoa kotona, mutta päätettiin että ollaan ansaittu kyllä pieni tauko tästä rumbasta ja mentiin testaamaan Itiksen The Lucky Bastard.

Halusin laittaa päälle kivat vaatteet kun tuntuu että olen kulkenut viime aikoina ihan liikaa taas mamaleggingseissä ja löllöneuleissa, vaikka mukavat ja ihan ok-näköiset nekin ovat päällä. Valitsin päälleni vaaleanpunaisen tyllihameen, jonka juuri ja juuri saan vielä yläkautta vedettyä päälleni. Ostin sen kesällä ystävien lapsen ristiäisiä varten, kun raskausmasua piti vielä piilotella. Se hoiti kyllä silloin hyvin asiansa. Nyt se taas mielestäni näyttää tosi kivalta ison pötsin kanssa, vaikka saattaa se kyllä leventääkin mua jonkin verran. Saa nähdä kauanko se menee vielä päälle.

En ole pitänyt nahkatakkiakaan moneen viikkoon kun on ollut niin viileää, mutta eilen me vaan liikuttiin autolla ja käytiin kauppakeskuksessa sisällä, niin valitsin mieluummin sen ettei tule niin tukahduttavan kuuma. Nahkatakin kanssa kyllä näyttää aina 100% skarpimmalta.

Paidaksi valitsin Zaran vajaamittaisen valkoisen puuvillaneuleen jonka ostin jo toissa kesänä. Se näytti yllättävän kivalta hameen kanssa, ja teki tyllihameesta sopivan arkisen näköisen. Alunperin mun piti laittaa yksi musta toppi mutta en löytänyt sitä tässä pyykki-pakkaus-kaaoksessa, joten päädyin siksi tuohon. Ja se olikin ehkä kivempi valinta, ainakaan ei niin synkeä kuin musta. Jalkaan mustat mamaleggingssit ja mustat Zaran luottonilkkurit tietenkin, en ole tainnut käyttää muita kenkiä elokuun jälkeen kun kehtasin eka kertaa laittaa syyskengät jalkaan. Nämä ovat tukevat ja hyvät jalassa, ja ennenkaikkea helppo laittaa jalkaan kumartelematta niin voi välttää supistukset ja ähinän.

Takki Sheinside* / Neule ZARA / Hame ZARA / Sukkahousut H&M / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs / Tupsu H&M / *saatu blogin kautta.

Parin viikon päästä on tarkoitus laittaa korkkarit jalkaan Inspiration Blog Awardseissa, saa nähdä mitä mun raskaana oleva kroppani on asiasta mieltä. Mua vähän kieltämättä jännittää mennä sinne juhlimaan kun kroppa on jotain ihan muuta kuin mihin olen gaalailtoina tottunut, mutta onneksi löysin Asoksen maternity-puolelta kivan mekon ja kengät. Toivotaan että näyttävät yhtä kivalta sitten päällä kuin kuvissakin. Äänestys vuoden parhaista blogeista on edelleen käynnissä, ja jos koette että mun blogi olisi teidän lemppari LIFIE-kategoriasta niin saa käydä äänestämässä TÄÄLLÄ! Äänestys ei vaadi muuta kuin äänestä-napin klikkauksen mun kuvan päällä, mutta jos haluatte osallistua arvontaan niin sekin on mahdollista äänestyksen yhteydessä. Arvonnassa palkintona on 5kpl kahden hengen lippupaketteja Inspiration Blog Awards-gaalaan. Kiitos ihan hurjasti kaikille äänestäneille ja vielä äänestäville <3

Treffiasu hot or not? 😀

Ihanaa lauantai-iltaa tyypit <3

Takana on ihana perjantai lasten ja ystävän ja Oton kanssa. Ootteko huomanneet miten syksy on ihan yhtäkkiä hiipinyt katukuvaan? Vielä viime viikolla muistan kun sanoin kaverille puhelimessa että joo ei täällä vielä lehtiä ole tippunut ja kadun pitkästä puurivistöstä vain yksi puu kellersi vähän. Yhtäkkiä vaan kuitenkin mielettömät oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt ovat vallanneet maiseman ja kaikkialla on ihan mahtavan kaunista. Syyskuun tyttönä mä olen ehdottomasti syksyihminen, vaikka kyllä mulla alkaa pikkuhiljaa hiipimään vähän joulufiiliksetkin jo pintaan. Syytän hormoneja, kun kerrankin saa.

Tehtiin tänään lasten kanssa pipari-karpalorockyroadia, tällä kertaa siis joulu hiipii meidän kotiin jo syyskuun viimeisenä päivänä. Joulutortuista olen haaveillut viikon, ja aloinpa vähän kaipaamaan glögiäkin kun tuossa maistelin valmista rockyroadia muutaman palan. Ai kamala, pakko vähän himmailla vielä, Oton puolesta mulla on lupa joulufiilistelyille marraskuussa. Siis marraskuussa, sinne on vielä kuukausi! Miten mä kestän sinne asti.

Kuvattiin tänään Marian kanssa uutta Coffee Talk -videota ja meillä oli superhauskaa, nyt vaan pieni editointiprosessi ensi viikolla edessä kun me höpöteltiin varmaan tunti kun asiaa kertyi niin paljon. Hyvässä seurassa juttu luistaa välillä vähän liikaakin, ja lähtee rönsyilemään ihan joka suuntaan. Mutta se ei haittaa, enköhän mä saa hyvän pätkän valmiiksi.

Aamulla meillä oli hauskaa tyttöjen kanssa kolmestaan täällä, siivottiin keittiön kaappia ja katseltiin tyttöjen ja mun vanhoja piirustuksia ja maalauksia. Jostain välistä mun käteen osui myös mun CV jostain kuuden vuoden takaa  ja jotenkin mua niin nauratti kun luin sitä. Miten eri elämäntilanteessa mä olin 19-vuotiaana, miten mä nyt näin sen oman CV:ni tavallaan ulkopuolisen silmin. Olihan se huolella tehty mutta ei kovin vakuuttava. Pitkälle on tultu siitä.

Zeldan asu: Takki Ellos* / Paita Cubus / Farkut ZARA / Kengät ZARA 

Tiaran asu: Takki Ellos* / Paita ZARA / Farkut ZARA / Kengät ZARA / *saatu blogin kautta

Perus rento perjantai rennolla meiningillä, hyvää ruokaa ja nyt aletaan Oton ja vinhasti heiluvan mahapallon kanssa katsomaan Netflixistä Sherlock Holmesin vikaa osaa joka meillä on vielä katsomatta.

Ihanaa viikonloppua ja syyskuun vikaa päivää kaikille <3

Huomenta ihanat! Mä kävin kuvaamassa meidän tyttöjen kanssa vähän syksyisempiä kuvia tuossa eräänä kauniin aurinkoisena ja tyynenä iltana. Mulla on ollut tapana kuvata tyttöjä joka vuosi samassa paikassa, saman ihanan syksyn ensimmäisten joukossa punaiseksi muuttuvan pensaan edessä, pienellä loivalla kalliolla kanavan rannassa. Tytöt itsekin muistavat paikan, ja kun me juteltiin syksykuvien ottamisesta niin esikoinen heti ensimmäisenä ehdotti juuri tuota paikkaa. Hän oli niin ylpeänä kuvien jälkeen, kun oli keksinyt maailman parhaan kuvauspaikan, ”meidän syyspensaan”.

Oli hyvä että me käytiin kuvaamassa juuri tuona iltana: sen jälkeen säät viilenivät reippaasti, ja enää ei pärjäisi ilman takkia edes auringonpaisteessa. Syksy on tosiaan saapunut. Kuvien ottamisen jälkeen me kerättiin isot kasat pikkukiviä ja heiteltiin niitä veteen. ”Äiti, tämä on ihan parasta, voidaanko me tehdä näin joka syksy?”. Voidaan! Tämä on meidän ihana syysperinne, ensin kuvaillaan ja sitten heitellään kiviä veteen. Tiedä sitten kumpi on tyttöjen suurempi suosikki, varmaan ne pikkukivet. Musta on ihanaa kun tytöt itse tykkäävät olla kuvattavana ja jaksavat keskittyä kuvien ottamiseen. Eihän siinä kauan edes kestä jos fiilis ja ympäristö on kohdillaan, mutta kuitenkin, se on iso ja kiva asia.

Oli meillä toinenkin syy syksykuvien ottamiseen: Papun tänään ilmestyvän Be there or be square -malliston Pop 2:n ihanat uutuudet, jotka saimme Lilla Companysta, jonka VIP-bloggaajana toimin tämän syksyn ajan. Yhteistyön tiimoilta jaan omia kokemuksia ja sovituskuvia uusista mallistoista kuukausittain meidän tyttöjen päällä, niinkuin viime elokuussa esimerkiksi esiteltiin Mini Rodinin Drop 1:n juttuja.

Suomalainen Papu on ihastuttanut lastenvaatteillaan jo vuodesta 2012 asti, ja tämä uusin Be There Or Be Square -mallisto on kyllä mun ehdoton suosikki niin värimaailmaltaan kuin muutenkin. Jo aiemmassa Pop 1:ssä ilmestyneet Zeldan päällä olevat Stripe Dress ja Snow Patch -leggingssit sopivat tosi kivasti tänään ilmestyvään haalean lilaan Suomessa valmistettuun merinovillapipoon. Vaikka Paput ovatkin tosi suosittuja, on molempia noista aiemmista tuotteista myös edelleen saatavilla Lillan valikoimista. Mun mielestä on upeaa että Papun merinovillatuotteet valmistetaan nimenomaan Suomessa, ja niitä on saatavilla aikuisten kokoon saakka, niinkuin monia muitakin Papun vaatteista.

Tiaran päällä on mun suosikki, herkullinen Pudding -huppari, ja hauskat Pitter Patter -leggingssit. Niihin mätsää tosi kauniisti myös tuo oranssi merinovillapipo värikkäällä tupsulla, joka muuten värimaailmaltaan sopii ihan täydellisesti näissä kuvissa vallitsevaan maisemaan ja tunnelmaan. Papun vaatteissa on aistittavissa aivan ihanaa syksyistä tunnelmaa, ja pipot ovat miellyttävän pehmeitä ja napakoita. Meillä on aiemminkin ollut merinovillapipoja aina talvella, ja se on kyllä ehdottomasti paras ja lämpimin materiaali mun mielestä talvipipoihin. Pipojen kaveriksi on muuten saatavilla myös lapasia ja huiveja.

Luulen että hamstraan myös meidän vauvalle jotain tästä Papun syysmallistosta, varsinkin kun niin moni tuotteista on ihanan unisexeja niin väreiltään kuin kuoseiltaankin, tosin eihän tässä enää ole kuin 1,5 viikkoa siihen että saamme tietää sukupuolen mikäli tyyppi sen suostuu näyttämään ultrassa. Jotain viininpunaista tai sinistäkin tekisi mieli hänelle ostaa, saa nähdä mihin päädytään. Pari päivää sitten ennakkotilasin hänelle ihanat keltaiset patch-leggingssit, jotka ovat siis jo ihan ekan Nappikaupunki -malliston ajoilta. Ennakkotilausmahdollisuus taisi loppua eilen, ja nyt vaan odottelen täällä innolla milloin leggarit valmistuvat ja tulevat meille, siinä voi mennä viikkoja. Oli ihan megasiistiä että Papu tarjosi mahdollisuuden tilata myös tuossa vanhassa värissä jota ei ole ollut saatavilla uutena vuosiin.

Mun mielestä on mahtavaa miten suomalaiset brändit ovat niin pinnalla nyt lastenvaatteissa, ja miten innovatiivista ja kestävää suunnittelua ja muotoilua täältä löytyykään. Papu on ehdottomasti yksi tämän hetken kuumimpia lastenvaatemerkkejä, eikä tosiaankaan syyttä. Vaatteissa yhdistyy järkevä muotoilu, kauniit ja kestävät materiaalit ja ihanan viimeistellyt yksityiskohdat. Lisäksi itse intohimoisena tarinaihmisenä rakastan sitä että kaikkiin Papun vaatteisiin liittyy tarina.

*vaatteet saatu Lilla Companylta blogin kautta.

Mallisto tosiaan julkaistaan nyt yhtäaikaa kun minä julkaisen tämän tekstin, eli klo 10.00. Lilla Companyn papuvalikoimaan pääsette TÄSTÄ. Lillassa on myös viikonlopun ajan ilmaiset toimituskulut eli siinä säästää vähäsen!

En yleensä hehkuttele omia kuviani, varsinkaan kun en ole mikään valokuvaaja, mutta täytyy sanoa että nämä syyskuvat ovat varmaan lemppareimpia mitä koskaan olen omista lapsistani kuvannut. Niissä meni kaikki kerrankin ihan nappiin (huom. omasta mielestäni). Täytyy ihan hämmästellä että miten meillä voi olla noin söpöjä lapsia, hah!

Ihanaa päivää kaikille <3

Tänään mä täytän 25 vuotta. 25 vuotta, neljännesvuosisata. Se on aika paljon, mutta kuitenkin aika vähän. 25-vuotiaana mä elän mun näköistä elämää, mä olen yrittäjä, kahden lapsen äiti, odotan kolmatta. Naimisissa kolmatta vuotta, miehen kanssa jonka kanssa kihlauduin tasan viisi vuotta sitten omana syntymäpäivänäni. Mä olen onnellinen.

Toisaalta 25 on vain numero paperilla, eihän se tarkoita mitään. Ihan samanlainen mä olen tänään kuin eilenkin, ja aika samanlainen kuin vaikka kolme vuotta sitten. Olen epävarma samoista asioista, ja ylpeä samoista asioista kuin silloin. Olen oma itseni, ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Sitä aina asettaa itselleen tavoitteita, ja ajattelee että elämä on jonkin tietynlaista aina tietyssä iässä. Toiset tavoitteet onnistuvat ja toiset eivät. Viime aikoina olen oppinut ajattelemaan että ne missä en koskaan onnistunutkaan, olivat asioita joita en edes tarvinnut elämääni. Ja saanut matkan varrella elämääni niin monta asiaa joista en koskaan edes haaveillutkaan, mutta jotka sitten osoittautuivat juuri sellaisiksi mitä sillä hetkellä tarvitsin.

En esimerkiksi koskaan haaveillut olevani yrittäjä, mutta blogin kautta olen ajautunut yrittäjäksi. Haaveilin tasaisesta työelämästä, en ehkä perinteisestä 8-4 duunista, mutta kuitenkin olevani vakituisessa työssä oleva palkansaaja. Mun lähisuvussa tai perhetutuissa ei ole hirveästi yrittäjiä, ja jotenkin itsekin olin aina asennoitunut olemaan palkansaaja, tunnollinen työntekijä jollekin enkä oman itseni herra. Kukaan ei koskaan kannustanut tai painostanut siihen, mutta ajattelin vaan että se olisi mun juttu. Newsflash! Ei ollut, tai ainakaan se ei ollut ainoa oikea vaihtoehto.

Takki Sheinside* / Mekko New Yorker / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / *saatu blogin kautta.

Nyt yrittäjänä huomaan olevani vapaampi kuin koskaan. Se sopii mulle, se on ihan mun juttu. Eikä se olekaan yhtään niin pelottavaa tai turvatonta kuin ajattelin, päinvastoin. On ihan mahtava ajatus että kaikki on mun omissa käsissä.  Olen itse oman itseni suurin sparraaja, ja piiskaan itseäni eteenpäin, kehittymään ja tekemään ja kasvamaan. Yrittäminen tuntuu oikeastaan turvallisemmalta kuin mikään muu, koska kuten sanoin, kaikki on omissa käsissä, kaikki on kiinni siitä mitä minä olen valmis tekemään yritykseni ja itseni eteen. Parasta.

Kun äitiyttäkin on takana jo sen viisi vuotta, olen myös löytänyt oman tapani olla sellainen äiti kuin haluan. Toisaalta mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä useammin joudun välillä miettimään, millainen äiti haluan olla. Miten haluan reagoida, mitä en missään nimessä halua tehdä, millaisia arvoja haluan opettaa. Joka päivä mä näen lapsissani jotain niin kaunista että en voi kuin olla ylpeä siitä että minä ja Otto ollaan nuo tyypit luotu ja meidän huomassa he ovat kasvaneet omiksi persoonikseen. Silti välillä jännittää että osaanko tehdä kaiken oikein, osaanko kasvattaa lapsistani kelpo kansalaisia. Täytyy vaan yrittää parhaansa. Rakkaudella pääsee pitkälle.

Onneksi saan kulkea tätä matkaa yhdessä Oton kanssa, sillä silloin kun me ollaan yhdessä, olen tuhat kertaa vahvempi.

25-vuotiaana päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Kiitollisuus kaikesta mitä on saanut, ja kiitollisuus kaikesta siitä mitä on vielä edessä. Me eletään jännittävää aikaa, kun jälleen kerran vietän syntymäpäivääni raskaana. Tämä on viiden vuoden sisään kolmas syntymäpäiväni jolloin olen raskaana. Ja se ei kuulkaa haittaa ollenkaan, se tuntuu suurimmalta siunaukselta mitä voi olla. Mun mahassa kasvaa meidän perheen puuttuva palanen, tyyppi, jota me kaikki odotetaan aivan malttamattomina. Ensi vuonna kun kirjoitan postausta syntymäpäivänäni, meidän vauva on jo yli puolivuotias. Ehkä hän köllii mun kainalossa, tai tuhisee omassa sängyssään, kun mä kirjoitan miltä tuntuu täyttää 26. Siihen asti mä nautin kuitenkin tästä 25-vuotiaana olemisesta ja tästä jännittävästä elämänvaiheesta jota me tällä hetkellä eletään, ja toivon vain että kaikki menee hyvin.

Kiitos kaikille jotka tekevät mun elämästä näin ihanaa, mukaan lukien kaikille teille ihanille lukijoille <3 Mahtavaa sunnuntaipäivää, me aletaan nyt valmistautumaan esikoisen synttäribileisiin ja vieraiden tuloon!